Lue keskustelun säännöt.
Oltiinko 80-luvulla rikkaampia kuin nykyään?
22.09.2023 |
Joka kunnassa oli oma terveyskeskus ja lääkärille sai ajan aina kun oli pienikin vaiva.
Nykyään pahoinvointialueet sulkevat terveyskeskuksia, päivystykset ovat kriisissä ja lääkäriaikaa ei saa ikinä. Mitä on tapahtunut ja miksi?
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).
Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne,
Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.
Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi.
Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää? Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA.
Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??
No höpö. 😂 1980-luvulla kahvi ja voi olivat kalliita, ei sellaisiin ollut vähäosaisilla varaa. Makaroni oli kallista ulkomaista hapatusta, vähäosaiset söivät vuoden jokaisena päivänä pottuja. Jos kaipasi vaihtelua niin joskus saattoi keittää porkkanoita seuraksi. 1980-luvulla köyhien ruoka oli ruskea kastike, eli pannulla vehnäjauhoja ruskistettiin ja tehtiin kastikkeeksi. Tämä kelpasi köyhille siis pottujen kanssa sellaisenaan, joskus saattoi olla reteesti pyhäruokaa ja vaikka makkaraa kastikkeen jatkeena. Ja köyhät ja hedelmät 1980-luvulla, eipäs nyt hupsita. Ja ihan tutkitusti ravitsemusmenot veivät silloin isomman osan tuloista kuin nykyään.
1980-luvulla pienituloisen vinkumassa autoa töissäkäymiseen olisi ollut törkimys ja häntä olisi pilkattu pitkään.
wtf? Mistä te näitä revitte? Vitsejähän nämä kai on? Nuoret selittämässä tilastojen perusteella, että näin se kuule vain oli, elkääpä muuta vanhat dementikot väittäkö, nih?
Oli 1980-luvulla köyhän perheen prsaukinen opiskelijanplanttu. Kahvia juotiin 3-4 kertaa päivässä, vähintään. Juu, kyllä potut ja ruskea kastike olivat tuttuja, mutta niin oli moni muukin ruoka. Ja kun muutin omilleni (16-vuotiaana), koostui ruokavalio lähes yksinomaan pastasta ja tonnikalasta. No pizzaa ja kebabia, hamppareita ja joskus kiinalaista syötiin sitten ulkona. Ulkona söin 2-3 kertaa viikossa, bisse oli se pääasia kuitenkin.
Persaukisena vähintään kerran vuodessa kävin ulkomailla. Silloin kun tein hanttihommia enemmän, matkustelin 3-4 kertaa vuodessa. Vaatteita en tehnyt itse, kyllä ne ostettiin ihan kaupasta. Ne, jotka tekivät vaatteita, niille se oli lähinnä harrastus. Myös vaihtoehtoväki teki itse vaatteitaan, kun aina ei ollut mahdollisuuksia lentää Lontoon putiikkeihin ja marketeissa ei fiftari- tai punk-kuteita löytynyt.
Itse kuuluin vaihtoehtoväkeen. Siihen kuului 1980-luvulla mm: vegaanius, kirppareilla ja antikvariaateissa koluaminen, klubitouhu, varsinkin homoklubit oli yhdessä vaiheessa heteroilla tosi in (tämä lienee ärsyttänyt isoa osaa homoja), taide ja valokuvaus (tehtiin itse, käytiin taidenäyttelyissä, luettiin paljon), elokuvat (vanhoista klassikkoleffoista lähtien), omien lehtien tekeminen (tätä vastaa nykyään blogit, striimaus, podcastit jne), jotka usein olivat fanzineita tai sarjakuvia, mutta itse esim. kirjoitin myös juttuja, mm. levyarvosteluja. Musiikki oli se isoin juttu: kaikki valtavirrasta poikkeava kiinosti, suosikkibändejä saatettiin käydä katsomassa pitkin Eurooppaa, levyjä tilattiin ulkomailta.
Tosi köyhä olit. 🤣 80-luvulla tuli hampurilaisravintolat Suomeen, ja ateriat maksoivat nykyrahassa yli 20 euroa. Samoin pizzeriat levisivät koko Suomeen 1980-luvulla ja niiden hintataso oli vielä kovasti kalliimpi kuin hampurilaisaterioissa.
