Pahin pettymyksesi työelämässä

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan päässyt tekemään kykyjeni mukaista työtä.

Taitaa olla myöhäistä.

Mulle taas ei ole koulutuksesta ollut mitään hyötyä työelämässä. Samat duunit olisin voinut hoitaa ihan vaikka lukiopohjalta...

Minulla on 2 pahaa pettymystä. 

Toinen oli noin 6-7 vuotta sitten. Vaihdoin työpaikkaa uuteen yksikköön. Ensimmäinen pettymys tuli jo silloin alussa. Työsopimusta ei voitu aloittaa kun työpaikan tilat ei olleet valmiit. Oli myöhässä. Olin 2 viikkoa ilman palkkaa, mutta onneksi entisestä työpaikasta tuli lopputili, joka oli normaalia isompi. Toinen pettymys siinä työpaikassa oli potkut. Ehdin työskennellä viikkoa vaille 6 kk, kun sain potkut koeajalla. Se oli erittäin iso vedätys. Sitä edelsi palkkakiista. Koski esim. sovittua bonusta. Yhtäkkiä bonuksen ehtoja yksipuolisesti työnantaja muutti yrityksen linjan mukaiseksi eikä suostunut maksamaan. Minä sanoin, että sitten vaadin ylimääräiset työtunnit maksuun. Olin nimittäin tehnyt ylityötä saadakseni sen bonuksen. Työnantaja vastasi, että mitään ylityötä ei ole määrätty eikä sitä ole syntynyt. Jo rekryvaiheessa oli luvattu, että jos teen enemmän työtunteja, voin tasata ne vapaana kun on hiljaisempaa. Yhtäkkiä nämä vapaatkin siis oli jotenkin kadonneet.

Siitä työnantaja ei pitänyt, että otin yhteyttä ammattiliiton lakimieheen. Tosin lakimies sanoi, että vaikeaa on todistaa, jos ei työsopimukseen ole kirjattu, että syntyvät ylimääräiset tunnit saa ottaa myöhemmin vapaana. Mystisesti työnantaja oli myös yllättäen kadottanut sisäiseltä asemalta tiedoston, jossa nuo ohjeet oli. Kaikki tuo johti luottamuspulaan ja sain potkut koeajalla. Tietenkin tiedän, että olisin voinut riitauttaa potkut, vaikka oli koeaika. Työnantajan mukaan oli myös tuotannollisia syitä, miksi työpanostani ei tarvittu. Vaivihkaa muuttivat seuraajalleni erilaisen tittelin. Lakimies sanoi, että jos pystytään todistamaan, että työtehtävät ovat samat, sillä ei ole väliä, mikä nimike on. En jaksanut lähteä taistelemaan oikeudessa. Sain uuden työpaikan melko nopeasti. Se bonus edelleen harmittaa, puhutaan tuhansista euroista.

Minulla on hyvin samantyyppinen kokemus kuin ap:lla. Ettei liene sama työpaikka, tai sitten tuo on jokin läpimätä toimintatapa. Meillä alkoi siitä että oli jokin konsultin keksimä työviihtyvyyskysely. Siitä tuli tiimille heikommat tulokset kuin yrityksessä keskimäärin. Sit se pompotus alkoi. Oli yhteistä iltapäivää hyvän hengen luomiseen ja kehityskeskustelussa pomo oikein tivasi, mitkä asiat on niitä, jotka heikentävät viihtyvyyttäsi. Minun nimi oli noussut esille jossain keskustelussa. Jouduin pomon puhutteluun, että ilmeisesti minun seurassani on ikävä työskennellä. Kysyin, mitä olen tehnyt, missä, milloin, olenko sanonut jotain pahasti. En saanut minkäänlaista vastausta. Pomo vaan jankutti, että sinun nimesi on noussut. Ihan sanalla tavalla kuin ap:lla.

