Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yksi 60-vuotias kysyi, että kuritetaanko meillä lasta! Onko tuo vielä sitä sukupolvea, joiden mielestä se olisi edes mahdollista?
27.09.2023 |
Meillä on siis sellainen normaali hyväkäytöksinen 10-vuotias kiltti vähän ujo tyttö. Oli ihan outo tilanne, kun sellainen 60-vuotias nainen kysyi yhdessä tilanteessa minulta ilmeisen tosissaan, että kun teillä on niin hyvin kasvatettu tyttö, niin käytättekö te ruumiillista kurittamista? Olin ihan puulla päähän lyöty, että siis mitä.... ja hän tarkensi, että niin että remmillähän ennenkin tytöt kasvatettiin kilteiksi. Sanoin vaan, että ei tietenkään ja häivyin muualle... Mutta jäi ihmetyttämään pointti, että oliko tuo jotain kuittailua siitä, että ei saisi olla noin kiltti lapsi, vai oikeastiko se luuli, että meillä kuritetaan, vai mitä? Tämä nyt vaivannut pari päivää.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti kysynyt. Ap keksi mielestään hyvän provon.
Ei tämä niin hyvä ole että kehua kannattaa. Yllättävän moni kurittaa lapsiaan tänäkin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota. Vastaus on kyllä. 60v on vielä sitä ikäluokkaa, että ruumiillinen kuritus on ollut jopa suositeltavaa.
Mistä tiedän?
Koska oma isäni on tuota ikäluokkaa. Ja sain selkääni.
Ei liene yllätys, etten ole juuri väleissä häneen enää.
Suositeltavaa? Olisko noin? Eikös se ollut vähän harmaata aluetta, vaikka oli laillista, silti ei kovin suotavaa?
Kasvatusmetodina suotavaa. En sanonut, että hyväksyin sitä. En hyväksynyt. En hyväksy ikinä. Fyysinen kuritus tarkoittaa sitä, että kasvattajalla on kyvyt loppuneet kesken. Sanoisin, että tuollaisen ihmisen ei kannattaisi edes hankkia lapsia.
Sama80/90-lukujen vaihteen tienoilla minua ei kuritettu, mutta tuttavaperheessä samanikäinen sai vielä ihan perinteistä remmiä ja nyt tuntuu oudolta, että ei minun vanhemmat mitenkään reagoineet siihen asiaan, ei tuominneet tai että eivät olisi halunneet olla tekemissä tuollaisten aikuisten kanssa. Outoa.
Hyvä kysymys. En olisi missään tekemisissä moisten ihmishirviöiden kanssa.
"Yksi 60-vuotias kysyi, että kuritetaanko meillä lasta! Onko tuo vielä sitä sukupolvea, joiden mielestä se olisi edes mahdollista?"
Valitettavasti monilla lapsilla ja nuorilla on ollut huonot kotiolot: Lapsen kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Monella on ollut autoritäärinen ja väkivaltainen isä, joka on alistanut perheessä äitiä ja lapsia. Äiti on ollut usein alistettu ja nöyryytetty hissukka, joka ei ole saanut päättää mistään asioista. Äiti on purkanut omaa aggressiotaan ja turhautumistaan kohtelemalla lapsia huonosti ja käyttäytymällä väkivaltaisesti.
Tämä perhekuvio on ollut tavallinen 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin naisen tärkein tehtävä on ollut löytää itselleen sulhanen ja päästä hyviin naimisiin. Lasten ikätasoinen hoito ja kasvatus on ollut monessa perheessä retuperällä. Lapsen perusturvallisuuden tunne ei ole kehittynyt hyväksi, koska omat vanhemmat ovat olleet arvaamattomia ja turvattomia aikuisia.
Ihmetyttää kun sanat kuri ja kuritus on lähes sama sana. Ikään kuin kuria ei voisi muuten pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota. Vastaus on kyllä. 60v on vielä sitä ikäluokkaa, että ruumiillinen kuritus on ollut jopa suositeltavaa.
Mistä tiedän?
Koska oma isäni on tuota ikäluokkaa. Ja sain selkääni.
