Oltiinko 80-luvulla rikkaampia kuin nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.

Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.

Vaatteita ommeltiin ja neulottiin itse eikä seurattu muotia. Ihmiset olivat hoikkia eikä aikuisten vaatekoko kasvanut elämän aikana paljoakaan. Tyttöystävät neuloivat poikaystäville villapaitoja tai vähintään villasukat rakkaudenosoituksena. Raskausaikaa varten oli lehdissä vinkkejä, miten lempivaatteiden saumat kannatti avata ja ommella vaatteen kokoa kasvattavat jatkopalat, jotka poistettiin sitten kun äiti oli palautunut entisiin mittoihinsa, ja näin samoja vaatteita saatettiin käyttää vuosikausia.

Tätä olen ihmetellyt. Miten ihmiset pysyivät ennen hoikkana koko aikuisikänsä ja nykyään lihomme (minä itse mukaanlukien) jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.

Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.

Vaatteita ommeltiin ja neulottiin itse eikä seurattu muotia. Ihmiset olivat hoikkia eikä aikuisten vaatekoko kasvanut elämän aikana paljoakaan. Tyttöystävät neuloivat poikaystäville villapaitoja tai vähintään villasukat rakkaudenosoituksena. Raskausaikaa varten oli lehdissä vinkkejä, miten lempivaatteiden saumat kannatti avata ja ommella vaatteen kokoa kasvattavat jatkopalat, jotka poistettiin sitten kun äiti oli palautunut entisiin mittoihinsa, ja näin samoja vaatteita saatettiin käyttää vuosikausia.

Tätä olen ihmetellyt. Miten ihmiset pysyivät ennen hoikkana koko aikuisikänsä ja nykyään lihomme (minä itse mukaanlukien) jatkuvasti?

Se on hyvin yksinkertaista. Ruoka oli kalliimpaa, valikoimaa oli vähemmän ja sitä ei hirveästi ollut saatavilla valmiina. 1980-luvulla kaupungissa oli perinteisiä ruokaravintoloita (kalliita), ehkä yksi hampurilaisravintola (hinta aterialle tosiaan jotain 20 € nykyrahassa) ja pizzeria (pizzat 25-30 €, pitää ostaa myös juoma) ja grilli tai pari josta voi ostaa makkaraperunoita.

Hetken kun ajattelet tuota maailmaa niin hyvin ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.

Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.

Vaatteita ommeltiin ja neulottiin itse eikä seurattu muotia. Ihmiset olivat hoikkia eikä aikuisten vaatekoko kasvanut elämän aikana paljoakaan. Tyttöystävät neuloivat poikaystäville villapaitoja tai vähintään villasukat rakkaudenosoituksena. Raskausaikaa varten oli lehdissä vinkkejä, miten lempivaatteiden saumat kannatti avata ja ommella vaatteen kokoa kasvattavat jatkopalat, jotka poistettiin sitten kun äiti oli palautunut entisiin mittoihinsa, ja näin samoja vaatteita saatettiin käyttää vuosikausia.

Tätä olen ihmetellyt. Miten ihmiset pysyivät ennen hoikkana koko aikuisikänsä ja nykyään lihomme (minä itse mukaanlukien) jatkuvasti?

Se on hyvin yksinkertaista. Ruoka oli kalliimpaa, valikoimaa oli vähemmän ja sitä ei hirveästi ollut saatavilla valmiina. 1980-luvulla kaupungissa oli perinteisiä ruokaravintoloita (kalliita), ehkä yksi hampurilaisravintola (hinta aterialle tosiaan jotain 20 € nykyrahassa) ja pizzeria (pizzat 25-30 €, pitää ostaa myös juoma) ja grilli tai pari josta voi ostaa makkaraperunoita.

Hetken kun ajattelet tuota maailmaa niin hyvin ymmärrät.

90-luvulla Big Mac meal maksoi 30mk eli 6€. 80-luvulla oli vähemmän valmisaterioita eli ihmiset eivät saaneet niiden mukana jauhoja ja sokeria. Nakkikiskalta sai halvalla lihiksen kahdella nakilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.

Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.

Vaatteita ommeltiin ja neulottiin itse eikä seurattu muotia. Ihmiset olivat hoikkia eikä aikuisten vaatekoko kasvanut elämän aikana paljoakaan. Tyttöystävät neuloivat poikaystäville villapaitoja tai vähintään villasukat rakkaudenosoituksena. Raskausaikaa varten oli lehdissä vinkkejä, miten lempivaatteiden saumat kannatti avata ja ommella vaatteen kokoa kasvattavat jatkopalat, jotka poistettiin sitten kun äiti oli palautunut entisiin mittoihinsa, ja näin samoja vaatteita saatettiin käyttää vuosikausia.

Tätä olen ihmetellyt. Miten ihmiset pysyivät ennen hoikkana koko aikuisikänsä ja nykyään lihomme (minä itse mukaanlukien) jatkuvasti?

Se on hyvin yksinkertaista. Ruoka oli kalliimpaa, valikoimaa oli vähemmän ja sitä ei hirveästi ollut saatavilla valmiina. 1980-luvulla kaupungissa oli perinteisiä ruokaravintoloita (kalliita), ehkä yksi hampurilaisravintola (hinta aterialle tosiaan jotain 20 € nykyrahassa) ja pizzeria (pizzat 25-30 €, pitää ostaa myös juoma) ja grilli tai pari josta voi ostaa makkaraperunoita.

