Lue keskustelun säännöt.
Oltiinko 80-luvulla rikkaampia kuin nykyään?
22.09.2023 |
Joka kunnassa oli oma terveyskeskus ja lääkärille sai ajan aina kun oli pienikin vaiva.
Nykyään pahoinvointialueet sulkevat terveyskeskuksia, päivystykset ovat kriisissä ja lääkäriaikaa ei saa ikinä. Mitä on tapahtunut ja miksi?
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.
Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.
Se on totta, että kahdet tai jopa vain yhdet housut oli koko kouluvuodeksi. 80-90-luvulla kirppareiden vaatteet saattoivat olla niin vanhanaikaisia ja kuluneita lumppuja, että niitä ei huvittanut ostaa. Nykyään saa ihan hyviä vaatteita kirppariltakin.
Kaupoissa saattoi tosiaan olla moneltakin edellisvuodelta vaatteita myynnissä. Ei ollut kaikenlaisia välisesonkeja kuten nykyään.
Lapsilisät eivät menneet kaikissa perheissä lasten vaatteisiin tai lapsilisillä ostettiin lapsille harvoin vaatteita. Monessa perheessä lapsilisät tarvittiin enimmäkseen juokseviin menoihin, elettiin ns. kädestä suuhun.
Mistä vedätte näitä? Meidän luokalla oli köyhien yksinhuoltajienkin lapsia ja hyvät vaatteet oli kaikilla. Toki määrä oli kaikilla paljon pienempi, halpamuoti ei ollut rantautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisiä vuokra-asuntoja ihan riittävästi. Itsekin asuin ainakin kolmessa eri yksityisen vuokranantajan asunnossa.
Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.
Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.
Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.
Vielä 1980-luvulla oli vuokrasäännöstely, joten ei ollut mitään yksityisten vuokra-asuntojen vuokria, kun ei ollut niitä vuokra-asuntojakaan.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisten vuokranantajien asuntoja. Itsekin asuin ainakin kolmessa sellaisessa. Vuokrataso oli hieman korkeampi kuin kaupungin asunnoissa. Mutta asumistuki oli hyvä.
Jossain maallako? Vai oliko sinulla suhteita?
1980-luvulla Helsingissä kukaan ei edes yrittänyt etsiä yksityistä vuokra-asuntoa. Olisi ollut ajanhukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oltu. Suomalaisten elintaso on nykyään kaikilla mittareilla parempi 80-lukuun verrattuna.
Miksi sitten koulut, sairaalat ja vanhainkodit ovat kriisissä, lääkäriin ei pääse millään, terveyskeskuksia lakkautetaan ja ihmiset voivat huonosti?
Nyt puhuttiin suomalaisten kansalaisten elintasosta, ei valtion varoista.
AP:n postauksen perusteella tässä nimenomaan pitäisi keskustella valtion ja kuntien kyvystä järjestää paikallispalveluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näin jälkeenpäin tarkasteltuna 1980-luku oli yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tietynlainen huippupiste tavallisen kansalaisen kannalta. Ongelmia oli, puutteita oli, mutta kokonaisuutena silloin oltiin rikkaampia ja optimistisempia kuin nykyään. Vasemmisto oli rakentanut hyvinvointiyhteiskuntaa vuosikymmenien ajan ja toteutti lupauksensa duunareille olojen parantamisesta. Työn teolla pärjäsi ja se lisäsi motivaatiota työn tekoon, verorahoille sai vastinetta, ympäristö oli lasten kasvattamiseen turvallinen ja toiveikas.
Vasemmisto teki itsensä siis tarpeettomaksi, hyvinvoiva jengi duunareista lähtien siirtyi äänestämään oikeistoa ja tätä vahvisti myös itäblokin romahtaminen, reaganismi ja thatcherismi, joita täälläkin ihailtiin, oikeistolaistumista ei hidastanut edes suuri varoitusmerkki, 90-luvun lama, päinvastoin, sekin laitettiin jotenkin vasemmistolaispolitiikan synniksi, ei varoitukseksi hallitsemattomasta kapitalismista.
