Lue keskustelun säännöt.
Lapsia ei synny tarpeeksi, koska tavallisilla lapsiperheillä ei ole turvaverkkoja
06.10.2023 |
Heti tulee joku pätemään vuosikymmenten takaisella tilanteella, niin tehdään heti alkuun selväksi pari asiaa: ennen lapsiperheille oli yhteiskunnassa apua. Oli kodinhoitajia ja lapsiperheet saivat kotiapua, jos esim. toinen vanhempi oli sairaana. Yhteiskunnassa oli kerhoja ja harrastuspiirejä lapsille. Nämä olivat ilmaisia/halpoja, lapset kulkivat näihin itse. Nykyisin tällaisia ei samalla tavalla ole ja vanhempien oletetaan hoitavan kuskaamiset, koska pienten lasten yksin kulkemista ei pidetä sopivana. Lastenkasvatuksen osalta kriteerit eivät vuosikymmeniä sitten olleet yhtä korkealla kuin nykyään eli vanhemmilta riitti vähempikin satsaus jälkikasvuun. Nykyisin taas odotetaan vanhemman olevan hyvin aktiivinen. Toisekseen joku tulee varmasti jankkaamaan, että kyllä pitää lapset itse hoitaa, jos on niitä hankkinut. Nämä jankkaajat eivät tajua, että jokainen lapsiperheen vanhempi kaipaa joskus lepoa tai aikaa esim. hammaslääkärikäyntien ja muiden yllättävien menojen hoitamiseen. Puhumattakaan siitä, miten paljon pikkulapsiperheessä on kotityötä.
Uskon, että monissa perheissä lapsiluku olisi suurempi, jos turvaverkot olisivat paremmat. Lähipiirissä ei ole ihmisiä, jotka voisivat tai haluaisivat auttaa lasten kanssa edes joskus. Enkä nyt tarkoita auttamisella sitä, että vanhemmat huitelisivat sillä aikaa jossain hotellilomilla, vaan saisivat keskittyä kotitöihin rauhassa tai edes hetken hengähtää. Sekin tekisi kuormittuneelle vanhemmalle jo paljon, että joku lähtisi Isla-Milon kanssa leikkipuistoon pariksi tunniksi, jotta vanhempi saa pitkän työviikon jälkeen levätä. Tai sairastumistapauksessa joku auttaisi lapsen kanssa niin, ettei vanhemman tarvitsisi olla päivätolkulla pois töistä. Uskon, että monilla perheillä on samanlainen tilanne kuin meillä eli tukiverkkoja ei arjessa ole. Toiset isovanhemmat asuvat todella kaukana, toisia ei auttaminen kiinnosta (kysytty on moneen kertaan). Toinen meistä vanhemmista on ainoa lapsi ja toisella meistä on päihdeongelmista kärsivä sisarus, joten hoitoapuna ei ole tätejä, setiä eikä enoja. Kaveripiirissä toiset lapsiperheelliset ovat kiireisiä lastensa kanssa, eikä heillä ole aikaa tai jaksamista auttaa. Lapsettomista kavereista osa ei voi sietää lapsia ja osan hektiseen elämään ei auttaminen sovi. Paikkakunnalla on maksullinen lastenvahtipalvelu, mutta eivät hoida sairaita lapsia. Eli senkään varaan ei voi laskea, että lastenvahtipalvelusta joku tulisi hakemaan päiväkotipäivän aikana sairastuneen lapsen tai jäisi hoitamaan lasta. Töissä puolestaan valitetaan, jos lasten takia tulee poissaoloja töistä tai työntekijä ei voi joustaa rajattomasti. Ainakin meillä naispuolinen pomo nurisee säännöllisesti siitä, miten hankalia ja joustamattomia työntekijöitä pikkulapsiperheelliset ovat - omat lapsensa ovat jo teinejä.
Perheessämme on yksi lapsi ja enempää ei tule, koska yhden lapsen kanssa pystymme kahden vanhemman perheessä jotenkin sumplimaan asiat. Helppoa ei ole ollut, kun lapsi oli ensimmäisen elinvuotensa aikana sairas ja toinen vanhempi sairastui lapsen synnyttyä ja pitkiä aikoja perheessämme on ollut vain yksi toimintakykyinen aikuinen ja kaksi sairasta ihmistä. Jos tukiverkkoja olisi ollut, olisimme jaksaneet paremmin ja lapsilukukin voisi olla kaksi yhden sijaan. Jos yhteiskunnassa halutaan syntyvyyttä nousuun, niin lapsiperheille pitäisi taata paremmat tukiverkot eikä kuvitella, että vanhemmat selviytyvät yksin.
Kommentit (213)
Kodinhoitajia ja kotiapua oli viimeksi joskus 40-vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haluan ilmaisen siivoojan, autonkuljettajan, hierojan ja rypäleenkuorijan Mutta yhteiskuntaa ei kiinnosta minun hyvinvointini.