1980-luvulla kaupoissa oli valmisruokia lähinnä maksa- ja makaronilaatikko sekä grillattu lämmin kana. Vuosikymmenen lopulla saatiin roiskeläppäpitsat, joita olen itse lämmitellyt uunissa kun ei vielä ollut mikroa.Toki kuvaamaasi elämää on voinut 1980-luvulla elää, mutta aikamoinen on kuplasi jos tuo on köyhäilyä. 1980-luvulla ulkona syöminen oli kallista ja harvinaista. Se jokaisen tuntema yksi perhe joka söi joka sunnuntai ulkona oli tosi leuhka juppiperhe. Nythän sossumasseillakin käydään pitsalla ja hampurilaisravintolassa.
Hampurilaisateria 120mk??
En kyllä muista tuollaisia hintoja koska mekin kävimme hampurilaisella kerran pari vuodessa vaikka 4 henkisen perheen päiväbudjetti ruokaan oli 50 mk!
Ei olisi tullut mieleenkään laittaa lähes 10 päivän ruokarahoja yhteen ateriaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).
Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne,
Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.
Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi.
Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää? Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA.
Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??
No höpö. 😂 1980-luvulla kahvi ja voi olivat kalliita, ei sellaisiin ollut vähäosaisilla varaa. Makaroni oli kallista ulkomaista hapatusta, vähäosaiset söivät vuoden jokaisena päivänä pottuja. Jos kaipasi vaihtelua niin joskus saattoi keittää porkkanoita seuraksi. 1980-luvulla köyhien ruoka oli ruskea kastike, eli pannulla vehnäjauhoja ruskistettiin ja tehtiin kastikkeeksi. Tämä kelpasi köyhille siis pottujen kanssa sellaisenaan, joskus saattoi olla reteesti pyhäruokaa ja vaikka makkaraa kastikkeen jatkeena. Ja köyhät ja hedelmät 1980-luvulla, eipäs nyt hupsita. Ja ihan tutkitusti ravitsemusmenot veivät silloin isomman osan tuloista kuin nykyään.
1980-luvulla pienituloisen vinkumassa autoa töissäkäymiseen olisi ollut törkimys ja häntä olisi pilkattu pitkään.
wtf? Mistä te näitä revitte? Vitsejähän nämä kai on? Nuoret selittämässä tilastojen perusteella, että näin se kuule vain oli, elkääpä muuta vanhat dementikot väittäkö, nih?
Oli 1980-luvulla köyhän perheen prsaukinen opiskelijanplanttu. Kahvia juotiin 3-4 kertaa päivässä, vähintään. Juu, kyllä potut ja ruskea kastike olivat tuttuja, mutta niin oli moni muukin ruoka. Ja kun muutin omilleni (16-vuotiaana), koostui ruokavalio lähes yksinomaan pastasta ja tonnikalasta. No pizzaa ja kebabia, hamppareita ja joskus kiinalaista syötiin sitten ulkona. Ulkona söin 2-3 kertaa viikossa, bisse oli se pääasia kuitenkin.
Persaukisena vähintään kerran vuodessa kävin ulkomailla. Silloin kun tein hanttihommia enemmän, matkustelin 3-4 kertaa vuodessa. Vaatteita en tehnyt itse, kyllä ne ostettiin ihan kaupasta. Ne, jotka tekivät vaatteita, niille se oli lähinnä harrastus. Myös vaihtoehtoväki teki itse vaatteitaan, kun aina ei ollut mahdollisuuksia lentää Lontoon putiikkeihin ja marketeissa ei fiftari- tai punk-kuteita löytynyt.
Itse kuuluin vaihtoehtoväkeen. Siihen kuului 1980-luvulla mm: vegaanius, kirppareilla ja antikvariaateissa koluaminen, klubitouhu, varsinkin homoklubit oli yhdessä vaiheessa heteroilla tosi in (tämä lienee ärsyttänyt isoa osaa homoja), taide ja valokuvaus (tehtiin itse, käytiin taidenäyttelyissä, luettiin paljon), elokuvat (vanhoista klassikkoleffoista lähtien), omien lehtien tekeminen (tätä vastaa nykyään blogit, striimaus, podcastit jne), jotka usein olivat fanzineita tai sarjakuvia, mutta itse esim. kirjoitin myös juttuja, mm. levyarvosteluja. Musiikki oli se isoin juttu: kaikki valtavirrasta poikkeava kiinosti, suosikkibändejä saatettiin käydä katsomassa pitkin Eurooppaa, levyjä tilattiin ulkomailta.
