Lue keskustelun säännöt.
Lapsia ei synny tarpeeksi, koska tavallisilla lapsiperheillä ei ole turvaverkkoja
06.10.2023 |
Heti tulee joku pätemään vuosikymmenten takaisella tilanteella, niin tehdään heti alkuun selväksi pari asiaa: ennen lapsiperheille oli yhteiskunnassa apua. Oli kodinhoitajia ja lapsiperheet saivat kotiapua, jos esim. toinen vanhempi oli sairaana. Yhteiskunnassa oli kerhoja ja harrastuspiirejä lapsille. Nämä olivat ilmaisia/halpoja, lapset kulkivat näihin itse. Nykyisin tällaisia ei samalla tavalla ole ja vanhempien oletetaan hoitavan kuskaamiset, koska pienten lasten yksin kulkemista ei pidetä sopivana. Lastenkasvatuksen osalta kriteerit eivät vuosikymmeniä sitten olleet yhtä korkealla kuin nykyään eli vanhemmilta riitti vähempikin satsaus jälkikasvuun. Nykyisin taas odotetaan vanhemman olevan hyvin aktiivinen. Toisekseen joku tulee varmasti jankkaamaan, että kyllä pitää lapset itse hoitaa, jos on niitä hankkinut. Nämä jankkaajat eivät tajua, että jokainen lapsiperheen vanhempi kaipaa joskus lepoa tai aikaa esim. hammaslääkärikäyntien ja muiden yllättävien menojen hoitamiseen. Puhumattakaan siitä, miten paljon pikkulapsiperheessä on kotityötä.
Uskon, että monissa perheissä lapsiluku olisi suurempi, jos turvaverkot olisivat paremmat. Lähipiirissä ei ole ihmisiä, jotka voisivat tai haluaisivat auttaa lasten kanssa edes joskus. Enkä nyt tarkoita auttamisella sitä, että vanhemmat huitelisivat sillä aikaa jossain hotellilomilla, vaan saisivat keskittyä kotitöihin rauhassa tai edes hetken hengähtää. Sekin tekisi kuormittuneelle vanhemmalle jo paljon, että joku lähtisi Isla-Milon kanssa leikkipuistoon pariksi tunniksi, jotta vanhempi saa pitkän työviikon jälkeen levätä. Tai sairastumistapauksessa joku auttaisi lapsen kanssa niin, ettei vanhemman tarvitsisi olla päivätolkulla pois töistä. Uskon, että monilla perheillä on samanlainen tilanne kuin meillä eli tukiverkkoja ei arjessa ole. Toiset isovanhemmat asuvat todella kaukana, toisia ei auttaminen kiinnosta (kysytty on moneen kertaan). Toinen meistä vanhemmista on ainoa lapsi ja toisella meistä on päihdeongelmista kärsivä sisarus, joten hoitoapuna ei ole tätejä, setiä eikä enoja. Kaveripiirissä toiset lapsiperheelliset ovat kiireisiä lastensa kanssa, eikä heillä ole aikaa tai jaksamista auttaa. Lapsettomista kavereista osa ei voi sietää lapsia ja osan hektiseen elämään ei auttaminen sovi. Paikkakunnalla on maksullinen lastenvahtipalvelu, mutta eivät hoida sairaita lapsia. Eli senkään varaan ei voi laskea, että lastenvahtipalvelusta joku tulisi hakemaan päiväkotipäivän aikana sairastuneen lapsen tai jäisi hoitamaan lasta. Töissä puolestaan valitetaan, jos lasten takia tulee poissaoloja töistä tai työntekijä ei voi joustaa rajattomasti. Ainakin meillä naispuolinen pomo nurisee säännöllisesti siitä, miten hankalia ja joustamattomia työntekijöitä pikkulapsiperheelliset ovat - omat lapsensa ovat jo teinejä.
Perheessämme on yksi lapsi ja enempää ei tule, koska yhden lapsen kanssa pystymme kahden vanhemman perheessä jotenkin sumplimaan asiat. Helppoa ei ole ollut, kun lapsi oli ensimmäisen elinvuotensa aikana sairas ja toinen vanhempi sairastui lapsen synnyttyä ja pitkiä aikoja perheessämme on ollut vain yksi toimintakykyinen aikuinen ja kaksi sairasta ihmistä. Jos tukiverkkoja olisi ollut, olisimme jaksaneet paremmin ja lapsilukukin voisi olla kaksi yhden sijaan. Jos yhteiskunnassa halutaan syntyvyyttä nousuun, niin lapsiperheille pitäisi taata paremmat tukiverkot eikä kuvitella, että vanhemmat selviytyvät yksin.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Ei ole palkkaa vastaava summa tuo raha. Entäs eläkekertymä? Lisäksi kakkki työnantajat ei tuohon suostu, esimerkiksi kun määräaikainen virka.
