Maisteri Eeva jäi työttömäksi 26-vuotiaana Nyt hän on 41 ja edelleen työtön

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, kommentoin lähinnä itse lehtijuttua. Oma taustani on, että mulla on huonosti työllistävän alan maisterinpaperit ja tätä nykyä vakituinen työ siivoojana.

Koulutus ei tosiaan takaa mitään, ja tuollaiset puhtaat luonnontieteet eivät ole niitä parhaita työllistäjiä. Akateemisellakin alalla työllistymiseen vaikuttaa mm. suhteet, persoonallisuus ja tuuri. Tämän henkilön kohdalla tuo 2009 lamavuosi on ollut se huonon tuurin elementti asiassa. Hän joutui silloin työpaikastaan pois, ja uuden löytäminen ei sitten ole onnistunut. Mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että kun alan töitä ei heti ole löytynyt, on sitten hankittu lapset. Jos niitä haluaa, pitää toimia silloin kun siihen on biologisesti sopiva aika. Lapsen syntyessä hän on ollut jo pari vuotta työtön ja selkeästi pitkäaikaistyöttömän kategoriassa työnantajien silmissä joka tapauksessa.

Itse oman kokemuksen perusteella suosittelisin tuossa tilanteessa duunaritöihin lähtemistä. Joko koulutuksen kautta, tai sitten hakeutumalla ensin tekemään lyhyitä sijaisuuksia. Niiden kohdalla kun ei katsota sitä, mahtaako henkilö pysyä työpaikassaan vai karkaako oman alan töihin kun silmä välttää. Vaikka homma ei miellyttäisikään, niin sen muutaman viikon on vaikka aidan seipäänä, eikä tarvitse ottaa karenssia omatoimisesta koeaikapurusta. Ja kun on muutamat sijaisuudet taustalla, alkaa olla esim. siivousalalla jo jonkin verran kokenut tekijä, ja paranee mahdollisuudet saada säännöllisempää ja pitkäaikaista työtä. Tällä tavalla koulutuskaan ei siis ole välttämätön, mutta suoraan pitkäaikaiseen työsuhteeseen pääsee varmaan parhaiten erilaisten rekrykoulutusten ym. jatkona.

Työkkäri tekee kyllä karhunpalveluksen, jos suhtautuu korkeakoulutettujen työnhakuun niin "ymmärtäväisesti", ettei vaadi oman alan ulkopuolelle aktivoitumista. Luultavasti tämänkin ihmisen elämä olisi ollut parempaa, jos joku olisi onnistunut patistamaan hänet kokeilemaan jotain erilaista työtä. Ainakin olisi enemmän rahaa, ja jotain kerrottavaa ammatin kyselijöille.

Sekin rajoittaa työn saantia, ettei ilmeisesti aikanaan ole ollut valmis muuttamaan työn perässä esim. Siinä vaiheessa kun ei ollut lapsiakaan. Monesti naisten urat tyssää siihen, että asuinpaikkakunta valitaan miehen työn ja halujen mukaan.

Olen tuo jutussa haastateltu henkilö ja haluaisin oikaista pari väärinkäsitystä.

Ensinnäkin, olen alusta asti hakenut kaikenlaisia töitä, sekä koulutukseen liittyviä että suorittavan tason töitä, mitä tahansa, mitä olen uskonut pystyväni tekemään. En tajunnut sanoa sitä haastattelijalle erikseen, sillä pidin sitä itsestään selvänä.

Toiseksi, minun on oletettu olevan jotenkin huono työntekijä, kun kerran työsuhteeni ovat päättyneet. Ensimmäinen, reilun vuoden kestävä työni päättyi, kun yritykseltä loppuivat rahat taantuman vuoksi. Heidän asiakkaillaan ei ollut asiakkaita, joten yritykseen ei tullut mistään rahaa. Minun työsopimukseni päättyi sattumalta noihin aikoihin, joten minua ei tarvinnut lomauttaa, toisin kuin pari muuta yrityksen työntekijää. Työni oli tarkoitus jatkua, kunhan saataisiin pari isoa sopimusta, jotka olivat olleet vireillä. Ne eivät kuitenkaan toteutuneet, mitä ilmeisimmin juuri taantuman vuoksi. Minut kutsuttiin vielä useita viikkoja työsuhteen päättymisen jälkeen palaveriin, joten oli selvää, että yrittäjä olisi halunnut pitää minut töissä, hänellä ei vain ollut varaa siihen. Lainaakin hän oli ottanut aiempina vuosina, joten sitä ei voinut ottaa lisää.

