Pahin pettymyksesi työelämässä
Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta minun ei ole vielä parantuneet, vaikka useampi vuosi kulunut.
Oli työ, josta pidin. Olin määräaikainen, ja sain työsuhteelle jatkoa. Sitten alkoi tulla vinkkiä, etten osaa olla oikein. Minun viestejä tulkittiin väärin (tahallisesti?). Joku työkaveri oli nimettömänä kirjoittanut kyselyyn, että kanssani on raskasta työskennellä. Nimettömänä! Esihenkilö sanoi, että on huomannut jännitteitä, mitä mieltä itse olen. Vastasin, että helpompi olisi puolustautua, jos tietää, kenellä niitä jännitteitä minua vastaan on. Minulle sanottiin, että eihän puolustautua tarvitse, ei tässä ketään syytetä, mutta nimeni on noussut esiin.
Aloin voida huonosti, kun mietin kotonakin mitä olen sanonut tai tehnyt. Minulle vihjattiin kerran, että voisin edes joskus ilmoittautua vapaaehtoisesti mukaan (mihin: työryhmään tai yksiköiden yhteiskokouksiin, sitä ei täsmennetty). Toisaalta esihenkilö toisessa yhteydessä kehotti kuuntelemaan kaikkia tarkalla korvalla ja antamaan tilaa. Olin niin sekaisin siitä, mitä odotetaan. Älä ole tuollainen, ole erilainen, tee miten tahansa, niin se on väärin. Ole aktiivisempi mutta anna toiselle enemmän tilaa ja kuuntele tarkalla korvalla mitä hän haluaisi ilmaista.
Olin ihan loppu ja vaihdoin työpaikkaa. Usko työelämään on kärsinyt niin pahan kolauksen, että koen kroonista epävarmuutta, olenko nyt oikeanlainen, vaikka nykyisellä työpaikalla ei ole ollut ongelmia.
Kommentit (296)
Olin vanhempainvapaalla ja ilahduin tammikuussa kun huomasin että E-passiin oli kilahtanut 300€ saldoa. Ihanaa, pääsen vauvajumppaan ja hierontaan!
Hymy hyytyi kun olin menossa sinne vauvajumppaan ja huomasin että saldo oli hävinnyt. Ensin ajattelin että se on joku bugi. Tiedustelin sitten asiaa työnantajalta ja selvisi että jossain kokouksessa oltiin päätetty että vanhempainvapaalla oleville ei enää kuulu virkistysetu.
Ymmärrän täysin säästöpaineet huonossa taloustilanteessa, mutta mielestäni oli törkeää evätä jo annettu etu takaisin. Olisi pitänyt äkkiä tuhlata se saldo pois sieltä kun sen huomasin.
Ehkä olen päässyt helpolla kun tämä on isoin pettymykseni, mutta kyllä se harmitti kun olisi todellakin tullut tarpeeseen.
Stockmann, Tampere. Pas kat päälliköt, vielä paskemmat pikkupomot.
Vierailija kirjoitti:
Vastoin yleistä käsitystä olen huomannut, että miehet ovat monesti naisia empaattisempia esihenkilöitä.
Monilla naisilla on tarve kompensoida naiseuttaan ja osoittaa jatkuvasti, että osaavat olla kovia ja tehdä vaikeita päätöksiä. Harmi vaan että se menee välillä niin överiksi, että ihan hirvittää miten julmia ihmiset osaavatkin olla. Miespomot on yleensä huomattavasti inhimillisempiä alaisiaan kohtaan.
Voisiko olla ihan perinteisistä rooleista johtuvaa? Mies, tasa-arvoisena kaveriporukoissa, tottunut neuvottelemaan ja sopimaan asioista. Nainen pomona lasten kanssa, tottunut komentelemaan ja päättämään asioista yksinään, pahimmillaan tyranni.
"Joku työkaveri oli nimettömänä kirjoittanut kyselyyn, että kanssani on raskasta työskennellä. Nimettömänä! Esihenkilö sanoi, että on huomannut jännitteitä, mitä mieltä itse olen. Vastasin, että helpompi olisi puolustautua, jos tietää, kenellä niitä jännitteitä minua vastaan on. Minulle sanottiin, että eihän puolustautua tarvitse, ei tässä ketään syytetä, mutta nimeni on noussut esiin."
Henkistä väkivaltaa tuollainen syyttely, jossa toinen osapuoli saa pysytellä nimettömänä. En yhtään ihmettele, jos ap voi pahoin tuollaisessa työyhteisössä. (tiedän, vanha ketju)
Olisihan tämä pitänyt oppia jo kouluaikana ryhmätöissä: vaikka itse tekisit kuinka hyvää jälkeä, niin jos et tee ihan kaikkea itse, muut sössivät koko homman. Ja aika usein olen ollut projekteissa nimenomaan sellaisessa roolissa, että teen ison työn äärimmäisen tarkasti ja huolellisesti, mutta seuraavaksi vastuun ottaa toinen henkilö, joka pilaa koko jutun, vaikka hänen olisi tarkoitus vain tarkistaa työni ja hioa sitä niiltä osin, mihin minun asiantuntemukseni ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolustautuminen on tosiaan huono sanavalinta tuossa tilanteessa. Vastaisuuden varalle: kannattaa vastata, ettei itse ole huomannut jännitteitä, mutta että on valmis keskustelemaan asiasta. Heti perään kannattaa pyytää esimerkkejä, millaisissa tilanteissa esihenkilö on jännitteitä havainnut (jos esihenkilö sellaisia kertoo havainneensa) tai miten nuo jännitteet työyhteisössä käyvät ilmi (jos esihenkilö on saanut asiasta valituksia).