Viisasta olisi elämässä ylipäätään mitoittaa asiat niin, että selviäisi niistä itse. Tuli sitten sairastuminen, ero tai muu vastaava.
Ennen lapsia hoidatettiin naapereilla ja siellä sun täällä, ei se nykypäivänä enää ihan niin hyväksyttävää ole edes...Tai isompi sisarus hoiti....
Höpö höpö. Lapsia ei synny, koska ihmiset eivät halua sitä uhrausta oman talouden ja hyvinvoinnin kustannuksella tehdä. Niin kauan kun koko homma kaatuu tässä yhteiskunnassa viimekädessä yksin naisten niskoille niin syntyvyys laskee. Miksi Es pääsee vastuusta aina eroon niin halutessaan eikä hänen työuransa isyydestä kärsi- päinvastoin. Kaikkensa lasten vuoksi uhraavia äitejä ei enää ole. Eikä tarvitse ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä teidän lasten isovanhemmat? Ei ennenkään ollut nykyistä enempää harrastuksia, johon lapsia olisi voinut tuupata. Nykyään harrastuksia ja mahdollisuuksia on enemmän. Se, voiko lapsi kulkea itse harrastukseen, riippuu ihan onko harrastus lähellä kotia.
Nykyään päinvastoin on subjektiivinen päivähoito-oikeus, jonne jokaisen lapsen voi laittaa ja iltapäiväkerho pienille koululaisille. Niitä ei ollut ennen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia hoidatettiin naapereilla ja siellä sun täällä, ei se nykypäivänä enää ihan niin hyväksyttävää ole edes...Tai isompi sisarus hoiti....
Tai kukaan ei hoitanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsi 90-luvulla:
-ihan normaalia oli, että 6 v sai kulkea kaupunginosassa (pari kilometriä laidalta toiselle) itsekseen pyöräillen tai kävellen
-vanhemmat saattoi jättää tuon ikäisen yksin kotiin kauppareissun ajaksi
-naapurit tai tutut saattoivat hetken katsoa lapsen perään tai pari vuotta vanhempi sisarus valvoi
Enää nuo eivät todellakaan olisi ok.
Kyllä tämä on pitkälle juuri näin.
Olen samaa mieltä, ja ainakaan omalta osaltani en kuitenkaan koe, että syyttävä katseeni kohdistuisi tässä kehenkään tiettyyn ihmiseen. Fakta vain on se, että lapset mahdollistava elämä käytännössä tarkoittaa sitä, että on kouluttautunut, muuttanut pois kotipaikkakunnaltaan, luonut uraa ja ihmeen kaupalla löytänyt samanmielisen puolison, jolla myös töitä. Tähän yhtälöön vain harvoin kuuluu se, että kummatkaan isovanhemmat olisivat järkevän matkan päässä. Tai että vielä nuoria ja terveitä siinä vaiheessa kun apua tarvittaisiin. Moni vanhempi hoitaa yhtä aikaa omia pikkulapsia ja auttaa kauempana asuvaa sairasta vanhempaa.
Jos vanhemmilla on töitä, elinympäristö on harvoin sellainen jossa lapsi voi yksikseen kävellä.
Normaali keskituloinen perhe ei todellakaan ole sellaisessa taloudellisessa asemassa, että voisi toimia vielä jonkun ulkopuolisen henkilön työnantajana.
Meidän lapset eivät kyllä edes viihtyisi jonkun satunnaisen tuntemattoman hoitajan hoidossa. Lapsia olisi helpointa kasvattaa vanhanaikaisessa kyläyhteisössä, jossa tosiaan isovanhempi tai joku lapsellinen naapuri voisi aina silloin tällöin auttaa hetken. Joskus varttikin auttaisi. Pikkulasten kanssa et voi kiivetä tikkaille tyhjentämään rännejä, vaikka siihen menisi muutama minuutti, kun ei ole sitä toista toista aikuista hetkeksi apuun.
Asuinpaikkojen hajanaisuus tekee paljon. Kun isovanhemmilla kestää tunnin tulla meille, niin ei toivoakaan että joka viikko voisivat kerran hakea päiväkodista ja leikittää pari tuntia, että vanhemmat ehtisivät käydä tekemässä jotain muuta. Kun heidät kutsutaan, niin se on silloin vierailu ja muun stressin päälle pitää siivota koti siihen kuntoon että siellä voi vieraita kestittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi 90-luvulla:
-ihan normaalia oli, että 6 v sai kulkea kaupunginosassa (pari kilometriä laidalta toiselle) itsekseen pyöräillen tai kävellen
-vanhemmat saattoi jättää tuon ikäisen yksin kotiin kauppareissun ajaksi
-naapurit tai tutut saattoivat hetken katsoa lapsen perään tai pari vuotta vanhempi sisarus valvoi
Enää nuo eivät todellakaan olisi ok.