Lapset maksaa, voi voi.
Ei lapset maksa vaan MINÄ halua palkkaa ja kerryttää eläkettä MINUA varten. MINÄ haluan kehittää ammattitaitoani ja edetä uralla. Siksi MINÄ käyn töissä ja siksi me emme saa yhteiskunnan tukia.
En tiedä kannattaako noin ITSEKESKEISEN henkilön edes hankkia lapsia
Meillä on kolme. Olemme maisteri ja tohtori. Ymmärtääkseni meidän korkeasti koulutettujen juuri lapsia halutaan hankkivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin niin kovasti halunnut useamman lapsen, mutta onneksi sain edes yhden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on se että yhteiskunta ja vaatimukset ovat muuttuneet paljon siitä kun itse olimme lapsia. Nykyään ihmiset ovat enemmän hajallaan, ei ole enää yhteisöjä joissa naapurin täti tai kaveri hoitaa sinun lapsia satunnaisesti. Isovanhemmat elävät omaa elämää, eivät joko ole kiinnostuneita ovat kiireisiä ja vielä työelämässä tai sitten iäkkäitä, heikkokuntoisia, kaukana asuvia tai kuolleita. Ei isovanhempien tai sukulaisten ja ystävien varaan tosiaan voi lastenhoitoapuja nykyään enää laskea.
Muutenkin ihmisillä tuntuu olevan yleisesti vähän se mentalitetti että hoidan vaan omat asiani ja pysyn kaukana muiden ongelmista. Apua ei osata pyytää eikä tarjota vaikka se olisi tärkeää.
Ei meilläkään ole tukiverkkoja, vähän sukua ja osa kaukana, tiesimme sen toki lapsia suunnitellessa ja olimme varautuneita että voi olla raskasta. Muutamia kertoja ostettu lastenhoitoapua kun ollut joku pakkotilanne eikä ketään saatavilla. Onhan nämä vuodet olleet raskaita vaikka samalla antoisia enkä kadu tai vaihtaisi siltikään. Mutta kyllähän sitä välillä olisi ehkä toivonut jonkinlaista yhteisöllisyyttä ympäriltään, että edes joskus joku vaikkapa lapsettomista lähempänä asuvista sisaruksista tai ystävistä edes olisi sen kerran kysynyt kaipaatteko apuja? Ennemmin ollut niin että meille kävelty suoraan valmiiseen pöytään ne harvat kerrat kun nähty. Joskus lapset saaneet käydä sukulaisperheellä hoidossa, ihan yksittäisiä kertoja, mutta sekin useimmiten tullut omasta aloitteesta.
Lisäksi olen ymmärtänyt että nykyään jos kunnan, esim. neuvolan, terkkarin tms. kautta pyytää apuja joutuu lasun listalle, joten ymmärrän hyvin että harva kai haluaa sinne rekisteriin sen takia että kaipaisi arkeen hengähdyshetkeä. Jotain on pielessä tässä systeemissä myös.
Toisaalta tuo lasun listalle joutuminen on joittenkin mielissä aivan liian iso mörkö. Lastensuojelun yksi tehtävä on tukea perheitä, sitä kautta voi saada esim tukiperheen.
Kyllä varmasti on mörkö, minullekin oli ja kun tuosta kuulin en todellakaan halunnut ilmaista tuen tarvetta esim. neuvolassa aikoinaan koska pelkäsin että olen ns. mustalla listalla sitten. Eli siitä pitäisi tiedottaa enemmän että mikä on tarkoitus ja ettei se tarkoita että saatte leiman otsaan ja olette "avun tarpeessa oleva ongelmaperhe" jota tulee seurata tarkasti ja pelätä että lapset viedään pois koska vanhemmat kaipaa apuja. Sitähän moni varmaan pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Ei ole palkkaa vastaava summa tuo raha. Entäs eläkekertymä? Lisäksi kakkki työnantajat ei tuohon suostu, esimerkiksi kun määräaikainen virka.
Lapset maksaa, voi voi.
