Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?
Opiskeluaikanakin oli luontevaa hengata omassa opiskeluporukassa. Opiskelupaikkakunnalta muuttaessa kaveriporukat hajaantuivat. Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu.
Miten löytää taas se yhteisöllisyyden tunne, se että kuuluu johonkin? Olen ainoa lapsi joten ei ole edes mitään sisarusporukkaa. Työt etätöitä tai toimiston kahvihuoneessa 5 min jutustelu. Tekee jotenkin pelokkaan olon kun ei ole turvana yhteisöä. Kuin eläin, joka on ajettu laumasta.
Kommentit (467)
Seurakunnasta saa, mikäli yhtään koet että voisit antaa sellaiselle mahdollisuuden. Seurakuntiakin on monia, lähetysjärjestöt (Sley, Kansanlähetys) ja vapaat suunnat erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin. Pitää hyväksyä se tosiasia että saa olla ilman yhteisöjä. Se että ei kuulu johonkin voi aiheuttaa monille tunnollisuuden tuskia ja oloa että pitäisi kuulua johonkin, koska hävettää ryhmäpaineen alla ettei kuulu tai halua kuulua mihinkään. Haluaisi olla vain rauhassa.
Se ok. Ei ole pakko kuulua mihinkään.
Minä en ainkaan halua olla osana yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Pitää hyväksyä se tosiasia että saa olla ilman yhteisöjä. Se että ei kuulu johonkin voi aiheuttaa monille tunnollisuuden tuskia ja oloa että pitäisi kuulua johonkin, koska hävettää ryhmäpaineen alla ettei kuulu tai halua kuulua mihinkään. Haluaisi olla vain rauhassa.
Se ok. Ei ole pakko kuulua mihinkään.
Minä en ainkaan halua olla osana yhtään mitään.
Sama täällä. Pienellä paikkakunnalla kaksi vihaista eläkeikäistä naista pätee yhdistyksissä ja monessa muussakin. Hyvä, että pysyy erossa tällaisista ja saa olla omassa rauhassa.
Itse olen saanut paljon läheisiä ihmisiä koiraharrastuspiireistä ja omiin eettisiin arvoihin (vegaani) liittyvistä ympyröistä. Siis ihan aikuisiälläkin lisää ystäviä.
Olisiko jotain tämän tyyppisiä juttuja?
Olen itse myös uskovainen, mutta en ole oikein kokenut omakseni niitä ihmisiä, joita löytyy seurakuntajutuista.
Seurakunnasta tai harrastusporukoista? Itse olen saanut ystäviä aikuisena lasten kavereiden ja harrastusten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Pitää hyväksyä se tosiasia että saa olla ilman yhteisöjä. Se että ei kuulu johonkin voi aiheuttaa monille tunnollisuuden tuskia ja oloa että pitäisi kuulua johonkin, koska hävettää ryhmäpaineen alla ettei kuulu tai halua kuulua mihinkään. Haluaisi olla vain rauhassa.
Se ok. Ei ole pakko kuulua mihinkään.
Minä en ainkaan halua olla osana yhtään mitään.
Aika moni ihminen kuitenkin kokee olevansa sosiaalinen eläin, kaipaa kontakteja ja harmittelee, jos tuntuu yksinäiseltä.
Hyvä että sinulla ei näin, mutta on erilaisiakin ihmisiä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksen aloittaminen ei kysy ikää. Toki mikä tahansa harrastus ei tuo yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi partio on varsin yhteisöllinen harrastus, samoin erilaiset joukkuelajit.
Päivän naurut, kiitos siitä. Siis aikuinen ihminen sudenpentuihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, enpä tunnista tuota yhteisöllisyyttä omilta opiskeluajoita. Aika erillään oltiin luentosalien ulkopuolella.
N39
Niin, asuit vanhempien maksamassa yksiössä yksin. Taisi olla karhunpalvelus. Me muut asuttiin asuntolassa, oli paljon kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin ei ole edes aikaa ystäville. Työ ja kotityöt vie ajan.
miten olisi lapsuudenkaverit tai vanhemmat jos on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Mun 88v mummo aloitti viimevuonna vesijumpan.
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Pubissa tuokin onnistuu, sitä paremmin mitä enemmän kuppi maistuu, mutta voi siellä pelkkää kahviakin juoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tällainen yhteisö on ollut ortodoksinen seurakunta! :)
Käyn joka sunnuntai kirkossa. Lisäksi on talkoopäiviä tsasounalla, siivotaan ja joskus korjataan jotain yhdessä. Olen ikonimaalauspiirissä ja kuorossa. Käyn Valamossa kursseilla. Meillä on sopivan kokoinen kirkkoyhteisö, jossa saan auttaa välillä tekemällä sunnuntain kirkon jälkeisille kahveille jotakin. On myös muita tapahtumia ja kerhoja, joissa saa olla mukana.
Tämä on tuonut elämääni uuden perheen. Ihmiset kirkossa on tulleet tutuksi tässä 10 vuoden aikana. Kuin toinen perhe. On kiva, kun elämällä on sisältöä, kun saa olla osa tätä yhteisöä ja tuoda oman panoksensa yhteiseen hyvään. On paljon yhteisiä tapahtumia. Olen tutustunut ortodokseihin ympäri Suomea. Vaikkapa Valamon leireillä on kiva törmätä tuttuihin. On kiva saada elää ja vanheta osana tällaista porukkaa, jossa minusta välitetään, kun muuten olisin tosi yksinäinen.
Sinun pitäisi ryhtyä ns. "vittunaamaksi" niin olet pian kutsuttu perussuomalais-yhteisöön.
Olen harrastanut koko elämän , en ole ikinä tavannut ketään josta tuli ystävä muuta kuin sen kurssin aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kotiin tarjottimellako se pitäisi sinulle tuoda?
Mikä on sinun ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi ryhtyä ns. "vittunaamaksi" niin olet pian kutsuttu perussuomalais-yhteisöön.
Mikä sinua vaivaa? Olet erittäin sivistynyt.
kommunistipuolueen kommuunista.
Kotiin tarjottimellako se pitäisi sinulle tuoda?