Katuuko koiranomistajat koskaan koiran hankkimista?

Vierailija kirjoitti:

Ainut kerta kun tavallaan kaduin, oli kun koiramme kuoli. 😟. Se suru ja ikävä on niin suuri, etten ikinä enää halua koiraa, kun oon niin lälly, että suru on niin voimakasta.

Elämään kuuluu iloja ja suruja.

Koiran kuoleman aiheuttamaan suruun ja ikävään auttaa parhaiten uusi koira.

Miksi kokemattomat ihmiset ottavat haastavia koirarotuja, kuten pinsereitä, kun on olemassa myös helppoja ja kilttejä koirarotuja, kuten mopsi, labradorinnoutaja, spanielit, rottweiler jne,

Pettymyksiä voi tulla, jos valitaan koirarotu X olettaen että saadaan sellainen ja sellainen stereotyyppinen rotunsa edustaja. Ei näin, sillä yhden koirarodun sisään mahtuu aina huimasti toisistaan luonteeltaan eroavia yksilöitä, vaikka kaikkia yhdistäisikin samankaltainen metsästys tai paimennusvietti, tosin usein tämän perusvietinkin voimakkuudessa on selviä eroja.

Jokainen seurakoirarodun edustaja, vaikkapa kultainennoutaja, ei ole helppo yksilö ja kaikkien kaveri, vaikka useimmat kyllä ovatkin. Jokainen metsästyskoira ei omaa riittävää metsästysviettiä. Jokainen vahtikoira ei omaa vahtiviettiä. Jos käyt koiranäyttelyissä, älä kuvittele saavasi näin täydellistä kuvaa koko rodusta, sillä tietenkään niihin ei lähdetä luonteeltaan hankalien tai sairaiden yksilöiden kanssa.

Selvitä mihin käyttöön koirarotu on jalostettu, millainen elämä ja elinympäristö on sen elämänlaadun kannalta paras. Älä kuuntele sokeasti myyjän tai kasvattajan mielipiteitä. Mieti pystytkö tarjoamaan koiralle sen tarpeiden kannalta oikeanlaisia asuinpuitteita ja aktiviteettia. Tutustu rotuun ja sen erikoispiirteisiin huolella ennen koiran valintaa. On enemmän ulkona viihtyviä rotuja ja enemmän sisällä viihtyviä rotuja. On aktiivisempia rotuja ja passiivisempia rotuja. On rotuja jotka viihtyvät hyvin isolla aidatulla tontilla ilman sen erikoisempaa aktivointia ja taas palveluskoiria jotka kaipaavat ahkeraa harrastamista. On rotuja jotka viihtyvät hyvin yksin ja on rotuja jotka kaipaavat koirakavereita etenkin jos ovat paljon yksikseen jne.

Jos et ota johtajuutta itsellesi koiran ollessa vielä nuori (en tarkoita väkivaltaa), kouluta koiraasi, sosiaalista huolellisesti ja tarjoa riittävästi liikuntaa ja virikettä, voit saada rodusta riippumatta itsellesi ongelmakoiran. Ensimmäisten 1-2-vuoden vaivannäkö palkitaan seuraavat 6-15-vuotta. Sinun tulee myös kouluttaa perheen mahdolliset lapset olemaan koiran kanssa.

Jatkuu..

Moni ei ymmärrä, kuinka paljon sotkua koirasta tulee, etenkin isommasta sellaisesta. Karvaa on joka paikassa, niin kotona kuin autossakin ja etenkin karvanlähdön aikaan. Koirasta riippuen myös kuolaa voi löytyä huonekaluista, seinistä, jopa katosta. Märkä koira haisee pahalle ja paksuturkkinen koira haisee kastuttuaan pitkään pahalle. Nartuilla on juoksut. Koira tuo ulkoa sisälle tassuissaan hiekkaa, likaa jne. Koira saattaa tuhota paikkoja tai levittää ruokiaan yms ympäri asuntoa. Kun koira juo, vettä saattaa levitä lattialle. Jos et pidä siivoamisesta, harkitse kahdesti koiran hankkimista tai ota korkeintaan kääpiökoira/lyhytkarvainen pieni koira.

