Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?
Opiskeluaikanakin oli luontevaa hengata omassa opiskeluporukassa. Opiskelupaikkakunnalta muuttaessa kaveriporukat hajaantuivat. Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu.
Miten löytää taas se yhteisöllisyyden tunne, se että kuuluu johonkin? Olen ainoa lapsi joten ei ole edes mitään sisarusporukkaa. Työt etätöitä tai toimiston kahvihuoneessa 5 min jutustelu. Tekee jotenkin pelokkaan olon kun ei ole turvana yhteisöä. Kuin eläin, joka on ajettu laumasta.
Kommentit (404)
En koskaan tuntenu kuuluvani koululuokkaani. Oli vain lauma samanikäisiä samassa opetustilassa. En koskaan puhunu kenenkään kanssa eikä minulle puhuttu. Ope oli tyly. Oli tosi raskas kouluaika.
En osaa kaivata mitään yhteisöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Höpöhöpö. Isoäitini aloitti uusia harrastuksia eläkkeellä. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
No isoäitisi nyt on aina ollut hieman "outo"..
Yhteisöjä on pilvin pimein, jos sellaseen haluaa osallistua. Netti - ja taivas on auki. Ei muuta kun valikoimaan!
Vierailija kirjoitti:
Talkootöihin kaivataan aina uusia tekijöitä, itse olen ollut mukana urheiluseuran toiminnassa ja sieltä löytynyt tosi kiva porukka. Eikä tarvitse tietää lajista mitään, voi vaikka myydä kahvia peleissä ja on tervetullut mukaan.
Tätä suosittelen kans. Siinä yhdessä touhutessa yhteisöllisyys kasvaa ja tutustuu uusiin ihmisiin.
Itse löysin aikuisena seurakunnasta yhteisön, josta löytyi myös uusia ystäviä.
Vastaavasti hyväntekeväisyys-, tai muut järjestöt, urheiluseurat, harrastukset ynnä muut ovat paikkoja, joista kannattaa lähteä etsimään yhteisöä itselleen.
Kun valitset sellaisen paikan, missä tehdään sinulle mieluisia asioita /kannatetaan jotain sinulle sopivia arvoja, löydät varmasti saman henkistä sakkia, jonka kanssa viettää aikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
no tässä se vika. kuinka vanha olet? minä olen lähempänä kuuttakymppiä ja olen monien muuttojen kautta huomannut, että sieltä harrastuksista löytyy kavereita alta aikayksikön. toimii aina. uudet ja vanhat harrastukset käy.
Pubista tietysti. Jos ei ole lapsia, enää tai ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaako ap laulaa? Kuorot ovat parasta yhteisöllisyysterapiaa, sitä on pakko harrastaa porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
---
Laita 'heippa'-lappu talon ilmoitustaululle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraharrastusporukat ovat itselle olleet parhaita. On ollut mahtavaa oppia sitä koiran koulutusta ja upeaa, kun saa nähdä tuloksia ja porukalla pohtia ongelmia, joita aina ilmenee.
Mukaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiraharrastusporukat ovat itselle olleet parhaita. On ollut mahtavaa oppia sitä koiran koulutusta ja upeaa, kun saa nähdä tuloksia ja porukalla pohtia ongelmia, joita aina ilmenee.
Mukaan vaan.
Minä taas järkytyin siitä, miten koiravihamielisiä koiranomistajat ovat. Ei ajatella koiraa, ei lueta ajankohtaisia tutkimuksia, ei haluta ymmärtää koiraa. Kohdellaan koiria huonosti ja harrastuskoneina.
Iso osa erilaisia urheiluseuroja toimii pitkälti vapaaehtoisvoimin. Lähiseuran toimintaan mukaan vaan ja sitä kautta löytyy kavereita. Eikä tartte osata tai ymmärtää lajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Hanki moottoripyörä ja liity kerhoon!
Mukavaa seuraa, mukavia matkoja yhdessä tai yksinkin, mukavia illanviettoja, mielenkiintoisia keskusteluita ja mielenkiintoista tekniikkaa, jonka kanssa aloittelijakin pääsee helposti alkuun!
Yhdistys. Joku mikä kiinnostaa tai on lähellä.
Suomen Ladun paikallisyhdistyksillä saattaa olla jotain yhteisöllistä toimintaa kuten yhteislenkkejä pyörällä, kävellen, juosten...
Ei sinänsä AP:lle, mut muille naisille (miksei miehillekin). Kannattaa etsiä somesta genderkriittisiä tyyppejä - ei niitä konsuja, vaan niitä normaaleja ihmisiä, joilla on käpy kärähtänyt. Mun tuntemat on kaikki hyvin vasemmalle kallellaan mut osaavat ajatella kriittisesti ja ovat tästä syystä myös loistavaa keskusteluseuraa. Mitään salaliittoteorioita en oo kohdannut missään näissä piireissä, vain fiksuja (pääosin) naisia, jotka eivät ole kovin "woke". Ja ovat naisten asialla. Siinä kaksi kärpästä yhdellä iskulla itselle, kun tuntui tosi pitkään siltä että ns. normaalit feministisivut oli ihan täynnä tätä moninaisuustuubaa jne.
Suositus siis tälle! Meitä on enemmän kuin uskoisi, mut täytyy osata etsiä :)
(Sivuhuomiona, että ei tää mitään "yhteisöllistä" kanssakäymistä ehkä ole siinä perinteisimmässä merkityksessä, mutta mulle on tullut se pitkään kaivattu yhteenkuuluvuuden tunne siltikin.)
Viisi vuotta sitten puolituttu johdatti minut Vartiotorni-järjestöön kun kaipasin yhteisöllisyyttä. Sitä onkin riittänyt, ei ole kuin yksi päivä viikossa aikaa puhtaasti itselleen. Väsyneisyyteni on huomattu koska minulle on vihjailtu että jos jätän yhteisön menetän kaikki sieltä saamani kaveruudet. N69
Kuulostaa uskovaisten yhteisöltä. Ne voivat olla pahoja ja tuhota ihmisen kokonaan.