Maailman ylipäätään on oikeistolaistunut enemmän ja enemmän viime vuosikymmenien aikaan, hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain, talousliberalismia ihailtiin kritiikittä aina vuoden 2008 romahdukseen asti. Tuolloin tuli se toinen hallitsemattoman kapitalismin rommaus. Oikeistolaistumisen huippu on toistaiseksi ollut 2014-2015, Pohjoismaiden oikeistohallitukset halusivat ja haluavat halpaa mmuuttoväkeä miljoonia (Ruotsin kokkareiden Rheinfeld: Öppna era hjärtan...), Trumpin kausi USA:ssa, kun samaan aikaan Venäjällä Trumpin aateveli valmisteli valmistelujaan ja pisti näkyville yhden Euroopan kiristyskeinonsa: hallitsemattoman mmuuttovyöryn, heh.
Hallitsematon tuntuu olevan nyky-yhteiskuntien avainsana. Taudit, ihmiset ja talous leviää hallitsemattomasti, jolloin yhteiskuntien ilmapiiristä tulee pelokas, vihamielinen, toivoton, näköalaton. Ja se on köyhyyttä se. Vaikka olisi rahaa ja teknologiaa ja kakskymmentä juustomerkkiä ja sata tv-kanavaa valittavana.
Ihan täyttä paskaa. 80-luvulla ei todellakaan oltu rikkaampia ja valinnanvaraa oli kuin Neuvostoliitossa.
Sä et vissiin ole käynyt Neuvostoliitossa? Venäläisen ystäväluokkamme ilmeet, kun pääsivät tänne länteen shoppailemaan kasarilla. Yksi alkoi itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisiä vuokra-asuntoja ihan riittävästi. Itsekin asuin ainakin kolmessa eri yksityisen vuokranantajan asunnossa.
Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.
Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.
Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.
Vielä 1980-luvulla oli vuokrasäännöstely, joten ei ollut mitään yksityisten vuokra-asuntojen vuokria, kun ei ollut niitä vuokra-asuntojakaan.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisten vuokranantajien asuntoja. Itsekin asuin ainakin kolmessa sellaisessa. Vuokrataso oli hieman korkeampi kuin kaupungin asunnoissa. Mutta asumistuki oli hyvä.
Jossain maallako? Vai oliko sinulla suhteita?
1980-luvulla Helsingissä kukaan ei edes yrittänyt etsiä yksityistä vuokra-asuntoa. Olisi ollut ajanhukkaa.
Helsingistä en tiedä. Tämä tapahtui keskikokoisessa kaupungissa. Ihan lehti-ilmoituksella löysin asunnon. Laitoin paikallislehteen ilmoituksen ja aina sitä kautta sain vastauksen, joskus useammankin. Ei tarvinnut mitään suhteita. Ne olivat yksiöitä missä asuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla oli työttömyyttä ja varsin tiukkaa. 80-luku sen sijaan oli taloudellisesti vakaata aikaa. Tosin vuosikymmenen lopulla alettiin jo aavistella pahaa laskusuuntausta. Asumassani kunnassakin alettiin 80-luvun lopulla ns. kustannusten taitto-ohjelma eli kaikesta leikattiin, mistä vain voitiin. Sinänsä se oli järkevää, sillä kun 90-luku lamoineen tuli, oli kunnan talous kohtalaisen hyvässä jamassa. Tosin henkilökuntaa oli huomattavasti vähemmän. Kun joku jäi eläkkeelle, virka jäädytettiin, jos vain suinkin oli mahdollista. Mutta kuten sanottua 80-luku oli rauhallista ja vakaata aikaa. Palkat eivät tietenkään olleet päätähuimaavia, mutta toimeen tultiin. Ja kuten monet ovat todenneet, ei asuttu niin leveästi eikä matkusteltu ulkomailla siinä määrin kuin 2000-luvun puolella. Tietysti silloinkin oli huimaavaa palkkaa nauttivia, joilla oli mahdollisuus suuriin asuntoihin, hienoihin vaatteisiin ja tavaroihin sekä ulkomaanmatkoihin, mutta se oli kuitenkin pieni osa maan väestöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.
Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.