Jutussa mainitussa suorittavan tason työssä sain viallisen työvälineen vuoksi vaivan, jonka takia toinen jalka meni alta. Tuossa työssä piti pystyä kävelemään, joten en kyennyt tekemään työtä ja hakeuduin lääkäriin. Ajattelin, että olisin pari päivää poissa ja jatkaisin sitten, mutta lääkäri huolestui jalan voimattomuudesta ja kirjoitti reilun viikon sairauslomaa. Sairausloman päätyttyä vuokrafirma ilmoitti, ettei minua enää tarvita. Syyksi he kertoivat, etten ollut ollut riittävän nopea.

Tuo työ oli kuitenkin sellaista, etteivät muutkaan suoriutuneet siitä vaaditussa ajassa. Sekä toinen saman vuokrafirman kautta oleva työntekijä että useampi yrityksen vakituinen työntekijä (olin siis työsuhteessa vuokrafirmaan, ja tein työn tuossa toisessa yrityksessä) kertoivat, etteivät he saa kaikkea työtään tehtyä aikataulun mukaan. Erityisesti vakituiset vaikuttivat uupuneilta järjestelyyn - yritys oli aiemmin tehnyt eri tavalla ja sitten työt oli järjestelty uudelleen. Vain kaikkein nopein työntekijä sai kaiken tehtyä joka työpäivänä ajoissa. Rima oli siis vedetty nopeimpien mukaan ja ns. normaalit ihmiset eivät millään venyneet siihen.

Kun tuo vuokratyö loppui, en jäänyt vellomaan itsesäälissä, vaan katsoin eteenpäin. Olin kyllä pitänyt työstä, mutta on turha jäädä itkemään kaatunutta maitoa.

Jatkan toiseen viestiin, koska tästä tuli näin pitkä.

Jatkoa edelliseen viestiini:

Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.

Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.

Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.

Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.

Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.

Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista. 

En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.

Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin hallitus kaavailee että lähitulevaisuudessa vähintään 50% joka ikäluokasta täytyy olla korkeasti koulutettuja. Mistä työpaikat kaikille, kun tekoälykin rynnii framille kovaa vauhtia??

Edelleen - mitä korkeampi koulutus, sitä pienempi riski jäädä työttömäksi. Tämän te kaikki voitte tarkistaa parin minuutin googlaamisella. Toki aina on Eevoja, mutta ne eivät ole sääntö - ne on poikkeus.

Ja sitten tämä teidän tekoälynne on taas uusi tekosyy istua sohvalla kaivamassa nenää. Vaikka tekoäly kuitekin automatisoi lähinnä ne rutiinit. Edelleen tekoäly on vain työkalu, jota käyttää ne, jotka osaa. Eli et sinä. 

Käytännössä se menee toisinpäin, mitä korkeampi koulutus, sen suurempi riski jäädä työttömäksi. Suurin syy siihen, että suomessa on paljon tohtoreita, on se, että eivät ole saaneet maisteriksi valmistuttuaan töitä, joten ovat jääneet yliopistolle väsäämään väitöskirjaa, että saisivat pientä tutkijanpalkkaa. Sitten tohtoriksi valmistuttua ei heille ole edelleenkään töitä, yliopistotkin työllistävät ainoastaan vähän tohtoreita omiin töihinsä ja muualla ei suomessa tutkijan töitä ole tarjolla. Pitäisi muuttaa ulkomaille. Samoin työlllistyminen on monelle jo maisterivaiheessa kiinni siitä, että pitäisi olla valmis muuttamaan minne tahansa, missä töitä olisi tarjolla, harvat haluavat muuttaa, joteneivät työllisty. Töitä voi siis olla, mutta ne ovat väärällä puolen Suomea.

Miksei ihmiset muuta sinne, missä töitä on?Postdoc-paikkojakin voi hakea ihan koko EUn alueelta.

Kiitokset edellisistä kommenteista! Kuten näkyy, niin asiat ja ihmiselämä ovat harvoin mustavalkoisia.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiini:

Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.

Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.

Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.

Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.

Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.

Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista. 

En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.

Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!

