Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Maisteri Eeva jäi työttömäksi 26-vuotiaana Nyt hän on 41 ja edelleen työtön
19.09.2023 |
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/a91cdabf-c375-4fc3-9dd5-66a89aa7c220
"Lapsen saamisen jälkeen töitä ei sitten löytynyt, koska minulla olisi pitänyt olla kokemusta juuri siitä, mitä yritys tekee, muttei ollut"
Eli työnantajien pitäisi vain arpoa se tekijä vailla mitään osaamista siitä mitä yritys tekee?
"Kun pieni lapsi menee päiväkotiin, melkein joka toisella viikolla on joku flunssa. Silloin on melkein helpompaa, että toinen vanhemmista on pois työelämästä"
Eli työnantaja pitäisi palkata tekijä joka on enemmän sairauslomalla kuin töissä?
(huom, myös isä voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta)
"Kun pieni lapsi menee päiväkotiin, melkein joka toisella viikolla on joku flunssa. Silloin on melkein helpompaa, että toinen vanhemmista on pois työelämästä."
Mikä on hakijan ala, jos hän ei ole tehtynyt käytönnössä lainkaan alansa töitä? Tai, kun siitä koulutuksesta on jo lähes 20 vuotta?
"Työttömänä ollessaan Rajala on huomannut, että suomalaiset ovat työkeskeisiä ja esittelevätkin itsensä usein kertomalla ammattinsa."
Pitäisikö meidän sitten olla enemmän ns vapaa-aika keskeisiä?
Kommentit (645)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko maisterissa jotain vikaa?
Ei maisterissa tai maisterin papereissa mitään vikaa ole. Moni vaan joka välissä korostaa "akateemisuuttaan" ja uskoo sen olevan jokin maaginen pääsylippu tai etuoikeus johonkin erityiseen. Työelämässä joutuu kuitenkin yleensä aloittamaan niistä traineen tai assarin hommista alalla kuin alalla. Työelämässä ei useimmiten vaadita loistavin arvosanoin suoritettua tutkintoa, vaan kykyä soveltaa oppimaansa ja omaksua uutta.
Tutkintojen keräily ei auta, sillä tuolla Eevallakin on ihan pätevä koulutus. Hän voisi opiskella aktiivisuuden osoittamisen vuoksi jotain pienimuotoista ja käytännönläheistä, jonka avulla voi todistaa elävänsä vuotta 2023 esim. kaikki tekoälyyn ja kyberturvallisuuteen liittyvät jutut voisivat olla hyviä mausteita CV:ssä, vaikka eivät liittyisi haettuun tehtävään lainkaan.
Mitkään kurssit eivät auta työnhaussa, jos ihminen on valmistunut 10 tai 20 vuotta sitten, eikä ole tuossa välissä tehnyt oman alansa töitä ollenkaan tai vain pari vuotta ihan alussa. Tuossa kohtaa otetaan lusikka kauniiseen käteen ja hakeudutaan ammattikoulutuksen tai työkokeilun kautta johonkin suorittavaan työhön, elleivät into ja uskallus riitä yrittäjäksi ryhtymiseen. Kaikille yliopistokoulutuksen hankkineille ei löydy omaa alaansa ja koulutustasoaan vastaavia töitä, se on fakta. Viisas ihminen ottaa lusikan kauniiseen käteen ajoissa, että ehtii ansaita itselleen jonkinlaisen eläkkeen (noin olen itsekin tehnyt).
Noissa suorittavissa töissä ei enää reilu nelikymppinen kerkeä kerryttämään juuri minkäänlaista eläkettä. Takuueläke on nyt 922 euroa kuukaudessa ja sen saa vaikkei olisi koskaan tehnyt mitään. Monella pitkän uran tehneellä pienipalkkaisella taas jää nettoeläke reilu tonniinn kuussa.
Kuka ylipäätään palkkaa nelikymppisen, jolla ei ole mitään työhistoriaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko maisterissa jotain vikaa?
Ei maisterissa tai maisterin papereissa mitään vikaa ole. Moni vaan joka välissä korostaa "akateemisuuttaan" ja uskoo sen olevan jokin maaginen pääsylippu tai etuoikeus johonkin erityiseen. Työelämässä joutuu kuitenkin yleensä aloittamaan niistä traineen tai assarin hommista alalla kuin alalla. Työelämässä ei useimmiten vaadita loistavin arvosanoin suoritettua tutkintoa, vaan kykyä soveltaa oppimaansa ja omaksua uutta.
Tutkintojen keräily ei auta, sillä tuolla Eevallakin on ihan pätevä koulutus. Hän voisi opiskella aktiivisuuden osoittamisen vuoksi jotain pienimuotoista ja käytännönläheistä, jonka avulla voi todistaa elävänsä vuotta 2023 esim. kaikki tekoälyyn ja kyberturvallisuuteen liittyvät jutut voisivat olla hyviä mausteita CV:ssä, vaikka eivät liittyisi haettuun tehtävään lainkaan.
