Maisteri Eeva jäi työttömäksi 26-vuotiaana Nyt hän on 41 ja edelleen työtön

Vierailija kirjoitti:

Olisi voinut tuossa ajassa opiskella jonkun duunariammatin. Päätä ainakin opiskeluun riittää.

Olen hakenut, mutta minua ei ole valittu. Ehkä pitäisi kiinnostua jostakin vähemmän suositusta alasta.

Vierailija kirjoitti:

"Koulutusta vastaava työ" on suurin sudenkuoppa, jonka ihminen voi itselleen kaivaa. Kun mikään muu ei kelpaa kuin koulutusta vastaava työ.

Pitäisi osata ajatella laajemmin. Jos ei löydykään tismalleen koulutusta vastaavaa työtä niin löytyisikö jotain muuta, jossa voisi käyttää hyödyksi hankittua koulutusta? Siitä sitten vaihe vaiheelta etenisi kohti ominta osaamisaluettaan.

Pahinta on jäädä odottelemaan koulutustaan vastaavaa työtä. Odotellessa aika kuluu äkkiä ja sitten ollaankin tilanteessa, ettei ketään työnantajaa joku ammoinen maisteristutkinto kiinnosta yhtään.

En ole odotellut. Olen hakenut kaikenlaisia töitä. Yleensä siivoustöihinkään ei pääse, koska tulijoita on niin paljon.

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, kommentoin lähinnä itse lehtijuttua. Oma taustani on, että mulla on huonosti työllistävän alan maisterinpaperit ja tätä nykyä vakituinen työ siivoojana.

Koulutus ei tosiaan takaa mitään, ja tuollaiset puhtaat luonnontieteet eivät ole niitä parhaita työllistäjiä. Akateemisellakin alalla työllistymiseen vaikuttaa mm. suhteet, persoonallisuus ja tuuri. Tämän henkilön kohdalla tuo 2009 lamavuosi on ollut se huonon tuurin elementti asiassa. Hän joutui silloin työpaikastaan pois, ja uuden löytäminen ei sitten ole onnistunut. Mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että kun alan töitä ei heti ole löytynyt, on sitten hankittu lapset. Jos niitä haluaa, pitää toimia silloin kun siihen on biologisesti sopiva aika. Lapsen syntyessä hän on ollut jo pari vuotta työtön ja selkeästi pitkäaikaistyöttömän kategoriassa työnantajien silmissä joka tapauksessa.

Itse oman kokemuksen perusteella suosittelisin tuossa tilanteessa duunaritöihin lähtemistä. Joko koulutuksen kautta, tai sitten hakeutumalla ensin tekemään lyhyitä sijaisuuksia. Niiden kohdalla kun ei katsota sitä, mahtaako henkilö pysyä työpaikassaan vai karkaako oman alan töihin kun silmä välttää. Vaikka homma ei miellyttäisikään, niin sen muutaman viikon on vaikka aidan seipäänä, eikä tarvitse ottaa karenssia omatoimisesta koeaikapurusta. Ja kun on muutamat sijaisuudet taustalla, alkaa olla esim. siivousalalla jo jonkin verran kokenut tekijä, ja paranee mahdollisuudet saada säännöllisempää ja pitkäaikaista työtä. Tällä tavalla koulutuskaan ei siis ole välttämätön, mutta suoraan pitkäaikaiseen työsuhteeseen pääsee varmaan parhaiten erilaisten rekrykoulutusten ym. jatkona.

Työkkäri tekee kyllä karhunpalveluksen, jos suhtautuu korkeakoulutettujen työnhakuun niin "ymmärtäväisesti", ettei vaadi oman alan ulkopuolelle aktivoitumista. Luultavasti tämänkin ihmisen elämä olisi ollut parempaa, jos joku olisi onnistunut patistamaan hänet kokeilemaan jotain erilaista työtä. Ainakin olisi enemmän rahaa, ja jotain kerrottavaa ammatin kyselijöille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kummallinen tuo juttu paljon jäi kysymyksiä.

