Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko puolisolle kertoa kaikkia asioita perhetaustasta?
05.09.2023 |
Mitkä on sellaisia että mitä pitäisi ehdottomasti kertoa?
Mietin kertoisinko yhtä asiaa. Se ei suoraan liity suhteeseemme mitenkään, eikä asialla ole enää oikeastaan mitään merkitystä. Minulla ja sisaruksellani on siis eri isät.
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin todella outona jos ei tuollaista asiaa pystyisi kertomaan, enkä kyllä katsoisi hyvällä jos saisin myöhemmin jotain muuta kautta asiasta tietää. Viimeistään siinä vaiheessa jos/kun aletaan perhettä perustamaan, olisi hyvä olla noista asioista rehellinen.
Mielestäni esimerkiksi sen salaaminen, jos lähisuvussa on joku tunnettu ja yleisesti inhottu rikollinen, on jo törkeää kumppania kohtaan. Hänellä pitää olla oikeus rehellisin tiedoin arvioida, haluaako pistää kyseisen suvun geenejä eteenpäin.
Millä tavalla esimerkiksi setäni rikokset liittyy minun tekemisiini? Vai ihanko oikeasti luulet että rikokset kulkee jotenkin geeneissä?
Esimerkiksi psykopatia on perinnöllistä. Jos lähisuvussa on psykopaatti, voi ihan hyvin napsahtaa ne geenit omalle lapselle, vaikka itse olisikin täyspäinen.
Höpönlöpön. Ne geenit voi napsahtaa ihan vaikka suvussa ei olisi ketään tiedettyä niistä ongelmista kärsivää. Jos niin kovasti pelottaa, varminta on olla pariutumatta ja lisääntymättä.
Niin voi, mutta riski on aika paljon korkeampi jos on ns. hullusta suvusta. Jos et itse tiedä yhtään tällaista sukua jossa sekopäitä on monessa sukupolvessa, et ole tainnut kovin paljoa nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Jos äitisi nykyinen puoliso on isäsi niin ei tarvitse kertoa että sisaruksella se on eri isä jos et halua. Näin voi toimia myös siinä tapauksessa että äiti ei ole enää parisuhteessa kummankaan lapsensa isän kanssa.
Sen sijaan siinä tapauksessa että nykyinen puoliso on sisaruksen isä, mutta ei oma olisi mielestäni outoa peitellä totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei toki ole pakko kertoa, kenellekään. Mutta valehtelemaan ei pidä ryhtyä, eli jos toinen kysyy tai asia tulee puheeksi, niin joko kertoo totuuden tai kertoo ettei halua kertoa. Moni asia on lisäksi jonkun toisen yksityisasia (vaikka vanhempien pettäminen tai terveysongelmat tms.) ja he ovat saattaneet pyytää ettei heidän kipeitä yksityisasioitaan leviteltäisi eteenpäin. Toki jos lapsia on tarkoitus yhdessä hankkia ja asia vaikuttaa siihen (esim. vahvasti periytyvä vakava sairaus), on syytä joko kertoa totuus tai ainakin testauttaa itsensä.
Tämä on hyvä pointti, että ne on tosiaan myös muiden yksityisasioita. Toinen vanhempani on syntynyt raiskauksen seurauksena. 50-luvun maaseudulla ei paljon abortteja harrastettu. Mummo on kertonut tämän itse, enkä todellakaan ala kertomaan asiaa eteenpäin esimerkiksi miehelleni tai lapsilleni. Asianosaiset on tienneet asiasta, eikä ole minun asiani levittää asiaa muiden tietoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
No onhan tuo iso asia elämässäsi, joten miksi ihmeessä et kertoisi puolisollesi? Itse ehdottomasti kertoisin myös nuo asiat, että näin on elämässä käynyt En näe mitään syytä salata tuota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Todella kummallista ettet haluaisi jakaa noinkin isoa asiaa rakkaalle puolisollesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Todella kummallista ettet haluaisi jakaa noinkin isoa asiaa rakkaalle puolisollesi.
Niin, ajatella. Meidän elämässämme on merkityksellisimpiäkin asioita kuin se kenen sukusolu oli paikalla kun hedelmöityin.
Puhutaanko teillä muilla usein puolisoiden tai perheen kesken vanhempienne sukusoluista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.
Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Todella kummallista ettet haluaisi jakaa noinkin isoa asiaa rakkaalle puolisollesi.
Niin, ajatella. Meidän elämässämme on merkityksellisimpiäkin asioita kuin se kenen sukusolu oli paikalla kun hedelmöityin.
Puhutaanko teillä muilla usein puolisoiden tai perheen kesken vanhempienne sukusoluista?
Jos asia on merkityksetön, miksi sinä tiedät koko asiasta? Eikö sen turhan sukusoluasian olisi voinut jättää kertomatta sinultakin? Eihän sillä ole mitään merkitystä. Miten edes muistat noin tyhjänpäiväisen asian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Ja minä kysyin alunperinkin, että mitä ne järkevät syyt on. Sinä et osannut antaa vastausta.
Minulle ei ole väliä sillä onko puolison isä hänen isänsä biologisesti vai ei. En keksi yhtään syytä miten se muuttaisi meidän elämää tai vaikuttaisi edes meidän elämään. Puolison isä on se kuka on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä, kun muutti pois kotoa, ei ole ikinä pitänyt mitään yhteyttä vanhempiinsa.
Tiesin kaikki ei ollut hyvin ja äidiltäni joskus kysyin tapahtuiko siellä jotain laitonta. Äitini on poliisi ja jos asiat olisi ollut huonosti, siihen olisi puututtu.
Jotain on tapahtunut, mutta ei ole tapahtunut minulle.
Ystäväni mies on kysynyt minulta kerro jotain puolison vanhemmista, olen sanonut ei kuulu minulle.
Ystävä on ystävä, eikä ole kiinni vanhemmissaan.Puolisolle ei tarvitse kertoa kaikkea.
Öö, miten se sinun äidin ammatti tähän liittyy? Ei hän saa kertoa mitään salassa pidettävää tietoa sinulle missään tapauksessa.
Jos siellä olisi tapahtunut jotain pahaa, en olisi saanut olla siellä. On 2 eri asiaa, kysyä mitä tapahtuu tai jos siellä olisi ollut jotain, asialle olisi tehty.
En tietenkään pyydä ikinä äitiä tekemään sellaista, mitä ei saa tehdä. Mutta jos jossain osoitteessa lapsia hakataan, poliisi tietää. Esimerkiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Todella kummallista ettet haluaisi jakaa noinkin isoa asiaa rakkaalle puolisollesi.
Niin, ajatella. Meidän elämässämme on merkityksellisimpiäkin asioita kuin se kenen sukusolu oli paikalla kun hedelmöityin.
Puhutaanko teillä muilla usein puolisoiden tai perheen kesken vanhempienne sukusoluista?
Jos asia on merkityksetön, miksi sinä tiedät koko asiasta? Eikö sen turhan sukusoluasian olisi voinut jättää kertomatta sinultakin? Eihän sillä ole mitään merkitystä. Miten edes muistat noin tyhjänpäiväisen asian?
Minä en voinut vaikuttaa siihen miten asia minulle kerrottiin, joten älä minulta kysy.
Itseasiassa en aina edes muista koko asiaa, koska en mitenkään aktiivisesti ajattele sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
No onhan tuo iso asia elämässäsi, joten miksi ihmeessä et kertoisi puolisollesi? Itse ehdottomasti kertoisin myös nuo asiat, että näin on elämässä käynyt En näe mitään syytä salata tuota?
Millä tavalla se on iso asia elämässäni? Miten se näkyy ja vaikuttaa elämässäni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Ja minä kysyin alunperinkin, että mitä ne järkevät syyt on. Sinä et osannut antaa vastausta.
Minulle ei ole väliä sillä onko puolison isä hänen isänsä biologisesti vai ei. En keksi yhtään syytä miten se muuttaisi meidän elämää tai vaikuttaisi edes meidän elämään. Puolison isä on se kuka on.
Jos kävisi ilmi, että puoliso on salannut kaikki nämä vuodet sen, että on adoptoitu, mitä ajattelisit?
