Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti älä suostu avioehtoon. Ja vielä sellainenkin, että avioliitossa ei voi olla kahta eri elintasoa. Eli ei voi olla niin, että sinä kitkutat pikku palkalla ja mies elelee leveästi. Sen kieltää jo avioliittolaki ja elatusvelvollisuus puolin ja toisin.
Miten sun mielestä käytännössä voi edes olla kaksi eri elintasoa? Vaikka kuinka sä olet naimisissa, sun palkka on mitä on ja sillä eletään. Ne yhteiset kulut tietenkin maksaa se, joka voi, ei niit maksamattakaan voi jättää. Ja tietenkin yhteiset matkat jne. tehdään yhdessä ja jälleen maksaa se, joka voi. Sit se sun oma palkkasi on kyllä sun, ei avioliitto määrää että se palkka pitää toiselle jakaa.
Kerrotko siis vähän tarkemmin mitä tarkoitat?
No juristina voin kertoa, että ei se ihan noin suoraviivaista ole, että "sun palkkasi on sun".
Avioliittolain 4 luvun 46 §:n mukaan kummankin puolison tulee kykynsä (=käytännössä palkkansa) mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää kummankin yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Eli lainsäätäjä on säätänyt, että enemmän tienaavan puolison palkasta on kustannettava myös vähemmän tienaavan osalta samantasoinen elintaso kuin enemmän tienaavalla. Kaikkine mukavuuksineen, jotka perheessä on yleiseksi elintasoksi muodostuneet. Eli todellakaan ei ole lain mukaista, että enemmän tienaava hamstraa vain tulojaan omalla tilillään.
Niin, tuo tarkoittaa nimenomaan niitä perheen kuluja. Luulisi juristin tajuavan mitä lukee.
Ja mitähän sinä sitten ajat takaa?
Palkka on totta kai sen kenen se on ja omaisuus on sen kenen nimissä se on. Silti avioliitossa palkkaa ei saa käyttää ihan miten haluaa, ja erotessa varakkaampi joutuu luopumaan omaisuudestaan, jos ei ole saanut avioehtoa neuvoteltua läpi.
Ei joudu. Lähtökohta on osituksessa 50-50, mutta ei se niin mene vaan tilanteesta riippuen.
Jos me nyt esimerkiksi erottaisiin, yhteinen omaisuus jaettaisiin likipitäen tasan, molempien oma omaisuus tietenkin omistajalleen ja tilit samoin ihan molemmille itselleen. Koska mun omaisuus on noin 100000€ pienempi kuin mieheni, ja tasinko olisi 50000€, jäisi tasinko jakamatta, ehkä mä saisin toisen yhteisomistuksessa olevan auton nimiini tai sit en vaatisi sitäkään.
Molempien oma lasketaan yhteen ja jaetaan sitten 50-50 jos ei ole sitä omaa jollakin poissuljettu.
Juu, mutta näinhän sen ei tarvitse mennä eikä usein menekään.
Noinhan se menee koska avio-oikeus määrää että molempien koko omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan ja enemmän omistava antaa tasinkona sille vähemmän omistavalle ja lopputuloksena molemmat omistavat yhtä paljon. Ulkopuolelle jätetään vain ne erät jotka on merkitty avio-oikeudesta vapaaksi, esim. perintönä saadun testamentin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti älä suostu avioehtoon. Ja vielä sellainenkin, että avioliitossa ei voi olla kahta eri elintasoa. Eli ei voi olla niin, että sinä kitkutat pikku palkalla ja mies elelee leveästi. Sen kieltää jo avioliittolaki ja elatusvelvollisuus puolin ja toisin.
Miten sun mielestä käytännössä voi edes olla kaksi eri elintasoa? Vaikka kuinka sä olet naimisissa, sun palkka on mitä on ja sillä eletään. Ne yhteiset kulut tietenkin maksaa se, joka voi, ei niit maksamattakaan voi jättää. Ja tietenkin yhteiset matkat jne. tehdään yhdessä ja jälleen maksaa se, joka voi. Sit se sun oma palkkasi on kyllä sun, ei avioliitto määrää että se palkka pitää toiselle jakaa.
