Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?
Opiskeluaikanakin oli luontevaa hengata omassa opiskeluporukassa. Opiskelupaikkakunnalta muuttaessa kaveriporukat hajaantuivat. Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu.
Miten löytää taas se yhteisöllisyyden tunne, se että kuuluu johonkin? Olen ainoa lapsi joten ei ole edes mitään sisarusporukkaa. Työt etätöitä tai toimiston kahvihuoneessa 5 min jutustelu. Tekee jotenkin pelokkaan olon kun ei ole turvana yhteisöä. Kuin eläin, joka on ajettu laumasta.
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Tuleepa mieleen tuttavani jolla on myös harrastusten/kaveriryhmän puute. Mikään ei hänelle kelpaa, uhoaa kyllä että syksyllä aloitan sen ja tämän harrastuksen mutta aina on joku tekosyy ettei aloita - ei voi mennä yksin, on jalka kipeä, ei tunne ketään jne.. hänelle pitäisi tarjota valmiina kaikki, hakea ja viedä, yksin ei voi mennä vaan aina pitäisi olla kaveri ja aina löytyy valittamista, on siis perusnegatiivinen ja siksipä onkin vain kaveri eikä ystävä. Mietippä ap omaa asennettasi, ehkäpä siinäkin on syytä tilanteeseen? Paljon on tullut vastauksia ja yleensä ei käy.
Niin tunnistan itseni tästä. Kuinka monta kertaa on tultu mentyä ja sitten käännyttyä pois ovelta tms. Ei vaan uskalla ja kykene. Toisaalta joskus on tullut mentyäkin ja sitten on saattanut olla hieman sellainen out olo ikään kuin olisi ollut kärpäsenä katossa? Saanut olla mukana muttei kuitenkaan!
Olenkin miettinyt mikä on se oma asenne ja tullutkin siihen tulokseen, että ole se perusnega valivali ja näin ollen vetäytynyt kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ompeluseurat. Niitä löytyy joka paikkakunnalla. Ja neulotaan itselle tai hyväntekeväisyyteen. Esim. synnytyssairaalat, Ukrainaan jne.
Höpöhöpö, näähän ne kaikista pahimmat on
Pakko on kaikkien samalla Nalle langalla kutoa tai erotut porukasta joka on kauhistus. Paitsi tietty sen ryhmän ns johtaja, hän saa tehdä mitä huvittaa ja muut, myös se ryhmän oikea vetäjä, kutoo justiinsa sitä samaa.
Ihan mitä tahansa ryhdytkin harrastamaan ja mistä lähdet etsimään yhteisöäsi - anna sille aikaa.
Itse olen yhdistystoiminnassa, joka lienee ulkopuolisen silmissä tosi sisäänpäin lämpiävää toimintaa. Yritämme ottaa uudet ihmiset avosylin vastaan, mutta ymmärrän kyllä mistä tuollainen tunne kumpuaa. Vanhimmat tekijät on olleet mukana jo vuosikymmeniä ja siinä ajassa on hitsauduttu ihan toisella tavalla yhteen.
Lapsena oli helppo ystävystyä, riitti että äidit jätti samalle hiekkalaatikolle. Ei ollut mitään kynnystä tai tavoitteellisuutta, ei toiveita eikä odotuksia toisen suhteen. Aikuisena tekee asioista itselleen ehkä vähän liiankin vaikeita.
vapaaehtoistyo.fi on loistava paikka aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Yleensä oma harrastus tai halu harrastaa vie etsimään muita harrastajia tai harrastajaryhmää. Jotkut jopa hakeutuvat näihin ryhmiin etsiessään elämänkumppania. Jos ei itsellä ole mitään harrastusta eikä kiinnostusta mihinkään voi vaikka lähteä selaamaan paikkakunnan yhdistyksiä yhdistysrekisteristä josko sieltä jotakin löytyisi. Useat yhdistykset ottavat uusia jäseniä riveihinsä maksamaan jäsenmaksua ja yhdistystoiminnan työntekijöiksi.
Miksi ihmiset ei itse tee asioille mitään? Tänäänkin Hesarissa joku valittamassa, ettei Suomessa ole yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnan pitäisi järjestää lapsiperheille jotain vertaistukiryhmiä tms. Miksi kaiken pitää olla yhteiskunnan järjestämää? Miksi aikuiset ihmiset eivät itse tee asioita?