Mitkään kurssit eivät auta työnhaussa, jos ihminen on valmistunut 10 tai 20 vuotta sitten, eikä ole tuossa välissä tehnyt oman alansa töitä ollenkaan tai vain pari vuotta ihan alussa. Tuossa kohtaa otetaan lusikka kauniiseen käteen ja hakeudutaan ammattikoulutuksen tai työkokeilun kautta johonkin suorittavaan työhön, elleivät into ja uskallus riitä yrittäjäksi ryhtymiseen. Kaikille yliopistokoulutuksen hankkineille ei löydy omaa alaansa ja koulutustasoaan vastaavia töitä, se on fakta. Viisas ihminen ottaa lusikan kauniiseen käteen ajoissa, että ehtii ansaita itselleen jonkinlaisen eläkkeen (noin olen itsekin tehnyt).
Noissa suorittavissa töissä ei enää reilu nelikymppinen kerkeä kerryttämään juuri minkäänlaista eläkettä. Takuueläke on nyt 922 euroa kuukaudessa ja sen saa vaikkei olisi koskaan tehnyt mitään. Monella pitkän uran tehneellä pienipalkkaisella taas jää nettoeläke reilu tonniinn kuussa.
Kuka ylipäätään palkkaa nelikymppisen, jolla ei ole mitään työhistoriaa?
Miksi ei palkkaisi? Melkein 30 vuottahan tuossa on uraa jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko maisterissa jotain vikaa?
Ei maisterissa tai maisterin papereissa mitään vikaa ole. Moni vaan joka välissä korostaa "akateemisuuttaan" ja uskoo sen olevan jokin maaginen pääsylippu tai etuoikeus johonkin erityiseen. Työelämässä joutuu kuitenkin yleensä aloittamaan niistä traineen tai assarin hommista alalla kuin alalla. Työelämässä ei useimmiten vaadita loistavin arvosanoin suoritettua tutkintoa, vaan kykyä soveltaa oppimaansa ja omaksua uutta.
Tutkintojen keräily ei auta, sillä tuolla Eevallakin on ihan pätevä koulutus. Hän voisi opiskella aktiivisuuden osoittamisen vuoksi jotain pienimuotoista ja käytännönläheistä, jonka avulla voi todistaa elävänsä vuotta 2023 esim. kaikki tekoälyyn ja kyberturvallisuuteen liittyvät jutut voisivat olla hyviä mausteita CV:ssä, vaikka eivät liittyisi haettuun tehtävään lainkaan.
Mitkään kurssit eivät auta työnhaussa, jos ihminen on valmistunut 10 tai 20 vuotta sitten, eikä ole tuossa välissä tehnyt oman alansa töitä ollenkaan tai vain pari vuotta ihan alussa. Tuossa kohtaa otetaan lusikka kauniiseen käteen ja hakeudutaan ammattikoulutuksen tai työkokeilun kautta johonkin suorittavaan työhön, elleivät into ja uskallus riitä yrittäjäksi ryhtymiseen. Kaikille yliopistokoulutuksen hankkineille ei löydy omaa alaansa ja koulutustasoaan vastaavia töitä, se on fakta. Viisas ihminen ottaa lusikan kauniiseen käteen ajoissa, että ehtii ansaita itselleen jonkinlaisen eläkkeen (noin olen itsekin tehnyt).
Noissa suorittavissa töissä ei enää reilu nelikymppinen kerkeä kerryttämään juuri minkäänlaista eläkettä. Takuueläke on nyt 922 euroa kuukaudessa ja sen saa vaikkei olisi koskaan tehnyt mitään. Monella pitkän uran tehneellä pienipalkkaisella taas jää nettoeläke reilu tonniinn kuussa.
Kuka ylipäätään palkkaa nelikymppisen, jolla ei ole mitään työhistoriaa?
Työhistoriaa ei kerry juuri siitä syystä, ettei sitä alunperinkään ole ollut. Eli jo alkuun on katsottu kieroon ja todettu, että emme ota, kun et vielä osaa. Sen seurauksena työttömyys pitkittyy. Kenelle tahansa voi käydä niin, jos tosiaan työmarkkinoilla asenne on tuo.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Jäin työttömäksi 30 vuotiaana ja olen nyt 47v. Työkkärissä ne sanoi kun kouluttautuu lisää niin saa töitä. Opiskelin merkonomiksi v 2016 hyvin arvosanoin mutta ei ole kukaan palkannut minua. Lisäksi on kolme muuta tutkintoa.
Toimistoalalla on ollut vuosikausia ylitarjontaa, se kuuluu ammatteihin, jotka ovat ihan siellä listan kärjessä. Etkö tiennyt sitä siinä kohtaa, kun opiskelit merkonomiksi? Minulle sanottiin jo joskus vuonna 2000, että tradenomi on nykyajan merkonomi eikä merkonomin koulutuksella yleensä pääse toimistotöihin. Miksi et ole kouluttautunut esim. työllisyyskoulutuksella alalle, jossa on työvoimapulaa?
Tuleeko sinulle koskaan mieleen, että
A) Kaikki ihmiset eivät ole hyviä kaikessa (minusta ei tule insinööriä tai tekniikan ihmelasta millään koulutuksella)
B) Kaikkien terveys ei kestä siivousta, vanhustenhoitoa, sairaanhoitoa tms.