Kerrotko siis vähän tarkemmin mitä tarkoitat?
No juristina voin kertoa, että ei se ihan noin suoraviivaista ole, että "sun palkkasi on sun".
Avioliittolain 4 luvun 46 §:n mukaan kummankin puolison tulee kykynsä (=käytännössä palkkansa) mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää kummankin yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Eli lainsäätäjä on säätänyt, että enemmän tienaavan puolison palkasta on kustannettava myös vähemmän tienaavan osalta samantasoinen elintaso kuin enemmän tienaavalla. Kaikkine mukavuuksineen, jotka perheessä on yleiseksi elintasoksi muodostuneet. Eli todellakaan ei ole lain mukaista, että enemmän tienaava hamstraa vain tulojaan omalla tilillään.
Niin, tuo tarkoittaa nimenomaan niitä perheen kuluja. Luulisi juristin tajuavan mitä lukee.
Ja mitähän sinä sitten ajat takaa?
Palkka on totta kai sen kenen se on ja omaisuus on sen kenen nimissä se on. Silti avioliitossa palkkaa ei saa käyttää ihan miten haluaa, ja erotessa varakkaampi joutuu luopumaan omaisuudestaan, jos ei ole saanut avioehtoa neuvoteltua läpi.
Ei joudu. Lähtökohta on osituksessa 50-50, mutta ei se niin mene vaan tilanteesta riippuen.
Jos me nyt esimerkiksi erottaisiin, yhteinen omaisuus jaettaisiin likipitäen tasan, molempien oma omaisuus tietenkin omistajalleen ja tilit samoin ihan molemmille itselleen. Koska mun omaisuus on noin 100000€ pienempi kuin mieheni, ja tasinko olisi 50000€, jäisi tasinko jakamatta, ehkä mä saisin toisen yhteisomistuksessa olevan auton nimiini tai sit en vaatisi sitäkään.
Molempien oma lasketaan yhteen ja jaetaan sitten 50-50 jos ei ole sitä omaa jollakin poissuljettu.
Juu, mutta näinhän sen ei tarvitse mennä eikä usein menekään.
Noinhan se menee koska avio-oikeus määrää että molempien koko omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan ja enemmän omistava antaa tasinkona sille vähemmän omistavalle ja lopputuloksena molemmat omistavat yhtä paljon. Ulkopuolelle jätetään vain ne erät jotka on merkitty avio-oikeudesta vapaaksi, esim. perintönä saadun testamentin mukaan.
Ehkä tässä haettiin sitä, että moni köyhempi eli käytännössä nainen luopuu usein vapaaehtoisesti oikeuksistaan. Saahan niin tehdä, jos näkee tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti älä suostu avioehtoon. Ja vielä sellainenkin, että avioliitossa ei voi olla kahta eri elintasoa. Eli ei voi olla niin, että sinä kitkutat pikku palkalla ja mies elelee leveästi. Sen kieltää jo avioliittolaki ja elatusvelvollisuus puolin ja toisin.
Miten sun mielestä käytännössä voi edes olla kaksi eri elintasoa? Vaikka kuinka sä olet naimisissa, sun palkka on mitä on ja sillä eletään. Ne yhteiset kulut tietenkin maksaa se, joka voi, ei niit maksamattakaan voi jättää. Ja tietenkin yhteiset matkat jne. tehdään yhdessä ja jälleen maksaa se, joka voi. Sit se sun oma palkkasi on kyllä sun, ei avioliitto määrää että se palkka pitää toiselle jakaa.
Kerrotko siis vähän tarkemmin mitä tarkoitat?
No juristina voin kertoa, että ei se ihan noin suoraviivaista ole, että "sun palkkasi on sun".