Ei lapset maksa vaan MINÄ halua palkkaa ja kerryttää eläkettä MINUA varten. MINÄ haluan kehittää ammattitaitoani ja edetä uralla. Siksi MINÄ käyn töissä ja siksi me emme saa yhteiskunnan tukia.
En tiedä kannattaako noin ITSEKESKEISEN henkilön edes hankkia lapsia
Meillä on kolme. Olemme maisteri ja tohtori. Ymmärtääkseni meidän korkeasti koulutettujen juuri lapsia halutaan hankkivan.
Ok, kiitos tiedosta.
Vierailija kirjoitti:
Suurin Kelan tuli perheelle on noin 5500€. Suomessa on kymmeniä perheitä joiden Kelalta saamat tuet ylittävät 5000€ kuukaudessa.
Suomen veronmaksaja, raataja, on hyvä business osaavalle joukolle.
On olemassa erinomaisia ohkeita kuinka nyhtää tuet yhteiskunnalta. Niitä ohjeita on saatavissa aina afrikkaa myöten. Kaikkihan sen tietää.
Niin? Aloituksessa puhuttiin tavallisista lapsiperheistä. Niistä, joissa on tavalliset työssäkäyvät veroja maksavat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Ei ole palkkaa vastaava summa tuo raha. Entäs eläkekertymä? Lisäksi kakkki työnantajat ei tuohon suostu, esimerkiksi kun määräaikainen virka.
Lapset maksaa, voi voi.
Ei lapset maksa vaan MINÄ halua palkkaa ja kerryttää eläkettä MINUA varten. MINÄ haluan kehittää ammattitaitoani ja edetä uralla. Siksi MINÄ käyn töissä ja siksi me emme saa yhteiskunnan tukia.
En tiedä kannattaako noin ITSEKESKEISEN henkilön edes hankkia lapsia
Meillä on kolme. Olemme maisteri ja tohtori. Ymmärtääkseni meidän korkeasti koulutettujen juuri lapsia halutaan hankkivan.
On se kumma, kun täällä palstalla sun on aikaa roikkua, mutta ei ole aikaa hakea lapsia päiväkodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Ei ole palkkaa vastaava summa tuo raha. Entäs eläkekertymä? Lisäksi kakkki työnantajat ei tuohon suostu, esimerkiksi kun määräaikainen virka.
Lapset maksaa, voi voi.
Ei lapset maksa vaan MINÄ halua palkkaa ja kerryttää eläkettä MINUA varten. MINÄ haluan kehittää ammattitaitoani ja edetä uralla. Siksi MINÄ käyn töissä ja siksi me emme saa yhteiskunnan tukia.
En tiedä kannattaako noin ITSEKESKEISEN henkilön edes hankkia lapsia
Meillä on kolme. Olemme maisteri ja tohtori. Ymmärtääkseni meidän korkeasti koulutettujen juuri lapsia halutaan hankkivan.
On se kumma, kun täällä palstalla sun on aikaa roikkua, mutta ei ole aikaa hakea lapsia päiväkodista.
Niin, tänne voi kirjoittaa esim ruokatauolla. Tai bussissa matkalla sinne päiväkodille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikausiin ei ole annettu mitään toivoa tulevaisuuden suhteen. Kaiken kerrotaan kallistuvan, mutta palkkoja ei voida nostaa, koska näiden mielissä katteidenkin pitää nousta, koska kustannukset nousee. Koko ajan pelotellaan hypoteettisella sodalla, mutta jo maassa olevia ongelmia vähätellään, eikä tehdä mitään niille. Kulkutaudeilla pelotellaan, että saadaan lääkefirmoille massia. Ja listaa voi jatkaa loputtomiin, miten normikansalaista kustaan silmään joka käänteessä, mutta silti odotetaan että työmuurahaisia pitäisi tuottaa lisää tähän kurimukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on se että yhteiskunta ja vaatimukset ovat muuttuneet paljon siitä kun itse olimme lapsia. Nykyään ihmiset ovat enemmän hajallaan, ei ole enää yhteisöjä joissa naapurin täti tai kaveri hoitaa sinun lapsia satunnaisesti. Isovanhemmat elävät omaa elämää, eivät joko ole kiinnostuneita ovat kiireisiä ja vielä työelämässä tai sitten iäkkäitä, heikkokuntoisia, kaukana asuvia tai kuolleita. Ei isovanhempien tai sukulaisten ja ystävien varaan tosiaan voi lastenhoitoapuja nykyään enää laskea.
