Lue keskustelun säännöt.
Katuuko koiranomistajat koskaan koiran hankkimista?
31.08.2023 |
Kun pimeänä märkänä aamuna koira tulee vinkumaan korvan juureen, että pitäs päästä ulos lenkille, onko käynyt mielessä, että "hitsi kun piti mennä tuollainenkin hankkimaan, haluaisin vaan nukkua enkä lähteä tuonne ulos kastumaan"?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys. Mistä sä luulet, että kaikki kodinvaihtajat johtuu?
Sinä se olet tyhmä. Ap:n kysymys on hyvä, mutta tabu. Sinunkin suhtautuminen sen sanoo.
Hys hys.
Asiaan, itsekin olen sitä ihmetellyt, miten niin moni ottaa koiran, jopa useamman kuin yhden. Koira vie kuitenkin järjettömästi aikaa ja rahaa. Ymmärrän viehätyksen, mutta ne huonot puolet ovat niin isoja miinuksia, ettei koiran pitäisi olla niin suositti lemmikki mitä se nyt on.
Onhan se kiva kun joku heiluttaa häntää kun tulee töistä kotiin, mutta onko se kaiken vaivan ja rahan arvoista? Ei ole, mutta sitä ei moni uskalla myöntää.
On ihanaa, kun vieressä nukkuu tuhisee kuuma karvapallo. Varsinkin kipeenä, mutta muutenkin. Ja että maailmassa on edes yksi vilpitön ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan, tuli niin tarkkaan pähkäiltyä rotukin, joka sopisi, ettei iki kuuna päivänä tullut edes mieleen katua. Päinvastoin, otimme (ostimme) vielä toisen tälle ensimmäiselle seuraksi. Ensimmäinen oli oikea jukuripää, joskus olen jälkeenpäin miettinyt, jospa ei kuullut kunnolla tai sitten ei ollut leimautunut ihmiseen, mutta junttura oli, uroskoira. Ja toinen oli kuin täysi vastakohta, narttu, aivan ihana. Seurasi koko ajan, mitä tehtiin ja mitä pyydettiin tekemään ja odotettiin. Aivan kuin yö ja päivä. Tietenkin lenkkeiltiin ahkerasti ja mökkeiltiin ja matkustettiin myös junalla. Ja joka aamuinen hännänhuiske ja iloinen "naama" oli vastassa ja eikun vain ulos, ei siinä sade tai kova pakkanen ainakaan koiria haitannut,kun oli paksualusvilla. Jos joku haluaa iloa elämäänsä, on hankittava koira, joka sopii itselle ja omiin olosuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttava valitsi koirarodun näiden kaikenmaailman youtube ja tiktok yms videoiden pohjalta (joissa näytettiin koiran osaamista, mutta ei kerrottu paljonko vaatii työtä). Rotu on aktiivinen ja kaipaa muutakin tekemistä kuin lenkitys ja kotona olo. Useaan otteeseen ennen koiran ostoa kerroin rodusta ja kehotin harkitsemaan jotain vähemmän energistä ja tarvitsevaa rotua. Puhuin myös kuinka hänen tulee kouluttaa koiraa kuin koiraa, mutta erityisesti tämä rotu tarvitsee sitä aivotyötä. Nyt koira täytti 3 ja lähes aina tavatessa tuttava valittaa kuinka kurjaa koiran kanssa on ja kuinka hän katuu koko koiran ottamista. Kaikki hoitotoimenpiteet vie muille hoidettavaksi ja maksaa siitä - koska ei opettanut ja totuttanut pentua. Koira ei tottele, tunkee hakemaan huomiota kaikilta vierailijoilta ja sitä ei voi jättää yksin koska saattaisi tuhota kodin (ei ole opetettu myöskään yksinolemista).
Jos eteen tulee - kieltäydyn ehdottomasti ottamasta eläintä riesakseni vaikka se tarkoittaisi sen lopettamista. Olen koittanut neuvoa ja auttaa ennen koiran ottamista ja sen pentuaikana myös - ei kelvannut.Siis miten kasvattajat edes myyvät koiran kelle tahansa. Onko tuttavasi valehdellut kasvattajalle miten paljon aktivoi sitten koiraa?
Tästä en osaa sanoa mitä sinnepäin on puhuttu, kertoi minulle kasvattajan sanoneen että oppivat olemaan rauhassa kotona.
Lenkit säässä kuin säässä ja muutenkin arki on parasta koiran omistamisessa. Koirat harmittaa hetkellisesti silloin kun haluaisin lähteä johonkin reissuun. Käyn muutaman kerran vuodessa, mutta en kehtaa vaivata vakihoitajaa useammin. Koirahoitoloita en halua käyttää. Silti en vaihtaisi koira-arkea yhteenkään reissuun, kyllä koirat ovat antaneet valtavasti.