Avioliittolain 4 luvun 46 §:n mukaan kummankin puolison tulee kykynsä (=käytännössä palkkansa) mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää kummankin yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Eli lainsäätäjä on säätänyt, että enemmän tienaavan puolison palkasta on kustannettava myös vähemmän tienaavan osalta samantasoinen elintaso kuin enemmän tienaavalla. Kaikkine mukavuuksineen, jotka perheessä on yleiseksi elintasoksi muodostuneet. Eli todellakaan ei ole lain mukaista, että enemmän tienaava hamstraa vain tulojaan omalla tilillään.
Niin, tuo tarkoittaa nimenomaan niitä perheen kuluja. Luulisi juristin tajuavan mitä lukee.
Ja mitähän sinä sitten ajat takaa?
Palkka on totta kai sen kenen se on ja omaisuus on sen kenen nimissä se on. Silti avioliitossa palkkaa ei saa käyttää ihan miten haluaa, ja erotessa varakkaampi joutuu luopumaan omaisuudestaan, jos ei ole saanut avioehtoa neuvoteltua läpi.
Ei joudu. Lähtökohta on osituksessa 50-50, mutta ei se niin mene vaan tilanteesta riippuen.
Jos me nyt esimerkiksi erottaisiin, yhteinen omaisuus jaettaisiin likipitäen tasan, molempien oma omaisuus tietenkin omistajalleen ja tilit samoin ihan molemmille itselleen. Koska mun omaisuus on noin 100000€ pienempi kuin mieheni, ja tasinko olisi 50000€, jäisi tasinko jakamatta, ehkä mä saisin toisen yhteisomistuksessa olevan auton nimiini tai sit en vaatisi sitäkään.
Molempien oma lasketaan yhteen ja jaetaan sitten 50-50 jos ei ole sitä omaa jollakin poissuljettu.
Juu, mutta näinhän sen ei tarvitse mennä eikä usein menekään.
Noinhan se menee koska avio-oikeus määrää että molempien koko omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan ja enemmän omistava antaa tasinkona sille vähemmän omistavalle ja lopputuloksena molemmat omistavat yhtä paljon. Ulkopuolelle jätetään vain ne erät jotka on merkitty avio-oikeudesta vapaaksi, esim. perintönä saadun testamentin mukaan.
Ei määrää. Se on lähtökohta, ei mikään pakko. Ositus tehdään just kuten halutaan. Sit on nää, jotka lähtee oikeuden päätöksen hakemaan asiasta eikä oikeuskaan välttämättä 50-50-jakoa tee vaan silloinkin katsotaan kokonaiskuvaa.
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Siinä vasta 50-luvun nainen :D Ensin raataa palkatta 9 vuotta kotona ja sen jälkeen luopuu avio-oikeudestaan kohteliaisuussyistä :D Marttyyriksi pitäisi siinä jo julistaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tästä välittyy sellainen kuva, että hämmästyttävän harvalla nykynaisella on edelleenkään mitään käsitystä omilla jaloilla seisomisesta, rahan tajusta, ja siitä että kivespussit eivät ole millään lailla arvokkaammat kuin pillu. Miksi te nöyristelette huonosti käyttäytyviä miehiä?!
Avioehdon tekeminen pitäisi säätää laissa pakolliseksi. Suurin osa eroaa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vasta 50-luvun nainen :D Ensin raataa palkatta 9 vuotta kotona ja sen jälkeen luopuu avio-oikeudestaan kohteliaisuussyistä :D Marttyyriksi pitäisi siinä jo julistaa :D
Just. Ihan ovat eläneet perhe-elämää ja nyt mietinnässä on jatkosuunnitelma. Mutta saahan kärpäsestä tehdä härkäsen.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tästä välittyy sellainen kuva, että hämmästyttävän harvalla nykynaisella on edelleenkään mitään käsitystä omilla jaloilla seisomisesta, rahan tajusta, ja siitä että kivespussit eivät ole millään lailla arvokkaammat kuin pillu. Miksi te nöyristelette huonosti käyttäytyviä miehiä?!