Minulle ainakin tulisi mieleen, että puoliso häpeää adoptiota jollain tasolla, koska on jättänyt kertomatta siitä tai asia on jollain tavalla hänelle arka paikka. Lisäksi ajattelisin, ettei hän oikein osaa näköjään edes läheisessä parisuhteessa luottaa toiseen sen vertaa, että kertoisi. Mitään järkevää syytä asian salaamiseen en keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
No onhan tuo iso asia elämässäsi, joten miksi ihmeessä et kertoisi puolisollesi? Itse ehdottomasti kertoisin myös nuo asiat, että näin on elämässä käynyt En näe mitään syytä salata tuota?
Millä tavalla se on iso asia elämässäni? Miten se näkyy ja vaikuttaa elämässäni?
Vaikuttaa ainakin siten, että et pysty kertomaan siitä edes omalle puolisolle. MIksi et? Varmaan kerrot paljon vähäisempiäkin asioita, mutta juuri tuota asiaa et halua kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Ja minä kysyin alunperinkin, että mitä ne järkevät syyt on. Sinä et osannut antaa vastausta.
Minulle ei ole väliä sillä onko puolison isä hänen isänsä biologisesti vai ei. En keksi yhtään syytä miten se muuttaisi meidän elämää tai vaikuttaisi edes meidän elämään. Puolison isä on se kuka on.
Jos kävisi ilmi, että puoliso on salannut kaikki nämä vuodet sen, että on adoptoitu, mitä ajattelisit?
Minulle ainakin tulisi mieleen, että puoliso häpeää adoptiota jollain tasolla, koska on jättänyt kertomatta siitä tai asia on jollain tavalla hänelle arka paikka. Lisäksi ajattelisin, ettei hän oikein osaa näköjään edes läheisessä parisuhteessa luottaa toiseen sen vertaa, että kertoisi. Mitään järkevää syytä asian salaamiseen en keksi.
Ajattelisin varmaan että jaa. Ajattelisin, että asialla ei puolisolle merkitystä ksoka hän ei ole siitä kertonut aikaisemmin. Eiköhän tuo kertominen ja tieto siitä että puoliso on adoptoitu muuttaisi meidän elämässä yhtään mitään. Hän on se kuka on, taustastaan riippumatta. Minulle puoliso ja hänen taustansa eivät ole toisistaan riippuvaiset tekijät. En määrittelisi puolison eri tavalla sen perusteella onko hän adoptoitu vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
No onhan tuo iso asia elämässäsi, joten miksi ihmeessä et kertoisi puolisollesi? Itse ehdottomasti kertoisin myös nuo asiat, että näin on elämässä käynyt En näe mitään syytä salata tuota?
Millä tavalla se on iso asia elämässäni? Miten se näkyy ja vaikuttaa elämässäni?
Vaikuttaa ainakin siten, että et pysty kertomaan siitä edes omalle puolisolle. MIksi et? Varmaan kerrot paljon vähäisempiäkin asioita, mutta juuri tuota asiaa et halua kertoa.
Mitä oikein vänkäät, kun et osaa edes vastata kysymyksiin, että millä tavalla se on iso asia tai vaikuttaa elämässäni?
Sinulle vaikuttaa olevan aikamoinen päähänpinttymä ja ärsytyksen aihe. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Todella kummallista ettet haluaisi jakaa noinkin isoa asiaa rakkaalle puolisollesi.
Niin, ajatella. Meidän elämässämme on merkityksellisimpiäkin asioita kuin se kenen sukusolu oli paikalla kun hedelmöityin.
Puhutaanko teillä muilla usein puolisoiden tai perheen kesken vanhempienne sukusoluista?
Jos asia on merkityksetön, miksi sinä tiedät koko asiasta? Eikö sen turhan sukusoluasian olisi voinut jättää kertomatta sinultakin? Eihän sillä ole mitään merkitystä. Miten edes muistat noin tyhjänpäiväisen asian?
Minä en voinut vaikuttaa siihen miten asia minulle kerrottiin, joten älä minulta kysy.
Itseasiassa en aina edes muista koko asiaa, koska en mitenkään aktiivisesti ajattele sitä.
Useimmiten muistamme ilman aktiivista ajattelua tai muistelua meille merkityksellisiä asioita.
Jos sinulta olisi salattu biologinen vanhempasi, olisiko asia merkityksetön? Mitä pahaa on seurannut, että tiedät asiasta? Miksi kumppani ei saisi tietää siitä?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.