Muutenkin ihmisillä tuntuu olevan yleisesti vähän se mentalitetti että hoidan vaan omat asiani ja pysyn kaukana muiden ongelmista. Apua ei osata pyytää eikä tarjota vaikka se olisi tärkeää.
Ei meilläkään ole tukiverkkoja, vähän sukua ja osa kaukana, tiesimme sen toki lapsia suunnitellessa ja olimme varautuneita että voi olla raskasta. Muutamia kertoja ostettu lastenhoitoapua kun ollut joku pakkotilanne eikä ketään saatavilla. Onhan nämä vuodet olleet raskaita vaikka samalla antoisia enkä kadu tai vaihtaisi siltikään. Mutta kyllähän sitä välillä olisi ehkä toivonut jonkinlaista yhteisöllisyyttä ympäriltään, että edes joskus joku vaikkapa lapsettomista lähempänä asuvista sisaruksista tai ystävistä edes olisi sen kerran kysynyt kaipaatteko apuja? Ennemmin ollut niin että meille kävelty suoraan valmiiseen pöytään ne harvat kerrat kun nähty. Joskus lapset saaneet käydä sukulaisperheellä hoidossa, ihan yksittäisiä kertoja, mutta sekin useimmiten tullut omasta aloitteesta.
Lisäksi olen ymmärtänyt että nykyään jos kunnan, esim. neuvolan, terkkarin tms. kautta pyytää apuja joutuu lasun listalle, joten ymmärrän hyvin että harva kai haluaa sinne rekisteriin sen takia että kaipaisi arkeen hengähdyshetkeä. Jotain on pielessä tässä systeemissä myös.
Toisaalta tuo lasun listalle joutuminen on joittenkin mielissä aivan liian iso mörkö. Lastensuojelun yksi tehtävä on tukea perheitä, sitä kautta voi saada esim tukiperheen.
Kyllä varmasti on mörkö, minullekin oli ja kun tuosta kuulin en todellakaan halunnut ilmaista tuen tarvetta esim. neuvolassa aikoinaan koska pelkäsin että olen ns. mustalla listalla sitten. Eli siitä pitäisi tiedottaa enemmän että mikä on tarkoitus ja ettei se tarkoita että saatte leiman otsaan ja olette "avun tarpeessa oleva ongelmaperhe" jota tulee seurata tarkasti ja pelätä että lapset viedään pois koska vanhemmat kaipaa apuja. Sitähän moni varmaan pelkää.
Niin en tiedä mistä ihmisille tuo pelko on tullut, kun ei minulla ole tuommoista lasukammoa ikinä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen neljään lapsen äiti. Ei ole ollut minkäänlaisia turvaverkkoja. Ei myöskään kodinkoneita. Pyykkikoneen sain kun kuopus syntyi. Silti olen kuudentoista vanhasta ollut tehtaissa ym. töissä. Ei ollut edes äitiyslomia. Perhepäivähoitajalle maksettiin ihan itse, että otti vauvan hoitoon. En edes osannut odottaa mitään tukiverkkoa. Ei ollut omaa aikaa, mutta en sitä edes kaivannut. Eikä ehtinyt miettimään, onko nyt hyvä vai paha olo (henkisesti). Parasta aikaa minun mielestäni elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi isovanhempi kuollut, kolme isovanhempaa vakavasti sairaita, yhdellä heistä käy itsellään kotiavustaja ja rollaattorilla kulkee. Heitä emme ehdi auttaa, koska paljon töitä ja kolme pientä lasta.
Lapsia pitäisi hankkia, mutta mitään yhteiskunnan tukiverkkoja ei ole.
Mitä turvaa teiltä yhteiskunnan taholta puuttuu?
Lastenhoitoapua. Tukiopetusta. Päiväkodista hakija päivinä joina työpäivä päättyy klo 17 ja työpäivä kummallakin samaan aikaan.
Mihin te lastenhoitoapua tarvitsette, jos lapsenne ovat jo kokopäiväisessä hoidossa päiväkodissa. Valitettavasti ne on kyllä itse sieltä käytävä lunastamassa.
Siihen asti että tulemme itse töistä kotiin eli klo 17-18 väliseksi ajaksi. Päiväkoti menee kiinni klo 17.
Päiväkoti-ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoivarahaan, jolla voi pienentää työpäivän pituutta parilla tunnilla. Onnistuu ne lapsen hakemisetkin.
Ei ole palkkaa vastaava summa tuo raha. Entäs eläkekertymä? Lisäksi kakkki työnantajat ei tuohon suostu, esimerkiksi kun määräaikainen virka.