C) Alat, joilla on työvoimapulaa vaihtuvat sykleittäin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko maisterissa jotain vikaa?
Ei maisterissa tai maisterin papereissa mitään vikaa ole. Moni vaan joka välissä korostaa "akateemisuuttaan" ja uskoo sen olevan jokin maaginen pääsylippu tai etuoikeus johonkin erityiseen. Työelämässä joutuu kuitenkin yleensä aloittamaan niistä traineen tai assarin hommista alalla kuin alalla. Työelämässä ei useimmiten vaadita loistavin arvosanoin suoritettua tutkintoa, vaan kykyä soveltaa oppimaansa ja omaksua uutta.
Tutkintojen keräily ei auta, sillä tuolla Eevallakin on ihan pätevä koulutus. Hän voisi opiskella aktiivisuuden osoittamisen vuoksi jotain pienimuotoista ja käytännönläheistä, jonka avulla voi todistaa elävänsä vuotta 2023 esim. kaikki tekoälyyn ja kyberturvallisuuteen liittyvät jutut voisivat olla hyviä mausteita CV:ssä, vaikka eivät liittyisi haettuun tehtävään lainkaan.
Mitkään kurssit eivät auta työnhaussa, jos ihminen on valmistunut 10 tai 20 vuotta sitten, eikä ole tuossa välissä tehnyt oman alansa töitä ollenkaan tai vain pari vuotta ihan alussa. Tuossa kohtaa otetaan lusikka kauniiseen käteen ja hakeudutaan ammattikoulutuksen tai työkokeilun kautta johonkin suorittavaan työhön, elleivät into ja uskallus riitä yrittäjäksi ryhtymiseen. Kaikille yliopistokoulutuksen hankkineille ei löydy omaa alaansa ja koulutustasoaan vastaavia töitä, se on fakta. Viisas ihminen ottaa lusikan kauniiseen käteen ajoissa, että ehtii ansaita itselleen jonkinlaisen eläkkeen (noin olen itsekin tehnyt).
Noissa suorittavissa töissä ei enää reilu nelikymppinen kerkeä kerryttämään juuri minkäänlaista eläkettä. Takuueläke on nyt 922 euroa kuukaudessa ja sen saa vaikkei olisi koskaan tehnyt mitään. Monella pitkän uran tehneellä pienipalkkaisella taas jää nettoeläke reilu tonniinn kuussa.
Kuka ylipäätään palkkaa nelikymppisen, jolla ei ole mitään työhistoriaa?
Työhistoriaa ei kerry juuri siitä syystä, ettei sitä alunperinkään ole ollut. Eli jo alkuun on katsottu kieroon ja todettu, että emme ota, kun et vielä osaa. Sen seurauksena työttömyys pitkittyy. Kenelle tahansa voi käydä niin, jos tosiaan työmarkkinoilla asenne on tuo.
Tämä on se valitettava asenne. Meillä koulukiusatuilla on joku mystinen juttu, johon muut vastaavat hyljeksimällä. Ikävä kyllä se toteutuu myös työmarkkinoilla.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa edelliseen viestiini:
Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.
Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.
Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.
Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.
Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.
Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista.
En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.
Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!
Ai menettänyt työmarkkinatuen? Tuon takia ei tule koskaan työllistymään, kun päässä on vinouma, jonka mukaan tärkeää olisi jatkaa niillä tuilla. Kun tuille pääsee aina takaisin, mutta hyvään työhän ei 15 v tauon jälkeen olekaan enää mitään asiaa.
Jos olisi aloittanut siitä vaatimattomasta hommasta ja olisi ollut asenne kohdallaan, olisi jo hyvässä työssä. Mutta kun pääasia on se ettei vaan tuet mene, niin työtön tulee olemaan aina. Ja opettaa saman mallin lapsillekin, sen sijaan että tavoittelisivat palkkaa ja itsensä elättämistä, tavoittelevat niillä tuilla elämistä.
Minä menin heti opiskelujen alussa siihen vaatimattomaan hommaan, enkä koskaan päässyt hyvään. Joskus sotien jälkeen ja vielä 80-luvulla saattoi edetä alatasolta ylöspäin työelämässä. Ehkä vieläkin jossain ammateissa. Mutta monilla aloilla pelkkiä duunarihommia cv:ssä pidetään ennemmin merkkinä, että ei palkata mihinkään parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa edelliseen viestiini:
Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.
Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.
Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.
Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.
Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.
Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista.
En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.
Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!
Ai menettänyt työmarkkinatuen? Tuon takia ei tule koskaan työllistymään, kun päässä on vinouma, jonka mukaan tärkeää olisi jatkaa niillä tuilla. Kun tuille pääsee aina takaisin, mutta hyvään työhän ei 15 v tauon jälkeen olekaan enää mitään asiaa.
Jos olisi aloittanut siitä vaatimattomasta hommasta ja olisi ollut asenne kohdallaan, olisi jo hyvässä työssä. Mutta kun pääasia on se ettei vaan tuet mene, niin työtön tulee olemaan aina. Ja opettaa saman mallin lapsillekin, sen sijaan että tavoittelisivat palkkaa ja itsensä elättämistä, tavoittelevat niillä tuilla elämistä.