Olihan tuossa paljon omia valintoja, joista tuo tilanne nyt johtuu. Olen itsekin kolmen lapsen äiti, valmistunut maisteriksi lasten välissä. LISÄKSI ollut aktiivisesti mukana oman alani järjestössä, tehnyt lisäopintoja ja pätkätöitä esim. vanhempainvapaalla. Nyt samanikäinen ja ensimmäinen, hyvinpalkattu vakityö. Ne verkostot ja oma aktiivisuus olisi hyviä. Tuntuu, että ko. hlö on paennut hoitovapaalle sitä, ettei oikeasti olisi töihin halunnutkaan tai ihan suoraan kyennyt.

Kun ei niitä pätkätöitäkään ole saanut, ei edes ilmaistöitä, niin ei ole millään pystynyt kerryttämään oman alan kokemusta. Jota ilman ei sitten pääse senkään vertaa edes pätkätöihin.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutettujen työttömyys on verkostojen puutetta. Muun väittäminen on epärehellisyyttä. Tällaisissa ketjuissa tavataan väittää työttömien olevan "tyhmiä", "laiskoja", "lusmuja", "homssuisia", "epäsosiaalisia", "epäajantasaisia", "rumia", "mt-ongelmaisia", "juoppoja", jne. Näiden väitteiden esittäjät kaikki tietävät omista kokemuksistaan, että työelämä on täynnä noita kuvauksia vastaavia ihmisiä. Työttömiin verrattuna ero on se, että heillä on oikeat verkostot.

t. työtön VTT

Verkostojen luonti on ehkä tarmoakin vaativaa pitkäjänteistä hommaa, josta ei makseta palkkaa eikä tule todistuspätevyyksiä. Sitä on tehtävä jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien, suunniteltava harjoittelupolku ja jopa harrastuksiakin sitä silmällä pitäen. Ehkä jotkin persoonan ominaisuudet ihmisessä tukevat tätä, että on helpompaa alkaa tehdä itseään tutuksi. Verkostoitumisesta pidetään kursseja, monet elämänhallintagurut kertovat moniosaisia listoja, mitä pitää tehdä, mutta suurin osa opeista eivät ole välttämättä siirrettävissä toiselle ihmiselle sellaisenaan. Verkostoituminen ja kanssakäyminen, samoin kuin esimerkiksi johtaminen, mistään ei ole niin paljon koulutuksia, mutta huonot pomot ovat entistä huonompia, hyvät pomot ovat hyviä ja paranevat vanhetessaan, mutta kukaan ei oikein pysty tekemään tarkkaa reseptiä, miksi ovat huonoja, miksi hyviä. Sama verkostoitumisessa. Toiset vain yhtäkkiä tunnetaan, ja he tuntevat ihmisiä. Eivät hyvät verkostoitujat välttämättä pysty esittämään jotakin tiettyä kommervenkkia, millä verkostot aukeavat. He vaan kykenevät siihen, ensimmäisestä kanssakäymisen minuutista alkaen. 

On harmi, kun työpaikkaa ei enää voi varmistaa suoraviivaisilla kurssi- tai oppiarvopätevyyksillä, vaan mukaan tulee hyvin epämääräinen henkilökohtainen persoonallisuus. 

Meillä on 25 km päässä Jyväskylässä fysiikan opettajana viime kevään ylioppilas. Fyysikoista on huutava pula opettajina, pääsisi heti töihin.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei niitä pätkätöitäkään ole saanut, ei edes ilmaistöitä, niin ei ole millään pystynyt kerryttämään oman alan kokemusta. Jota ilman ei sitten pääse senkään vertaa edes pätkätöihin.

Tuo on itseään vahvistava kierre, johon voi jäädä jumiin, ja asian tunnistaminen sekä halu irtautua kyseisestä loukusta ei välttämättä riitä.  On tehtävä jotakin toisella tavalla kuin aikaisemmin. Se on pelottavaa, se on vaikeaa, eikä ole olemassa oppikirjaa, mistä voisi lukea, mitkä asiat tehdään A:sta Ö:hön, ja sitten abragadabra oletkin poissa siitä loukusta. Se ei mene niin.

Esimerkkinä työhakemusten tekeminen. Siitä on tullut teollisuutta, työvoimahallinto pakottaa teolliseen työhakemusten tehtailuun. Massahakemisesta ei varmasti ole ollut apua, jos edelleen työtön työnhakija mainitsee tehneensä 300 työhakemusta. Viimeistään sadan jälkeen olisi syytä miettiä, onko tämä toiminta  juuri tällä tavalla tehtynä tuloksellista. Jos työnhakija turvautuu sinänsä tosiin syihin, miksi työnhaku ei onnistu, työnhaku ei onnistu varmasti tulevaisuudessakaan. Näitä syitä on mm. 