Miten apn mies on huonosti käyttäytyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vasta 50-luvun nainen :D Ensin raataa palkatta 9 vuotta kotona ja sen jälkeen luopuu avio-oikeudestaan kohteliaisuussyistä :D Marttyyriksi pitäisi siinä jo julistaa :D
Sanoiko ap jossain vaiheessa tarkemmin millaisen avioehdon miehensä haluaa? Yleensä nuo jäökikäteen tehdyt ehdot ovat sellaisia että niissä määritellään se suojattava omaisuus, poissulkeva ehto on melkoisen hankala siinä vaiheessa edes tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten täällä nyt mouhotetaan kompensaatiosta koko ajan. Ei aloittaja ole puhunut kompensaatiosta, eikä sellaisia yleensä harrasteta, vaan pidetään se avio-oikeus voimassa.
Yleensä nuorissa perheissä on rahasta tiukkaa. Tiedättekö, että oikeasti eläkemaksut ovat 24% palkasta? Ei kukaan pysty tuollaisia kompensoimaan toiselle, kun pitää samalla elättää se perhe yhden työssäkäyvän tuloilla ja kotona olevan tuilla.
Kun lapsia hoidetaan kotona, siitä tulee tulonmenetys. Tappio, jos ilmaistaan asia rahallisesti. Ilman avioehtoa tappio jaetaan. Mies haluaisi jättää valtaosan siitä ap:n niskoille.
Kompensaatio nousi tapetille varmaankin siksi, että toinen puoliso haluaa lopettaa avio-oikeuden kesken leikin. Normaalisti, kun avio-oikeus pysyy voimassa, ei tarvita kompensaatiota, sillä avio-oikeus on nimenomaan kotiin jäävän puolison suojaksi. Se on tarkoitettu koko liiton kestoiseksi, ei määräaikaiseksi.
Pelisääntöjen muuttaminen kesken matkan yksipuolisesti nyt vaan on epäreilua. Aikanaan ap on luottanut yhteiseen sopimukseen ja tehnyt valintoja sen pohjalta, kuten jäänyt kotiin. Ehkä hän olisi toiminut toisin, jos tätä sopimusta ei olisi ollut.
Täällä on ollut hyviä vertauksia muihin elämän osa-alueisiin liittyen. Sopimusoikeudessakin tunnetaan sopimusperusteinen vahingonkorvaus, jolla voidaan kattaa sopimuksen rikkomisesta aiheutuva taloudellinen vahinko. Tällainen kompensaatio kotivuosilta vastaa samaa, jos avio-oikeus halutaankin poistaa.
Parasta tässä nyt kuitenkin olisi unohtaa koko juttu, tai sitten vaan reilusti erota, jos avioliitto ei maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Joutuu pakosta luopumaan jos toinen osapuoli niin haluaa, ei sitä ole mahdollista estää, korkeintaan voi neuvotella sisällöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Onko sulla oikein tilasto näistä hömssöistä, vai koostuuko ystäväpiirisi niistä? Ja tämän takia näet mailman tuollaisena.
En tunne yhtään hömssöä. Ystäväpiirisstä ei ole yhtään tällaista epäsuhtapariakuntaa.
Jos luit aloituksen, tiedät, että ap on korkeakoulutettu ja nyt töiasäkin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten täällä nyt mouhotetaan kompensaatiosta koko ajan. Ei aloittaja ole puhunut kompensaatiosta, eikä sellaisia yleensä harrasteta, vaan pidetään se avio-oikeus voimassa.
Yleensä nuorissa perheissä on rahasta tiukkaa. Tiedättekö, että oikeasti eläkemaksut ovat 24% palkasta? Ei kukaan pysty tuollaisia kompensoimaan toiselle, kun pitää samalla elättää se perhe yhden työssäkäyvän tuloilla ja kotona olevan tuilla.
