Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko puolisolle kertoa kaikkia asioita perhetaustasta?
05.09.2023 |
Mitkä on sellaisia että mitä pitäisi ehdottomasti kertoa?
Mietin kertoisinko yhtä asiaa. Se ei suoraan liity suhteeseemme mitenkään, eikä asialla ole enää oikeastaan mitään merkitystä. Minulla ja sisaruksellani on siis eri isät.
Kommentit (353)
Siis mitä nämä kysymykset on mitä tekisit jos kävisi ilmi että kumppanisi onkin adoptoitu? Eroko pitöisi ottaa? Sepä kuulostaakin tosi hyvältä suhteelta että jos kumppani paljastuukin adoptoiduksi niin tulee ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Ja minä kysyin alunperinkin, että mitä ne järkevät syyt on. Sinä et osannut antaa vastausta.
Minulle ei ole väliä sillä onko puolison isä hänen isänsä biologisesti vai ei. En keksi yhtään syytä miten se muuttaisi meidän elämää tai vaikuttaisi edes meidän elämään. Puolison isä on se kuka on.
Jos kävisi ilmi, että puoliso on salannut kaikki nämä vuodet sen, että on adoptoitu, mitä ajattelisit?
Minulle ainakin tulisi mieleen, että puoliso häpeää adoptiota jollain tasolla, koska on jättänyt kertomatta siitä tai asia on jollain tavalla hänelle arka paikka. Lisäksi ajattelisin, ettei hän oikein osaa näköjään edes läheisessä parisuhteessa luottaa toiseen sen vertaa, että kertoisi. Mitään järkevää syytä asian salaamiseen en keksi.
Ajattelisin varmaan että jaa. Ajattelisin, että asialla ei puolisolle merkitystä ksoka hän ei ole siitä kertonut aikaisemmin. Eiköhän tuo kertominen ja tieto siitä että puoliso on adoptoitu muuttaisi meidän elämässä yhtään mitään. Hän on se kuka on, taustastaan riippumatta. Minulle puoliso ja hänen taustansa eivät ole toisistaan riippuvaiset tekijät. En määrittelisi puolison eri tavalla sen perusteella onko hän adoptoitu vai ei.
En minäkään. Adoptio ei vaikuttaisi suhtautumiseen puolisoon. Se vaikuttaisi, että hän salaisi adoption minulta. Silloin ajattelisin, että se on hänelle jotenkin ongelmallinen asia tai ei ole ihan sinut sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Todella kummallista ettet haluaisi jakaa noinkin isoa asiaa rakkaalle puolisollesi.
Niin, ajatella. Meidän elämässämme on merkityksellisimpiäkin asioita kuin se kenen sukusolu oli paikalla kun hedelmöityin.
Puhutaanko teillä muilla usein puolisoiden tai perheen kesken vanhempienne sukusoluista?
Jos asia on merkityksetön, miksi sinä tiedät koko asiasta? Eikö sen turhan sukusoluasian olisi voinut jättää kertomatta sinultakin? Eihän sillä ole mitään merkitystä. Miten edes muistat noin tyhjänpäiväisen asian?
Minä en voinut vaikuttaa siihen miten asia minulle kerrottiin, joten älä minulta kysy.
Itseasiassa en aina edes muista koko asiaa, koska en mitenkään aktiivisesti ajattele sitä.
Useimmiten muistamme ilman aktiivista ajattelua tai muistelua meille merkityksellisiä asioita.
Jos sinulta olisi salattu biologinen vanhempasi, olisiko asia merkityksetön? Mitä pahaa on seurannut, että tiedät asiasta? Miksi kumppani ei saisi tietää siitä?
Ilmeisesti asia ei sitten ole kovinkaan merkityksellinen koska en usein edes muista koko asiaa.
Tuo on vähän kuin sanoisi, etten edes yleensä muista äitini nimeä. Kyllä sen muistaa vaikka sitä ajattelisi harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Ja minä kysyin alunperinkin, että mitä ne järkevät syyt on. Sinä et osannut antaa vastausta.