Se on totta, että kahdet tai jopa vain yhdet housut oli koko kouluvuodeksi. 80-90-luvulla kirppareiden vaatteet saattoivat olla niin vanhanaikaisia ja kuluneita lumppuja, että niitä ei huvittanut ostaa. Nykyään saa ihan hyviä vaatteita kirppariltakin.
Kaupoissa saattoi tosiaan olla moneltakin edellisvuodelta vaatteita myynnissä. Ei ollut kaikenlaisia välisesonkeja kuten nykyään.
Lapsilisät eivät menneet kaikissa perheissä lasten vaatteisiin tai lapsilisillä ostettiin lapsille harvoin vaatteita. Monessa perheessä lapsilisät tarvittiin enimmäkseen juokseviin menoihin, elettiin ns. kädestä suuhun.Mistä vedätte näitä? Meidän luokalla oli köyhien yksinhuoltajienkin lapsia ja hyvät vaatteet oli kaikilla. Toki määrä oli kaikilla paljon pienempi, halpamuoti ei ollut rantautunut.
Silloinkin oli kaikenlaisia perheitä, joilla erilaiset tilanteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarit olivat 80-luvulla rikkaampia kuin nyt, mutta sileäkätiset ovat nyt rikkaampia.
Eivätkä olleet; reaalitulojen mediaani on nyt 1,5x sen mitä 80-luvulla ja täten elintaso 1,5x sen mitä 80-luvulla keskiverto suomalaisella. Ylimmissä tuloluokissa kehitys on toki ollut paljon nopeampaa ja menee vieläkin paremmin.
Hinnat ovat nouseet kuusinkertaisiksi 80-luvulta. Raksalla urakkamiehet tekivät jopa enemmän rahaa kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisiä vuokra-asuntoja ihan riittävästi. Itsekin asuin ainakin kolmessa eri yksityisen vuokranantajan asunnossa.
Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.
Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.
Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.
Vielä 1980-luvulla oli vuokrasäännöstely, joten ei ollut mitään yksityisten vuokra-asuntojen vuokria, kun ei ollut niitä vuokra-asuntojakaan.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisten vuokranantajien asuntoja. Itsekin asuin ainakin kolmessa sellaisessa. Vuokrataso oli hieman korkeampi kuin kaupungin asunnoissa. Mutta asumistuki oli hyvä.
Jossain maallako? Vai oliko sinulla suhteita?
1980-luvulla Helsingissä kukaan ei edes yrittänyt etsiä yksityistä vuokra-asuntoa. Olisi ollut ajanhukkaa.
Helsingistä en tiedä. Tämä tapahtui keskikokoisessa kaupungissa. Ihan lehti-ilmoituksella löysin asunnon. Laitoin paikallislehteen ilmoituksen ja aina sitä kautta sain vastauksen, joskus useammankin. Ei tarvinnut mitään suhteita. Ne olivat yksiöitä missä asuin.
Lisään vielä, että yksityiset eivät vuokranneet mielellään muille kuin työssäkäyville ja piti olla vakituinen työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että ruoka oli halvempaa. Meidän perheellä oli tili kaupassa ja sieltä saatiin ostaa välipaloja mitä haluttiin. Harrastaa saatiin myös vapaasti ja kalliistikin, mutta ulkomailla ei käyty just koskaan. Mitään viikonloppumatkoja ulkomaille ei ollut ja hyvä niin. Vaatteita saatiin mitä haluttiin, Levikset oli must, mutta ei mulle tullu mieleenkään, että olisin tarvinnut enempää kuin 5-6 paitaa ja 3-4 farkut. Korvalappustereot oli ja mankkoja kaikilla. Keskituloisia oltiin.
Unohdin mainita, että auto oli laatikkolada. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).
Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne,
Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.
Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi.
Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää? Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA.
Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??
No höpö. 😂 1980-luvulla kahvi ja voi olivat kalliita, ei sellaisiin ollut vähäosaisilla varaa. Makaroni oli kallista ulkomaista hapatusta, vähäosaiset söivät vuoden jokaisena päivänä pottuja. Jos kaipasi vaihtelua niin joskus saattoi keittää porkkanoita seuraksi. 1980-luvulla köyhien ruoka oli ruskea kastike, eli pannulla vehnäjauhoja ruskistettiin ja tehtiin kastikkeeksi. Tämä kelpasi köyhille siis pottujen kanssa sellaisenaan, joskus saattoi olla reteesti pyhäruokaa ja vaikka makkaraa kastikkeen jatkeena. Ja köyhät ja hedelmät 1980-luvulla, eipäs nyt hupsita. Ja ihan tutkitusti ravitsemusmenot veivät silloin isomman osan tuloista kuin nykyään.