Nyt vuosia jälkikäteen olen ymmärtänyt mistä silloin oli kyse. Minä olin määräaikainen ja 2 muuta työntekijää olivat määräaikaisia. Siinä oli kilpailuasetelma, koska meistä kolmesta kahdelle oli luvassa jatkoa työssä ja yhdelle ei. Siis johtuen siitä että yksi projekti oli loppumassa ja sieltä oli palaamassa takaisin työntekijä omaan työhönsä.  Kateus. Ja se että jos saadaan savustettua minut ulos, en ole kilpailemassa työpaikoista. Minulla oli nimittäin korkeampi koulutus kuin heillä kahdella. Otin eräässä kokouksessa esille, että minä toivon sitten suoraan sanottavan, jos jollain on jokin ongelma kanssani tai jos olen tahattomasti loukannut jotakin. Kaikki olivat hiljaa, eikä kukaan tullut sanomaan mitään ongelmista. Päin vastoin kaksi kollegaa kysyivät, mitä tarkoitin. Ei ole varmasti kenelläkään minun kanssa ongelmana. Sanoin, että pomo on sellaista puhunut, ja nämä molemmat vuosikausia siellä töissä olleet kollegat olivat täysin hämmästyneitä, että ei voi olla. Minä hoidan työni ja tulen kaikkien kanssa toimeen. Enkä tosiaan itsekään silloin tajunnut, mikä se juttu oli, vaan vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että jotkut ovat kertakaikkisen kieroja työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Se että osaaminen ratkaise mitään vaan se kuinka hyvä tyyppi olet työkavereiden ja esihenkilöiden silmissä.

Juuri tämä. Olin pienessä seurakunnassa vakinaisessa virassa. Mielestäni hoidin loistavasti neljän eri työalan työt, tykkäsin seurakunnasta, ihmisistä ja työkavereidenkin kanssa tulin juttuun. Ongelmat alkoi siitä, kun aloin vaatimaan pomolta eri kirkkoherralta, että nyt on saatava selkeys työryhmien (koostuu vapaaehtoisista). Pomo, joka oli narsistinen, ei kestänyt sitä että nyt toinenkin (pomolla vain 2 alaista) alainen alkoi motkottamaan ko. asiasta. Pomo sai puhuttua luottamushenkilöt mua vastaan (toisesta työntekijästä tykättiin luottamushenkilöiden puolesta ja oli ollut paljon pidempään työpaikalla kuin minä). Joten minut savustettiin ulos, hain ennen irtisanoutumista uuden työpaikan. Kyllä, katkeruus on jäänyt. 

Samaa mieltä AP:n kanssa.

Sain määräaikaisen työtehtävän josta pidin, suomalaisessa työyhteisössä ulkomailla. Olin ihan täpinöissäni, että työnantaja on niin hyvä että tämän jälkeen aukea varmasti vastaavanlaiset työpaikat myös Suomessa ja ostaisin asunnon Suomesta, sen jälkeen olen miehille hyvä matchi, kun töitä riittää ja minua ei katsota alentavasti kun ei välillä ole ollut töitä, sen jäkeen elämäni alkaisi luistamaan, tulisi kuvaan lapset ja elämä hymyilisi.

Kahden vuoden jälkeen sopimustani ei jatkettu, syynä oli kuulemma oli, että en tule jonkun ihmisen kanssa toimeen, vaikka olimme yhteydessä vain työasioissa ja työasiat hoituivat omasta mielestäni hyvin ja työt tein ohjeiden mukaan, vaikka myöhemmin ymmärräsin että oli ns. viralliset ohjeet töiden tekemiseen ja ns. epäviralliset ohjeet töiden tekemiseen eli virallisia ohjeita ei kuitenkaan noudatettu.

Olin muutaman kk ollut töissä ja lähdimme työkavereiden kanssa ulos, jossa tapasin erään naapurivaltion kansalaisen jonka tulimme toimeen, ei seksiä, mutta kaveruutta. Siitä alkoi eristäminen,  3 muuta työntekijää ei enää jutellut minulle enää ja alkoi eristäminen.

Syy oli työpaikan eräässä toisessa miehessä, jonka olin tavannut 1.päivänä, ihastuin heti, mutta sitten huomasin, että seurusteli juuri samassa työhuoneessa olevan naisen kanssa, joten se siitä. Olipa h:n kiusallista.

Sitten päätin etten osoita miehelle kiinnnostusta enää, koska en halunnut työpaikkadraamaa elämääni,haluasin pitää työpaikkani. Sepä teki elämänästi työpaikalla helvettiä, siis sen vuoksi etten ollut kiinnostunut varatusta miehestä.

Oikeasti, teki tuskaa joka päivä työpaikalla kun mies oli just oikea, mutta toinen nainen seurustelee hänen kanssaan ja pitää pitää kulissia ja tunteet kurissa ja varsinkin kun työpaikka on hyvin hierarkinen.