- työpaikkoja ei ole

- jatkuva hakeminen ei lisää työpaikkoja

- samaan työpaikkaan hakee satoja muitakin hakemuksia

- pitäisi olla kokemusta, jota minulla ei ole, enkä myöskään saa työttömänä lisää kokemusta

Näihin syihin keskittymisellä haittaa työllistymistään, koska ne ovat juuri niitä syitä, miksi työpaikkaa ei löydy. Mainitut syyt ovat osa huomaamatonta roolia, johon ihminen saattaa eksyä asettumaan.

Minä en edes osaa neuvoa, miten töitä haetaan, tekijää kaipaavia töitä on löytynyt jostakin syystä, on pyydetty tekemään, homma tehty ja kuitattu palkka, en osaa selittää, mitä enemmän tekee, sitä enemmän löytyy niitä, jotka muistavat palata uudestaan saman työn teettämisen merkeissä. Useampia yhtaikaisia työlinjoja, työläisenä, virkahenkilönä ja yrittäjänä. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tuo on tehny jo sen virheen että on mennyt opiskelemaan maisteriksi. Kun kerran tekniikka kiinnostaa niin diplomi-insinöörin tutkinto olisi ollut työnsaannin kannalta parempi, työnantajat arvostavat enemmän.

Sitten teki sen virheen että alkoi lisääntymään eikä hankkinut alan kokemusta, töihin kuitenkin opiskelujen jälkeen pääsi vuodeksi niin siitä olisi ollut hyvä jatkaa vielä sen verran että vakipaikka olisi löytynyt.

Sen jälkeen vielä lisääntyi lisää ja hups vaan, 15 vuotta mennyt, ikää yli 40 joten työllistyminen on hyvin hankalaa.

Sitä saa mitä tilaa, tässäkin tapauksessa. Jos yhteiskunta rankaisee lasten teosta tällä tavoin niin sitten pelataan niillä säännöillä eikä hankita lapsia. Jos se yhteiskuntaa alkaa haittaamaan jossain vaiheessa kun porukka ei lisäänny niin voidaan todeta taas että sitä saa mitä tilaa 🤣

"Sitten teki sen virheen että alkoi lisääntymään eikä hankkinut alan kokemusta, töihin kuitenkin opiskelujen jälkeen pääsi vuodeksi niin siitä olisi ollut hyvä jatkaa vielä sen verran että vakipaikka olisi löytynyt."

Paitsi, että juuri tuota ei tapahtunut. Vaikka kuinka haet, niin jokainen yritys sanoo ei. Kokemusta ei saa, kun ei kukaan ota töihin. Sitä myöten sitten työttömyys pitkittyy ja jo puolen vuoden päästä yritykset katsovat kieroon, koska sulla on puolen vuoden aukko työhistoriassa.

Vierailija kirjoitti:

- Opiskeli vaikeasti työllistävän tutkinnon

- Teki perään lapsen siinä vaiheessa kun olisi pitänyt olla valmis vaikka muuttamaan työn perässä ja tekemään mitä tahansa työtä jos oman alan työtä ei löydy

Ei perään, vaan parin vuoden työttömyyden jälkeen. Ensin haettiin töitä, ja lopulta todettiin, ettei lapsihaavetta voi loputtomiin lykätä, jos niitä joskus aikoo tehdä.

minä en usko että tämä juttu on tosi, eikä moni kommentoija myöskään puhu totta. Tuolla on toisessa ketjussa kerrottu, että yliopistokoulutus on ainoa oikea korkeakoulutus ja arvostettu korkealle työnantajien keskuudessa. Kaikki työllistyvät!

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin että suostuu antamaan itsestään tämän tyylisen haastattelun lehteen, kertoo kaiken.

Työnhaku ja julkinen elämä on sosiaalinen peli.

Kotona me voimme olla haavoittuva ja hauras itsemme, mutta kun astumme näyttämölle, silloin ei kannata olla "Pirkko 41v, ei mitään työkokemusta ja ainoasta lyhyestä keikkatyöstäni ikinä sain potkut, koska saikutin viikon huvikseni"

Tää oli varmaan joku tekaistu juttu, koska miksi kukaan ikinä alistuisi olemaan tällaisen lehtijutun "päätähti"

Siksi en halunnut kuvaani juttuun. Nyt vain tutut osaavat yhdistää jutun ja naaman.