1980-luvulla pienituloisen vinkumassa autoa töissäkäymiseen olisi ollut törkimys ja häntä olisi pilkattu pitkään.
wtf? Mistä te näitä revitte? Vitsejähän nämä kai on? Nuoret selittämässä tilastojen perusteella, että näin se kuule vain oli, elkääpä muuta vanhat dementikot väittäkö, nih?
Oli 1980-luvulla köyhän perheen prsaukinen opiskelijanplanttu. Kahvia juotiin 3-4 kertaa päivässä, vähintään. Juu, kyllä potut ja ruskea kastike olivat tuttuja, mutta niin oli moni muukin ruoka. Ja kun muutin omilleni (16-vuotiaana), koostui ruokavalio lähes yksinomaan pastasta ja tonnikalasta. No pizzaa ja kebabia, hamppareita ja joskus kiinalaista syötiin sitten ulkona. Ulkona söin 2-3 kertaa viikossa, bisse oli se pääasia kuitenkin.
Persaukisena vähintään kerran vuodessa kävin ulkomailla. Silloin kun tein hanttihommia enemmän, matkustelin 3-4 kertaa vuodessa. Vaatteita en tehnyt itse, kyllä ne ostettiin ihan kaupasta. Ne, jotka tekivät vaatteita, niille se oli lähinnä harrastus. Myös vaihtoehtoväki teki itse vaatteitaan, kun aina ei ollut mahdollisuuksia lentää Lontoon putiikkeihin ja marketeissa ei fiftari- tai punk-kuteita löytynyt.
Itse kuuluin vaihtoehtoväkeen. Siihen kuului 1980-luvulla mm: vegaanius, kirppareilla ja antikvariaateissa koluaminen, klubitouhu, varsinkin homoklubit oli yhdessä vaiheessa heteroilla tosi in (tämä lienee ärsyttänyt isoa osaa homoja), taide ja valokuvaus (tehtiin itse, käytiin taidenäyttelyissä, luettiin paljon), elokuvat (vanhoista klassikkoleffoista lähtien), omien lehtien tekeminen (tätä vastaa nykyään blogit, striimaus, podcastit jne), jotka usein olivat fanzineita tai sarjakuvia, mutta itse esim. kirjoitin myös juttuja, mm. levyarvosteluja. Musiikki oli se isoin juttu: kaikki valtavirrasta poikkeava kiinosti, suosikkibändejä saatettiin käydä katsomassa pitkin Eurooppaa, levyjä tilattiin ulkomailta.
Tosi köyhä olit. 🤣 80-luvulla tuli hampurilaisravintolat Suomeen, ja ateriat maksoivat nykyrahassa yli 20 euroa. Samoin pizzeriat levisivät koko Suomeen 1980-luvulla ja niiden hintataso oli vielä kovasti kalliimpi kuin hampurilaisaterioissa.
1980-luvulla kaupoissa oli valmisruokia lähinnä maksa- ja makaronilaatikko sekä grillattu lämmin kana. Vuosikymmenen lopulla saatiin roiskeläppäpitsat, joita olen itse lämmitellyt uunissa kun ei vielä ollut mikroa.Toki kuvaamaasi elämää on voinut 1980-luvulla elää, mutta aikamoinen on kuplasi jos tuo on köyhäilyä. 1980-luvulla ulkona syöminen oli kallista ja harvinaista. Se jokaisen tuntema yksi perhe joka söi joka sunnuntai ulkona oli tosi leuhka juppiperhe. Nythän sossumasseillakin käydään pitsalla ja hampurilaisravintolassa.
Hampurilaisateria 120mk??
En kyllä muista tuollaisia hintoja koska mekin kävimme hampurilaisella kerran pari vuodessa vaikka 4 henkisen perheen päiväbudjetti ruokaan oli 50 mk!
