Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko puolisolle kertoa kaikkia asioita perhetaustasta?
05.09.2023 |
Mitkä on sellaisia että mitä pitäisi ehdottomasti kertoa?
Mietin kertoisinko yhtä asiaa. Se ei suoraan liity suhteeseemme mitenkään, eikä asialla ole enää oikeastaan mitään merkitystä. Minulla ja sisaruksellani on siis eri isät.
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin todella outona jos ei tuollaista asiaa pystyisi kertomaan, enkä kyllä katsoisi hyvällä jos saisin myöhemmin jotain muuta kautta asiasta tietää. Viimeistään siinä vaiheessa jos/kun aletaan perhettä perustamaan, olisi hyvä olla noista asioista rehellinen.
Mielestäni esimerkiksi sen salaaminen, jos lähisuvussa on joku tunnettu ja yleisesti inhottu rikollinen, on jo törkeää kumppania kohtaan. Hänellä pitää olla oikeus rehellisin tiedoin arvioida, haluaako pistää kyseisen suvun geenejä eteenpäin.
Siis mitä? Että pitää toimittaa suvun rikostaustaote kumppanille jotta tämä voi arvioida että kelpaako? Saisi kyllä mennä sellainen tyyppi joka alkaa vaatia selvitystä sukulaisten rikoshistorioista. Niille kun ei kukaan mitään itse voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo asia on kuitenkin aika mitätön koko elämän mittakaavassa. Arkea täällä eletään niiden läheisten kanssa, ketkä on niitä todellisia vanhempia ja sukulaisia. Sillä ei ole tekemistä biologian kanssa.
Se, kuka joku tuntematon sukulainen sattuu olemaan tai mitä hän on tehnyt on paljon pienempi asia kuin se, että oma vanhempi aktiivisesti valehtelee lapselleen tämän historiasta.
Eihän se lapsen vanhemman oman vanhemman biologisuus ole mitenkään sen lapsen omaa historiaa.
Eikö sinun isovanhemmat liity sinuun mielestäsi mitenkään? Esimerkiksi sukulaisuuden kautta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät kertoneet että minut on adoptoitu. Vahingossa sitten selvisi. Selvisi myös että kotseudulla koko kylä tiesi mutta minä en. Luottamus on mennyt.
Varmaan molemmin puolin.
Sillä perheellä ei ole mitään sanomista luittamuksesta, kun ovat pettäneet adoptiolapsen luottamuksen noin törkeällä tavalla
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin todella outona jos ei tuollaista asiaa pystyisi kertomaan, enkä kyllä katsoisi hyvällä jos saisin myöhemmin jotain muuta kautta asiasta tietää. Viimeistään siinä vaiheessa jos/kun aletaan perhettä perustamaan, olisi hyvä olla noista asioista rehellinen.
Mielestäni esimerkiksi sen salaaminen, jos lähisuvussa on joku tunnettu ja yleisesti inhottu rikollinen, on jo törkeää kumppania kohtaan. Hänellä pitää olla oikeus rehellisin tiedoin arvioida, haluaako pistää kyseisen suvun geenejä eteenpäin.
Millä tavalla esimerkiksi setäni rikokset liittyy minun tekemisiini? Vai ihanko oikeasti luulet että rikokset kulkee jotenkin geeneissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät kertoneet että minut on adoptoitu. Vahingossa sitten selvisi. Selvisi myös että kotseudulla koko kylä tiesi mutta minä en. Luottamus on mennyt.
Varmaan molemmin puolin.
Siis miten niin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo asia on kuitenkin aika mitätön koko elämän mittakaavassa. Arkea täällä eletään niiden läheisten kanssa, ketkä on niitä todellisia vanhempia ja sukulaisia. Sillä ei ole tekemistä biologian kanssa.
Se, kuka joku tuntematon sukulainen sattuu olemaan tai mitä hän on tehnyt on paljon pienempi asia kuin se, että oma vanhempi aktiivisesti valehtelee lapselleen tämän historiasta.
Eihän se lapsen vanhemman oman vanhemman biologisuus ole mitenkään sen lapsen omaa historiaa.
Eikö sinun isovanhemmat liity sinuun mielestäsi mitenkään? Esimerkiksi sukulaisuuden kautta?
Minulle on ihan se ja sama kuka on isovanhempani tai vanhempani biologinen vanhempi. Ei ole omassa elämässäni mitenkään merkityksellinen asia.