Tässähän tätä pitkäaikaistyöttömille tyypillistä no can do -asennetta tulikin taas oikein olan takaa. Ei pysty eikä kykene eikä oikein viitsikkään. Sitten on ikää 40 v mittarissa eikä kelpaa kuin hanttihommiin.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiini:

Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.

Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.

Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.

Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.

Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.

Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista. 

En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.

Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!

Maisterihaun kautta DIksi kahdessa vuodessa. Jopa Jyväshyvässä on tietotekniikkaa mahdollisuus opiskella eikä Lappeenrantaan tai Tampereellekaan ole mikäänmahdoton matka . Näissä on laajempi tarjonta koulutusaloista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kohtuuton ajatus,e että yrityksen pitäisi jotenkin kouluttaa työnhakija. Kyllähän heidät perehdyttää pitää, mutta hakijan olemassaolevan koulutuksen pitäisi vastata haettua positiota.

Näin yliopistovinkkelistä katsottuna tämä on aika mielenkiintoinen kommentti. Yliopistohan ei näet ole ammattikoulu. Tietyillä aloilla kyllä valmistutaan suoraan ammattiin (lääkis, opettajaopinnot yms.), mutta yleisesti yliopiston tehtävä ei ole tämä.

Yliopistolaki, 2 §: Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Yritän vähän valaista, mitä tarkoitin. Olen siis itse filosofian maisteri ja asiantuntijatehtävissä yksityisellä sektorilla. Mielestäni laaja-alainen yliopistokoulutus antoi minulle eväät menestyä työelämässä, pystyn etsimään ja analysoimaan tietoa tehokkaasti. Sen takia työnantajani ei varsinaisesti tarvinnut kouluttaa minua normaalia perehdytystä enempää. 🙂

Näin sen juuri pitäisi mennäkin! Ongelmaksi muodostuu se tässäkin ketjussa todettu, että Suomessa työmarkkinat ovat joustamattomat ja monet työnantajat ja myös työnhakijat näkevät yliopistot jonkinlaisina ammattikouluina. Esimerkiksi Eevan ammattitaitoa on pidetty menetettynä tai kadonneena, osaamista olemattomana ja sopimattomana, ja ainoaksi lähes ainoana ammattivaihtoehtona nähty opettajan työt tai täydellinen alanvaihto. Tosiasiassa ne sinun mainitsemasi työelämän menestyksen eväät eivät ole haihtuneet minnekään - pitäisi vain löytää työnantaja joka arvostaisi niitä. Lisäksi Eevalla on tietysti yleistä elämänkokemusta aivan eri tavalla kuin 25-vuotiaalla tuoreella maisterilla.

15 vuodessa mikä tahansa tutkinto vanhentuu varsinkin kun sitä ammattiosaamista ei ole mistään työpaikasta edes kertynyt.

Hahahahahahah!

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiini:

Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.

Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.

Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.

Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.

Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.

Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista. 

En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.

Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!

Ai menettänyt työmarkkinatuen? Tuon takia ei tule koskaan työllistymään, kun päässä on vinouma, jonka mukaan tärkeää olisi jatkaa niillä tuilla. Kun tuille pääsee aina takaisin, mutta hyvään työhän ei 15 v tauon jälkeen olekaan enää mitään asiaa. 

Jos olisi aloittanut siitä vaatimattomasta hommasta ja olisi ollut asenne kohdallaan, olisi jo hyvässä työssä. Mutta kun pääasia on se ettei vaan tuet mene, niin työtön tulee olemaan aina. Ja opettaa saman mallin lapsillekin, sen sijaan että tavoittelisivat palkkaa ja itsensä elättämistä, tavoittelevat niillä tuilla elämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiini:

Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.

Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.

Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.

Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.

Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.

Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista. 

En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.

Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!

Ai menettänyt työmarkkinatuen? Tuon takia ei tule koskaan työllistymään, kun päässä on vinouma, jonka mukaan tärkeää olisi jatkaa niillä tuilla. Kun tuille pääsee aina takaisin, mutta hyvään työhän ei 15 v tauon jälkeen olekaan enää mitään asiaa. 

Jos olisi aloittanut siitä vaatimattomasta hommasta ja olisi ollut asenne kohdallaan, olisi jo hyvässä työssä. Mutta kun pääasia on se ettei vaan tuet mene, niin työtön tulee olemaan aina. Ja opettaa saman mallin lapsillekin, sen sijaan että tavoittelisivat palkkaa ja itsensä elättämistä, tavoittelevat niillä tuilla elämistä. 

