Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
Mitä et ymmärrä systeemin muuttamisessa? Ensin kaikki on yhteistä ja samaan pottiin tehdään ja tuodaan tuotot. Palkat ja perinnöt. Molemmat tekee sitä, mistä on yhdessä sovittu. Avioehto muuttaa tän systeemin. Noin. Oliko nyt selkeä ilmaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
Mitä jos apn palkka kolminkertaistuu? Mitä jos ap menettää henkensä? Mitä jos ap menettää liikuntakyvyn? Mitä jos...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Se on ihan ok motiivi yleisesti ottaen mutta ei sen arvoinen että kannattaa hyvä perhe rikkoa sen takia varsinkin kun lapset on vielä pieniä.
Ja mieshän ei olisi saanut sekä perhettä että nousujohteista uraa ilman yhteistä diiliä siitä miten perheen perustaminen käytännössä mahdollistetaan, näin ainakin ap:n puheenvuorot tulkitsen. Mies ei siis taloudellisesti olisi siinä missä on nyt - ja lisäksi perheellinen - mikäli lähtökohtaisesti olisi toimittu eri mallilla.
Voi olla, mutta tässä kohtaa kysymys sit kuuluu että onko apn motiiveissa tarkastamisen varaa. Miehensähän on tehnyt kuten perheelle on ollut paras kunnes ap palaa töihin.
Taloudellisestihan tilanne ei voi olla tasapainoinen kun nainen on mahdollistanut miehen urakehityksen tähän asti. Odottais nyt edes sen saman ajan minkä nainen on ollut kotona ja katottas sitten.
Toisaalta ap voisi myös ihan hyvin tässä kohtaa vaatia mieheltään sitä että otapas sinä nyt vuorostasi vähän duunista iisimmin keskityt kotiin kun minä rupeen tekemään uraa. Ja miehen pitäisi tähän mukisematta suostua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Ap olisi voinut miettiä uudestaan ja tarkemmin sen diilin, että jää kotiin, jos avioehto olisi ollut jo silloin. Tai olisi osannut vaatia sen rahallisen tasoituksen. Jokaolisi arvioitu riittävän pitkälle. Nyt hän teki päätöksen sillä olettamuksella, että rahat ovat yhteiset tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
Onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Olen nyt eri, mutta on se mun mielestä ihan ok. Jos vanha systeemi ei enää tunnu järkevältä ja siihen haluaa muutoksen, tottakai sitä saa (ja pitää) ehdottaa. Vai eikö?
Nythän ei ole ehdotettu mitään vaan vaadittu muutosta eron uhalla. Ja täten rikottu perheessä vallinnut luottamus siihen miten asioita hoidetaan. Jos toi on susta fiksua niin tämä selvä.
Mehän ei tiedetä heidän kommunikaatiosta mitään. Tottakai erolla uhkaaminen on väärin, mutta jos se nyt sit on heidän tapansa asioita hoitaa, on se heidän ongelmansa. Nyt puhuttiin ihan vain siitä onko ok ehdottaa systeemiin muutosta.
Ehdottelu ja uhkailu edelleen ihan eri asioita. Aina vaan herättää kyaymyksen, mikä on miehen mielen muuttanut noin jyrkästi, että erolla uhkaamalla haluaa tahtonsa läpi. Miksi ei vaan ota eroa?
No sitäpä me ei tiedetä eikä meille kuulu.
Ei meille kuulu mitkään heidän asiat sen enempää. Ihan normia pohtia motiiveja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Se on ihan ok motiivi yleisesti ottaen mutta ei sen arvoinen että kannattaa hyvä perhe rikkoa sen takia varsinkin kun lapset on vielä pieniä.
Ja mieshän ei olisi saanut sekä perhettä että nousujohteista uraa ilman yhteistä diiliä siitä miten perheen perustaminen käytännössä mahdollistetaan, näin ainakin ap:n puheenvuorot tulkitsen. Mies ei siis taloudellisesti olisi siinä missä on nyt - ja lisäksi perheellinen - mikäli lähtökohtaisesti olisi toimittu eri mallilla.
Voi olla, mutta tässä kohtaa kysymys sit kuuluu että onko apn motiiveissa tarkastamisen varaa. Miehensähän on tehnyt kuten perheelle on ollut paras kunnes ap palaa töihin.