Meillä esihenkilöt sanovat, että nuo ovat kirjesalaisuuden alaisia tietoja. Mitään detaljeja syytteestä tai syyttäjästä ei kerrota syytetylle. Voit jopa saada näin kirjallisen varoituksen .
Mikä täydellinen keino raivata inhat kilpailevat kollegat pois oman urakehityksen tieltä!
Näin isossa suomalaisessa firmassa.
Ei ap
Jaksan aina yllättyä siitä, miten väärin ihmiset kirjesalaisuuden ymmärtävät. Se EI tarkoita sitä, että jos Minna kirjoittaa Maijalle "olet ääliö", Maija ei saa paljastaa asiaa. Lähtökohtaisesti ihmisellä on täysi oikeus julkaista saamansa viestit (tosin huomioon on otettava muun muassa se, että toisen yksityisyyttä loukkaavan tiedon julkaiseminen on kielletty). Kirjesalaisuus tarkoittaa vain sitä, etteivät ulkopuoliset saa mennä penkomaan viestejä (ja itse asiassa sekin pätee vain ennen kuin vastaanottaja on avannut viestin).
Ikuinen kiusaaminen, eikä siihen puututa oikein ! Mua on lyöty, hakattu, tökätty silmään.........you name it. Ja kaikki tekijät ovat olleet eri henkilöitä !!! Osa on vieläkin siellä !!!! En vain ymmärrä sitä, jos olisin presidentti, laatikon kunnon lakeja tähän ongelmaan, että kiusaaja lähtee sieltä, niin päiväkodissa, koulussa, opiskellessa kuin töissäkin. Ja jos siellä on oma ohjaaja jollakin, hänen on ehdottomasti vahtia vahdittavaansa joka sekunti, oltava vahdittavan lähellä, Max 1:n metrin päässä joka sekunti. Myös, kun käy vessassa. Vahdittava siis. Ei saa vahti katsoa puhelintaan yms älylaitetta sekuntiakaan työaikanaan. Ja jos lähtee kumpikin jonnekin jollakin autolla, vahti vahtii, että vahdittava henkilö ei ole lähellä ketään. Ja vahti on vahdittavan henkilön vieressä niin, että kun on 3 penkkiä, vahti menee keskelle.
Vierailija kirjoitti:
Miten amiksetkin voivat olla ylisuorittajia?
Kiusaaja ilmoittautui ketjuun. Olet varmasti ylpeä itsestäsi. urpå: D
Kateus. Aloituksen viestistä tuli mieleen että mustamaalaaja jostain kateellinen
Olis pitänyt valita viisaammin eikä päätyä töihin varhaiskasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole minun vaan puolison tapaus. Syrjintä palkkauksessa. Eräät saaneet useamman henkilökohtaisen lisän, kun osaavat jauhaa sontaa pomon edessä, oikein nuoleskella. Yksi mies oli mennyt sanomaan, että hän lähtee toiseen yritykseen töihin, jos ei saa jotain ylimääräistä lisää osaamisestaan. Ei sillä mitään osaamista sen enempää ole kuin monella muullakaan ja kunhan vedätti, että pomo olisi löysät housussa mahdollisen irtisanoutumisen varalta. Puhutaan korkeakoulutetuista ihmisistä (amk ja maisteritaso) ja pelaavat kuin pienet lapset.
Minusta tuntuu, että armeijassa opitaan tuontyylistä alhaista käytöstä. Toki siihenkin käyttäytymiseen jonkunlainen esikoulu käydään. Silti tosiammattilaisista on kysyntää. Se vaan, että ne ei aina pidä melua itsestään.
Varmaan ne kuppikunnat ja ilkeily mikä näkyi selvästi. Jotkut osasi vaan kaiken tehdä ja ylensi itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Olis pitänyt valita viisaammin eikä päätyä töihin varhaiskasvatukseen.
Todella raskasta työtä on. Kaikki sanoo, että teet todella tärkeää työtä. Kunpa tämä näkyisi myös työoloissa, arvostuksessa ja palkassa.
Pahin pettymys oli lähteä opiskelemaan ja töihin varhaiskasvatukseen. Työ on raskasta, palkalla ei meinaa pärjätä ja fyysinen terveyteni on mennyt, kuulo, polvet, keuhkosairaus ym.