Voitko idiootti jo lopettaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kohtuuton ajatus,e että yrityksen pitäisi jotenkin kouluttaa työnhakija. Kyllähän heidät perehdyttää pitää, mutta hakijan olemassaolevan koulutuksen pitäisi vastata haettua positiota.

Näin yliopistovinkkelistä katsottuna tämä on aika mielenkiintoinen kommentti. Yliopistohan ei näet ole ammattikoulu. Tietyillä aloilla kyllä valmistutaan suoraan ammattiin (lääkis, opettajaopinnot yms.), mutta yleisesti yliopiston tehtävä ei ole tämä.

Yliopistolaki, 2 §: Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Yritän vähän valaista, mitä tarkoitin. Olen siis itse filosofian maisteri ja asiantuntijatehtävissä yksityisellä sektorilla. Mielestäni laaja-alainen yliopistokoulutus antoi minulle eväät menestyä työelämässä, pystyn etsimään ja analysoimaan tietoa tehokkaasti. Sen takia työnantajani ei varsinaisesti tarvinnut kouluttaa minua normaalia perehdytystä enempää. 🙂

Näin sen juuri pitäisi mennäkin! Ongelmaksi muodostuu se tässäkin ketjussa todettu, että Suomessa työmarkkinat ovat joustamattomat ja monet työnantajat ja myös työnhakijat näkevät yliopistot jonkinlaisina ammattikouluina. Esimerkiksi Eevan ammattitaitoa on pidetty menetettynä tai kadonneena, osaamista olemattomana ja sopimattomana, ja ainoaksi lähes ainoana ammattivaihtoehtona nähty opettajan työt tai täydellinen alanvaihto. Tosiasiassa ne sinun mainitsemasi työelämän menestyksen eväät eivät ole haihtuneet minnekään - pitäisi vain löytää työnantaja joka arvostaisi niitä. Lisäksi Eevalla on tietysti yleistä elämänkokemusta aivan eri tavalla kuin 25-vuotiaalla tuoreella maisterilla.

15 vuodessa mikä tahansa tutkinto vanhentuu varsinkin kun sitä ammattiosaamista ei ole mistään työpaikasta edes kertynyt.

No kyllä. Pelkkä koulutus ei ole ammatti, ammatti opitaan työssä vuosien mittaan. Nyt on jo koulutuskin vanhentunut. Ja elämänkokemus kotona oleillen ei ole mitenkään työnantajalle arvokasta, vaan päinvastoin kyky sopeutua työelämään on jo tosiasiallisesti mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiini:

Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.

Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.

Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.

Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.

Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.

Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista. 

En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.

Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!

Ai menettänyt työmarkkinatuen? Tuon takia ei tule koskaan työllistymään, kun päässä on vinouma, jonka mukaan tärkeää olisi jatkaa niillä tuilla. Kun tuille pääsee aina takaisin, mutta hyvään työhän ei 15 v tauon jälkeen olekaan enää mitään asiaa. 

Jos olisi aloittanut siitä vaatimattomasta hommasta ja olisi ollut asenne kohdallaan, olisi jo hyvässä työssä. Mutta kun pääasia on se ettei vaan tuet mene, niin työtön tulee olemaan aina. Ja opettaa saman mallin lapsillekin, sen sijaan että tavoittelisivat palkkaa ja itsensä elättämistä, tavoittelevat niillä tuilla elämistä. 

Voitko idiootti jo lopettaa?

Lopeta vaan ihmeessä. Tuossa on kaikki ne työttömän tekosyyt, jotka jatkossakin pitävät hänet työttömänä.

Iso ongelma tuossa on verkostojen puute, kun niitä ei ole päässyt syntymään aikojen myötä. Olen itse saanut työni yleensä opiskelu- tai työkavereiden suositusten siivittäminä. Mutta tsemppiä, ei kannata luovuttaa.

Kyllä varmaan nämä negatiiviset kommentit auttaa koulukiusaamisesta kärsinyttä työnhaussa. Huoh.