Ei olisi tullut mieleenkään laittaa lähes 10 päivän ruokarahoja yhteen ateriaan!!
Onnittelut peruslahjakkaasta valuuttamuunnoksesta. 😃
En jaksa laskeskella sentilleen mutta 20e on lähelle 120mk. Ei 10mk tai edes 50mk.
Suuruusluokan tarkkuus lienee riittävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).
Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne,
Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.
Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi.
Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää? Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA.
Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??
No höpö. 😂 1980-luvulla kahvi ja voi olivat kalliita, ei sellaisiin ollut vähäosaisilla varaa. Makaroni oli kallista ulkomaista hapatusta, vähäosaiset söivät vuoden jokaisena päivänä pottuja. Jos kaipasi vaihtelua niin joskus saattoi keittää porkkanoita seuraksi. 1980-luvulla köyhien ruoka oli ruskea kastike, eli pannulla vehnäjauhoja ruskistettiin ja tehtiin kastikkeeksi. Tämä kelpasi köyhille siis pottujen kanssa sellaisenaan, joskus saattoi olla reteesti pyhäruokaa ja vaikka makkaraa kastikkeen jatkeena. Ja köyhät ja hedelmät 1980-luvulla, eipäs nyt hupsita. Ja ihan tutkitusti ravitsemusmenot veivät silloin isomman osan tuloista kuin nykyään.
1980-luvulla pienituloisen vinkumassa autoa töissäkäymiseen olisi ollut törkimys ja häntä olisi pilkattu pitkään.
wtf? Mistä te näitä revitte? Vitsejähän nämä kai on? Nuoret selittämässä tilastojen perusteella, että näin se kuule vain oli, elkääpä muuta vanhat dementikot väittäkö, nih?
Oli 1980-luvulla köyhän perheen prsaukinen opiskelijanplanttu. Kahvia juotiin 3-4 kertaa päivässä, vähintään. Juu, kyllä potut ja ruskea kastike olivat tuttuja, mutta niin oli moni muukin ruoka. Ja kun muutin omilleni (16-vuotiaana), koostui ruokavalio lähes yksinomaan pastasta ja tonnikalasta. No pizzaa ja kebabia, hamppareita ja joskus kiinalaista syötiin sitten ulkona. Ulkona söin 2-3 kertaa viikossa, bisse oli se pääasia kuitenkin.
Persaukisena vähintään kerran vuodessa kävin ulkomailla. Silloin kun tein hanttihommia enemmän, matkustelin 3-4 kertaa vuodessa. Vaatteita en tehnyt itse, kyllä ne ostettiin ihan kaupasta. Ne, jotka tekivät vaatteita, niille se oli lähinnä harrastus. Myös vaihtoehtoväki teki itse vaatteitaan, kun aina ei ollut mahdollisuuksia lentää Lontoon putiikkeihin ja marketeissa ei fiftari- tai punk-kuteita löytynyt.
Itse kuuluin vaihtoehtoväkeen. Siihen kuului 1980-luvulla mm: vegaanius, kirppareilla ja antikvariaateissa koluaminen, klubitouhu, varsinkin homoklubit oli yhdessä vaiheessa heteroilla tosi in (tämä lienee ärsyttänyt isoa osaa homoja), taide ja valokuvaus (tehtiin itse, käytiin taidenäyttelyissä, luettiin paljon), elokuvat (vanhoista klassikkoleffoista lähtien), omien lehtien tekeminen (tätä vastaa nykyään blogit, striimaus, podcastit jne), jotka usein olivat fanzineita tai sarjakuvia, mutta itse esim. kirjoitin myös juttuja, mm. levyarvosteluja. Musiikki oli se isoin juttu: kaikki valtavirrasta poikkeava kiinosti, suosikkibändejä saatettiin käydä katsomassa pitkin Eurooppaa, levyjä tilattiin ulkomailta.
Tosi köyhä olit. 🤣 80-luvulla tuli hampurilaisravintolat Suomeen, ja ateriat maksoivat nykyrahassa yli 20 euroa. Samoin pizzeriat levisivät koko Suomeen 1980-luvulla ja niiden hintataso oli vielä kovasti kalliimpi kuin hampurilaisaterioissa.
