Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katuuko koiranomistajat koskaan koiran hankkimista?
31.08.2023 |
Kun pimeänä märkänä aamuna koira tulee vinkumaan korvan juureen, että pitäs päästä ulos lenkille, onko käynyt mielessä, että "hitsi kun piti mennä tuollainenkin hankkimaan, haluaisin vaan nukkua enkä lähteä tuonne ulos kastumaan"?
Kommentit (147)
Joo ja ei. Lenkitykset ym. normaalit koira-arkeen kuuluvat asiat sujuvat rutiinilla siinä missä muutkin asiat ja koira tuo mukavasti sisältöä elämään. Välillä kadun kuitenkin sitä, että otin juuri tuon yksilön vähän liian lyhyen pohdinnan päätteeksi ja tutustumatta pennun luonteeseen. Ei nimittäin ole sieltä tasapainoisimmasta päästä.
Noh, ensi kerralla viisaampana ja kyllä tuokin on rakas ja sen kanssa pärjää ja asiat helpottuvat itsestään jos päästään muuttamaan syrjempään kuten haaveena on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira sitoo. Mitään ei voi tehdä ilman koiraa, missään ei voi käydä. Kaikki extemporejutut voi unohtaa.
Miksi et vie koirahoitolaan? Minä minä teen pari reissua vuodessa aina.
Jos se koira ei pärjää siellä? Kaikki koirat ei sopeudu vieraaseen ympäristöön.
Kannattaa opettaa pennusta pitäen. Ensin vaan päiväksi hoitoon, niin siitä hyvin tottuu paikkaan.
Oikeasti se vaan ei kaikkien koirien kanssa toimi noin.
Yhden todella haastavan koiran omistanut, se lopetettiin 8 kuukautisena sairauden takia. Avauksessa paljastui vielä toinenkin sairaus.
3 koiraa tätä ennen onnistuneesti kouluttanut ja yhden tämän yksilön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä. Meillä on kolmevuotias saksanpaimenkoira. Mutta tämä yksilöpä ei ole rohkea eikä itsevarma eikä ennakkoluuloton saksanpaimenkoira, vaan epävarma, arka ja pelkää kaikkea uutta.
On erittäin herkkä yksilö, joka alistuessaan pissaa edelleen. Ja ilopissaa edelleen. On nyt menossa eläinlääkäriin tarkastettavaksi sterilisaation yhteydessä, jos on jokin virtsanpidätysongelma.
Oppii nopeasti asioita, eikä ole vieläkään tuhonnut muuta kuin yhden oman petinsä juoksujen jälkeisissä mainingeissa. Osaa olla yksin, osaa olla lasten kanssa (mutta koska on mitä on, en itse uskalla olla ihan rennosti). Rakastaa ihmisiä, vihaa muita koiria.
Tuon yksilön pitäisi asua maalla ainoana koirana tai sitten niin, että saa rauhassa totutella toiseen koiraan. Tykkää hevosista, joten sopisi sellaiselle tilalle. Me asumme omakotitalossa, mutta taajamassa. Täällä vastaan tulee ties mitä hiihtäjää, ja usein myös irtokoiria mikä vie meidän koulutuksen lähemmäs lähtöruutua joka kerta.
Sterkkaaminen voi pahentaa virtsanpidätysongelmia, mutta senhän sinä varmaan jo tiesitkin.
T: ohis
Sterkkaaminen voi myös lisätä arkuutta, kun testosteroni
t. toinen ohis
Eläinrakkaana voisin ottaa hoitoon koiran, mutta en ottaisi omaa vielä, katsotaan sitten eläkkeellä 9 vuoden päästä, kun on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua kaduttaa, että meillä on koiria nyt. Mulla on ollut koiria noin 25 vuotta, siihen mahtuu kuusi koiraa, pk-rotuja, seurakoirarotuja. Nämä viimeiset kaksi kaduttaa, koska elämäntilanne on tyystin toinen kuin silloin nuoruudessa ja sinkkuna.
Aika aikaansa kutakin.
