Onko tällainen käytös oikeutettua muuta perhettä kohtaan

Ei, tuo on sallittu vain naiselle. 

No ei ole ok, syyttömiä te muut hänen työstressiä olette. Ymmärrettävää joskus, mutta jos jatkuvaa pitää opetella käsittelemään työstressiä tavalla tai toisella, tai sitten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole ok, syyttömiä te muut hänen työstressiä olette. Ymmärrettävää joskus, mutta jos jatkuvaa pitää opetella käsittelemään työstressiä tavalla tai toisella, tai sitten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.

Kyllä. Tätä itsekin mietin. Ymmärrän stressin töistä, mutta itselleni todella inhottavaa, kun joudun koko ajan olemaan varuillani.

Olisiko hedelmällisempää miettiä, kuinka miehesi työn stressaavuutta saisi laskettua, kuin pohtia onko oikein olla stressaantunut?

Ei ole. Jos töissä on joku asia huonosti, niin se pitää ratkaista siellä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hedelmällisempää miettiä, kuinka miehesi työn stressaavuutta saisi laskettua, kuin pohtia onko oikein olla stressaantunut?

Kai mies sitä voi miettiä esimiehensä kanssa ensialkuun.

Miehen pitää olla yhteydessä työterveyteen ja hankkia sairaslomaa / työpsykologin käynti, jos puhuminen esimiehelle ei tuota tulosta. Vai onko hän yrittäjä?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hedelmällisempää miettiä, kuinka miehesi työn stressaavuutta saisi laskettua, kuin pohtia onko oikein olla stressaantunut?

No sehän olisi. Asiasta on kyllä koitettu keskustella. Kuten sanoin jo aiemmin, ymmärrän, että välillä töistä johtuva stressi on ymmärrettävää, mutta se ei oikein käy, että sitä hokee kotona, että tämä nyt johtuu töistä. Olen koittanut tarjota hänelle omaa aikaa avuksi tähän ; hoidan lapset ja kodin. Olen tarjonnut mahdollisuutta harrastukselle , tai johonkin toimintaan mikä hänelle tuottaisi iloa, mutta hän ei jaksa tehdä töiden päälle mitään. Vähiin käy omat keinot.

Tähän yhdistyy myös se, että miehellä on kauheasti suunnitelmia, mutta sitten mikään ei oikein toteudu. Hiihtolomaviikko häämöttää ja olen ehdottanut yhtä asiaa, se oli miehelle ok, mutta samaan aikaan hän puhuu kolmea muuta juttua, jotka ei valitettavasti mahdu yhteen viikkoon

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää olla yhteydessä työterveyteen ja hankkia sairaslomaa / työpsykologin käynti, jos puhuminen esimiehelle ei tuota tulosta. Vai onko hän yrittäjä?

Ei suostu menemään lääkäriin

Täällä oli samaa, mies stressaantui töistä niin paljon että tämä vaikutti jo perhe-elämään ja parisuhteeseen, kävi jopa työpsykologillakin sen takia. Kunnes tuli seinä vastaan, tajusi vaihtaa työpaikkaa ja alaakin täysin ja nyt on ihan eri mies . Itsekin sanonut useaan otteeseen että oli elämänsä paras päätös .Samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli samaa, mies stressaantui töistä niin paljon että tämä vaikutti jo perhe-elämään ja parisuhteeseen, kävi jopa työpsykologillakin sen takia. Kunnes tuli seinä vastaan, tajusi vaihtaa työpaikkaa ja alaakin täysin ja nyt on ihan eri mies . Itsekin sanonut useaan otteeseen että oli elämänsä paras päätös .Samaa mieltä.

Hienoa, että suostui ottamaan apua vastaan ja ymmärsi käytöksen vaikuttavan perheeseen ja parisuhteeseen.

Tätä olen itsekin välillä joutunut miettimään, että jos toinen ei halua muutosta, joudunko miettimään, onko elämä parempaa ilman miestä. Ajatuskin sattuu. Tässä yhtenä viikonloppuna järjestin meille kahdenkeskeistä aikaa. Hän oli ensin siitäkin näreissään, mutta sanoi kyllä viikonlopun jälkeen, että oli hyvä päätös ja nautti yhteisestä ajasta.

Riippuu täysin, miten tämä määritellään. Jos tämä on työriippuvuutta, huonosti priorisoitu ajankäyttö, itsekkyyttä, empatian puutetta, jne, niin asiasta saa loukkaantua ja vastuuttaa miestä.

Asia muuttuu, jos mies saa masennusdiagnoosin. Sen jälkeen täytyy alkaa ymmärtämään, kävelemään munankuorilla omassa kodissaan ettei vaan vaadi mitään tai aiheuta mielipahaa, lasten hyssyttely ja kaiken vastuun kantaminen myös miehen osuudesta yhteisen kodin ja perheen eteen.

Eli riippuu semantiikasta ja siitä millaisista diagnooseista työterveydessä tykätään.

Seuraavan kerran, kun mies ärisee, niin sano hänelle, että voisitko tehdä tunnetyötä, eli muokata omaa käytöstäsi hyvän ilmapiirin säilyttämiseksi. Jos tuosta kieltäytyy, niin voit sitten kysyä, että miksi kukaan muu viitsii olla hänen seurassaan. Ja ehdota, että tulee kotiin vasta, kun on valmis.