Minä menin heti opiskelujen alussa siihen vaatimattomaan hommaan, enkä koskaan päässyt hyvään. Joskus sotien jälkeen ja vielä 80-luvulla saattoi edetä alatasolta ylöspäin työelämässä. Ehkä vieläkin jossain ammateissa. Mutta monilla aloilla pelkkiä duunarihommia cv:ssä pidetään ennemmin merkkinä, että ei palkata mihinkään parempaan.
Kuulemma Lidlissä voi kouluttamatonkin yletä. En muista, mihin asti tuo henkilö oli päässyt, mutta muissa firmoissa johtoon valitaan koulutettuja, kun taas siellä ei.
Tämä meni nyt vähän ohi aiheen. Joka tapauksessa, pitäisikö meidän ottaa oppia muiden maiden firmoista sen sijaan, että jatketaan tätä nykyistä tapaamme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, kommentoin lähinnä itse lehtijuttua. Oma taustani on, että mulla on huonosti työllistävän alan maisterinpaperit ja tätä nykyä vakituinen työ siivoojana.
Koulutus ei tosiaan takaa mitään, ja tuollaiset puhtaat luonnontieteet eivät ole niitä parhaita työllistäjiä. Akateemisellakin alalla työllistymiseen vaikuttaa mm. suhteet, persoonallisuus ja tuuri. Tämän henkilön kohdalla tuo 2009 lamavuosi on ollut se huonon tuurin elementti asiassa. Hän joutui silloin työpaikastaan pois, ja uuden löytäminen ei sitten ole onnistunut. Mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että kun alan töitä ei heti ole löytynyt, on sitten hankittu lapset. Jos niitä haluaa, pitää toimia silloin kun siihen on biologisesti sopiva aika. Lapsen syntyessä hän on ollut jo pari vuotta työtön ja selkeästi pitkäaikaistyöttömän kategoriassa työnantajien silmissä joka tapauksessa.
Itse oman kokemuksen perusteella suosittelisin tuossa tilanteessa duunaritöihin lähtemistä. Joko koulutuksen kautta, tai sitten hakeutumalla ensin tekemään lyhyitä sijaisuuksia. Niiden kohdalla kun ei katsota sitä, mahtaako henkilö pysyä työpaikassaan vai karkaako oman alan töihin kun silmä välttää. Vaikka homma ei miellyttäisikään, niin sen muutaman viikon on vaikka aidan seipäänä, eikä tarvitse ottaa karenssia omatoimisesta koeaikapurusta. Ja kun on muutamat sijaisuudet taustalla, alkaa olla esim. siivousalalla jo jonkin verran kokenut tekijä, ja paranee mahdollisuudet saada säännöllisempää ja pitkäaikaista työtä. Tällä tavalla koulutuskaan ei siis ole välttämätön, mutta suoraan pitkäaikaiseen työsuhteeseen pääsee varmaan parhaiten erilaisten rekrykoulutusten ym. jatkona.
Työkkäri tekee kyllä karhunpalveluksen, jos suhtautuu korkeakoulutettujen työnhakuun niin "ymmärtäväisesti", ettei vaadi oman alan ulkopuolelle aktivoitumista. Luultavasti tämänkin ihmisen elämä olisi ollut parempaa, jos joku olisi onnistunut patistamaan hänet kokeilemaan jotain erilaista työtä. Ainakin olisi enemmän rahaa, ja jotain kerrottavaa ammatin kyselijöille.
Sekin rajoittaa työn saantia, ettei ilmeisesti aikanaan ole ollut valmis muuttamaan työn perässä esim. Siinä vaiheessa kun ei ollut lapsiakaan. Monesti naisten urat tyssää siihen, että asuinpaikkakunta valitaan miehen työn ja halujen mukaan.
Ei. Minulle on kauhisteltu noin 20 paikassa, että miksi olen ollut niin monella paikkakunnalla. No siksi, että pääsin sinne, enkä sille paikkakunnalle, jossa silloin asuin. Nyt kuulemma en pysy missään työpaikassa :(
Eikä olleet minun lähtöjä, vaan määräaikaisia. Kaiken ne kääntävät hakijaa vastaan.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kohtuuton ajatus,e että yrityksen pitäisi jotenkin kouluttaa työnhakija. Kyllähän heidät perehdyttää pitää, mutta hakijan olemassaolevan koulutuksen pitäisi vastata haettua positiota.
Näin yliopistovinkkelistä katsottuna tämä on aika mielenkiintoinen kommentti. Yliopistohan ei näet ole ammattikoulu. Tietyillä aloilla kyllä valmistutaan suoraan ammattiin (lääkis, opettajaopinnot yms.), mutta yleisesti yliopiston tehtävä ei ole tämä.
