Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?
Opiskeluaikanakin oli luontevaa hengata omassa opiskeluporukassa. Opiskelupaikkakunnalta muuttaessa kaveriporukat hajaantuivat. Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu.
Miten löytää taas se yhteisöllisyyden tunne, se että kuuluu johonkin? Olen ainoa lapsi joten ei ole edes mitään sisarusporukkaa. Työt etätöitä tai toimiston kahvihuoneessa 5 min jutustelu. Tekee jotenkin pelokkaan olon kun ei ole turvana yhteisöä. Kuin eläin, joka on ajettu laumasta.
Kommentit (404)
Useat 70v aloittavat uuden harrastuksen tai jopa kaksi, sitä suositellaan aivojen hyvinvoinnin vuoksi. Energiaa tulee lisää ja taidot kasvavat uudessa harrastuksessa tuloksena onnistumisen tunne joka kasvattaa itsetuntoa jos on ollut alamaissa.
Katso Areenasta em aiheeseen liittyvä dokumentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
eli vaikka kylällä vois kokoontua jossain tilassa joku ryhmä,missä teemat vaihtuis: olis neulekerhoa, jumppaa, askartelua, pelkkää kahvittelua ja juttelua, tubberware yms. iltoja jne. ja siellä kun pyörii samat ihmiset usein niin kai niihin tutustuu? :)
"Joku tila kylillä" tarkoittaa sitä, että joku siitä yleensä tavalla tai toisella joutuu maksamaan vuokraa.
Asun pienellä paikkakunnalla, ja olen haaveillut samasta. Tilat löytyisi.
En kuitenkaan viitsi. Äkkiä se menisi pahansuovaksi juoruiluksi. Tulisi kuppikuntia. Sitä haukuttaisiin, joka ei olisi paikalla.
Niinkin yksinkertainen asia kuin kahvin juominen. Ei sekään taivaasta tipu, ja aina löytyy joku joka haluaa luistaa jonkun hiton kahvipaketin maksamisesta.
Kannatan pientä yksikköä, 4-5 ihmistä. Sen voi saada toimimaan.
Onneksi en ole sosiaalinen. Lasten harrastusten myötä oli siinä sun tässä ringissä ja harrastuksen kestämän ajan vanhemmat harrasti yhdessä esim. kuntosali/lenkki mutta onneksi nyt yläkoulun myötä kulkevat itse treeneihin, kisoissa tulee vielä joskus turistua. Nyt käyn ihan omalla ajalla parissa harrastuksessa eikä tuli mieleenkään jäädä harrastuksen jälkeen hengaamaan sakin kanssa, jonkun heistä kanssa viestitellään kotona tehtävistä harrastusosioista. Työpaikalla nautin eniten etäpäivistä, työkaverit kivoja mutta riittää se 1-2 krt vuodessa illanvietto. Pitkäaikaisia ystäviä on ja sukulaisia ja muutama hyvä naapuri, myös heidän kanssa se 1-2krt vuodessa illanvietto riittää. Mitään lomareissuja en kuvittelisi tekeväni muun kun oman perheen kanssa tai yksinkin olen käynyt ulkomailla sekä loman, työn tai harrastuksen takia. Luulen että olen normaali suomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Kirkossa on kahvitteluja.
kansalaisopiston ryhmistä...siellä on mistä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlainen järjestö- ja vapaaehtoistoiminta tai politiikka on ne mistä löytää tällaista yhteisöllisyyttä. On vaan tärkeä löytää se oma juttu. Puuhaihmisiä tarvitaan joka paikkaan. Oli se sitten urheiluseura, partio, poliittinen järjestö. Mieti ensin mitä aidosti haluat tehdä ja siitä sitten vaan porukkaan mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen järjestö- ja vapaaehtoistoiminta tai politiikka on ne mistä löytää tällaista yhteisöllisyyttä. On vaan tärkeä löytää se oma juttu. Puuhaihmisiä tarvitaan joka paikkaan. Oli se sitten urheiluseura, partio, poliittinen järjestö. Mieti ensin mitä aidosti haluat tehdä ja siitä sitten vaan porukkaan mukaan!