Ei liene yllätys, etten ole juuri väleissä häneen enää.
Suositeltavaa? Olisko noin? Eikös se ollut vähän harmaata aluetta, vaikka oli laillista, silti ei kovin suotavaa?
Kasvatusmetodina suotavaa. En sanonut, että hyväksyin sitä. En hyväksynyt. En hyväksy ikinä. Fyysinen kuritus tarkoittaa sitä, että kasvattajalla on kyvyt loppuneet kesken. Sanoisin, että tuollaisen ihmisen ei kannattaisi edes hankkia lapsia.
Sama80/90-lukujen vaihteen tienoilla minua ei kuritettu, mutta tuttavaperheessä samanikäinen sai vielä ihan perinteistä remmiä ja nyt tuntuu oudolta, että ei minun vanhemmat mitenkään reagoineet siihen asiaan, ei tuominneet tai että eivät olisi halunneet olla tekemissä tuollaisten aikuisten kanssa. Outoa.
Johtuu puhtaasti siitä, että ovat itsekin (mahdollisesti) saaneet "remmiä". Tai ainakin tiesivät, että voivat saada. Joten eivät ajatelleet asiasta sen enempää. Se oli "normaalia".
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää kun sanat kuri ja kuritus on lähes sama sana. Ikään kuin kuria ei voisi muuten pitää.
Lapsi tarvitsee kuria. Jotta oppii tavoille ja tekemään tarvittavat asiat. Kuten vaikkapa siivoamaan. Kuritus puolestaan ei ole enää kurinpitoa. Se on vain pahoinpitelyä. Onneksi nykyään myös rikos.
Ei se rikokseksi määrittely estä ketään lyömästä, tietenkään. Kuten aiempi kommentoijakin totesi. Aina löytyy keinot. Ja "remmillä kasvanut" myös tarttuu siihen remmiin helpommin. Onneksi yhä useampi tajuaa sen vääräksi.
Mutta menee vielä useampi sukupolvi, ennen kuin päästään siitä kokonaan eroon. Jos siitä nyt ikinä eroon siis päästään.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen, kun vähän aika sitten kaupassa oli iältään noin kymmenvuotias tyttö ja pyyteli jotain tavaraa äidiltään, en muista mikä se tarkalleen oli, mutta ei mikään iso, joku tyttöjen tavara, ja tuntui, että ihan tosissaan se sitä halusi ja pyysi monta kertaa, mutta ihan nätisti, ei mitään itkupotkuraivoamista.
Olin ihan vieressä ja kuulin, kun äiti otti sen tavaran pois ja otti tiukasti käsistä kiinni ja sanoi suunnilleen näin, että osaatko nyt käyttäytyä vai pitääkö tätä opetella kotona vyön avulla! Ja lapsi meni hetkessä niin hiljaiseksi ja vakavaksi, että ei jäänyt epäselväksi, mitä tällä tarkoitettiin.
Hitsi, kun olisin halunnut sanoa tai tehdä jotain, mutta menin niin hämmennyksiin tuollaisesta, että en sitten saanut sanottua mitään!
Kasvatuksessa jotain muutenkin pielessä jos 10v jää mankumaan eikä usko, että ei on ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä -79 sisarukset -82 ja -86, ja kyllä saatiin kaikki kuritusta ala-asteikäisinä, vaikka oli tosi nuoret vanhemmat, -57 ja -58 syntyneet. Keittiön seinällä oli naulassa nahkavyö, ja sen sai itse hakea. Sitten housut pois, ja sitten "oksat pois".
Ja käskettiin vyöstä saamisen jälkeen omaan huoneeseen miettimään tehtyjä tyhmyyksiä, ja jätettiin sinne yksin itkemään. Fyysisen rankaisun huonot puolet yhdistyneenä jäähyn huonoihin puoliin.
Tosin itse se vyön saaminen oli harvinaista, yleisempää oli sen olemassaolosta muistuttaminen. Koska se riitti usein sellaisenaan muuttamaan ei-toivotun käytöksen välittömästi, kuin jostain katkaisijasta kääntämällä.