1980-luvulla kaupoissa oli valmisruokia lähinnä maksa- ja makaronilaatikko sekä grillattu lämmin kana. Vuosikymmenen lopulla saatiin roiskeläppäpitsat, joita olen itse lämmitellyt uunissa kun ei vielä ollut mikroa.Toki kuvaamaasi elämää on voinut 1980-luvulla elää, mutta aikamoinen on kuplasi jos tuo on köyhäilyä. 1980-luvulla ulkona syöminen oli kallista ja harvinaista. Se jokaisen tuntema yksi perhe joka söi joka sunnuntai ulkona oli tosi leuhka juppiperhe. Nythän sossumasseillakin käydään pitsalla ja hampurilaisravintolassa.
Hampurilaisateria 120mk??
En kyllä muista tuollaisia hintoja koska mekin kävimme hampurilaisella kerran pari vuodessa vaikka 4 henkisen perheen päiväbudjetti ruokaan oli 50 mk!
Ei olisi tullut mieleenkään laittaa lähes 10 päivän ruokarahoja yhteen ateriaan!!
90-luvulla sai Big Carolina- hampurilaisen 15mk Carrolsista.
Meidän paikkakunnalla ei hampurilaisia saanut mistään. Pizzasta ja kebabista puhumattakaan.
Nykyään sielläkin on niitä saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
toki ihan hyviä huomioita.
Oltiin köyhempiä, mutta silti oli varaa kaikkeen sellaiseen, mitä yhteiskunta tarvitsee. Minne 2000- luvulla rahat imuroidaan, kun niitä ei riitä peruspalveluihin?
No, rikkaat rikastuneet huomattavasti ja köyhät köyhtyneet. Rikkaille on jaettu rahat ja ulkomaille. Kansallinen omaisuus myyty ulkomaille jne. Esim. sähköverkot. Lisäksi on liitytty johonkin ulkomaiseen sähköpörssiin, että meidän ydinvoima ei hyödytä meitä koskaan, kun Saksa lakkautti omat voimalansa jne.
Nyt ihmiset äänestivät taas oikeistoa. Oikeisto ajaa omistavan luokan, eli rikkaiden etuja. Moni luulee olevansa hyvinkin rikas, jos omistaa oman kotinsa ja vaikka auton. Äänestää sitten omaa etuaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että ruoka oli halvempaa. Meidän perheellä oli tili kaupassa ja sieltä saatiin ostaa välipaloja mitä haluttiin. Harrastaa saatiin myös vapaasti ja kalliistikin, mutta ulkomailla ei käyty just koskaan. Mitään viikonloppumatkoja ulkomaille ei ollut ja hyvä niin. Vaatteita saatiin mitä haluttiin, Levikset oli must, mutta ei mulle tullu mieleenkään, että olisin tarvinnut enempää kuin 5-6 paitaa ja 3-4 farkut. Korvalappustereot oli ja mankkoja kaikilla. Keskituloisia oltiin.
Unohdin mainita, että auto oli laatikkolada. :D
Lada oli talvilämmin ja luotettava auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näin jälkeenpäin tarkasteltuna 1980-luku oli yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tietynlainen huippupiste tavallisen kansalaisen kannalta. Ongelmia oli, puutteita oli, mutta kokonaisuutena silloin oltiin rikkaampia ja optimistisempia kuin nykyään. Vasemmisto oli rakentanut hyvinvointiyhteiskuntaa vuosikymmenien ajan ja toteutti lupauksensa duunareille olojen parantamisesta. Työn teolla pärjäsi ja se lisäsi motivaatiota työn tekoon, verorahoille sai vastinetta, ympäristö oli lasten kasvattamiseen turvallinen ja toiveikas.
Vasemmisto teki itsensä siis tarpeettomaksi, hyvinvoiva jengi duunareista lähtien siirtyi äänestämään oikeistoa ja tätä vahvisti myös itäblokin romahtaminen, reaganismi ja thatcherismi, joita täälläkin ihailtiin, oikeistolaistumista ei hidastanut edes suuri varoitusmerkki, 90-luvun lama, päinvastoin, sekin laitettiin jotenkin vasemmistolaispolitiikan synniksi, ei varoitukseksi hallitsemattomasta kapitalismista.
