Lue keskustelun säännöt.
Oltiinko 80-luvulla rikkaampia kuin nykyään?
22.09.2023 |
Joka kunnassa oli oma terveyskeskus ja lääkärille sai ajan aina kun oli pienikin vaiva.
Nykyään pahoinvointialueet sulkevat terveyskeskuksia, päivystykset ovat kriisissä ja lääkäriaikaa ei saa ikinä. Mitä on tapahtunut ja miksi?
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarit olivat 80-luvulla rikkaampia kuin nyt, mutta sileäkätiset ovat nyt rikkaampia.
Eivätkä olleet; reaalitulojen mediaani on nyt 1,5x sen mitä 80-luvulla ja täten elintaso 1,5x sen mitä 80-luvulla keskiverto suomalaisella. Ylimmissä tuloluokissa kehitys on toki ollut paljon nopeampaa ja menee vieläkin paremmin.
Hinnat ovat nouseet kuusinkertaisiksi 80-luvulta. Raksalla urakkamiehet tekivät jopa enemmän rahaa kuin nyt.
Reaalitulot ottavat huomioon hintojen kehityksen. Jos reaalitulot ovat 1,5x saat 1,5x määrän tavaraa kaupasta niillä tuloillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli tasa-arvoisempaa. Opettajat, lääkärit ja ylimmät upseerit asuivat kerrostaloissa duunareiden kanssa.
Jotkut asuivat, jotkut ei. Me ei asuttu, viimeksi 50-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näin jälkeenpäin tarkasteltuna 1980-luku oli yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tietynlainen huippupiste tavallisen kansalaisen kannalta. Ongelmia oli, puutteita oli, mutta kokonaisuutena silloin oltiin rikkaampia ja optimistisempia kuin nykyään. Vasemmisto oli rakentanut hyvinvointiyhteiskuntaa vuosikymmenien ajan ja toteutti lupauksensa duunareille olojen parantamisesta. Työn teolla pärjäsi ja se lisäsi motivaatiota työn tekoon, verorahoille sai vastinetta, ympäristö oli lasten kasvattamiseen turvallinen ja toiveikas.
Vasemmisto teki itsensä siis tarpeettomaksi, hyvinvoiva jengi duunareista lähtien siirtyi äänestämään oikeistoa ja tätä vahvisti myös itäblokin romahtaminen, reaganismi ja thatcherismi, joita täälläkin ihailtiin, oikeistolaistumista ei hidastanut edes suuri varoitusmerkki, 90-luvun lama, päinvastoin, sekin laitettiin jotenkin vasemmistolaispolitiikan synniksi, ei varoitukseksi hallitsemattomasta kapitalismista.
Maailman ylipäätään on oikeistolaistunut enemmän ja enemmän viime vuosikymmenien aikaan, hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain, talousliberalismia ihailtiin kritiikittä aina vuoden 2008 romahdukseen asti. Tuolloin tuli se toinen hallitsemattoman kapitalismin rommaus. Oikeistolaistumisen huippu on toistaiseksi ollut 2014-2015, Pohjoismaiden oikeistohallitukset halusivat ja haluavat halpaa mmuuttoväkeä miljoonia (Ruotsin kokkareiden Rheinfeld: Öppna era hjärtan...), Trumpin kausi USA:ssa, kun samaan aikaan Venäjällä Trumpin aateveli valmisteli valmistelujaan ja pisti näkyville yhden Euroopan kiristyskeinonsa: hallitsemattoman mmuuttovyöryn, heh.
Hallitsematon tuntuu olevan nyky-yhteiskuntien avainsana. Taudit, ihmiset ja talous leviää hallitsemattomasti, jolloin yhteiskuntien ilmapiiristä tulee pelokas, vihamielinen, toivoton, näköalaton. Ja se on köyhyyttä se. Vaikka olisi rahaa ja teknologiaa ja kakskymmentä juustomerkkiä ja sata tv-kanavaa valittavana.
Ihan täyttä paskaa. 80-luvulla ei todellakaan oltu rikkaampia ja valinnanvaraa oli kuin Neuvostoliitossa.
Sä et vissiin ole käynyt Neuvostoliitossa? Venäläisen ystäväluokkamme ilmeet, kun pääsivät tänne länteen shoppailemaan kasarilla. Yksi alkoi itkemään.