Yleensä noi salaisuudet pursuaa, tihkuu, vaikuttaa ilmapiiriin, luo epämääräistä ahdistusta, puhumattomuus herättää kysymyksiä, miksi on niin tai näin. Älkää olko niin naiveja ettette muka käsitä et lapset ja nuoret aistii outoudet. Voivat aikuiseks asti tarkkailka, pitää olonsa visusti sisällään, paha olo vaan kasvaa. Tuhoisat jäljet kertomattomuuksila!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin todella outona jos ei tuollaista asiaa pystyisi kertomaan, enkä kyllä katsoisi hyvällä jos saisin myöhemmin jotain muuta kautta asiasta tietää. Viimeistään siinä vaiheessa jos/kun aletaan perhettä perustamaan, olisi hyvä olla noista asioista rehellinen.
Mielestäni esimerkiksi sen salaaminen, jos lähisuvussa on joku tunnettu ja yleisesti inhottu rikollinen, on jo törkeää kumppania kohtaan. Hänellä pitää olla oikeus rehellisin tiedoin arvioida, haluaako pistää kyseisen suvun geenejä eteenpäin.
Siis mitä? Että pitää toimittaa suvun rikostaustaote kumppanille jotta tämä voi arvioida että kelpaako? Saisi kyllä mennä sellainen tyyppi joka alkaa vaatia selvitystä sukulaisten rikoshistorioista. Niille kun ei kukaan mitään itse voi.
Mietipä asiaa omalle kohdallesi. Olisiko sulle oikeasti ihan ok jos lisääntyisit kumppanisi kanssa ja myöhemmin saisit jostain tietää, että hänen vanhempansa on joku tunnettu rikollinen? Eihän ihminen sille tietenkään itse mitään voi mutta toisella pitäisi silti olla oikeus päättää, haluaako jatkaa sitä sukua. Vaikka kumppani itse olisi täyspäinen, on silti olemassa riski, että lapselle periytyykin kauempaa ne paskat geenit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo asia on kuitenkin aika mitätön koko elämän mittakaavassa. Arkea täällä eletään niiden läheisten kanssa, ketkä on niitä todellisia vanhempia ja sukulaisia. Sillä ei ole tekemistä biologian kanssa.
Se, kuka joku tuntematon sukulainen sattuu olemaan tai mitä hän on tehnyt on paljon pienempi asia kuin se, että oma vanhempi aktiivisesti valehtelee lapselleen tämän historiasta.
Eihän se lapsen vanhemman oman vanhemman biologisuus ole mitenkään sen lapsen omaa historiaa.
Eikö todellakaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin todella outona jos ei tuollaista asiaa pystyisi kertomaan, enkä kyllä katsoisi hyvällä jos saisin myöhemmin jotain muuta kautta asiasta tietää. Viimeistään siinä vaiheessa jos/kun aletaan perhettä perustamaan, olisi hyvä olla noista asioista rehellinen.
Mielestäni esimerkiksi sen salaaminen, jos lähisuvussa on joku tunnettu ja yleisesti inhottu rikollinen, on jo törkeää kumppania kohtaan. Hänellä pitää olla oikeus rehellisin tiedoin arvioida, haluaako pistää kyseisen suvun geenejä eteenpäin.
Millä tavalla esimerkiksi setäni rikokset liittyy minun tekemisiini? Vai ihanko oikeasti luulet että rikokset kulkee jotenkin geeneissä?
Esimerkiksi psykopatia on perinnöllistä. Jos lähisuvussa on psykopaatti, voi ihan hyvin napsahtaa ne geenit omalle lapselle, vaikka itse olisikin täyspäinen.
Sinun traumatisoitumisesi jatkuu ylisukupolvisesti. Etkö muka tuota edes ymmärrä? Pese pyykki, selvitä asiat, ole luotettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin todella outona jos ei tuollaista asiaa pystyisi kertomaan, enkä kyllä katsoisi hyvällä jos saisin myöhemmin jotain muuta kautta asiasta tietää. Viimeistään siinä vaiheessa jos/kun aletaan perhettä perustamaan, olisi hyvä olla noista asioista rehellinen.
Mielestäni esimerkiksi sen salaaminen, jos lähisuvussa on joku tunnettu ja yleisesti inhottu rikollinen, on jo törkeää kumppania kohtaan. Hänellä pitää olla oikeus rehellisin tiedoin arvioida, haluaako pistää kyseisen suvun geenejä eteenpäin.