Maailman ylipäätään on oikeistolaistunut enemmän ja enemmän viime vuosikymmenien aikaan, hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain, talousliberalismia ihailtiin kritiikittä aina vuoden 2008 romahdukseen asti. Tuolloin tuli se toinen hallitsemattoman kapitalismin rommaus. Oikeistolaistumisen huippu on toistaiseksi ollut 2014-2015, Pohjoismaiden oikeistohallitukset halusivat ja haluavat halpaa mmuuttoväkeä miljoonia (Ruotsin kokkareiden Rheinfeld: Öppna era hjärtan...), Trumpin kausi USA:ssa, kun samaan aikaan Venäjällä Trumpin aateveli valmisteli valmistelujaan ja pisti näkyville yhden Euroopan kiristyskeinonsa: hallitsemattoman mmuuttovyöryn, heh.
Hallitsematon tuntuu olevan nyky-yhteiskuntien avainsana. Taudit, ihmiset ja talous leviää hallitsemattomasti, jolloin yhteiskuntien ilmapiiristä tulee pelokas, vihamielinen, toivoton, näköalaton. Ja se on köyhyyttä se. Vaikka olisi rahaa ja teknologiaa ja kakskymmentä juustomerkkiä ja sata tv-kanavaa valittavana.
Ihan täyttä paskaa. 80-luvulla ei todellakaan oltu rikkaampia ja valinnanvaraa oli kuin Neuvostoliitossa.
Sä et vissiin ole käynyt Neuvostoliitossa? Venäläisen ystäväluokkamme ilmeet, kun pääsivät tänne länteen shoppailemaan kasarilla. Yksi alkoi itkemään.
On sitten itkettänyt pitkin ysäriä? Nimittäin ansiotaso saavutti Venäjällä vasta 2000 -luvulla sen, mitä se oli 80-luvun lopulla.
Mitähän olisivat sanoneet ystävyyskoulun oppilaat, jos olisivat päässeet näkemään aikakoneen ikkunasta, miten oma äiti tai sisko seisoo Senaatintorin laidalla plakaatissa, jossa lukee huonolla suomella "Pilua 50 marka". Näitä oli silloin 90-luvun alkupuolella ja joku aikakausilehtikin uutisoi asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näin jälkeenpäin tarkasteltuna 1980-luku oli yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tietynlainen huippupiste tavallisen kansalaisen kannalta. Ongelmia oli, puutteita oli, mutta kokonaisuutena silloin oltiin rikkaampia ja optimistisempia kuin nykyään. Vasemmisto oli rakentanut hyvinvointiyhteiskuntaa vuosikymmenien ajan ja toteutti lupauksensa duunareille olojen parantamisesta. Työn teolla pärjäsi ja se lisäsi motivaatiota työn tekoon, verorahoille sai vastinetta, ympäristö oli lasten kasvattamiseen turvallinen ja toiveikas.
Vasemmisto teki itsensä siis tarpeettomaksi, hyvinvoiva jengi duunareista lähtien siirtyi äänestämään oikeistoa ja tätä vahvisti myös itäblokin romahtaminen, reaganismi ja thatcherismi, joita täälläkin ihailtiin, oikeistolaistumista ei hidastanut edes suuri varoitusmerkki, 90-luvun lama, päinvastoin, sekin laitettiin jotenkin vasemmistolaispolitiikan synniksi, ei varoitukseksi hallitsemattomasta kapitalismista.
Maailman ylipäätään on oikeistolaistunut enemmän ja enemmän viime vuosikymmenien aikaan, hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain, talousliberalismia ihailtiin kritiikittä aina vuoden 2008 romahdukseen asti. Tuolloin tuli se toinen hallitsemattoman kapitalismin rommaus. Oikeistolaistumisen huippu on toistaiseksi ollut 2014-2015, Pohjoismaiden oikeistohallitukset halusivat ja haluavat halpaa mmuuttoväkeä miljoonia (Ruotsin kokkareiden Rheinfeld: Öppna era hjärtan...), Trumpin kausi USA:ssa, kun samaan aikaan Venäjällä Trumpin aateveli valmisteli valmistelujaan ja pisti näkyville yhden Euroopan kiristyskeinonsa: hallitsemattoman mmuuttovyöryn, heh.