Tukistaminen oli vielä paljonkin yleisempää meillä. Itse asiassa niin yleistä, että sen koettiin olevan pikemminkin vaan vanhempien antamien käskyjen tehostamiskeino eikä mikään rangaistus.
Olen syntynyt -87 ja pikkusisko on 11 vuotta nuorempi. Minun kohdalla käytettiin vyöllä kurittamista siihen ikään asti, kun sisko syntyi. Sen jälkeen ei minua kuritettu, eikä pikkusiskoa koskaan. Joku lamppu syttyi ilmeisesti tuolloin. Tietysti olen iloinen, että sisko välttyi isosiskonsa kohtalolta, mutta jos vanhemmat ovat tuolloin tajunneet, että kuritus ei olekaan hyvä juttu, eivät ole kuitenkaan minun kohdalta sitä pahoitelleet. En ole katkera, mutta..
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää kun sanat kuri ja kuritus on lähes sama sana. Ikään kuin kuria ei voisi muuten pitää.
Kurin ja kurituksen suhde on sama kuin aivojen ja aivoituksen suhde. Kurituskin on päällisin puolin loogiselta vaikuttava idea, joka oikeasti on kuitenkin huono idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä -79 sisarukset -82 ja -86, ja kyllä saatiin kaikki kuritusta ala-asteikäisinä, vaikka oli tosi nuoret vanhemmat, -57 ja -58 syntyneet. Keittiön seinällä oli naulassa nahkavyö, ja sen sai itse hakea. Sitten housut pois, ja sitten "oksat pois".
Ja käskettiin vyöstä saamisen jälkeen omaan huoneeseen miettimään tehtyjä tyhmyyksiä, ja jätettiin sinne yksin itkemään. Fyysisen rankaisun huonot puolet yhdistyneenä jäähyn huonoihin puoliin.
Tosin itse se vyön saaminen oli harvinaista, yleisempää oli sen olemassaolosta muistuttaminen. Koska se riitti usein sellaisenaan muuttamaan ei-toivotun käytöksen välittömästi, kuin jostain katkaisijasta kääntämällä.
Tukistaminen oli vielä paljonkin yleisempää meillä. Itse asiassa niin yleistä, että sen koettiin olevan pikemminkin vaan vanhempien antamien käskyjen tehostamiskeino eikä mikään rangaistus.
Olen syntynyt -87 ja pikkusisko on 11 vuotta nuorempi. Minun kohdalla käytettiin vyöllä kurittamista siihen ikään asti, kun sisko syntyi. Sen jälkeen ei minua kuritettu, eikä pikkusiskoa koskaan. Joku lamppu syttyi ilmeisesti tuolloin. Tietysti olen iloinen, että sisko välttyi isosiskonsa kohtalolta, mutta jos vanhemmat ovat tuolloin tajunneet, että kuritus ei olekaan hyvä juttu, eivät ole kuitenkaan minun kohdalta sitä pahoitelleet. En ole katkera, mutta..
En ollutkaan ainoa jonka perheessä on tapahtunut tällaista. Meillä oli kolme lasta joista minä -91 nuorin, ja sain osani vyöstä, vaikka olin meistä kolmesta ihan selkeä lellikki näin jälkikäteen ajatellen. Syrjäiselle maaseudulle rajoittunut "juntti" tausta vanhemmilla varmasti vaikutti asiaan.
Sitten kymmenen vuoden tauon jälkeen tuli uudeksi veljeksi -01 iltatähti, jolle vanhemmat olivat paljon pehmeämpiä ja joustavampia ja neuvottelevampia, ja pidättäytyivät kurituksesta, vaikka rajat kyllä asetettiin tarvittaessa yhä ihan jämäkästi. En ole puhunut tästä muutoksesta vanhempien enkä veljeni kanssa, mutta olen ollut lähinnä iloinen veljen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä -79 sisarukset -82 ja -86, ja kyllä saatiin kaikki kuritusta ala-asteikäisinä, vaikka oli tosi nuoret vanhemmat, -57 ja -58 syntyneet. Keittiön seinällä oli naulassa nahkavyö, ja sen sai itse hakea. Sitten housut pois, ja sitten "oksat pois".