Ei ole oikeutettua. Se on useimmiten ihan ymmärrettävää, koska tuollaistahan stressi teettää, mutta aikuisen ihmisen pitää silti ottaa vastuu stressistään ja olla kaatamatta sitä muiden ihmisten niskaan. Ensimmäinen askel on perata tilanne avoimesti ja perusteellisesti työpaikalla: mikä stressaa, mitä asialle on tehtävissä ja millä aikataululla, mitä tapahtuu, jos muutoksia ei pystytä toteuttamaan. Jonkinlaista muutosta pitää pystyä järjestämään ihan heti, ei niin, että kattellaan sitten ensi kvartaalilla/kun tämä projekti on valmis/talvilomakauden jälkeen. Toki tilanteen tasaantumiselle pitää antaa myös aikaa, mutta jotain konkreettisia askelmerkkejä on sovittava kyllä siltä istumalta, kun työntekijä ottaa tuon puheeksi. 

Jos edellä mainittu ei riitä tai ole mahdollista, niin sitten seuraava askel on työterveys. Nykykäytäntöjen mukainen lyhyehkö sairasloma, jonka jälkeen työnantajan edustajan kanssa neuvottelu siitä, millä edellytyksillä työhön paluu onnistuu. 

Ihan kokonaan uutta työtä voi katsella myös, vähän riippuen siitä, mikä stressaa. Jos mies on esimerkiksi esihenkilöasemassa ja siihen liittyvä toisten ihmisten asioista päättäminen stressaa, niin eihän tuosta oikein muulla pääse kuin vaihtamalla työhön, jossa ei ole esihenkilöasemaa. Kuormittaako pitkä työmatka, työpaikan ja omien arvojen välinen ristiriita, huono työyhteisö, tylsät työtehtävät... Ei noista pääse oikein muuten kuin vaihtamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli samaa, mies stressaantui töistä niin paljon että tämä vaikutti jo perhe-elämään ja parisuhteeseen, kävi jopa työpsykologillakin sen takia. Kunnes tuli seinä vastaan, tajusi vaihtaa työpaikkaa ja alaakin täysin ja nyt on ihan eri mies . Itsekin sanonut useaan otteeseen että oli elämänsä paras päätös .Samaa mieltä.

Hienoa, että suostui ottamaan apua vastaan ja ymmärsi käytöksen vaikuttavan perheeseen ja parisuhteeseen.

Tätä olen itsekin välillä joutunut miettimään, että jos toinen ei halua muutosta, joudunko miettimään, onko elämä parempaa ilman miestä. Ajatuskin sattuu. Tässä yhtenä viikonloppuna järjestin meille kahdenkeskeistä aikaa. Hän oli ensin siitäkin näreissään, mutta sanoi kyllä viikonlopun jälkeen, että oli hyvä päätös ja nautti yhteisestä ajasta.

Viestisi perusteella sinä ja perhe olette hänelle tärkeitä, ihana kun saitte yhteistä aikaa. Muutos lähtee kuitenkin täysin hänestä itsestä, ymmärtääkö tilanteen vakavuuden ja haluaa sille jotain tehdä että asiat olisivat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Jos töissä on joku asia huonosti, niin se pitää ratkaista siellä.

Voipi olla toinen nainen/mies  kuvioissa eikä osaa ratkaista ongelmaa!

Jos on nainen niin ei missään nimessä sallittu. Naisen pitää olla hiljaisesti ja pehmeästi puhuva ja hymyilevä. Muuten voi leimautua "aina vihainen" tyypiksi, vaikka ei olisi aina vihainen tyyppi. Miehelle sitten sallittu kaikki, paitsi aggressiivisuus. Tai no oikeastaan sekin koska usein naisen syy kuitenkin.

Jos isä karjaisee lapselle, se on kurinpitoa ja jämäkkyyttä. Jos nainen tekee niin, se on hysteeristä kimitystä ja ilkeyttä.

Ei tietenkään ole ok. Alat käymään vakavia keskusteluja ajankäytöstä ja stressistä. Miehen pitää saada apua siihen, että tunnistaa omat rajansa. Jos jatkuvasti kieltäytyy yhteistyöstä ja vastuusta, niin ei siinä auta kuin laittaa sika ulkoruokintaan. Esim. perheneuvolassa pääsee helposti alkuun, jos ei omat taidot ja voimat riitä keskusteluun. Se tuo myös jämäkkyyttä miehen silmiin ja ymmärtää helpommin sun olevan ns. tosissasi. 

Vierailija kirjoitti:

No ei ole ok, syyttömiä te muut hänen työstressiä olette. Ymmärrettävää joskus, mutta jos jatkuvaa pitää opetella käsittelemään työstressiä tavalla tai toisella, tai sitten kannattaa vaihtaa työpaikkaa.

"Pitää opetella käsittelemään työstressiä". V*ttu mitä lässytystä. Jos työ stressaa liikaa niin ainut vaihtoehto on ottaa lopputili. Minä olen nähnyt lukuisia stressaantuneita ihmisiä joille osaamattomat pösilöt ovat antaneet saman "ohjeen". Stressiä ei voi oppia sietämään tai käsittelemään, ei vaikka kuinka joku väittäisi vastaan.