Mitä horiset? Lukuisia kertoja olen vaatinut muiden lapsia hetken. Mistä keksit valheen, ettei ole enää ok? Missä todellisuudessa elät?
Samoin isommat sisarukset voi hetken vahtia 6-vuotiasta. Ainakaan omassa lapsuudessani ei 6-vuotiasta jätetty kauppareissuksi yksin. Miksi olisi jätetty, kun tuon ikäisen voi helposti ottaa mukaan.
Kaikesta keksitään ongelmia.
Mistä on keksitty tämä tarina lapsiperheiden kotiavusta? Ei meillä ole ollut sellaista edes 1960-luvulla, mitään maksutonta kotisisarta ei todellakaan saanut avuksi kuin sossutapaukset. Sen sijaan ei ollut mitään päivähoitosysteemiä, jotta vanhemmat saattoivat viettää toivomaansa omaa aikaa lasten ollessa hoidossa. Harrastuksista ja kerhoista vastasi vanhemmat itse. Jos Maijan isä valmensi jalkapalloa hiekkakentällä, niin Matin äiti piti askartelukerhoa kotonaan, ei ollut maksullisia tiloja valmentajineen.
Turvaverkkona oli dementikkomummo, jonka perään piti katsoa, vanhainkotipaikkojakaan kun ei ollut kaikille.
Joten entä jos vanhemmat itse palaisi sinne menneisyyteen ja ottaisi vastuuta omasta ja lasten elämästä? Jatkuvan "tarvitsen omaa aikaa"- valituksen sijaan kysyisivät, mitä minä voisin tehdä, jotta yhteisössäni olisi kaikki hyvin. Ota appi ja anoppi asumaan kanssanne samaan kotiin, siinä on turvaverkkoa moneksi kymmeneksi vuodeksi! Niin tehtiin ennenkin ja kaikki jaksoivat paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä on pitkälle juuri näin.
Olen samaa mieltä, ja ainakaan omalta osaltani en kuitenkaan koe, että syyttävä katseeni kohdistuisi tässä kehenkään tiettyyn ihmiseen. Fakta vain on se, että lapset mahdollistava elämä käytännössä tarkoittaa sitä, että on kouluttautunut, muuttanut pois kotipaikkakunnaltaan, luonut uraa ja ihmeen kaupalla löytänyt samanmielisen puolison, jolla myös töitä. Tähän yhtälöön vain harvoin kuuluu se, että kummatkaan isovanhemmat olisivat järkevän matkan päässä. Tai että vielä nuoria ja terveitä siinä vaiheessa kun apua tarvittaisiin. Moni vanhempi hoitaa yhtä aikaa omia pikkulapsia ja auttaa kauempana asuvaa sairasta vanhempaa.
Jos vanhemmilla on töitä, elinympäristö on harvoin sellainen jossa lapsi voi yksikseen kävellä.
Normaali keskituloinen perhe ei todellakaan ole sellaisessa taloudellisessa asemassa, että voisi toimia vielä jonkun ulkopuolisen henkilön työnantajana.
Meidän lapset eivät kyllä edes viihtyisi jonkun satunnaisen tuntemattoman hoitajan hoidossa. Lapsia olisi helpointa kasvattaa vanhanaikaisessa kyläyhteisössä, jossa tosiaan isovanhempi tai joku lapsellinen naapuri voisi aina silloin tällöin auttaa hetken. Joskus varttikin auttaisi. Pikkulasten kanssa et voi kiivetä tikkaille tyhjentämään rännejä, vaikka siihen menisi muutama minuutti, kun ei ole sitä toista toista aikuista hetkeksi apuun.
Asuinpaikkojen hajanaisuus tekee paljon. Kun isovanhemmilla kestää tunnin tulla meille, niin ei toivoakaan että joka viikko voisivat kerran hakea päiväkodista ja leikittää pari tuntia, että vanhemmat ehtisivät käydä tekemässä jotain muuta. Kun heidät kutsutaan, niin se on silloin vierailu ja muun stressin päälle pitää siivota koti siihen kuntoon että siellä voi vieraita kestittää.
Ei vaadi kyläyhteisöä, että saa jonkun katsomaan lasta vartin. Ihan itse olen tutustunut muihin äiteihin ja ollaan katsottu toisten lapsia vuorotellen tarvittaessa. Miksi pitää tehdä asioista vaikeita?
Ei meillä ole ollut mitään ongelmia, kun perheessä on kaksi osallistuvaa vanhempaa. Liian monessa perheessä se toinen vanhempi on vapaamatkustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi 90-luvulla:
-ihan normaalia oli, että 6 v sai kulkea kaupunginosassa (pari kilometriä laidalta toiselle) itsekseen pyöräillen tai kävellen
-vanhemmat saattoi jättää tuon ikäisen yksin kotiin kauppareissun ajaksi
-naapurit tai tutut saattoivat hetken katsoa lapsen perään tai pari vuotta vanhempi sisarus valvoi
Enää nuo eivät todellakaan olisi ok.
