Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?
Opiskeluaikanakin oli luontevaa hengata omassa opiskeluporukassa. Opiskelupaikkakunnalta muuttaessa kaveriporukat hajaantuivat. Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu.
Miten löytää taas se yhteisöllisyyden tunne, se että kuuluu johonkin? Olen ainoa lapsi joten ei ole edes mitään sisarusporukkaa. Työt etätöitä tai toimiston kahvihuoneessa 5 min jutustelu. Tekee jotenkin pelokkaan olon kun ei ole turvana yhteisöä. Kuin eläin, joka on ajettu laumasta.
Kommentit (404)
Seurakunnasta saa, mikäli yhtään koet että voisit antaa sellaiselle mahdollisuuden. Seurakuntiakin on monia, lähetysjärjestöt (Sley, Kansanlähetys) ja vapaat suunnat erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin. Pitää hyväksyä se tosiasia että saa olla ilman yhteisöjä. Se että ei kuulu johonkin voi aiheuttaa monille tunnollisuuden tuskia ja oloa että pitäisi kuulua johonkin, koska hävettää ryhmäpaineen alla ettei kuulu tai halua kuulua mihinkään. Haluaisi olla vain rauhassa.
Se ok. Ei ole pakko kuulua mihinkään.
Minä en ainkaan halua olla osana yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Pitää hyväksyä se tosiasia että saa olla ilman yhteisöjä. Se että ei kuulu johonkin voi aiheuttaa monille tunnollisuuden tuskia ja oloa että pitäisi kuulua johonkin, koska hävettää ryhmäpaineen alla ettei kuulu tai halua kuulua mihinkään. Haluaisi olla vain rauhassa.
Se ok. Ei ole pakko kuulua mihinkään.
Minä en ainkaan halua olla osana yhtään mitään.
Sama täällä. Pienellä paikkakunnalla kaksi vihaista eläkeikäistä naista pätee yhdistyksissä ja monessa muussakin. Hyvä, että pysyy erossa tällaisista ja saa olla omassa rauhassa.
Kotiin tarjottimellako se pitäisi sinulle tuoda?