Yli 40-vuotias on nykyajan työelämässä jo vanha kehäraakki. Ikäsyrjintä elää ja voi hyvin työnhaussa ja työpaikoilla. Uutisissa ja televisiossa on puhuttu keväästä asti ja koko ajan rasismista. Miksi ei puhuta ikäsyrjinnästä, joka on suomalaisilla työpaikoilla todellinen ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy taitaa olla ikäsyrjintä. 41-vuotias nainen on työnhaussa jo yli-ikäinen. Ja yli 50-vuotiaan naisen on turha edes hakea uutta työpaikkaa. Ikääntyvän naisen työhakemus heitetään roskiin jo hakuvaiheessa, kun hakijan syntymävuosi on näkyvillä.

Moni työnantaja ei ota sitä riskiä, että ikääntyvä ja mahdollisesti myös rapakuntoinen työntekijä olisi usein ja pitkiä aikoja sairauslomalla. Jos työntekijä sairastaa toistuvasti, niin hän tulee työnantajalle kalliiksi. Ikääntyvä työntekijä voi jäädä myös työkyvyttömyyseläkkeelle.

Eeva voisi harkita opiskelua esimerkiksi lääkäriksi tai hammaslääkäriksi. Töitä on varmasti ja korkealla palkalla tulee toimeen. Ja lääkärin tai hammaslääkärin työssä voi jatkaa virallisen eläkeiän jälkeenkin.

Fysiikan maisterina voi hakea lähes jokaisella Suomen koulupaikkakunnalla opettajasijaisuuksia, teoreettinen kyky fyysikolla varmasti riittää lukiotasollekin asti. Avoimessa voi opiskella pedagogian kandidaattiopintoja, ja saattaa jopa päästä alaan sisälle. Sijaisuudet voivat aluksi olla yksittäisiä, mutta kuntarekryssä on ympäristö, jossa napataan nopeasti rekryyn ilmoittautunut henkilö, kun sijaista tarvitaan lyhyellä varoitusajalla. 

Minä olen hiukan kallistumassa siihen, että kaikkea ei ole artikkelissa kerrottu, äitiys- ja hoitovapaakaudet eivät kokonaan selitä viidentoista vuoden työttömyyttä. Toivottu työnkuva hakemuksissa on ehkä rajattu tiukasti, jolloin sopivaa työtä ei vain löydy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo ihme että tämä maa on näin surkeessa kunnossa.

Eeva-Maisterin syytä! Kiva kun tulee näitä propagandauutisia säännöllisin väliajoin teille lampaille.

Itsekin olen työtön maisteri. Olen lähettänyt about 100 työhakemusta muihin kuin korkeakoulututkintoa vaativiin töihin, kuten kaupan kassalle. Ei oteta töihin! Eikä omalle alalle pääse ilman työkokemusta.

Tämä siis Oulussa. Ja kyllä harkitsen muuttoa, mutta en tiedä missä olisi asiat paremmin. Jotenkin vaan mennyt luottamus tähän maahan.

Älä mainitse tutkintoa kun haet sinne kauppaan. Ne ajattelevat että etsit kuitenkin parempaa palkkaa ja lähdet heti pois kun oman alan työ löytyy (vaikka todellisuudessa ei löytyisi). Monen vuoden aukko cvssä on heidän mielestään parempi kuin maisterinpaperit.

Mitä kannattaa sanoa työpaikkahaastattelussa, kun kysytään, mitä olet tehnyt kaikki nämä vuodet lukion jälkeen?

Mä olen hymyillyt ujosti ja sanonut "en paljon mitään". Pari kertaa on tärpännyt. Useammin en ole itse asiassa edes päässyt työhaastatteluun,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran syy löytyy tekstisisällöstä. Artikkelissa ikään kuin pohditaan, miten fyysikko voi olla työtön, sillä onhan hän korkeakoulutettu. No. Tekstissä Eeva kertoo, että ekan lyhyen työn jälkeen hän jäi äikkärille pariksi vuodeksi. Sitten hän kertoo hakeneensa töitä, mutta jo sivulauseessa antaa ymmärtää ettei nyt niin kovin tosissaan kuitenkaan. Sillä lapsi oli pieni ja pienillä lapsilla on flunssaa ja sen semmoista, eli oli oikeastaan ihan hyvä että toinen vanhempi oli kotona. Sitten tuli toinen lapsi ja kolmas lapsi ja Eeva jatkoi siis koko ajan kotona olemistaan. Sitten hupsis hän on ollutkin yhteensä jo 15v pois työelämästä.