Suhteessa nykyiseen valikoimaan valinnanvaraa oli kuten Neuvostoliitossa. Ihmiset veteli kitusiinsa jotain Lauantai- ja Gotler-makkaraa sun muuta halpaa paskaa.
Yhtenä syynä Viron itsenäistymiseen pidetään sitä kun virolaise näkivät Suomen teeveessä ne valtavat lihatiskit meidän kaupoissa. Se mieletön valimoima, elintaso ja vauraus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näin jälkeenpäin tarkasteltuna 1980-luku oli yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tietynlainen huippupiste tavallisen kansalaisen kannalta. Ongelmia oli, puutteita oli, mutta kokonaisuutena silloin oltiin rikkaampia ja optimistisempia kuin nykyään. Vasemmisto oli rakentanut hyvinvointiyhteiskuntaa vuosikymmenien ajan ja toteutti lupauksensa duunareille olojen parantamisesta. Työn teolla pärjäsi ja se lisäsi motivaatiota työn tekoon, verorahoille sai vastinetta, ympäristö oli lasten kasvattamiseen turvallinen ja toiveikas.
Vasemmisto teki itsensä siis tarpeettomaksi, hyvinvoiva jengi duunareista lähtien siirtyi äänestämään oikeistoa ja tätä vahvisti myös itäblokin romahtaminen, reaganismi ja thatcherismi, joita täälläkin ihailtiin, oikeistolaistumista ei hidastanut edes suuri varoitusmerkki, 90-luvun lama, päinvastoin, sekin laitettiin jotenkin vasemmistolaispolitiikan synniksi, ei varoitukseksi hallitsemattomasta kapitalismista.
Maailman ylipäätään on oikeistolaistunut enemmän ja enemmän viime vuosikymmenien aikaan, hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain, talousliberalismia ihailtiin kritiikittä aina vuoden 2008 romahdukseen asti. Tuolloin tuli se toinen hallitsemattoman kapitalismin rommaus. Oikeistolaistumisen huippu on toistaiseksi ollut 2014-2015, Pohjoismaiden oikeistohallitukset halusivat ja haluavat halpaa mmuuttoväkeä miljoonia (Ruotsin kokkareiden Rheinfeld: Öppna era hjärtan...), Trumpin kausi USA:ssa, kun samaan aikaan Venäjällä Trumpin aateveli valmisteli valmistelujaan ja pisti näkyville yhden Euroopan kiristyskeinonsa: hallitsemattoman mmuuttovyöryn, heh.
Hallitsematon tuntuu olevan nyky-yhteiskuntien avainsana. Taudit, ihmiset ja talous leviää hallitsemattomasti, jolloin yhteiskuntien ilmapiiristä tulee pelokas, vihamielinen, toivoton, näköalaton. Ja se on köyhyyttä se. Vaikka olisi rahaa ja teknologiaa ja kakskymmentä juustomerkkiä ja sata tv-kanavaa valittavana.
Ihan täyttä paskaa. 80-luvulla ei todellakaan oltu rikkaampia ja valinnanvaraa oli kuin Neuvostoliitossa.
Sä et vissiin ole käynyt Neuvostoliitossa? Venäläisen ystäväluokkamme ilmeet, kun pääsivät tänne länteen shoppailemaan kasarilla. Yksi alkoi itkemään.
Suhteessa nykyiseen valikoimaan valinnanvaraa oli kuten Neuvostoliitossa. Ihmiset veteli kitusiinsa jotain Lauantai- ja Gotler-makkaraa sun muuta halpaa paskaa.
Yhtenä syynä Viron itsenäistymiseen pidetään sitä kun virolaise näkivät Suomen teeveessä ne valtavat lihatiskit meidän kaupoissa. Se mieletön valimoima, elintaso ja vauraus.
Eipä löytynyt niistä tiskeistä waguy härkää, lihakarjaa tai muita herkkuja mitä nykyään saa. Ei ollut artesaanimakkaroita vaan jauhoköntsää tiskit täynnä. 80-luvulla Suomi oli tuotteiden laadun osalta DDR-tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli 80-luvulla kotona tehdyt vaatteet (äiti teki itse ja korjasi myös). Levikset olisi ollut hienot, mutta ei olisi tullut mieleenkään sellaisia vanhemmilta edes pyytää (eikä olisi saatu) .
