Oltiinko 80-luvulla rikkaampia kuin nykyään?

Ilman muuta oltiin rikkaampia, kun ei oltu niin paljon velkaa kuin nyt.

Valtiokonttorin valtionvelka, vuoden lopussa

Vuosi
Velka (miljoonaa euroa)
Suhteessa BKT:hen

1980
3 022
9,0 %

1981
3 717
9,8 %

1982
5 087
11,9 %

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla tyydyttiin vähempään. Ei silloin ollut kaikilla lapsilla omia huoneita ja kalliita harrastuksia. Ei pidetty mitenkään köyhänä jos ei käyty ulkomailla tai omistettu autoa.

Ei pidä paikkaansa, oli omat huoneet, harrastuksia ja jokaisessa kotitaloudessa auto.

Talous oli ylikuumentunut, pankit tyrkyttivät lainarahaa ja moni ylivelkaantuikin. Rahaa kulutettiin ja uskottiin, että tilanne jatkuu samanlaisena tästä ikuisuuteen.

Seuraavalla vuosikymmenellä sitten maksettiin karvaasti.

Lainarahaa ottivat pääosin yritykset, tavallinen pulliainen ei noista lainoista päässyt osalliseksi.

Selitettiin kyllä julkisesti ja varsinkin tietyt poliitikot selittelivät liiasta lainanotosta, unohtivat että kelle tai keille lainahanat aukesivat, kun suomenkin pankkimaailma vapautui.

1980-luvun lopulla lainaa sai kuka vain. Sitä suorastaan tyrkytettiin. Varsinkin säästöpankeissa riskienhallinta unohtui kokonaan.

Se purikin sitten perseeseen niitä lainaa ottaneita muutaman vuoden kuluessa :D Oi kuinka oli ihanaa.

Ei.

Oltiin tyytyväisempiä ja onnellisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.

Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.

Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.

Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kk

Firman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.

Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.

Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.

Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.

Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.

Ei saanut koska reaalipalkat ovat nyt 1,5x korkeammat kuin 80-luvulla. Elät jossain omassa fantasiassasi.

Hihi. Kovasti menee joillakin tunteisiin tämä keskustelu. Kasari oli huonoa aikaa ja nyt eletään parasta aikaa. Juu, aivan varmasti, jos kuulut omistavaan luokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.

Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.

Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.

Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kk

Firman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.

Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.

Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.

Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.

Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.

Ei saanut koska reaalipalkat ovat nyt 1,5x korkeammat kuin 80-luvulla. Elät jossain omassa fantasiassasi.

Hihi. Kovasti menee joillakin tunteisiin tämä keskustelu. Kasari oli huonoa aikaa ja nyt eletään parasta aikaa. Juu, aivan varmasti, jos kuulut omistavaan luokkaan.

Mitä tekemistä omistavalla luokalla on mediaani reaalipalkan kanssa? Muistelet jotain omaa nuoruuttasi, mutta elintason kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei.

toki ihan hyviä huomioita.

Oltiin köyhempiä, mutta silti oli varaa kaikkeen sellaiseen, mitä yhteiskunta tarvitsee. Minne 2000- luvulla rahat imuroidaan, kun niitä ei riitä peruspalveluihin?

1980-luvulla Suomessa oli vireä, työssäkäyvä kansa. Kukaan ei kuvitellutkaan ylpeilevänsä työhaluttomuudellaan kuten nykyään.

Joo ja toimeentulotuen hakeminen oli harvinaista ja häpeä. Viimesijainen tuki, kuten alunperin oli tarkoitus. Nyt useat sukupolvet elää vain sillä, eivätkä edes halua yrittää muuta, kun muuten menettää sen ilmaisen rahan.

Kyllä, sossussa käyminen oli häpeällistä, mutta siihenkin aikaan jotkut käyttivät sitä täysin määrin hyväkseen ja rahaa irtosi suhteessa enemmän kuin nykyään. Tiedän tämän, koska olin sossussa töissä. Joskus ihmettelin, miten herkästi sossusta jaettiin rahaa.

Toisaalta joillain paikkakunnilla oltiin tiukempia kuin toisilla, vaikka lainsäädäntö oli sama.

Kun tuli 90-luvun lama, niin silloin ääni muuttui kellossa. Enää ei ollutkaan paljon jaettavaa.

1980 valtionvelka oli 9.0% Suhteessa BKT:hen. Ei velkainen ole rikas, vaikka moni niin luulee.

80-luvun loppupuolella lainaa tosiaan tyrkytettiin. Katujen varsilla seisoi pankkien edessä mainoksia, joissa kehotettiin tulemaan sisään hakemaan lainaa. Melkein siinä mainoksessa jo luvattiin se laina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).

Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne, 

Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.

Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi. 

Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää?  Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA. 

Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??

No höpö. 😂 1980-luvulla kahvi ja voi olivat kalliita, ei sellaisiin ollut vähäosaisilla varaa. Makaroni oli kallista ulkomaista hapatusta, vähäosaiset söivät vuoden jokaisena päivänä pottuja. Jos kaipasi vaihtelua niin joskus saattoi keittää porkkanoita seuraksi. 1980-luvulla köyhien ruoka oli ruskea kastike, eli pannulla vehnäjauhoja ruskistettiin ja tehtiin kastikkeeksi. Tämä kelpasi köyhille siis pottujen kanssa sellaisenaan, joskus saattoi olla reteesti pyhäruokaa ja vaikka makkaraa kastikkeen jatkeena. Ja köyhät ja hedelmät 1980-luvulla, eipäs nyt hupsita. Ja ihan tutkitusti ravitsemusmenot veivät silloin isomman osan tuloista kuin nykyään.

1980-luvulla pienituloisen vinkumassa autoa töissäkäymiseen olisi ollut törkimys ja häntä olisi pilkattu pitkään.

wtf? Mistä te näitä revitte? Vitsejähän nämä kai on? Nuoret selittämässä tilastojen perusteella, että näin se kuule vain oli, elkääpä muuta vanhat dementikot väittäkö, nih? 

Oli 1980-luvulla köyhän perheen prsaukinen opiskelijanplanttu. Kahvia juotiin 3-4 kertaa päivässä, vähintään. Juu, kyllä potut ja ruskea kastike olivat tuttuja, mutta niin oli moni muukin ruoka.  Ja kun muutin omilleni (16-vuotiaana), koostui ruokavalio lähes yksinomaan pastasta ja tonnikalasta. No pizzaa ja kebabia, hamppareita  ja joskus kiinalaista syötiin sitten ulkona. Ulkona söin 2-3 kertaa viikossa, bisse oli se pääasia kuitenkin.

Persaukisena vähintään kerran vuodessa kävin ulkomailla. Silloin kun tein hanttihommia enemmän, matkustelin 3-4 kertaa vuodessa. Vaatteita en tehnyt itse, kyllä ne ostettiin ihan kaupasta. Ne, jotka tekivät vaatteita, niille se oli lähinnä harrastus. Myös vaihtoehtoväki teki itse vaatteitaan, kun aina ei ollut mahdollisuuksia lentää Lontoon putiikkeihin ja marketeissa ei fiftari- tai punk-kuteita löytynyt.

Itse kuuluin vaihtoehtoväkeen. Siihen kuului 1980-luvulla mm: vegaanius, kirppareilla ja antikvariaateissa koluaminen, klubitouhu, varsinkin homoklubit oli yhdessä vaiheessa heteroilla tosi in (tämä lienee ärsyttänyt isoa osaa homoja), taide ja valokuvaus (tehtiin itse, käytiin taidenäyttelyissä, luettiin paljon), elokuvat (vanhoista klassikkoleffoista lähtien), omien lehtien tekeminen (tätä vastaa nykyään blogit, striimaus, podcastit jne), jotka usein olivat fanzineita tai sarjakuvia, mutta itse esim. kirjoitin myös juttuja, mm. levyarvosteluja. Musiikki oli se isoin juttu: kaikki valtavirrasta poikkeava kiinosti, suosikkibändejä saatettiin käydä katsomassa pitkin Eurooppaa, levyjä tilattiin ulkomailta. 

Tosi köyhä olit. 🤣 80-luvulla tuli hampurilaisravintolat Suomeen, ja ateriat maksoivat nykyrahassa yli 20 euroa. Samoin pizzeriat levisivät koko Suomeen 1980-luvulla ja niiden hintataso oli vielä kovasti kalliimpi kuin hampurilaisaterioissa.

1980-luvulla kaupoissa oli valmisruokia lähinnä maksa- ja makaronilaatikko sekä grillattu lämmin kana. Vuosikymmenen lopulla saatiin roiskeläppäpitsat, joita olen itse lämmitellyt uunissa kun ei vielä ollut mikroa.

Toki kuvaamaasi elämää on voinut 1980-luvulla elää, mutta aikamoinen on kuplasi jos tuo on köyhäilyä. 1980-luvulla ulkona syöminen oli kallista ja harvinaista. Se jokaisen tuntema yksi perhe joka söi joka sunnuntai ulkona oli tosi leuhka juppiperhe. Nythän sossumasseillakin käydään pitsalla ja hampurilaisravintolassa.

