Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?
Opiskeluaikanakin oli luontevaa hengata omassa opiskeluporukassa. Opiskelupaikkakunnalta muuttaessa kaveriporukat hajaantuivat. Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu.
Miten löytää taas se yhteisöllisyyden tunne, se että kuuluu johonkin? Olen ainoa lapsi joten ei ole edes mitään sisarusporukkaa. Työt etätöitä tai toimiston kahvihuoneessa 5 min jutustelu. Tekee jotenkin pelokkaan olon kun ei ole turvana yhteisöä. Kuin eläin, joka on ajettu laumasta.
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan kyllä samanhenkistä seuraa, tai tyttöporukkaa. Naiset ovat kuitenkin usein vaikeita tavalla tai toisella, tai minulle on sattunut sellaisia matkan varrelle.
Komppaan! Muijaryhmässä kateus panee tytöt veetuilemaan ja kiusaamaan aina jotakuta. En halua sellaista enkä myöskään tekopyhiä ämmiä ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ryhtyä romaniksi. Pulttiboisseista mallia ja sillä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan kyllä samanhenkistä seuraa, tai tyttöporukkaa. Naiset ovat kuitenkin usein vaikeita tavalla tai toisella, tai minulle on sattunut sellaisia matkan varrelle.
Komppaan! Muijaryhmässä kateus panee tytöt veetuilemaan ja kiusaamaan aina jotakuta. En halua sellaista enkä myöskään tekopyhiä ämmiä ympärille.
Tämä ei ole sukupuoliasia. Jos omalle kohdalle on sattunut vain veetumaisia ihmisiä, kannattaa harkita jo vian etsimistä siitä omasta käytöksestä. Oletko itse niin veetumainen tyyppi että muut vastaavat siihen kuin kaiku? Oletko bitch joka muodostaa kaveriporukkansa samanhenkisistä ja sitten ihmettelee miksi kaikki on ihan bitch kun tulee riitaa? Tuntuu löyhkäävän nimittäin pelkästä tekstistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Sikarikerho, viskiklubi, saunaseura, makkarakerho?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Minulla on 80 -vuotiaita opetettavana kansalaisopistossa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Mä menin purjehdusta opettelemaan 60-vuotiaana, ja en millään huvijahdilla vaan ihan jollalla. En tietysti ole kovin läski, mutta ei tuokaan mitään äärimmäistä fysiikkaa vaadi.
Mieheni kuuluu sellaiseen herrakerhoon ja tuntuu saavan touhusta jotain irti. Ei häntäkään kukaan tullut kutsumaan, itse otti puheeksi tutun kanssa.
Kaikkiin avustustöihin tarvitaan aina tekijöitä, ei maailma valmis ole. Mikä olisi lähellä sydäntä?
Kansan- ja työväenopistoissa alkaa juuri kursseja. Vieläkö johonkin ehtisi ilmoittautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Miksi helvetissä neulepiiri ei sovi miehille? Varmaan sitten myös auton ajaminen ei sovi naisille? Mikä sua vaivaa? Nykylapset onneksi sukupuolesta riippumatta tutustuvat koulussa niin neule- virkkaus- puu- kuin metallitöihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on paljon ystäviä ja iso ystäväporukka. On miehiä/naisia joista suurin osa pariskuntia. Muutama sinkku, niin miespuolisia kuin naispuolisia.
Aina kun joku kyselee josakin ryhmässä samaan tyyliin miten tämän ketjun aloittaja niin haluan aina antaa vinkkejä miten voi tutustua uusiin ihmisiin.
Täällä on ehdotettu paljon hyviä vaihtoehtoja. Kaikki erilaiset harrastusryhmät.
Yhdessä faceryhmässä oltiin järjestämässä isolla porukalla tapahtuma niin sit aina löytyy joku joka ei halua lähteä isolla porukalla minnekkään vaan haluaa tutustua vain muutamaan. Hei haloo.
Yksi henkiö kyseli kerran että hän etsii 3-4 hengen porukkaa joiden kanssa hän voisi viettä aikaa. Tuli vähän surku hänen puolesta.
Ehkä väärä tapa yrittää epätoivoisesti etsiä uusia ihmisiä. Itse kehoitan lähtemään mukaan vaikka olis miten iso tapaaminen. Yleensä sellaise
Entä jos ei ole facebookissa?
No eihän sitä Facebookia ole muuten pakko käyttää kun noihin ryhmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan kyllä samanhenkistä seuraa, tai tyttöporukkaa. Naiset ovat kuitenkin usein vaikeita tavalla tai toisella, tai minulle on sattunut sellaisia matkan varrelle.
Komppaan! Muijaryhmässä kateus panee tytöt veetuilemaan ja kiusaamaan aina jotakuta. En halua sellaista enkä myöskään tekopyhiä ämmiä ympärille.
No teillä ei naisina tietenkään ole kokemusta all-men miesporukoista. Vain naisporukoista ja sekaporukoista.