Meillä oli okt ja siinä pihalla kasvatettiin itse perunaa. Niitä säilytettiin mummon kellarissa. Ruokana oli perunaa ja kastiketta joka päivä. Välillä ruokana oli mustikkasoppaa. Marjat oli tietenkin itse poimittu pakastimeen. Myös kaalista oli usein ruokaa. Meillä oli yksi auto, mutta sitä ei taidettu kovin paljon käyttää. Isä meni polkupyörällä töihin. Myös kouluun ja harrastuksiin ajettiin pyörällä. Harrastukset olivat edullisia, kun ne tapahtuivat koulun jumppasalissa ja vetäjinä oli jonkun vanhemmat. Omia huoneita ei meillä lapsilla ollut ennen 90-luvun puoliväliä (lukiossa).Kyllä nykyään on elintaso merkittävästi korkeampi kuin silloin. Ei näy perunamaita omakotitalojen pihoilla, koska ruoka on todella halpaa. Harmillisesti monet kuitenkin tekevät taloudellisesti hölmöjä päätöksiä, jotka ennen ei olisi tullut kuuloonkaan. Siitä esimerkki on asuminen yksiössä ison kaupungin keskustassa veronmaksajien piikkiin. Tai rahojen tuhlaaminen ostoksiin, joita ilmankin pärjäisi aivan hyvin, kuten vaikka elektroniikkaan, peleihin, pikamuotiin, sisustamiseen, ruokatilauksiin jne.
Tämä juuri omaa lapsuuttani 70-luvulla pienessä maaseututaajamassa, ja samaa elämäntyyliä vanhempani jatkoivat 2000-luvulle. Itse lähdin opiskelemaan 1981. Mukaan kotoa sain kahvipannun, patjan ja pari astiaa. Alivuokralaisena omassa huoneessa, vuokraemännän kanssa jaettiin keittiö ja vessa.
Joku vuosi sitten muutin omia lapsia opiskelemaan. Yksiöihin hankittiin uudet sängyt, sisustukseen sopivat matot sun muut elektroniikasta puhumattakaan. Elintaso on nykyään ihan toista.
Ja tuossa joku huomauttikin terveydenhoidon kustannuksista. Perushoitoon varmaan pääsi suht helposti, mutta kyllä 80-luvun sairaanhoito oli huomattavasti köykäisempää. Tuon voi todeta ihan tsekkaamalla 80-luvun elinikäodotuksia, kuoltiin nuorempana, syöpää ei kauan sairastettu ja hoitoja oli vähän jne. Eli aika harva teistä nuoremmista oikeasti haluaisi elää 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsi 80-luvulla.
Asuimme ensin vuokralla, mutta muutimme sitten omistusasuntoon kerrostaloon. Meillä oli 3-4 h + keittiö.
1983 oli suuri vuosi, kun saimme videot. Katsoimme piirretyt ensin telkkarista ja sitten vielä moneen kertaan uudestaan videolta.
Meillä oli kolme lasta ja kaikilla oli harrastuksia: partio, pianonsoitto, viulunsoitto, judo ja erilaiset palloilulajit. Paljon mentiin kävellen tai julkisilla, mutta tarvittaessa myös kuskattiin.
Meidän äiti oli kotiäiti. Itse en käynyt edes eskaria, vaan menin suoraan kouluun. Olin viettänyt paljon aikaa kotona ja sosiaaliset taidot oli surkeat. Pikkusiskoni kävi esikoulun ja pikkuveljeni oli jopa tarhassa, kun äiti palasi töihin. Siihen aikaan pääkaupunkiseudulla oli tavallista, että molemmat vanhemmat kävivät töissä.
Tavaroita, kuten leluja ja vaatteita, oli vähän. Ainakin meillä kaikki raha meni ruokaan ja asumiseen. Lasten hampaat hoidettiin koulun hammashoitolassa, mutta aikuisten piti käydä yksityisellä. Sen muistan, että äitini sairastuttua vakavasti meillä kävi välillä kodinhoitaja. Se etu poistui 90-luvulla.
Ruoka oli kallista. Kokolihaa ei syöty juuri koskaan. Oli kanankoipia, jauhelihakastiketta, uunimakkaraa ja välillä niitä eineksiä: maksa- tai makaronilaatikkoa. Roiskeläppäpitsat olivat herkkua ja niitä sai joskus. Muroja syötiin aamupalaksi.
Ai niin, ja matkat! Teimme joka vuosi kesälomareissun, kiersimme Suomea ja Eurooppaa autolla ja yövyimme teltassa.
