Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ei itse tee asioille mitään? Tänäänkin Hesarissa joku valittamassa, ettei Suomessa ole yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnan pitäisi järjestää lapsiperheille jotain vertaistukiryhmiä tms. Miksi kaiken pitää olla yhteiskunnan järjestämää? Miksi aikuiset ihmiset eivät itse tee asioita?

Asuin ulkomailla lasten ollessa pieniä ja siellä tutustuin toisiin äiteihin leikkipuistoissa. Parin kerran jälkeen sovimme leikkitreffit myös seuraavaksi päiväksi ja siitä lähti tapa tulla puistoon joka päivä samoihin aikoihin. Lapset leikkivät keskenään ja aikuisen puhuivat keskenään. Tätä jatkui monta vuotta ja ryhmä kasvoi aina uusilla aikuisilla. Puistoista löytyi joka päivä seuraa. Synttäreille kutsuttiin lapset kotiin ja joskus kahviteltiin toisten kotona myös. Ei kukaan odottanut passiivisesti kotona, että yhteiskunta järjestää jonkun palvelun. Nämä asiat pitäisi kyllä osata hoitaa ihan itse aikuisten ihmisten... 

Ole lapseton nainen.

Juttelisitko minulle?

Nuorena ihmiset löytävät yleensä kiireisinäkin aikaa ystäville, tuttaville, porukoille. Mitään konkreettisia yhteisöllisyyssopimuksia tai valoja ei tehdä, mutta käytännössä 'sitoutuminen' näkyy melko aktiivisena yhdessäolona ja kykynä sopia yhteisistä tekemisistä ja olemisista.

Keski-ikäisillä on aina jotakin tärkeampää tai ei ole energiaa tai ei ehdi.

Yksinkertaistenkin asioiden järjestäminen ja sopiminen on vaikeaa tervan juontia, kun ei pystytä lupaamaan tai on omia erityistoiveita, joiden pitäisi täyttyä. Jokin säännöllisesti kalenterissa oleva juttu tarvittaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D

Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.

Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.

Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.

Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.

Semmoinen matalankynnyksen "kerho".

Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v. 

No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.

Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle? 

Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..

Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.

Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.

Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia? 

En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.

Tässäpä se jutun juju juuri onkin. Nuorena hengataan monenlaisten ihmisten kanssa, usein niiden, jotka sattuvat olemaan samaa vuosimallia, samalla luokalla, naapurustossa tai muuten sattumalta lähellä.

Sitten joukkiot eriytyvät, jokainen tekee töitä ja harrastaa omanlaistensa ihmisten kanssa. Toisaalta itsetuntemus lisääntyy, toisaalta ajatukset luutuvat. Vanhemmalla iällä helposti ajattelee, että itsellä ei ole välttämättä mitään yhteistä huilistien tai jodlaajien tai vapaapalokuntalaisten kanssa.

Mutta onko realistista ajatella, että löytäisi jotain yhteistä satunnaisen ihmisjoukon kanssa, jolla ei ole muuta yhteistä kuin esimerkiksi ikä? Koska niissä satunnaisissakin ihmisissä on huilisteja, jodlaajia ja vapaapalokuntalaisia.

-ohis.

Kuka täällä tuommoisesta on puhunut? Hengenheimolaisten joukko tuskin löytyy kuitenkaan sieltä jodlaajista. Koko ryhmä ainakaan.

Miksi ihmeessä jodlaajat eivät voisi olla hengenheimolaisia? Edellä puhuttiin kivoista ihmisistä. Eikö kivoilla ihmisillä saa olla muita harrastuksia kuin kivana olo?

Mä en jaksais kuunnella sitä helvetin joikaamista :D Ei vaan, voihan sieltä löytyä hyviä tyyppejä mutta aika epätodennäköistä se on että siellä arviolta kourallisessa ihmisiä kaikki tulis jotenkin just eikä melkeen juttuun ja olis samalla aaltopituudella.

Ennemminkin kaipaan semmoista kurjavampaa sakkia. Ei tarvitse olla mitään muuta yhdistävää tekijää kuin samanhenkisyys. Tiedän, aika paljon vaadittu.