Ihan yhtälailla siellä miesporukassakin nokitaan jotakuta, ja yksi on alfana olevinaan, kukko tunkiolla, ja muut peesaa tätä yhtä. Hierarkia on täysin selvä. Jonkun sortaminen voi olla niin järjestelmällistä että ihan järkyttävää. Jos naisilta puuttuu empatiatajua joskus, niin miehissä on niitä joilla sitä ei tunnu olevan lainkaan.
Miehillä kateus on sitä keskinäistä kilpailua. Jos joku on b-luokan mies niin se on ja pysyy. Jos se b-luokan mies saa upean naisen tai hienomman auton, niin voi v sitä vittuilun määrää. Se tietty naamioidaan läpäksi. Aitoja onnitteluita ei tule. Tätä vittuilua jatkuu huoletta vaikka vuositolkulla. Saattaahan se loppua siihen että vetää turpiin mutta kynnys voi olla iso, jos on yksi vastaan monta. Ei voi tietää saako itse oikeasti pahasti takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan kyllä samanhenkistä seuraa, tai tyttöporukkaa. Naiset ovat kuitenkin usein vaikeita tavalla tai toisella, tai minulle on sattunut sellaisia matkan varrelle.
Komppaan! Muijaryhmässä kateus panee tytöt veetuilemaan ja kiusaamaan aina jotakuta. En halua sellaista enkä myöskään tekopyhiä ämmiä ympärille.
Tämä ei ole sukupuoliasia. Jos omalle kohdalle on sattunut vain veetumaisia ihmisiä, kannattaa harkita jo vian etsimistä siitä omasta käytöksestä. Oletko itse niin veetumainen tyyppi että muut vastaavat siihen kuin kaiku? Oletko bitch joka muodostaa kaveriporukkansa samanhenkisistä ja sitten ihmettelee miksi kaikki on ihan bitch kun tulee riitaa? Tuntuu löyhkäävän nimittäin pelkästä tekstistäsi.
En tiedä, minulla on kokemusta sekä nais- että miesvaltaisetstä työstä ja aika toksiseksi se ilmapiiri muuttuu molemmissa. Toisaiseksi tervepäisimmältä on tuntunut ne työporukat jossa on molempia ja vielä eri ikäisiä.
Näin ei välttämättä ole harrasteporukoissa. Yhteinen kiinnostuksen kohde tasoittaa tässä tietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan kyllä samanhenkistä seuraa, tai tyttöporukkaa. Naiset ovat kuitenkin usein vaikeita tavalla tai toisella, tai minulle on sattunut sellaisia matkan varrelle.
Komppaan! Muijaryhmässä kateus panee tytöt veetuilemaan ja kiusaamaan aina jotakuta. En halua sellaista enkä myöskään tekopyhiä ämmiä ympärille.
No teillä ei naisina tietenkään ole kokemusta all-men miesporukoista. Vain naisporukoista ja sekaporukoista.
Ihan yhtälailla siellä miesporukassakin nokitaan jotakuta, ja yksi on alfana olevinaan, kukko tunkiolla, ja muut peesaa tätä yhtä. Hierarkia on täysin selvä. Jonkun sortaminen voi olla niin järjestelmällistä että ihan järkyttävää. Jos naisilta puuttuu empatiatajua joskus, niin miehissä on niitä joilla sitä ei tunnu olevan lainkaan
Vastasin tähän jo äsken - olen ollut todella toksisessa äijätyöpaikassa. Ryhmän pomo oli pahin.
Toisaalta kuulun yhteen järjestöön johon voi kuulua vain miehiä (naisilla on kyllä omansa). Voi olla että jossain organisaation huipulla on omat kyynärpääleikkinsä, mutta "tavikset" ei siihen törmää. Mikään ei voisi olla kauempana toksisuudesta. Kerta kaikkiaan mukavaa sakkia ja hyvää ja myönteistä keskustelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekin tämä on kai ollut tuttua esim nuoruudessa, että on ollut osa porukkaa ja jo kokenut yhteisöllisyyttä. Itselle se ei ole ollut mikään oletus vaan olen ollut ulkopuolinen ja kiusattu. Näin minulla en tavallaan ole ollut kokemusta tuollaisesta aiemminkaan. Tietysti tämä pohja ei sitten aikuisenakaan auta muuttamaan tilannetta jos tuollainen elämä on täysin vierasta itselleni.
En jaksa käydä läpi vanhaa, pitkää ketjua, joko olen vastannut...
Olen ollut aina jotenkin outo ja ulkopuolinen. Nyt 54-vuotiaana kärsin yksinäisyydestä, aikuisten ystävien ja kavereiden puutteesta. Harrastan asioita, mutta kaikki ryhmäaktiviteetti harrastamissani jutuissa tuntuu olevan Jyväskylän eteläpuolellla. Asun Pohjois-Pohjanmaalla.
