Yksi 60-vuotias kysyi, että kuritetaanko meillä lasta! Onko tuo vielä sitä sukupolvea, joiden mielestä se olisi edes mahdollista?
Meillä on siis sellainen normaali hyväkäytöksinen 10-vuotias kiltti vähän ujo tyttö. Oli ihan outo tilanne, kun sellainen 60-vuotias nainen kysyi yhdessä tilanteessa minulta ilmeisen tosissaan, että kun teillä on niin hyvin kasvatettu tyttö, niin käytättekö te ruumiillista kurittamista? Olin ihan puulla päähän lyöty, että siis mitä.... ja hän tarkensi, että niin että remmillähän ennenkin tytöt kasvatettiin kilteiksi. Sanoin vaan, että ei tietenkään ja häivyin muualle... Mutta jäi ihmetyttämään pointti, että oliko tuo jotain kuittailua siitä, että ei saisi olla noin kiltti lapsi, vai oikeastiko se luuli, että meillä kuritetaan, vai mitä? Tämä nyt vaivannut pari päivää.
Kommentit (227)
60 vuotiaat on ikäloppuja muumioita joiden horinoista ei kannata välittää-.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon ikäinen on voinut kotoa saada ruumiillista kuritusta hyvinkin. Itse lähestyn 50 vuoden ikää, ja kyllä mun lapsuudessa oli tavallista saada vaikka luunappeja, tukistuksia tai ihan selkäsaunoja. Mun vanhemmat eivät näitä harrastaneet, mutta muissa perheissä kyllä.
Itse on voinut saada kuritusta, mutta ei se laillista ole hänen nuoruudessaan enää ollut.
Olen itse viisikymppinen ja olin ala-asteella kun ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla. Itse en hyväksy ruumiillista kuritusta. Ei ole käynyt edes mielessä käyttää sitä omiin lapsiin vaikka itse olen lapsena sitä kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo reilusti yli 60-vuotias , mutta en ole koskaan kurittanut lapsiamme fyysisesti. Huutamiseenkin olen langennut vain harvoin (nolottaa sekin). Itseäni kyllä kuritettiin fyysisesti, se oli silloin aikoinaan aivan yleinen kasvatustapa, mutta minulle ei ole jäänyt siitä traumoja. Monelle muulle, jotka joutuivat kohtaamaan todellista fyysistä pahoinpitelyä ja vieläpä aiheettomasti, varmasti on.
Yksikään ikätoverini ei myöskään koskaan ole ainakaan myöntänyt kurittaneensa lapsiaan, useimmat kokevat ja kokivat jo silloin aikoinan sen vastenmielisenä.
En tiedä onko eroja asuinpaikan suhteen, k.aupunki vs. maaseutu mutta en usko. Kenties ihmistyyppi määrittelee enemmän-
Mikä näiden ihmisten mielestä on käsitteen trauma sisältö, ja miten voi tämmöisellä varmuudella sanoa, ettei sellaista ole jäänyt? Jos kokee voimakasta tarvetta puolustella omien vanhempien tekemää väkivaltaa, niin eikö se kerro juuri päinvastaisesta?
Minuun ruumiillinen kuritus vaikutti siten, että aloin pelkäämään kaikkia aikuisia ja yritin muuttua näkymättömäksi jos aikuisia oli paikalla.
Se on ehkä sitä minkä osa ihmisistä mieltää nykyäänkin hyväksi käytöksenksi.
Mutta opin myös halveksumaan aikuisia. En pitänyt lasten satuttamista reiluna enkä hyväksynyt sitä.
Nykynuoret ovat paljon rohkeampia aikuisten seurassa. Tulevat kahvilassakin kypsymään saako istua samaan pöytään ja sanovat hepat kun toinen osapuoli poistuu. Minusta sellainen on hyvää käytöstä. Itse en olisi nuorena voinut kuvitellakaan tekeväni mitään sellaista.
Tuota. Vastaus on kyllä. 60v on vielä sitä ikäluokkaa, että ruumiillinen kuritus on ollut jopa suositeltavaa.