Tässähän on kysymys siitä, ettei heillä saisi olla mitään muuta yhdistävää tekijää, harrastusta tai ominaisuutta kuin tuo samanhenkisyys ja aaltopituus. Se on kyllä kieltämättä paljon vaadittu.

Minua kiinnostaisi millä tavalla joku aikoo käytännössä löytää "samanhenkiset" ihmiset. Siis onko henkilön käytössä joku asenteiden ja ajatusten lukijalaite?

Mä kommentoisin tähän, että ei sukuyhteisöissäkään välttämättä ole ketään samanhenkistä. 

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ahdistaa se yhteisöllisyyden hokeminen, että joku harrastus on niin ihanan yhteisöllinen tms. Argh! On yhteisöpedagogia ja kutsua yhteisöllisyyteen. Mikään ei oo ahdistavampaa. Rasittavaa.

Että ei me kaikki sitä haluta ja kaivata.

Kaikki on hyvin niin kauan kuin se tilanne on vapaaehtoista. Sitten kun käy (niin kuin minulle esim), että puoliso kuolee ja kaikki omat ystävät" katoaa kuin pierut saharaan, kun ne ei osaa itse käsitellä tilannetta, niin se on ihan eri juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että kaikil muil on paikka

Niillon oma meidänjengiseura

Mis voi aina sunnuntaisin olla

Puku päällä muiden kaa

Tuntuu että kaikil muil on suunta

Niillon oma ryhmän sääntökirja

Eikä niiden tarvi aprikoida

Tekikö ne virheen taas

Ja pöydäs on aina pullaa ja hyvii voileipii

Mä tahtoisin syödä joskus sellaisii

Nii sitä että

Löytyskö hiihtoliitto

Tai joku mikä pervoilukerho vaan

Missä mäkin saan

Madonnaa

Sunnuntaisin laulaa

Hengen ja tiedon seura

Tai joku mikä virveliryhmä vaan

Missä vetää saan

Muiden kaa

Kahvia ja pullaa

Tuntuu että kaikil muil on suoja

Lapsuudessa saatu kymppiteltta

Kotitalo kunnon kalliolla

Sitä ei voi horjuttaa

Kenenkään ei tarvi yksin olla

Koko kylä jeesaa jos on huolta

Joltakin jos puuttuu velhoviitta

Yhdessä se virkkaillaan

Ja tarjolla taas on pullaa ja hyvii voileipii

Voi Jeesus mä haluun niihin bileisiin

Ni sitä että

Löytyskö hiihtoliitto

Tai joku mikä pervoilukerho vaan

Missä mäkin saan

Madonnaa

Sunnuntaisin laulaa

Hengen ja tiedon seura

Tai joku mikä virveliryhmä vaan

Missä vetää saan

Muiden kaa

Kahvia ja pullaa

Yöllä mä unen laaksoissa kuuntelen

Miten "Like a Virgin" soi

Kun ykköset pääl

Ykköset pääl

Kaikki kuorossa veisaa

Mun oma jengi katsoo mua hymyillen

Ei ne käännytä mua pois

Ja pöydällä nään

Pöydällä nään

Kasan kahvii ja pullaa

Löytyskö hiihtoliitto

Tai joku mikä pervoilukerho vaan

Missä mäkin saan

Madonnaa

Sunnuntaisin laulaa

Hengen ja tiedon seura

Tai joku mikä virveliryhmä vaan

Missä vetää saan

Muiden kaa

Kahvia ja pullaa

Toivottovasti AP löydät yhteisösi!

Hyi yäk, inhoan kahvia ja pullaa! Toivottavasti en joudu ainakaan tuollaiseen ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D

Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.

Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.

Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.

Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.

Semmoinen matalankynnyksen "kerho".

Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v. 

No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.

Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle? 

6 kymppinen on 5uomessa keskimäärin varsin nuori.

