Lue keskustelun säännöt.
Katuuko koiranomistajat koskaan koiran hankkimista?
31.08.2023 |
Kun pimeänä märkänä aamuna koira tulee vinkumaan korvan juureen, että pitäs päästä ulos lenkille, onko käynyt mielessä, että "hitsi kun piti mennä tuollainenkin hankkimaan, haluaisin vaan nukkua enkä lähteä tuonne ulos kastumaan"?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaduttaa. Ei se, että pitää lenkille sateeseen lähteä, vaan se että koira on ollut täysin mahdoton luonteeltaan ja todella vaikea kouluttaa. Moni ei tajua tätä ennen kuin sellainen yksilö osuu kohdalle. Varsinkin kaupungissa tuskallista. Mutta koira pitää hoitaa kun sen ottaa ja kyllähän siihen kiintyy. Mutta ei se helppoa aina ole.
Ehkä joku toinen osaisi kouluttaa paremmin?
Tuskin. Minulla on ollut kaksi koiraa ennen tätä nykyistä ja ne sain koulutettua viimeisen päälle. Tämä viimeinen on luonteeltaan sellainen, että sen kouluttaminen on ollut haastavaa ja tulokset hyvin vaihtelevia. Kannattaa muistaa että joitakin koiria on hyvin vaikea kouluttaa, niissä on eroja kuin ihmisissä. Keskimäärin koulutukset onnistuu, mutta on niitä yksilöitä jotka on haastavia koko ikänsä. Onhan ihmisissäkin tällaisia.
Veisin sitten piikille. Miksi pilata elämä ongelmakoiran kanssa.
No minä en vie piikille, vaan hoidan sen loppuun saakka. Olemme siis erilaisia tässä suhteessa sinun kanssasi.
Todennäköisesti se koirakin kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira sitoo. Mitään ei voi tehdä ilman koiraa, missään ei voi käydä. Kaikki extemporejutut voi unohtaa.
Miksi et vie koirahoitolaan? Minä minä teen pari reissua vuodessa aina.
Koirahoitola ja extemporejutut ei sovi yhteen. Hoitolat on yleensä täynnä monta viikkoa etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa mietin, että kannattiko, kun koira oli työlinjainen bordercollie ja tietyssä vaiheessa polkupyörien ja lenkkeilijöiden ohittaminen oli yhtä helvettiä. Onneksi se pahin vaihe helpotti. Säästä opin olemaan välittämättä kun pakko sinne oli mennä oli sää mikä hyvänsä. Nyt kun ei ole koiraa niin heti olen tilaamassa ruokaa woltin kautta jos vähänkin tihuuttaa tms.
Miksi otit tuollaisen rodun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on useampi koira, eikä niiden ottaminen kaduta. Ei harmita lähteä lenkille, eikä käytösongelmatkaan harmita, niitä työstetään ja mennään askel kerralla eteen päin.
Ainoa mikä harmittaa välillä on se, että olen täysin sidottu kotiin koirien takia. Pääsääntöisesti tämäkään ei ole ongelma, koska viihdyn kotona omassa rauhassa. Kesäisin vaan harmittaa, kun koko viikonlopun kestävät festarireissut ovat käytännössä mahdottomuus ja mistään pidemmästä lomareissusta on turha haaveilla.
Koira sitoo kuin pikkulapsi. Jos ottaa koiran, on hyvä olla tukiverkostoa, joka voi ottaa koiran hoitoon. Ilman sitä käy todella raskaaksi, koska minnekään et kyllä pääse.
Tämäpä juuri. Tukiverkoston löytäminen useammalle haastavalle koiralle on vain erittäin vaikeaa. Minulla oli kaksi luottohoitojaa, mutta toinen valitettavasti sairastui vakavasti ja on toistaiseksi ja mahdollisesti lopullisesti kyvytön auttamaan. Korvaajan löytäminen on vaikeaa.
Mutta, tämä on minun päätökseni ja minun vastuullani, joten eipä auta valittaa lomamatkojen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira sitoo. Mitään ei voi tehdä ilman koiraa, missään ei voi käydä. Kaikki extemporejutut voi unohtaa.
Miksi et vie koirahoitolaan? Minä minä teen pari reissua vuodessa aina.
Koirahoitola ja extemporejutut ei sovi yhteen. Hoitolat on yleensä täynnä monta viikkoa etukäteen.