Khöm, sanoinko että se oli köyhäilyä? Annoin vain esimerkin erään köyhän perheen ja sen opiskelijanuoren ruokailusta, se olit SINÄ, joka väitit että köyhät joutuivat köyhäilemään. Minä en muista tällaista nähneeni, vaikka tunsin monia köyhiä perheitä.

Olin köyhän perheen persaukinen opiskelijatyttö, joka teki opiskelun lomassa hanttihommia, joskus pidin välivuodenkin matkustellen ja töitä tehden Euroopassa. En omistanut mitään eli olin köyhä, elin sillä palkalla jota sain + opiskelijaraha, kämppä oli yhteisasumus ja erittäin halpa, vaatteet ostin pitkälti Englannista ja Ranskasta tai Ruotsista. En muista pitäneeni hampurilaisravintoloita mitenkään kalliina ja 1980-luvulla Suomessa oli jo pitseriaketjuja useampikin. Ajoittain olin vegetaristi, mutta se ei ollut lopulta minun juttu. EIkä oikein ruuanlaittokaan, pastaa ja tonnikalaa se oli. Halpaa ja riittoisaa.

Ihan varmaan oli 1980-luvullakin porukkaa, joka ei hamppareita, pastaa tai hedelmiä nähnyt  - ihan niin kuin on tänä päivänäkin. AIna näihin ketjuihin tulee porukkaa todistamaan yksittäistapausten perusteella, että varman oli niin juu... ei nähdä kokonaisuutta. Jos mulla oli opiskelijana varaa kahviin, hedelmiin ja hamppareihin ja pitsaan, niin aivan varmasti oli myös valtaosalla suomalaisista, sen sanoo järkikin ja muistan myös sen niin olleen. Toki löytyi myös esim. nuoria asuntolainakitkuttelijoita - joilla joka penni oli laskettu niin tiukoille, että varmasti vaikkapa hedelmien osto on ollut harkinnan paikka. Mutta he säästivät omaan asuntoon, jonka halusivat maksaa nopeasti,  ja se oli oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun loppupuolella lainaa tosiaan tyrkytettiin. Katujen varsilla seisoi pankkien edessä mainoksia, joissa kehotettiin tulemaan sisään hakemaan lainaa. Melkein siinä mainoksessa jo luvattiin se laina.

Eipä se olisi ollut ongelma, jos valtio olisi pitänyt kiinni vahvan markan politiikasta. Päättivät sitten kuitenkin devalvoida markan yhdessä yössä tunnetuin seurauksin. Valuuttalainat karkasivat käsistä, ensin kaatuivat yritykset, seuraavassa vaiheessa lähti työttömyys nousuun, asuntojen hinnat romahtivat, koska ei ollut kysyntää, ja viimeisessä vaiheessa arvottomat asunnot kaatuivat pankkien syliin.

Pankkituista syntyi valtionvelan pesämuna. Ruotsissa ja Norjassa valtio pakotti pankit osakeantiin. Suomessa valtio kantoi kottikärryillä ilmaista rahaa pankin ovista sisään.

Vierailija kirjoitti:

1980 valtionvelka oli 9.0% Suhteessa BKT:hen. Ei velkainen ole rikas, vaikka moni niin luulee.

Näytä yksikin valtio, jolla ei ole velkaa... Suomen luottoluokitus edustaa tälläkin hetkellä parempaa keskitasoa Euroopan unionissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvun loppupuolella lainaa tosiaan tyrkytettiin. Katujen varsilla seisoi pankkien edessä mainoksia, joissa kehotettiin tulemaan sisään hakemaan lainaa. Melkein siinä mainoksessa jo luvattiin se laina.

Eipä se olisi ollut ongelma, jos valtio olisi pitänyt kiinni vahvan markan politiikasta. Päättivät sitten kuitenkin devalvoida markan yhdessä yössä tunnetuin seurauksin. Valuuttalainat karkasivat käsistä, ensin kaatuivat yritykset, seuraavassa vaiheessa lähti työttömyys nousuun, asuntojen hinnat romahtivat, koska ei ollut kysyntää, ja viimeisessä vaiheessa arvottomat asunnot kaatuivat pankkien syliin.

Pankkituista syntyi valtionvelan pesämuna. Ruotsissa ja Norjassa valtio pakotti pankit osakeantiin. Suomessa valtio kantoi kottikärryillä ilmaista rahaa pankin ovista sisään.