Koiraa pitää säännöllisesti harjata tai trimmata, leikata kynsiä ja lyhentää tassun pohjien karvoja, avata takkuja, putsata korvia, tarkastaa hampaita jne. Kaikki ok jos koirasi antaa tehdä kaikki nämä toimenpiteet suosiolla, mutta entäpä jos ei annakaan? Sellaisiakin yksilöitä nimittäin on olemassa. Joko opettelet tekemään tämän siitä huolimatta, se vaatii kyllä luonnetta ja usein myös apukäsiä eikä siltikään välttämättä onnistu, vaihtoehtoisesti maksat pitkän pennin että ammattilainen tekee nämä työt säännöllisesti puolestasi.

Elämäntilanteet voivat muuttua.

Tulee työttömyyttä jolloin etenkin useamman koiran ylläpito voi käydä nopeasti liian kalliiksi, joten taloudellista pelivaraa olisi hyvä olla koiranpitoa silmällä pitäen, et halua luopua rakkaasta ystävästäsi rahan puutteen takia. Edelliseen liittyen myös omia asuinpuitteita kannattaa tarkastella, jos otat koiran maalle ulkokoiraksi, et tuskin saa siitä myöhemmin sisäkoiraa taajamaan, joten jos joudut muuttamaan joudut todennäköisesti luopumaan koirastasi. Muutto pientalosta aidattuine pihoineen kerrostaloon myös sisäkoiran tapauksessa tarkoittaa omistamiseen käytettävän ajan, työmäärään, rasitteen ja ongelmien kasvamista eksponentiaalisesti. Tulee ero tai puoliso sairastuu vakavasti, huomaat että ei tämä koiran/koirien hoitaminen yksin olekaan niin kivaa koska se sitoo valtavasti ja on työlästä. Työmäärässä on huomattava ero riippuen siitä, jakaako koiran ulkoiluttamiseen ja muuhun hoitoon käytetyn ajan ja energian toisen ihmisen tai vielä useamman ihmisen kanssa. Jaksatko varmasti hoitaa kaiken tarvittaessa myös yksin, joka päivä, jokaisella kelillä, olitpa terve tai kipeä, hyvällä tai huonolla tuulella.

Jatkuu..

Entä lapset. Harkitsetko lapsien tekemistä lähivuosina? Jos harkitset, jättäisin suosiolla koiran hankkimisen aikaan kun lapset ovat kasvaneet ulos taaperoiästä mielellään kouluikäisiksi, näin etenkin kun puhutaan sisällä elävästä kotikoirasta. Villi nuori koira, joka vaatii paljon huomiota ja aktiviteettia yhdistettynä taaperoikäisiin lattialla touhuaviin lapsiin ei ole paras mahdollinen yhdistelmä, pahimmillaan silkka katastrofi. Jos koiralle ei riitä riittävästi aikaa ja energiaa (painotus sanalla riittävästi, ei korttelin ympäri kiertäminen 3 x päivässä) sehän sitten riehuu sisällä kotona lasten keskellä lattioilla ja sohvilla ja vahinkoja voi sattua... Jääkö tällaisessa elämäntilanteessa kenellekään enää riittävästi aikaa, nauttiiko kukaan, entä oma jaksamisesi. Mieskin varmaan tekee töissä pitkää päivää että asuntolaina saadaan maksetuksi..

Voit saada fyysisesti sairaan koiran josta on ainainen huoli ja rahaa palaa tuhansia ja tuhansia euroja. Kivut voivat tehdä koiran arvaamattomaksi, tämä voi olla paha ongelma etenkin lapsiperheissä. Et saakaan tällaisesta sairaasta yksilöstä sitä lenkki-ja metsäkaveria, jonka odotit saavasi koiran ottamisen myötä.

Voit saada luonteeltaan hankalan yksilön, jopa sairaan aran tai vihaisen yksilön, jonka kanssa elämä on yhtä varuillaan oloa. Silti kiinnyt koiraasi niin paljon ettet halua luopua siitä. Voi kuitenkin käydä niin, että lähipiirisi ei enää halua vierailla luonasi, naapurisi lakkaavat tervehtimästä sinua tai kotonasi odottaa aina rikki revitty asia x tai y kun palaat kotiin.

