Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Joutuu pakosta luopumaan jos toinen osapuoli niin haluaa, ei sitä ole mahdollista estää, korkeintaan voi neuvotella sisällöstä.
Avioeron voi ottaa ihan yksipuolisesti vain toisen puolison hakemuksella, avioehtoa ei voi kuitenkaan tehdä samoin. Avioehtoon ei ole pakko suostua avioliiton solmimisen jälkeen.
Mutta ositukseen on, ajaa saman asian.
Tuttava ei saanut erossa mukaansa muuta kuin omat vaatteensa. En tiedä huijasiko mies häntä kun väitti että heidän avioehtonsa toimii niin.
Oikeuden päätöksellä mies joutui kuitenkin maksamaan joitakin kuukausia eron jälkeen elatusrahaa vaimolle. En ollut edes tiennyt että sellainen voisi olla mahdollista Suomessa.
Heillä oli jo avioliiton aikana erilliset taloudet vaikka asuivat yhdessä perheenä. Mies osteli itselleen kaikkea mitä sattui huvittamaan ja vaimo lainasi vanhemmiltaan rahaa että voi ostaa shampoota ja lääkkeitä. Ja hoiti lapsia kotona.
Mies sai siinä sekä perheen että poikamiehen elämän. Vaimo oli kuin joku taloudenhoitaja.
Avioliitto kesti sen aikaa kun lapset tarvitsivat hoitajaa. Sitten kun olivat niin isoja, että pystyivät toimimaan itsenäisesti, mies ilmoitti että vaimon pitää nyt muuttaa muualle.
Erossa lapset jäivät miehelle ja varaton, onnettoman köyhä äiti joutui maksamaan hänelle elatusmaksuja. Lapsilisät maksettiin äidin tilille ja äidin piti maksaa ne isälle elatusmaksuina. Lapset kuitenkin viettivät enemmän aikaa äitinsä luona ja siitä tuli äidille paljon kuluja.
Se oli ehdottomasti omituisin erokeissi mitä olen joutunut seuraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Joutuu pakosta luopumaan jos toinen osapuoli niin haluaa, ei sitä ole mahdollista estää, korkeintaan voi neuvotella sisällöstä.
Avioeron voi ottaa ihan yksipuolisesti vain toisen puolison hakemuksella, avioehtoa ei voi kuitenkaan tehdä samoin. Avioehtoon ei ole pakko suostua avioliiton solmimisen jälkeen.
Mutta ositukseen on, ajaa saman asian.
Totta kai ositukseen on pakko suostua ja ositus on myös järkevä tehdä. Mutta se miten ositus tehdään, riippuu juurikin siitä onko avioehto vai ei. Edelleenkään toinen ei voi yksipuolisesti päättää siitä miten omaisuus erossa jaetaan, vaan ositussopimus tehdään yhdessä sopimalla. Pakko ei ole omaisuutta laittaa puoliksi, mutta ei ole myöskään pakko suostua itselleen epäedulliseen jakoon, jos avioehtoa ei ole.
Miten ositus tehdään avioerossa?
Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alaiset omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan sitten niin, että kumpikin puoliso saa yhteenlasketusta omaisuudesta itselleen puolet. Käytännössä omaisuus jaetaan niin, että enemmän omistava puoliso suorittaa tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle.
Eikä tarvitse suostua vaikka avioehto olisikin. Sit se menee oikeuteen ja hommassa voi joko läydä hyvin tai huonosti.
Sä nyt itsepintaisesti väität jotain, joka ei ole todennäköistä. Haluaisitko iskeä faktaa tiskiin siitä, milloin toinen voi päättää yksin miten omaisuus jaetaan erossa.
No, todennäköisemmin käy huonommin sille, joka yrittää huijata avioehdon alaista omaisuutta toiselta pois. Toivottavasti et ole naimisissa ja jos oot, niin toivottavasti puolisosi ei ole avioerotilanteessa huijattavissa! Se että oot päättänyt, että erossa omaisuus jää sille, joka päättää sen haluta, ei tarkoita että asia menee niin.
Sanoinko mitään tuon suuntaistakaan? Olen naimisissa eikä meistä kumpikaan huojaa tai ole huijattavissa. Melko tunteella nyt suhtaudut täyteen faktaan ja yrität syöttää sanoja tpisen suuhun.