Kyllä mulla on onnistunut. Kesälomakuukausina on vaan ruuhkaa, mutta silloin en tykkää matkustaa vaan olen mieluummin kotona. Reissut teet syksyllä ja keväällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira voi tulla ihan hirveän kalliiksi, siihen voi upota tuhansia euroja lääkäri- ja lääke-kuluja. Se saattaa tuöla moneöle yllätyksenä ja ajaa taloudellisesti tukalaan tilanteeseen. Myös erot voi tehdä koiran pitämisestä vaikeaa, kun jää yhtäkkiä sen kanssa yksin. Muutto, työpaikan vaihto tai vauva voivat myös aiheuttaa sen, että koirasta on luovuttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaduttaa. Ei se, että pitää lenkille sateeseen lähteä, vaan se että koira on ollut täysin mahdoton luonteeltaan ja todella vaikea kouluttaa. Moni ei tajua tätä ennen kuin sellainen yksilö osuu kohdalle. Varsinkin kaupungissa tuskallista. Mutta koira pitää hoitaa kun sen ottaa ja kyllähän siihen kiintyy. Mutta ei se helppoa aina ole.
Ehkä joku toinen osaisi kouluttaa paremmin?
Tuskin. Minulla on ollut kaksi koiraa ennen tätä nykyistä ja ne sain koulutettua viimeisen päälle. Tämä viimeinen on luonteeltaan sellainen, että sen kouluttaminen on ollut haastavaa ja tulokset hyvin vaihtelevia. Kannattaa muistaa että joitakin koiria on hyvin vaikea kouluttaa, niissä on eroja kuin ihmisissä. Keskimäärin koulutukset onnistuu, mutta on niitä yksilöitä jotka on haastavia koko ikänsä. Onhan ihmisissäkin tällaisia.
Sinulla on siis jo kokemusta kouluttamisesta. Mitäpä, jos ravistelet kaiken opitun koulutustavan itsestäsi ulos ja lähdet työstämään koiraa ajatuksella "mitä se eniten haluaa". Eli palkitset vain sillä/niillä. Voi viedä aikaa, mutta toimii.
Itselläni ties monennes koira koulutettavana ja omiakin on riittänyt elämän varrella. Tämä tapaus on aivan eri maata, kuin aikaisemmat. Jokainen oma liike, äänenpaino ja tapa on pitänyt käydä läpi. Namit eivät toimi yhtään, kun liian välkkynä oppii tekemään ensin väärin tahallaan ja perään oikein - vain saadakseen näin useampia nameja.
Eli pura koko tilanne ja lähde alusta. Vie aikaa, vaatii taitoa lukea koiraa, mutta samalla oma kärsivällisyyskin kasvaa kuin itsestään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka ottaa, haisevan, sotkevan, metelöivän, tuohoavan, neijän seinän sisään sitovan, kalliin turhakkeen ja vielä maksaa siitä?! Aika moni, ei voi ymmärtää mikä louskuleuass niin viehättää??
Mulla on pieni rotu, jonka on helppo ottaa mukaan matkustaessa. Ollaan käyty muutaman kerran Alpeilla patikoimassa ja parilla kaupunkilomalla myös. Koiran kanssa tutustuu helposti uusiin ihmisiin erityisesti ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaduttaa. Ei se, että pitää lenkille sateeseen lähteä, vaan se että koira on ollut täysin mahdoton luonteeltaan ja todella vaikea kouluttaa. Moni ei tajua tätä ennen kuin sellainen yksilö osuu kohdalle. Varsinkin kaupungissa tuskallista. Mutta koira pitää hoitaa kun sen ottaa ja kyllähän siihen kiintyy. Mutta ei se helppoa aina ole.
Ehkä joku toinen osaisi kouluttaa paremmin?
Tuskin. Minulla on ollut kaksi koiraa ennen tätä nykyistä ja ne sain koulutettua viimeisen päälle. Tämä viimeinen on luonteeltaan sellainen, että sen kouluttaminen on ollut haastavaa ja tulokset hyvin vaihtelevia. Kannattaa muistaa että joitakin koiria on hyvin vaikea kouluttaa, niissä on eroja kuin ihmisissä. Keskimäärin koulutukset onnistuu, mutta on niitä yksilöitä jotka on haastavia koko ikänsä. Onhan ihmisissäkin tällaisia.
Veisin sitten piikille. Miksi pilata elämä ongelmakoiran kanssa.
No minä en vie piikille, vaan hoidan sen loppuun saakka. Olemme siis erilaisia tässä suhteessa sinun kanssasi.
Todennäköisesti se koirakin kärsii.
No sitähän emme tiedä. Jos koira pelkää kaikkea, varjoaankin, niin että menee eteisen lasiovesta läpi kun säikkyy, sitten se kyllä kärsii.
Mutta jos se on vaan "hankala kouluttaa", mitä kärsimystä se sille koiralle nyt olisi.
Koirissa on erilaisia kuten ihmisissäkin. Koirissa on mieleltään sairaita kuten ihmisissäkin. Ehkä mielisairas ei ole oikea sana, yleensä koiria kuvataan että "huono hermorakenne". Pelokkaita, aggressiivisia ilman löydettyä syytä, pakko-oireisia jne. Laajasta koiratuttavapiiristä tiedän kaksi koiraa (kymmenien vuosien ajalta) jotka on jatkuvan pelkotilan vuoksi jouduttu lopettamaan. Onhan se aika hurjaa, jos ei ole koskaan tällaisia tavannut, niin ei osaa kuvitellakaan. Sellaisen kanssa ei pysty elämään, ja se koira oikeasti kyllä kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ottaa, haisevan, sotkevan, metelöivän, tuohoavan, neijän seinän sisään sitovan, kalliin turhakkeen ja vielä maksaa siitä?! Aika moni, ei voi ymmärtää mikä louskuleuass niin viehättää??