Kaikesta tästä huolimatta keskiverrosti ihmiset kiintyvät koiriinsa, eivätkä kadu valintaansa. Kaikki menee hyvin, ehkä pentuajan lieviä ongelmia lukuun ottamatta. He saavat yleensä perusterveen, suht helppoluonteisen yksilön, melko oikeansuuntaisesti valitsemastaan rodusta. He elävät onnellisina yhdessä ja usein he ottavat edellisen kuoltua uudenkin koiran. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että myös toisenlainen tarina on mahdollinen ja siihenkin pitää olla henkisesti varautunut kun harkitsee koiran ottamista.

Kyllä. Koira on huomattavan työläs kissaan verrattuna. Toki hoidamme hyvin, kun se on otettu, mutta toista ei kyllä oteta.

99 prosenttia ajasta rakastan koiraani yli kaiken. Koen sen antaneen elämääni paljon enemmän kuin ottaneen. Koira on perheenjäsen, jonka kanssa ulkona käyminen tai harrastaminen ei ole vaiva vaan luonteva osa elämää. Koira on myös ihana oma persoonansa, joka tuo jokaiseen päivään iloa ja naurua.

Sitten jää se 1 prosentti, jolloin suoraan sanottuna haaveilen ajasta, jolloin koiraa ei vielä ollut. Näitä ovat esimerkiksi hetket, kun olemme mieheni kanssa molemmat sairaana, ja sen vähemmän kipeän pitää lähteä koiran kanssa ulos. Tai kun miettii spontaania festareille lähtöä, eikä se onnistu, koska koira. Tai kun koira pitää taas viedä eläinlääkäriin, eikä vakuutus tietenkään korvaa johonkin porsaanreikään vedoten. Koira on myös melkoinen jääräpää, ja vaikka peruskoulutus on onnistunut, niin haastavissa tilanteissa koiramme osaa olla harvinaisen raivostuttava tapaus.

Christiiina kirjoitti:

Miksi kokemattomat ihmiset ottavat haastavia koirarotuja, kuten pinsereitä, kun on olemassa myös helppoja ja kilttejä koirarotuja, kuten mopsi, labradorinnoutaja, spanielit, rottweiler jne,

Rottweiler helppo? Mopseilla hengitysvaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut kerta kun tavallaan kaduin, oli kun koiramme kuoli. 😟. Se suru ja ikävä on niin suuri, etten ikinä enää halua koiraa, kun oon niin lälly, että suru on niin voimakasta.

Elämään kuuluu iloja ja suruja.

Koiran kuoleman aiheuttamaan suruun ja ikävään auttaa parhaiten uusi koira.

Kiitos neuvosta ja tiedosta. Mulle on kyllä tähän ikään mennessä elämään kuulunut niin iloja ja suruja, mutta kun voin välttää luopumisen tuskan eläimestä, niin sen aion myös tehdä 😊

Veikkaisin että katuu ainakin kakkojen määrästä kadulla. Niitäkään ei jakseta kerätä. Sekä lenkki usein 100 metriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut kerta kun tavallaan kaduin, oli kun koiramme kuoli. 😟. Se suru ja ikävä on niin suuri, etten ikinä enää halua koiraa, kun oon niin lälly, että suru on niin voimakasta.

Elämään kuuluu iloja ja suruja.

Koiran kuoleman aiheuttamaan suruun ja ikävään auttaa parhaiten uusi koira.

Kiitos neuvosta ja tiedosta. Mulle on kyllä tähän ikään mennessä elämään kuulunut niin iloja ja suruja, mutta kun voin välttää luopumisen tuskan eläimestä, niin sen aion myös tehdä 😊

Minä olen aina ottanut uuden koira. Uusi on ollut aina edellistä parempi. Vanhaa koiraa on surrut, mutta kyllä siitä on aina päässyt yli. 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaisin että katuu ainakin kakkojen määrästä kadulla. Niitäkään ei jakseta kerätä. Sekä lenkki usein 100 metriä.

Mistä sinä tiedät miten paljon koirat todellisuudessa lenkkeilee?

Meillä varmaan naapurit luulee että koiria ei lenkkeilytetä muuten kuin iltapissillä korttelin ympäri. Tosiasiassa käydään joka päivä 1,5 tunnin metsälenkillä, mutta naapuri ei sitä näe kun sinne mennään autolla. Näkee vaan sen yhden lyhyen iltapissatuksen.