Tosi köyhä olit. 🤣 80-luvulla tuli hampurilaisravintolat Suomeen, ja ateriat maksoivat nykyrahassa yli 20 euroa. Samoin pizzeriat levisivät koko Suomeen 1980-luvulla ja niiden hintataso oli vielä kovasti kalliimpi kuin hampurilaisaterioissa.
1980-luvulla kaupoissa oli valmisruokia lähinnä maksa- ja makaronilaatikko sekä grillattu lämmin kana. Vuosikymmenen lopulla saatiin roiskeläppäpitsat, joita olen itse lämmitellyt uunissa kun ei vielä ollut mikroa.Toki kuvaamaasi elämää on voinut 1980-luvulla elää, mutta aikamoinen on kuplasi jos tuo on köyhäilyä. 1980-luvulla ulkona syöminen oli kallista ja harvinaista. Se jokaisen tuntema yksi perhe joka söi joka sunnuntai ulkona oli tosi leuhka juppiperhe. Nythän sossumasseillakin käydään pitsalla ja hampurilaisravintolassa.
Hampurilaisateria 120mk??
En kyllä muista tuollaisia hintoja koska mekin kävimme hampurilaisella kerran pari vuodessa vaikka 4 henkisen perheen päiväbudjetti ruokaan oli 50 mk!
Ei olisi tullut mieleenkään laittaa lähes 10 päivän ruokarahoja yhteen ateriaan!!
Onnittelut peruslahjakkaasta valuuttamuunnoksesta. 😃
Oltiin ainakin korvien välistä. Kateltiin hyvännäköisiä kundeja eikä kuljettu alusvaatteisillaan. Miehet on kastroineet naiset luulemaan, ettei naisilla ole visuaalista silmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).
Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne,
Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.
Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi.
Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää? Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA.
Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??
No höpö. 😂 1980-luvulla kahvi ja voi olivat kalliita, ei sellaisiin ollut vähäosaisilla varaa. Makaroni oli kallista ulkomaista hapatusta, vähäosaiset söivät vuoden jokaisena päivänä pottuja. Jos kaipasi vaihtelua niin joskus saattoi keittää porkkanoita seuraksi. 1980-luvulla köyhien ruoka oli ruskea kastike, eli pannulla vehnäjauhoja ruskistettiin ja tehtiin kastikkeeksi. Tämä kelpasi köyhille siis pottujen kanssa sellaisenaan, joskus saattoi olla reteesti pyhäruokaa ja vaikka makkaraa kastikkeen jatkeena. Ja köyhät ja hedelmät 1980-luvulla, eipäs nyt hupsita. Ja ihan tutkitusti ravitsemusmenot veivät silloin isomman osan tuloista kuin nykyään.
1980-luvulla pienituloisen vinkumassa autoa töissäkäymiseen olisi ollut törkimys ja häntä olisi pilkattu pitkään.
wtf? Mistä te näitä revitte? Vitsejähän nämä kai on? Nuoret selittämässä tilastojen perusteella, että näin se kuule vain oli, elkääpä muuta vanhat dementikot väittäkö, nih?
Oli 1980-luvulla köyhän perheen prsaukinen opiskelijanplanttu. Kahvia juotiin 3-4 kertaa päivässä, vähintään. Juu, kyllä potut ja ruskea kastike olivat tuttuja, mutta niin oli moni muukin ruoka. Ja kun muutin omilleni (16-vuotiaana), koostui ruokavalio lähes yksinomaan pastasta ja tonnikalasta. No pizzaa ja kebabia, hamppareita ja joskus kiinalaista syötiin sitten ulkona. Ulkona söin 2-3 kertaa viikossa, bisse oli se pääasia kuitenkin.
Persaukisena vähintään kerran vuodessa kävin ulkomailla. Silloin kun tein hanttihommia enemmän, matkustelin 3-4 kertaa vuodessa. Vaatteita en tehnyt itse, kyllä ne ostettiin ihan kaupasta. Ne, jotka tekivät vaatteita, niille se oli lähinnä harrastus. Myös vaihtoehtoväki teki itse vaatteitaan, kun aina ei ollut mahdollisuuksia lentää Lontoon putiikkeihin ja marketeissa ei fiftari- tai punk-kuteita löytynyt.