Asuin ulkomailla lasten ollessa pieniä ja siellä tutustuin toisiin äiteihin leikkipuistoissa. Parin kerran jälkeen sovimme leikkitreffit myös seuraavaksi päiväksi ja siitä lähti tapa tulla puistoon joka päivä samoihin aikoihin. Lapset leikkivät keskenään ja aikuisen puhuivat keskenään. Tätä jatkui monta vuotta ja ryhmä kasvoi aina uusilla aikuisilla. Puistoista löytyi joka päivä seuraa. Synttäreille kutsuttiin lapset kotiin ja joskus kahviteltiin toisten kotona myös. Ei kukaan odottanut passiivisesti kotona, että yhteiskunta järjestää jonkun palvelun. Nämä asiat pitäisi kyllä osata hoitaa ihan itse aikuisten ihmisten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Tässäpä se jutun juju juuri onkin. Nuorena hengataan monenlaisten ihmisten kanssa, usein niiden, jotka sattuvat olemaan samaa vuosimallia, samalla luokalla, naapurustossa tai muuten sattumalta lähellä.
Sitten joukkiot eriytyvät, jokainen tekee töitä ja harrastaa omanlaistensa ihmisten kanssa. Toisaalta itsetuntemus lisääntyy, toisaalta ajatukset luutuvat. Vanhemmalla iällä helposti ajattelee, että itsellä ei ole välttämättä mitään yhteistä huilistien tai jodlaajien tai vapaapalokuntalaisten kanssa.
Mutta onko realistista ajatella, että löytäisi jotain yhteistä satunnaisen ihmisjoukon kanssa, jolla ei ole muuta yhteistä kuin esimerkiksi ikä? Koska niissä satunnaisissakin ihmisissä on huilisteja, jodlaajia ja vapaapalokuntalaisia.
-ohis.
Kuka täällä tuommoisesta on puhunut? Hengenheimolaisten joukko tuskin löytyy kuitenkaan sieltä jodlaajista. Koko ryhmä ainakaan.
Miksi ihmeessä jodlaajat eivät voisi olla hengenheimolaisia? Edellä puhuttiin kivoista ihmisistä. Eikö kivoilla ihmisillä saa olla muita harrastuksia kuin kivana olo?
Mä en jaksais kuunnella sitä helvetin joikaamista :D Ei vaan, voihan sieltä löytyä hyviä tyyppejä mutta aika epätodennäköistä se on että siellä arviolta kourallisessa ihmisiä kaikki tulis jotenkin just eikä melkeen juttuun ja olis samalla aaltopituudella.
Ennemminkin kaipaan semmoista kurjavampaa sakkia. Ei tarvitse olla mitään muuta yhdistävää tekijää kuin samanhenkisyys. Tiedän, aika paljon vaadittu.
Tässähän on kysymys siitä, ettei heillä saisi olla mitään muuta yhdistävää tekijää, harrastusta tai ominaisuutta kuin tuo samanhenkisyys ja aaltopituus. Se on kyllä kieltämättä paljon vaadittu.
Minua kiinnostaisi millä tavalla joku aikoo käytännössä löytää "samanhenkiset" ihmiset. Siis onko henkilön käytössä joku asenteiden ja ajatusten lukijalaite?
Olen ollut useissa yhdistyksissä mukana pienestä pitäen. Lapsena ne olivat urheiluseuroja. Nyt aikuisempana "ulkoiluseuroja". Tosin niissä harrastetaan lajeja joita mammat kutsuvat ekstriimiksi. Yhdistystoiminta on vienyt minut kymmenille reissuille koti ja ulkomaille niin aktiivijäsenenä kuin järjestäjänä ja olen tutustunut satoihin uusiin persooniin matkan varrella. Yhden sain jopa houkuteltua meille asumaan, vai menikö se toisin päin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kaikkeen yhteiseen toimintaan liittyy se että menee vaan mukaan vaikka hammasta purren ja tekee oman parhaansa.
Koska se riittää ja on kaikki mitä tarvitaan.
Yhteinen kokemus tulee yhteisestä tekemisestä ja osalla ei ole tunneälyä tai empatiaa lainkaan. Näiden ihmisten ei kuitenkaan pidä antaa heikentää sitä omaa kokemusta koska minulla ja sinulla on yhtäläinen oikeus olla siinä ryhmässä vaikka joku toinen on taidoiltaan edistyneenpi ja jostainhan hänkin on alottanut.
Oman paikkansa löytäminen on joskus hankalaa. Pitää luottaa itseensä ja siihen koska olen yhtälailla jäsenmaksun maksanut niin saan osallistua tämän ryhmän toimintaan ja olen tärkeä osa tätä ryhmää, se ei olisi samanlainen ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Tässäpä se jutun juju juuri onkin. Nuorena hengataan monenlaisten ihmisten kanssa, usein niiden, jotka sattuvat olemaan samaa vuosimallia, samalla luokalla, naapurustossa tai muuten sattumalta lähellä.