Yliopistolaki, 2 §: Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Yritän vähän valaista, mitä tarkoitin. Olen siis itse filosofian maisteri ja asiantuntijatehtävissä yksityisellä sektorilla. Mielestäni laaja-alainen yliopistokoulutus antoi minulle eväät menestyä työelämässä, pystyn etsimään ja analysoimaan tietoa tehokkaasti. Sen takia työnantajani ei varsinaisesti tarvinnut kouluttaa minua normaalia perehdytystä enempää. 🙂
Näin sen juuri pitäisi mennäkin! Ongelmaksi muodostuu se tässäkin ketjussa todettu, että Suomessa työmarkkinat ovat joustamattomat ja monet työnantajat ja myös työnhakijat näkevät yliopistot jonkinlaisina ammattikouluina. Esimerkiksi Eevan ammattitaitoa on pidetty menetettynä tai kadonneena, osaamista olemattomana ja sopimattomana, ja ainoaksi lähes ainoana ammattivaihtoehtona nähty opettajan työt tai täydellinen alanvaihto. Tosiasiassa ne sinun mainitsemasi työelämän menestyksen eväät eivät ole haihtuneet minnekään - pitäisi vain löytää työnantaja joka arvostaisi niitä. Lisäksi Eevalla on tietysti yleistä elämänkokemusta aivan eri tavalla kuin 25-vuotiaalla tuoreella maisterilla.
15 vuodessa mikä tahansa tutkinto vanhentuu varsinkin kun sitä ammattiosaamista ei ole mistään työpaikasta edes kertynyt.
No kyllä. Pelkkä koulutus ei ole ammatti, ammatti opitaan työssä vuosien mittaan. Nyt on jo koulutuskin vanhentunut. Ja elämänkokemus kotona oleillen ei ole mitenkään työnantajalle arvokasta, vaan päinvastoin kyky sopeutua työelämään on jo tosiasiallisesti mennyt.
Olen ollut mukana hauissa, jossa minulla on ollut uusin tutkinto. Minua ei ole kutsuttu haastatteluun. Valintapäätöksessä on sitten armollisesti lukenut, että Saijan tutkinto on ollut uusi (5 tai 7 vuotta vanhempi kuin minulla). Aina vaan jaksaa sattua sydämeen nämä kierot valintalauseet. Samoin olin tehnyt kaksi tutkintoa puolessatoista vuodessa ja Terhi valittiin, koska Terhi oli selvästi hakijoista ahkerin. Just joo :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko entiset työnantajat eivät ole pitäneet työstäsi tai palkkavaatimuksesi on täysin naurettava
Työnantaja on hyvä ja tekee sitten itse, mikäli maksuhalukkuutta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kohtuuton ajatus,e että yrityksen pitäisi jotenkin kouluttaa työnhakija. Kyllähän heidät perehdyttää pitää, mutta hakijan olemassaolevan koulutuksen pitäisi vastata haettua positiota.
Näin yliopistovinkkelistä katsottuna tämä on aika mielenkiintoinen kommentti. Yliopistohan ei näet ole ammattikoulu. Tietyillä aloilla kyllä valmistutaan suoraan ammattiin (lääkis, opettajaopinnot yms.), mutta yleisesti yliopiston tehtävä ei ole tämä.
Yliopistolaki, 2 §: Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Yritän vähän valaista, mitä tarkoitin. Olen siis itse filosofian maisteri ja asiantuntijatehtävissä yksityisellä sektorilla. Mielestäni laaja-alainen yliopistokoulutus antoi minulle eväät menestyä työelämässä, pystyn etsimään ja analysoimaan tietoa tehokkaasti. Sen takia työnantajani ei varsinaisesti tarvinnut kouluttaa minua normaalia perehdytystä enempää. 🙂
Näin sen juuri pitäisi mennäkin! Ongelmaksi muodostuu se tässäkin ketjussa todettu, että Suomessa työmarkkinat ovat joustamattomat ja monet työnantajat ja myös työnhakijat näkevät yliopistot jonkinlaisina ammattikouluina. Esimerkiksi Eevan ammattitaitoa on pidetty menetettynä tai kadonneena, osaamista olemattomana ja sopimattomana, ja ainoaksi lähes ainoana ammattivaihtoehtona nähty opettajan työt tai täydellinen alanvaihto. Tosiasiassa ne sinun mainitsemasi työelämän menestyksen eväät eivät ole haihtuneet minnekään - pitäisi vain löytää työnantaja joka arvostaisi niitä. Lisäksi Eevalla on tietysti yleistä elämänkokemusta aivan eri tavalla kuin 25-vuotiaalla tuoreella maisterilla.
15 vuodessa mikä tahansa tutkinto vanhentuu varsinkin kun sitä ammattiosaamista ei ole mistään työpaikasta edes kertynyt.
No kyllä. Pelkkä koulutus ei ole ammatti, ammatti opitaan työssä vuosien mittaan. Nyt on jo koulutuskin vanhentunut. Ja elämänkokemus kotona oleillen ei ole mitenkään työnantajalle arvokasta, vaan päinvastoin kyky sopeutua työelämään on jo tosiasiallisesti mennyt.
WAU! Typeryys huipussaan sulla!
