Lue keskustelun säännöt.
Pahin pettymyksesi työelämässä
Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta minun ei ole vielä parantuneet, vaikka useampi vuosi kulunut.
Oli työ, josta pidin. Olin määräaikainen, ja sain työsuhteelle jatkoa. Sitten alkoi tulla vinkkiä, etten osaa olla oikein. Minun viestejä tulkittiin väärin (tahallisesti?). Joku työkaveri oli nimettömänä kirjoittanut kyselyyn, että kanssani on raskasta työskennellä. Nimettömänä! Esihenkilö sanoi, että on huomannut jännitteitä, mitä mieltä itse olen. Vastasin, että helpompi olisi puolustautua, jos tietää, kenellä niitä jännitteitä minua vastaan on. Minulle sanottiin, että eihän puolustautua tarvitse, ei tässä ketään syytetä, mutta nimeni on noussut esiin.
Aloin voida huonosti, kun mietin kotonakin mitä olen sanonut tai tehnyt. Minulle vihjattiin kerran, että voisin edes joskus ilmoittautua vapaaehtoisesti mukaan (mihin: työryhmään tai yksiköiden yhteiskokouksiin, sitä ei täsmennetty). Toisaalta esihenkilö toisessa yhteydessä kehotti kuuntelemaan kaikkia tarkalla korvalla ja antamaan tilaa. Olin niin sekaisin siitä, mitä odotetaan. Älä ole tuollainen, ole erilainen, tee miten tahansa, niin se on väärin. Ole aktiivisempi mutta anna toiselle enemmän tilaa ja kuuntele tarkalla korvalla mitä hän haluaisi ilmaista.
Olin ihan loppu ja vaihdoin työpaikkaa. Usko työelämään on kärsinyt niin pahan kolauksen, että koen kroonista epävarmuutta, olenko nyt oikeanlainen, vaikka nykyisellä työpaikalla ei ole ollut ongelmia.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastoin yleistä käsitystä olen huomannut, että miehet ovat monesti naisia empaattisempia esihenkilöitä.
Monilla naisilla on tarve kompensoida naiseuttaan ja osoittaa jatkuvasti, että osaavat olla kovia ja tehdä vaikeita päätöksiä. Harmi vaan että se menee välillä niin överiksi, että ihan hirvittää miten julmia ihmiset osaavatkin olla. Miespomot on yleensä huomattavasti inhimillisempiä alaisiaan kohtaan.
Voisiko olla ihan perinteisistä rooleista johtuvaa? Mies, tasa-arvoisena kaveriporukoissa, tottunut neuvottelemaan ja sopimaan asioista. Nainen pomona lasten kanssa, tottunut komentelemaan ja päättämään asioista yksinään, pahimmillaan tyranni.
Mulla on naisena ihan päinvastainen kokemus, esihenkilönaiset on auttaneet mua uralla ja puolustaneet, esihenkilömiehet on antaneet ylennykset kalakavereille ja pitäneet minua henkilökohtaisena avustajanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mulla piti listan mukaan olla Boosteri, mutta se oliki yön aikana vaihtunu, ja mun pitiki mennä törmiksille 🙄
Hyvän alun jälkeen 1. pomon sukulaisnainen junaili työpaikallemme hyvän ystävättärensä, jolla oli jotain vanhoja kaunoja minua kohtaan.
Ennen pitkää minulle selvisi että he olivat puhuneet minusta p....a pomolleni. Hän alkoi mikromanageerata minua jopa kahvinkeittoon liittyvissä asioissa, kiroilla, seksualisoida minua(!), kyseenalaistaa minua ihmisenä, elämäntapaan- ihan kaikkea minussa koko työyhteisön kuullen.
Minulle selvisi että muut työntekijät oli vakinaistettu, minua ei. Syynä "salailuni, epäluotettavuuteni, tuottamattomuuteni ja hitauteni".
Tosin pomon kirjanpito paljasti että olin koko työpaikan tuottavin työntekijä! Moni asiakkaitani tykkäsi minusta varsinkin siksi että en tehnyt työtäni pelkästään rahankiilto silmissäni, vaan mm. kuuntelin heidän huoliaan.