Mistä tiedän?
Koska oma isäni on tuota ikäluokkaa. Ja sain selkääni.
Ei liene yllätys, etten ole juuri väleissä häneen enää.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen, kun vähän aika sitten kaupassa oli iältään noin kymmenvuotias tyttö ja pyyteli jotain tavaraa äidiltään, en muista mikä se tarkalleen oli, mutta ei mikään iso, joku tyttöjen tavara, ja tuntui, että ihan tosissaan se sitä halusi ja pyysi monta kertaa, mutta ihan nätisti, ei mitään itkupotkuraivoamista.
Olin ihan vieressä ja kuulin, kun äiti otti sen tavaran pois ja otti tiukasti käsistä kiinni ja sanoi suunnilleen näin, että osaatko nyt käyttäytyä vai pitääkö tätä opetella kotona vyön avulla! Ja lapsi meni hetkessä niin hiljaiseksi ja vakavaksi, että ei jäänyt epäselväksi, mitä tällä tarkoitettiin.
Hitsi, kun olisin halunnut sanoa tai tehdä jotain, mutta menin niin hämmennyksiin tuollaisesta, että en sitten saanut sanottua mitään!
Kurjaa koko tämä äidin asennoituminen, että pitäisi osata aina käyttäytyä täydellisesti. Pieni vielä 10v on ja satunnaiset känkkäränkät sallittuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen, kun vähän aika sitten kaupassa oli iältään noin kymmenvuotias tyttö ja pyyteli jotain tavaraa äidiltään, en muista mikä se tarkalleen oli, mutta ei mikään iso, joku tyttöjen tavara, ja tuntui, että ihan tosissaan se sitä halusi ja pyysi monta kertaa, mutta ihan nätisti, ei mitään itkupotkuraivoamista.
Olin ihan vieressä ja kuulin, kun äiti otti sen tavaran pois ja otti tiukasti käsistä kiinni ja sanoi suunnilleen näin, että osaatko nyt käyttäytyä vai pitääkö tätä opetella kotona vyön avulla! Ja lapsi meni hetkessä niin hiljaiseksi ja vakavaksi, että ei jäänyt epäselväksi, mitä tällä tarkoitettiin.
Hitsi, kun olisin halunnut sanoa tai tehdä jotain, mutta menin niin hämmennyksiin tuollaisesta, että en sitten saanut sanottua mitään!
Sääli tyttöä. jos tämä välikohtaus tosiaan tarkoitti sitä mitä tulkitsit. Mutta tavallaan on jollain kierolla tavalla hyvä ja ilahduttava merkki, että se tulee nykyaikana jo niin kaukaa laatikon ulkopuolelta, että saa menemään sanattomaksi. Pelkään että itsekin olisin todennäköisesti mennyt samassa tilanteessa.
Joo, sen verran absurdia, että ei tiedä, mitä olisi tehnyt. Ja ei se äiti edes näyttänyt miltään huonolta äidiltä, vaan sellainen sanoisinko koulutyttömäisen näköinen siisteihin liikunnallisiin vaatteisiin pukeutunut kolmekymppinen. Ei lävistyksiä, tatutointeja tai muuta kamalaa.
Ulkonäkö voi pettää... ehkä äidiltä vaadittiin aikoinaan samanlaista kiltteyttä ja annettiin remmiä, ja nyt siirtää sen seuraavalle sukupolvelle. Ehkä kova kuri tulee isän kautta ja äiti on myös alistettu tuossa perheessä?
Alentuvaa suhtautumista kutsua jotakuta 60-vuotiaaksi, yleensä vai rikosepäillyistä tai lapsista käytetään tuolla tavoin.