Minulle ei ole väliä sillä onko puolison isä hänen isänsä biologisesti vai ei. En keksi yhtään syytä miten se muuttaisi meidän elämää tai vaikuttaisi edes meidän elämään. Puolison isä on se kuka on.
Jos kävisi ilmi, että puoliso on salannut kaikki nämä vuodet sen, että on adoptoitu, mitä ajattelisit?
Minulle ainakin tulisi mieleen, että puoliso häpeää adoptiota jollain tasolla, koska on jättänyt kertomatta siitä tai asia on jollain tavalla hänelle arka paikka. Lisäksi ajattelisin, ettei hän oikein osaa näköjään edes läheisessä parisuhteessa luottaa toiseen sen vertaa, että kertoisi. Mitään järkevää syytä asian salaamiseen en keksi.
Ajattelisin varmaan että jaa. Ajattelisin, että asialla ei puolisolle merkitystä ksoka hän ei ole siitä kertonut aikaisemmin. Eiköhän tuo kertominen ja tieto siitä että puoliso on adoptoitu muuttaisi meidän elämässä yhtään mitään. Hän on se kuka on, taustastaan riippumatta. Minulle puoliso ja hänen taustansa eivät ole toisistaan riippuvaiset tekijät. En määrittelisi puolison eri tavalla sen perusteella onko hän adoptoitu vai ei.
En minäkään. Adoptio ei vaikuttaisi suhtautumiseen puolisoon. Se vaikuttaisi, että hän salaisi adoption minulta. Silloin ajattelisin, että se on hänelle jotenkin ongelmallinen asia tai ei ole ihan sinut sen kanssa.
Minä taas ajattelisin että kyseessä on puolisolle niin itsestäänselvä ja tavallinen asia, ettei hän vaan ole nähnyt siitä erikseen kertomista tarpeellisena.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä nämä kysymykset on mitä tekisit jos kävisi ilmi että kumppanisi onkin adoptoitu? Eroko pitöisi ottaa? Sepä kuulostaakin tosi hyvältä suhteelta että jos kumppani paljastuukin adoptoiduksi niin tulee ero.
Luetun ymmärtäminen. Kyse on adoption salaamisesta, ei adoptiosta sinänsä. Sitä asian salaamista omalta puolisolta en ymmärtäisi. Eri suhteissa toki ihmisillä on erilaiset rajat, mitä kertovat toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä nämä kysymykset on mitä tekisit jos kävisi ilmi että kumppanisi onkin adoptoitu? Eroko pitöisi ottaa? Sepä kuulostaakin tosi hyvältä suhteelta että jos kumppani paljastuukin adoptoiduksi niin tulee ero.
Luetun ymmärtäminen. Kyse on adoption salaamisesta, ei adoptiosta sinänsä. Sitä asian salaamista omalta puolisolta en ymmärtäisi. Eri suhteissa toki ihmisillä on erilaiset rajat, mitä kertovat toiselle.
Pitääkö sekin kertoa puolisolle jos esimerkiksi oma isä on kärsinyt lapsettomuudesta ja raskaus on saatu alulle vasta elektroejakulaation avulla? Entä muista lapsettomuushoidoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä nämä kysymykset on mitä tekisit jos kävisi ilmi että kumppanisi onkin adoptoitu? Eroko pitöisi ottaa? Sepä kuulostaakin tosi hyvältä suhteelta että jos kumppani paljastuukin adoptoiduksi niin tulee ero.
Luetun ymmärtäminen. Kyse on adoption salaamisesta, ei adoptiosta sinänsä. Sitä asian salaamista omalta puolisolta en ymmärtäisi. Eri suhteissa toki ihmisillä on erilaiset rajat, mitä kertovat toiselle.
Saako siitäkin pahoittaa mielensä jos vaimo on jättänyt kertomatta epäsäännöllisistä kuukautisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salailut saa tosi paljon pahaa aikaan.
