Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?
Opiskeluaikanakin oli luontevaa hengata omassa opiskeluporukassa. Opiskelupaikkakunnalta muuttaessa kaveriporukat hajaantuivat. Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu.
Miten löytää taas se yhteisöllisyyden tunne, se että kuuluu johonkin? Olen ainoa lapsi joten ei ole edes mitään sisarusporukkaa. Työt etätöitä tai toimiston kahvihuoneessa 5 min jutustelu. Tekee jotenkin pelokkaan olon kun ei ole turvana yhteisöä. Kuin eläin, joka on ajettu laumasta.
Kommentit (404)
Tule mukaan seurakuntaan! Kirkossa on joka pyhä ilmaista yhteisöllisyyttä tarjolla klo 10! 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän yhteisön löytäminen ja sellaiseen aktiivisesti kuuluminen taitaa vaatia jonkinsortin aktiivisuutta itseltäkin. Ekstroverteille vähän helpompaa kuin muille. Itse olen vielä eläkeläisenäkin löytänyt uusia yhteisöjä ja niiden kautta hyviä ystäviäkin vapaaehtoistöiden, kansalaisopiston kurssien ja matkoja järjestävien yhdistysten kautta.
Minulle riittää tämä vauvayhteisö. Tämä on kiva, kun voi sanoa suoraan kiertelemättä mielipiteensä ja voi vaikka vähän vittuilla, jos joku ärsyttää. Usein "oikeassa elämässä" tekisi mieli sanoa suoraan, mutta en yleensä uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää tämä vauvayhteisö. Tämä on kiva, kun voi sanoa suoraan kiertelemättä mielipiteensä ja voi vaikka vähän vittuilla, jos joku ärsyttää. Usein "oikeassa elämässä" tekisi mieli sanoa suoraan, mutta en yleensä uskalla.
"Oikeassa elämässä" jää hampaankoloon hirveästi asioita. Täällä ne ihanasti vapautuu ja sielu kevenee. On myös kiva lukea kaikkia hassuja juttuja, kun monet on hyvinkin humoristisia täällä.
Itsellä on paljon ystäviä ja iso ystäväporukka. On miehiä/naisia joista suurin osa pariskuntia. Muutama sinkku, niin miespuolisia kuin naispuolisia.
Aina kun joku kyselee josakin ryhmässä samaan tyyliin miten tämän ketjun aloittaja niin haluan aina antaa vinkkejä miten voi tutustua uusiin ihmisiin.
Täällä on ehdotettu paljon hyviä vaihtoehtoja. Kaikki erilaiset harrastusryhmät.
Yhdessä faceryhmässä oltiin järjestämässä isolla porukalla tapahtuma niin sit aina löytyy joku joka ei halua lähteä isolla porukalla minnekkään vaan haluaa tutustua vain muutamaan. Hei haloo.
Yksi henkiö kyseli kerran että hän etsii 3-4 hengen porukkaa joiden kanssa hän voisi viettä aikaa. Tuli vähän surku hänen puolesta.
Ehkä väärä tapa yrittää epätoivoisesti etsiä uusia ihmisiä. Itse kehoitan lähtemään mukaan vaikka olis miten iso tapaaminen. Yleensä sellaisen kautta voi hyvinkin löytyä niitä samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa synkkaa heti.
Välillä vaan tuntuu että vaikka mitä ehdottaa niin aina ollaan niin negatiivisia ja pessimistisiä ja mikään ehdotus ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on paljon ystäviä ja iso ystäväporukka. On miehiä/naisia joista suurin osa pariskuntia. Muutama sinkku, niin miespuolisia kuin naispuolisia.
Aina kun joku kyselee josakin ryhmässä samaan tyyliin miten tämän ketjun aloittaja niin haluan aina antaa vinkkejä miten voi tutustua uusiin ihmisiin.
Täällä on ehdotettu paljon hyviä vaihtoehtoja. Kaikki erilaiset harrastusryhmät.
