Lue keskustelun säännöt.
Pahin pettymyksesi työelämässä
Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta minun ei ole vielä parantuneet, vaikka useampi vuosi kulunut.
Oli työ, josta pidin. Olin määräaikainen, ja sain työsuhteelle jatkoa. Sitten alkoi tulla vinkkiä, etten osaa olla oikein. Minun viestejä tulkittiin väärin (tahallisesti?). Joku työkaveri oli nimettömänä kirjoittanut kyselyyn, että kanssani on raskasta työskennellä. Nimettömänä! Esihenkilö sanoi, että on huomannut jännitteitä, mitä mieltä itse olen. Vastasin, että helpompi olisi puolustautua, jos tietää, kenellä niitä jännitteitä minua vastaan on. Minulle sanottiin, että eihän puolustautua tarvitse, ei tässä ketään syytetä, mutta nimeni on noussut esiin.
Aloin voida huonosti, kun mietin kotonakin mitä olen sanonut tai tehnyt. Minulle vihjattiin kerran, että voisin edes joskus ilmoittautua vapaaehtoisesti mukaan (mihin: työryhmään tai yksiköiden yhteiskokouksiin, sitä ei täsmennetty). Toisaalta esihenkilö toisessa yhteydessä kehotti kuuntelemaan kaikkia tarkalla korvalla ja antamaan tilaa. Olin niin sekaisin siitä, mitä odotetaan. Älä ole tuollainen, ole erilainen, tee miten tahansa, niin se on väärin. Ole aktiivisempi mutta anna toiselle enemmän tilaa ja kuuntele tarkalla korvalla mitä hän haluaisi ilmaista.
Olin ihan loppu ja vaihdoin työpaikkaa. Usko työelämään on kärsinyt niin pahan kolauksen, että koen kroonista epävarmuutta, olenko nyt oikeanlainen, vaikka nykyisellä työpaikalla ei ole ollut ongelmia.
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Se ettei missään ikinä perehdytetä. On perehdystyskansiot, joita joku ruksii tai se lätkäistään pöydälle "lue tuosta"-tyyliin.
On kansiokaupalla ohjeita, joista monet vähät välittää. Sitten palavereissä jankataan näitä. Se kyllästyy, joka noudattaa. K u n m i k ä ä n ei muutu. Myöhästellään, notkutaan netissä, puhutaan omia puheluita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungin leivistä hyvinvointialueelle siirtyminen. Kaikki meni huonompaan suuntaan.
Eläkeputken poisto.
Töissä pitäisi jaksaa melkein 66 vuotiaaksi.
Pahin pettymys on ollut aina joka paikassa huonot palkat. Se ei ole muuttunut vieläkään 40 v jälkeen mennyt vaan huonompaan suuntaan, eli palkattomat työt on lisääntyneet ja kierot työnantajat.
Olen aina tehnyt mistä olen tykännyt ja naisvaltaiset alat on aina huonopalkkasia. Pettymys on yhäkin kun työntekijän etuja on lopetettu vielä huonon palkan päälle. Onneksi en ole enää työelämässä, mutta huono eläke on jatkumoa. Voi sanoa että suomessa ei palkalla elä eikä työ kannata.
Työ on suomessa ennemminkin orjatyötä ja sitä voi pitää harrastuksena mutta ei sillä pärjää ellei saa kelan etuuksia päälle ja käy leipäjonossa. Ei ole montaa ihmistiä joka palkallaan enää pärjää.
Nyt jos olisin alkamassa työelämän, vaatisin paljon enempi työnantajalta, ja tekisin töitä vaan senverran kun katson että palkkaa vastaa työtä.
Suomessa on niin mätä valehteleva eduskunta ja hallitus, että ihmisiviha on tärkeempää kuin ihminen ja ja hänen toimeentulo.
Vierailija kirjoitti:
Työ tappaa sielun, vie henkisen terveyden ja monesti vielä fyysisenkin terveyden. Aikaa ja energiaa ei ole. Kotona käydään käännähtämässä ja taas sitä mennään väsyneenä.
Mulla oli tämä tilanne ja sanottiin, et näin kuuluu olla ja että se on ammatinvalinta kysymys.
Noh, vaihdoin alaa, tällä kertaa valitsin alan omien kiinnostuksen kohteiden mukaan ja vielä mukamas taatusti kaikki työllistävään. Tämä ala osoittautuikin nappivalinnaksi.
Valitettavasti tämä lama vei alalta kaikki työt ja nyt olen taas sielun tappavassa eri alan työssä ja arvatkaapas mitä ihmiset sanoo. Noh tietysti, että se on vaan AMMATINVALINTAKYSYMYS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin se, että luulin ns. aikuisten maailman olevan erilainen kuin lasten ja teinien maailmojen.
Mutta ei, ihan samat näytelmät pyörii ja ihan samat luonnevikaiset ovat kukkona tunkiolla. Ja jostain syystä niitä luonnevikaisia ei kukaan tunnista viallisiksi, vaan saavat valehdella sen minkä ehtivät.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että huono käytös jäisi yläasteelle ja työelämässä käyttäydyttäisiin hyvin ja kohteliaasti toisia kohtaan, mutta joka ikisessä työpaikassa, nykyistä lukuunottamatta, on ollut jotain ongelmia. Heti 18-vuotiaana mäkkärin kassalla vuoropäällikkö arvosteli mun tissejä, on huudettu päin naamaa virheistä joita en ole tehnyt, uhkailtu potkuilla yms, yms. Suurin osa ihmisistä on oikeasti todella typeriä elukoita koko ikänsä. Olen nyt ensimmäistä kertaa 35-vuotiaana työpaikassa missä en ole törmännyt mihinkään asiattomaan käytökseen ja vähän kauhulla odotan milloin kiusaaminen alkaa taas.