Itse kuuluin vaihtoehtoväkeen. Siihen kuului 1980-luvulla mm: vegaanius, kirppareilla ja antikvariaateissa koluaminen, klubitouhu, varsinkin homoklubit oli yhdessä vaiheessa heteroilla tosi in (tämä lienee ärsyttänyt isoa osaa homoja), taide ja valokuvaus (tehtiin itse, käytiin taidenäyttelyissä, luettiin paljon), elokuvat (vanhoista klassikkoleffoista lähtien), omien lehtien tekeminen (tätä vastaa nykyään blogit, striimaus, podcastit jne), jotka usein olivat fanzineita tai sarjakuvia, mutta itse esim. kirjoitin myös juttuja, mm. levyarvosteluja. Musiikki oli se isoin juttu: kaikki valtavirrasta poikkeava kiinosti, suosikkibändejä saatettiin käydä katsomassa pitkin Eurooppaa, levyjä tilattiin ulkomailta.
Tosi köyhä olit. 🤣 80-luvulla tuli hampurilaisravintolat Suomeen, ja ateriat maksoivat nykyrahassa yli 20 euroa. Samoin pizzeriat levisivät koko Suomeen 1980-luvulla ja niiden hintataso oli vielä kovasti kalliimpi kuin hampurilaisaterioissa.
1980-luvulla kaupoissa oli valmisruokia lähinnä maksa- ja makaronilaatikko sekä grillattu lämmin kana. Vuosikymmenen lopulla saatiin roiskeläppäpitsat, joita olen itse lämmitellyt uunissa kun ei vielä ollut mikroa.Toki kuvaamaasi elämää on voinut 1980-luvulla elää, mutta aikamoinen on kuplasi jos tuo on köyhäilyä. 1980-luvulla ulkona syöminen oli kallista ja harvinaista. Se jokaisen tuntema yksi perhe joka söi joka sunnuntai ulkona oli tosi leuhka juppiperhe. Nythän sossumasseillakin käydään pitsalla ja hampurilaisravintolassa.
Roiskeläpät tulivat kauppojen hyllyille 1982. Tieto löytyy pakkauksesta.
Hampurilaisateria maksoi alle 30mk 90-luvun alussa joten 80-luvulla vieläkin vähemmän. Muistan sen siitä että omat ekat lounassetelit oli 34mk.n arvoisia ja se oli reilusti hampurilaisaterian hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.
Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.
Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).
Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne,
Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.
Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi.
Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää? Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA.
Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??
No höpö. 😂 1980-luvulla kahvi ja voi olivat kalliita, ei sellaisiin ollut vähäosaisilla varaa. Makaroni oli kallista ulkomaista hapatusta, vähäosaiset söivät vuoden jokaisena päivänä pottuja. Jos kaipasi vaihtelua niin joskus saattoi keittää porkkanoita seuraksi. 1980-luvulla köyhien ruoka oli ruskea kastike, eli pannulla vehnäjauhoja ruskistettiin ja tehtiin kastikkeeksi. Tämä kelpasi köyhille siis pottujen kanssa sellaisenaan, joskus saattoi olla reteesti pyhäruokaa ja vaikka makkaraa kastikkeen jatkeena. Ja köyhät ja hedelmät 1980-luvulla, eipäs nyt hupsita. Ja ihan tutkitusti ravitsemusmenot veivät silloin isomman osan tuloista kuin nykyään.
1980-luvulla pienituloisen vinkumassa autoa töissäkäymiseen olisi ollut törkimys ja häntä olisi pilkattu pitkään.
wtf? Mistä te näitä revitte? Vitsejähän nämä kai on? Nuoret selittämässä tilastojen perusteella, että näin se kuule vain oli, elkääpä muuta vanhat dementikot väittäkö, nih?
Oli 1980-luvulla köyhän perheen prsaukinen opiskelijanplanttu. Kahvia juotiin 3-4 kertaa päivässä, vähintään. Juu, kyllä potut ja ruskea kastike olivat tuttuja, mutta niin oli moni muukin ruoka. Ja kun muutin omilleni (16-vuotiaana), koostui ruokavalio lähes yksinomaan pastasta ja tonnikalasta. No pizzaa ja kebabia, hamppareita ja joskus kiinalaista syötiin sitten ulkona. Ulkona söin 2-3 kertaa viikossa, bisse oli se pääasia kuitenkin.