Ihan helposti on sitä ikäpolvea. Itseäni on kuritettu ruumiillisesti, vanhempani ovat himpun reilu 50v, osan kavereiden vanhemmat vasta 50v ja ovat saaneet myös ruumiillista kurittamista. Itse sain joskus julkisestikin (esim. perheneuvolassa) tukkapöllöä, mutta ei siihen kukaan koskaan puuttunut, vaikka ilmeisesti oli jo laitonta vuosituhannen vaihteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei remmillä kasvatettu ketään kilteiksi 60 v:n mielestä. Porvohan tämä, kesy sellainen. 1/5
No ei ole provo, miksi ihmeessä olisi. Minulla on ollut käsitys, että silloin kun lapsia vielä kuritettiin lapsia, ne oli lähinnä pahojaan tekeviä poikia. Siksikin epäilys, että meidän maailman ihaninta ja kilteintä tyttöä kuritettaisiin, tuntuu kamalalta!
Olen 64-vuotias nainen, ja äitini kuritti minua ja siskoani päivittäin kun olimme pieniä tyttöjä. Viimeisen kerran sain häneltä selkään 12-vuotiaana. Enkä muuttunut kiltiksi. Omia lapsiani (syntyneet (1990-luvulla) minun ei tarvinnut pahoinpidellä.
Kun katsoo näitä perseileivä mielenosoittajia ja muita, jotka ei tottele mitään, nii saattaa tulla mieleen ajatus, että se remmi vois olla välillä hyödyksi.
Vierailija kirjoitti:
60 vuotiaat on ikäloppuja muumioita joiden horinoista ei kannata välittää-.
He ovat sinun vanhempiasi, ja ehkä sinustakin tulee joskus 60-vuotias ikäloppu muumio.
Vierailija kirjoitti:
Tuota. Vastaus on kyllä. 60v on vielä sitä ikäluokkaa, että ruumiillinen kuritus on ollut jopa suositeltavaa.
Mistä tiedän?
Koska oma isäni on tuota ikäluokkaa. Ja sain selkääni.
Ei liene yllätys, etten ole juuri väleissä häneen enää.
Suositeltavaa? Olisko noin? Eikös se ollut vähän harmaata aluetta, vaikka oli laillista, silti ei kovin suotavaa?
60 luvulla olin kiltti lapsi. Tyypillinen tyttö, joka oli hoettu hiljaiseksi. Isäni mielestä piti kuitenkin kurittaa fyysisesti. Ymmärsin jo tuolloin, että jokin sadistinen sukupolvisiirtymä ajoi hänet hakkaamaan. Sitten kyttäsi kaikkea, mitä pystyi. Jos laitoin kynsilakkaa, hän käski poistaa lakat, vaikka olisi ollut aivan väritöntäkin. Ponnari piti pitää niskaa kohti, eikä niin, että se oli sivulla, niin kuin jotkut muodikkaimmat tekivät. Purkka oli pahasta ja liika lukeminen myös. Hurjaa.
Eniten tässä vieläkin rassaa se, että minun pitäisi kiittää selkäsaunoista ja musertamisesta. Todeta hillitysti, ettei jäänyt traumoja, enkä muistele pahalla. Sehän kuuluu tähän suomalaiseen kurituksen kulttuuriin.
Vaan kun en totea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota. Vastaus on kyllä. 60v on vielä sitä ikäluokkaa, että ruumiillinen kuritus on ollut jopa suositeltavaa.
Mistä tiedän?
Koska oma isäni on tuota ikäluokkaa. Ja sain selkääni.
Ei liene yllätys, etten ole juuri väleissä häneen enää.
Suositeltavaa? Olisko noin? Eikös se ollut vähän harmaata aluetta, vaikka oli laillista, silti ei kovin suotavaa?
Kasvatusmetodina suotavaa. En sanonut, että hyväksyin sitä. En hyväksynyt. En hyväksy ikinä. Fyysinen kuritus tarkoittaa sitä, että kasvattajalla on kyvyt loppuneet kesken. Sanoisin, että tuollaisen ihmisen ei kannattaisi edes hankkia lapsia.
Sama
Ei varmasti kysynyt. Ap keksi mielestään hyvän provon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota. Vastaus on kyllä. 60v on vielä sitä ikäluokkaa, että ruumiillinen kuritus on ollut jopa suositeltavaa.
Mistä tiedän?
Koska oma isäni on tuota ikäluokkaa. Ja sain selkääni.