Yhdessä faceryhmässä oltiin järjestämässä isolla porukalla tapahtuma niin sit aina löytyy joku joka ei halua lähteä isolla porukalla minnekkään vaan haluaa tutustua vain muutamaan. Hei haloo.
Yksi henkiö kyseli kerran että hän etsii 3-4 hengen porukkaa joiden kanssa hän voisi viettä aikaa. Tuli vähän surku hänen puolesta.
Ehkä väärä tapa yrittää epätoivoisesti etsiä uusia ihmisiä. Itse kehoitan lähtemään mukaan vaikka olis miten iso tapaaminen. Yleensä sellaisen kautta voi hyvinkin löytyä niitä samanhenkisiä
Entä jos ei ole facebookissa?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kaikkeen yhteiseen toimintaan liittyy se että menee vaan mukaan vaikka hammasta purren ja tekee oman parhaansa.
Koska se riittää ja on kaikki mitä tarvitaan.
Yhteinen kokemus tulee yhteisestä tekemisestä ja osalla ei ole tunneälyä tai empatiaa lainkaan. Näiden ihmisten ei kuitenkaan pidä antaa heikentää sitä omaa kokemusta koska minulla ja sinulla on yhtäläinen oikeus olla siinä ryhmässä vaikka joku toinen on taidoiltaan edistyneenpi ja jostainhan hänkin on alottanut.
Oman paikkansa löytäminen on joskus hankalaa. Pitää luottaa itseensä ja siihen koska olen yhtälailla jäsenmaksun maksanut niin saan osallistua tämän ryhmän toimintaan ja olen tärkeä osa tätä ryhmää, se ei olisi samanlainen ilman minua.
Tuollainen itseluottamus on kadehdittavaa. Luin tekstisi kahteen kertaan, koska siinä on mulle uutta ajateltavaa ja näkökulmaa mutta vaikka kuinka ymmärränkin että olet ihan oikeassa niin itse ajattelen silti automaattisesti, että ei tosiaan olisi samanlainen ilman minua vaan parempi.
En tiedä, kai mä olen ollut yksinäinen aivan liian kauan eikä tästä taida enää "eheytyä" normaaliksi omaksi itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mallia 68 kirjoitti:
Mää vaan tohon vanhalla ei tekemistä. Kun on pieni eläke alta 1000€ei pakollisten kulujen jää kuin n.500 harrasta siinä työväen opistossa. Ulkoilu on ainut ilmainen
Olen työssäkäyvä 50v ja saman verran jää kulujen jälkeen käteen. Harrasta siinä sitten tai etsi parisuhde.
Ulkoilu on ilmaista ainakin vielä.
Lisään vielä sivusta, että tuohon kun lisää tämän epäsäännöllisen vuorotyön jossa lähityötä tehdään yksin, ilman työyhteisöä ja työkavereita niin joopa. Tuntuu surulliselta lukea kuinka etätyötä tekeviä halutaan takaisin konttoreihin koska se työyhteisö ja yhteiset kahvi- ja ruokatauot on tärkeitä jaksamiselle ja mielelle jne, mutta kukaan ei kanna huolta meistä jotka teemme lähityötä ilman kollegoja eli mitään yhteisiä taukoja ei ole vaikka työtä ei etänä kotoa teekään. Se on maksimissaan se läpsystä vaihto kun oma vuoro loppuu tai alkaa ellei sitten ole itse sekä avaamassa että sulkemassa myymälää.
Ei tarvitse tosiaan ihmetellä miksi elämässä ei ole eikä myöskään tule olemaan minkäänlaisia sosiaalista elämää. Ulkoilu / lenkkeily on sinällään ilmaista kyllä, mutta sen verran aktiivisesti niitä kilometrejä kertyy että lenkkarit saa olla uusimassa vähintään kerran vuoteen. Halpojen ja kalliiden välillä ei sinällään eroa ole kestävyydessä, mutta ihan halvimmalla ei sellaisia lenkkareita valitettavasti saa jotka tukee virheasennon kehittänyttä koipea.