Persaukisena vähintään kerran vuodessa kävin ulkomailla. Silloin kun tein hanttihommia enemmän, matkustelin 3-4 kertaa vuodessa. Vaatteita en tehnyt itse, kyllä ne ostettiin ihan kaupasta. Ne, jotka tekivät vaatteita, niille se oli lähinnä harrastus. Myös vaihtoehtoväki teki itse vaatteitaan, kun aina ei ollut mahdollisuuksia lentää Lontoon putiikkeihin ja marketeissa ei fiftari- tai punk-kuteita löytynyt.
Itse kuuluin vaihtoehtoväkeen. Siihen kuului 1980-luvulla mm: vegaanius, kirppareilla ja antikvariaateissa koluaminen, klubitouhu, varsinkin homoklubit oli yhdessä vaiheessa heteroilla tosi in (tämä lienee ärsyttänyt isoa osaa homoja), taide ja valokuvaus (tehtiin itse, käytiin taidenäyttelyissä, luettiin paljon), elokuvat (vanhoista klassikkoleffoista lähtien), omien lehtien tekeminen (tätä vastaa nykyään blogit, striimaus, podcastit jne), jotka usein olivat fanzineita tai sarjakuvia, mutta itse esim. kirjoitin myös juttuja, mm. levyarvosteluja. Musiikki oli se isoin juttu: kaikki valtavirrasta poikkeava kiinosti, suosikkibändejä saatettiin käydä katsomassa pitkin Eurooppaa, levyjä tilattiin ulkomailta.
Tosi köyhä olit. 🤣 80-luvulla tuli hampurilaisravintolat Suomeen, ja ateriat maksoivat nykyrahassa yli 20 euroa. Samoin pizzeriat levisivät koko Suomeen 1980-luvulla ja niiden hintataso oli vielä kovasti kalliimpi kuin hampurilaisaterioissa.
1980-luvulla kaupoissa oli valmisruokia lähinnä maksa- ja makaronilaatikko sekä grillattu lämmin kana. Vuosikymmenen lopulla saatiin roiskeläppäpitsat, joita olen itse lämmitellyt uunissa kun ei vielä ollut mikroa.Toki kuvaamaasi elämää on voinut 1980-luvulla elää, mutta aikamoinen on kuplasi jos tuo on köyhäilyä. 1980-luvulla ulkona syöminen oli kallista ja harvinaista. Se jokaisen tuntema yksi perhe joka söi joka sunnuntai ulkona oli tosi leuhka juppiperhe. Nythän sossumasseillakin käydään pitsalla ja hampurilaisravintolassa.
Roiskeläpät tulivat kauppojen hyllyille 1982. Tieto löytyy pakkauksesta.
Alkoivat tulla ehkä noihin aikoihin, mutta eivät ne olleet mikään juttu vielä vuosiin. Silloin ei vielä eletty pikaruokakulttuurissa, vaan syötiin kotona äidin tekemää kotiruokaa saman päydän ääressä joka päivä samaan aikaan.
Söin ensimmäisen roiskeläppäni opiskelijana 1988.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.
Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.
Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.
Vielä 1980-luvulla oli vuokrasäännöstely, joten ei ollut mitään yksityisten vuokra-asuntojen vuokria, kun ei ollut niitä vuokra-asuntojakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
toki ihan hyviä huomioita.
Oltiin köyhempiä, mutta silti oli varaa kaikkeen sellaiseen, mitä yhteiskunta tarvitsee. Minne 2000- luvulla rahat imuroidaan, kun niitä ei riitä peruspalveluihin?
Rahat imuroidaan suurten yritysten tukiin. Esim laivayhtiöt saa miljoonia vuodessa, eikä kyse ole mistään korona-avustuksista. Viking line saa 26 miljoonaa vuodessa. Miksi ihmeessä? En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla tyydyttiin vähempään. Ei silloin ollut kaikilla lapsilla omia huoneita ja kalliita harrastuksia. Ei pidetty mitenkään köyhänä jos ei käyty ulkomailla tai omistettu autoa.