Valitettavan totta, että 15 vuodessa ilman työstä saatua kokemusta ja jatkokouluttautumista tuolla fysiikan maisterin tutkinnolla ei töitä saa yhtään mistään tuon ikäisenä. Jokaikistä paikkaa hakee nuorempia, pätevämpiä vastavalmistuneita. ja niitä joilla on työkokemusta.
Ensinnäkin fysiikan perusteet eivät ole muuttuneet vähään aikaan. Miten ihmeessä ne voi muka unohtaa niin, että kertaus ei toisi niitä muistiin nopeastikin? Se, että työnantaja ei palkkaa ei johdu osaamisesta. Yleensä ottaen työnantaja ei osaa alaa, muutenhan se tekisi itse. Nuoremmat eivät ole pätevämpiä, itse asiassa päinvastoin. Asiat eivät nuorilla ole kypsyneet, koska osaaminen puuttuu. Työssä osaaminen on idioottiosaamista, koska sinne pitää palkata joku, ja tason pitää olla matala, jotta idioottikin selviää työstä. Työ ei opeta mitään. Ainoastaan yhden tyyppinen työ opettaa, nimittäin työ yliopistolla.
Niitä fyysikon töitä ei tämä ole oppinut tekemään koskaan. Tietenkään perusasiat eivät ole muuttuneet, mutta aika lailla on ihan uusilla aloilla tutkimus ja tuotekehitys edennyt. !5 vuotta kotona istunut on totaalisesti pudonnut kehityksestä eikä siellä kotona ole kertynyt yhtään mitään osaamista, josta työnantajat olisivat kiinnostuneet maksamaan. Kukaan ei palkkaa ketään palauttelemaan mieleen muinaisia opintojaan. Töissä pitää pystyä olemaan heti pätevä.
Kukaan ei pysty tähän. Ensin pitää saada selville, mitä pitää tehdä. Näyttää kyllä siltä, että sinä et ainakaan tiedä mitään työelämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Jäin työttömäksi 30 vuotiaana ja olen nyt 47v. Työkkärissä ne sanoi kun kouluttautuu lisää niin saa töitä. Opiskelin merkonomiksi v 2016 hyvin arvosanoin mutta ei ole kukaan palkannut minua. Lisäksi on kolme muuta tutkintoa.
Toimistoalalla on ollut vuosikausia ylitarjontaa, se kuuluu ammatteihin, jotka ovat ihan siellä listan kärjessä. Etkö tiennyt sitä siinä kohtaa, kun opiskelit merkonomiksi? Minulle sanottiin jo joskus vuonna 2000, että tradenomi on nykyajan merkonomi eikä merkonomin koulutuksella yleensä pääse toimistotöihin. Miksi et ole kouluttautunut esim. työllisyyskoulutuksella alalle, jossa on työvoimapulaa?
Onko Suomessa työvoimapulaa millään muulla alalla kuin sosiaali- ja terveyspuolella?
Rikostutkijat, pelastajat, MaRa-ala, varhaiskasvatus, opettajat...
EIIIII! Jotkut marginaalialat, joissa on vähän työpaikkoja, ja alat, joissa ei ole töitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa edelliseen viestiini:
Miksikö en ole opiskellut duunariammattia? Siksi, että olisin menettänyt työmarkkinatuen. Olin jo oppinut kantapään kautta, ettei työllistäväksi hehkutetun alan opiskelu takaa työpaikkaa. Lisäksi tutkintoon kuin tutkintoon vaaditaan työharjoittelu eikä mikään takaa sitä, että onnistuisi löytämään harjoittelupaikan. Jo koululaisena kesätyöpaikat olivat menneet suhteilla - asuin nukkumalähiössä, joten yrityksiä oli vähän ja nuoria paljon eikä kaikille kertakaikkiaan riittänyt työpaikkaa. Kauemmas oli lapsena paha lähteä. Monena kesänä olin kuitenkin onneksi löytänyt kesätyön edes osaksi kesää. Jyväskylässä tilanne oli vielä vaikeampi, sillä täällä on useampi iso oppilaitos ja siten paljon opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon. Muuallekaan en perhesyistä pysty lähtemään, sillä puolisollani on työmatkoja. Toisin sanoen tutkinnon valmiiksi saaminenkin oli hyvin epävarmaa.
Muutamia vuosia sitten tuli uudistus ja työmarkkinatukea saattoi saada kokopäiväisiin opintoihin. Jutussa on kuitenkin sellainen sudenkuoppa, että sinun tulee ensin ottaa opiskelupaikka vastaan, ja vasta sitten voit edes hakea työmarkkinatukea opintojen ajalle. Jos sitten käykin niin, ettei tukea myönnetä, kuten monille on käynyt, olet opiskelija, kunnes saat tutkinnon valmiiksi, ja voit saada korkeintaan opintotukea. Olin aiemmin käyttänyt tukikuukausia säästeliäästi, mutta niiden kokonaismäärää on sittemmin pienennetty, ja minulla olisi niitä jäljellä toiseen tutkintoon yhdeksän. Sillä ei mitenkään kattaisi kokonaista tutkintoa. Töihin taas ei pääse nytkään, ei edes ns. hanttihommiin, joten olisi suorastaan tyhmänhullua luottaa siihen, että opiskellessakaan pääsisi.
