Tarvitseeko puolisolle kertoa kaikkia asioita perhetaustasta?

Ei

Miksi sitä ei voisi kertoa?

Miksi asia on sulle niin suuri ongelma, ettet voi kertoa? Kuulostaa siltä, että asialla on sinulle merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi asia on sulle niin suuri ongelma, ettet voi kertoa? Kuulostaa siltä, että asialla on sinulle merkitystä.

Vaikka olisi niin ei kaikkea pidä kertoa, miksi pitäisi ? Jos asia ei kuulu ulkopuolisille niin myös puoliso on ulkopuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi asia on sulle niin suuri ongelma, ettet voi kertoa? Kuulostaa siltä, että asialla on sinulle merkitystä.

Miksi pitäisi kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä ei voisi kertoa?

Miksi pitäisi kertoa?

Ei tarvi jos ei halua. Mieheni ei tiedä että minut on adoptoitu. Ei se ole koskaan vaan tullut esiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi asia on sulle niin suuri ongelma, ettet voi kertoa? Kuulostaa siltä, että asialla on sinulle merkitystä.

Mitä intät? AP: llä on ihan omat syynsä kertoa/ olla kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi asia on sulle niin suuri ongelma, ettet voi kertoa? Kuulostaa siltä, että asialla on sinulle merkitystä.

Minä olisin ainakin kertonut tuollaisen asian jo aika alussa, ei se ole mielestäni mitenkään kovin kummoinen salassa pidettävä asia.

Jos tuollainen asia tulisi ilmi myöhemmin, niin sen jälkeen kyllä miettisin, että mitäköhän kaikkea muuta toinen on jättänyt kertomatta.

Olen saanut alkuni luovutetuilla sukusoluilla enkä tosiaan aio kertoa miehelle asiasta. Miksi ihmeessä kertoisin? Ja mitä kertoisin? Että vanhemmilla oli hedelmällisyysongelmia ja valitsivat luovutetut sukusolut?

Varsinkaan kun anonyymin luovuttajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa edes minulla eikä jäljittäminen ole mitenkään mahdollista.

Itse olen kertonut karsitun muistiinpanoversion ja sekin oli varmaan liikaa, koska puolisoni oli sanaton sen jälkeen, vaikkei itsekään tule hattaramaailmasta.

Kummassakin suvussa minä sisaruksineen ja serkkumme olemme ensimmäisiä, jotka ovat alkaneet laittaa pistettä monta sukupolvea jatkuneelle monitahoiselle katastrofille ja päättäneet, että emme aio enää siirtää samoja ongelmia eteenpäin. Varmaan traumatisoimme lapsiamme sillä, että heillä ei ole yhteyttä isovanhempiinsa tai suurimpaan osaan suvustaan mutta toisaalta se, mitä suvussa on ollut meneillään vuosikymmeniä, on tehnyt niin paljon pahaa niin monille, ettei muuta vaihtoehtoa ole varsinkaan, kun osalla ei ole mitään aikomustakaan muuttaa asioita.

Kannattaa kertoa jos tuntuu että haluaa kertoa. Mutta ei kannata kertoa jos ei halua kertoa.

Onhan tuollainen salassapito hyvä pohja suhteelle.

Pohdin joskus samaa asiaa. Biologinen isäni oli moniongelmainen, päihteitä ja lääkkeitä käyttävä ihminen kenellä ei ollut edes mielenterveys kohdallaan.

Joskus aioin kertoa suhteen aikana tästä, mutta en vaan oikeasti tiennyt mitä sanoa. Niin se jäi kertomatta. Eipä tuolla niin väliä ole ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut alkuni luovutetuilla sukusoluilla enkä tosiaan aio kertoa miehelle asiasta. Miksi ihmeessä kertoisin? Ja mitä kertoisin? Että vanhemmilla oli hedelmällisyysongelmia ja valitsivat luovutetut sukusolut?

Varsinkaan kun anonyymin luovuttajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa edes minulla eikä jäljittäminen ole mitenkään mahdollista.

Ei kai tuollaista tarvitse kaikille huudella. Itse ihmettelisin, jos sellainen ei pitkässä suhteessa koskaan nousisi esiin. Mikäli saat lapsia, heille minusta asiasta pitäisi kertoa että osaisivat antaa oikeita vastauksia lääkäreille suvun perinnöllisistä sairauksista, sekä ollakseen tietoisia puolisoaan valitessaan, ettei parane luottaa siihen, että pysytellessään erossa virallisista serkuistaan, välttävät lähisukulaisuuden aiheuttamat sudenkuopat.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut alkuni luovutetuilla sukusoluilla enkä tosiaan aio kertoa miehelle asiasta. Miksi ihmeessä kertoisin? Ja mitä kertoisin? Että vanhemmilla oli hedelmällisyysongelmia ja valitsivat luovutetut sukusolut?

Varsinkaan kun anonyymin luovuttajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa edes minulla eikä jäljittäminen ole mitenkään mahdollista.

Miksi asia olisi salaisuus? Älä luulekaan, että jäljittäminen on mahdotonta. Kaupallisten DNA-testoen avulla luovuttajien etsiminen pn nykyään melko helppoa.

Luovuttajan ei tarvitse olla itse antanut näytettä, riittää että sukulaisia on, jotka on niin tehnyt. Näin on Suomessakin selvinnyt monta tapausta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi jos ei halua. Mieheni ei tiedä että minut on adoptoitu. Ei se ole koskaan vaan tullut esiin.

Ei asia itsestään ole jäänyt salaisuudeksi. Olet valinnut jättää kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuollainen salassapito hyvä pohja suhteelle.

Tuskinpa se ap tai sisaruksensa on isää valinnut. Heidän taakakseen on vaan jäänyt sen vaikean valinnan tekeminen, kertoako vaiko ei. He ovat joutuneet siihen tilanteeseen ihan tahtomattaan. Minusta heillä ei ole mitään velvollisuutta selvittää muille tilannetta mihin eivät ole itse voineet vaikuttaa.

Ei kukaan pakota, mutta onhan se aika outoa olla kertomatta noin isoja asioita. Itse en tykkäisi, että ei kerrottaisi.

Sanoisin että ei. Sinä et ole voinut vaikuttaa asiaan.