Vasta 90-luvulla teimme muutaman reissun etelään lentokoneella. Luokan varakkaimmat matkustivat kyllä jo 80-luvulla kerran vuodessa etelään. Oman isäni mielestä autoreissulla näki enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunta hoiti lapset koulusta hammaslääkäriin taksikuljetuksella, vanhempien ei tarvinnut järjestää töistä vapaata kuljetusta varten.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja matkat! Teimme joka vuosi kesälomareissun, kiersimme Suomea ja Eurooppaa autolla ja yövyimme teltassa.
Vasta 90-luvulla teimme muutaman reissun etelään lentokoneella. Luokan varakkaimmat matkustivat kyllä jo 80-luvulla kerran vuodessa etelään. Oman isäni mielestä autoreissulla näki enemmän.
Sama täällä. Automatkailu Suomessa oli kivaa, ainakin muistot ovat lämpimät vaikkei ne leirintäalueet ehkä kummoisia olleet. Lapissa käytiin monet kerrat talvella, hiihtoreissujahan ne oli 80-luvulla ja laskettelu tuli vasta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me aloitettiin laskettelu 80-luvun lopulla. Pääkaupunkiseudulla käytiin Peuramaalla ja myöhemmin avattiin Serena. Laskettiin paljon myös Kalpalinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
toki ihan hyviä huomioita.
Oltiin köyhempiä, mutta silti oli varaa kaikkeen sellaiseen, mitä yhteiskunta tarvitsee. Minne 2000- luvulla rahat imuroidaan, kun niitä ei riitä peruspalveluihin?
Rikkaiden taskuihin ja suojatyöpaikkoihin ja suorittavan työn työpaikat ovat siirtyneet ulkomaille ja samalla rikkaat vinkuvat työvoimapulaa eli halpaa orjatyövoimaa tänne jääneisiin firmoihin sekä samalla syyllistävät kotimaiset työttömät kun ensinnäkin on palkat poljettu minimiin ja työpaikat ulkoistettu ulkomaille sekä vuokrafirmojen kusetuksiin annetaan paskaduunia välitykseen epätoivoisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oli.
Palkalla sai paljon enemmän. Tuet myös paljon korkeammat.
Elintaso oli korkeampi. Suomi oli silloin vielä tasavertainen maa. Rikkailla oli enemmän, tietenkin,
MUTTA tavallinen köyhä perhe tuli myös todella hyvin toimeen, jos verrataan nykypäivään. Ei yh perheet
olleet ollenkaan niin tiukilla kuin nykyisin. Silloinen duunariperhe eli kuin nykyinen keskiluokka, jos ei paremminkin.
80-luvulla jotkut kaverit kävivät laskettelemassa ulkomaita myöten. Se oli hienoa ja juppimaista. Monet heistä ihailivat juppiutta yli kaiken. Ihan tavallisissa töissä he kuitenkin itse olivat.
Minä en niille reissuille lähtenyt mukaan, koska en tykännyt laskettelusta. En halunnut lähteä mukaan teeskentelemään, että ai kun on hienoa ja kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli tasa-arvoisempaa. Opettajat, lääkärit ja ylimmät upseerit asuivat kerrostaloissa duunareiden kanssa.
Eikä ketään kiinnostanut kenenkään koulutustaso.
Nykyään siitä on tullut jonkinlainen luokkavihan motiivi.
No höps, silloin sitä nimenomaan ammatilla oli väliä. Vanhemmillekin oli ujo hetki lähteä koululle vanhempainiltaan tapaamaan opettajia, vaikka siihen aikaan tenavat kyllä pidettiin koulussa kurissa. Pankkiin meneminen oli myös jännittävä tapahtuma, jos oli kyse jostain isommasta kuin laskunmaksusta tai rahan nostamisesta tililtä. Papeille ei oikein rohjettu puhuakaan.
1970-luvulla herrojen ja duunareiden lapset eivät edes mahtuneet samaan urheiluseuraan, vaan oli työväen urheiluseurat erikseen. Hengissä ne olivat vielä 1980-luvullakin, kaupungissa oli kaksi uima- ja yleisurheiluseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei meidän perheessä tiedetty muuta kuin köyhyyttä ja kurjuutta. Ruokana oli yleensä puuroja ja vellejä, pyhänä saattoi olla vaikka perunaa suolakalalla. Koko perhellä oli yhteisessä käytössä yksi polkupyörä jota isä yleensä käytti kun kävi töissä. Kouluun piti kävellä ja kotiin palata aina nälkäisenä, kouluruokaan ei meillä ollut rahaa.