Tämän vuoksi, että yhtäkkiä minulle ei puhuttu mitään ja eristettiin työyhteisöstä kävin juttelemassa esimiehelle että keskustelisimme asiasta, mutta esimies kertoi ettei mitään ongelmaa ole eikä kenelläkään ole minua vastaan, mutta käytännössä näin ei ollut, mutta sitten kun laitoin työsuhteen jatkohakemuksen esimiehelle ja kysyin siitä 4 kk ennen, ongelma olikin, mutta kukaan ei kertonut kenen henkilön kanssa ongelma oli. 

Olisin keskustellut asian selväksi, mutta näin ei tietenkään tapahtunut.

20 vuotta työpaikan jälkeen levitellään vieläkin valheita uuteen työpaikkaani, että olen henkilö joka ei tule toisten ihmisten kanssa toimeen, vaikka minulla ei ole ollut kenenkään työtekijän kanssa mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että osaaminen ratkaise mitään vaan se kuinka hyvä tyyppi olet työkavereiden ja esihenkilöiden silmissä.

 

Juuri tämä. Olin pienessä seurakunnassa vakinaisessa virassa. Mielestäni hoidin loistavasti neljän eri työalan työt, tykkäsin seurakunnasta, ihmisistä ja työkavereidenkin kanssa tulin juttuun. Ongelmat alkoi siitä, kun aloin vaatimaan pomolta eri kirkkoherralta, että nyt on saatava selkeys työryhmien (koostuu vapaaehtoisista). Pomo, joka oli narsistinen, ei kestänyt sitä että nyt toinenkin (pomolla vain 2 alaista) alainen alkoi motkottamaan ko. asiasta. Pomo sai puhuttua luottamushenkilöt mua vastaan (toisesta työntekijästä tykättiin luottamushenkilöiden puolesta ja oli ollut paljon pidempään työpaikalla kuin minä). Joten minut savustettiin ulos, hain ennen irtisanoutumista uuden työpaikan. Kyllä, katkeruus on jäänyt. 

Tippui yksi sana edellisestä: ...että nyt on saatava selkeys työryhmien PÄÄTÖSVALTAAN. Sitä päätäntävaltaa ei siis ollut kirjattu mihinkään. Kaikki olettivat vaan ko. kirkkoherraa seuraten, että "kyllä se nyt on kaikilla tiedossa". No ei selkeästi ollut, kun toisen työryhmän käsitys oli että heillä ei ole päätäntävaltaa, ja toisen työryhmän käsitys oli päinvastainen. Jouduin koko ajan ongelmiin, kun en osannut luovia tarpeeksi ovelasti näiden työryhmien  kanssa.

Ainoat lohdut oli 6 kk palkan verran rahaa sekä se, että nyt ko:n seurakunnan väki vihaa ko kirkkoherraa, koska on sairastuttuaan ja eläköitymisen kynnyksellä näyttänyt vihdoin todellisen luonteensa. Oikea s atana kirkkoherraksi siis.

Vierailija kirjoitti:

Kun pomo kiristi minua seksillä, että sain pitää työpaikkani. Suostuin hyväksikäytettäväksi, (kymmeniä yhdyntöjä). Uuvuin, tuli pelkotiloja ja hain apua työterv.lääkäriltä, jonka kautta pääsin sairauslomalle. Tapahtumat sijoittuvat kaakkoissuomalaiseen, demarivetoiseen työläiskaupunkiin. 

 

Olisit nauhoittanut nämä kiristykset.

Vierailija kirjoitti:

suurin pettymys oli kun pääsi isoon firmaan töihin oli touhun amatöörimäisyys. Hirveetä amatöörien puuhastelua kaikkialla...

Sama tilanne ja ylin johto aivan kädettömiä, ei näkynyt ollenkaan ja tosiaan tuo amatöörimäisyys.

Hyvin monilla työpaikoilla on työpaikkanarsistin hovi, joka savustaa ulos työntekijöitä, jotka narsisti kokee uhaksi. Monille työpaikoille tehdään nykyään psykologiset testit työnhakuvaiheessa, mutta nämä testit ei näköjään karsi pois näitä persoonallisuushäiriöisiä yksilöitä. 