Ihan mielenkiinnosta, missä vaiheessa ja miten omasta adoptiotaustasta "pitää" kertoa puolisolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljelläni ja minulla on eri isät, mutta tuntuisi oudolta alkaa erikseen avautumaan kumppanille asiasta, kun ei siinä mitään salattavaa ole, mutta ei mitenkään merkityksellinen että aktiivisesti tarvitsisi asiasta mainita. Joka tapauksessa varmaan jossain kohtaa tulee luonnostaan esille kun on esim. eri sukunimi, ulkonäkö jne.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, missä vaiheessa ja miten omasta adoptiotaustasta "pitää" kertoa puolisolle?
Missä vaiheessa suhdetta "pitää" kertoa, että mummo kuoli vuosia sitten ja vaari meni uusiin naimisiin, että ei käy mielellään kirkossa tai että siskonpoika opiskelee merkonomiksi? Tai että siskolla ylipäätään on poika? Tai että itsellä on sisko? Ihan itse varmaan jokainen päättää, missä vaiheessa kertoo mitäkin ja mitä jättää kertomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Ja minä kysyin alunperinkin, että mitä ne järkevät syyt on. Sinä et osannut antaa vastausta.
Minulle ei ole väliä sillä onko puolison isä hänen isänsä biologisesti vai ei. En keksi yhtään syytä miten se muuttaisi meidän elämää tai vaikuttaisi edes meidän elämään. Puolison isä on se kuka on.
Jos kävisi ilmi, että puoliso on salannut kaikki nämä vuodet sen, että on adoptoitu, mitä ajattelisit?
Minulle ainakin tulisi mieleen, että puoliso häpeää adoptiota jollain tasolla, koska on jättänyt kertomatta siitä tai asia on jollain tavalla hänelle arka paikka. Lisäksi ajattelisin, ettei hän oikein osaa näköjään edes läheisessä parisuhteessa luottaa toiseen sen vertaa, että kertoisi. Mitään järkevää syytä asian salaamiseen en keksi.
Ajattelisin varmaan että jaa. Ajattelisin, että asialla ei puolisolle merkitystä ksoka hän ei ole siitä kertonut aikaisemmin. Eiköhän tuo kertominen ja tieto siitä että puoliso on adoptoitu muuttaisi meidän elämässä yhtään mitään. Hän on se kuka on, taustastaan riippumatta. Minulle puoliso ja hänen taustansa eivät ole toisistaan riippuvaiset tekijät. En määrittelisi puolison eri tavalla sen perusteella onko hän adoptoitu vai ei.
En minäkään. Adoptio ei vaikuttaisi suhtautumiseen puolisoon. Se vaikuttaisi, että hän salaisi adoption minulta. Silloin ajattelisin, että se on hänelle jotenkin ongelmallinen asia tai ei ole ihan sinut sen kanssa.
Minä taas ajattelisin että kyseessä on puolisolle niin itsestäänselvä ja tavallinen asia, ettei hän vaan ole nähnyt siitä erikseen kertomista tarpeellisena.
Yleensä adoptiosta tietäminen tuntuu olevan muille ihmisille paljon merkityksellisimpi asia kuin adoptoiduille itselleen. Koulussa kaveripiirissäni oli yksi adoptoitu, jonka taustasta ainakin minä ja moni muu tiesi. Kerran tämä kaveri sanoi jotain adoptioon viittaavaa, ja sitten yksi toikein kaveri alkoi ihmetellä että häh mitä ihmettä. Tämä kaveri sitten selitti että niin kun mut on adoptoitu. Se toinen kaveri alkoi sitten tivata että mikset ole kertonut, mihin tämä adoptoitu vaan ihmetteli että enkö. Toinen joka sai siinä tilanteessa tietää adoptiosta suuttui, syytti kaveria valehtelusta ja lähti kotiin. Muistan miten minua ärsytti tämän kaverin puolesta joka sai syyt niskoilleen ihan turhan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Ja minä kysyin alunperinkin, että mitä ne järkevät syyt on. Sinä et osannut antaa vastausta.
Minulle ei ole väliä sillä onko puolison isä hänen isänsä biologisesti vai ei. En keksi yhtään syytä miten se muuttaisi meidän elämää tai vaikuttaisi edes meidän elämään. Puolison isä on se kuka on.