Kunta-ala kyntää syvällä. Etenkin siivoojia kyykytetään nyt rankasti.
Vierailija kirjoitti:
Johtohenkilöiden tyhmyys.
En ole minkään sortin johtaja, mutta haluaisin koettaa joskus miten pärjäisin johtavassa asemassa. Se on oikeastaan aika kunnianhimoinen tavoite. Oikeammin tahtoisin katsoa asioiden sisäpuolelle.
Olen ollut työpaikassa, jossa duunarit pitivät jokaista tyhmänä. Kaikissa muissa paitsi itsessä oli vika. Vian nimi oli tyhmyys. Paitsi johtajat, myös työkaverit olivat tyhmiä. Tyhmyyden määritelmästä oli yhtenäinen näkemys. Tyhmä luulee olevansa jotakin, vaikka oikeasti ei ole mitään. Tyhmä ei osaa mitään. Siksi tyhmälle pitää kertoa, miten mä aina teen. Tai jos ei kerro, viisautta on joomiehen kanssa naureskella selän takana ja odottaa, että toinen epäonnistuu.
Ja siellä samassa paikassa johtajien mielestä kaikki alaiset olivat tyhmiä. Niin tyhmiä, että heiltä piti varmuudeksi kysyä, ovatko he tehneet työnsä. He eivät muuten ehkä olisi ymmärtäneet, että ollaan työpaikalla. Oli toki muitakin tapoja osoittaa, että pitää toista tyhmänä. Alaisten edessä johtajat olivat yksimielisiä siitä, että alaiser olivat tyhmiä. Samoin alaiset olivat edes kerran samaa mieltä toistensa kanssa, kun ajattelivat johtajista niin. Ja tottapuhuen oli johtajillakin oma keskinäinen nokkimisjärjestyksensä.
Vähitellen koko homma alkoi kuivettumaan ja yksi toisensa jälkeen häipyi, kun oli ensin kerännyt voimia levittääkseen siipensä ja lentääkseen pois. Ylempää kun katsoi asioita, moni löysi perspektiiviä ja sijoittui uusiin töihin aika yllättäviinkin, mutta varmasti mielenkiintoisiin tehtäviin. Muutama tosin piti itsepintaisesti kiinni kannastaan, miten tyhmiä ja huonoja muut ovat. Hekin lopulta päätyivät muualle -kylvämään myrkkyään uusiin kuvioihin.
Minun ei ole tullut ikävä niitä aikoja.
Minä olen töissä yhdessä suuressa suunnittelutoimistossa, ja meitä "valmistellaan" pörssiin, esim. lähetetään palautelomake vaan hyvin menneistä projekteista, anonyymi henkilöstökyselyn, jonka vastaukset menee esimiehelle jolla on kolme alaista jne.
Toinen asia mitä ihmettelen, että täysihoitola k-pää voi toimia esimiehenä. Kun se ei oikein suju, niin esimiestä koulutetaan mutta samana k-päänä se aina koulutuksista tulee.
Jotenkin kaikki on pelkkää feikkiä, ja siinä sitten pitäisi tehdä tuottavaa työtä...
Työpaikalla ei osata johtaa. Pomo on pihalla kuin lintulauta. Ja tekee tasantarkkaan niinkuin ylijohto käskee. Tunnit vähenee. Työt lisääntyy ja kasaantuu. Paikka on kaaoksessa. Porukka valittaa ja saikuttaa. Ja me jotka ei saikuteta juostaan sitten heidänkin työt. Kaikki työt on kesken. Pomo on ihan pehmo antaa periksi heti kun joku vähän vinkuu ettei pysty tekemään työtään. No jonkunhan se homma on tehtävä. Ja kun porukka on huomannut ettei ole pakko ja Pomo ei pysty johtamaan niin tätähän tulee päivittäin. Tuuraajaa ei saada millään. Sitten taas kerran Pomo alkoi antaa lisätehtäviä minulle. Sanoin suoraan etten ehdi millään kaikkea ja olin jäämässä lomalle seuraavana päivänä. Vastaus oli tylysti että on ehdittävä. Toiset pääsee vinkumalla pois ja toiset ei.. Onneksi jäin lomalla. En olisi jaksanut enää hetkeäkään. Kun uusi Pomo tuli niin tämä helvetti alkoi eikä loppua näy. En haluaisi vaihtaa työpaikkaa mutta ei terveys kestä kauaa
Mitä te valitatte? Äitini kävi samalla työnanantajalla töissä yli 40 vuotta ja monena kesäloman viimeisenä päivänä hän sanoi, ettei yhtään huvita huomenna mennä töihin. Mutta aina hän meni ja jäi sieltä eläkkeelle. Ei kaiken elämässä tarvitse olla niin kivaa. Riittää että tulee toimeen.
Kysyin kerran mitä hän oikeasti olisi halunnut tehdä? Olla poliisi, oli vastaus. Hän olisi yhäkin hyvä tutkija, täytyy myöntää.
Taidanpa tuntea sinut; olet kertonut tuon minullekin!