Sitten joukkiot eriytyvät, jokainen tekee töitä ja harrastaa omanlaistensa ihmisten kanssa. Toisaalta itsetuntemus lisääntyy, toisaalta ajatukset luutuvat. Vanhemmalla iällä helposti ajattelee, että itsellä ei ole välttämättä mitään yhteistä huilistien tai jodlaajien tai vapaapalokuntalaisten kanssa.
Mutta onko realistista ajatella, että löytäisi jotain yhteistä satunnaisen ihmisjoukon kanssa, jolla ei ole muuta yhteistä kuin esimerkiksi ikä? Koska niissä satunnaisissakin ihmisissä on huilisteja, jodlaajia ja vapaapalokuntalaisia.
-ohis.
Kuka täällä tuommoisesta on puhunut? Hengenheimolaisten joukko tuskin löytyy kuitenkaan sieltä jodlaajista. Koko ryhmä ainakaan.
Miksi ihmeessä jodlaajat eivät voisi olla hengenheimolaisia? Edellä puhuttiin kivoista ihmisistä. Eikö kivoilla ihmisillä saa olla muita harrastuksia kuin kivana olo?
Mä en jaksais kuunnella sitä helvetin joikaamista :D Ei vaan, voihan sieltä löytyä hyviä tyyppejä mutta aika epätodennäköistä se on että siellä arviolta kourallisessa ihmisiä kaikki tulis jotenkin just eikä melkeen juttuun ja olis samalla aaltopituudella.
Ennemminkin kaipaan semmoista kurjavampaa sakkia. Ei tarvitse olla mitään muuta yhdistävää tekijää kuin samanhenkisyys. Tiedän, aika paljon vaadittu.
Tässähän on kysymys siitä, ettei heillä saisi olla mitään muuta yhdistävää tekijää, harrastusta tai ominaisuutta kuin tuo samanhenkisyys ja aaltopituus. Se on kyllä kieltämättä paljon vaadittu.
Minua kiinnostaisi millä tavalla joku aikoo käytännössä löytää "samanhenkiset" ihmiset. Siis onko henkilön käytössä joku asenteiden ja ajatusten lukijalaite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Koskaan ei ole liian vanha. Minä opettelin lasten kanssa yhdessä luistelemaan, olen laulanut kuoroissa sekä opettelin melkein 70 -vuotiaana soittamaan kitaraa. Vesijumpat, uinti, kuntosalit ym. Kansalaisopistossa on paljon erilaisia piirejä, kieliä, käden taitoja jne. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä, ei sieltä kotoa kukaan tule hakemaan.
moi
Minulla on kaveriporukka, mutta nykyään ei tietenkään ehditä kovin usein näkemään kun kaikilla on kiireitä. WhatsApp-ryhmään tulee kuitenkin melkein joka päivä viestejä.
Sitten on harrastus porukka, johon tulee vähän väliä uusia ja helposti tulee tutustuttua. Eläimiin liittyvä, niistä on helppo jutella. Eihän toki jokaisesta tule ystäviä, muttei tarvikaan.
Menin myös ruokanlaittokurssille, siellä tehdään vähän erilaisempia ruokia. Aluksi oli aika jäykkää, mutta nyt ihmiset tulevat jo ihan itsekin moikkaamaan. Olen nähnyt heitä vasta 5 kertaa, sanoisin että keväällä on jo ihan toinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma eikä harrastuksetkaan auta. Kielikursseilla ja jumpparyhmissä ei juuri yhteisöllisyys näy. Ihmiset tulee paikalle, tekee sen mitä ohjaaja sanoo ja lähtee kotiin. Yhteistä hengailua ei ole.
Jos joku asia suomalaisissa ärsyttää minua, niin se kuppikuntaisuus. Kaikki sulkeutuvat omiin pieniin piireihinsä ja pysyvät siellä piilossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Tässäpä se jutun juju juuri onkin. Nuorena hengataan monenlaisten ihmisten kanssa, usein niiden, jotka sattuvat olemaan samaa vuosimallia, samalla luokalla, naapurustossa tai muuten sattumalta lähellä.