Hetken kun ajattelet tuota maailmaa niin hyvin ymmärrät.

90-luvulla Big Mac meal maksoi 30mk eli 6€. 80-luvulla oli vähemmän valmisaterioita eli ihmiset eivät saaneet niiden mukana jauhoja ja sokeria. Nakkikiskalta sai halvalla lihiksen kahdella nakilla.

90-luvun rahaakaan ei ihan noin voi kääntää nykyrahaksi. 😀 1990-luvulla kuitenkin ruokakulttuuri monipuolistui senkin suhteen että pizzerioita ja hampparipaikkoja oli pilvin pimein ja samoin uusiksi suosikeiksi nousseita kebabpaikkoja ja kinkkimestoja. Siihenhän se yleistyminen myös osaltaan perustui että 1990-luvulla ulkona syöminen oli paljon halvempaa.

80-luvulla kaupoissa valmisruokia maksa- ja makaronilaatikko sekä grillitiskistä ostettu lämmin kana. Lisäksi säilykepurkissa sai hernekeittoa ja lihapullia kastikkeessa. 80-luvun loppupuolella roiskeläppäpitsat yleistyivät oheen.

Lisäksi herkut olivat kalliimpia ja annoskoko pienempi. Limsaa sai vain kolmanneslitran pulloissa, eikä niitä juotu kuin tyyliin saunalimsana. 😀 Oli paljon litteitä ja ihanan ohuita suklaalevyjä, joiden paino oli 80-100 grammaa. Nykyään myydään jopa 300 gramman suklaalevyjä. Ennen pullaa leivottiin itse, ei ollut myöskään mitään paistopistehyllyjä joista olisi ostettu mättöherkkuja tai uunituoreita sämpylöitä. Valmista leipää oli mutta se oli tukevasti muovipussissa ja mallia ruislimppu tai paheellisimmillaan ranskanleipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.

Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.

Vaatteita ommeltiin ja neulottiin itse eikä seurattu muotia. Ihmiset olivat hoikkia eikä aikuisten vaatekoko kasvanut elämän aikana paljoakaan. Tyttöystävät neuloivat poikaystäville villapaitoja tai vähintään villasukat rakkaudenosoituksena. Raskausaikaa varten oli lehdissä vinkkejä, miten lempivaatteiden saumat kannatti avata ja ommella vaatteen kokoa kasvattavat jatkopalat, jotka poistettiin sitten kun äiti oli palautunut entisiin mittoihinsa, ja näin samoja vaatteita saatettiin käyttää vuosikausia.

Tätä olen ihmetellyt. Miten ihmiset pysyivät ennen hoikkana koko aikuisikänsä ja nykyään lihomme (minä itse mukaanlukien) jatkuvasti?

Siihen on sata eri syytä, lähes kaikki on nyt toisin kuin silloin.

Käytätkö esimerkiksi jotain lääkityksiä? Kasarilla ei käytetty, ne vaikuttavat suolistobakteereihin.

Juotko olutta? Kasarilla ei juuri juotu. Valvotko myöhään? Kasarilla ei valvottu. Käytätkö mikroaaltouunia? Kasarilla harvoin käytettiin. Sitten ne 90 muuta syytä.

Ei oltu, mutta silloin tuli toimeen vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.

Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.

Vaatteita ommeltiin ja neulottiin itse eikä seurattu muotia. Ihmiset olivat hoikkia eikä aikuisten vaatekoko kasvanut elämän aikana paljoakaan. Tyttöystävät neuloivat poikaystäville villapaitoja tai vähintään villasukat rakkaudenosoituksena. Raskausaikaa varten oli lehdissä vinkkejä, miten lempivaatteiden saumat kannatti avata ja ommella vaatteen kokoa kasvattavat jatkopalat, jotka poistettiin sitten kun äiti oli palautunut entisiin mittoihinsa, ja näin samoja vaatteita saatettiin käyttää vuosikausia.

Tätä olen ihmetellyt. Miten ihmiset pysyivät ennen hoikkana koko aikuisikänsä ja nykyään lihomme (minä itse mukaanlukien) jatkuvasti?

Moni keski-ikäinen oli 80-luvulla ylipainoinen. Suurin osa opettajista oli ylipainoisia 80-luvulla. Nuoret ehkä olivat silloin vähän hoikempia.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla tyydyttiin vähempään. Ei silloin ollut kaikilla lapsilla omia huoneita ja kalliita harrastuksia. Ei pidetty mitenkään köyhänä jos ei käyty ulkomailla tai omistettu autoa.

Ei silloin tarvittu kalliita harrastuksia kun oli maksuttomia harrastusseuroja yllin kyllin. Äitini oli tuolloin taitouinnissa ja yleisurheillussa ja jäsenmaksut oli 0 mk. Ainoastaan vaatteet ja asusteet tuli ostaa itse. Saanut tästä kuulla tuhat ja yksi kertaa kun ei ymmärrä nykyään seuroissa on korkeat jäenmaksut.