Se politiikka tuhosi Suomen viennin, kun inflaatiota ei ylikuumentuneessa taloudessa saatu aisoihin. Vahvasta markasta pidettiin mielipuolisesti kiinni, vaikka se edellytti superkorkeita korkoja. Siitä luovuttiin vasta pakon edessä.

Markka olisi pitänyt laittaa kellumaan v 1986.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.

Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.

Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.

Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kk

Firman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.

Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.

Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.

Palkalla sai silloin ihan eri tavalla kuin nyt. Esimerkiksi vuokrat ovat nousseet kuuden prosenttiyksikön vauhtia vuositasolla jo toista vuosikymmentä, mutta palkat eivät.

Tää maailmanaika suosii pääomatuloja, ei palkkatuloja. Ennen sanottiin, että ahkera vaurastuu. Nyt vaurastuu vain omistamalla. Siitä se kenkä puristaa, mutta eihän sitä ääneen saa sanoa.

Vielä 1980-luvulla oli vuokrasäännöstely, joten ei ollut mitään yksityisten vuokra-asuntojen vuokria, kun ei ollut niitä vuokra-asuntojakaan.

Kunnilla oli silloin omia vuokra-asuntoja ja tuotantoa, joita mm. sosiaali välitti. Työsuhdeasunnot olivat nekin yleisiä ja niitä riitti duunareille. Vuokraloordit näyttelivät tuolloin pienempää roolia.

Ei ollut mitään vuokraloordeja. Firmoilla saattoi olla työsuhdeasuntoja, sillä ne olivat hyvä houkutin oloissa, joissa vuokra-asuntomarkkinaa ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.

Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.

Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.

Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kk

Firman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.

Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.

Kukaan ei saa vain 1200€ nykyään toimistotöistä. Köyhää oli 80-luvulla ja sillä sipuli.

Tuo 1200€ nykyrahassa oli ilmeisesti pienin palkka, mitä kukaan sai.

Ei oltu.

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli parasta aikaa kaikin puolin. Onneksi sain elää lapsuuden silloin. Sittemmin kaikki on mennyt huonompaan suuntaan.

Pohjoismainen sosialismi oli vahvimillaan.

Musta tuntuu, että ruoka oli halvempaa. Meidän perheellä oli tili kaupassa ja sieltä saatiin ostaa välipaloja mitä haluttiin. Harrastaa saatiin myös vapaasti ja kalliistikin, mutta ulkomailla ei käyty just koskaan. Mitään viikonloppumatkoja ulkomaille ei ollut ja hyvä niin. Vaatteita saatiin mitä haluttiin, Levikset oli must, mutta ei mulle tullu mieleenkään, että olisin tarvinnut enempää kuin 5-6 paitaa ja 3-4 farkut. Korvalappustereot oli ja mankkoja kaikilla. Keskituloisia oltiin.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että ruoka oli halvempaa. Meidän perheellä oli tili kaupassa ja sieltä saatiin ostaa välipaloja mitä haluttiin. Harrastaa saatiin myös vapaasti ja kalliistikin, mutta ulkomailla ei käyty just koskaan. Mitään viikonloppumatkoja ulkomaille ei ollut ja hyvä niin. Vaatteita saatiin mitä haluttiin, Levikset oli must, mutta ei mulle tullu mieleenkään, että olisin tarvinnut enempää kuin 5-6 paitaa ja 3-4 farkut. Korvalappustereot oli ja mankkoja kaikilla. Keskituloisia oltiin.

Kertomastasi päätellen olitte hieman paremmissa varoissa, kuin ihmiset silloin keskimäärin, vaikka ei tuokaan miltään tuhlailulta vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että ruoka oli halvempaa. Meidän perheellä oli tili kaupassa ja sieltä saatiin ostaa välipaloja mitä haluttiin. Harrastaa saatiin myös vapaasti ja kalliistikin, mutta ulkomailla ei käyty just koskaan. Mitään viikonloppumatkoja ulkomaille ei ollut ja hyvä niin. Vaatteita saatiin mitä haluttiin, Levikset oli must, mutta ei mulle tullu mieleenkään, että olisin tarvinnut enempää kuin 5-6 paitaa ja 3-4 farkut. Korvalappustereot oli ja mankkoja kaikilla. Keskituloisia oltiin.

Kertomastasi päätellen olitte hieman paremmissa varoissa, kuin ihmiset silloin keskimäärin, vaikka ei tuokaan miltään tuhlailulta vaikuta.

Valtiolla oli vanhemmat hommissa. Toinen virkamies, ei johtoasemissa, ja toinen terveyskeskuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).

Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne, 

Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.

Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi. 

Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää?  Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA. 

Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??