Sitten joukkiot eriytyvät, jokainen tekee töitä ja harrastaa omanlaistensa ihmisten kanssa. Toisaalta itsetuntemus lisääntyy, toisaalta ajatukset luutuvat. Vanhemmalla iällä helposti ajattelee, että itsellä ei ole välttämättä mitään yhteistä huilistien tai jodlaajien tai vapaapalokuntalaisten kanssa.
Mutta onko realistista ajatella, että löytäisi jotain yhteistä satunnaisen ihmisjoukon kanssa, jolla ei ole muuta yhteistä kuin esimerkiksi ikä? Koska niissä satunnaisissakin ihmisissä on huilisteja, jodlaajia ja vapaapalokuntalaisia.
-ohis.
Kuka täällä tuommoisesta on puhunut? Hengenheimolaisten joukko tuskin löytyy kuitenkaan sieltä jodlaajista. Koko ryhmä ainakaan.
Miksi ihmeessä jodlaajat eivät voisi olla hengenheimolaisia? Edellä puhuttiin kivoista ihmisistä. Eikö kivoilla ihmisillä saa olla muita harrastuksia kuin kivana olo?
Mä en jaksais kuunnella sitä helvetin joikaamista :D Ei vaan, voihan sieltä löytyä hyviä tyyppejä mutta aika epätodennäköistä se on että siellä arviolta kourallisessa ihmisiä kaikki tulis jotenkin just eikä melkeen juttuun ja olis samalla aaltopituudella.
Ennemminkin kaipaan semmoista kurjavampaa sakkia. Ei tarvitse olla mitään muuta yhdistävää tekijää kuin samanhenkisyys. Tiedän, aika paljon vaadittu.
Tässähän on kysymys siitä, ettei heillä saisi olla mitään muuta yhdistävää tekijää, harrastusta tai ominaisuutta kuin tuo samanhenkisyys ja aaltopituus. Se on kyllä kieltämättä paljon vaadittu.
Minua kiinnostaisi millä tavalla joku aikoo käytännössä löytää "samanhenkiset" ihmiset. Siis onko henkilön käytössä joku asenteiden ja ajatusten lukijalaite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi kun menee uutena ryhmään, oli se sitten ihan uusi jumpparyhmä tai pidempään kokoontunut puukäsityökerho, on se alku kankeaa ja ahdistavaa.
Entisenä ujona, mutta nykyisin oppinut ainakin esittämään supersosiaalista, oli yllätys mennä tanssiryhmään missä esim. kysymykseeni ensimmäisen väliin jääneen kerran asioista ei kukaan uskaltanut ensin vastata. Muutenkin oltiin hiljaa omissa oloissaan. Oli ensimmäiset käynnit sellainen olo, että lopetan koko homman, kun ahdisti olla ainoa äänessä. Mutta minua auttoi kun huomasin, että loppujen lopuksi harva on oikeasti sosiaalinen ja avoin perusluonteeltaan. Heitäkin ujostuttaa ja jännittää, vieraita kun ollaan. En mitään sydänystäviä ollutkaan etsimässä, mutta kyllä sen vuoden aikana sitä hitsaannuttiin jonkinlaiseksi ryhmäksi.
Sitten pitäisi vain bongata ne tyypit, kenen kanssa sujuu ja alkaa jutella ohimennen niitä näitä ja sitten vaikka ehdottaa yhteistä kävelylenkkiä, kirppisreissua tai kahvittelua, mikä nyt tulee esille puheissa. Ja pitää ymmärtää että heti ei tulla bestiksiksi vaan sellainen liika tyrkkyys voi karkoittaa potentiaaliset ystävät.
Minulla on ystäviä 20v nuorissa aikuisissa esim. koiraharrastuksien kautta ja oman ikäisiä lapsellisia ja lapsettomia ystäviä, joista vain yksi on lapsuudenystävä. Muut on tulleet ammattikorkeakoulusta, koulukaverin kautta, työkavereista ja harrastuskavereista. Mutta niihin kaverihin kuuluu myös reippaasti vanhempia ja jopa eläkeikäsiä. Kaikkien kanssa ei hengailla vapaa-ajalla toisten kotona, mutta kahvitellaan ja harrastetaan ja jutellaan syvällisiä tai käydään festareilla, taidenäyttelyissä, halloweenjuhlissa, keikoilla yms. Että iän nyt ei kannattaisi olla se määräävä tekijä eikä kannata odottaakaan edes yhtä ihmistä joka on 100% itsesi kaltainen.
Ikä on vain numero ja huono syy aloittamatta jättämiselle.
Ei työtön samaa työpaikan sosiaalisuutta saa osakseen kun työ loppuu on vain yritettävä selviytyä.