Se on mukavaa seuraa ja kiva lenkkiakveri. Ei sotke, metelöi ja tuhoa yhtikästä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katuu mutta sama tilanne kuin sähköauton ostajalla, vituttaa joka päivä mutta täytyy pitää kulissia yllä että hyvä ja fiksu hankinta !
Aloitus kertoo jo kaiken.
Koiran ei kuulu vinkua päästäkseen ulos. Tai toki silloin, jos on vatsa sekaisin, ei muuten.
Meillä toimitaan niin, että koira käyttäytyy kauniisti ja samaa teen minä. Eli koira osaa odottaa vinkumatta, mutta itse hoidan asiat niin, ettei pissaväli ole liian pitkä, eikä ravinto sellaista, että se aiheuttaa liikaa pissaamista.
Kaikki lähtee alusta. Ja ei, ei kaduta, vaikka itse vatsataudissa tai kuumeessa ei olekaan kovin mukavaa lähteä liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On viihdyttävää katsella aamunäytelmää kahvikuppi käsissä, kun naapurin rouva lähtee kelissä kun kelissä 3 koiransa kanssa aamulenkille, kaikki koirat vetää hihnat kireellä ja kun menee joku ohi, saa rouva pysähtyä, että saa pidettyä koirat aloillaan kun ne takajaloillaan seisten haukkuu ohikulkijoita. On se nautinto, ainakin mulle, rouvasta en en ole niin varma.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ottaa, haisevan, sotkevan, metelöivän, tuohoavan, neijän seinän sisään sitovan, kalliin turhakkeen ja vielä maksaa siitä?! Aika moni, ei voi ymmärtää mikä louskuleuass niin viehättää??
Lähes mainitsemasi asiat sopivat myös puolisoon ja lapsiin. Eli sinänsä varsin moni.
Sitten on heitä, ketkä rakastavat käyttää aikansa, varansa ja energiansa vain itseensä.
Minulla kaksi pientä koiraa, melko helppoja, mutta kaduttaa. Aiempien koirien kanssa harrastin aktiivisesti, niille oli aikaa. Näille ei ole iltaharrastuksiin aikaa, eikä mielenkiintoakaan enää.
Kaduttaa se, ettei pääse mihinkään - tai jos lähtee, hoitola maksaa noin 300-350 euroa per viikko. Kaikki matkustaminen on aina kalliimpaa jos on koira.
Toinen koirista ei ole aivan täysin sisäsiisti ("voi voi, no pienillä uroksilla usein on tätä merkkailutaipumusta") eikä siihen kuulemma auta mikään.
Ja kalliiksi voi tulla. Tänä vuonna mennyt lääkäriin lähes pari tonnia. (Koirat on kumpikin jo yli kymmenvuotiaita, pitkään päästiin kyllä ilman isoja lääkärilaskuja.)
Kurjaa tällainen tunne, mutta koirat saa vieressä olla ja vieressä nukkua, ei ne mun mielestä kärsi vaikka niiden kanssa ei erikseen mitään ekstraa tehdäkään. Sohvaperunoita ovat. Ja näiden jälkeen ei meille tule enää koiria.
Vierailija kirjoitti:
Katuu mutta sama tilanne kuin sähköauton ostajalla, vituttaa joka päivä mutta täytyy pitää kulissia yllä että hyvä ja fiksu hankinta !
Kaikkeen se sähköautoinho pitääkin tuoda. Autoa en ole koskaan katunut, se helpottaa elämää, toisin kuin koira.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys. Mistä sä luulet, että kaikki kodinvaihtajat johtuu?
Eikös ne johdu "allergiasta" ja "elämäntilanteen muutoksista".
En osaisi enää olla ilman koiraa. Edellisen koiran kuoltua oli kova paikka, kun piti olla ilman koiraa muutama kuukausi. Lopulta kävin ulkomailta hakemassa pennun haluamastani rodusta. Kasvattaja tunsi suomalaisia koiraihmisiä ja halusi sitten myydä koiran mulle.
Jossain vaiheessa mietin, että kannattiko, kun koira oli työlinjainen bordercollie ja tietyssä vaiheessa polkupyörien ja lenkkeilijöiden ohittaminen oli yhtä helvettiä. Onneksi se pahin vaihe helpotti. Säästä opin olemaan välittämättä kun pakko sinne oli mennä oli sää mikä hyvänsä. Nyt kun ei ole koiraa niin heti olen tilaamassa ruokaa woltin kautta jos vähänkin tihuuttaa tms.