Lue keskustelun säännöt.
Katuuko koiranomistajat koskaan koiran hankkimista?
31.08.2023 |
Kun pimeänä märkänä aamuna koira tulee vinkumaan korvan juureen, että pitäs päästä ulos lenkille, onko käynyt mielessä, että "hitsi kun piti mennä tuollainenkin hankkimaan, haluaisin vaan nukkua enkä lähteä tuonne ulos kastumaan"?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaksi pientä koiraa, melko helppoja, mutta kaduttaa. Aiempien koirien kanssa harrastin aktiivisesti, niille oli aikaa. Näille ei ole iltaharrastuksiin aikaa, eikä mielenkiintoakaan enää.
Kaduttaa se, ettei pääse mihinkään - tai jos lähtee, hoitola maksaa noin 300-350 euroa per viikko. Kaikki matkustaminen on aina kalliimpaa jos on koira.
Toinen koirista ei ole aivan täysin sisäsiisti ("voi voi, no pienillä uroksilla usein on tätä merkkailutaipumusta") eikä siihen kuulemma auta mikään.
Ja kalliiksi voi tulla. Tänä vuonna mennyt lääkäriin lähes pari tonnia. (Koirat on kumpikin jo yli kymmenvuotiaita, pitkään päästiin kyllä ilman isoja lääkärilaskuja.)
Kurjaa tällainen tunne, mutta koirat saa vieressä olla ja vieressä nukkua, ei ne mun mielestä kärsi vaikka niiden kanssa ei erikseen mitään ekstraa tehdäkään. Sohvaperunoita ovat. Ja näiden jälkeen ei meille tule enää koiria.
Eikö niitä koiriakin pitäis aktivoida jotenkin? Tylsyyttään vaan makoilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut kerta kun tavallaan kaduin, oli kun koiramme kuoli. 😟. Se suru ja ikävä on niin suuri, etten ikinä enää halua koiraa, kun oon niin lälly, että suru on niin voimakasta.
Minulla on ollut lapsesta alkaen aina koira. Olen ollut aktiivinen eri lajien harrastaja ja aina ajatellut, että minulla on koiria elämäni loppuun asti.
Nyt minulla on 2v lapsi ja toinen tulossa. Kaksi koiraa ovat onneksi pieniä, helppoja rotuja ja jo 8v ja 11v.
Mutta kyllä, tässä elämäntilanteessa ne todellakin tuntuvat lisäkuormitukselta ja en varmasti ota uutta kun niistä aika jättää.
Seuraavaa koiraa harkitaan kun nuorinkin lapsista on VÄHINTÄÄN kouluikäinen, jos vielä silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaksi pientä koiraa, melko helppoja, mutta kaduttaa. Aiempien koirien kanssa harrastin aktiivisesti, niille oli aikaa. Näille ei ole iltaharrastuksiin aikaa, eikä mielenkiintoakaan enää.
Kaduttaa se, ettei pääse mihinkään - tai jos lähtee, hoitola maksaa noin 300-350 euroa per viikko. Kaikki matkustaminen on aina kalliimpaa jos on koira.
Toinen koirista ei ole aivan täysin sisäsiisti ("voi voi, no pienillä uroksilla usein on tätä merkkailutaipumusta") eikä siihen kuulemma auta mikään.
Ja kalliiksi voi tulla. Tänä vuonna mennyt lääkäriin lähes pari tonnia. (Koirat on kumpikin jo yli kymmenvuotiaita, pitkään päästiin kyllä ilman isoja lääkärilaskuja.)
Kurjaa tällainen tunne, mutta koirat saa vieressä olla ja vieressä nukkua, ei ne mun mielestä kärsi vaikka niiden kanssa ei erikseen mitään ekstraa tehdäkään. Sohvaperunoita ovat. Ja näiden jälkeen ei meille tule enää koiria.
Eikö niitä koiriakin pitäis aktivoida jotenkin? Tylsyyttään vaan makoilee.
Antaa edes jonkinlaisia aktivointileluja jos itse ei jaksa viihdyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ottaa, haisevan, sotkevan, metelöivän, tuohoavan, neijän seinän sisään sitovan, kalliin turhakkeen ja vielä maksaa siitä?! Aika moni, ei voi ymmärtää mikä louskuleuass niin viehättää??
Lähes mainitsemasi asiat sopivat myös puolisoon ja lapsiin. Eli sinänsä varsin moni.
Sitten on heitä, ketkä rakastavat käyttää aikansa, varansa ja energiansa vain itseensä.
Sen koiran voi ampua, jos se muuttuu ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira sitoo. Mitään ei voi tehdä ilman koiraa, missään ei voi käydä. Kaikki extemporejutut voi unohtaa.
Miksi et vie koirahoitolaan? Minä minä teen pari reissua vuodessa aina.