Määräaikaisuuteni loputtua lähdin työpaikalta suunnattoman helpottuneena, taakseni katsomatta.
Onneksi kaikki ihmiset asuinpaikkakunnassani, eivätkä useimmat työnantajat / esihenkilöt, eivät uskoneet tekaistuja juttuja joita tuon ex- työpaikan pomot ja jotkut työntekijät minusta levittivät etten saisi enää töitä!
Useat ex- asiakkaani soittivat minulle kotinumerooni, ja ihmettelivät miksi minut "oli laitettu pois", koska he olivat olleet hyvin tyytyväisiä työhöni.
Neuvoin kysymään asiaa ex - työnantajaltani.
Vierailija kirjoitti:
suurin pettymys oli kun pääsi isoon firmaan töihin oli touhun amatöörimäisyys. Hirveetä amatöörien puuhastelua kaikkialla...
Yrittäjäksi alat sillä erinomaisuutesi loistaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole minun vaan puolison tapaus. Syrjintä palkkauksessa. Eräät saaneet useamman henkilökohtaisen lisän, kun osaavat jauhaa sontaa pomon edessä, oikein nuoleskella. Yksi mies oli mennyt sanomaan, että hän lähtee toiseen yritykseen töihin, jos ei saa jotain ylimääräistä lisää osaamisestaan. Ei sillä mitään osaamista sen enempää ole kuin monella muullakaan ja kunhan vedätti, että pomo olisi löysät housussa mahdollisen irtisanoutumisen varalta. Puhutaan korkeakoulutetuista ihmisistä (amk ja maisteritaso) ja pelaavat kuin pienet lapset.
Esimerkkisi ei todellakaan ole nuoleskelua. Mikäli miehesi ajatuksen juoksu on kuten sinulla en yhtään ihmettele ettei pärjää työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle selvisi että muut työntekijät oli vakinaistettu, minua ei. Syynä "salailuni, epäluotettavuuteni, tuottamattomuuteni ja hitauteni".
Tosin pomon kirjanpito paljasti että olin koko työpaikan tuottavin työntekijä! Moni asiakkaitani tykkäsi minusta varsinkin siksi että en tehnyt työtäni pelkästään rahankiilto silmissäni, vaan mm. kuuntelin heidän huoliaan.
On taas niin uskottavaa että. Ihan pomon kirjanpito näytti kuinka tuottava olit. Kerro lisää unistasi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset kärvistelee ilman työpaikkaa ja toiset pelkästään kärsii työpaikallaan. Mikä tätä yhteiskuntaa riivaa?
Minä jättäydyin muutama vuosi sitten pois työelämästä ihan vapaaehtoisesti. Työ aiheutti liikaa stressiä ja väsymystä. Pitihän jokaisella työpaikalla tietenkin myös vähintään yksi kuspääkin olla, milloin se oli pomo, milloin työ"kaveri". Ennen työttömäksi heittäytymistä minulla oli yhteensä viidentoista vuoden työkokemus muutamalta eri alalta.
Enää en ole stressaantunut enkä väsynyt. Rahaa vain on paljon vähemmän.
Samoin. Eikä yhtään hävetä. En ala enää ikinä minkään työyhteisön / pomojen kuvaannolliseksi kynnysmatoksi ja syntipukiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoinpitely. Oman pomon toimesta. Tätä oli edeltänyt jo kuukausia kestänyt vähättely ja esille tuomieni ongelmien ja epäoikeudenmukaisuuksien täydellinen sivuuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle selvisi että muut työntekijät oli vakinaistettu, minua ei. Syynä "salailuni, epäluotettavuuteni, tuottamattomuuteni ja hitauteni".
Tosin pomon kirjanpito paljasti että olin koko työpaikan tuottavin työntekijä! Moni asiakkaitani tykkäsi minusta varsinkin siksi että en tehnyt työtäni pelkästään rahankiilto silmissäni, vaan mm. kuuntelin heidän huoliaan.
