Ystävyys adhd-ihmisen kanssa

Käytöstavat ja luotettavuus pitää olla. Jos ei ole, niin olkoon muiden kanssa.

Ainakin impulssikontrollin ongelmat, tunnesäätelyn vaikeudet sekä taipumus "hurahtaa" uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. 

Minusta on reilumpaa jättää sellainen ihmissuhde väliin, jossa ei voi hyväksyä toista omana itsenään ja jos itsellä on vaikea olla toisen kanssa. Maailmassa on paljon tasaisia ja ennakoitavia ihmisiä ystäväksi, jos adhd ei nappaa.

Kai käytöstavat ja luotettavuus pitää olla ihan jokaisella. Ja innostun kyllä herkästi ja itkenkin herkästi ja hurahdan mielelläni uusiin projekteihin, erityisesti vaikeisiin kädentaitoa vaativiin. Ihmissuhteita pidän kuitenkin tärkeinpänä asiana, enkä koskaan pettäisi kenenkään luottamusta. Eli tuskin nyt tämä asia liittyi diagnoosiin. Itsellä diagnosoitu yhdistelmä aikuisena, akateeminen koulutus, ihana perhe, hyvä työ ja muutama hyvä ystävä. Ja tiedoksi vielä, että yleensä en itse halua ystävystyä ihan jokaisen kanssa, että kyllä tämä asia menee molempiin suuntiin.

Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.

Minä tajusin vasta ystävyyden loputtua, että ystävällä taisi olla diagnosoimaton adhd. Keski-ikäinen nainen, jonka jälkikasvulla oli adhd. Nainen itsekin oli hyvin ailahtelevainen. Ystäväpiiri eli jatkuvasti, kun otti aina uuden ystävän ja hylkäsi vanhat. Durasell-pupuna oli koko ajan menossa, vaikka valitti samalla väsymystä. Jatkuvasti piti olla ihmisten kanssa, ei osannut olla yksin. Kaikki oli niin intensiivistä. Piti intensiivisesti yhteyttä ja välillä taas oli ihan kylmä. Taustalla syömishäiriötä ja mt-ongelmia. Erottuaan kävi jatkuvasti treffeillä ja valikoi sitoutumiskyvyttömiä miehiä ihmetellen, miksi eivät ole kunnollisia. Koti sekainen ja hygienian suhteen välinpitämätön. Saattoi äkisti innostua jostakin, alkaa vaikka remontoimaan ilman suunnittelua.

Nainen itse ei tietenkään nähnyt omassa käytöksessään mitään vikaa. Kun muut valittivat hänelle esim. tuosta ystävien hylkäämisestä, ei yhtään ymmärtänyt, miksi häntä kritisoitiin.

Ihanaa, jos olet itsekin adhd. Raskasta, jos et itsekin ole.