Koirahoitola ja extemporejutut ei sovi yhteen. Hoitolat on yleensä täynnä monta viikkoa etukäteen.
Mitä extemporejuttuja tekisit? Mun kavereilla on lapsia ja pitää hyvin etukäteen sopia kaikki tapaamiset. Ei kukaan tee enää mitään extemporejuttuja.
Ei sinänsä, mutta välillä turhauttaa ja ärsyttää. Meillä on 1,5-vuotias isokokoinen rodun kakara, joka murrosikäiseen tyyliin osaa olla välillä ihan mahdoton. Lähinnä se, että kun toistoja on se kaksi miljoonaa takana ja sitten korvat katoaa aivan totaalisesti ja kaikki tehty työ tuntuu turhalta. Mutta huumorilla ja kärsivällisyydellä hyvä tulee, välillä toki miettii, että juuri kun sai lapset kouluikäisiksi niin täytyi tällainenkin työmaa ottaa :D Onneksi hyvät puolet voittavat huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On viihdyttävää katsella aamunäytelmää kahvikuppi käsissä, kun naapurin rouva lähtee kelissä kun kelissä 3 koiransa kanssa aamulenkille, kaikki koirat vetää hihnat kireellä ja kun menee joku ohi, saa rouva pysähtyä, että saa pidettyä koirat aloillaan kun ne takajaloillaan seisten haukkuu ohikulkijoita. On se nautinto, ainakin mulle, rouvasta en en ole niin varma.
Laskepa joskus, montako koiraa näet, jotka osaavat kävellä kauniisti taluttajansa vierellä ja vielä vastaantulijoille räyhäämättä.? Eipä ole montaa, ei lähellekään edes 10% kaikista koirakoista.
Saisi olla jokin "ajokortti", mikä pitäisi koirien kanssa suorittaa, niin alkaisi ihmisetkin ymmärtää, mikä on koiralle hyväksi.
Tai sitten sinä vain huomioit ne koirat joiden koulutus on vielä kesken tai jätetty tekemättä. Me jotka oikeasti kuljemme tuolla useamman kerran päivässä koiriemme kanssa tiedämme, että suurin osa koirista ohittaa toisensa ja ihmiset ihan siivosti. Jokaiseen vastaantulevaan koiraan kun tulee oikeasti kiinnitettyä huomio silloin kun liikkuu oman koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ottaa, haisevan, sotkevan, metelöivän, tuohoavan, neijän seinän sisään sitovan, kalliin turhakkeen ja vielä maksaa siitä?! Aika moni, ei voi ymmärtää mikä louskuleuass niin viehättää??
Lähes mainitsemasi asiat sopivat myös puolisoon ja lapsiin. Eli sinänsä varsin moni.
Sitten on heitä, ketkä rakastavat käyttää aikansa, varansa ja energiansa vain itseensä.
Sen koiran voi ampua, jos se muuttuu ongelmaksi.
Eli kannataa ottaa mieluummin koira kun siitä pääsee helpommin eroon kuin miehestä tai lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän koura vingu sängyn vieressä vaan nousee omasta pedistään kun mekin noustaan. Minua ei ole kertaakaan ärsyttänyt nousta aamulla lenkille. Toki joskus on lähtiessä väsyttänyt, mutta se menee ohi muutamassa minuutissa. Reilun tunnin lenkki metsässä, sitten suihkuun ja aamukahvi, niin päivä lähtee hienosti käyntiin. Säällä ei ole mitään väliä.
Ei ole kertaakaan kaduttanut, mutta välillä on ollut tosi haastavaa. Nyt on kuitenkin kotona mukavasti yhteiskuntakelpoinen saksanpaimenkoira.
Varhaiset nousut ja lenkille lähdöt ovat pienin rasite tai haaste koiran omistamisessa.
Välillä. Meillä on kolmevuotias saksanpaimenkoira. Mutta tämä yksilöpä ei ole rohkea eikä itsevarma eikä ennakkoluuloton saksanpaimenkoira, vaan epävarma, arka ja pelkää kaikkea uutta.
On erittäin herkkä yksilö, joka alistuessaan pissaa edelleen. Ja ilopissaa edelleen. On nyt menossa eläinlääkäriin tarkastettavaksi sterilisaation yhteydessä, jos on jokin virtsanpidätysongelma.
Oppii nopeasti asioita, eikä ole vieläkään tuhonnut muuta kuin yhden oman petinsä juoksujen jälkeisissä mainingeissa. Osaa olla yksin, osaa olla lasten kanssa (mutta koska on mitä on, en itse uskalla olla ihan rennosti). Rakastaa ihmisiä, vihaa muita koiria.