Kaikki nämä kuulostaa hyvinkin tutuilta. Sellaista sikamaista käytöstä on tietenkin aina ollut, mutta uutena trendinä on ilmeisesti nyt se että sitä ammattimaista ja kyvykästä työntekijää jota halutaan savustaa ulos (sillä joku kilpailee sopparista tms) syyllistetään jostakin nimettömästä ilmiannosta (itselläni myös kävi tällainen, en tiedä oliko täysin tekaistu se vai oliko se nyt näitä mitä yleensä esiintyy, vähän välienselvittelyä). Kuitenkin oli muutama kortti minulla hihassa jotka nostin esiin, myös ilmaisin selvästi että en hyväksi mitään nimettömiä syyttelyjä ja jos jollain oli aihetta valittaa sen typpisistä asioista niin se saattoikin olla minä itse (olin epätyypillisillä sopimuksilla pitkään, paahdoin rillit huurussa töitä kun muut katsoivat vierestä jne). 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvin samantyyppinen kokemus kuin ap:lla. Ettei liene sama työpaikka, tai sitten tuo on jokin läpimätä toimintatapa. Meillä alkoi siitä että oli jokin konsultin keksimä työviihtyvyyskysely. Siitä tuli tiimille heikommat tulokset kuin yrityksessä keskimäärin. Sit se pompotus alkoi. Oli yhteistä iltapäivää hyvän hengen luomiseen ja kehityskeskustelussa pomo oikein tivasi, mitkä asiat on niitä, jotka heikentävät viihtyvyyttäsi. Minun nimi oli noussut esille jossain keskustelussa. Jouduin pomon puhutteluun, että ilmeisesti minun seurassani on ikävä työskennellä. Kysyin, mitä olen tehnyt, missä, milloin, olenko sanonut jotain pahasti. En saanut minkäänlaista vastausta. Pomo vaan jankutti, että sinun nimesi on noussut. Ihan sanalla tavalla kuin ap:lla.

Nyt vuosia jälkikäteen olen ymmärtänyt mistä silloin oli kyse. Minä olin määräaikainen ja 2 muuta työntekijää olivat määräaikaisia. Siinä oli kilpailuasetelma, koska meis

Voi kuule. Tiedemaailmassa on koko ajan tuollaista. Mustamaalaamista ja omien ansioiden liioittelua. Sille touhulle pitää oppia kääntämään selkänsä. Jos joku jotain väittää, kieltää vaan yksiselitteisesti, että väitteet ei pidä paikkaansa. Vaikeinta on silloin kun sinua mustamaalataan selän takana laajalti, mutta kukaan ei ota asiaa puheeksi. Olen seurannut sivusta tuollaista toimintaa. Siellä vallitsee kateus ja viidakon lait.

Luulin tosissani nuorempana 20 vuotiaana että aikuiset on järkeviä ja fiksuja. Samanlaista teinimäistä käytöstä ja kiusaamista kuin kouluaikana. Oli näitä keski ikäisiä "kovismimmi" jengejä: yhdessä tupakalle, yhdessä lounaalle, yhdessä juoruiltiin työntekijöistä...ja siis nämä porukat koostui niistä pahimmista ilkeilijöistä ja tiuskijoista. Siinä(kin) firmassa ei arvostettu rivityöntekijöitä pskaakaan vaikka me ne oltiin jotka tehtiin kaikki työt.

Se että olen ollut 18 vuotta työelämässä enkä ole ikinä tienannut yli 2000 e/kk :( säästössä huikeat 1000 euroa ja siinä koko omaisuuteni.

Ekat kaksi viikkoa amiksena telakalla oman sähköalan töissä sellaisella tuntipalkalla, johon koti-kirkonkylässä ei yltänyt yhden yksi vanhempikaan sähkäri. Neljä pitkää iltaa ylitöissä ja la-su 8h + 8h päälle kahden viikon jaksossa.

Markankuvat vilisivät silmissä ylityökorvauksa ynnäillessä. Kuin's ollakaan, "opiskelijan verokirjaa" ei kesä-Hesan tavaroista löytynyt ja siinä ajassa posti ei ennättänyt uutta tuomaan. Prkl....

Pettymys oli aivan hirveä, kun aikanaan tilinauha lyötiin kouraan ja oli vissiin 50% pidätetty veroja.. (maksettin siis pankkitilille)

 - Aikaa kului ja kun seuraava kesälomakin kului telakalla ja oli pakko ottaa lopputili lokakuussa ennen inttiin menoa, niin rahatilanne oli varsin mukava. Kuinkas ollakaan, se edellisen kesäkuun alun kirvelevä verotus muuttui riemun kiljahduksiksi, kun intin päivärahoilla kitkuttelevalle varusmiehelle pamahti yli 2.000 markkaa veronpalautuksia! Niin vaan kävi, että puolittain sattuman kautta en ollut koko 11kk intiaikana millään muotoa rahallisesti tiukoilla.

On kokemusta, isoin pettymys, ja se liippaa hyvinkin läheltä tuota mitä aloittajalla. Olin töissä kunnanvirastolla. Määräaikainen työsuhde elokuulta toukokuun loppuun. Ongelmat alkoi joskus joulun tienoilla. Minusta oli levitetty huhua, että en tule toimeen useamman työkaverin kanssa. Päällikkö otti puhutteluun ja sanoi hänen korviinsa kantautuneen, etten tule toimeen. Eipä silti halunnut nimeltä mainita, ketkä ovat ne ihmiset. Lähdin itkien kesken päivän työterveyshuoltoon, jossa lääkäri ehdotti stressilomaa. Sain sairauslomatodistusta, kyse taisi olla parista päivästä, ja päällikkö ilmoitti, että se on palkaton. Heillä ei sillä koodilla makseta palkkaa, mutta voin olla poissa. Sanoin, että en halua olla millään palkattomalla ja itsekin mieluummin selvittäisin, jos jollain on jotain minua vastaan. Oli niin paha olla töissä, aloin sulkeutua enemmän omaan työhuoneeseen. Kun kävin aiemmin syömässä, olin voinut vapaasti istua mihin tahansa pöytään. Yhtäkkiä en uskaltanut mennä edes syömään. Oma mieli alkoi sanoa, että minua tarkkaillaan ja en osaa puhua oikein. 

Osa 2 seurasi joskus maaliskuun tienoilla. Olin saanut tehtäväksi koota tiettyjä numeroita excel-taulukkoon. Olin tehnyt sitä aina kun aikaa jäi. Yhtäkkiä eräs kunnanviraston työntekijä tuli sanomaan, että minä olen merkinnyt kaikki aivan väärin ja hän on käynyt ilmoittamassa siitö päällikölle, koska jokuhan ne joutuu korjaamaan. Sitten hän vaan lähti. Kävin katsomassa taulukkoa, ja totta tosiaan kaikki luvut heitti prinkkalaa. Päällikkö sanoi, että jos sinä et ole niitä merkinnyt niin, käypä tietokonepuolella selvittämässä, mitä on tapahtunut. Kävin, ja he näkivät taustatiedoista, että siellä on käynyt monikin ihminen sorkkimassa tiedostoa. Minulle vakuuteltiin, että varmaankin erehdys, ei tahallista. En tiedä edelleenkään, oliko joku sabotointi, ehkä useamman työntekijän yhteispeliä. Tuo johti kuitenkin siihen, ettei työsihdettani jatkettu. Kun olin työhaastattelussa jatkoa varten, siellä ihan suoraan päällikkö ja toinen haastattelija kertoivat, että he oikeastaan etsivät sellaista henkilöä, jolla on hallussa excel, koska työ sisältää tilastointia. Tietysti suutuin. Sanoin, että minä en ole tehnyt mitään virheitä ikinä excelissä ja jos joku sellaista väittää, se on täysi valhe. Niiden keskinäinen katse kertoi, että ei uskoneet ja mahikset saada työlle jatko oli mennyttä. 

Kun olin viiimeistä päivää töissä, toin oikein piruuttani mansikkakermakakut pöytään. Katsoin vierestä, kuka syö hyvällä ruokahalulla ja kenellä vähän omatunto soimaa ja kakku tökkii. Terveisiä vaan entisille työkavereille. Päällikkö on ollut jo monta vuotta eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Pomo vaihtuu ja työ muttuu helvetiksi. Erityisesti naispomoilla on kumma tapa uuteen positioon tullessan aloitta megauudistukset ja leikkaukset. Ei mitään armoa anneta eikä väliä työntekijöiden jaksamisesta.