Hän on siis 41-vuotias henkilö, vailla käytännössä lainkaan työkokemusta. Henkilö joka on suorittanut tutkintonsa 16 vuotta sitten. Nyt hän ihmettelee miten ei saa fyysikon töitä. Minä en ihmettele. Eeva kertookin esimerkin, että vuokratöistäkin hänet potkaistiin pihalle, koska hän ei ollut riittävän nopea. Aivan. 41-vuotias töihin tottumaton on harvoin varsinainen tehopakkaus. En tarkoita tätä loukkauksena, mutta näin se käytännössä usein menee. Pelkästään työrytmin opettelu tuossa iässä on monelle usein hankalaa kotonaolovuosien jälkeen. Aika monta kertaa vastaavassa tilanteessa ollut itse lopettaa, koska työrytmi ja arkinen ahertaminen ei oikein maistu.

Eeva ei myöskään voi edes kuvitella, että hän hyppäisi samaan urapisteeseen kuin uraa tehneet opiskelukaverinsa. Hänen pitäisi aloittaa avustavista assistentin tehtävistä, jotka koulutuksesta riippumatta harvoin ovat sitä vahvaa substanssia. Se olisi toisten avustamista, excelien täyttämistä ja vaikka sitä kahvin keittoa toimialalla, joka liittyy jotenkin hänen koulutukseensa. Tähän aniharva 41-vuotias on kuitenkaan halukas lähtemään.

Eli sanotte mitä sanotte, mutta kyllä tässä Eevalla on peiliin katsomisen paikka. Tilanne on seurausta jatkumosta ihan omia valintoja.

Samaa mietin. Ja vähän Eevaa vanhempana, laman lapsena, erityisesti sitä, mistä tulee tuollainen luottamus elämään. Itse en olisi kuuna päivänä uskaltanut jäädä tulottomaksi ja toisten niskoille, mitä jos tulee avioero? Mitä jos mies kuolee ja pitää itse elättää iso lapsikatras? Mitä jos mies kuolee eläkkeelle jäätyänne, leskeneläke on poistettu ja pitää itse kituuttaa vielä 25 vuotta ennen kuolemaa? lapsetko sinut elättävät?

Minä menin jo kesätöihin "oman alan" siis opiskelualani töihin, jäin sinne takomaan samalla kun opiskelin, kun valmistuin oli jo työkokemusta AMK-papereiden lisäksi, sain hyvän nousujohteisen työn, pyydettiin muuallekin kun esimies vaihtoi firmaa, lopulta tein ylemmän korkeakoulututkinnon ja jatkoin työnhakua silloin, kun halusin vaihtaa pestiä.

Aina oma palkka, aina omat rahat, aina puolet omistusasunnosta mulla, aina pelko kun esim nyt on firmassa yyteet päällä. Silti, jos mitään tapahtuu, me pärjätään lasten kanssa kolmistaankin, mulla on säästöjä, verkostoa, mahdollisuus vaihtaa maata tai paikkakuntaa ja kouluttautua vaikka uudelleen, pitkälti maksettu asunto johon mahdumme pienin kuluin, ei kulutusluottoja ja hyvä eläke jos jäjestelmä on vielä pystyssä kun voin jäädä eläkkeelle. Ehkä jutun Eeva saa sitten vaikka perintöä, vai minkä varaan hän on laskenut kaikki nämä vuodet? Itse en saa penniäkään, päinvastoin, avustan iäkkäitä vanhempiani taloudellisesti. 

Eipä niitä oman alan kesätöitäkään saanut. Se kävi selväksi parin vuoden jälkeen. Eikä Jyväskylästä löydy muidenkaan alojen kesätöitä, sillä nuoria on niin paljon, että yritykset voivat valita kauneimmat päältä.