Ja käskettiin vyöstä saamisen jälkeen omaan huoneeseen miettimään tehtyjä tyhmyyksiä, ja jätettiin sinne yksin itkemään. Fyysisen rankaisun huonot puolet yhdistyneenä jäähyn huonoihin puoliin.
Tosin itse se vyön saaminen oli harvinaista, yleisempää oli sen olemassaolosta muistuttaminen. Koska se riitti usein sellaisenaan muuttamaan ei-toivotun käytöksen välittömästi, kuin jostain katkaisijasta kääntämällä.
Tukistaminen oli vielä paljonkin yleisempää meillä. Itse asiassa niin yleistä, että sen koettiin olevan pikemminkin vaan vanhempien antamien käskyjen tehostamiskeino eikä mikään rangaistus.
Olen syntynyt -87 ja pikkusisko on 11 vuotta nuorempi. Minun kohdalla käytettiin vyöllä kurittamista siihen ikään asti, kun sisko syntyi. Sen jälkeen ei minua kuritettu, eikä pikkusiskoa koskaan. Joku lamppu syttyi ilmeisesti tuolloin. Tietysti olen iloinen, että sisko välttyi isosiskonsa kohtalolta, mutta jos vanhemmat ovat tuolloin tajunneet, että kuritus ei olekaan hyvä juttu, eivät ole kuitenkaan minun kohdalta sitä pahoitelleet. En ole katkera, mutta..
En ollutkaan ainoa jonka perheessä on tapahtunut tällaista. Meillä oli kolme lasta joista minä -91 nuorin, ja sain osani vyöstä, vaikka olin meistä kolmesta ihan selkeä lellikki näin jälkikäteen ajatellen. Syrjäiselle maaseudulle rajoittunut "juntti" tausta vanhemmilla varmasti vaikutti asiaan.
Sitten kymmenen vuoden tauon jälkeen tuli uudeksi veljeksi -01 iltatähti, jolle vanhemmat olivat paljon pehmeämpiä ja joustavampia ja neuvottelevampia, ja pidättäytyivät kurituksesta, vaikka rajat kyllä asetettiin tarvittaessa yhä ihan jämäkästi. En ole puhunut tästä muutoksesta vanhempien enkä veljeni kanssa, mutta olen ollut lähinnä iloinen veljen puolesta.
Noin isolla ikäerolla ei ehkä osaa olla katkera tai kateellinen. Pienemmällä ikäerolla voisi tulla epäreilumpi olo mikä saattaisi näkyä suhtautumisena pienempään sisarukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen, kun vähän aika sitten kaupassa oli iältään noin kymmenvuotias tyttö ja pyyteli jotain tavaraa äidiltään, en muista mikä se tarkalleen oli, mutta ei mikään iso, joku tyttöjen tavara, ja tuntui, että ihan tosissaan se sitä halusi ja pyysi monta kertaa, mutta ihan nätisti, ei mitään itkupotkuraivoamista.
Olin ihan vieressä ja kuulin, kun äiti otti sen tavaran pois ja otti tiukasti käsistä kiinni ja sanoi suunnilleen näin, että osaatko nyt käyttäytyä vai pitääkö tätä opetella kotona vyön avulla! Ja lapsi meni hetkessä niin hiljaiseksi ja vakavaksi, että ei jäänyt epäselväksi, mitä tällä tarkoitettiin.
Hitsi, kun olisin halunnut sanoa tai tehdä jotain, mutta menin niin hämmennyksiin tuollaisesta, että en sitten saanut sanottua mitään!