Jotkut harmituksen aiheet ei merkitse mitään sen rinnalla, miten koira vaikuttaa elämänlaatuun. Näin ei tietenkään kaikilla, silloin kannattaa etsiä koiralle sopivampi koti. Ei voi olla oikein, että koira viedään asioille ulos eikä muita aktiviteetteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan, tuli niin tarkkaan pähkäiltyä rotukin, joka sopisi, ettei iki kuuna päivänä tullut edes mieleen katua. Päinvastoin, otimme (ostimme) vielä toisen tälle ensimmäiselle seuraksi. Ensimmäinen oli oikea jukuripää, joskus olen jälkeenpäin miettinyt, jospa ei kuullut kunnolla tai sitten ei ollut leimautunut ihmiseen, mutta junttura oli, uroskoira. Ja toinen oli kuin täysi vastakohta, narttu, aivan ihana. Seurasi koko ajan, mitä tehtiin ja mitä pyydettiin tekemään ja odotettiin. Aivan kuin yö ja päivä. Tietenkin lenkkeiltiin ahkerasti ja mökkeiltiin ja matkustettiin myös junalla. Ja joka aamuinen hännänhuiske ja iloinen "naama" oli vastassa ja eikun vain ulos, ei siinä sade tai kova pakkanen ainakaan koiria haitannut,kun oli paksualusvilla. Jos joku haluaa iloa elämäänsä, on hankittava koira, joka sopii itselle ja omiin olosuhteisiin.
Kerrotko rodun, kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Lenkit säässä kuin säässä ja muutenkin arki on parasta koiran omistamisessa. Koirat harmittaa hetkellisesti silloin kun haluaisin lähteä johonkin reissuun. Käyn muutaman kerran vuodessa, mutta en kehtaa vaivata vakihoitajaa useammin. Koirahoitoloita en halua käyttää. Silti en vaihtaisi koira-arkea yhteenkään reissuun, kyllä koirat ovat antaneet valtavasti.
Miksi et halua käyttää koirahoitolaa? Oma koirani tykkää hoitolasta. Se ihan innostuu, kun tunnistaa hoitolatien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne montaakaan koiran omistajaa joka ei olisi katunut. Nämä koirat aika mahdottomia luonteeltaan. Ehkä ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan toisen lajin vauvoja. Aika hullunkuristahan se onkin kun miettii.
Vierailija kirjoitti:
En tunne montaakaan koiran omistajaa joka ei olisi katunut. Nämä koirat aika mahdottomia luonteeltaan. Ehkä ihmistä ei ole tarkoitettu kasvattamaan toisen lajin vauvoja. Aika hullunkuristahan se onkin kun miettii.
Minä en taas tunne sellaisia, jotka ovat katuneet. Yksi tuttu on katunut, että otti liian ison ja voimakkaan koiran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mukavasti tuo iloa ankeaan aamuun, kun ajelee töihin hirveässä räntäsateessa ja joku seisoo kadulla hurtta narun nokassa.
Ei sulla kyllä hyvin mee jos tämmönen näky tuo iloa. Ja 8 yläpeukkua tällaiselle? :D
Tottakai. Sitten tulee se aurinkoinen päivä, jolloin lenkkeily on rentouttavaa, lapset saavat valtavasti iloa koiralle frisbeen heitosta pihalla tai koira herättää kun pihalla tapahtuu jotain poikkeavaa. Ja se on kaikki niiden pakkopullakaatosadepäivien arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyllä, vaikka koira rakas onkin. Tuli otettua energinen, alkukantainen, voimakas ja älykäs mutta melko vaikeasti koulutettava koira. Kaikkia piirteitä ei voinut täysin arvata etukäteen koska kyseessä sekarotuinen, ja naiivisti kuviteltiin että seassa olevat palvelusrodut auttaisi koulutettavuudessa. Koira on kiltti, mutta kyllä se on kaventanut elinpiiriä ja tuottaa aivan hitokseen ylimääräistä työtä. Kiertolaiseksi en kuitenkaan tyttöä pistä, toivon vaan että meno vähän rauhoittuu iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on useampi koira, eikä niiden ottaminen kaduta. Ei harmita lähteä lenkille, eikä käytösongelmatkaan harmita, niitä työstetään ja mennään askel kerralla eteen päin.