Kun lapsia hoidetaan kotona, siitä tulee tulonmenetys. Tappio, jos ilmaistaan asia rahallisesti. Ilman avioehtoa tappio jaetaan. Mies haluaisi jättää valtaosan siitä ap:n niskoille.
Kompensaatio nousi tapetille varmaankin siksi, että toinen puoliso haluaa lopettaa avio-oikeuden kesken leikin. Normaalisti, kun avio-oikeus pysyy voimassa, ei tarvita kompensaatiota, sillä avio-oikeus on nimenomaan kotiin jäävän puolison suojaksi. Se on tarkoitettu koko liiton kestoiseksi, ei määräaikaiseksi.
Pelisääntöjen muuttaminen kesken matkan yksipuolisesti nyt vaan on epäreilua. Aikanaan ap on luottanut yhteiseen sopimukseen ja tehnyt valintoja sen pohjalta, kuten jäänyt kotiin. Ehkä hän olisi toiminut toisin, jos tätä sopimusta ei olisi ollut.
Täällä on ollut hyviä vertauksia muihin elämän osa-alueisiin liittyen. Sopimusoikeudessakin tunnetaan sopimusperusteinen vahingonkorvaus, jolla voidaan kattaa sopimuksen rikkomisesta aiheutuva taloudellinen vahinko. Tällainen kompensaatio kotivuosilta vastaa samaa, jos avio-oikeus halutaankin poistaa.
Parasta tässä nyt kuitenkin olisi unohtaa koko juttu, tai sitten vaan reilusti erota, jos avioliitto ei maistu.
Avio-oikeus syntyy avioliiton kautta eikä liity taloudenhoitoon liiton aikana sen enempää kuin avioliitto itsessäänkään. Kotiäitiys taas ei liity mitenkään avioliittoon eikä avio-oikeuteen. Kompensaatio taas on osa taloudenhoitoa ja se on sovittavissa keskenään oltiin naimisissa tai ei. Voihan sitä ajatella että se toinen ei jäisi kotiin, jos olisi avioehto, mutta melkoisen kaukaiselta tuntuu ajatus että päättäisi sen hoitaako lapsiaan kotona sen mukaan onko erossa saamassa puolet tai tasinkoa.
Täällä pitäisi osata erottaa asiat toisistaan vaikka se vaikeaa toki onkin kun perheenä eletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka täällä ajaa jotain ajatusta että ap:n kannattaisi luopua lain turvaamista oikeuksistaan ja miksi ihmeessä? Sama kuin luopuisi perinnöstään.
Joutuu pakosta luopumaan jos toinen osapuoli niin haluaa, ei sitä ole mahdollista estää, korkeintaan voi neuvotella sisällöstä.
Avioeron voi ottaa ihan yksipuolisesti vain toisen puolison hakemuksella, avioehtoa ei voi kuitenkaan tehdä samoin. Avioehtoon ei ole pakko suostua avioliiton solmimisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Kyllä se aivopieru on ollut se että ei ple aiemmin eletty kuin aikuiset. Avioehto ei ole mitään miuta kuin hyvä juttu, ihan molemmille.
Tiedä sitten onko tuo tyypillistä suhteissa, joissa on menty kimppaan nuorena, mutta meille ainakin meinasi käydä samoin. Toki meillä on aina ollut erilliset tilit, mutta opiskeluaikana kun elettiin opintotuilla ja mun pikku palkalla, totuttiin laittamaan lähes kaikki yhteiselle taloustilille. Ja sehän toimi opiskelijoina oikein hyvin kun melkeinpä kaikki meni mitä tuli. Sit kun valmistuttin ja mentiin töihin, tuon älyttömyys kävi hyvin nopeasti selväksi. Meillä oli yhteistilillä aina rahaa, josta ei tiennyt kumman se on ja se nyt on lähtökohtaisesti niin että aikuinen ihminen hallitsee varojaan vaikka kuinka kaikki on yhteistä. Tässä vaiheessa rahat eriytettiin ja yhteinen tili jäi vain lainanhoitotiliksi, johon siirtyi ennen lapsia 50/50 jaolla rahaa, mun lasten kanssa kotona ollessa 0/100 jaolla ja sit taas kun palasin töihin 50/50 jaolla. Nyt kun laina on maksettu, sinne siirtyy enää hoitovastike 50/50.