Hallitsematon tuntuu olevan nyky-yhteiskuntien avainsana. Taudit, ihmiset ja talous leviää hallitsemattomasti, jolloin yhteiskuntien ilmapiiristä tulee pelokas, vihamielinen, toivoton, näköalaton. Ja se on köyhyyttä se. Vaikka olisi rahaa ja teknologiaa ja kakskymmentä juustomerkkiä ja sata tv-kanavaa valittavana.
Ihan täyttä paskaa. 80-luvulla ei todellakaan oltu rikkaampia ja valinnanvaraa oli kuin Neuvostoliitossa.
Sä et vissiin ole käynyt Neuvostoliitossa? Venäläisen ystäväluokkamme ilmeet, kun pääsivät tänne länteen shoppailemaan kasarilla. Yksi alkoi itkemään.
On sitten itkettänyt pitkin ysäriä? Nimittäin ansiotaso saavutti Venäjällä vasta 2000 -luvulla sen, mitä se oli 80-luvun lopulla.
Mitähän olisivat sanoneet ystävyyskoulun oppilaat, jos olisivat päässeet näkemään aikakoneen ikkunasta, miten oma äiti tai sisko seisoo Senaatintorin laidalla plakaatissa, jossa lukee huonolla suomella "Pilua 50 marka". Näitä oli silloin 90-luvun alkupuolella ja joku aikakausilehtikin uutisoi asiasta.
Näitä pilun myyjiä oli myös Neuvostoliiton matkoilla runsaasti tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisiä vuokra-asuntoja ihan riittävästi. Itsekin asuin ainakin kolmessa eri yksityisen vuokranantajan asunnossa.
Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.
Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.
Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.
Vielä 1980-luvulla oli vuokrasäännöstely, joten ei ollut mitään yksityisten vuokra-asuntojen vuokria, kun ei ollut niitä vuokra-asuntojakaan.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisten vuokranantajien asuntoja. Itsekin asuin ainakin kolmessa sellaisessa. Vuokrataso oli hieman korkeampi kuin kaupungin asunnoissa. Mutta asumistuki oli hyvä.
Jossain maallako? Vai oliko sinulla suhteita?
1980-luvulla Helsingissä kukaan ei edes yrittänyt etsiä yksityistä vuokra-asuntoa. Olisi ollut ajanhukkaa.
Helsingistä en tiedä. Tämä tapahtui keskikokoisessa kaupungissa. Ihan lehti-ilmoituksella löysin asunnon. Laitoin paikallislehteen ilmoituksen ja aina sitä kautta sain vastauksen, joskus useammankin. Ei tarvinnut mitään suhteita. Ne olivat yksiöitä missä asuin.
Lisään vielä, että yksityiset eivät vuokranneet mielellään muille kuin työssäkäyville ja piti olla vakituinen työ.
Ja oliko sinulla vaaleanpunainen norsu lemmikkinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että ruoka oli halvempaa. Meidän perheellä oli tili kaupassa ja sieltä saatiin ostaa välipaloja mitä haluttiin. Harrastaa saatiin myös vapaasti ja kalliistikin, mutta ulkomailla ei käyty just koskaan. Mitään viikonloppumatkoja ulkomaille ei ollut ja hyvä niin. Vaatteita saatiin mitä haluttiin, Levikset oli must, mutta ei mulle tullu mieleenkään, että olisin tarvinnut enempää kuin 5-6 paitaa ja 3-4 farkut. Korvalappustereot oli ja mankkoja kaikilla. Keskituloisia oltiin.
Unohdin mainita, että auto oli laatikkolada. :D
Lada oli talvilämmin ja luotettava auto.
Sen voi veivata käyntiin, jos haba riitti. :D
Mulla taas isä oli tehtaassa ja äiti kaupassa myyjänä. Meillä oli aika tiukkaa välillä rahasta, mutta nälkää ei toki nähty eikä tarvittu sosiaaliavustuksia.