Ei liene yllätys, etten ole juuri väleissä häneen enää.
Suositeltavaa? Olisko noin? Eikös se ollut vähän harmaata aluetta, vaikka oli laillista, silti ei kovin suotavaa?
Kasvatusmetodina suotavaa. En sanonut, että hyväksyin sitä. En hyväksynyt. En hyväksy ikinä. Fyysinen kuritus tarkoittaa sitä, että kasvattajalla on kyvyt loppuneet kesken. Sanoisin, että tuollaisen ihmisen ei kannattaisi edes hankkia lapsia.
Sama
80/90-lukujen vaihteen tienoilla minua ei kuritettu, mutta tuttavaperheessä samanikäinen sai vielä ihan perinteistä remmiä ja nyt tuntuu oudolta, että ei minun vanhemmat mitenkään reagoineet siihen asiaan, ei tuominneet tai että eivät olisi halunneet olla tekemissä tuollaisten aikuisten kanssa. Outoa.
Vierailija kirjoitti:
Kateellinen, koska teillä on kiltti lapsi kurittamattakin.
Eiköhän nuo kuritus asiat ole ihan muusta kiinni, kuin siitä, onko lapsi kiltti vai ei.
Eikä tuo ikäkään meinaa mitään. Jos ihminen on väkivaltainen hän nuijii lastaan vaikka olisi minkä ikäinen, eikä se, että laki kieltää tukkapöllyt estä väkivaltaista antamasta niitä tukkapöllyjä.
Itse olen 63v ja olen aina tiennyt, että lasta ei saa lyödä eikä sille saa olla väkivaltainen. Ja jo 20-luvulla syntyneet vanhempani tiesivät, että lasta ei kurittamalla kasvateta.
Ei tuo väkivallalla kasvattaminen ole iästä kiinni, vaan siitä, että jotkut on välivaltaisia. Normaali järjellä varustettu ihminen kyllä ymmärtää/tietää, ettei lasta saa kasvattaa väkivaltaisesti.
Vierailija kirjoitti:
60 luvulla olin kiltti lapsi. Tyypillinen tyttö, joka oli hoettu hiljaiseksi. Isäni mielestä piti kuitenkin kurittaa fyysisesti. Ymmärsin jo tuolloin, että jokin sadistinen sukupolvisiirtymä ajoi hänet hakkaamaan. Sitten kyttäsi kaikkea, mitä pystyi. Jos laitoin kynsilakkaa, hän käski poistaa lakat, vaikka olisi ollut aivan väritöntäkin. Ponnari piti pitää niskaa kohti, eikä niin, että se oli sivulla, niin kuin jotkut muodikkaimmat tekivät. Purkka oli pahasta ja liika lukeminen myös. Hurjaa.
Eniten tässä vieläkin rassaa se, että minun pitäisi kiittää selkäsaunoista ja musertamisesta. Todeta hillitysti, ettei jäänyt traumoja, enkä muistele pahalla. Sehän kuuluu tähän suomalaiseen kurituksen kulttuuriin.
Vaan kun en totea.
Isäsi on ollut sekopää. Ei tuolloinkaan ole kaikki hakanneet lapsiaan. Meitä ei lyöty koskaan ja ollaan nyös oltu lapsia 60-luvulla. Isä oli kiltti ja ihana, ei kyllä ikinä olisi lyönyt tai kytännyt meitä, puhumattakaan, että olsi piitannut minkalaiset hiukset meillä oli . Minäkin luin aina, eikä isllä varmaan käynyt mielessäkään, että olisi sen kieltänyt. Miksi ihmeessä olisikaan, vaimonsakin (eli äitimme)oli kova lukemaan.
Jos joku on hullu ja väkivaltainen, ei pidä tuomita koko ikäluokkaa.
Nykyiset kuusikymppiset ovat eläneet lapsuutensa ennen kuin kuritus on kielletty. On sitä senkin jälkeen jatkettu, mutta vähemmän.
tai sitten se vyön avulla tarkoitti jotain ihan muuta, joku niiden juttu, mitä me ei vaan tiedetä