Mikä apn motiiveista olisi nyt tarkastelun alla? Kotiinjääminen vai töihin meno?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Se on ihan ok motiivi yleisesti ottaen mutta ei sen arvoinen että kannattaa hyvä perhe rikkoa sen takia varsinkin kun lapset on vielä pieniä.
Ja mieshän ei olisi saanut sekä perhettä että nousujohteista uraa ilman yhteistä diiliä siitä miten perheen perustaminen käytännössä mahdollistetaan, näin ainakin ap:n puheenvuorot tulkitsen. Mies ei siis taloudellisesti olisi siinä missä on nyt - ja lisäksi perheellinen - mikäli lähtökohtaisesti olisi toimittu eri mallilla.
Voi olla, mutta tässä kohtaa kysymys sit kuuluu että onko apn motiiveissa tarkastamisen varaa. Miehensähän on tehnyt kuten perheelle on ollut paras kunnes ap palaa töihin.
Mun mielestä kyse todella on vain siitä miksi aikaa ap on ajatellut sovitus tietyllä tavalla. Kyllähän talouden järjestelyjä muutetaan tilanteen mukaan, se on ihan järkevääkin. Nyt vaikuttaa siltä että ap ajatteli että järjestely on sovittu ja toimiva hamaan loppuun, miehensä varmaan siihen asti että ap palaa töihin. Käytännössä kyseessä on vain ja ainoastaan se mitä hyötyä kumpikin missäkin näkee. Minä näen asian kuten apn mies. Nyt on ihan hyvä aika.
Niin, miehen kannalta diili on hyvä! On saanut aplta sen, mitä voi saada. Edullisen koti-ja lasten hoitajan. Nyt kun lapsia ei tarvi kotona enää hoitaa, on hänen etunsa pitää yksin kaikki voitto, minkä ap hänelle nahdollisti. Kukapa ei haluasi olla kuin apn mies? Paitsi eikuspäät tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Esimerkkinä nyt vaikkapa tilanne, jossa perheessä on puoliksi omistettu koti, auto, mökki ja vene. Äidillä on tilillään 20000 ja isällä 100000 ja isällä on sukumökki. Isä kuolee, lapset alaikäisiä. Onko pikkasen helpompi tehdä ositus avioehdon kanssa?
Eli lapset siis perivät isänsä? Vaimo ei saa mitään. Voi olla helppoa, mut kai se ositus onnistuu silti. Vaimo vaan perii puolet ja lapset puolet. En nyt näe tän tilanteen paremmuutta.
Vaimo ei peri miestään, jos ei ole testamenttia. Vaimo OMISTAA puolet yhteisestä omaisuudesta.
Ei omista.
Ai, omistaako mies yhteisen omaisuuden? Vai kuka??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
Mitä et ymmärrä systeemin muuttamisessa? Ensin kaikki on yhteistä ja samaan pottiin tehdään ja tuodaan tuotot. Palkat ja perinnöt. Molemmat tekee sitä, mistä on yhdessä sovittu. Avioehto muuttaa tän systeemin. Noin. Oliko nyt selkeä ilmaisu?
Eihän muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Ap olisi voinut miettiä uudestaan ja tarkemmin sen diilin, että jää kotiin, jos avioehto olisi ollut jo silloin. Tai olisi osannut vaatia sen rahallisen tasoituksen. Jokaolisi arvioitu riittävän pitkälle. Nyt hän teki päätöksen sillä olettamuksella, että rahat ovat yhteiset tulevaisuuteen.
Olis voinut tietenkin. Mutta vaikka heillä olisi ollut avioehto, olisihan he varmasti silti taloutensa noin jakaneet hänen kotona olo ajan. Miksi ei ät olisi jakaneet? Jos miejensä ei olisi halunnut noin, ei hän olisi sitä varmasti noin sopinut. Avioehto kun ei määrittele sitä miten liiton aikana rahoja käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Esimerkkinä nyt vaikkapa tilanne, jossa perheessä on puoliksi omistettu koti, auto, mökki ja vene. Äidillä on tilillään 20000 ja isällä 100000 ja isällä on sukumökki. Isä kuolee, lapset alaikäisiä. Onko pikkasen helpompi tehdä ositus avioehdon kanssa?
Eli lapset siis perivät isänsä? Vaimo ei saa mitään. Voi olla helppoa, mut kai se ositus onnistuu silti. Vaimo vaan perii puolet ja lapset puolet. En nyt näe tän tilanteen paremmuutta.
Vaimo ei peri miestään, jos ei ole testamenttia. Vaimo OMISTAA puolet yhteisestä omaisuudesta.
Ei omista.
Ai, omistaako mies yhteisen omaisuuden? Vai kuka??
Hän omistaa sen mitä on hänen nimissään. Yhteinen omaisuus, jos on 50-50 molempien nimissä, leski omistaa omansa ja vainaja omansa. Mutta yhteisessä omistuksessa voi olla 40-60 omistussuhde tai 30-70 tai mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Se on ihan ok motiivi yleisesti ottaen mutta ei sen arvoinen että kannattaa hyvä perhe rikkoa sen takia varsinkin kun lapset on vielä pieniä.
Ja mieshän ei olisi saanut sekä perhettä että nousujohteista uraa ilman yhteistä diiliä siitä miten perheen perustaminen käytännössä mahdollistetaan, näin ainakin ap:n puheenvuorot tulkitsen. Mies ei siis taloudellisesti olisi siinä missä on nyt - ja lisäksi perheellinen - mikäli lähtökohtaisesti olisi toimittu eri mallilla.
Voi olla, mutta tässä kohtaa kysymys sit kuuluu että onko apn motiiveissa tarkastamisen varaa. Miehensähän on tehnyt kuten perheelle on ollut paras kunnes ap palaa töihin.
Mikä apn motiiveista olisi nyt tarkastelun alla? Kotiinjääminen vai töihin meno?
Sekä että. Jos motiivi kotiinjäännissä on ollut raha, voi kysyä että miksi ja myös että miksi se kotonaoloaika nyt on sit ollut pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Esimerkkinä nyt vaikkapa tilanne, jossa perheessä on puoliksi omistettu koti, auto, mökki ja vene. Äidillä on tilillään 20000 ja isällä 100000 ja isällä on sukumökki. Isä kuolee, lapset alaikäisiä. Onko pikkasen helpompi tehdä ositus avioehdon kanssa?
Eli lapset siis perivät isänsä? Vaimo ei saa mitään. Voi olla helppoa, mut kai se ositus onnistuu silti. Vaimo vaan perii puolet ja lapset puolet. En nyt näe tän tilanteen paremmuutta.
Vaimo ei peri miestään, jos ei ole testamenttia. Vaimo OMISTAA puolet yhteisestä omaisuudesta.
Ei omista.
Ai, omistaako mies yhteisen omaisuuden? Vai kuka??
Hän omistaa sen mitä on hänen nimissään. Yhteinen omaisuus, jos on 50-50 molempien nimissä, leski omistaa omansa ja vainaja omansa. Mutta yhteisessä omistuksessa voi olla 40-60 omistussuhde tai 30-70 tai mitä vain.
Avioliitossa ei ole yhteistä omaisuutta, yhteisomistusta voi toki olla mutta silloinkin kumpainenkin omistaa sen tietyn prosenttiosuuden täysin itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Esimerkkinä nyt vaikkapa tilanne, jossa perheessä on puoliksi omistettu koti, auto, mökki ja vene. Äidillä on tilillään 20000 ja isällä 100000 ja isällä on sukumökki. Isä kuolee, lapset alaikäisiä. Onko pikkasen helpompi tehdä ositus avioehdon kanssa?
Eli lapset siis perivät isänsä? Vaimo ei saa mitään. Voi olla helppoa, mut kai se ositus onnistuu silti. Vaimo vaan perii puolet ja lapset puolet. En nyt näe tän tilanteen paremmuutta.
Vaimo ei peri miestään, jos ei ole testamenttia. Vaimo OMISTAA puolet yhteisestä omaisuudesta.
Ei omista.
Ai, omistaako mies yhteisen omaisuuden? Vai kuka??
Hän omistaa sen mitä on hänen nimissään. Yhteinen omaisuus, jos on 50-50 molempien nimissä, leski omistaa omansa ja vainaja omansa. Mutta yhteisessä omistuksessa voi olla 40-60 omistussuhde tai 30-70 tai mitä vain.
Avioliitossa ei ole yhteistä omaisuutta, yhteisomistusta voi toki olla mutta silloinkin kumpainenkin omistaa sen tietyn prosenttiosuuden täysin itsenäisesti.
Niinhän tossa sanottiin.
Anna ap miehes lukea tämä ketju. Siinä hänelle vastausta kielteisen päätöksesi tueksi.
Avioehto on teidän tilanteessa ihan turha mutta voitte toki hankkia omat pankkitilit ja hoitaa henk kohtaukset hankinnat ilman että tarvii toiselta kysyä lupaa. Eli ehdota sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
No sitten ap:n mieskin teki päätöksen vääristä syistä, kun häntä nyt harmittaa, että vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia vaikka hän itsekin sitä halusi. Ap on varmasti harmissaan, kun mies suunnittelee eroa.
Mistä sä päättelet että häntä harmittaa että ap oli kotona? Tai että hän on eroamassa?
Miestä harmittaa, kun vaimo ei ollut töissä. Avioehto tuossa vaiheessa avioliittoa on satavarma eron merkki.
Vai niin. Apta tässä nut harmittaa kun selvästi ärsyttää että hän oli kotona ja miehen palkka ei nyt sit enää kerryttäisikään oman palkan lisäksi suoraan hänen omaisuuttaan vaan se pitäisi varmistaa.
Tulkitsit sen sitten noin. Oma tulkintani on, et ap on hämillään, kun ei ymmärrä miksi mies sen avioehdon nyt haluaa. Sitä en itsekään ymmärrä, kun heillä yhteistalous ja kumpikaan ei nyt omista enempää. Haluaako mies alkaa kerryttää omaa omaisuuttaan? Sehän on ok siinä vaiheessa, kun apn tulot vastaavat suunnilleen sitä, mitä olisivt olleet ilman kotivuosia. Tietty eläkekertymä jää siinäkin tapauksessa sit pienemmäksi.
Mitä jos vaikka haluaakin? Suurin osa pareista kerryttää myös omaa omaisuuttaan vaikka pääasiassa yhteistä. Sehän on vain ja ainoastaan normaalia. Ja harvalla ne tulot on samat eurolleen läjhökohtaisestikaan. Ap kyllä tiesi että hänen palkkakehityksensä hidastuu kun hän jää kotiin. Miksi miehen pitäisi odottaa nyt että se tasaantuu? Mits jos se ei tasaannukaan?
Juu ei varmasti samoja tuloja ole kenelläkään parilla. Mutta tietenkin on reilua, että mies huomioi apn tulotason jollakin keinolla, kun apn tulot ovat pienemmät. Ja ovat pienemmät, koska tekivät yhteisen päätöksen siitä, mihin kumpikin keskittyy. Ja sen takia miehellä oli rauha keskittyä uraansa. Niin kauan, kuin apn tulot ovat pienemmät johtuen kotivuosista, on reilua huomioida se. Vai pitääkö apn kärsiä tyhmyudestä, kun meni luottamaan mieheensä?
Apn mies on huomioinut tämän nyt ilmeisesti useamman vuoden. Kauanko pitäisi?
Niin kauan, kunnes tuloyilanne tasaantuu.
Entäs jos se ei tasaannu? Apn ajatus on ihan uskomuksiin perustuva. *Tietysti olisin ilman lapsia panostanut uraani ja palkka olisi raketoinut*. Miksi se ei tapahtunut ennen lapsia jo? Ja hän on ymmärtääkseni lasten välissä ollut töissä, miksi se palkka ei silloin ole noussut?
Hyvä kysymys. Miksi miehen palkka ei ollut noussut ennen lapsia? Sanottiinko missään, oliko miehen palkka noussut esimerkiksi silloin, kun ensimmäinen lapsi täytti kolme vuotta? Tulotasohan oli heillä sama ennen lapsia. Jos ap oli töissä lasten välissä, kumpi vei lapsen päiväkotiin ja haki sieltä? Tekivätkö molemmat kotitöitä, vai tekikö ap enemmän työn ohella?
Avioliitossa puolisoiden kesken vallitsee omaisuuden erillisyyden periaate eli kunkin tienaamat rahat ovat heidän omiaan. Miehellä ei siis ole mitään tarvetta vaatia avioehtoa tässä vaiheessa, hänellä on täysi oikeus käyttää omia varojaan kuten parhaaksi näkee, toki huomioiden elatusvelvollisuuden joka koskee lasten lisäksi myös puolisoa.