Minäkin olin lapsi 90-luvulla
- ei tullut kuuloonkaan, että 6v olisi saanut itsekseen kulkea missä sattuu edes omassa kaupunginosassa
- vanhemmat eivät jättäneeet 6v ikäistä yksin kauppareissun ajaksi ellei kauppa ollut kodin vieressä, so. max 200 m päässä
- naapureille ei lykätty lapsia vaivoiksi, tutuille maksettiin lastenhoitoavusta, pari vuotta vanhempi sisarus, serkku tai naapurintyttö eivät olleet lapsenvahteina
Nähtävästi elimme täysin erilaisissa sosiaalisissa kuplissa.
Eli vaikka vuonna 2008 vielä oli turvaverkkoja koska silloin lapsia syntyi enemmän?
Meillä 3 isovanhempaa ovat vielä työelämässä ja osa tekee vuorotyötä. Yksi ei kykene sairautensa vuoksi hoitamaan ainakaan pieniä lapsia. Heikot on tukiverkot.
Tasan ei mene nallekarkit ap, ei mennyt ennenkään. Se on pelkkää kuvittelua että asiat olisivat olleet paremmin ennen.
On vaikea ymmärtää, miten yhden lapsen kaksi vanhempaa ei kestä arkea, jossa on työpaikat, perhevapaat, edullinen kunnallinen päivähoito ja kaikki nykyajan mukavuudet. Ennen kaikkea kaksi tervettä aikuista jakamassa vastuuta.
Ihan samalla tavalla nykyisin voi sopia muiden vanhempien kanssa, että vahtii joskus toisten lapsia hiekkalaatikolla. Tilapäistä lastenhoitoapua voi myös ostaa vaikka MLLn hoitajilta tai vaikka joltain opiskelijalta. Tämä sen lisäksi, että on se päivähoitopaikka yhteiskunnan puolesta 5 päivää viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä on pitkälle juuri näin.
Olen samaa mieltä, ja ainakaan omalta osaltani en kuitenkaan koe, että syyttävä katseeni kohdistuisi tässä kehenkään tiettyyn ihmiseen. Fakta vain on se, että lapset mahdollistava elämä käytännössä tarkoittaa sitä, että on kouluttautunut, muuttanut pois kotipaikkakunnaltaan, luonut uraa ja ihmeen kaupalla löytänyt samanmielisen puolison, jolla myös töitä. Tähän yhtälöön vain harvoin kuuluu se, että kummatkaan isovanhemmat olisivat järkevän matkan päässä. Tai että vielä nuoria ja terveitä siinä vaiheessa kun apua tarvittaisiin. Moni vanhempi hoitaa yhtä aikaa omia pikkulapsia ja auttaa kauempana asuvaa sairasta vanhempaa.
Jos vanhemmilla on töitä, elinympäristö on harvoin sellainen jossa lapsi voi yksikseen kävellä.
Normaali keskituloinen perhe ei todellakaan ole sellaisessa taloudellisessa asemassa, että voisi toimia vielä jonkun ulkopuolisen henkilön työnantajana.
Meidän lapset eivät kyllä edes viihtyisi jonkun satunnaisen tuntemattoman hoitajan hoidossa. Lapsia olisi helpointa kasvattaa vanhanaikaisessa kyläyhteisössä, jossa tosiaan isovanhempi tai joku lapsellinen naapuri voisi aina silloin tällöin auttaa hetken. Joskus varttikin auttaisi. Pikkulasten kanssa et voi kiivetä tikkaille tyhjentämään rännejä, vaikka siihen menisi muutama minuutti, kun ei ole sitä toista toista aikuista hetkeksi apuun.
Asuinpaikkojen hajanaisuus tekee paljon. Kun isovanhemmilla kestää tunnin tulla meille, niin ei toivoakaan että joka viikko voisivat kerran hakea päiväkodista ja leikittää pari tuntia, että vanhemmat ehtisivät käydä tekemässä jotain muuta. Kun heidät kutsutaan, niin se on silloin vierailu ja muun stressin päälle pitää siivota koti siihen kuntoon että siellä voi vieraita kestittää.
Ei vaadi kyläyhteisöä, että saa jonkun katsomaan lasta vartin. Ihan itse olen tutustunut muihin äiteihin ja ollaan katsottu toisten lapsia vuorotellen tarvittaessa. Miksi pitää tehdä asioista vaikeita?
Missä niiden lasten isät on? Miksi vain äidit pyörittävät hoitorinkiä?
Rahalla saa.