Äh, mun viesti jäi jonnekin.
En syötä tulle sanoja suuhun. Itse nyt täysin perustelematta väität, että toinen voi yksin päättää miten omaisuus erossa jaetaan. Jos avioehtoa ei ole, niin homma sovitaan yhdessä tai sitten mennään oikeuteen. Haluatko heittää faktat tiskiin siitä, miten vain toinen pääsee päättämään.
Mitähän kommenttia sä luit? Et selvästi ainakaan mun. En mä sanonut että vain toinen pääsee päättämään.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto tai normaali avioliitto ei tosiaan liity siihen, onko omat tilit ja siinä mielessä omat rahat liiton aikana. Kummassa vaan systeemissä voi olla omat pankkitilit. Usein on yhteinen taloustilikin.
Silti on virheellistä sanoa, ettei se avioehto vaikuttaisi taloudenpitoon avioliiton aikana. Se vaikuttaa itse asiassa vähän päinvastoin kuin luulisi.
Kun avioehtotaloudessa omaisuudet eriytyvät joka päivä jokaisesta pienimmmästäkin purosta, pitäisi menot maksaa sovitussa suhteessa ja räknäillä tämä kuntoon ainakin viikottain jos ei päivittäin. Muuten alkaa tulla vinoumaa. Ja ihan viimeistään kuun lopussa pitää tasata niitä omia rahoja, jotta pysyy reiluna se homma.
Nimittäin jos Kalle ehtii jemistää lanttinsa osakkeisiinsa, niin sitten ne rahat on ikuisesti vain Kallen eikä yhtään Annen. Ja jos Anne sitten maksaa sähkölaskun kun Kallella ei ole tilillä rahaa, niin Annea vedätetään aika huolella siinä.
Siispä, jos Anne on fiksu ja parilla on avioehto, hän kysyy heti epäluuloisena että miksihän sulla ei ole rahaa. Ja vaatii Kallea myymään vähän osakkeita jotta saa puolet sähkölaskusta maksetuksi.
Toisin sanoen se, mihin Kalle käyttää omalta tililtään rahoja, kuuluu Annelle oikeastaan enemmän, jos on avioehto.
Jos avioliitossa olisi avio-oikeus, ne osakkeet huomioitaisiin pahan päivän tullen osituksessa. Anne voisi hyvillä mielin maksaa tämän sähkölaskun ja olla iloinen, kun Kalle hoksasi hyvän hetken ostaa osakkeita.
No tämäpä just! Ja ei se avioehto oikeasti pelasta miltään löperyydeltä. Jos ajattelee, et naiset ovat löperöitä oman rahan suhteen. Yhtälailla siinä voi olla ajattelematta tulevaisuuden skenaarioita. Tai luottaa mieheen, joka sanoo, et jää vaan kotiin, pidän teistä huolta. Ainoa asia, jonka se varmistaa, et mahdollisen eron tullen voi vaan syyttää itseään, kun ei ollut aikoinaan tarkempi. Jotenkin täällä naiset antaa ymmärtää, et avioehdolla osoitat olevas oman elämän ylläpitäjä ja skarppi ja itsenäinen vahva nainen, joka ei tarvitse miestä...
Tietty avioehdosta tykätään puhua myös siksi, että se viittaa siihen, että rahaa on. Jossain. Kaks tyhjätaskua ei sitä todellakaan tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Joutuu pakosta luopumaan jos toinen osapuoli niin haluaa, ei sitä ole mahdollista estää, korkeintaan voi neuvotella sisällöstä.
Avioeron voi ottaa ihan yksipuolisesti vain toisen puolison hakemuksella, avioehtoa ei voi kuitenkaan tehdä samoin. Avioehtoon ei ole pakko suostua avioliiton solmimisen jälkeen.
Mutta ositukseen on, ajaa saman asian.