Meillä nuori halusi kovin koiraa. Otettiin koira ja tänäänkin se olen minä perheen äiti joka on käyttänyt koiran lenkillä. Eilen nuori käytti yhden lenkin ja minä kaksi.

No onneksi tiesin tämän jo etukäteen. En olisi ottanut koiraa jos en olisi ollut valmis hoitamaan sitä myös kokonaan itse. Ja tiesin että kun nuori aloittaa lukion niin se työllistää paljon. Koska tiesin tilanteen niin meille tuli vanha kodinvaihtaja koira. Aivan ihana 11 vuotias kaveri. Eli tiesin jo koiraa ottaessa että nuori asuu enintään kolme vuotta enää kotona. Joten laitettiin etsintään vanha koira koska pennun ottaminen olisi ollut turhan työlästä ja nuori ei kuitenkaan voi ottaa koiraa mukaan kun muuttaa opiskelemaan niin vanha koira oli meidän valinta. Jos koira on vielä kunnossa kun nuori lähtee niin me perheen aikuiset hoidetaan kyllä se loppuun asti.

Kyllä joskus harmittaa lähteä vesisateeseen koiran kanssa mutta pääosin ollaan vaan nautittu koirasta. Itselläkin liikunta on lisääntynyt. Joka päivä koira pääsee 2-4 lenkkiä ja yhteensä 10-20 km. Kun koira tuli meille niin se oli aamuisin tosi kankea. Nykyään tuntuu vaan että nuorenee ja jaksaa tosi hyvin liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys. Mistä sä luulet, että kaikki kodinvaihtajat johtuu?

Sinä se olet tyhmä. Ap:n kysymys on hyvä, mutta tabu. Sinunkin suhtautuminen sen sanoo.

Hys hys.

Asiaan, itsekin olen sitä ihmetellyt, miten niin moni ottaa koiran, jopa useamman kuin yhden. Koira vie kuitenkin järjettömästi aikaa ja rahaa. Ymmärrän viehätyksen, mutta ne huonot puolet ovat niin isoja miinuksia, ettei koiran pitäisi olla niin suositti lemmikki mitä se nyt on.

Onhan se kiva kun joku heiluttaa häntää kun tulee töistä kotiin, mutta onko se kaiken vaivan ja rahan arvoista? Ei ole, mutta sitä ei moni uskalla myöntää.

Hah, ei tommonen harmita - tosin mies hoitaa meillä aamulenkitykset AINA.. :D Mutta säällä kuin säällä on kiva mennä koiran kanssa ulkoilemaan, kun on kunnollinen vaatetus. Koira vaan valitettavasti ei tykkää sadekelistä.

Aika ajoin mietityttää, että onko koira onnellinen kerrostalossa ja kaupungissa. Olisiko sillä parempi olla jossain muualla, oliko itsekästä hankkia koira? Ja välillä kun ollaa miehen kanssa molemmat tosi väsyneitä töiden jälkeen, niin tulee huono omatunto kun ei jaksa koiran kanssa niin olla ja lenkitkin jää lyhyemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys. Mistä sä luulet, että kaikki kodinvaihtajat johtuu?

Sinä se olet tyhmä. Ap:n kysymys on hyvä, mutta tabu. Sinunkin suhtautuminen sen sanoo.

Hys hys.

Asiaan, itsekin olen sitä ihmetellyt, miten niin moni ottaa koiran, jopa useamman kuin yhden. Koira vie kuitenkin järjettömästi aikaa ja rahaa. Ymmärrän viehätyksen, mutta ne huonot puolet ovat niin isoja miinuksia, ettei koiran pitäisi olla niin suositti lemmikki mitä se nyt on.

Onhan se kiva kun joku heiluttaa häntää kun tulee töistä kotiin, mutta onko se kaiken vaivan ja rahan arvoista? Ei ole, mutta sitä ei moni uskalla myöntää.