Lapset maksaa, voi voi.
Ei lapset maksa vaan MINÄ halua palkkaa ja kerryttää eläkettä MINUA varten. MINÄ haluan kehittää ammattitaitoani ja edetä uralla. Siksi MINÄ käyn töissä ja siksi me emme saa yhteiskunnan tukia.
En tiedä kannattaako noin ITSEKESKEISEN henkilön edes hankkia lapsia
Meillä on kolme. Olemme maisteri ja tohtori. Ymmärtääkseni meidän korkeasti koulutettujen juuri lapsia halutaan hankkivan.
Se on rodunjalostusta mutta pitäisihän se korkeasti koulutetun ymmärtää, ellei ole koulutettu tollo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä itseäni mitenkään ihmeellisenä tai erikoisena, mutta kyllä minulla on ihan ystäväpiiri, joka auttaa. Tietenkin se on vastavuoroista. Pari-kolme hyvää ystävää hakee silloin tällöin nuoremman lapsen päiväkodista, jos en itse ehdi. Olen siis yh, lapset vain harvoin isällään. Toinen kaveri toi minulle ja lapsille ruokaa, kun olin sairaana. Toinen kaveri auttaa harrastuskuskauksessa, kun en voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ihan suuta avaamalla ja pyytämällä olen saanut apua. Minä myös itse annan apua ystävälle kun hän sitä tarvitsee. Esimerkiksi juuri kävin keräämässä sieniä kaverille metsälenkin yhteydessä, koska hänellä on jalka kipsissä.
Sosiaalinen pääoma vaatii myös itseltä jotain.
Me lapsettomat emme ole kelvanneet avuksi. Ei ole mitään ongelmaa, joka sen estäisi.
Tätäkin voisi yhteiskunnassa miettiä, miksi tätejä ja setiä pidetään pohjasakkana, jotka eivät kelpaa kenenkään perheen apupiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä on pitkälle juuri näin.
Olen samaa mieltä, ja ainakaan omalta osaltani en kuitenkaan koe, että syyttävä katseeni kohdistuisi tässä kehenkään tiettyyn ihmiseen. Fakta vain on se, että lapset mahdollistava elämä käytännössä tarkoittaa sitä, että on kouluttautunut, muuttanut pois kotipaikkakunnaltaan, luonut uraa ja ihmeen kaupalla löytänyt samanmielisen puolison, jolla myös töitä. Tähän yhtälöön vain harvoin kuuluu se, että kummatkaan isovanhemmat olisivat järkevän matkan päässä. Tai että vielä nuoria ja terveitä siinä vaiheessa kun apua tarvittaisiin. Moni vanhempi hoitaa yhtä aikaa omia pikkulapsia ja auttaa kauempana asuvaa sairasta vanhempaa.
Jos vanhemmilla on töitä, elinympäristö on harvoin sellainen jossa lapsi voi yksikseen kävellä.
Normaali keskituloinen perhe ei todellakaan ole sellaisessa taloudellisessa asemassa, että voisi toimia vielä jonkun ulkopuolisen henkilön työnantajana.
Meidän lapset eivät kyllä edes viihtyisi jonkun satunnaisen tuntemattoman hoitajan hoidossa. Lapsia olisi helpointa kasvattaa vanhanaikaisessa kyläyhteisössä, jossa tosiaan isovanhempi tai joku lapsellinen naapuri voisi aina silloin tällöin auttaa hetken. Joskus varttikin auttaisi. Pikkulasten kanssa et voi kiivetä tikkaille tyhjentämään rännejä, vaikka siihen menisi muutama minuutti, kun ei ole sitä toista toista aikuista hetkeksi apuun.
Asuinpaikkojen hajanaisuus tekee paljon. Kun isovanhemmilla kestää tunnin tulla meille, niin ei toivoakaan että joka viikko voisivat kerran hakea päiväkodista ja leikittää pari tuntia, että vanhemmat ehtisivät käydä tekemässä jotain muuta. Kun heidät kutsutaan, niin se on silloin vierailu ja muun stressin päälle pitää siivota koti siihen kuntoon että siellä voi vieraita kestittää.
Ei vaadi kyläyhteisöä, että saa jonkun katsomaan lasta vartin. Ihan itse olen tutustunut muihin äiteihin ja ollaan katsottu toisten lapsia vuorotellen tarvittaessa. Miksi pitää tehdä asioista vaikeita?