On taas niin uskottavaa että. Ihan pomon kirjanpito näytti kuinka tuottava olit. Kerro lisää unistasi :D
Kerro sinä omistasi. Ketä aiot kyseenalaistaa seuraavaksi? Onko sinulla selvännäkemisen lahja, vai onko sinulla yksisarvinen ratsuna?
Taloushallinnan ammattilaisena minulla oli pääsy myös silloisen työpaikkani kirjanpitoon - ja tietotaito sen tulkintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On taas niin uskottavaa että. Ihan pomon kirjanpito näytti kuinka tuottava olit. Kerro lisää unistasi :D"
Hei. Ketään ei kiinnosta sun ulvomisesi. Lopeta kun vielä voit.
Pettymys on ollut se, että mitä isommat kengät on firmassa jalassa, mitä suurempi palkka , sen vähemmän otetaan vastuuta. Vastuu sysätään sille työntekijälle.
Mulle isokenkäinen laittoi väärän sähköpostin, jossa oli kellonajat ja päivät erääseen työtehtävään. Mistään ei käynyt ilmi, että se oli väärä, koska odotin sellaista sähköpostia. Sitten kun olin siihen sinä päivänä ja siihen kellonaikaan suorittamassa tehtävää, niin tuli haukut, että ei kuulu sinun tehtäväksi. Sanoin, että sain nämä sähköpostilla niin kuin oli sovittu. Jotenkin ihmeellisesti minun olisi pitänyt tajuta, että kahdesta sähköpostista (toisessa siis vain eri päivät) minä olin saanut sen väärän. Jäi vähän kakin maku suuhun. Tässä ei olisi lähettäjän tehdä muuta kuin todeta, että hei, mun moka, tässä oikeat, ja se olisi sillä kuitattu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeiseen ap:n lauseeseen viitaten, miksi sitten palasit?
Se ettei työllä ole väliä vaan leikkipuistomaisilla suhteilla ja peleillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan se, että vaikka olin itse johtoasemassa, esimieheni hönki niskassa koko ajan, mikromanageerasi minkä ehti, sosehti joka paikassa, missä hänen ei olisi edes kuulunut olla. Ei tullut muutaman alaiseni kanssa toimeen, joten minun olisi pitänyt keksiä syyt, millä savustaa nuo asiantuntijat ulos. Joo, kaikki eivät olleet ihan helpoimmasta päästä mutta kyllä mä tulen ihmisten kanssa toimeen. No, vaihdoin sitten firman sisällä asiantuntijan hommaan ja esimieskin vaihtui sellaiseksi, joka luottaa alaisiinsa
Vierailija kirjoitti:
Pettymys on ollut se, että mitä isommat kengät on firmassa jalassa, mitä suurempi palkka , sen vähemmän otetaan vastuuta. Vastuu sysätään sille työntekijälle.
Mulle isokenkäinen laittoi väärän sähköpostin, jossa oli kellonajat ja päivät erääseen työtehtävään. Mistään ei käynyt ilmi, että se oli väärä, koska odotin sellaista sähköpostia. Sitten kun olin siihen sinä päivänä ja siihen kellonaikaan suorittamassa tehtävää, niin tuli haukut, että ei kuulu sinun tehtäväksi. Sanoin, että sain nämä sähköpostilla niin kuin oli sovittu. Jotenkin ihmeellisesti minun olisi pitänyt tajuta, että kahdesta sähköpostista (toisessa siis vain eri päivät) minä olin saanut sen väärän. Jäi vähän kakin maku suuhun. Tässä ei olisi lähettäjän tehdä muuta kuin todeta, että hei, mun moka, tässä oikeat, ja se olisi sillä kuitattu..
Toi vastuun pakoilu on muuten hälyttävän yleistä. Vasta puhuin yhden puolitutun työkaverin kanssa jostain ohjeistuksesta. Hän mainitsi että mä olin eka joka oli ottanut asiaan kantaa. Kaikki muut (jopa hänen pomonsa) oli siis vältellyt aihetta koko ajan (siis vuosia).