Jos kävisi ilmi, että puoliso on salannut kaikki nämä vuodet sen, että on adoptoitu, mitä ajattelisit?
Minulle ainakin tulisi mieleen, että puoliso häpeää adoptiota jollain tasolla, koska on jättänyt kertomatta siitä tai asia on jollain tavalla hänelle arka paikka. Lisäksi ajattelisin, ettei hän oikein osaa näköjään edes läheisessä parisuhteessa luottaa toiseen sen vertaa, että kertoisi. Mitään järkevää syytä asian salaamiseen en keksi.
Ajattelisin varmaan että jaa. Ajattelisin, että asialla ei puolisolle merkitystä ksoka hän ei ole siitä kertonut aikaisemmin. Eiköhän tuo kertominen ja tieto siitä että puoliso on adoptoitu muuttaisi meidän elämässä yhtään mitään. Hän on se kuka on, taustastaan riippumatta. Minulle puoliso ja hänen taustansa eivät ole toisistaan riippuvaiset tekijät. En määrittelisi puolison eri tavalla sen perusteella onko hän adoptoitu vai ei.
En minäkään. Adoptio ei vaikuttaisi suhtautumiseen puolisoon. Se vaikuttaisi, että hän salaisi adoption minulta. Silloin ajattelisin, että se on hänelle jotenkin ongelmallinen asia tai ei ole ihan sinut sen kanssa.
Minä taas ajattelisin että kyseessä on puolisolle niin itsestäänselvä ja tavallinen asia, ettei hän vaan ole nähnyt siitä erikseen kertomista tarpeellisena.
Yleensä adoptiosta tietäminen tuntuu olevan muille ihmisille paljon merkityksellisimpi asia kuin adoptoiduille itselleen. Koulussa kaveripiirissäni oli yksi adoptoitu, jonka taustasta ainakin minä ja moni muu tiesi. Kerran tämä kaveri sanoi jotain adoptioon viittaavaa, ja sitten yksi toikein kaveri alkoi ihmetellä että häh mitä ihmettä. Tämä kaveri sitten selitti että niin kun mut on adoptoitu. Se toinen kaveri alkoi sitten tivata että mikset ole kertonut, mihin tämä adoptoitu vaan ihmetteli että enkö. Toinen joka sai siinä tilanteessa tietää adoptiosta suuttui, syytti kaveria valehtelusta ja lähti kotiin. Muistan miten minua ärsytti tämän kaverin puolesta joka sai syyt niskoilleen ihan turhan takia.
On muuten aika uhkarohkea väite sanoa, ettei adoptio ole tärkeä tieto adoptoidulle itselleen. Aika moni adoptoitu on menettänyt luottamuksen perheeseen, joka on salannut adoptoidulta itseltään.
Tietystikään adoptio ei ole monelle tärkeä asia, kun asia on kerrottu ajallaan eikä sitä ole piiloteltu. Sen sijaan jos adoptoitu saa sattumalta kuulla muualta adoptiosta, se voi olla todella ikävä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Ja minä kysyin alunperinkin, että mitä ne järkevät syyt on. Sinä et osannut antaa vastausta.
Minulle ei ole väliä sillä onko puolison isä hänen isänsä biologisesti vai ei. En keksi yhtään syytä miten se muuttaisi meidän elämää tai vaikuttaisi edes meidän elämään. Puolison isä on se kuka on.
Jos kävisi ilmi, että puoliso on salannut kaikki nämä vuodet sen, että on adoptoitu, mitä ajattelisit?
Minulle ainakin tulisi mieleen, että puoliso häpeää adoptiota jollain tasolla, koska on jättänyt kertomatta siitä tai asia on jollain tavalla hänelle arka paikka. Lisäksi ajattelisin, ettei hän oikein osaa näköjään edes läheisessä parisuhteessa luottaa toiseen sen vertaa, että kertoisi. Mitään järkevää syytä asian salaamiseen en keksi.