Harrastukset on yksi tapa selviytyä. Mutta onko harrastus sellainen joka antaisi ystäviä tai yhteen kuuluvuuden tunnetta onkin eri asia.
Shakkia voi pelata tietokoneella yksin tai toisia vastaan. Siinä ei ole yhteisöllisyyttä lainkaan.
Kirjoja voi lukea ja elokuvia katsoa eikä siinäkään ole yhteisöllisyyttä.
Koiran ulkoilutus tai ulkoilu yleisesti ei luo aina yhteisöllisyyttä myöskään. Mutta joskus ehkä luokin ystävyys suhteita.
Opiskelukin on yksi puurtamista eikä se luo yhteisöllisyyttä.
Baarista tai ravintolasta löytää samanhenkisiä ihmisiä mutta ei se ole aina yhteisöllisyyttä.
Siinä on aina haasteita kun vertaa lapsuuteen tai nuoruuteen. Silloin olit osa joukkoa ja menit vain siinä mukana. Ihmiset kasvaa erilleen ja ajatusmaailma kuin muuttuu. Siitä ne oikeastaan johtuvat. Etäisyys on vain nykyisin pieni este. Älylaitteilla sekin on helppo ylittää helposti. Oikeastaan ei ole mitään estettä aloittaa mitään uutta asiaa jos halua siihen löytyy.
Omasta motivaatiostahan se usein on kiinni mitä itse haluaa ja mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompeluseurat. Niitä löytyy joka paikkakunnalla. Ja neulotaan itselle tai hyväntekeväisyyteen. Esim. synnytyssairaalat, Ukrainaan jne.
Höpöhöpö, näähän ne kaikista pahimmat on
Pakko on kaikkien samalla Nalle langalla kutoa tai erotut porukasta joka on kauhistus. Paitsi tietty sen ryhmän ns johtaja, hän saa tehdä mitä huvittaa ja muut, myös se ryhmän oikea vetäjä, kutoo justiinsa sitä samaa.
Höpö höpö itsellesi. Minä olen monta vuotta käynyt monessakin porukassa ja jokainen saa tehdä omia juttujaan ihan omista mieluisistaan langoista ja kukaan ei säätele, että mitä tehdään. Ei tarvitse tehdä yhteiseen pottiin, vaan voi tehdä ihan itselleen. Ja jos ei huvituta tehdä käsitöitä, niin voi vaikka istua ja selailla lehtiä ja vaikka olla vaan mukana seurassa. Jossain on ehkä tuollainen diktatuuri menossa, mutta useimmiten ei.
Minua taas ahdistaa se yhteisöllisyyden hokeminen, että joku harrastus on niin ihanan yhteisöllinen tms. Argh! On yhteisöpedagogia ja kutsua yhteisöllisyyteen. Mikään ei oo ahdistavampaa. Rasittavaa.
Että ei me kaikki sitä haluta ja kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompeluseurat. Niitä löytyy joka paikkakunnalla. Ja neulotaan itselle tai hyväntekeväisyyteen. Esim. synnytyssairaalat, Ukrainaan jne.
Höpöhöpö, näähän ne kaikista pahimmat on
Pakko on kaikkien samalla Nalle langalla kutoa tai erotut porukasta joka on kauhistus. Paitsi tietty sen ryhmän ns johtaja, hän saa tehdä mitä huvittaa ja muut, myös se ryhmän oikea vetäjä, kutoo justiinsa sitä samaa.
Totta tuo kommentti. Menin ensimmäistä kertaa neulontakurssille neulomaan, en hakemaan tuttavuuksia. Taisi olla virhe. Porukassa on kimeä-ääninen besserwisser, joka tekee kaikkea muuta kuin sitä mitä tultiin opettelemaan. Ihan sääliksi käy porukan ujoimpia. Vitsi, nämä on sitten mahtavia tyyppejä harrastamaan kaikkea, vielä polkujuoksut ja pyöräilyt päälle. Samalla sairastetaan nivelreumaa ja kihtiä. Pystyispä tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Mä käyn tanssitunnilla, jonka alaikäraja on 31v. Tällä käy reilusti yli 5-kumppisiäkin, suurin osa meistä on 40 ja 50 vuoden välissä. Ja osa on aloittanut ihan oikeasti aikuisena. Tarkoitan siis keski-iässä.
Olen 32 vuotias
Oisko siellä mulle kivaa ikäistäni seuraa?
50 vuotiaat on vanhuksia
Alue: Aihe vapaa
Itse asiassa yksinäisyys on haitallista ihmisen terveydelle.