Molemmat ollaan rivityöntekijöitä. Eli ei mitään valtaa päättää mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastoin yleistä käsitystä olen huomannut, että miehet ovat monesti naisia empaattisempia esihenkilöitä.
Monilla naisilla on tarve kompensoida naiseuttaan ja osoittaa jatkuvasti, että osaavat olla kovia ja tehdä vaikeita päätöksiä. Harmi vaan että se menee välillä niin överiksi, että ihan hirvittää miten julmia ihmiset osaavatkin olla. Miespomot on yleensä huomattavasti inhimillisempiä alaisiaan kohtaan.
Voisiko olla ihan perinteisistä rooleista johtuvaa? Mies, tasa-arvoisena kaveriporukoissa, tottunut neuvottelemaan ja sopimaan asioista. Nainen pomona lasten kanssa, tottunut komentelemaan ja päättämään asioista yksinään, pahimmillaan tyranni.
Mulla on naisena ihan päinvastainen kokemus, esihenkilönaiset on auttaneet mua uralla ja puolustaneet, esihenkilömiehet on antaneet ylennykset kalakav
Ainakin meillä nainen saa nykyään automaattisesti parempaa kohtelua kuin mies. Oli se pomo sitten nainen tai mies.
Pahin pettymykseni oli kun piti tauoillakin pitää työpuhelinta mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole minun vaan puolison tapaus. Syrjintä palkkauksessa. Eräät saaneet useamman henkilökohtaisen lisän, kun osaavat jauhaa sontaa pomon edessä, oikein nuoleskella. Yksi mies oli mennyt sanomaan, että hän lähtee toiseen yritykseen töihin, jos ei saa jotain ylimääräistä lisää osaamisestaan. Ei sillä mitään osaamista sen enempää ole kuin monella muullakaan ja kunhan vedätti, että pomo olisi löysät housussa mahdollisen irtisanoutumisen varalta. Puhutaan korkeakoulutetuista ihmisistä (amk ja maisteritaso) ja pelaavat kuin pienet lapset.
Esimerkkisi ei todellakaan ole nuoleskelua. Mikäli miehesi ajatuksen juoksu on kuten sinulla en yhtään ihmettele ettei pärjää työelämässä.
Sinun ihmettelysi ei ihmetytä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle selvisi että muut työntekijät oli vakinaistettu, minua ei. Syynä "salailuni, epäluotettavuuteni, tuottamattomuuteni ja hitauteni".
Tosin pomon kirjanpito paljasti että olin koko työpaikan tuottavin työntekijä! Moni asiakkaitani tykkäsi minusta varsinkin siksi että en tehnyt työtäni pelkästään rahankiilto silmissäni, vaan mm. kuuntelin heidän huoliaan.
On taas niin uskottavaa että. Ihan pomon kirjanpito näytti kuinka tuottava olit. Kerro lisää unistasi :D
Kerro sinä omistasi. Ketä aiot kyseenalaistaa seuraavaksi? Onko sinulla selvännäkemisen lahja, vai onko sinulla yksisarvinen ratsuna?
Taloushallinnan ammattilaisena minulla oli pääsy myös silloisen työpaikkani kirjanpitoon - ja tietotaito sen tulkintaan.
Luulisi että noinkin koulutetulla henkilöllä olisi edes pienen pieni aavistus siitä miksi toiset vakinaistetaan ja toiset ei.
Joskus 20v sitte tuoreena hoitsuna oli sovittu osastonhoitajan kans että alotan kesäduunit sitte kesän alussa, pari kk ennen soitin ja kysyin työvuorolistoista ,milloin tehdään tms. Ja sain vastaukseksi että "suunnitelmat muuttuu aina täällä joskus ", ei ollutkaan minulle töitä. Jälkikäteen kuulin että sinne oli paalkattu osastonhoitajan kaveri, minun tilalle.
Ja koska tuo oli suullisesti sovittu,en voinu tehdä mitään. Ja turpaan siinäki ois tullu vaan.