Ratsastus on laji, jossa on mahdollisuus yhteisöllisyyteen. Talleille pitää tulla n 30min ennen oman tunnin alkua. Hevosia tulee hoitaa ja varustaa ennen tuntia ja tunnin jälkeen. Tällöin tallilla on usein säpinää. Tuntilaiset kyselevät toisiltaan millä hevosella haluaisit ratsastaa ja tunnin jälkeen jutellaan miten meni. Samalla autetaan toisia ja lähdetään vaikkapa porukalla viemään hevosia laitumelle. Kun kokemista kertyy voi osallistua tallitöihin ja kilpailuihin. Toki kyseessä on kallis laji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraharrastusten parista olen itse löytänyt ystäviä. Mutta oma vinkki: liity johonkin porukkaan, vaikka Martat tai mikä vaan on sydäntä lähellä, ja pyri hallitukseen (usein tekijöistä on pula). Pitää vaan varautua siihen, että saa myös lokaa niskaan, mutta todennäköisesti tutustuu myös ihmisiin :)
Joku kyseli että jos ei ole facebookissa niin miten silloin toimia.
Tämä kertoo myös uusavuttomuudesta. Voi käyttää mielikuvitusta ja netin kautta voi hyvinkin löytää erilaisia harrasteryhmiä. Ensin pitäisi selvittää itselle mistä tykkää.
Täytyy olla itse aktiivinen ja etsiä tietoa eri ryhmistä.
Ei kukaan voi kantaa eteen ystäväporukkaa/harrastusryhmää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveys yhdistykset on ihan ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet
Minä kerran keksin järjestää naisten luonto-eväsretken läheiseen luonnonpuistoon. Kutsuin noin kymmenen naista. Useimmat ei vastanneet mitään. Yksi sanoi, että saattaa sataa, ei viiti lähteä. Niinpä meitä oli 1 nainen lisäkseni, hänen veljensä, veljen kaksi tyttölasta ja koira. Ei satanut, eväät oli mukavat, nuotiomakkara maukasta. Listasimme luonnonkukkia, mitä näimme. Kiva reissu. Eipä tullut vuotuista perinnettä, niinkuin vähän olin kaavaillut.
Kyläkahvilassa olen 60+ tutustunut, ystävystynyt kymmeniin uusiin ihmisiin loma-asuntopaikkakunnalla. Kyläyhdistyksessä myös tuttuja kertynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
No kuole pois sitten :D
Liity facebookiin, vaikka naisten treffit ryhmää . Menet mukaan edes johonkin tapahtumaan, sieltä saattaa yllättäen vaikka muodostua joku yhteisö. Mene vaikka pilates ryhmään tai tenniksen alkeiskurssille. Pitää vain tehdä ja yhtäkkiä oletkin jossain kivassa porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Onhan näitä pitsinnypläyksestä laskuvarjohyppyihin, siitä vaan valitsemaan mieluinen. Yleensä ikärajat koskevat vain kilpaurheilua, mutta harrastusmielessä voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Martat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Mikä harrastus sinua kiinnostaisi? Siitä kannattaa aloittaa. Googlaten löydät mitä ryhmiä on tarjolla. Vesijumppa esim on kiva ja hyödyllinen harrastus, aloita vaikka siitä. Mene mukaan ja unohda ikäsi.
Miksi ihmiset kirjoittaa tänne ettei kaipaa mitään ja yksi kirjottaa että käy golffaamassa lastensa kanssa ja se riittää hänelle? Aloituksessa kaivattiin yhteisöllisyyttä, porukkaan kuulumista. Muistan kun olin aikuisena opiskelemassa ja se porukka oli tosi kiinteä ja tsempattiin toisiamme. Kyllä sellaisella on iso merkitys joten en ihmettele että etäduunarit halutaan samaan tilaan työskentelemään.