Minkälaisista asioista suuttuu sinun äkkipikainen miehesi?

Noo siihen räjähtämiseen riittää kun kengät eteisessä hieman vinossa.

Tapailin jonkin aikaa erästä miestä, joka paljastui varsin... erikoiseksi. Kerran ohimennen mainitsin kärsineeni nuorempana masennuksesta ja muistakin vaikeuksista tuli mainittua. Mies sai aivan käsittämättömät raivarit, huusi ja pauhasi ettei hän kestä "heikkoja ihmisiä".

Tuon jälkeen olin hänen seurassaan melko varuillani, ja vähitellen tapaamiset loppuivat kokonaan. Muistaakseni lopetin tapailun tekstiviestillä. Kaikkien etikettisääntöjen mukaan niin ei saisi tehdä, mutta tuossa tilanteessa se oli mielestäni ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Noo siihen räjähtämiseen riittää kun kengät eteisessä hieman vinossa.

Ihanko kirjaimellisesti vaiko kuvainnollisesti?

Oma mieheni suuttui jossain vaiheessa silmittömästi kun eteisessä oli hiekkaa. Vahti sitä ihan fanaattisena esikoisen ollessa noin 2-vuotias ja siivosin kuin hullu ennen hänen kotiintuloaan, ettei jo eteisessä alkaisi silmitön raivoaminen hiekanmuruista. Keväällä pienen lapsen kanssa sitä vaan on aivan mahdoton estää.

Kerran hän sai myös valtavan raivarin kaupassa, kun ehdotin että otetaan toinen lehtisalaatti kun epäilen ettei yksi riitä illallisvieraiden salaatin tekoon. Ohjeessa, jonka olimme edellisiltana katsoneet oli kuitenkin sanottu, että yksi paketti salaattia, joten miehellä pimeni vintti ihan totaalisesti keskellä kauppaa ja alkoi raivoamaan että nyt ei kyllä helvetti vittusaatana aleta tätä muuttelemaan kun eilen juuri ohje katsottiin jossa sanottiin yksi paketti salaattia. Yritin siinä rauhallisesti selittää, että luulen että tuo ei riitä, mutta kiroili ja huuti vain päälle niin että vieressä olevat jo kääntyilivät katsomaan. Ei kertakaikkiaan suostunut edes kuuntelemaan lausettani loppuun, eikä suostunut ottamaan toista salaattia, koska yhdestä oli vain sovittu. Tämä jäi mieleeni jotenkin todella ahdistavana tapahtumana, kun yhteys oli aivan totaalisen poikki.

Sama tapahtuu monessa asiassa, jos suunnitelmiin tulee pienikin muutos hänen keino on raivota. Isommissa tapahtumissa menee lattialle makaamaan ja kiroilemaan. Esikoisen syntymän jälkeen, vauvan ollessa 2 viikkoa vanha hajosi jääkaappi kesäkuumalla. Minä hyssyttelin vauvaa sylissä ja soittelin läpi korjaajia, sekä vein pakasteet naapuriin jonne menin paniikissa soittamaan ovikelloa voivatko auttaa ruokien kanssa. Mies makasi eteisen lattialla silmät kiinni, raivosi ja kiroili.

Aikamoisen helmen sain miehekseni. Perhe-elämä on arvatenkin ollut hänelle aivan ylivoimaista ja 38-vuotiaana on vielä aivan lapsen tasolla. Harmi kun kenelläkään ei otsassa lue millainen on puolisona tai isänä, välttyisi moni nainen monelta murheelta.

Vierailija kirjoitti:

Noo siihen räjähtämiseen riittää kun kengät eteisessä hieman vinossa.

Sama täällä. Tai kahvikuppi joka on jäänyt aamulla pöydälle.

Suuttuu joka aamu kiireessä, siinä pitäisi kaikkien toimia kuin robotit ja mielellään hiljaa että hänen hermonsa kestäisivät, eikä kestäisi sittenkään.

Hermostuu oikeastaan vain asioista kuin ihmisistä. Muutoin pitäisin varmaan narsistina. Nyt se on ennemminkin äärimmäisen heikkoa stressinsietokykyä (ehkä?).

Haarukka tippuu lattialle astianpesukonetta täyttäessä - raivari.

Imuri takertuu oven kulmaan - raivari.

Puut kaatuvat takassa palaessaan "väärään asentoon", koskettaen lasiovea - raivari.

Ei löydä jotakin tavaraa katsottuaan kaappiin ehkä sekunnin - raivari.

Joutuu tekemään mitä tahansa rutiininomaista ja epämotivoivaa - turhautuminen/raivari.

Ei joka kerta, mutta pahimmillaan tätä rataa.

Oudoista ja mitättömistä jutuista. Ei kovin usein mutta välillä. Miehelläni ei ehkä ole kaikki muumit aina kotona. Välillä on normaali mutta välillä jotakin on pahasti vinksallaan.

Mun tytär on naimisissa lyhytpinnaisen miehen kanssa. Välillä on yhtä tuskaa katsoa sitä tiuskimista ja kiukuttelua, mitä mies harrastaa, joka päivä. Välttelen nykyään hänen tapaamistaan, koska en tiedä kauanko saan pidettyä kieleni kurissa.

Äkkipikaisen miehen eksänä olen tehnyt itselleni sen lupauksen, että jos joudun jatkuvasti antamaan mieskokelaalle anteeksi, hän saa mennä.

Käytäytyköön niin, ettei anteeksi tarvi antaa.

Tavaroita etsiessä ensimmäinen reaktio on suuttuminen. Ja nimenomaan kaikille muille, miten mitään ei täältä löydä ja mikään ei ole paikoillaan.

Ja etsii siis omia tavaroitaan.

Kaikki yllättävät tilanteet, joissa tapahtuu jotakin epämukavaa. Ensimmäinen reaktio: raivo.

Ai että sitä on raskasta seurata sivusta.

Teidät on kaikki kasvatettu jotenkin pieleen, joiksikin kilteiksi tytöiksi. En tuollaista katselisi hetkeäkään. Johan nyt on helvetti että ette ukkoa ekasta raivarista laita sellaiseen puhutteluun että uskoisi! Yksi itkee, toinen alistuu himosiivoojaksi, yksi vain häpeää ja hyssyttelee…. Ootte kyllä ihan väärällä linjalla hysteeristen ukkojenne suhteen. Jos kirjoitukseenne siis ovat edes totta!

Vaihtelee. Mitä stressaantuneempi on niin sitä raivokkaampi.

Joskus aina mietin että onko asiaa mistä ei olisi rumasti sanonut tai raivonnut. Täällä jo aika montaa asiaa mainittukin niistä. Tosiaan kun ei ole mitenkään loogista niin ei varmaan oudoimmat tule edes muistu nyt mieleen.