Mä oon ollu samantapaisessa tilanteessa, se oli jopa vähän puolituttu, tosin en sitä isää ole koskaan tavannu. Ei kaupassa mutta vastaava tilanne muuten, että lapsi, taisi olla myös n. 10v silloin, äidin seurassa käyttäytyi huonosti ja äiti uhkasi, että kerrotaanko isälle, että iso tyttö kiukuttee eikä tottele äitiä ja isä antaa sitten remmiä. Oli hyvin vaivaannuttava tilanne sen jälkeen, mutta minä tyhmä en myöskään tajunnut tai kehdannut puuttua asiaan. Enkä tosiaan tiedä isästä, tekisikö oikeasti noin. Jos joku keksii, kertokaa toimintaohjeet tällaiseen tilanteeseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen, kun vähän aika sitten kaupassa oli iältään noin kymmenvuotias tyttö ja pyyteli jotain tavaraa äidiltään, en muista mikä se tarkalleen oli, mutta ei mikään iso, joku tyttöjen tavara, ja tuntui, että ihan tosissaan se sitä halusi ja pyysi monta kertaa, mutta ihan nätisti, ei mitään itkupotkuraivoamista.
Olin ihan vieressä ja kuulin, kun äiti otti sen tavaran pois ja otti tiukasti käsistä kiinni ja sanoi suunnilleen näin, että osaatko nyt käyttäytyä vai pitääkö tätä opetella kotona vyön avulla! Ja lapsi meni hetkessä niin hiljaiseksi ja vakavaksi, että ei jäänyt epäselväksi, mitä tällä tarkoitettiin.
Hitsi, kun olisin halunnut sanoa tai tehdä jotain, mutta menin niin hämmennyksiin tuollaisesta, että en sitten saanut sanottua mitään!
Mä oon ollu samantapaisessa tilanteessa, se oli jopa vähän puolituttu, tosin en sitä isää ole koskaan tavannu. Ei kaupassa mutta vastaava tilanne muuten, että lapsi, taisi olla myös n. 10v silloin, äidin seurassa käyttäytyi huonosti ja äiti uhkasi, että kerrotaanko isälle, että iso tyttö kiukuttee eikä tottele äitiä ja isä antaa sitten remmiä. Oli hyvin vaivaannuttava tilanne sen jälkeen, mutta minä tyhmä en myöskään tajunnut tai kehdannut puuttua asiaan. Enkä tosiaan tiedä isästä, tekisikö oikeasti noin. Jos joku keksii, kertokaa toimintaohjeet tällaiseen tilanteeseen!
lasu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turpaan vedän jos kakara ättäröi
Vuoden äiti -palkintoa odotellessa.
Kyllä mä taisin kerran saada vähän selkäsaunaa ja usein rauhoitettiin tukistamisella. Ihan perseestähän se oli, oma lapsi oli sellainen keskusteleva niin ei tullut kuritettua. 62v olen.
Kun lapsi heiluu puukon tai muun astalon kanssa saa kurittaa ja ottaa puukko pois😬
No olen syntynyt vuonna -90 ja meillä kurit- tai siis käytettiin väkivaltaa (kuritus-sana on mun mielestäni turha kiertoilmaus, koska väkivallastahan siinä on kyse). Traumat jäi.
Väkivalta loppui, kun isä nousi kerran yllättäen ruokapöydästä ja minä refleksinomaisesti suojasin päätäni käsilläni. Vanhemmat havahtuivat siinä kohtaa siihen, että eihän lapsen kuuluisi olla noin ehdollistunut väkivaltaan.
M37 ja remmistä sain silloin tällöin, samoin isompi ja pienempi sisarus. Aina sinänsä ihan aiheesta, eli oltiin tehty jotain erikseen kiellettyä, josta lisäksi täysin hyvin ymmärrettiin miksi se oli kielletty, ja oltiin jo alakouluikäisiä, ei ymmärtämättömiä pikku taaperoita.
Tästä huolimatta jäi todella huonot muistot, ja ei voi olla puhettakaan että satuttaisin omaa lasta tahallani, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä. Kerran kuljin urheilukentän ohi jonka reunalla isojen lipputankojen narut läiskyivät tuulessa niitä tankoja vasten. Alkoi kuristaa kurkusta ja vääntää mahasta, koska se ääni oli niin samanlainen kuin se lapsuudesta mieleen jäänyt isän vyön läiske pakaroilla, että aloin odottaa että hetken päästä kuuluu jommankumman sisarukseni huutoitku.
Alue: Aihe vapaa
5/5