Lue keskustelun säännöt.
Katuuko koiranomistajat koskaan koiran hankkimista?
31.08.2023 |
Kun pimeänä märkänä aamuna koira tulee vinkumaan korvan juureen, että pitäs päästä ulos lenkille, onko käynyt mielessä, että "hitsi kun piti mennä tuollainenkin hankkimaan, haluaisin vaan nukkua enkä lähteä tuonne ulos kastumaan"?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira sitoo. Mitään ei voi tehdä ilman koiraa, missään ei voi käydä. Kaikki extemporejutut voi unohtaa.
Miksi et vie koirahoitolaan? Minä minä teen pari reissua vuodessa aina.
Koirahoitola ja extemporejutut ei sovi yhteen. Hoitolat on yleensä täynnä monta viikkoa etukäteen.
Mitä extemporejuttuja tekisit? Mun kavereilla on lapsia ja pitää hyvin etukäteen sopia kaikki tapaamiset. Ei kukaan tee enää mitään extemporejuttuja.
Risteilyehdotuksesta piti viimeeks kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaduttaa. Ei se, että pitää lenkille sateeseen lähteä, vaan se että koira on ollut täysin mahdoton luonteeltaan ja todella vaikea kouluttaa. Moni ei tajua tätä ennen kuin sellainen yksilö osuu kohdalle. Varsinkin kaupungissa tuskallista. Mutta koira pitää hoitaa kun sen ottaa ja kyllähän siihen kiintyy. Mutta ei se helppoa aina ole.
Ehkä joku toinen osaisi kouluttaa paremmin?
Tuskin. Minulla on ollut kaksi koiraa ennen tätä nykyistä ja ne sain koulutettua viimeisen päälle. Tämä viimeinen on luonteeltaan sellainen, että sen kouluttaminen on ollut haastavaa ja tulokset hyvin vaihtelevia. Kannattaa muistaa että joitakin koiria on hyvin vaikea kouluttaa, niissä on eroja kuin ihmisissä. Keskimäärin koulutukset onnistuu, mutta on niitä yksilöitä jotka on haastavia koko ikänsä. Onhan ihmisissäkin tällaisia.
Veisin sitten piikille. Miksi pilata elämä ongelmakoiran kanssa.
No minä en vie piikille, vaan hoidan sen loppuun saakka. Olemme siis erilaisia tässä suhteessa sinun kanssasi.
En kyllä haaskaisi 10 vuotta elämästä jonkun vaikean vatipääkoiran kanssa. Mitä ihmeen kristillistä marttyyriutta tuo on?
Sisko taisi katua. Hän muutti asuntoon jonne ei saanut ottaa lemmikkejä ja toi koiransa minulle, myöhemmin hän muutti muualle ja olisi voinut hakea koiransa, mutta minulle se jäi. En ole erityisen koirarakas ihminen mutta hoidin koiraa vuosia, ulkoilutin ja huuhtelin peppua kun koiralla oli ummetuksen kanssa ongelmia, sisko puhui edelleen hänen koirasta vaikka minun luona se asui ja minä sitä hoidin.
Tykkään ulkoilusta, mutta tietenkin joskus ärsyttää jos on ihan karsea ilma ja itseä väsyttää ihan hulluna tms. ja pakko vaan lähteä tarpomaan ulos. Mutta ei se nyt sen kummempaa ole, pitäähän ihmisen vaikkapa tehdä kotitöitäkin vaikka aina ei jaksaisi. En luopuisi koirista. Eli ei kaduta.
Vierailija kirjoitti:
Katuu mutta sama tilanne kuin sähköauton ostajalla, vituttaa joka päivä mutta täytyy pitää kulissia yllä että hyvä ja fiksu hankinta !
Tulevaisuudessa kun säkin oot siirtynyt fossiilista sähköön, et enää takaisin vaihtaisikaan. