Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat miehesi rahat?
Kuka haluaa miehensä rahat?
AP, siksi kai se ei avioehtoon suostu. Avioehdolla rajataan naisen osuus miehen omaisuuteen pois avioeron tai kuoleman sattuessa.
Miten yhteiset rahat voi yhtäkkiä olla miehen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Mikäs se sellainen tarha on? Tarkoitatko ehkä lastenkotia?
Hauskoja nää spedet jotka jankkaa että kyllä saa ehdottaa ja muuttaa päätöksiä. Ihan kuin tässä olisi siitä kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
Onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Olen nyt eri, mutta on se mun mielestä ihan ok. Jos vanha systeemi ei enää tunnu järkevältä ja siihen haluaa muutoksen, tottakai sitä saa (ja pitää) ehdottaa. Vai eikö?
Nythän ei ole ehdotettu mitään vaan vaadittu muutosta eron uhalla. Ja täten rikottu perheessä vallinnut luottamus siihen miten asioita hoidetaan. Jos toi on susta fiksua niin tämä selvä.
Mehän ei tiedetä heidän kommunikaatiosta mitään. Tottakai erolla uhkaaminen on väärin, mutta jos se nyt sit on heidän tapansa asioita hoitaa, on se heidän ongelmansa. Nyt puhuttiin ihan vain siitä onko ok ehdottaa systeemiin muutosta.
Ehdottelu ja uhkailu edelleen ihan eri asioita. Aina vaan herättää kyaymyksen, mikä on miehen mielen muuttanut noin jyrkästi, että erolla uhkaamalla haluaa tahtonsa läpi. Miksi ei vaan ota eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Mutta minkä ikäisenä? Vastasyntyneitä ei oteta sinne.
6kk
Ihan turhaan lähdet etsimään puolivuotiaalle vauvalle päiväkotipaikkaa, ei löydy.
Löytyy toki jos siihen on halua. Onnistuu muuallakin, miksi ei siis täällä?
Me nyt kuitenkin asutaan Suomessa. Kuinka paljon kuvittelet päivähoidon maksavan puolivuotiaalle vauvalle?
Juu nyt asutaan suomessa. Siksi mitään ei voi muuttaa koska nainen on maailman napa.
Mitä sillä päivähoideon hinnalla on väliä kun se veloitettaisiin täysmääräisenä lapsen vanhemmilta?
Sanotko ettei ole järkevää laittaa naista 2000€ duuniinsa kun lapsen päivähoito maksaa 1500 kuussa?
🤣🤣🤣🤣🤣
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
No sittenhän miehelle ei ole temppu eikä mikään ruveta vuoroviikkovanhemmaksi.
Ei tietenkään ole. Mutta mutta... jos ei halua ruveta niin milläs nainen pakottaa?
Kyllä minä edelleen haluan uskoa, että mies välittää lapsistaan. Sinä taidat olla sitä mieltä, että isänrakkaus on pelkkä myytti.
Vain äidistä on varmuus. 85% lapsista onkin käenpoikasia.
Sattuuko tuo loputon tyhmyytesi ihan fyysisesti?
Hänellä on ehkä jonkinlainen emotionaalinen trauma. Käy sitä läpi jokaisessa mahdollisessa keskustelussa. Haluaa tulla kuulluksi. Muuta syytä en keksi.
Varmasti on trauma! Ja syvä sellainen. Kommentoi todellakin samaan tyyliin eri ketjuissa. Sopii asiaan tai ei.
Mut kaikilla meillä on tarve tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Ehkä tämä nyt sit auttaa häntä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
Onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Olen nyt eri, mutta on se mun mielestä ihan ok. Jos vanha systeemi ei enää tunnu järkevältä ja siihen haluaa muutoksen, tottakai sitä saa (ja pitää) ehdottaa. Vai eikö?
Nythän ei ole ehdotettu mitään vaan vaadittu muutosta eron uhalla. Ja täten rikottu perheessä vallinnut luottamus siihen miten asioita hoidetaan. Jos toi on susta fiksua niin tämä selvä.
Mehän ei tiedetä heidän kommunikaatiosta mitään. Tottakai erolla uhkaaminen on väärin, mutta jos se nyt sit on heidän tapansa asioita hoitaa, on se heidän ongelmansa. Nyt puhuttiin ihan vain siitä onko ok ehdottaa systeemiin muutosta.
Ehdottelu ja uhkailu edelleen ihan eri asioita. Aina vaan herättää kyaymyksen, mikä on miehen mielen muuttanut noin jyrkästi, että erolla uhkaamalla haluaa tahtonsa läpi. Miksi ei vaan ota eroa?
No sitäpä me ei tiedetä eikä meille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Se on ihan ok motiivi yleisesti ottaen mutta ei sen arvoinen että kannattaa hyvä perhe rikkoa sen takia varsinkin kun lapset on vielä pieniä.
Ja mieshän ei olisi saanut sekä perhettä että nousujohteista uraa ilman yhteistä diiliä siitä miten perheen perustaminen käytännössä mahdollistetaan, näin ainakin ap:n puheenvuorot tulkitsen. Mies ei siis taloudellisesti olisi siinä missä on nyt - ja lisäksi perheellinen - mikäli lähtökohtaisesti olisi toimittu eri mallilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Se on ihan ok motiivi yleisesti ottaen mutta ei sen arvoinen että kannattaa hyvä perhe rikkoa sen takia varsinkin kun lapset on vielä pieniä.
Ja mieshän ei olisi saanut sekä perhettä että nousujohteista uraa ilman yhteistä diiliä siitä miten perheen perustaminen käytännössä mahdollistetaan, näin ainakin ap:n puheenvuorot tulkitsen. Mies ei siis taloudellisesti olisi siinä missä on nyt - ja lisäksi perheellinen - mikäli lähtökohtaisesti olisi toimittu eri mallilla.
Voi olla, mutta tässä kohtaa kysymys sit kuuluu että onko apn motiiveissa tarkastamisen varaa. Miehensähän on tehnyt kuten perheelle on ollut paras kunnes ap palaa töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla ollaan vähän samassa tilanteessa. Olen hoitanut lapsia kotona pitkään ja masennus aiheutti irtisanoutumisen työpaikalta. Nyt opiskelen mutta mitään säästöjä ei ole. Nyt ollaan melkein jo erotilanteessa ja mies on saanut vuosien saatossa palkankorotuksia ja tienaa nyt hyvin. On saanut tehdä rauhassa aamusta iltaan kun minä olen hoitanut lasten asioita.
Ahdistaa ja tuntuu pahalta. Jos nyt eroamme ja myymme talon, olen silti todella köyhä.
Saan ahdistuskohtuksia ja hän käyttää henkistä väkivaltaa (jota ei kuitenkaan tunnusta, minä olen syyllinen kaikkeen). En voi lähteä. Olen ihan tyhjän päällä muuten lasten kanssa.
Sä olet jo tyhjän päällä. Eikä lapsillakaan varmasti ole hyvä. Pirauta naisten tukipuhelimeen tai ehkä jopa turvakotiin. Ero ei ole aina huono asia, erillänne teidän olisi hyvä olla, ainakin muutama viikko, kuvailemassasi tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Tässä kuviossa mies ei ehkä ole valittanut tehtyjä päätöksiä?
-eriEi ole valittanut, haluaa vaan muuttaa koko systeemin. Onhan se nyt ihan kamalaa, et toinen sitä ihmettelee.
Minkä koko systeemin? Etkö itse halua talouttasi hoitaa ihan itse? Tollainen yhteistalous ilman omaa päätäntävaltaa on lähtökohtaisesti pielessä. Mä en ikinä suostuisi apn kuvioon perheellisenä ja kotona olleena osapuolena.
Se on sinun ja teidän valinta. Nyt he lähtivät tilanteesta, jossa kaikki oli yhteistä ja sen turvin ap jäi kotiin lapsia hoitamaan. Nyt mies haluaa siihen muutoksen. Siten haluaa muuttaa koko systeemin. Alunperin oli heidän molempien tahto ja suunnitelma.
Se, miten sinä tai minä haluamme oman taloutemme hoitaa, ei liity mitenkään apn tilanteeseen.Hehän tekivät just niinkuin sopivat. Ap on palannut töihin ja heillä on kaikki yhteistä. Sulta kysyttiin että minkä systeemin ja perusteltiin kysymystä sillä että miten sä asian hoitaisit (koska apkaan ole vastaamassa). Ei siinä silloin puhuta susta vaan apsta edelleen.
Kun viittaat minuun, puhut minusta. Jos tarkoitat, mikä minusta olisi reilua heidän tilanteessa, niin se, että avioehto tehtäisi vasta myöhemmin, kun ap on ehtinyt olla pidempään töissä ja kotivuodet eivät enää vaikuta palkkaan. Tai sitten jollakin asiallisella laskutoimituksiella tasinkoa.
Tärkeintä olisi tietenkin saada tietää, mikä on apn miehen mielen nyt muuttanut ja onko suunnitelmissa mahdollinen ero lähitulevisuudessa. Silloin olisi reilua nyt vaan erota. Eikä pitää toista löysässä hirressä.
Eli et halunnutkaan puhua siitä systeemin muuttamisesta. Noh, puhutaan sit avioehdon ajankohdasta. Mitäs jos apn palkka ei kehitykään sanotaan vaikka viidessä vuodessa hänen odottamallaan tavalla. Joko sit miehensä saa toivoa talouden eriyttämistä ja avioehtoa? Vai ei sittenkään?
(eri henkilö vastaa) Minusta korrektia toimintaa olisi se, että asia tuotaisiin esiin sen vähemmän tienaavan toimesta, silloin lähtökohta on pyyteetön ja perhesidettä vahvistava. Miehen käytös kielii arvopohjan muutoksesta. Tai kenties asian voisi yksipuolisesti tuoda esiin lasten täysi-ikäistyttyä kun projekti nimeltä perhe on saatu maaliin. Tosimies mielestäni toteaisi että nyt ei ole oikea aika alkaa ehdottelemaan tällaista tai ainakaan vaatimaan. Edes jälkiviisaus ei mielestäni kannata koska todennäköisesti tehdyn päätöksen taustalla on ollut miehen ihan aito halu saada perhe ja ovat yhteisesti päättäneet rakentaa sen tuohon tyyliin. Se mikä kannattaisi, olisi omien motiiviensa miettiminen.
Minusta se motiivi on varsin hyvä vaikka se olisikin ihan vain se että haluaa myös omaa omaisuutta kerryttää. Jos se ei aiemmin ole ollut tahtotila, sit ei ole, mutta nyt sit olisi. Se perhe ja järjestelyt olisi ollut ihan samoin järjesteltävissä vaikka olisi tahtonut näin jo aiemmin, joten miksi ei nyt.
Se on ihan ok motiivi yleisesti ottaen mutta ei sen arvoinen että kannattaa hyvä perhe rikkoa sen takia varsinkin kun lapset on vielä pieniä.
Ja mieshän ei olisi saanut sekä perhettä että nousujohteista uraa ilman yhteistä diiliä siitä miten perheen perustaminen käytännössä mahdollistetaan, näin ainakin ap:n puheenvuorot tulkitsen. Mies ei siis taloudellisesti olisi siinä missä on nyt - ja lisäksi perheellinen - mikäli lähtökohtaisesti olisi toimittu eri mallilla.
Voi olla, mutta tässä kohtaa kysymys sit kuuluu että onko apn motiiveissa tarkastamisen varaa. Miehensähän on tehnyt kuten perheelle on ollut paras kunnes ap palaa töihin.
Mun mielestä kyse todella on vain siitä miksi aikaa ap on ajatellut sovitus tietyllä tavalla. Kyllähän talouden järjestelyjä muutetaan tilanteen mukaan, se on ihan järkevääkin. Nyt vaikuttaa siltä että ap ajatteli että järjestely on sovittu ja toimiva hamaan loppuun, miehensä varmaan siihen asti että ap palaa töihin. Käytännössä kyseessä on vain ja ainoastaan se mitä hyötyä kumpikin missäkin näkee. Minä näen asian kuten apn mies. Nyt on ihan hyvä aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Esimerkkinä nyt vaikkapa tilanne, jossa perheessä on puoliksi omistettu koti, auto, mökki ja vene. Äidillä on tilillään 20000 ja isällä 100000 ja isällä on sukumökki. Isä kuolee, lapset alaikäisiä. Onko pikkasen helpompi tehdä ositus avioehdon kanssa?
Eli lapset siis perivät isänsä? Vaimo ei saa mitään. Voi olla helppoa, mut kai se ositus onnistuu silti. Vaimo vaan perii puolet ja lapset puolet. En nyt näe tän tilanteen paremmuutta.
Vaimo ei peri miestään, jos ei ole testamenttia. Vaimo OMISTAA puolet yhteisestä omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Esimerkkinä nyt vaikkapa tilanne, jossa perheessä on puoliksi omistettu koti, auto, mökki ja vene. Äidillä on tilillään 20000 ja isällä 100000 ja isällä on sukumökki. Isä kuolee, lapset alaikäisiä. Onko pikkasen helpompi tehdä ositus avioehdon kanssa?
Eli lapset siis perivät isänsä? Vaimo ei saa mitään. Voi olla helppoa, mut kai se ositus onnistuu silti. Vaimo vaan perii puolet ja lapset puolet. En nyt näe tän tilanteen paremmuutta.
Vaimo ei peri miestään, jos ei ole testamenttia. Vaimo OMISTAA puolet yhteisestä omaisuudesta.
Ei omista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Joutuu pakosta luopumaan jos toinen osapuoli niin haluaa, ei sitä ole mahdollista estää, korkeintaan voi neuvotella sisällöstä.
Avioeron voi ottaa ihan yksipuolisesti vain toisen puolison hakemuksella, avioehtoa ei voi kuitenkaan tehdä samoin. Avioehtoon ei ole pakko suostua avioliiton solmimisen jälkeen.
Mutta ositukseen on, ajaa saman asian.
Totta kai ositukseen on pakko suostua ja ositus on myös järkevä tehdä. Mutta se miten ositus tehdään, riippuu juurikin siitä onko avioehto vai ei. Edelleenkään toinen ei voi yksipuolisesti päättää siitä miten omaisuus erossa jaetaan, vaan ositussopimus tehdään yhdessä sopimalla. Pakko ei ole omaisuutta laittaa puoliksi, mutta ei ole myöskään pakko suostua itselleen epäedulliseen jakoon, jos avioehtoa ei ole.
Miten ositus tehdään avioerossa?
Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alaiset omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan sitten niin, että kumpikin puoliso saa yhteenlasketusta omaisuudesta itselleen puolet. Käytännössä omaisuus jaetaan niin, että enemmän omistava puoliso suorittaa tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle.
Eikä tarvitse suostua vaikka avioehto olisikin. Sit se menee oikeuteen ja hommassa voi joko läydä hyvin tai huonosti.
Sä nyt itsepintaisesti väität jotain, joka ei ole todennäköistä. Haluaisitko iskeä faktaa tiskiin siitä, milloin toinen voi päättää yksin miten omaisuus jaetaan erossa.
No, todennäköisemmin käy huonommin sille, joka yrittää huijata avioehdon alaista omaisuutta toiselta pois. Toivottavasti et ole naimisissa ja jos oot, niin toivottavasti puolisosi ei ole avioerotilanteessa huijattavissa! Se että oot päättänyt, että erossa omaisuus jää sille, joka päättää sen haluta, ei tarkoita että asia menee niin.
Sanoinko mitään tuon suuntaistakaan? Olen naimisissa eikä meistä kumpikaan huojaa tai ole huijattavissa. Melko tunteella nyt suhtaudut täyteen faktaan ja yrität syöttää sanoja tpisen suuhun.
Äh, mun viesti jäi jonnekin.
En syötä tulle sanoja suuhun. Itse nyt täysin perustelematta väität, että toinen voi yksin päättää miten omaisuus erossa jaetaan. Jos avioehtoa ei ole, niin homma sovitaan yhdessä tai sitten mennään oikeuteen. Haluatko heittää faktat tiskiin siitä, miten vain toinen pääsee päättämään.
Mitähän kommenttia sä luit? Et selvästi ainakaan mun. En mä sanonut että vain toinen pääsee päättämään.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Joutuu pakosta luopumaan jos toinen osapuoli niin haluaa, ei sitä ole mahdollista estää, korkeintaan voi neuvotella sisällöstä.
Tuolta ylhäältä löytyi ja tarkoitan nyt tätä alempaa, joka on vastaus ylempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat miehesi rahat?
Kuka haluaa miehensä rahat?
AP, siksi kai se ei avioehtoon suostu. Avioehdolla rajataan naisen osuus miehen omaisuuteen pois avioeron tai kuoleman sattuessa.
No eihän hän miehensä rahoja halua, kun ne rahat on kerran yhteiset. Haluaa pitää kiinni omistaan.
AP, siksi kai se ei avioehtoon suostu. Avioehdolla rajataan naisen osuus miehen omaisuuteen pois avioeron tai kuoleman sattuessa.