Ei pidä paikkaansa, oli omat huoneet, harrastuksia ja jokaisessa kotitaloudessa auto.
Talous oli ylikuumentunut, pankit tyrkyttivät lainarahaa ja moni ylivelkaantuikin. Rahaa kulutettiin ja uskottiin, että tilanne jatkuu samanlaisena tästä ikuisuuteen.
Seuraavalla vuosikymmenellä sitten maksettiin karvaasti.
Lainarahaa ottivat pääosin yritykset, tavallinen pulliainen ei noista lainoista päässyt osalliseksi.
Selitettiin kyllä julkisesti ja varsinkin tietyt poliitikot selittelivät liiasta lainanotosta, unohtivat että kelle tai keille lainahanat aukesivat, kun suomenkin pankkimaailma vapautui.
1980-luvun lopulla lainaa sai kuka vain. Sitä suorastaan tyrkytettiin. Varsinkin säästöpankeissa riskienhallinta unohtui kokonaan.
80-luvulla sähkö oli niin halpaa että sitä ei edes mielletty kuluksi ja sitä käytettiin mitä tarvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla tyydyttiin vähempään. Ei silloin ollut kaikilla lapsilla omia huoneita ja kalliita harrastuksia. Ei pidetty mitenkään köyhänä jos ei käyty ulkomailla tai omistettu autoa.
Ei pidä paikkaansa, oli omat huoneet, harrastuksia ja jokaisessa kotitaloudessa auto.
Talous oli ylikuumentunut, pankit tyrkyttivät lainarahaa ja moni ylivelkaantuikin. Rahaa kulutettiin ja uskottiin, että tilanne jatkuu samanlaisena tästä ikuisuuteen.
Seuraavalla vuosikymmenellä sitten maksettiin karvaasti.
No ei ollut. Juppipiireissä ehkä oli noin, mutta työväenluokkaiset perheet eivät eläneet noin leveästi silloin.
No, isäni oli hitsaaja ja äitini päiväkodissa hoitajana ja kyllä meillä nämä oli.
Sen kyllä myönnän, että vaatimustaso oli alhaisempi kuin nykyään, mutta ei sitä nyt liioitella tarvitse.
Mun mies oli sähkäri ja minä toimistotyöntekijä. Meitä asui 4 kaksiossa Helsingissä. Sitten v 85 muutettiin kolmioon Vantaalle ja v 86 saatiin rivari 4h. Olimme asuntovelkaisia päästä varpaisiin, lainan korko 16% mihin upposi mun koko palkkani. Laina ei lyhentynyt lainkaan. Miehellä oli pakko olla vanha auto töiden takia, minä kuskasin ensin lapset bussilla tarhaan 30min ja vielä tunnin työpaikalle.
Palvelut oli kyllä paremmat, lääkäriin oääsi nopeasti ja sairaalle lapselle sai hoitajan jotiin hätätapauksissa.
Terveydenhoito oli kyllä huomattavasti parempaa 80-luvulla. Muistan kun kotiin sai hoitajan tosiaan jos lapsi oli sairaana. Tai vaikka jos vanhempi oli sairaana. Meillä saatiin kunnan puolesta joku ihmeen kodinhoitaja joka hoiti kodin ja lapset kun äiti oli synnytyksestä heikkona. Ei tulis kuuloonkaan tänä päivänä. Korkeintaan saat jonkun "perhetyöntekijän" joka ei tee mitään muuta työtä kuin istuu pöydän ääressä ja tekee kirjauksia perheen toiminnasta ja lasuja pukkaa, apua ei.
90-luvun lamassa sitten huononi terveydenhoito ja kaikesta säästettiin. Huomaa tänäkin päivänä sen ajan nuoret, joiden hampaiden oikomiseen ei enää riittänyt rahat.
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.
Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.
Se on totta, että kahdet tai jopa vain yhdet housut oli koko kouluvuodeksi. 80-90-luvulla kirppareiden vaatteet saattoivat olla niin vanhanaikaisia ja kuluneita lumppuja, että niitä ei huvittanut ostaa. Nykyään saa ihan hyviä vaatteita kirppariltakin.
Kaupoissa saattoi tosiaan olla moneltakin edellisvuodelta vaatteita myynnissä. Ei ollut kaikenlaisia välisesonkeja kuten nykyään.