Ainoa mikä harmittaa välillä on se, että olen täysin sidottu kotiin koirien takia. Pääsääntöisesti tämäkään ei ole ongelma, koska viihdyn kotona omassa rauhassa. Kesäisin vaan harmittaa, kun koko viikonlopun kestävät festarireissut ovat käytännössä mahdottomuus ja mistään pidemmästä lomareissusta on turha haaveilla.
Mulla muuten sama, mutta me kyllä kierretään festarit ja lomaillaan asuntoautolla koirat mukana.
En vaihtaisi koiriani pois mistään hinnasta, ne on mun perheenjäseniä.
Tokihan perheenjäsenet voi joskus ärsyttää, mutta ei kai se liene sama asia ole kuin katumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mukavasti tuo iloa ankeaan aamuun, kun ajelee töihin hirveässä räntäsateessa ja joku seisoo kadulla hurtta narun nokassa.
He kävelevät sen pari tuntia päivässä, ja voivat paljon paremmin näitä autossa istujia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavasti tuo iloa ankeaan aamuun, kun ajelee töihin hirveässä räntäsateessa ja joku seisoo kadulla hurtta narun nokassa.
He kävelevät sen pari tuntia päivässä, ja voivat paljon paremmin näitä autossa istujia.
Kyllä, ja tätäkin on tutkittu. Koiranomistajat ovat fyysisesti ja psyykkisesti keskimäärin paremmin voivia kuin koiria omistamattomat. Päivittäinen ulkoilu on varmaan merkittävin syy, mutta tunneside eläimeen tietysti myös. Olen itse huomannut että ventovieraiden kanssa tulee juteltua paljon enemmän kun on koira mukana.
Minäpä kerron milloin minua harmittaa enimmillään koiran omistaminen. Silloin kun koirani on pyörinyt ihmisen paskassa tms (koirat haluavat haista mahdollisimman pahalta) tai syö naapurin kissankakkaa. Silloin manaan koirani pahimpaan helvettiin. Enää ei koiraa tähän perheeseen tule.
Varmaan sellainen katuu, joka on ottanut koiran hetken mielijohteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla ei voi puhua katumisesta. Ehkä enemmän väsyneenä vaan harmittaa, jos joku tyyny tai viltti on revitty tuhanteen kappaleeseen. Asennoituminen siihen, että pentu on pentu. Ja senkin jälkeen juniori, joka keksii kaikkee ei niin kivaa.
Mutta varmasti on ihmisiä, jotka katuu. Senhän takia on koiria, jotka vaihtaa kotia jo ennen yhtä ikävuotta. On ajateltu liian ruusuisesti sitä elämää koiran kanssa.
Joo tämä. Kun kaikista sohvatyynyistä on pureskeltu kulmat pois, ja sohva ja nojatuoli päällystetty 3 kertaa, mutta taas hajalla. Huovissa yllätysreikiä. Mattojen vähyys, kun mattoja ei voi oikein pitää, kun niille kusastaan salaa. Koiran omat lelut kestää sen 5 minuuttia ehjänä, niin täytyy piilottaa lastenlasten lelut siltä. Sisusta tässä nyt sitten.
Meillä oli pennulla sisällä kunnollinen aitaus, jossa pentu oli silloin kun sitä ei vahdittu. Matot oli kerätty lattialta. Sohvalle/sänkyyn ei opetettu/eikä päästetty.
Päästiin koti kunnossa pentuvaiheesta ohi.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron milloin minua harmittaa enimmillään koiran omistaminen. Silloin kun koirani on pyörinyt ihmisen paskassa tms (koirat haluavat haista mahdollisimman pahalta) tai syö naapurin kissankakkaa. Silloin manaan koirani pahimpaan helvettiin. Enää ei koiraa tähän perheeseen tule.
Naapurin labbari oli karkuteillä ja jolkotteli minua vastaan tiellä. Ajattelin olla kiva ja nappasin koiran kaulapannasta kiinni ja vein naapurille. Vähän ihmettelin, että missä savessa koira oli pyörinyt. Onneksi nuuhkaisin kättäni ennen kuin kaivoin avaimia laukusta. Lähellä oli omakotitalotyömaa ja illmeisesti ilman vessaa... 💩 koirat toisiaan pyörii läjässä.
Ihminen kiintyy koiraan, moni jopa kuin omaan lapseensa, etenkin jos sellaisia ei ole. Siksi jaksetaan myös ne kääntöpuolet.
Eihän elämä missään suhteissa ole ikuista auvoa, ei parisuhteessa, kavereiden kanssa tai lastenkaan kanssa. Kaikkiin kuuluu hyvät ja ne huonotkin puolet.
Koirassa monella yhdistyy perheenjäsen ja harrastuskaveri.