Ajattelisin varmaan että jaa. Ajattelisin, että asialla ei puolisolle merkitystä ksoka hän ei ole siitä kertonut aikaisemmin. Eiköhän tuo kertominen ja tieto siitä että puoliso on adoptoitu muuttaisi meidän elämässä yhtään mitään. Hän on se kuka on, taustastaan riippumatta. Minulle puoliso ja hänen taustansa eivät ole toisistaan riippuvaiset tekijät. En määrittelisi puolison eri tavalla sen perusteella onko hän adoptoitu vai ei.
En minäkään. Adoptio ei vaikuttaisi suhtautumiseen puolisoon. Se vaikuttaisi, että hän salaisi adoption minulta. Silloin ajattelisin, että se on hänelle jotenkin ongelmallinen asia tai ei ole ihan sinut sen kanssa.
Minä taas ajattelisin että kyseessä on puolisolle niin itsestäänselvä ja tavallinen asia, ettei hän vaan ole nähnyt siitä erikseen kertomista tarpeellisena.
Yleensä adoptiosta tietäminen tuntuu olevan muille ihmisille paljon merkityksellisimpi asia kuin adoptoiduille itselleen. Koulussa kaveripiirissäni oli yksi adoptoitu, jonka taustasta ainakin minä ja moni muu tiesi. Kerran tämä kaveri sanoi jotain adoptioon viittaavaa, ja sitten yksi toikein kaveri alkoi ihmetellä että häh mitä ihmettä. Tämä kaveri sitten selitti että niin kun mut on adoptoitu. Se toinen kaveri alkoi sitten tivata että mikset ole kertonut, mihin tämä adoptoitu vaan ihmetteli että enkö. Toinen joka sai siinä tilanteessa tietää adoptiosta suuttui, syytti kaveria valehtelusta ja lähti kotiin. Muistan miten minua ärsytti tämän kaverin puolesta joka sai syyt niskoilleen ihan turhan takia.
On muuten aika uhkarohkea väite sanoa, ettei adoptio ole tärkeä tieto adoptoidulle itselleen. Aika moni adoptoitu on menettänyt luottamuksen perheeseen, joka on salannut adoptoidulta itseltään.
Tietystikään adoptio ei ole monelle tärkeä asia, kun asia on kerrottu ajallaan eikä sitä ole piiloteltu. Sen sijaan jos adoptoitu saa sattumalta kuulla muualta adoptiosta, se voi olla todella ikävä kokemus.
Tuossa ei tarkoitettu sitä että adoptoitu itse tietäisi tai ei tietäisi adoptiosta vaan sitä, että tietääkö muut ihmiset adoptiosta vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Ja minä kysyin alunperinkin, että mitä ne järkevät syyt on. Sinä et osannut antaa vastausta.
Minulle ei ole väliä sillä onko puolison isä hänen isänsä biologisesti vai ei. En keksi yhtään syytä miten se muuttaisi meidän elämää tai vaikuttaisi edes meidän elämään. Puolison isä on se kuka on.
Jos kävisi ilmi, että puoliso on salannut kaikki nämä vuodet sen, että on adoptoitu, mitä ajattelisit?
Minulle ainakin tulisi mieleen, että puoliso häpeää adoptiota jollain tasolla, koska on jättänyt kertomatta siitä tai asia on jollain tavalla hänelle arka paikka. Lisäksi ajattelisin, ettei hän oikein osaa näköjään edes läheisessä parisuhteessa luottaa toiseen sen vertaa, että kertoisi. Mitään järkevää syytä asian salaamiseen en keksi.
Ajattelisin varmaan että jaa. Ajattelisin, että asialla ei puolisolle merkitystä ksoka hän ei ole siitä kertonut aikaisemmin. Eiköhän tuo kertominen ja tieto siitä että puoliso on adoptoitu muuttaisi meidän elämässä yhtään mitään. Hän on se kuka on, taustastaan riippumatta. Minulle puoliso ja hänen taustansa eivät ole toisistaan riippuvaiset tekijät. En määrittelisi puolison eri tavalla sen perusteella onko hän adoptoitu vai ei.
