Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?

Jokaisella paikkakunnalla on erilaisia yhdistyksiä. Martat, käsityöläiset, SPR, maanpuolustusnaiset, sotilaskotisisaret,  seurakunnan ryhmät ym ym..

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt niin että yksittäisiä kavereita on säilynyt eri elämän vaiheista muttei ole kaveriporukkaa. Toki olen kiitollinen ystävistäni nytkin, mutta välillä kaipaisin perinteistä tyttöporukkaa. Jotain yhteisöllisyyttä kai.

Onko sulla ap haasteena, ettei ole lainkaan / tarpeeksi kavereita arkielämään, vai että ei ole yhteisöllistä porukkaa?

Tyttöporukassa tulee väistämättä se päivä, kun porukka rakoilee ja juoruilee. Turvallisempaa on henkilökohtaiset ystävyyssuhteet. 

Muuta tiiviiseen rivitaloyhteisöön, esim. 

Kyllä niitä ryhmiä löytyy, joihin voi mennä tapaamaan toisia. Esimerkiksi diakoniruokailu on kiva paikka. Tarjolla lounas ja pullakahvit sekä mukavaa juttuseuraa. 

AA-kerho.

Kannattaa hankkia skitsofreeninen psykopatia ja liittyä perussuomalaisten yhteisöön. Siellä ne on muutkin vesipäät.

Vierailija kirjoitti:

Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D

Eikö huoltoasemien baareissa ole ukkojen hengailukerhoja?

Vierailija kirjoitti:

Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D

Meitä muita tarvitsevia varten on esim vertaistukiryhmiä, seurakuntia, harrastuksia, asukasyhdistyksiä. 

Meillä vanhat kokoontuvat hypermarkettien kahviloihin juttelemaan. Välillä vaihtavat paikkaa. Olen nähnyt ukkoin ja akkain ryhmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhat kokoontuvat hypermarkettien kahviloihin juttelemaan. Välillä vaihtavat paikkaa. Olen nähnyt ukkoin ja akkain ryhmiä. 

Olen itsekin istunut viereiseen pöytään vähäksi aikaa. Vapaata menemistä ja tulemista. Ostokset samalla. 

Postimerkkien keräily kontraa monipuolinen poliittinen järjestötoiminta ( opiskelu, teema-illat, toritelttailu, yhdistyksen kokoukset, asiantuntijoiden kuuleminen, ruohonjuuritason tempaukset, kunnallispolitiikka - väittelyt, keskustelut, pikkujoulut jen.)

Etkö saa mennä toimistoon töihin? Meillä pakotetaan toimistoon, jopa sellaisia, joilla on lääkärintodistus, että etätyö olisi sopivampi. Toimistopäivien jälkeen ei jaksa mitään sosiaalista ja flussassa ollaan usein.

Jos olet vielä työelämässä et ole varmana liian vanha harrstuksen aloittamiseksi.

Lukupiiri? Punaiseen Ristiin vapaaehtoiseksi? https://www.punainenristi.fi/vapaaehtoiseksi/

Kadehdin torien ukkoporukoita. Siellä ne paasaavat päivästä toiseen, ja aina on tarinaa, ja aina muutamia koolla. Sellaisessa haluaisin olla, mutta olen akkaiässä oleva nainen, ei naisilla ole tuollaisia akkaköörejä torilla.

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin torien ukkoporukoita. Siellä ne paasaavat päivästä toiseen, ja aina on tarinaa, ja aina muutamia koolla. Sellaisessa haluaisin olla, mutta olen akkaiässä oleva nainen, ei naisilla ole tuollaisia akkaköörejä torilla.

Olisiko ostoskeskuksen kahvilassa tai ABC llä tai pikkupaikassa seurakuntatalolla, vaikka myyjäisistä aloitus?

Miten niin, mistä?

Kai sinua jokin asia kiinnostaa? Sitten sen pariin. Harrastusten parista löytyy ja niihin liittyvistä somen palstoista. Eikö niihin vanhoihin hyviin opiskelukavereihin voi ottaa yhteyttä ja luoda vaikka Facebook-ryhmää tai WhatsApp-ryhmää? Muillakin on voinut paikkakunta vaihtua ja olla nyt lähempänä. 

Monilla työpaikoilla on harrastustoimintaa, jonka kautta voi luoda yhteyksiä tai kerhoja tai keskustelua, jota kautta voi saada vinkkejä. Kai sinulla on joskus jonkun kanssa juttua myös töissä? Vanhoja muita ystäviä, joiden kanssa rupatella?

Minäkin olen ainut lapsi, mutta ympärillä on serkkulauma ja suuri suku, miehen puolelta lisää. Opintojen ja töiden parista lisää yhteisöjä ja nyt kun olen vauvan kanssa kotona, on odotusryhmästä jäänyt porukka ja aiemman lapsen kautta vastaavaa porukkaa, joista osa asuu lähellä. Täällä päin on aktiivinen seurakunta, josta löytyy erilaista puuhaa, kerhoa ja tapaamista, eikä kaikki liity uskontoon, joten vilkaise lähitienollasi myös sellainen vaihtoehto.

Ja kirjastot, niissäkin on tapahtumia, meidän lähellä on neulontaryhmää, kirjakerhoa, musiikkia, luentoja monesta aiheesta. 

Nyt syksyllä alkoi kansanopistoissa paljon kaikenlaista, niiden parista voi löytyä samanhenkisiä. 

Ja tämä netti. Jos olet seurannut jotakin sarjaa, sille löytyy höpötysryhmä. Siitäkin voi saada yhteisön. Samoin leipomisesta, kivistä, joulusta, eläimistä tms. ihan mistä vain löytyy ryhmiä, monella kielellä.

Helluntailaiset voisi olla hyvä ryhmä.

Parinvaihtoryhmät tuovat jännitystä.

Ystävystynyt kirjoitti:

"Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu."

Miten tuo poikkesi opiskeluajoista? Minä menin viidennelle luokalle neljäneen eri kouluun, kun ensimmäinen lakkautettiin, sitten vanhemmat erosivat, joten piti muuttaa ja vielä äiti löysi uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta.

 

Ei peruskoulu ole mitään "opiskeluaikaa". Eikö ihmiset enää käsitä, mikä on opiskeluaika?! Kun puhutaan opiskelemisesta, ei siinä alakoulusta puhuta. Edes lukiota ei lasketa varsinaiseki "opiskeluajaksi". 

 

Opiskeluaikaa on lukion jälkeinen opiskeluvaihe. Monilla yliopisto, monilla joku muu.

Joo ei nyt vastaa ap:n kysymykseen, mutta ärsytti tää hönöys, vaikka sivuseikka.

Karhumiesten ryhmissä menee lujaa.

Monissa siisteissä pubeissa on esim pubivisa, sinne vaan, 

Kannattaa istahtaa baareissa  e t nis ten  kansoittamiin pöytiin. Saa kohteliasta ja mukavaa jutteluseuraa.