Tyvestä puuhun noustaan, sanoo vanha sananlasku. Ja toinen, joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Jotenkin tuntuu, että tuolla maisterilla on ollut heti alusta asti liian korkeat vaatimukset, vaikka työkokokemusta ei ollut. Eikö aineyhdistelmä ole sellainen, että sillä pääsisi kouluun opettamaan? Se mitä ole vuosikausia ihmetellyt, on se, miksi monet eivät suostu muuttamaan toiselle paikkakunnalle, missä kuitenkin olisi töitä tarjolla. Koska olen aina suostunut muuttamaan ei vain toiselle paikkakunnalle, vaan jopa toiseen maahan, en ole ollut työttömänä valmistumiseni jälkeen. Nyt olen jo työni tehnyt ja olen onnellinen, etten enää ole siellä hullunmyllyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiini:

Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.

Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.

Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.

Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.

Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.

Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista. 

En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.

Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!

Ai menettänyt työmarkkinatuen? Tuon takia ei tule koskaan työllistymään, kun päässä on vinouma, jonka mukaan tärkeää olisi jatkaa niillä tuilla. Kun tuille pääsee aina takaisin, mutta hyvään työhän ei 15 v tauon jälkeen olekaan enää mitään asiaa. 

Jos olisi aloittanut siitä vaatimattomasta hommasta ja olisi ollut asenne kohdallaan, olisi jo hyvässä työssä. Mutta kun pääasia on se ettei vaan tuet mene, niin työtön tulee olemaan aina. Ja opettaa saman mallin lapsillekin, sen sijaan että tavoittelisivat palkkaa ja itsensä elättämistä, tavoittelevat niillä tuilla elämistä. 

Voitko idiootti jo lopettaa?

Lopeta vaan ihmeessä. Tuossa on kaikki ne työttömän tekosyyt, jotka jatkossakin pitävät hänet työttömänä.

Miten imbesilli oletkaan! Miten ihmeessä teet tätä valehtelua vuosikymmenestä toiseen? Onko sulla mitään elämääkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen viestiini:

Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.

Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.

Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.

Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.

Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.

Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista. 

En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.

Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!

Ai menettänyt työmarkkinatuen? Tuon takia ei tule koskaan työllistymään, kun päässä on vinouma, jonka mukaan tärkeää olisi jatkaa niillä tuilla. Kun tuille pääsee aina takaisin, mutta hyvään työhän ei 15 v tauon jälkeen olekaan enää mitään asiaa. 

Jos olisi aloittanut siitä vaatimattomasta hommasta ja olisi ollut asenne kohdallaan, olisi jo hyvässä työssä. Mutta kun pääasia on se ettei vaan tuet mene, niin työtön tulee olemaan aina. Ja opettaa saman mallin lapsillekin, sen sijaan että tavoittelisivat palkkaa ja itsensä elättämistä, tavoittelevat niillä tuilla elämistä. 

Voitko idiootti jo lopettaa?

Lopeta vaan ihmeessä. Tuossa on kaikki ne työttömän tekosyyt, jotka jatkossakin pitävät hänet työttömänä.

Sori, mutta kuulostat ihan koulukiusaajalta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan nämä negatiiviset kommentit auttaa koulukiusaamisesta kärsinyttä työnhaussa. Huoh.

Tarkoitus ON kiusata. Sama tarkoitus on ollut jo vuosikymmeniä tällä Hönöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kohtuuton ajatus,e että yrityksen pitäisi jotenkin kouluttaa työnhakija. Kyllähän heidät perehdyttää pitää, mutta hakijan olemassaolevan koulutuksen pitäisi vastata haettua positiota.

Näin yliopistovinkkelistä katsottuna tämä on aika mielenkiintoinen kommentti. Yliopistohan ei näet ole ammattikoulu. Tietyillä aloilla kyllä valmistutaan suoraan ammattiin (lääkis, opettajaopinnot yms.), mutta yleisesti yliopiston tehtävä ei ole tämä.