Kaikki muu raha käytetään just miten käytetään, yhteiseen, omaan tai toisen hyvään/hyväksi.
Joten sanoisin että apn mies toimii aikuismaisesti, mutta ap sitä ei ehkä nyt näe kun tämä kaamea avioehto-pommi on heitetty ilmoille. Asia selvinnee kun istuu alas ja keskustelee eikä riidan keskellä huutele.
Sillä perusteella, mitä ap kertoo, kyse ei ole niinkään itse avioehdosta, vaan tilanteesta, jossa se annetaan. Ainoa ja ehdoton vaihtoehto, muuten ero. Tämä siis miehen puolelta. Isoin kysymys on miksi näin! Mikä on miehen mielessä nyt muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään niin että muutetaan sun vakituinen työsuhde määräaikaiseksi niin että uusitaan se aina puolivuosittain? Miten niin epäreilua? Eihän mikään muutu...
Siis montako kertaa sä laitat tän ontuvan vertauksen?
Ekan kerran. Oletko niin pihalla että luulet täällä kirjoittavan vain yhden sinun lisäksesi?
No miksi ihmeessä sä laitat yhtä ontuvan vertauksen kuin kanssasisaresi aiemmin?
Vertautuu ihan helvetin hyvin. Sä et vaan sitä tajua.
Juu ei vertaudu. Mutta ei se mitään.
Ei vaan sä et ymmärrä. Tietenkään. Trolli.
Kyllä mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, mutta ei työsopimus nyt vaan mitenkään vertaudu avioehtoon.
Hienoa, olet nero.
Mitä sä vaahtoat? Haluatko sä nyt että sun kommenttia pidetään loistavana? Okei, jos sua se helpottaa niin juu pahaltahan nuo molemmat varmasti usein ehdotuksena tuntuu.
No niin. Ja onko susta siis ok ja fiksua että tilanteessa jossa pariskunnalla on kaikki hyvin - itseasiassa taloudellisesti paremmin kuin ennen - että mies tekee yksipuolisesti sen johtopäätöksen että täytyykin tässä tehdä asiasta ongelma ja vaatia muutosta siihen diiliin millä tätä perheprojektia on lähdetty rakentamaan?
Yleensä se ehdotus jommalta kummalta tulee ensin. Varmasti tuntuu ikävältä, mutta eiköhän hänellä ole syynsä.
Ehdotus olisikin vielä eri asia, se voisi olla keskustelun aloitus. Nyt apn mukaan kyse ei ole ehdotuksesta, vaan miehensä on ehdoton asian suhteen. Siitä hän ei halua keskustella. Kuulostaa kyl vähän siltä, että lähdössä on tämä jäpikkä
Miten sen haluaa nähdä, molemmat taktikoi milläkeinoin netota mahdollisimman tehokkaasti tulevassa erossa, onhan siinä aihetta silloin lähteä kuin jäädä ihmettelemään sitä että toinen on liitossa pelkästään ansaintamielessä.
Mun mielestä ap on ainut, joka on ansaintamielessä liikkeellä.
Niin, on töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten miehellä harkintakyky pettää kun vähän alkaa tulla valuuttaa. Vaimo hoitanut miehelle perheen ja tukenut työuupumuksessa. Kaikin puolin hyvät lähtökohdat. Sit tällanen aivopieru. Voi voi.