Totta kai ositukseen on pakko suostua ja ositus on myös järkevä tehdä. Mutta se miten ositus tehdään, riippuu juurikin siitä onko avioehto vai ei. Edelleenkään toinen ei voi yksipuolisesti päättää siitä miten omaisuus erossa jaetaan, vaan ositussopimus tehdään yhdessä sopimalla. Pakko ei ole omaisuutta laittaa puoliksi, mutta ei ole myöskään pakko suostua itselleen epäedulliseen jakoon, jos avioehtoa ei ole.
Miten ositus tehdään avioerossa?
Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alaiset omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan sitten niin, että kumpikin puoliso saa yhteenlasketusta omaisuudesta itselleen puolet. Käytännössä omaisuus jaetaan niin, että enemmän omistava puoliso suorittaa tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle.
Eikä tarvitse suostua vaikka avioehto olisikin. Sit se menee oikeuteen ja hommassa voi joko läydä hyvin tai huonosti.
Sä nyt itsepintaisesti väität jotain, joka ei ole todennäköistä. Haluaisitko iskeä faktaa tiskiin siitä, milloin toinen voi päättää yksin miten omaisuus jaetaan erossa.
No, todennäköisemmin käy huonommin sille, joka yrittää huijata avioehdon alaista omaisuutta toiselta pois. Toivottavasti et ole naimisissa ja jos oot, niin toivottavasti puolisosi ei ole avioerotilanteessa huijattavissa! Se että oot päättänyt, että erossa omaisuus jää sille, joka päättää sen haluta, ei tarkoita että asia menee niin.
Sanoinko mitään tuon suuntaistakaan? Olen naimisissa eikä meistä kumpikaan huojaa tai ole huijattavissa. Melko tunteella nyt suhtaudut täyteen faktaan ja yrität syöttää sanoja tpisen suuhun.
Äh, mun viesti jäi jonnekin.
En syötä tulle sanoja suuhun. Itse nyt täysin perustelematta väität, että toinen voi yksin päättää miten omaisuus erossa jaetaan. Jos avioehtoa ei ole, niin homma sovitaan yhdessä tai sitten mennään oikeuteen. Haluatko heittää faktat tiskiin siitä, miten vain toinen pääsee päättämään.
Ehkä se on joku venäläinen käytäntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Joutuu pakosta luopumaan jos toinen osapuoli niin haluaa, ei sitä ole mahdollista estää, korkeintaan voi neuvotella sisällöstä.
Avioeron voi ottaa ihan yksipuolisesti vain toisen puolison hakemuksella, avioehtoa ei voi kuitenkaan tehdä samoin. Avioehtoon ei ole pakko suostua avioliiton solmimisen jälkeen.
Mutta ositukseen on, ajaa saman asian.
Totta kai ositukseen on pakko suostua ja ositus on myös järkevä tehdä. Mutta se miten ositus tehdään, riippuu juurikin siitä onko avioehto vai ei. Edelleenkään toinen ei voi yksipuolisesti päättää siitä miten omaisuus erossa jaetaan, vaan ositussopimus tehdään yhdessä sopimalla. Pakko ei ole omaisuutta laittaa puoliksi, mutta ei ole myöskään pakko suostua itselleen epäedulliseen jakoon, jos avioehtoa ei ole.
Miten ositus tehdään avioerossa?
Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alaiset omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan sitten niin, että kumpikin puoliso saa yhteenlasketusta omaisuudesta itselleen puolet. Käytännössä omaisuus jaetaan niin, että enemmän omistava puoliso suorittaa tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle.
Eikä tarvitse suostua vaikka avioehto olisikin. Sit se menee oikeuteen ja hommassa voi joko läydä hyvin tai huonosti.
Sä nyt itsepintaisesti väität jotain, joka ei ole todennäköistä. Haluaisitko iskeä faktaa tiskiin siitä, milloin toinen voi päättää yksin miten omaisuus jaetaan erossa.
No, todennäköisemmin käy huonommin sille, joka yrittää huijata avioehdon alaista omaisuutta toiselta pois. Toivottavasti et ole naimisissa ja jos oot, niin toivottavasti puolisosi ei ole avioerotilanteessa huijattavissa! Se että oot päättänyt, että erossa omaisuus jää sille, joka päättää sen haluta, ei tarkoita että asia menee niin.