Miksei isät auta? Kuulostaa vaikealta.
Tukiverkottomuus on iso painolasti, mutta ei sillä tavalla kuin moni ulkopuolinen sen ymmärtää. Ei me tarvita mitään "omaa aikaa" vaan lapselle välittäviä aikuisia ja sitä ei mikään maksettu hoitaja korvaa. Vanhempana liian iso taakka kuroa kaikki sosiaalinen vajaus täyteen, kun ei vaan ole ketään joka tulee lapsen synttäreille tai kylään. Jatkuva huoli ettei lapsi koe yksinäisyyttä tai syrjäydy.
Meillä kaksi lasta kulkee kaikkialle mukana ja ovat oppineet liikkumaan ja käyttäytymään eri tilanteissa. Naapurissa pyydetään mummo apuun, jotta saadaan imuroitua tai käytyä kaupassa. Asenteesta se on moni asia kiinni.
Rahaa ei ole tehdä lapsia enempää, kun ollaan hoidettu lapset kotona 3v ja lyhennettyä työaikaa sen jälkeen. Ei ole tarvinnut miettiä työn ja perhe elämän yhteen sovittamista, koska elämästä voi tehdä omilla valinnoilla helpompaa eikä miettiä sitä miksi ei ollut mummot ja kummit hoitamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa nyt kaikki kitisijät, lisääntyminen ihan oma ja vapaaehtoinen valinta! Mitäs läksitte?
Niin, sitten kitistään kun lapsia ei synny tarpeeksi.
Johan toisessa ketjussa muistutettiin yksilön vapaudesta,samoin vastuusta. Kerta täällä tuntuu käyvän näin paljon perinteisiin perhearvoihin uskovia sinkkuja. Mikä estää,esim. naista hakemasta seuraa Farmer's Onlyn kaltaiselta saitilta? Amerikassa on tänäkin päivänä osavaltioita joissa tapaa kotikoulua pitäviä kotiäitejä. Lapset kasvaa maaseudun rauhassa ja joko jäävät aikuisena jatkamaan tilaa tai lähtevät opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Äitini muisteli että joskus 80-luvun alussa pystyi tilaamaan kodinhoitajan kotiin jos lapsi oli sairaana ja piti itse mennä töihin. Eipä tällaisia palveluita ole enää 90-luvun laman jälkeen ollut. Sen lisäksi ei nykyisiä isovanhempia kiinnosta lapsenlapset yhtään. Äitini varmaan hoitaisi lapsia jos minulla sellaisia olisi, mutta asuu ihan eri kaupungissa ja minulla ei ole ollut varaa hankkia ainuttakaan. Miehen vanhemmat eivät vahtisi lasta. Isäni on kuollut, joten eipä hänestäkään olisi lastenhoitajaksi.
Olen 80-luvun lapsi, eikä tuollaista palvelua ollut edes yksinhuoltajille. Ei kodinhoitajat olleet lastenhoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Lapsia syntyi ennen enemmän myös siksi ettei ollut ehkäisyä tarjolla kuten nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 70-luvun kasvatti. Kerrostalon pihalta aktiviteettimme löysimme, ei ollut kerhoissa kukaan. Yhden kerran meillä oli kahdeksan tuntia kotiavustaja äidin ollessa jossain sairaalatoimenpiteessä. Siinä oli kotiapu. Isovanhemmat asuivat keski-Suomessa, sieltähän ihmiset olivat töiden perässä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Eipä ollut heistäkään siis turvaverkoksi; kerran kesässä heitä näimme isän kesäloman aikaan.
Meitä lapsia oli neljä eikä kukaan meistä erityisesti toistaan hoitanut.
Lapsia ei synny, kun ei ole vauvakuumetta eli sitä biologista viettiä hankkia lasta. Jos sellainen olisi, lapsia syntyisi. Yhteiskunta avustaa tällä hetkellä varsin avokätisesti lapsiperheitä. Enempään ei ole resursseja eikä tarvetta.
Lapsia syntyi ennen enemmän myös siksi ettei ollut ehkäisyä tarjolla kuten nykyään.
Viimeiset 50 vuotta on ollut ehkäisy ja abortti tarjolla kaikille. Syntyvyys on kuitenkin juuri nyt alhaisempi kuin ikinä.
Yhteiskuntahan sen hoitorahan maksaisi. Haluatko siis että alamme saada tukia, vai miksi on huono asia että haluamme elättää perheemme työllä?