- tämä, just kun mun työelämästä. Olin isossa monipalvelualan yrityksessä päällikkötasolla, nautin työstäni, niin asiakkuuksista kuin omilta pomoilta (ehti olla useita) sain positiivista palautetta niin substanssiosaamisesta, työmoraalista, luotettavuudesta ja sitoutumisesta, myös alaisten kanssa oli välittömät ja hyvät välit. Sitten tuli uusi keski-ikäinen lty naisjohtaja joka oli jo aiemmalta työhistorialtaan tunnettu "nat.i" ,  ert narsistinen persoona joka ei tunne armoa eikä työn teettämisellä ja vastuiden määrällä ole mitään rajaa. 

Hän aloitti samantien yt:t, vähensi ja tiivisti, palkka eikä nimike vaihtunut, asiakkuuksien määrä, vastuualue ja vastuutehtävät kasvoi. Hänen ilkeä ja tiettyjä henkilöitä nostattava (korostava), hajoita, hallitse, uhkaile, vaienna, erittäin autoritäärinen johtamistyyli tuli selväksi 1.kokouksessa. 

2 v jaksoin ja oli pakko lähteä pois. 1/3 isosta tiimistä vaihtui. Hän harrasti ihan työsuojelulain oppikirjamaista simputusta, vähättelyä, uhkailua, joidenkin kohdalka jopa jonkinasteista hienovaraista henkistä pahoinpitelyä. Ihan kuten hänen maineensakin kiiri. Toksinen persoona.

Onneksi hän itsekin sai tuosta muutamien v päästä potkut. 

Se, mitä myöhemmin tuomittu rehtori sopi tuttavansa kanssa.

En kerro sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä työpaikassa minulle on useampaan otteeseen annettu ymmärtää, että jokin avautuva työtehtävä olisi juuri sopiva minulle/minua jo valmiiksi ajateltu kyseiseen tehtävään. Kaikkia hain ja mitään en saanut.

Minua pykälää ylempänä, parempaa palkkaa saavat henkilöt eivät mielestäni suoriudu palkan ja vaatimustason mukaisesti. Teen itse käytännössä saman vaativuuden tehtäviä kuin he (vaikka palkkani on alemmalla tasolla) ja saan jatkuvasti todella hyvää palautetta työn jäljestä, työmotivaatiosta, yhteistyötaidoistani, ongelmanratkaisukyvystäni ja tehokkuudestani, mutta tämä ei näy palkassani. Edes henkilökohtainen lisä, jota saan peruspalkan päälle, ei korjaa palkkaeroa.

Eli kokemus epäoikeudenmukaisuudesta, tyhjät lupaukset jotka äkkiä kierretäänkin kun muutetaan mieltä jne. Tunne siitä, että minun tekemistäni arvostetaan, mutta ei riittävästi että saisin siitä asiallisen korvauksen tai esimerkiksi mahd

Vaikuttaa valtion työpaikalta. Vaihda työpaikkaa vastaavaan, koska sinä olet niin hyvä, he huomaavat sitten vasta kun olet lähtenyt miten hyvä olet.

Olin työssä erään kunnan pääkirjastossa. Sivukirjastosta vapautui paikka ja työmatkakin lyheni, joten sinne siis. Vaan samalla putosin b-luokan työkaveriksi, en enää kuulunut  ns. piireihin. Samaan aikan otettiin käyttöön tietokoneet, joitten käyttökoulutus oli ala-arvoista; ainoa, joka osasi neuvoa, oli viimeisin kirjastokoulutuksen saanut, mutta gän ei ollut kunnan palveluksessa silloin. Häneltä kuitenkin sain suurimpaan hätääni apua, koska pääkirjaston väkeä ei kiinnostanut. Asiakkaatkin yrittivät auttaa, mutta heillä ei ollut kokemusta kirjasto-ohjelmasta. Olin niin nolattu kuin ihminen vain voi olla ja kaikella tavalla ohitettu ja ylikävelty, vain mukavat asiakkaat  pitivät minut pystyssä.

Olin 15 vuotta ensimmäisessä työpaikassani, ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt vaihtaa aiemmin. Olin älyttömän alipalkattu, mutta toisaalta kyllä tykkäsin työstäni, joten ehkä sen takia en sitten lähtenyt. Kun viimein lähdin, palkkani tuplaantui seuraavan 5 vuoden aikana.