En minäkään. Adoptio ei vaikuttaisi suhtautumiseen puolisoon. Se vaikuttaisi, että hän salaisi adoption minulta. Silloin ajattelisin, että se on hänelle jotenkin ongelmallinen asia tai ei ole ihan sinut sen kanssa.
Minä taas ajattelisin että kyseessä on puolisolle niin itsestäänselvä ja tavallinen asia, ettei hän vaan ole nähnyt siitä erikseen kertomista tarpeellisena.
Yleensä adoptiosta tietäminen tuntuu olevan muille ihmisille paljon merkityksellisimpi asia kuin adoptoiduille itselleen. Koulussa kaveripiirissäni oli yksi adoptoitu, jonka taustasta ainakin minä ja moni muu tiesi. Kerran tämä kaveri sanoi jotain adoptioon viittaavaa, ja sitten yksi toikein kaveri alkoi ihmetellä että häh mitä ihmettä. Tämä kaveri sitten selitti että niin kun mut on adoptoitu. Se toinen kaveri alkoi sitten tivata että mikset ole kertonut, mihin tämä adoptoitu vaan ihmetteli että enkö. Toinen joka sai siinä tilanteessa tietää adoptiosta suuttui, syytti kaveria valehtelusta ja lähti kotiin. Muistan miten minua ärsytti tämän kaverin puolesta joka sai syyt niskoilleen ihan turhan takia.
Tuollaisten taunojen takia kaikki adoptoidut ei kerro muille olevansa adoptoituja.
En katso että minulla olisi mitään yleistä velvollisuutta kertoa taustaani sen enempää kuin kenelläkään muullakaan on velvollisuutta kertoa onko vanhempiensa biologinen lapsi vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ihan hullulta ettei noin tärkeitä asioita kerrottaisi sille puolisolle. MIksi ei?
Kerro yksikin järkevä syy, miksi puolisoni pitäisi tietää ettei isäni ole biologisesti isäni?
Isäni on ainoa isä joka minulla on koskaan ollut. Isyysasian olemme käsitelleet kokonaisuudessaan jo 90-luvulla. Tiedän biologisen isän henkilöllisyyden mutta en koskaan tuntenut häntä enkä tiedä hänestä mitään. Minulla ja puolisollani ei ole lapsia.
Miksi puolisosi ei tulisi saada tietää asiaa?
Siis et keksinyt yhtään järkevää syytä?
Ok. Mutta tämähän me kaikki jo tiedettiinkin.Tiedän lukuisia syitä. Kysyin, miksi puolison ei pitäisi tietää asiaa? Mikä siinä on niin salaista, ettei sitä voi kertoa?
Etkö itse haluaisi kuulla vastaavaa asiaa omasta puolisostasi?
Minusta suhde ei ole kunnossa, jos omalle puolisolle ei voi kertoa tuollaista asiaa. Jos oma puoliso salaisi vastaavan asian, ajattelisin, ettei hän luota minuun.
Ja minä kysyin alunperinkin, että mitä ne järkevät syyt on. Sinä et osannut antaa vastausta.
Minulle ei ole väliä sillä onko puolison isä hänen isänsä biologisesti vai ei. En keksi yhtään syytä miten se muuttaisi meidän elämää tai vaikuttaisi edes meidän elämään. Puolison isä on se kuka on.
Jos kävisi ilmi, että puoliso on salannut kaikki nämä vuodet sen, että on adoptoitu, mitä ajattelisit?
Minulle ainakin tulisi mieleen, että puoliso häpeää adoptiota jollain tasolla, koska on jättänyt kertomatta siitä tai asia on jollain tavalla hänelle arka paikka. Lisäksi ajattelisin, ettei hän oikein osaa näköjään edes läheisessä parisuhteessa luottaa toiseen sen vertaa, että kertoisi. Mitään järkevää syytä asian salaamiseen en keksi.