Vierailija kirjoitti:

En ole n 40 v jälkeen löytänyt enää uusia ystäviä, vain tuttuja. Viimeisin hyvä ystävä tuli elämään suurin piirtein just tossa iässä. Ja nyt oon siis 52 v.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina jäänyt kaikkien ryhmien ja yhteisöjen ulkopuolelle. Oma aktiivisuus ei auta. En ole tarpeeksi kiinnostavaa seuraa tms. Olen aina se ylimääräinen, pariton, huomaamaton, unohdettu, yksin jätetty, ulkopuolinen. Lukemattomia kertoja elämäni varrella on noussut mieleen piinallinen muistikuva varhaislapsuudesta, musiikkileikkikoulusta, kun pyörin puolukkana kahden piirissä pyörivän lapsiryhmän välissä etsien turhaan väliä, johon sopisin, ja kättä, joka tarttuisi minun käteeni, samalla kun musiikki soi ja soi ja muilla lapsilla on hauskaa ja minua itkettää ja hävettää.

Taidatkin olla vielä aika nuori.

Nuorena sitä ei ihminen vielä oikeastaan tunne itseään eikä rajojaan eikä kykyjäänkään. Silloin sitä herkästi peilaa itseään toisista.

Lakkaa nyt miettimästä menneitä ja rohkaisen sinua menemään oikeasti johonkin seuraan vaikka talkoolaiseksi aluksi.

Seuroja, joissa on puutetta tapahtumien aikoina työntekijöistä ovat urheiluseurat, koiraharrastusseurat ja sellaiset. Myös avustusjärjestöt ovat kiitollisia auttavista käsistä.

Sieltä löytyy kavereita ihan varmasti ja vastuuhenkilöt kyllä soittavat sinut toistekin mukaan.

Mieti mikä kiinnostaa ja tutustu tarjontaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisiko esim. kansalaisopiston käsityö tai askartelukerho? Kuorolaulu? Kirjakerho?

Kun ei. Ei, ei ja ei.

Haluaisin vaan kokoontua saman porukan kanssa ja ihan vaan istua mukavasti sohvalla , kuunnella ehkä musiikkia.. Ehkä kejsisimme joskus jotain hauskaa? Halloweenina naamiaisia,vappuna munkkia ja simaa .. vähän kuin nuorena nuorisotiloilla. Miksei missään ole aikuisille tämmöistä toimintaa?

Alkaa kuulostaa siltä, että sulla on tosi kapea käsitys siitä mikä voi olla hauskaa ja mikä ei. En kyllä haluaisi olla osa tätä sinun porukkaasi. 

Kahviloille vinkki että laittakaa yhdelle isolle pöydälle lappu "juttupöytä" tms. ja ideana että jos siinä istuu saa tulla juttelemaan. Itse voisin aivan hyvin uskaltautua vaihtamaan pari sanaa päivän säästä.

Velana minulla on paljon vapaa-aikaa. On myös aikuisiällä syntynyt "meidän jengi", jossa ollaan päällisin puolin tosi erilaisia, ikähaitariakin on yli 20 vuotta, mutta silti samalla aaltopituudella. Porukan yhteenhitsautuminen on edellyttänyt sitä, että on pari aktiivista puuhahenkilöä, jotka järjestävät yhteisiä juttuja. Mielellään niihin kaikki osallistuu, mutta totuus on, että jos yksi tai keskushahmoa häipyisi, koko porukka kyllä varmasti kuihtuisi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole n 40 v jälkeen löytänyt enää uusia ystäviä, vain tuttuja. Viimeisin hyvä ystävä tuli elämään suurin piirtein just tossa iässä. Ja nyt oon siis 52 v.

Tuli joku bugi ja tekstini hävisi. Kirjoitin siis, että tutustuin parhaaseen ystävääni ollessani 43. Nyt olen 49. Ihan hyvin voi löytää ystäviä missä iässä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Jos vahingossa olet työelämässä, jätä työtoverisi rauhaan. Älä tuputa lapsellisia leikkejäsi äläkä ehdottele virkistyspäiviä hoploppiin jne.

Usko tai älä, suurinta osaa ei kiinnosta tarhaleikkiseura. Ja niitä joita vastaavat leikit kiinnostaa ei näytä kiinnostavan toistensa seura, vaan pitää jumalauta tunkea sitä paskaa aikuiseksi kasvaneiden ihmisten silmille jotka eivät halua LEIKKIÄ.