Joko mies on päästään sekaisin kun alkaa tämä takia riitelemään, tai sitten on eroamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
No sitten ap:n mieskin teki päätöksen vääristä syistä, kun häntä nyt harmittaa, että vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia vaikka hän itsekin sitä halusi. Ap on varmasti harmissaan, kun mies suunnittelee eroa.
Mistä sä päättelet että häntä harmittaa että ap oli kotona? Tai että hän on eroamassa?
Miestä harmittaa, kun vaimo ei ollut töissä. Avioehto tuossa vaiheessa avioliittoa on satavarma eron merkki.
Vai niin. Apta tässä nut harmittaa kun selvästi ärsyttää että hän oli kotona ja miehen palkka ei nyt sit enää kerryttäisikään oman palkan lisäksi suoraan hänen omaisuuttaan vaan se pitäisi varmistaa.
Tulkitsit sen sitten noin. Oma tulkintani on, et ap on hämillään, kun ei ymmärrä miksi mies sen avioehdon nyt haluaa. Sitä en itsekään ymmärrä, kun heillä yhteistalous ja kumpikaan ei nyt omista enempää. Haluaako mies alkaa kerryttää omaa omaisuuttaan? Sehän on ok siinä vaiheessa, kun apn tulot vastaavat suunnilleen sitä, mitä olisivt olleet ilman kotivuosia. Tietty eläkekertymä jää siinäkin tapauksessa sit pienemmäksi.
Mitä jos vaikka haluaakin? Suurin osa pareista kerryttää myös omaa omaisuuttaan vaikka pääasiassa yhteistä. Sehän on vain ja ainoastaan normaalia. Ja harvalla ne tulot on samat eurolleen läjhökohtaisestikaan. Ap kyllä tiesi että hänen palkkakehityksensä hidastuu kun hän jää kotiin. Miksi miehen pitäisi odottaa nyt että se tasaantuu? Mits jos se ei tasaannukaan?
Juu ei varmasti samoja tuloja ole kenelläkään parilla. Mutta tietenkin on reilua, että mies huomioi apn tulotason jollakin keinolla, kun apn tulot ovat pienemmät. Ja ovat pienemmät, koska tekivät yhteisen päätöksen siitä, mihin kumpikin keskittyy. Ja sen takia miehellä oli rauha keskittyä uraansa. Niin kauan, kuin apn tulot ovat pienemmät johtuen kotivuosista, on reilua huomioida se. Vai pitääkö apn kärsiä tyhmyudestä, kun meni luottamaan mieheensä?
Apn mies on huomioinut tämän nyt ilmeisesti useamman vuoden. Kauanko pitäisi?
Niin kauan, kunnes tuloyilanne tasaantuu.
Entäs jos se ei tasaannu? Apn ajatus on ihan uskomuksiin perustuva. *Tietysti olisin ilman lapsia panostanut uraani ja palkka olisi raketoinut*. Miksi se ei tapahtunut ennen lapsia jo? Ja hän on ymmärtääkseni lasten välissä ollut töissä, miksi se palkka ei silloin ole noussut?
Hyvä kysymys. Miksi miehen palkka ei ollut noussut ennen lapsia? Sanottiinko missään, oliko miehen palkka noussut esimerkiksi silloin, kun ensimmäinen lapsi täytti kolme vuotta? Tulotasohan oli heillä sama ennen lapsia. Jos ap oli töissä lasten välissä, kumpi vei lapsen päiväkotiin ja haki sieltä? Tekivätkö molemmat kotitöitä, vai tekikö ap enemmän työn ohella?
Mä olen aika varma että aloitus on tekstigeneraattorilla tehty. Sen verran monta aukkoa meillä on jutussa, erityisesti juuri siinä mihin ap perustaa ajatuksensa palkkakehityksestään ja siinä miksi yhtäkkiä kotonaolo on hänelle ongelma.
Tuossa taisi käydä niin että vastasit eri henkilölle kuin luulit.
Ja jos ihan tarkkoja ollaan, ei tuossakaan sanota että toinen päättää. Siinä vähän kieli poskessa puhutaan siitä ettei eroa voi estää, osituksesta voi neuvotella. (Tai näin mä ainakin ton luen).