Ajattelisin varmaan että jaa. Ajattelisin, että asialla ei puolisolle merkitystä ksoka hän ei ole siitä kertonut aikaisemmin. Eiköhän tuo kertominen ja tieto siitä että puoliso on adoptoitu muuttaisi meidän elämässä yhtään mitään. Hän on se kuka on, taustastaan riippumatta. Minulle puoliso ja hänen taustansa eivät ole toisistaan riippuvaiset tekijät. En määrittelisi puolison eri tavalla sen perusteella onko hän adoptoitu vai ei.
En minäkään. Adoptio ei vaikuttaisi suhtautumiseen puolisoon. Se vaikuttaisi, että hän salaisi adoption minulta. Silloin ajattelisin, että se on hänelle jotenkin ongelmallinen asia tai ei ole ihan sinut sen kanssa.
Minä taas ajattelisin että kyseessä on puolisolle niin itsestäänselvä ja tavallinen asia, ettei hän vaan ole nähnyt siitä erikseen kertomista tarpeellisena.
Yleensä adoptiosta tietäminen tuntuu olevan muille ihmisille paljon merkityksellisimpi asia kuin adoptoiduille itselleen. Koulussa kaveripiirissäni oli yksi adoptoitu, jonka taustasta ainakin minä ja moni muu tiesi. Kerran tämä kaveri sanoi jotain adoptioon viittaavaa, ja sitten yksi toikein kaveri alkoi ihmetellä että häh mitä ihmettä. Tämä kaveri sitten selitti että niin kun mut on adoptoitu. Se toinen kaveri alkoi sitten tivata että mikset ole kertonut, mihin tämä adoptoitu vaan ihmetteli että enkö. Toinen joka sai siinä tilanteessa tietää adoptiosta suuttui, syytti kaveria valehtelusta ja lähti kotiin. Muistan miten minua ärsytti tämän kaverin puolesta joka sai syyt niskoilleen ihan turhan takia.
On muuten aika uhkarohkea väite sanoa, ettei adoptio ole tärkeä tieto adoptoidulle itselleen. Aika moni adoptoitu on menettänyt luottamuksen perheeseen, joka on salannut adoptoidulta itseltään.
Tietystikään adoptio ei ole monelle tärkeä asia, kun asia on kerrottu ajallaan eikä sitä ole piiloteltu. Sen sijaan jos adoptoitu saa sattumalta kuulla muualta adoptiosta, se voi olla todella ikävä kokemus.
Tuossa ei tarkoitettu sitä että adoptoitu itse tietäisi tai ei tietäisi adoptiosta vaan sitä, että tietääkö muut ihmiset adoptiosta vai ei.
Juu, tajusin, ilmaisin itseäni vähän huonosti. Tuon takia moni ei kerro adoptiosta ulkopuolisille, kun tulee niin outoja kommentteja. Puoliso on kuitenkin eri asia. Hän on lähipiiriä jolle luulisi, että asiasta kerrotaan.
Kertooko ihmiset jotenkin erikseen yleensä puolisoilleen olevansa vanhempiensa biologisia lapsia?
No huh onneksi ei itsellä mitään tuollaisia ongelmia vaan paljon tavallisempia ja materialistisia enemmänkin. Ei niin moraalisia tai henkisiä.
Vähän ohis mutta uskon että aika pitkälle pystyy aistimaan ainakin oman lapsen varsinkin jos ennestään jo lapsia joihin vertaa. Meinaan vaan näitä synnytyssairaalassa vaihtuneita juttuja, kun leffoissa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, missä vaiheessa ja miten omasta adoptiotaustasta "pitää" kertoa puolisolle?
Eikö tuosta olisi ihan luontevaa kertoa siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran keskustellaan perheistä? Näin ainakin itse toimisin jos olisin adoptiotaustainen. Äkkiseltään en keksi miksen voisi kertoa. Enkä kyllä järkyttyisi jos kumppani kertoisi tuollaisen asian, mutta toki haluaisin tietää. Eiköhän se viimeistään siinä vaiheessa paljastuisi kun tapaisi vanhemmat ja sisarukset.
Ilmeisesti asia ei sitten ole kovinkaan merkityksellinen koska en usein edes muista koko asiaa.