Sanoinko mitään tuon suuntaistakaan? Olen naimisissa eikä meistä kumpikaan huojaa tai ole huijattavissa. Melko tunteella nyt suhtaudut täyteen faktaan ja yrität syöttää sanoja tpisen suuhun.
Äh, mun viesti jäi jonnekin.
En syötä tulle sanoja suuhun. Itse nyt täysin perustelematta väität, että toinen voi yksin päättää miten omaisuus erossa jaetaan. Jos avioehtoa ei ole, niin homma sovitaan yhdessä tai sitten mennään oikeuteen. Haluatko heittää faktat tiskiin siitä, miten vain toinen pääsee päättämään.
Ehkä se on joku venäläinen käytäntö.
Muakin alkoi kiinnostaa että missä kohtaa tässä: *Eikä tarvitse suostua vaikka avioehto olisikin. Sit se menee oikeuteen ja hommassa voi joko läydä hyvin tai huonosti* sanotaan että vain toinen voi/saa päättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Joutuu pakosta luopumaan jos toinen osapuoli niin haluaa, ei sitä ole mahdollista estää, korkeintaan voi neuvotella sisällöstä.
Avioeron voi ottaa ihan yksipuolisesti vain toisen puolison hakemuksella, avioehtoa ei voi kuitenkaan tehdä samoin. Avioehtoon ei ole pakko suostua avioliiton solmimisen jälkeen.
Mutta ositukseen on, ajaa saman asian.
Totta kai ositukseen on pakko suostua ja ositus on myös järkevä tehdä. Mutta se miten ositus tehdään, riippuu juurikin siitä onko avioehto vai ei. Edelleenkään toinen ei voi yksipuolisesti päättää siitä miten omaisuus erossa jaetaan, vaan ositussopimus tehdään yhdessä sopimalla. Pakko ei ole omaisuutta laittaa puoliksi, mutta ei ole myöskään pakko suostua itselleen epäedulliseen jakoon, jos avioehtoa ei ole.
Miten ositus tehdään avioerossa?
Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alaiset omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan sitten niin, että kumpikin puoliso saa yhteenlasketusta omaisuudesta itselleen puolet. Käytännössä omaisuus jaetaan niin, että enemmän omistava puoliso suorittaa tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle.
Eikä tarvitse suostua vaikka avioehto olisikin. Sit se menee oikeuteen ja hommassa voi joko läydä hyvin tai huonosti.
Sä nyt itsepintaisesti väität jotain, joka ei ole todennäköistä. Haluaisitko iskeä faktaa tiskiin siitä, milloin toinen voi päättää yksin miten omaisuus jaetaan erossa.
No, todennäköisemmin käy huonommin sille, joka yrittää huijata avioehdon alaista omaisuutta toiselta pois. Toivottavasti et ole naimisissa ja jos oot, niin toivottavasti puolisosi ei ole avioerotilanteessa huijattavissa! Se että oot päättänyt, että erossa omaisuus jää sille, joka päättää sen haluta, ei tarkoita että asia menee niin.
Sanoinko mitään tuon suuntaistakaan? Olen naimisissa eikä meistä kumpikaan huojaa tai ole huijattavissa. Melko tunteella nyt suhtaudut täyteen faktaan ja yrität syöttää sanoja tpisen suuhun.
Äh, mun viesti jäi jonnekin.
En syötä tulle sanoja suuhun. Itse nyt täysin perustelematta väität, että toinen voi yksin päättää miten omaisuus erossa jaetaan. Jos avioehtoa ei ole, niin homma sovitaan yhdessä tai sitten mennään oikeuteen. Haluatko heittää faktat tiskiin siitä, miten vain toinen pääsee päättämään.
Ehkä se on joku venäläinen käytäntö.
Muakin alkoi kiinnostaa että missä kohtaa tässä: *Eikä tarvitse suostua vaikka avioehto olisikin. Sit se menee oikeuteen ja hommassa voi joko läydä hyvin tai huonosti* sanotaan että vain toinen voi/saa päättää?
Jos nyt pitäisi arvata niin kommentoija luulee ettei sit saa itse keskenään tehdä ositusta (tai erottelua jos poissulkeva ehto) jos avioehto on allekirjoitettu. Ja että sitä ei voisi riitauttaa. En tiedä, mutta tuo selittäisi tulkinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.
Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
Onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
Onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Olen nyt eri, mutta on se mun mielestä ihan ok. Jos vanha systeemi ei enää tunnu järkevältä ja siihen haluaa muutoksen, tottakai sitä saa (ja pitää) ehdottaa. Vai eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Logiikka lie siinä, että sentään välttää sen piikomisen tulevilta vuosilta.
Mihis ne lapset katoaa?
Mies alkaa hoitaa heitä paljon nykyistä enemmän.
Mistä sä sen tiedät? Jos hän kerran avioehdolla jättää kaiken lasten hoidon aplle, kai hän jättäisi erossakin?
Ainahan sitä saa toivoa, ettei mies nyt niin täysmulkku olisi, että hylkäisi omat lapsensa erossa. Palstamiehet tosin tuntuvat tekevän noin.
Mies ei nyt tähän asti ole tehnyt juuri mitään lasten eteen. Se, että heidän kanssa on silloin, kun itse ehtii, eti tarkoita sitä, että heidän kanssaan on, kun on pakko. Onhan se kivempi joskus vapaapäivänä viedä lapset pariksi tunniksi leikkipuistoon kuin jäädä työpäivänä kotiin hoitamaan oksentelevia lapsia.
Niin no, miehen jäädessä kotiin hoitamaan lapsia, nainen pommittaa jatkuvasti onko mies tehnyt asiat kuten nainen haluaa. Naisten papereissa miehet eivät osaa hoitaa lapsiaan, miehen tapa hoitaa asiat on väärä. Hoitakaa siis itse kakaranne jos ei tyyli kelpaa.
Eli jos miehen mielestä on ok että alle kouluikäisille lapsille tarjotaan päivän aikana ruuaksi vaan sipsejä ja pullaa niin sitä ei saa kritisoida? Tai jos miehen mielestä lapsen ei tartte päästä päivän aikana mihinkään kotoa vaan lapsi saa kokopäivän katsoa telkkua/pelata tietokonepelejä niin sitäkö ei saa kritisoida? Miksi miehen tekemisiä ei saa arvostella? Onko hän jotenkin parempi kuin nainen oletusarvoisesti?
Jos toinen valittaa siitä että sukat ei soinnu muiden vaatteiden väriin tai siitä että päiväunille mentiin 5 minuuttia myöhässä aikataulusta niin se on turhaa nipotusta. Sama kumpi hoitaa lapsia niin on kohtuullista odottaa että lapsille tarjotaan järkevää ruokaa pääosin. Lapselle huolehditaan puhtaaat ja sopivat vaatteet päälle. Lapselle järjestetään järkevää tekemistä päivittäin ja lapsi pääsee normaalisti ulkoilemaan päivittäin. Lapsen ei anneta katsoa televisio/olla muuten ruudulla kohtuuttomia aikoja päivässä. Lisäksi on kohtuullista ettei toinen vanhempi anna aina lasten olla ruudulla kun on hänen vuoronsa hoitaa lapsia.
On miesvihaa alkaa keksitmään väitteitä että mies ei kykenisi tarjoamaan kuin sipsejä ja pullaa. Tuollainen asenne on juuri se mihin viittasin.
Ja mitä taas "kohtuuttomia aikoja" vuodatukseesi tulee niin nainenkos sen päättää mikä on kohtuuton?
Tähän voisi vastata, että sukupuolesta riippumatta lukutaitoa voi harjoitella myös aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
Onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Olen nyt eri, mutta on se mun mielestä ihan ok. Jos vanha systeemi ei enää tunnu järkevältä ja siihen haluaa muutoksen, tottakai sitä saa (ja pitää) ehdottaa. Vai eikö?
Nythän ei ole ehdotettu mitään vaan vaadittu muutosta eron uhalla. Ja täten rikottu perheessä vallinnut luottamus siihen miten asioita hoidetaan. Jos toi on susta fiksua niin tämä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Isäsikö sinulle opetti käytöstavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
No sittenhän miehelle ei ole temppu eikä mikään ruveta vuoroviikkovanhemmaksi.