Siis mitä? Että pitää toimittaa suvun rikostaustaote kumppanille jotta tämä voi arvioida että kelpaako? Saisi kyllä mennä sellainen tyyppi joka alkaa vaatia selvitystä sukulaisten rikoshistorioista. Niille kun ei kukaan mitään itse voi.
Mietipä asiaa omalle kohdallesi. Olisiko sulle oikeasti ihan ok jos lisääntyisit kumppanisi kanssa ja myöhemmin saisit jostain tietää, että hänen vanhempansa on joku tunnettu rikollinen? Eihän ihminen sille tietenkään itse mitään voi mutta toisella pitäisi silti olla oikeus päättää, haluaako jatkaa sitä sukua. Vaikka kumppani itse olisi täyspäinen, on silti olemassa riski, että lapselle periytyykin kauempaa ne paskat geenit.
Semmoset uskomukset siellä.
Perhetausta on kyllä hyvä kertoa myös puolisolle, ettei se sitten tule jostain hänelle yllätyksenä. Ainoa asia, mitä hänelle ei pidä kertoa, eikä koskaan kiinni jäädessäkään tunnustaa, on kun käyt vieraissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi. Puolisoni ei tosin kyselekään. Ei kiinnosta.
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo asia on kuitenkin aika mitätön koko elämän mittakaavassa. Arkea täällä eletään niiden läheisten kanssa, ketkä on niitä todellisia vanhempia ja sukulaisia. Sillä ei ole tekemistä biologian kanssa.
Se, kuka joku tuntematon sukulainen sattuu olemaan tai mitä hän on tehnyt on paljon pienempi asia kuin se, että oma vanhempi aktiivisesti valehtelee lapselleen tämän historiasta.
Eihän se lapsen vanhemman oman vanhemman biologisuus ole mitenkään sen lapsen omaa historiaa.
Eikö sinun isovanhemmat liity sinuun mielestäsi mitenkään? Esimerkiksi sukulaisuuden kautta?
Minulle on ihan se ja sama kuka on isovanhempani tai vanhempani biologinen vanhempi. Ei ole omassa elämässäni mitenkään merkityksellinen asia.
Sinä et päätä siitä, onko asia lapsillesi merkityksellinen vai ei.
entäs jos teillä onkin sama isä syyllistyt sukurutsaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin todella outona jos ei tuollaista asiaa pystyisi kertomaan, enkä kyllä katsoisi hyvällä jos saisin myöhemmin jotain muuta kautta asiasta tietää. Viimeistään siinä vaiheessa jos/kun aletaan perhettä perustamaan, olisi hyvä olla noista asioista rehellinen.
Mielestäni esimerkiksi sen salaaminen, jos lähisuvussa on joku tunnettu ja yleisesti inhottu rikollinen, on jo törkeää kumppania kohtaan. Hänellä pitää olla oikeus rehellisin tiedoin arvioida, haluaako pistää kyseisen suvun geenejä eteenpäin.
Millä tavalla esimerkiksi setäni rikokset liittyy minun tekemisiini? Vai ihanko oikeasti luulet että rikokset kulkee jotenkin geeneissä?
Esimerkiksi psykopatia on perinnöllistä. Jos lähisuvussa on psykopaatti, voi ihan hyvin napsahtaa ne geenit omalle lapselle, vaikka itse olisikin täyspäinen.
Höpönlöpön. Ne geenit voi napsahtaa ihan vaikka suvussa ei olisi ketään tiedettyä niistä ongelmista kärsivää. Jos niin kovasti pelottaa, varminta on olla pariutumatta ja lisääntymättä.
Mitään ei toki ole pakko kertoa, kenellekään. Mutta valehtelemaan ei pidä ryhtyä, eli jos toinen kysyy tai asia tulee puheeksi, niin joko kertoo totuuden tai kertoo ettei halua kertoa. Moni asia on lisäksi jonkun toisen yksityisasia (vaikka vanhempien pettäminen tai terveysongelmat tms.) ja he ovat saattaneet pyytää ettei heidän kipeitä yksityisasioitaan leviteltäisi eteenpäin. Toki jos lapsia on tarkoitus yhdessä hankkia ja asia vaikuttaa siihen (esim. vahvasti periytyvä vakava sairaus), on syytä joko kertoa totuus tai ainakin testauttaa itsensä.
Varmaan molemmin puolin.