Minä teen etätöitä ja koirasta on todella paljon seuraa. Lisäksi ulkoillaan paljon, joka päivä käyn myös ruokatunnilla lenkillä aamu- ja iltalenkin lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Hah, ei tommonen harmita - tosin mies hoitaa meillä aamulenkitykset AINA.. :D Mutta säällä kuin säällä on kiva mennä koiran kanssa ulkoilemaan, kun on kunnollinen vaatetus. Koira vaan valitettavasti ei tykkää sadekelistä.

Aika ajoin mietityttää, että onko koira onnellinen kerrostalossa ja kaupungissa. Olisiko sillä parempi olla jossain muualla, oliko itsekästä hankkia koira? Ja välillä kun ollaa miehen kanssa molemmat tosi väsyneitä töiden jälkeen, niin tulee huono omatunto kun ei jaksa koiran kanssa niin olla ja lenkitkin jää lyhyemmiksi.

Hyvin pärjää kerrostalossa, kun aktivoidaan ja ulkoilutetaan riittävästi. Monet omakotitalokoirat ovat vaan siellä pihalla eivätkä pääse haistelemaan muita hajuja. 

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ei voi puhua katumisesta. Ehkä enemmän väsyneenä vaan harmittaa, jos joku tyyny tai viltti on revitty tuhanteen kappaleeseen. Asennoituminen siihen, että pentu on pentu. Ja senkin jälkeen juniori, joka keksii kaikkee ei niin kivaa.

Mutta varmasti on ihmisiä, jotka katuu. Senhän takia on koiria, jotka vaihtaa kotia jo ennen yhtä ikävuotta. On ajateltu liian ruusuisesti sitä elämää koiran kanssa.

Joo tämä. Kun kaikista sohvatyynyistä on pureskeltu kulmat pois, ja sohva ja nojatuoli päällystetty 3 kertaa, mutta taas hajalla. Huovissa yllätysreikiä. Mattojen vähyys, kun mattoja ei voi oikein pitää, kun niille kusastaan salaa. Koiran omat lelut kestää sen 5 minuuttia ehjänä, niin täytyy piilottaa lastenlasten lelut siltä. Sisusta tässä nyt sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys. Mistä sä luulet, että kaikki kodinvaihtajat johtuu?

Sinä se olet tyhmä. Ap:n kysymys on hyvä, mutta tabu. Sinunkin suhtautuminen sen sanoo.

Hys hys.

Asiaan, itsekin olen sitä ihmetellyt, miten niin moni ottaa koiran, jopa useamman kuin yhden. Koira vie kuitenkin järjettömästi aikaa ja rahaa. Ymmärrän viehätyksen, mutta ne huonot puolet ovat niin isoja miinuksia, ettei koiran pitäisi olla niin suositti lemmikki mitä se nyt on.

Onhan se kiva kun joku heiluttaa häntää kun tulee töistä kotiin, mutta onko se kaiken vaivan ja rahan arvoista? Ei ole, mutta sitä ei moni uskalla myöntää.

Paljon enemmän on plussia kuin miinuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ei voi puhua katumisesta. Ehkä enemmän väsyneenä vaan harmittaa, jos joku tyyny tai viltti on revitty tuhanteen kappaleeseen. Asennoituminen siihen, että pentu on pentu. Ja senkin jälkeen juniori, joka keksii kaikkee ei niin kivaa.

Mutta varmasti on ihmisiä, jotka katuu. Senhän takia on koiria, jotka vaihtaa kotia jo ennen yhtä ikävuotta. On ajateltu liian ruusuisesti sitä elämää koiran kanssa.

Joo tämä. Kun kaikista sohvatyynyistä on pureskeltu kulmat pois, ja sohva ja nojatuoli päällystetty 3 kertaa, mutta taas hajalla. Huovissa yllätysreikiä. Mattojen vähyys, kun mattoja ei voi oikein pitää, kun niille kusastaan salaa. Koiran omat lelut kestää sen 5 minuuttia ehjänä, niin täytyy piilottaa lastenlasten lelut siltä. Sisusta tässä nyt sitten.

No eihän tuo ole normaalia käytöstä. Ilmeisesti koiraa ei ulkoiluteta tarpeeksi ja purkaa turhautumisensa tuolla tavalla? Onko eläinlääkärillä käytetty, jos aikuinen koira kysee matolle vai onko kyse vielä pennusta?