No höpö. 😂 1980-luvulla kahvi ja voi olivat kalliita, ei sellaisiin ollut vähäosaisilla varaa. Makaroni oli kallista ulkomaista hapatusta, vähäosaiset söivät vuoden jokaisena päivänä pottuja. Jos kaipasi vaihtelua niin joskus saattoi keittää porkkanoita seuraksi. 1980-luvulla köyhien ruoka oli ruskea kastike, eli pannulla vehnäjauhoja ruskistettiin ja tehtiin kastikkeeksi. Tämä kelpasi köyhille siis pottujen kanssa sellaisenaan, joskus saattoi olla reteesti pyhäruokaa ja vaikka makkaraa kastikkeen jatkeena. Ja köyhät ja hedelmät 1980-luvulla, eipäs nyt hupsita. Ja ihan tutkitusti ravitsemusmenot veivät silloin isomman osan tuloista kuin nykyään.

1980-luvulla pienituloisen vinkumassa autoa töissäkäymiseen olisi ollut törkimys ja häntä olisi pilkattu pitkään.

wtf? Mistä te näitä revitte? Vitsejähän nämä kai on? Nuoret selittämässä tilastojen perusteella, että näin se kuule vain oli, elkääpä muuta vanhat dementikot väittäkö, nih? 

Oli 1980-luvulla köyhän perheen prsaukinen opiskelijanplanttu. Kahvia juotiin 3-4 kertaa päivässä, vähintään. Juu, kyllä potut ja ruskea kastike olivat tuttuja, mutta niin oli moni muukin ruoka.  Ja kun muutin omilleni (16-vuotiaana), koostui ruokavalio lähes yksinomaan pastasta ja tonnikalasta. No pizzaa ja kebabia, hamppareita  ja joskus kiinalaista syötiin sitten ulkona. Ulkona söin 2-3 kertaa viikossa, bisse oli se pääasia kuitenkin.

Persaukisena vähintään kerran vuodessa kävin ulkomailla. Silloin kun tein hanttihommia enemmän, matkustelin 3-4 kertaa vuodessa. Vaatteita en tehnyt itse, kyllä ne ostettiin ihan kaupasta. Ne, jotka tekivät vaatteita, niille se oli lähinnä harrastus. Myös vaihtoehtoväki teki itse vaatteitaan, kun aina ei ollut mahdollisuuksia lentää Lontoon putiikkeihin ja marketeissa ei fiftari- tai punk-kuteita löytynyt.

Itse kuuluin vaihtoehtoväkeen. Siihen kuului 1980-luvulla mm: vegaanius, kirppareilla ja antikvariaateissa koluaminen, klubitouhu, varsinkin homoklubit oli yhdessä vaiheessa heteroilla tosi in (tämä lienee ärsyttänyt isoa osaa homoja), taide ja valokuvaus (tehtiin itse, käytiin taidenäyttelyissä, luettiin paljon), elokuvat (vanhoista klassikkoleffoista lähtien), omien lehtien tekeminen (tätä vastaa nykyään blogit, striimaus, podcastit jne), jotka usein olivat fanzineita tai sarjakuvia, mutta itse esim. kirjoitin myös juttuja, mm. levyarvosteluja. Musiikki oli se isoin juttu: kaikki valtavirrasta poikkeava kiinosti, suosikkibändejä saatettiin käydä katsomassa pitkin Eurooppaa, levyjä tilattiin ulkomailta. 

Tosi köyhä olit. 🤣 80-luvulla tuli hampurilaisravintolat Suomeen, ja ateriat maksoivat nykyrahassa yli 20 euroa. Samoin pizzeriat levisivät koko Suomeen 1980-luvulla ja niiden hintataso oli vielä kovasti kalliimpi kuin hampurilaisaterioissa.

1980-luvulla kaupoissa oli valmisruokia lähinnä maksa- ja makaronilaatikko sekä grillattu lämmin kana. Vuosikymmenen lopulla saatiin roiskeläppäpitsat, joita olen itse lämmitellyt uunissa kun ei vielä ollut mikroa.

Toki kuvaamaasi elämää on voinut 1980-luvulla elää, mutta aikamoinen on kuplasi jos tuo on köyhäilyä. 1980-luvulla ulkona syöminen oli kallista ja harvinaista. Se jokaisen tuntema yksi perhe joka söi joka sunnuntai ulkona oli tosi leuhka juppiperhe. Nythän sossumasseillakin käydään pitsalla ja hampurilaisravintolassa.

Kyllä me käytiin hampurilaisella kavereiden kanssa koulun jälkeen enkä muista etteikö jollain kavereistani ois ollu tuohon varaa. Itä-Helsingissä tämä.