Tuon yksilön pitäisi asua maalla ainoana koirana tai sitten niin, että saa rauhassa totutella toiseen koiraan. Tykkää hevosista, joten sopisi sellaiselle tilalle. Me asumme omakotitalossa, mutta taajamassa. Täällä vastaan tulee ties mitä hiihtäjää, ja usein myös irtokoiria mikä vie meidän koulutuksen lähemmäs lähtöruutua joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä. Meillä on kolmevuotias saksanpaimenkoira. Mutta tämä yksilöpä ei ole rohkea eikä itsevarma eikä ennakkoluuloton saksanpaimenkoira, vaan epävarma, arka ja pelkää kaikkea uutta.
On erittäin herkkä yksilö, joka alistuessaan pissaa edelleen. Ja ilopissaa edelleen. On nyt menossa eläinlääkäriin tarkastettavaksi sterilisaation yhteydessä, jos on jokin virtsanpidätysongelma.
Oppii nopeasti asioita, eikä ole vieläkään tuhonnut muuta kuin yhden oman petinsä juoksujen jälkeisissä mainingeissa. Osaa olla yksin, osaa olla lasten kanssa (mutta koska on mitä on, en itse uskalla olla ihan rennosti). Rakastaa ihmisiä, vihaa muita koiria.
Tuon yksilön pitäisi asua maalla ainoana koirana tai sitten niin, että saa rauhassa totutella toiseen koiraan. Tykkää hevosista, joten sopisi sellaiselle tilalle. Me asumme omakotitalossa, mutta taajamassa. Täällä vastaan tulee ties mitä hiihtäjää, ja usein myös irtokoiria mikä vie meidän koulutuksen lähemmäs lähtöruutua joka kerta.
Sterkkaaminen voi pahentaa virtsanpidätysongelmia, mutta senhän sinä varmaan jo tiesitkin.
T: ohis
Ehkä joskus hetkittäin väsyneenä. Koirani on haastava luonteeltaan ja samaan aikaan aihe on hieman tabu, vaikka rodusta keskustellessa rivien välistä kuulee etten ole yksin kyseisten haasteiden kanssa. Ja koiraa on kyllä koulutettu ja koulutetaan edelleen, mutta luonnetta ja viettejä ei voi määrättömästi muuttaa.
Tästä huolimatta rakastan koiraani enkä todellakaan vie sitä piikille ellei koira itse kärsi. Haasteista huolimatta tuo karvakasa on ihan paras tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä. Meillä on kolmevuotias saksanpaimenkoira. Mutta tämä yksilöpä ei ole rohkea eikä itsevarma eikä ennakkoluuloton saksanpaimenkoira, vaan epävarma, arka ja pelkää kaikkea uutta.
On erittäin herkkä yksilö, joka alistuessaan pissaa edelleen. Ja ilopissaa edelleen. On nyt menossa eläinlääkäriin tarkastettavaksi sterilisaation yhteydessä, jos on jokin virtsanpidätysongelma.
Oppii nopeasti asioita, eikä ole vieläkään tuhonnut muuta kuin yhden oman petinsä juoksujen jälkeisissä mainingeissa. Osaa olla yksin, osaa olla lasten kanssa (mutta koska on mitä on, en itse uskalla olla ihan rennosti). Rakastaa ihmisiä, vihaa muita koiria.
Tuon yksilön pitäisi asua maalla ainoana koirana tai sitten niin, että saa rauhassa totutella toiseen koiraan. Tykkää hevosista, joten sopisi sellaiselle tilalle. Me asumme omakotitalossa, mutta taajamassa. Täällä vastaan tulee ties mitä hiihtäjää, ja usein myös irtokoiria mikä vie meidän koulutuksen lähemmäs lähtöruutua joka kerta.
Sterkkaaminen voi pahentaa virtsanpidätysongelmia, mutta senhän sinä varmaan jo tiesitkin.
T: ohis
Tiedän. Mutta tälle tytölle ne juoksut on tuskaa, koira on levoton ja selvästi kärsii tilanteesta. Ei siis mikään perus juoksut, vaan aivan eri. En nyt jaksa edes selittää, mutta on punnittu riskit kyllä.
Minulla itselläni on jokin aavistus, että kaikki ei ole rakenteellisesti ok. Tuo luonne nyt on käänteinen lottovoitto, ja osa voi olla omaa huolimattomuuttani (koiran pentuaikaan osui erittäin stressaava koiraan liittymätön tapahtumaketju mikä vei meiltä voimia). Mutta joku tuossa koirassa on sellaista, että tutkitutan sen nyt tassuista korvanpäihin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On viihdyttävää katsella aamunäytelmää kahvikuppi käsissä, kun naapurin rouva lähtee kelissä kun kelissä 3 koiransa kanssa aamulenkille, kaikki koirat vetää hihnat kireellä ja kun menee joku ohi, saa rouva pysähtyä, että saa pidettyä koirat aloillaan kun ne takajaloillaan seisten haukkuu ohikulkijoita. On se nautinto, ainakin mulle, rouvasta en en ole niin varma.