Itsekään en voinut uskoa korviani, kun 20 vuotta sitten toista koiraa ottaessani, joku sanoi ettei nykyisen koiransa jälkeen enää ota uutta koiraa. En voinut uskoa, kuka niin ajattelee.
No, nyt ajattelen itse niin. Koirat sitoo tosi paljon, ja haluan jo elää vähän ilmankin ainaista koirasirkusta, ripulisiivoa, karvoja joka puolella, kuraa syksyllä, hälinää kun kuljetaan ovista tai tulee vieraita. Ym, ym.
En jaksa tajuta sitä aiempaa itseäni, joka pk-koirien kanssa laukkasi joka viikonloppu treeneissä, koulutuksissa, kokeissa. Mua ei enää saisi siihen millään.
En kommentoi muuta mutta jos ripuli on joku ainainen vakio-ongelma arjessa niin tilanne ei ole normaali. Koirallasi on joku allergia tai sairaus, joka pitäisi tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Kun on saanut käänteisenä lottovoitto a saksanpaimenkoiran, jonka hermorakenne ei kestä taajama-asumista, niin kyllä kaduttaa. Tavallaan kadun enemmän sitä valintaa, että nyt on hyvä aika ottaa koira (tein valinnan ja muutaman varauksen vuonna 2019. Kakkosvaihtona olleen rodun pentu tuli meille elokuussa 2020).
Jos olisinkin paksunahkaisempi enkä välittäisi muista ihmisistä! En ajattelisi, että mitä muut ajattelee, olisi paljon helpompaa. Ei haittaisi ajatus siitä, että muut luulee, että tässä menee kouluttamaton koronakoira.
Tuo yksilö on kotona yksi lellipylly vain. Oppii nopeasti, ei ole eroahdistunut ja on onnistuttu olemaan aktivoimatta liikaa, niin osaa myös rauhoittua. Siinä mielessä aivan unelma.
Mutta: räjähtävä reaktiivisuus kaikkeen, mikä on uutta tai ihanaa tai pelottavaa. Karvat on pystyssä koko selän pituudelta oli tilanne sitten se että lapset heittelee pihalla palloa (aivan kestämättömän ihanaa), tai kyse uudesta pensaasta joka ilmestyi naapurin pihaan, tai sitten toisesta koirasta. Tai edes hajusta, että toinen koira on tulossa jossakin kilometrin päässä.
Kaikki muu katoaa siinä hetkessä, ja on vain meidän saksanpaimenkoira ja se toinen. Mikään ei auta, tämä yksilö vain ei voi sietää 99% muista koirista.
Ihmisiä taas rakastaa niin paljon, että vetää heitä kohti ja pissaa alleen jos joku uskaltaa rapsuttaa.
Vetää hihnassa kaikesta koulutuksesta huolimatta, jos metsässä on jokin vastustamaton haju (metsälenkin jälkeen ei vedä kun on jo saanut pahimmat pois). Vinkuu ja ulisee autossa joka kerta, mennen tullen.
Ja kun pitää odottaa ihan mitä tahansa lupaa tehdä mitä vain, ja kun luvan saa, räjähtävällä voimalla ulos ovesta/syömään ruoka/ottamaan nappula kädestä/pallon perään/mihin vain.
Tässä teille vertaistukea, jos sellaista joku kaipaa. Vinkkejä en jaksa täältä lukea, kun niitä on joka oksalle. Meillä on arjessa tukena muutama hyvä ohjaaja kuitenkin.
Ja ei, ei ole ensimmäinen koira eikä ensimmäinen saksanpaimenkoira. Mutta on viimeinen koira mitään rotua. Ei enää ikinä tätä.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin ei pärjää? Riittää että sillä on suojaa, ruokaa, ulkoilumahdollisuus ja kohtelu on asiallista. Rakas koirani on hoitolassa 1-5pv vuodessa, hyvä kaikille, varsinkin omistajille jotka saa pakkorytmisiin päiviin pienen breikin ja jaksaa taas paremmin aamulenkit kurakeleillä.
Jokainen elollinen olento on joskus tilanteissa joissa ollaan mukavuusalueen ulkopuolella. Koiralle se voi olla hoitolaviikonloppu.