Ongelma varmaan on, että ap ja muut asiasta valittajat eivät ole puuhaihmisiä, vaan jonkun pitäisi heille järjestää valmiiksi. Puuhaihmiset löytää sen yhteisönsä ilman vauvapalstan apuakin.
Mikä olisi sellainen uskonnollinen yhteisö Suomessa, jonka aktiivitoiminnassa voi olla mukana, kun samanaikaisesti on parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelma on yleinen, ruuhkavuodet erottaa lapsuudenystävistä ja kun lapset ei enää tarvitse 24/7 jää vain työkaverit ja telkkari, ja hyvällä tuurilla puoliso. Puolisoidenkin, vaikka olisivat rakkaita toisilleen, kannattaa välillä tavata muita ihmisiä ja toimia muissa yhteisöissä.
Nyt tulee mieleen että onko poliittisia, aatteellisia, harrastuksellisia tai muita ambitioita, ja toiseaalta, onko paikkakunnlla kovin hyvin tarjontaa?
Olen itse liittynyt keski-ikäisenä marttoihin koska tykkään kokata. Myös miehet voivat liittyä "martteina" jos kokkaus tai kodinhoito kiinnostaa.
Puolisoni on vapaamuurari ja niitähän on myös yhteis- ja naismuurareita, tosin vain Hesassa, samoin erilaisia rotareita ja oddfelloweita ja lionseja, joilla taitaa olla naisjäjrestöt erikseen.
Poliittisilla suuntauksilla on omat ryhmänsä eikä välttämättä tarvitse olla kovin jukinen, tosin jos lappuja jakaa niin kyllähn siinä kaverit saa tietää.
Kirjastoissa on kieliryhmiä joissa voi juoda kansainvälisesti kahvia, eri kielillä tai opettaa suomea tänne tulleille, tällaista opetustoimntaa aj läksyryhmiä on myös spr:llä.
Näitä on niin paljon, kun vaan tuntee jonkinlaista kutsumusta itse.
Mikä kiinnostaisi?
Mä ostin päälle nelikymppisenä moottoripyörän ja nyt tehdään porukalla reissuja, istutaan iltaa talleilla ja puuhastellaan muutakin. Sitten on lukupiiri, jonka kanssa tietty kokoonnutaan tuon tiimoilta. Lisäksi käydään esim. teatterissa.
Sitten vielä yksi porukka musiikin parista (keikkoja, festareita) ja yksi käsityöporukka (retkiä, illanistujaisia).
Yleensä tarvitaan jokubyhteinen kiinnostuksen kohde ja kun on tutustuttu, on helpompi laajentaa tuttavuutta ystävyyteen ja tuon kiinnostuksenkohteen ulkopuolisiin, yhteisiin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vuororyössä harrastuksista tule yhtään mitään.
Tottakai tulee. Iltavuorossa treenataan aamusta ja aamuvuorossa illasta. Yövuorossakin, jos jaksaa.
Sellainen harrastus, jossa riittää ihmisiä, jotka tarvitsevat treenikavereita avukseen.
Älä nyt viitsi joka ehdotusta lytätä. Menoksi vaan. Voihan sen harrastuksen lopettaa, jos ei tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Minä liityin kuuskymppisenä (eli ei koskaan ole liian vanha) käsityökerhoon, jossa kahvitellaan, jutellaan ja käsitöitä kukin tekee halunsa mukaan. Mennyt jo useampi vuosi ja hauskaa on, enkä tuntenut kuin pari ihmistä etukäteen. Nimi voi hämätä, käsityökerho, mutta siellä voi vaikka vaan istua kahvikuppi nenän edessä ja jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Selvitä onko lähelläsi esim. marttayhdistys, minäkin löysin sellaisen enkä osaa edes kunnolla ruokaa laittaa, leipoa en juuri ollenkaan. Tämä maininta vaan sen vuoksi koska monet ajattelevat että martoissa pitää osata ja vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ei itse tee asioille mitään? Tänäänkin Hesarissa joku valittamassa, ettei Suomessa ole yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnan pitäisi järjestää lapsiperheille jotain vertaistukiryhmiä tms. Miksi kaiken pitää olla yhteiskunnan järjestämää? Miksi aikuiset ihmiset eivät itse tee asioita?
Asuin ulkomailla lasten ollessa pieniä ja siellä tutustuin toisiin äiteihin leikkipuistoissa. Parin kerran jälkeen sovimme leikkitreffit myös seuraavaksi päiväksi ja siitä lähti tapa tulla puistoon joka päivä samoihin aikoihin. Lapset leikkivät keskenään ja aikuisen puhuivat keskenään. Tätä jatkui monta vuotta ja ryhmä kasvoi aina uusilla aikuisilla. Puistoista löytyi joka päivä seuraa. Synttäreille kutsuttiin lapset kotiin ja joskus kahviteltiin toisten kotona myös. Ei kukaan odottanut passiivisesti kotona, että yhteiskunta järjestää jonkun palvelun. Nämä asiat pitäisi kyllä osata hoitaa ihan itse aikuisten ihmisten...
Ehkä vaikea itse ymmärtää, mutta nämä lasten äitien kommentit satuttaa joskus eniten. Mitä jos se yksinäisyys on myös sitä, ettei sulla ole perhettä ja lapsia? Et ole naimisissa vaikka kuinka haluaisit?Lapsuudenperheen jäsenet niin mieleltään sairaita tai alkoholisoituneita, ettei heistäkään ole lauman ylläpitäjiksi? Et tiedä yksinäisyydestä mitään jos sulla on mies tai kumppani ja lapset iholla päivästä toiseen. Yksinäisellä ei ole mitään saumaa tutustua äitiympyröihin, vaikka lapsia rakastaisikin. Ja eiköhän ap olisi jo löytänyt lasten kavereiden äideistä seuraa jos se mahdollista olisi ollut?
Kyllä kuule äiditkin voi olla tosi yksinäisiä. Ei kaikilla ole sen enempää lapsuudenperhettä tukenaan, parisuhde voi olla huono, lasten kavereitten äideistä ei ole löytynyt seuraa. No, ne lapset toki on, mutta kyllä aikuinen ihminen tarvitsee myös aikuista seuraa.
Tottakai lapsettomuus ja puolisottomuus voi olla elämän suuri tragedia, ja siihen liittyy hirvittävän paljon kaikenlaisia erilaisia puolia jotka aiheuttaa surua, mutta älä silti jooko väheksy äitien ja isien yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ei itse tee asioille mitään? Tänäänkin Hesarissa joku valittamassa, ettei Suomessa ole yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnan pitäisi järjestää lapsiperheille jotain vertaistukiryhmiä tms. Miksi kaiken pitää olla yhteiskunnan järjestämää? Miksi aikuiset ihmiset eivät itse tee asioita?
Asuin ulkomailla lasten ollessa pieniä ja siellä tutustuin toisiin äiteihin leikkipuistoissa. Parin kerran jälkeen sovimme leikkitreffit myös seuraavaksi päiväksi ja siitä lähti tapa tulla puistoon joka päivä samoihin aikoihin. Lapset leikkivät keskenään ja aikuisen puhuivat keskenään. Tätä jatkui monta vuotta ja ryhmä kasvoi aina uusilla aikuisilla. Puistoista löytyi joka päivä seuraa. Synttäreille kutsuttiin lapset kotiin ja joskus kahviteltiin toisten kotona myös. Ei kukaan odottanut passiivisesti kotona, että yhteiskunta järjestää jonkun palvelun. Nämä asiat pitäisi kyllä osata hoitaa ihan itse aikuisten ihmisten...
Ehkä vaikea itse ymmärtää, mutta nämä lasten äitien kommentit satuttaa joskus eniten. Mitä jos se yksinäisyys on myös sitä, ettei sulla ole perhettä ja lapsia? Et ole naimisissa vaikka kuinka haluaisit?Lapsuudenperheen jäsenet niin mieleltään sairaita tai alkoholisoituneita, ettei heistäkään ole lauman ylläpitäjiksi? Et tiedä yksinäisyydestä mitään jos sulla on mies tai kumppani ja lapset iholla päivästä toiseen. Yksinäisellä ei ole mitään saumaa tutustua äitiympyröihin, vaikka lapsia rakastaisikin. Ja eiköhän ap olisi jo löytänyt lasten kavereiden äideistä seuraa jos se mahdollista olisi ollut?
Kyllä kuule äiditkin voi olla tosi yksinäisiä. Ei kaikilla ole sen enempää lapsuudenperhettä tukenaan, parisuhde voi olla huono, lasten kavereitten äideistä ei ole löytynyt seuraa. No, ne lapset toki on, mutta kyllä aikuinen ihminen tarvitsee myös aikuista seuraa.
Tottakai lapsettomuus ja puolisottomuus voi olla elämän suuri tragedia, ja siihen liittyy hirvittävän paljon kaikenlaisia erilaisia puolia jotka aiheuttaa surua, mutta älä silti jooko väheksy äitien ja isien yksinäisyyttä.
Tämä, todellakin tämä! Ei lapset korvaa aikuista seuraa, eikä lapset edes kuulu olla äidin/ isän kaverin korvikkeita. Eri juttu sitten, kun lapsetkin ovat aikuisia, silloin vanhempi ja lapsi voivat olla myös ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vuororyössä harrastuksista tule yhtään mitään.
Tottakai tulee. Iltavuorossa treenataan aamusta ja aamuvuorossa illasta. Yövuorossakin, jos jaksaa.
Sellainen harrastus, jossa riittää ihmisiä, jotka tarvitsevat treenikavereita avukseen.
Älä nyt viitsi joka ehdotusta lytätä. Menoksi vaan. Voihan sen harrastuksen lopettaa, jos ei tykkää.
Liikuntako on ainoa harrastusmuoto?
Vapaaehtoistoiminta, VPK- tai SPR. Löytyy melkein joka kylästä. Monipuolista tekemistä, yhdessä oleilua. Mitään ei tarvitse osata eikä kaikkien tarvitse sammuttaa tulipaloja. Voi toimia eri osastoissa, löytyy naisosastoa, tuki osastoa, veteraaniosastoa. Voi olla vaikka auttamassa varainkeruussa, tapahtumien järjestämisessä, kaluston huoltamisessa, muonituksessa makkaran paistossa jne.
Vierailija kirjoitti:
Marttailu. Siellä tavataan ja puuhaillaan kaikkea yhdessä. On yhteisöllistä.
Tai partio. Sinne voi mennä aikuisenakin.
Itse en oikein ymmärrä tuota "aikuis"partiointia. Itse tuli oltua aktiivipartiolainen 20 vuotta, mutta vajaa 30kymppisenä ymmärsin himmata. Jo silloin penskana en ymmärtänyt noita 30+ naavoja, joilla ei toiminnan kanssa mitään tekemistä. Partion ideana on nimittäin se, että nuoret tekevät itselleen toimintaa ilman "vanhempien" ohjausta! Toki jos niiden ihan nuorempien ohjaajia puuttuu ja on kokemusta niin sitten mutta ei siitä mitään yhteisöä saa.
Marttailu. Siellä tavataan ja puuhaillaan kaikkea yhdessä. On yhteisöllistä.
Tai partio. Sinne voi mennä aikuisenakin.