Minkähän takia niin moni mies kieltäytyy tuollaisesta pikkujutusta, vaikka se on nykyään ihan oletuksena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Joutuu pakosta luopumaan jos toinen osapuoli niin haluaa, ei sitä ole mahdollista estää, korkeintaan voi neuvotella sisällöstä.
Avioeron voi ottaa ihan yksipuolisesti vain toisen puolison hakemuksella, avioehtoa ei voi kuitenkaan tehdä samoin. Avioehtoon ei ole pakko suostua avioliiton solmimisen jälkeen.
Mutta ositukseen on, ajaa saman asian.
Tuttava ei saanut erossa mukaansa muuta kuin omat vaatteensa. En tiedä huijasiko mies häntä kun väitti että heidän avioehtonsa toimii niin.
Oikeuden päätöksellä mies joutui kuitenkin maksamaan joitakin kuukausia eron jälkeen elatusrahaa vaimolle. En ollut edes tiennyt että sellainen voisi olla mahdollista Suomessa.
Heillä oli jo avioliiton aikana erilliset taloudet vaikka asuivat yhdessä perheenä. Mies osteli itselleen kaikkea mitä sattui huvittamaan ja vaimo lainasi vanhemmiltaan rahaa että voi ostaa shampoota ja lääkkeitä. Ja hoiti lapsia kotona.
Mies sai siinä sekä perheen että poikamiehen elämän. Vaimo oli kuin joku taloudenhoitaja.
Avioliitto kesti sen aikaa kun lapset tarvitsivat hoitajaa. Sitten kun olivat niin isoja, että pystyivät toimimaan itsenäisesti, mies ilmoitti että vaimon pitää nyt muuttaa muualle.
Erossa lapset jäivät miehelle ja varaton, onnettoman köyhä äiti joutui maksamaan hänelle elatusmaksuja. Lapsilisät maksettiin äidin tilille ja äidin piti maksaa ne isälle elatusmaksuina. Lapset kuitenkin viettivät enemmän aikaa äitinsä luona ja siitä tuli äidille paljon kuluja.
Se oli ehdottomasti omituisin erokeissi mitä olen joutunut seuraamaan.
Mut olipa hyvä, et heillä oli avioehto! Sehän pelasti kaiken. Eiku...
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat miehesi rahat?
Kuka haluaa miehensä rahat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
Onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Olen nyt eri, mutta on se mun mielestä ihan ok. Jos vanha systeemi ei enää tunnu järkevältä ja siihen haluaa muutoksen, tottakai sitä saa (ja pitää) ehdottaa. Vai eikö?
Nythän ei ole ehdotettu mitään vaan vaadittu muutosta eron uhalla. Ja täten rikottu perheessä vallinnut luottamus siihen miten asioita hoidetaan. Jos toi on susta fiksua niin tämä selvä.
Mehän ei tiedetä heidän kommunikaatiosta mitään. Tottakai erolla uhkaaminen on väärin, mutta jos se nyt sit on heidän tapansa asioita hoitaa, on se heidän ongelmansa. Nyt puhuttiin ihan vain siitä onko ok ehdottaa systeemiin muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
No sittenhän miehelle ei ole temppu eikä mikään ruveta vuoroviikkovanhemmaksi.
Ei tietenkään ole. Mutta mutta... jos ei halua ruveta niin milläs nainen pakottaa?
Kyllä minä edelleen haluan uskoa, että mies välittää lapsistaan. Sinä taidat olla sitä mieltä, että isänrakkaus on pelkkä myytti.
Vain äidistä on varmuus. 85% lapsista onkin käenpoikasia.
Sattuuko tuo loputon tyhmyytesi ihan fyysisesti?
Hänellä on ehkä jonkinlainen emotionaalinen trauma. Käy sitä läpi jokaisessa mahdollisessa keskustelussa. Haluaa tulla kuulluksi. Muuta syytä en keksi.
Äh, mun viesti jäi jonnekin.
En syötä tulle sanoja suuhun. Itse nyt täysin perustelematta väität, että toinen voi yksin päättää miten omaisuus erossa jaetaan. Jos avioehtoa ei ole, niin homma sovitaan yhdessä tai sitten mennään oikeuteen. Haluatko heittää faktat tiskiin siitä, miten vain toinen pääsee päättämään.