Yliopistolaki, 2 §: Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Yritän vähän valaista, mitä tarkoitin. Olen siis itse filosofian maisteri ja asiantuntijatehtävissä yksityisellä sektorilla. Mielestäni laaja-alainen yliopistokoulutus antoi minulle eväät menestyä työelämässä, pystyn etsimään ja analysoimaan tietoa tehokkaasti. Sen takia työnantajani ei varsinaisesti tarvinnut kouluttaa minua normaalia perehdytystä enempää. 🙂

Näin sen juuri pitäisi mennäkin! Ongelmaksi muodostuu se tässäkin ketjussa todettu, että Suomessa työmarkkinat ovat joustamattomat ja monet työnantajat ja myös työnhakijat näkevät yliopistot jonkinlaisina ammattikouluina. Esimerkiksi Eevan ammattitaitoa on pidetty menetettynä tai kadonneena, osaamista olemattomana ja sopimattomana, ja ainoaksi lähes ainoana ammattivaihtoehtona nähty opettajan työt tai täydellinen alanvaihto. Tosiasiassa ne sinun mainitsemasi työelämän menestyksen eväät eivät ole haihtuneet minnekään - pitäisi vain löytää työnantaja joka arvostaisi niitä. Lisäksi Eevalla on tietysti yleistä elämänkokemusta aivan eri tavalla kuin 25-vuotiaalla tuoreella maisterilla.

15 vuodessa mikä tahansa tutkinto vanhentuu varsinkin kun sitä ammattiosaamista ei ole mistään työpaikasta edes kertynyt.

No kyllä. Pelkkä koulutus ei ole ammatti, ammatti opitaan työssä vuosien mittaan. Nyt on jo koulutuskin vanhentunut. Ja elämänkokemus kotona oleillen ei ole mitenkään työnantajalle arvokasta, vaan päinvastoin kyky sopeutua työelämään on jo tosiasiallisesti mennyt. 

WAU! Typeryys huipussaan sulla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kohtuuton ajatus,e että yrityksen pitäisi jotenkin kouluttaa työnhakija. Kyllähän heidät perehdyttää pitää, mutta hakijan olemassaolevan koulutuksen pitäisi vastata haettua positiota.

Näin yliopistovinkkelistä katsottuna tämä on aika mielenkiintoinen kommentti. Yliopistohan ei näet ole ammattikoulu. Tietyillä aloilla kyllä valmistutaan suoraan ammattiin (lääkis, opettajaopinnot yms.), mutta yleisesti yliopiston tehtävä ei ole tämä.

Yliopistolaki, 2 §: Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Yritän vähän valaista, mitä tarkoitin. Olen siis itse filosofian maisteri ja asiantuntijatehtävissä yksityisellä sektorilla. Mielestäni laaja-alainen yliopistokoulutus antoi minulle eväät menestyä työelämässä, pystyn etsimään ja analysoimaan tietoa tehokkaasti. Sen takia työnantajani ei varsinaisesti tarvinnut kouluttaa minua normaalia perehdytystä enempää. 🙂

Näin sen juuri pitäisi mennäkin! Ongelmaksi muodostuu se tässäkin ketjussa todettu, että Suomessa työmarkkinat ovat joustamattomat ja monet työnantajat ja myös työnhakijat näkevät yliopistot jonkinlaisina ammattikouluina. Esimerkiksi Eevan ammattitaitoa on pidetty menetettynä tai kadonneena, osaamista olemattomana ja sopimattomana, ja ainoaksi lähes ainoana ammattivaihtoehtona nähty opettajan työt tai täydellinen alanvaihto. Tosiasiassa ne sinun mainitsemasi työelämän menestyksen eväät eivät ole haihtuneet minnekään - pitäisi vain löytää työnantaja joka arvostaisi niitä. Lisäksi Eevalla on tietysti yleistä elämänkokemusta aivan eri tavalla kuin 25-vuotiaalla tuoreella maisterilla.

15 vuodessa mikä tahansa tutkinto vanhentuu varsinkin kun sitä ammattiosaamista ei ole mistään työpaikasta edes kertynyt.

No kyllä. Pelkkä koulutus ei ole ammatti, ammatti opitaan työssä vuosien mittaan. Nyt on jo koulutuskin vanhentunut. Ja elämänkokemus kotona oleillen ei ole mitenkään työnantajalle arvokasta, vaan päinvastoin kyky sopeutua työelämään on jo tosiasiallisesti mennyt. 

WAU! Typeryys huipussaan sulla!

Valitettavan totta, että 15 vuodessa ilman työstä saatua kokemusta ja jatkokouluttautumista tuolla fysiikan maisterin tutkinnolla ei töitä saa yhtään mistään tuon ikäisenä. Jokaikistä paikkaa hakee nuorempia, pätevämpiä vastavalmistuneita. ja niitä joilla on työkokemusta.