Mitä ihmettä? Hae nyt oikeasti apua jos on noin paha olla. Ei liity mitenkään muiden ryhmäytymiseen nyt tämä kommenttisi.

Olen löytänyt aikuisena yhteisöni ompelukurssilla (työväenopisto). Näiden tuttavuuksien kanssa viestittelen ja käyn lounaalla.

Vielä parempi paikka on ollut vapaaehtoistoiminta. En mainitse järjestöä mutta eilen meillä oli suunnittelukokous, kahvit nyyttäriperiaatteella. Olimme erään pariskunnan kotona, heillä on savusauna. Lopuksi saunottiin. Näiden ihmisten kanssa on muodostunut ystävyyssuhteita, kallisarvoisia sellaisia.

Kolmas paikka itselleni löytyy seurakunnan toiminnasta.

Aloittajan kannattaa tiedostaa se oma juttunsa ja mennä rohkeasti mukaan. Toivon sydämelläni, että löydät porukan itsellesi.

Teatteri on yhteisöllinen harrastus ja sen voi aloittaa missä iässä tahansa. Eikä tarvitse näytellä, jos se pelottaa, voi vaikka olla rekvisiittavastaava, puvustaja, teknikko, meikkaaja, kahvitusvastaava, lipunmyyjä yms.

Koiraharrastuksen parista olen löytänyt oman yhteisöni. 

Mikä sinua AP kiinnostaa? Liity luku- tai neulontapiiriin, mene kansalaisopiston kursseille, järjestä sukutapaamisia, ota yhteyttä vanhoihin ystäviin, osallistu vapaaehtoistyöhön (tällä hetkellä esim. Ukrainalaisten parissa, sieltä voisi löytää uusia ystäviäkin). Myös netin kautta voi löytää uusia ystäviä, rohkeasti vaan ilmoitus esille. Tsemppiä!

Kaupunginosayhdistys tai kyläyhdistys, vapaaehtoistyö, jonkin harrastuspiirin vetäminen tai taitojen opettaminen. Näissä kun teet itsesi välttämättömäksi, kuulut tiiviisti yhteisöön. Tekeminen on se juttu. Silloin ei tarvitse olla niin mahdottoman puhelias, vaan voi tutustua rauhassa askareiden lomassa. Tai jos olet puhelias, voit toimia sillä saralla, vaikka välillä tietokilpailun vetäjänä tai bingon arpojana. Tekemätöntä työtä on paljon, tarvitaan vain tekijöitä, eikä tämä käy raskaaksi, kun miettii jo etukäteen, miten paljon osallistuu ja pitää siitä kiinni. Tärkeintä ovat hyvä käytös ja luotettavuus.

Vierailija kirjoitti:

Nappaako alakulttuurit? Hurahda vaikka animeen ja mangaan tai metallimusiikkiin tai ala hipiksi tms.

Kas kun ei "ala porvariksi". Hippeys on elämäntapa, joka tulee osin poliittisista näkökulmista, arvomaailmasta ja ihmisen omista pitkistäkin pohdinnoista. Ei yhtäkkiä voi vain ruveta joksikin.

Mä löysin yhteisöni lähipubista. 

Muutin uudelle alueelle ja kerran en olisi ehtiny kotiin asti, niin ryntäsin paikallisen vessaan. Janokin oli, joten vichyn tilasin. Sieltä se uuden asuinalueen kaverusto löytyi. 

Aina on joku paikalla kun menee. Eikä paikka ole mikään "räkälä". Ihmiset lipittää oman määränsä olutta, useimmat viikolla limua/kahvia tms. 

Yhteisön hitsaa yhteen se, että kaikkia autetaan ja tehdään yhdessä asioita. Talkoita järjestetty. Miehet käyneet asentamassa huonekaluja ja muutaman eläkeläisrouva kerää koko porukalla marjat ja sienet (korvausta vastaan). 

Lapset olivat huolissaan uudesta paikasta, jossa piipahdan päivittäin töiden jälkeen, mutta siellä käytyään ja nähtyään ilmapiirin ja juteltuaan erilaisten eri elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa, he ovat vain tyytyväisiä, että minulla on seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Harrastusryhmät?