Laskepa joskus, montako koiraa näet, jotka osaavat kävellä kauniisti taluttajansa vierellä ja vielä vastaantulijoille räyhäämättä.? Eipä ole montaa, ei lähellekään edes 10% kaikista koirakoista.
Saisi olla jokin "ajokortti", mikä pitäisi koirien kanssa suorittaa, niin alkaisi ihmisetkin ymmärtää, mikä on koiralle hyväksi.
Ero Suomen ja Espanjan välillä on tässä valovuosien mittainen. Espanjassa ei näy räkyttämistä ja säntäilyä käytännössä lainkaan, vaan koirat kulkee lunkisti hihnassa tai vapaana paikasta riippumatta.
Rakastan koiraani tosi paljon vaikka välillä sen kanssa on raskasta. Oma koira on tosi itsepäinen ja vaatii paljon huomiota.
Tuttava valitsi koirarodun näiden kaikenmaailman youtube ja tiktok yms videoiden pohjalta (joissa näytettiin koiran osaamista, mutta ei kerrottu paljonko vaatii työtä). Rotu on aktiivinen ja kaipaa muutakin tekemistä kuin lenkitys ja kotona olo. Useaan otteeseen ennen koiran ostoa kerroin rodusta ja kehotin harkitsemaan jotain vähemmän energistä ja tarvitsevaa rotua. Puhuin myös kuinka hänen tulee kouluttaa koiraa kuin koiraa, mutta erityisesti tämä rotu tarvitsee sitä aivotyötä. Nyt koira täytti 3 ja lähes aina tavatessa tuttava valittaa kuinka kurjaa koiran kanssa on ja kuinka hän katuu koko koiran ottamista. Kaikki hoitotoimenpiteet vie muille hoidettavaksi ja maksaa siitä - koska ei opettanut ja totuttanut pentua. Koira ei tottele, tunkee hakemaan huomiota kaikilta vierailijoilta ja sitä ei voi jättää yksin koska saattaisi tuhota kodin (ei ole opetettu myöskään yksinolemista).
Jos eteen tulee - kieltäydyn ehdottomasti ottamasta eläintä riesakseni vaikka se tarkoittaisi sen lopettamista. Olen koittanut neuvoa ja auttaa ennen koiran ottamista ja sen pentuaikana myös - ei kelvannut.
En ole koskaan katunut koiran hankintaa. Koiria meillä on ollut kohta 35 vuotta. Koiraa/koiria ei ole tarvinnut lähteä aamulla viemään lenkille, on riittänyt kun on avannut takaoven omalle isolle, aidatulle pihalle. Lenkitykset on hoidettu pääasiassa muuna vuorokaudenaikana.
Vierailija kirjoitti:
Tuttava valitsi koirarodun näiden kaikenmaailman youtube ja tiktok yms videoiden pohjalta (joissa näytettiin koiran osaamista, mutta ei kerrottu paljonko vaatii työtä). Rotu on aktiivinen ja kaipaa muutakin tekemistä kuin lenkitys ja kotona olo. Useaan otteeseen ennen koiran ostoa kerroin rodusta ja kehotin harkitsemaan jotain vähemmän energistä ja tarvitsevaa rotua. Puhuin myös kuinka hänen tulee kouluttaa koiraa kuin koiraa, mutta erityisesti tämä rotu tarvitsee sitä aivotyötä. Nyt koira täytti 3 ja lähes aina tavatessa tuttava valittaa kuinka kurjaa koiran kanssa on ja kuinka hän katuu koko koiran ottamista. Kaikki hoitotoimenpiteet vie muille hoidettavaksi ja maksaa siitä - koska ei opettanut ja totuttanut pentua. Koira ei tottele, tunkee hakemaan huomiota kaikilta vierailijoilta ja sitä ei voi jättää yksin koska saattaisi tuhota kodin (ei ole opetettu myöskään yksinolemista).
Jos eteen tulee - kieltäydyn ehdottomasti ottamasta eläintä riesakseni vaikka se tarkoittaisi sen lopettamista. Olen koittanut neuvoa ja auttaa ennen koiran ottamista ja sen pentuaikana myös - ei kelvannut.
Siis miten kasvattajat edes myyvät koiran kelle tahansa. Onko tuttavasi valehdellut kasvattajalle miten paljon aktivoi sitten koiraa?
Laskepa joskus, montako koiraa näet, jotka osaavat kävellä kauniisti taluttajansa vierellä ja vielä vastaantulijoille räyhäämättä.? Eipä ole montaa, ei lähellekään edes 10% kaikista koirakoista.
Saisi olla jokin "ajokortti", mikä pitäisi koirien kanssa suorittaa, niin alkaisi ihmisetkin ymmärtää, mikä on koiralle hyväksi.