Jostain kumman syystä se perhe on näissä mammakommenteissa aina miehelle ja mamma uhrautuu miehensä uran eteen.
Todellisuus minusta useimmiten toisin päin: hömssö matalapalkkanainen hinkuu perhettä ja mies työllään tämän mahdollistaa.
Miehen ura olisi ollut ilman mammaa ja lisääntymisunelmaa täysin samanlainen. Samoin mamman uran puuttuminen.
Kumpi tässä oikein uhrautuu ja mahdollistaa?
Samaa mieltä. Jos ajattelee kotivanhemmuutta menetyksen kautta, sitä jää pyörimään siihen miten mä menetän rahaa. Kun taas sitä ajattelee sitä kautta mitä kotivanhemmuus tuo itselle, sitä ajattelee sen kautta mitä siitä saa ja miten se mahdollistetaan. Tällöin se mies näyttäytyy mahdollistajana, ei syyllisenä rahalliseen menetykseen.
Jännä, kuin naiselle näitä vaatimuksia esitetään, mut ei miehelle. Onhan hänkin saanut. Perheen ja uran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten täällä nyt mouhotetaan kompensaatiosta koko ajan. Ei aloittaja ole puhunut kompensaatiosta, eikä sellaisia yleensä harrasteta, vaan pidetään se avio-oikeus voimassa.
Yleensä nuorissa perheissä on rahasta tiukkaa. Tiedättekö, että oikeasti eläkemaksut ovat 24% palkasta? Ei kukaan pysty tuollaisia kompensoimaan toiselle, kun pitää samalla elättää se perhe yhden työssäkäyvän tuloilla ja kotona olevan tuilla.
Kun lapsia hoidetaan kotona, siitä tulee tulonmenetys. Tappio, jos ilmaistaan asia rahallisesti. Ilman avioehtoa tappio jaetaan. Mies haluaisi jättää valtaosan siitä ap:n niskoille.
Kompensaatio nousi tapetille varmaankin siksi, että toinen puoliso haluaa lopettaa avio-oikeuden kesken leikin. Normaalisti, kun avio-oikeus pysyy voimassa, ei tarvita kompensaatiota, sillä avio-oikeus on nimenomaan kotiin jäävän puolison suojaksi. Se on tarkoitettu koko liiton kestoiseksi, ei määräaikaiseksi.
Pelisääntöjen muuttaminen kesken matkan yksipuolisesti nyt vaan on epäreilua. Aikanaan ap on luottanut yhteiseen sopimukseen ja tehnyt valintoja sen pohjalta, kuten jäänyt kotiin. Ehkä hän olisi toiminut toisin, jos tätä sopimusta ei olisi ollut.
Täällä on ollut hyviä vertauksia muihin elämän osa-alueisiin liittyen. Sopimusoikeudessakin tunnetaan sopimusperusteinen vahingonkorvaus, jolla voidaan kattaa sopimuksen rikkomisesta aiheutuva taloudellinen vahinko. Tällainen kompensaatio kotivuosilta vastaa samaa, jos avio-oikeus halutaankin poistaa.
Parasta tässä nyt kuitenkin olisi unohtaa koko juttu, tai sitten vaan reilusti erota, jos avioliitto ei maistu.
Miten se avio-oikeus turvaa kotiin jäävän? Jos nyt ajatellaan että omaisuus on yhteistä ja sit ero tulee siinä vaiheessa kun kotonaollut palaa töihin ja on ollut vaikkapa vuoden töissä. Erotilanteessa kotona olleen palkka on 5000€ ja toisen 9000€. Osituksessa kiinteä omaisuus menee puoliksi ja toisella on tilillä 60000€, toisella 10000€. Halutaan tehdä tasajako, tasinko kotona olleelle 25000€ ja se päätetään maksaa suurempana osuutena kodista tai autolla. Sekö nyt turvasi jotakin?
Juu, mutta näinhän sen ei tarvitse mennä eikä usein menekään.