Kuulun erääseen yhdistykseen, joka kokoontui lähikaupungissa, mutta senkin toiminta on näivettynyt, eikä siitä oikein yhteisöksi minulle ole.
Kuulun hitvenmetsästysporukkaan, mutta henhenheimolaisia ei oikein siinäkään minulla ole, parhaat kaveritkin olivat minua vanhempia ja kuolivat pois.
Maailma tuntuu liukuvan yhä kauemmaksi minusta, kaikki alkaa tuntua yhä vieraammalta. Kotipaikkaani minua sitoo perhe, sekä työni.
t: nimim. Assburger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä aikuisena on helpompi löytää tällaisia harrasteporukoita, joihin kuulua, mutta todellisten ystävien löytäminen vaikeampaa.
Esimerkki ystävyydestä: Meille tuli pitkä välirikko ystävättäreni kanssa, jona aikana tunsin itseni yksinäiseksi. Tunsin harrasteporukan kautta kolme naista ja mietin, että jos voisin syventää ystävyyttä jonkun kanssa. Ensimmäinen yritys meni pieleen, koska paremmin tutustuessa henkilö oli täysin erilainen kuin minä, ja meillä oli koko ajan erimielisyyksiä. Toinen yritys olisi saattanut toimia, edelleen ollaan tuttuja, mutta hän asui liian kaukana,jotta olisimme voineet nähdä säännöllisesti. Vasta kolmannen kanssa ystävystyin paremmin.
Erään reissun kautta sitten tutustuin uuteen naiseen ja meistä tuli hyvät ystävät. Ja välirikko alkuperäisen ystävättären kanssa saatiin sovittua. Mutta ystävyyssuhteissa joutuu tekemään paljon työtä: Tarpeeksi monta kertaa kieltäytyminen yhteisistä menoista saattaa johtaa siihen,että ystävyys jää katkolle.
Harrastepiirit ovat siinä mielessä erilaisia, että niissä ollaan sen yhteisen harrastuksen vuoksi. Otetaan joku esimerkki vaikka Cold Play-fanitus. Jos olisin tämän bändin fani, juttelisin päivät pitkät fanien kanssa bändistä ja tapaisinkin heitä konserteissa, oli ne sitten kotimaassa tai ulkomailla. Mä kuuluisin tähän yhteisöön, johon varmasti kuuluisi eri-ikäisiä,eri maalaisia ja etenkin täysin erilaisia persoonia. Ei mun tarvitsisi olla heidän kanssaan paras ystävä, riittäisi että meillä on yhteinen fanituksen kohde.
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma eikä harrastuksetkaan auta. Kielikursseilla ja jumpparyhmissä ei juuri yhteisöllisyys näy. Ihmiset tulee paikalle, tekee sen mitä ohjaaja sanoo ja lähtee kotiin. Yhteistä hengailua ei ole.
Rupea harrastamaan jotain vähän eksoottisempaa. Siellä on kiinteät harrastusryhmät, kun ihmiset jakaa saman kiinnostuksen kohteen. Toki voi sitten riitojakin olla niin kuin tässä koirapoppoossa.
jos olet seksuaalisesti poikkeava kirkko järjestää heille jos mitäkin yhtymis tempausta. heteroilla ei niihin ole asiaa.
Samoin niitä yhteisöjä, joihon voi kuulua, aikuisenakin löytää kuin lapsenakin. Juurikin erilaisista ajanvietepaikoista, harrastuksista, järjestöistä, seurakunnista, vapaaehtoistoiminnasta, kursseilta, opinnoista ym.
Netistähän löytyy yhteisöjä erilaisten harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden ympäriltä. Aluksi voi ottaa tarkkaavaisemman lähestymistavan ennen kuin hyppää täysillä sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Sikarikerho, viskiklubi, saunaseura, makkarakerho?
Minusta nuo useimmiten vaihtuvilla mieskokoonpanolla kokoontuvat "toriparlamentit" on eniten sen tyylisiä millaista kaipaan. Rentoa, kevyttä ja mutkatonta yhdessäoloa sen kahvi- ja ehkä jopa santsikupillisenkin ajan jossa puheenaiheet vaihtelee päivän säästä uusimpiin julkkisjuoruihin eikä mitään hirveän henkilökohtaisia asioita eikä edes mielipiteitä ole tarve jakaa. Osa tulee joka päivä, osa joka toinen ja joku käy kerran viikkoon / kuukauteen mutta juttu jatkuu tietyllä tapaa siitä mihin se viimeksi jäi.
Silti tuollaisessakin yhteisössä herää huoli jos joku vakiokasvo ei tulekaan sillä omalla "vuorollaan" pariin kertaan vaan yllättäen häviää.
Ainakin pk-seudun kirjastoissa on paljon matalan kynnyksen ryhmiä (lukupiirejä, kielikahviloita, aikuisten lautapelikerhoja jne.).
Myös seurakunnilla on erilaisia keskusteluryhmiä, jotkut hyvinkin vapaamuotoisia.