Lapsilisät eivät menneet kaikissa perheissä lasten vaatteisiin tai lapsilisillä ostettiin lapsille harvoin vaatteita. Monessa perheessä lapsilisät tarvittiin enimmäkseen juokseviin menoihin, elettiin ns. kädestä suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).
Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne,
Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.
Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi.
Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää? Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA.
Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??
No höpö. 😂 1980-luvulla kahvi ja voi olivat kalliita, ei sellaisiin ollut vähäosaisilla varaa. Makaroni oli kallista ulkomaista hapatusta, vähäosaiset söivät vuoden jokaisena päivänä pottuja. Jos kaipasi vaihtelua niin joskus saattoi keittää porkkanoita seuraksi. 1980-luvulla köyhien ruoka oli ruskea kastike, eli pannulla vehnäjauhoja ruskistettiin ja tehtiin kastikkeeksi. Tämä kelpasi köyhille siis pottujen kanssa sellaisenaan, joskus saattoi olla reteesti pyhäruokaa ja vaikka makkaraa kastikkeen jatkeena. Ja köyhät ja hedelmät 1980-luvulla, eipäs nyt hupsita. Ja ihan tutkitusti ravitsemusmenot veivät silloin isomman osan tuloista kuin nykyään.
1980-luvulla pienituloisen vinkumassa autoa töissäkäymiseen olisi ollut törkimys ja häntä olisi pilkattu pitkään.
wtf? Mistä te näitä revitte? Vitsejähän nämä kai on? Nuoret selittämässä tilastojen perusteella, että näin se kuule vain oli, elkääpä muuta vanhat dementikot väittäkö, nih?
Oli 1980-luvulla köyhän perheen prsaukinen opiskelijanplanttu. Kahvia juotiin 3-4 kertaa päivässä, vähintään. Juu, kyllä potut ja ruskea kastike olivat tuttuja, mutta niin oli moni muukin ruoka. Ja kun muutin omilleni (16-vuotiaana), koostui ruokavalio lähes yksinomaan pastasta ja tonnikalasta. No pizzaa ja kebabia, hamppareita ja joskus kiinalaista syötiin sitten ulkona. Ulkona söin 2-3 kertaa viikossa, bisse oli se pääasia kuitenkin.
Persaukisena vähintään kerran vuodessa kävin ulkomailla. Silloin kun tein hanttihommia enemmän, matkustelin 3-4 kertaa vuodessa. Vaatteita en tehnyt itse, kyllä ne ostettiin ihan kaupasta. Ne, jotka tekivät vaatteita, niille se oli lähinnä harrastus. Myös vaihtoehtoväki teki itse vaatteitaan, kun aina ei ollut mahdollisuuksia lentää Lontoon putiikkeihin ja marketeissa ei fiftari- tai punk-kuteita löytynyt.
Itse kuuluin vaihtoehtoväkeen. Siihen kuului 1980-luvulla mm: vegaanius, kirppareilla ja antikvariaateissa koluaminen, klubitouhu, varsinkin homoklubit oli yhdessä vaiheessa heteroilla tosi in (tämä lienee ärsyttänyt isoa osaa homoja), taide ja valokuvaus (tehtiin itse, käytiin taidenäyttelyissä, luettiin paljon), elokuvat (vanhoista klassikkoleffoista lähtien), omien lehtien tekeminen (tätä vastaa nykyään blogit, striimaus, podcastit jne), jotka usein olivat fanzineita tai sarjakuvia, mutta itse esim. kirjoitin myös juttuja, mm. levyarvosteluja. Musiikki oli se isoin juttu: kaikki valtavirrasta poikkeava kiinosti, suosikkibändejä saatettiin käydä katsomassa pitkin Eurooppaa, levyjä tilattiin ulkomailta.
Tosi köyhä olit. 🤣 80-luvulla tuli hampurilaisravintolat Suomeen, ja ateriat maksoivat nykyrahassa yli 20 euroa. Samoin pizzeriat levisivät koko Suomeen 1980-luvulla ja niiden hintataso oli vielä kovasti kalliimpi kuin hampurilaisaterioissa.