On monia, jotka ovat tehneet samoin kuin sinä, mutteivät silti ole onnistuneet. Ei kaikki ole kiinni yrittämisen määrästä ja laadusta, aika paljon on kiinni myös tuurista.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli päiväkodissa vaikka äiti ei käynyt töissä?

Työn hakeminen on kokopäivätyötä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 25 km päässä Jyväskylässä fysiikan opettajana viime kevään ylioppilas. Fyysikoista on huutava pula opettajina, pääsisi heti töihin.

Mol.fi -sivustolla on haettava koko maassa tasan seitsemän yläasteen ja/tai lukion fysiikan opettajan paikkaa. Hämeenlinnassa lyhytkaikainen ma/fys-sijaisuus, Nivalassa ma/fysk/kem-sijaisuus, Vihdissä ma/fys-sijaisuus, Espoossa ma/fys/kem-sijaisuus, Kotkassa ma/fys/kem-sijaisuus, Kuopiossa ma/fys tai kem vakinainen yläasteen lehtorin virka, ja Pasilassa ma/fy-sijaisuus.

Kun koko valtakunnassa on haettava tasan yksi (1) vakinainen fysiikan opettajan vakanssi, niin silloin puheet huutavasta pulasta ovat Pahkasika-tason juttuja.

Faktat kehiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 25 km päässä Jyväskylässä fysiikan opettajana viime kevään ylioppilas. Fyysikoista on huutava pula opettajina, pääsisi heti töihin.

Mol.fi -sivustolla on haettava koko maassa tasan seitsemän yläasteen ja/tai lukion fysiikan opettajan paikkaa. Hämeenlinnassa lyhytkaikainen ma/fys-sijaisuus, Nivalassa ma/fysk/kem-sijaisuus, Vihdissä ma/fys-sijaisuus, Espoossa ma/fys/kem-sijaisuus, Kotkassa ma/fys/kem-sijaisuus, Kuopiossa ma/fys tai kem vakinainen yläasteen lehtorin virka, ja Pasilassa ma/fy-sijaisuus.

Kun koko valtakunnassa on haettava tasan yksi (1) vakinainen fysiikan opettajan vakanssi, niin silloin puheet huutavasta pulasta ovat Pahkasika-tason juttuja.

Tuossa ilmenee pieni ajatteluongelma, eihän fysiikan maisterin pidä viidentoista vuoden kotonaolon jälkeen edes heti "saada" vakinaista fysiikanopettajan virkaa ? Jos ajattelumalli on tuo, koskaan ei tule sopivaa paikkaa eteen, sopivalla paikkakunnalla. Jos laajentaa hakuansa ammatilliseen ja peruskouluun ala-asteelta yläasteelle, ja sijaisuuksiin, joita tekevät abiturientitkin, niin ei ole ongelma päästä sinne puun tyvelle, josta vähitellen kiivetään puuhun. Jopa varhaiskasvatuksessa on sijaisuuksia, vaikka kuinka yritetään selittää lasten nenien pyyhkimisen olevan jotakin tieteellistä tutkimustyötäkin vaativampaa.  Onhan hakijalla kokemusta varhaiskasvatuksesta paljonkin, omien lastensa osalta. Millä voitaisiin perustella viisitoista vuotta työelämästä poissa olleelle ohituskaista työn saamiseen ?

Vahinko on tapahtunut jo viisitoista vuotta sitten, mutta syrjäytymisen vastainen taistelu ei ala syiden etsimisellä, miksi NYT  ja tulevaisuudessa ei voisi saada koskaan töitä. Syitä nimittäin löytyy, kun niitä hakemalla hakee, niin kuin entisen possun tapauksessa, milloin on kärsä kipeä, milloin maa jäässä. 

Vierailija kirjoitti:

Tehnyt nuo lapset tyhmästi, suorastaan vaikuttaa siltä, että on tehnyt noin isoilla raoilla, jotta EI joutuisi töihin.

...tai ihan vain siksi, ettei kroppa kestänyt tiuhempaa tahtia. Välillä pitää saada nukkuakin, muuten ei kestä keho eikä pää.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kummallinen tuo juttu paljon jäi kysymyksiä.

Minusta jutussa ei ollut mitään kummallista. Fysiikan opinnot, kolme pientä lasta ja puuttuva työkokemus ovat aika vaikea yhtälö työnhaussa.