Kouluruokailu oli kaikille ilmaista 80-luvulla...
Ei tainnut lukioissa olla ilmaista silloinkaan. Muuten ruokailu muuttui ilmaiseksi sitä mukaan, kun keskikoulut muuttuivat peruskouluiksi, tämä tapahtui 70-luvulla. Auttoi omaa perhettäni valtavasti, kun myös kirjat ja bussiliput sai ilmaiseksi muutaman vuoden pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on varma verrata, mutta sanotaan näin. Omaisuuden jako oli tasaisempaa. Asunnon omistaminen on nyt harvinaisempaa kuin silloin. Maata, metsää, kiinteistöjä, yhtiöiden osakkeita on kasautunut rikkaille.
Sanotaan näin. Todellisissa asioissa oltiin rikkaampia. Useimmat asiat ovat kehittyneet, mutta parempi auto ei loppupelissä ihan niin paljon paina.
Saako tähän tulla pilaamaan hyvän probagandan faktoilla? Vuonna 1980 62 % asuntokunnista asui omistusasunnoissa ja 2018 63 %. Tämä tieto löytyy suoraan tilastokeskukselta. En tiedä, keksitkö juttujasi vain päästäsi vai valehteletko tarkoituksella, mutta ole kiltti ja lopeta.
1980-luvulla oli vuokrasääntely, joten vuokra-asuntoja sai vain suhteilla tai olemalla niin kurja, että pääsi kaupungin vuokrataloon.
Juuri näin. Jotkut kaipaavat vuokrasääntelyä takaisin, mutta sehän johti siihen, että vuokra-asuntoja ei ollut. Pakko oli ostaa oma, ts. kaukana keskustasta olevasta lähiöstä neukkukuutio. Sitten kun asuntojen hinnat 90-luvulla romahtivat, velkaa olikin yli asunnon sen hetkisen arvon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli.
Palkalla sai paljon enemmän. Tuet myös paljon korkeammat.
Elintaso oli korkeampi. Suomi oli silloin vielä tasavertainen maa. Rikkailla oli enemmän, tietenkin,
MUTTA tavallinen köyhä perhe tuli myös todella hyvin toimeen, jos verrataan nykypäivään. Ei yh perheet
olleet ollenkaan niin tiukilla kuin nykyisin. Silloinen duunariperhe eli kuin nykyinen keskiluokka, jos ei paremminkin.
Sinähän olet sekaisin kuin seinäkello :D Missä vaihtoehtotodellisuudessa olet 80-lukusi viettänyt?
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli tasa-arvoisempaa. Opettajat, lääkärit ja ylimmät upseerit asuivat kerrostaloissa duunareiden kanssa.
Oman kokemukseni mukaan 80-luvulla luokkajako oli suurempi kuin nykyään. Se ei välttämättä ilmennyt materiaalisissa asioissa, tulotasona tai asuinalueena, mutta henkisenä kuiluna.
Silloin tavallinen kansalainen ei pystynyt tietämään niin paljon kuin nykyään eri asioista.
Ei voinut googlettaa eri sairauksista, kotona oli ehkä joku lääkärikirja, mistä piti yrittää tietoa löytää.
Muutenkin yleissivistys oli lukemisen, sanomalehtien, sekä tv-ohjelmien varassa. Toisaalta kyllä niistäkin sivistyi.
Ehkä silloin oli enemmän sitä, että katsottiin korkeastikoulutettuja ylöspäin. Heillä oli tietoa, mitä Matti Meikäläisellä ei ollut.
Ja enemmän valtaa.
80-luvulla ei oltu rikkaampia, mutta elintaso nousi nopeammin kuin nykyään. Aikaisempien vuosikymmenten köyhyyden jälkeen siinä olikin paljon nousemista. Maaseudulla harvalla oli vesijohto ja viemäri ennen 80-lukua, elintason noustessa niitä rakennettiin vanhoihin taloihin. Samoin autoja hankittiin, mikä johti siihen, että maalla bussiliikenne on kutistunut muutamaan koululaisvuoroon tai vähät koululaiset kuljetetaan taksilla eikä busseja ole enää ollenkaan. Kumpi sitten on rikkaampaa, sekö, että on julkista liikennettä vai se, että jokainen ajaa omalla autolla.
Meenny höpöttämästä siitä sekoja jo.