1980-luvulla kaupoissa oli valmisruokia lähinnä maksa- ja makaronilaatikko sekä grillattu lämmin kana. Vuosikymmenen lopulla saatiin roiskeläppäpitsat, joita olen itse lämmitellyt uunissa kun ei vielä ollut mikroa.Toki kuvaamaasi elämää on voinut 1980-luvulla elää, mutta aikamoinen on kuplasi jos tuo on köyhäilyä. 1980-luvulla ulkona syöminen oli kallista ja harvinaista. Se jokaisen tuntema yksi perhe joka söi joka sunnuntai ulkona oli tosi leuhka juppiperhe. Nythän sossumasseillakin käydään pitsalla ja hampurilaisravintolassa.
Roiskeläpät tulivat kauppojen hyllyille 1982. Tieto löytyy pakkauksesta.
Alkoivat tulla ehkä noihin aikoihin, mutta eivät ne olleet mikään juttu vielä vuosiin. Silloin ei vielä eletty pikaruokakulttuurissa, vaan syötiin kotona äidin tekemää kotiruokaa saman päydän ääressä joka päivä samaan aikaan.
Söin ensimmäisen roiskeläppäni opiskelijana 1988.
Lapin pieniin syrjäkyliin vedettiin sähköt 80-luvulla. Sanoisitko sen perusteella, että Suomessa elettiin päreen valossa 80-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
toki ihan hyviä huomioita.
Oltiin köyhempiä, mutta silti oli varaa kaikkeen sellaiseen, mitä yhteiskunta tarvitsee. Minne 2000- luvulla rahat imuroidaan, kun niitä ei riitä peruspalveluihin?
1980-luvulla Suomessa oli vireä, työssäkäyvä kansa. Kukaan ei kuvitellutkaan ylpeilevänsä työhaluttomuudellaan kuten nykyään.
Joo ja toimeentulotuen hakeminen oli harvinaista ja häpeä. Viimesijainen tuki, kuten alunperin oli tarkoitus. Nyt useat sukupolvet elää vain sillä, eivätkä edes halua yrittää muuta, kun muuten menettää sen ilmaisen rahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisiä vuokra-asuntoja ihan riittävästi. Itsekin asuin ainakin kolmessa eri yksityisen vuokranantajan asunnossa.
Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.
Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.
Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.
Vielä 1980-luvulla oli vuokrasäännöstely, joten ei ollut mitään yksityisten vuokra-asuntojen vuokria, kun ei ollut niitä vuokra-asuntojakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.
Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.
Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.
Vielä 1980-luvulla oli vuokrasäännöstely, joten ei ollut mitään yksityisten vuokra-asuntojen vuokria, kun ei ollut niitä vuokra-asuntojakaan.
Kunnilla oli silloin omia vuokra-asuntoja ja tuotantoa, joita mm. sosiaali välitti. Työsuhdeasunnot olivat nekin yleisiä ja niitä riitti duunareille. Vuokraloordit näyttelivät tuolloin pienempää roolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.
Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.
Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.
Ei saanut koska reaalipalkat ovat nyt 1,5x korkeammat kuin 80-luvulla. Elät jossain omassa fantasiassasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisiä vuokra-asuntoja ihan riittävästi. Itsekin asuin ainakin kolmessa eri yksityisen vuokranantajan asunnossa.
Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.
Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.
Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.
Vielä 1980-luvulla oli vuokrasäännöstely, joten ei ollut mitään yksityisten vuokra-asuntojen vuokria, kun ei ollut niitä vuokra-asuntojakaan.
Kyllä 80-luvulla löytyi yksityisten vuokranantajien asuntoja. Itsekin asuin ainakin kolmessa sellaisessa. Vuokrataso oli hieman korkeampi kuin kaupungin asunnoissa. Mutta asumistuki oli hyvä.
Mun mies oli sähkäri ja minä toimistotyöntekijä. Meitä asui 4 kaksiossa Helsingissä. Sitten v 85 muutettiin kolmioon Vantaalle ja v 86 saatiin rivari 4h. Olimme asuntovelkaisia päästä varpaisiin, lainan korko 16% mihin upposi mun koko palkkani. Laina ei lyhentynyt lainkaan. Miehellä oli pakko olla vanha auto töiden takia, minä kuskasin ensin lapset bussilla tarhaan 30min ja vielä tunnin työpaikalle.
Palvelut oli kyllä paremmat, lääkäriin oääsi nopeasti ja sairaalle lapselle sai hoitajan jotiin hätätapauksissa.