Minä olen 50v enkä vielä koskaan ollut paikassa, missä ei jotain kiusaamista ym. inhottavaa olisi. Suomalainen työelämä on kamala. Tämä lohtuna työttömille, vaikka ei rahanpuutteeseen auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahin pettymys on ollut aina joka paikassa huonot palkat. Se ei ole muuttunut vieläkään 40 v jälkeen mennyt vaan huonompaan suuntaan, eli palkattomat työt on lisääntyneet ja kierot työnantajat.
Olen aina tehnyt mistä olen tykännyt ja naisvaltaiset alat on aina huonopalkkasia. Pettymys on yhäkin kun työntekijän etuja on lopetettu vielä huonon palkan päälle. Onneksi en ole enää työelämässä, mutta huono eläke on jatkumoa. Voi sanoa että suomessa ei palkalla elä eikä työ kannata.
Tämä ei ole läheskään näin. Valtaosilla palkoista elää ihan hyvin ja työ kannattaa. Yleensä ei elä herroiksi, mutta sekään ei ole työelämän vika, vaan kysynnän ja tarjonnan laki. Hölmöt töitä tekevät ihmiset vaan mättää rahansa turhuuksiin vikisemättä ja se nostaa hintoja. Vaikka tänä päivänä tuplattaisiin yhtäkkiä kaikkien palkat, ei menisi kauan, kun kaikki hinnat olisi tuplaantuneet ja tilanne olisi sama.
Tässä maailmassa ei missään kolkassa rikastu automaattisesti, kun vaan suostuu tekemään töitä. Ne muita paremmat tienestit pitää ansaita ja vain muita paremmin tienaamalla voit "rikastua" töitä tekemällä. Suomi on niin säännelty ja julkisen sektorin maa, että täällä tusinatyötkin kannattaa toistaiseksi paremmin kuin muualla. Leppoisaa työtä ihan hyvällä palkalla, joka riittää elämiseen todella hyvin, jos yhtään osaa katsoa, mihin rahansa käyttää.
Ja puhun kokemuksesta. Nuorempana olin töissä selvästi keskipalkkaa heikommin palkatussa työssä ja silti pärjättiin pienten lasten kanssa ihan hyvin jopa kalliilla pk-seudulla. Oli vapaa-aikaa perheen parissa, juuri sitä mitä silloin hain. Myöhemmin vaihdoin vaativampiin töihin ja alun jälkeen palkkakin ollut ihan eri kertaluokkaa. Kun arvostan kuitenkin enemmän perhettä, en edes lähtenyt kunnolla tienaamaan, vaan sovin itselleni enemmän vapaa-aikaa yhä hyvillä tuloilla. Että ei tämä Suomessa nyt niin kauhean kurjaa ole, kun en ole aina vaan syytellyt muita, tai olettanut, että minulle pitäisi maksaa maltaita, vain koska suvaitsen tulla paikalle. Ihmeellisiä kuvitelmia joillakin.
Se salasuhteiden määrä mitä työpaikoilla on, on jotain kuvottavaa. Nassitaan sinne, tänne ja tonne, yksi naikkonen voi nassia neljän eri jätkän kanssa vuosia. Ja melkein jokaisella akalla/ ukolla on joku salaromanssi menossa, nassitaan ympäri kaupunkia jossain rannalla ja pusikoissa. Ei ne firmojen juhlat ole se pahin paikka missä käydään vieraissa, toki sieltä se yleensä alkaa, mutta lounasajat, työajan jälkeen, päivystykeikat yms. näillä ei ole mitään tekemistä työn kanssa vaan siellä ihan avoimesti nassitaan. kannatta jokaisen seurata mitä se puoliso oikeasti tekee ja missä käy ja millaisina kellonaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahin pettymys työelämässä on ollut se, että hiljaista osaamista, täsmällisyyttä ja sitoutumista ei arvosteta vaan suupaltit melskaajat ja itseään kehuvat ekstrovertit keräävät kunnian ja palkankorotukset.
Tämä, ja nuo helpolla pääsevät äänekkäät tyypit ovat niitä jotka hyväksikäyttää tunnollisia ja täsmällisiä henkilöitä päästäkseen itse etenemään. Lupaavat että tunnolliset saa osuudet palkkioista ja kunniasta, mutta mitään ei tipu, vievät kaiken itse ja esittävät tehneensä kaiken itse. Jos et tee mitä haluavat, menevät mustamaalaamaan johtajille ja esittävät kaikkitietävää.
Ahneilla on p---skanen loppu ja karma kostaa noille sitten seuraavassa elämässä.
Olen ollut töissä neljässä eri maassa, ja ainoastaan Suomessa ollut tuollaista päällepäsmärimäistä ja kiusaajamaista työelämää. Muualla on osattu tiimityöskennellä, ilman että muut hyväksikäyttää toisia.
Sinne olisi pitänyt mennä jo yöllä yhdeksäksi ! Ja pois ei päästetty ennen iltapäivää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kuppikuntalaista yläaste meininkiä monissa matalapalkka alan töissä on.
Vierailija kirjoitti:
Toiset kärvistelee ilman työpaikkaa ja toiset pelkästään kärsii työpaikallaan. Mikä tätä yhteiskuntaa riivaa?
Feodaaliyhteiskunta. Ihmiset ovat orjia jotka pakotetaan duuniin jota ei lähtökohtaisesti edes kiinnosta, vain sen takia että sais edes vuokran maksettua.
Työ tappaa sielun, vie henkisen terveyden ja monesti vielä fyysisenkin terveyden. Aikaa ja energiaa ei ole. Kotona käydään käännähtämässä ja taas sitä mennään väsyneenä.