Lopulta kuitenkin kyllästyin ja hain ammattikouluun sähköasentajalinjalle, sillä se kiinnostaa eniten ja sillä saattaisi jopa työllistyä. Minua ei valittu. Luulen, että minut jätettiin ulkopuolelle siksi, että minulla on jo yksi tutkinto. On reilua antaa etusija sellaisille, joilla ei vielä ole minkäänlaista tutkintoa.
Opettajaksi en ole opiskellut, koska en kykene toimimaan murrosikäisten kanssa. Olin omana kouluaikanani muiden koululaisten "kivojen leikkien" maalitaulu ja koska persoonani on sama kuin silloin, olisin sitä edelleen. En osaa niitä sosiaalisia pelejä, joita tuon ikäisten paimentamisessa välttämättä tarvitaan. Palaisin siis loppuun opettajana alta aikayksikön. Toki asia elää, sillä omat lapseni kasvavat ja voi olla, että kuopuksen ollessa murrosiässä osaankin pitää senikäisille jöötä. Katson eri vaihtoehtoja uudelleen aika ajoin.
Olen tässä vuosien varrella opiskellut itsenäisesti ja myös kursseilla. En siis ole vain lepäillyt laakereillani (jos lasten hoitamista nyt voi sanoa lepäilyksi). Olen lisäksi saanut tuloja harrastustoiminnasta, jonka työkkäri on hyväksynyt. Tuo olikin pitkään suunnitelma B:ni, kunnes sain tuossa suorittavan tason työssä pysyvän vamman (sekin viallisen työvälineen vuoksi) ja koko harrastus piti laittaa jäihin.
Toisin sanoen, tässä ketjussa esitetyt tulkinnat työhaluttomuudestani ja laiskuudesta ovat lähinnä osoitus lukijan ennakkoluuloista.
En usko, että luen tätä ketjua, ainakaan kovin aktiivisesti, joten mahdolliset lisäkysymyksenne jäävät valitettavasti ilman vastausta.
Toivotan kaikille työnhaun kanssa kamppaileville tsemppiä!
Ai menettänyt työmarkkinatuen? Tuon takia ei tule koskaan työllistymään, kun päässä on vinouma, jonka mukaan tärkeää olisi jatkaa niillä tuilla. Kun tuille pääsee aina takaisin, mutta hyvään työhän ei 15 v tauon jälkeen olekaan enää mitään asiaa.
Jos olisi aloittanut siitä vaatimattomasta hommasta ja olisi ollut asenne kohdallaan, olisi jo hyvässä työssä. Mutta kun pääasia on se ettei vaan tuet mene, niin työtön tulee olemaan aina. Ja opettaa saman mallin lapsillekin, sen sijaan että tavoittelisivat palkkaa ja itsensä elättämistä, tavoittelevat niillä tuilla elämistä.
Minä menin heti opiskelujen alussa siihen vaatimattomaan hommaan, enkä koskaan päässyt hyvään. Joskus sotien jälkeen ja vielä 80-luvulla saattoi edetä alatasolta ylöspäin työelämässä. Ehkä vieläkin jossain ammateissa. Mutta monilla aloilla pelkkiä duunarihommia cv:ssä pidetään ennemmin merkkinä, että ei palkata mihinkään parempaan.
Joku tuolla ylempänä ketjussa kirjoitti just tästä, että vaatimattomista hommista ei enää nousta:
"Vähän sama juttu on jos jää ns. paskatyökierteeseen. Ajatus siitä että keski-ikäinen ihminen voisi jostain mäkkärin tiskiltä tai marketin kassalta "ruveta rakentamaan uraa" on ihan huuhaata. Mihin se ura siitä rakentuu? Hesen tiskille? Prisman kassalta Puuilon tai Tokmannin kassalle? 15 viikkotunnin sijasta voit saada joulun aikaan 30 tuntia kun olet pomolle kieli ruskeana.
Voi vitalis tätä maata. Onneksi en ole ihan nuori niin taitaa olla elämän loppupää jo alkupäätä selvästi lähempänä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Jäin työttömäksi 30 vuotiaana ja olen nyt 47v. Työkkärissä ne sanoi kun kouluttautuu lisää niin saa töitä. Opiskelin merkonomiksi v 2016 hyvin arvosanoin mutta ei ole kukaan palkannut minua. Lisäksi on kolme muuta tutkintoa.
Toimistoalalla on ollut vuosikausia ylitarjontaa, se kuuluu ammatteihin, jotka ovat ihan siellä listan kärjessä. Etkö tiennyt sitä siinä kohtaa, kun opiskelit merkonomiksi? Minulle sanottiin jo joskus vuonna 2000, että tradenomi on nykyajan merkonomi eikä merkonomin koulutuksella yleensä pääse toimistotöihin. Miksi et ole kouluttautunut esim. työllisyyskoulutuksella alalle, jossa on työvoimapulaa?
Onko Suomessa työvoimapulaa millään muulla alalla kuin sosiaali- ja terveyspuolella?
Rikostutkijat, pelastajat, MaRa-ala, varhaiskasvatus, opettajat...
EIIIII! Jotkut marginaalialat, joissa on vähän työpaikkoja, ja alat, joissa ei ole töitä!
Nyt vähän tosiaan realismia mukaan. Ei nelikymppisellä työttömällä maisterilla ole kyllä paljon mahiksia rikostutkijaksi eli siis poliisiksi tai sen paremmin palomieheksi. Myöskään lastentarhat tai opettajuus ei suurimmalle osalle ihmisistä sovi. Ravintola-alalla on tällä hetkellä kysyntää, mutta se on äärimmäisen suhdanneherkkä. Vasta koronasulut veivät siellä pahimmillaan yli kahdeksi vuodeksi monelta työt.
Asia on saletti; ryhdyn väärentämään joko rahaa, tai diplomini ja cv:ni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Jännä, kun puhutaan, että on kova työvoimapula kaikkialla, silti monella tuntuu olevan vaikeuksia saada töitä..
Fyysiikan maistereista on pulaa?
Jos opiskelisi opettajan pedagogiset opinnot niin olisi. Mat - luonnontieteiden opettajista on valtava pula. Vuodessa vakivirka, jos viitsisi nähdä vaivaa.
Työttömänä ei saa opiskella yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi voinut tuossa ajassa opiskella jonkun duunariammatin. Päätä ainakin opiskeluun riittää.
Niin, paitsi ettei se opiskelu onnistu, jos on työttömyystuella. Työkkäri yleensä ei kannusta korkeakoulutettua hakeutumaan toisen asteen opintoihin. Puoliso varmaan on elättänyt häntä, mutta epäilemättä on kannattavampaa olla vanhempainrahalla ja kotihoidontuella (joka oli aiemmin monessa kunnassa korkeampi) kuin opintorahalla tai ilman tuloja. Kokopäiväinen opiskelu kun vie oikeuden työttömyysturvaan.
Minun mielestä tuon miehen pitäis kustantaa rouvalle joku ammattikoulutus, onhan hän kuitenkin molempien lapset tehnyt ja hoitanut omalla kustannuksellaan.
Itselläni maisterin koulutuksen lisäksi monta muutakin koulutusta ja hommat myös vuokrafirmassa kelpaa. Opiskelen ja koulutan itseäni koko ajan, tosin ei ole lapsia niin ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi voinut tuossa ajassa opiskella jonkun duunariammatin. Päätä ainakin opiskeluun riittää.
Niin, paitsi ettei se opiskelu onnistu, jos on työttömyystuella. Työkkäri yleensä ei kannusta korkeakoulutettua hakeutumaan toisen asteen opintoihin. Puoliso varmaan on elättänyt häntä, mutta epäilemättä on kannattavampaa olla vanhempainrahalla ja kotihoidontuella (joka oli aiemmin monessa kunnassa korkeampi) kuin opintorahalla tai ilman tuloja. Kokopäiväinen opiskelu kun vie oikeuden työttömyysturvaan.
Minun mielestä tuon miehen pitäis kustantaa rouvalle joku ammattikoulutus, onhan hän kuitenkin molempien lapset tehnyt ja hoitanut omalla kustannuksellaan.
Itselläni maisterin koulutuksen lisäksi monta muutakin koulutusta ja hommat myös vuokrafirmassa kelpaa. Opiskelen ja koulutan itseäni koko ajan, tosin ei ole lapsia niin ehtii.
Ja mitäköhän tämä opiskelu ja koulutus on, ja missä? Ja mitä ne aikaisemmat koulutukset ovat? Sankari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi voinut tuossa ajassa opiskella jonkun duunariammatin. Päätä ainakin opiskeluun riittää.
Niin, paitsi ettei se opiskelu onnistu, jos on työttömyystuella. Työkkäri yleensä ei kannusta korkeakoulutettua hakeutumaan toisen asteen opintoihin. Puoliso varmaan on elättänyt häntä, mutta epäilemättä on kannattavampaa olla vanhempainrahalla ja kotihoidontuella (joka oli aiemmin monessa kunnassa korkeampi) kuin opintorahalla tai ilman tuloja. Kokopäiväinen opiskelu kun vie oikeuden työttömyysturvaan.
Minun mielestä tuon miehen pitäis kustantaa rouvalle joku ammattikoulutus, onhan hän kuitenkin molempien lapset tehnyt ja hoitanut omalla kustannuksellaan.
Itselläni maisterin koulutuksen lisäksi monta muutakin koulutusta ja hommat myös vuokrafirmassa kelpaa. Opiskelen ja koulutan itseäni koko ajan, tosin ei ole lapsia niin ehtii.
Totta. Olikos tällä 9 kk opintotukikuukausia jäljellä?Sillä jo kattaa reilusti ensimmäisen vuoden DI- maisteriopinnoista. Toinen vuosi sitten miehen piikkiin korvauksena kotiäiti vuosista ja asuinpaikan paskasta valinnasta.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä sillä ylimääräisellä 360 eurolla/kk ostaa vaikka parempaa ruokaa tai maksaa itselleen muutaman kivan loman. Maksaa lääkkeitä tai vaikkapa juo viinana.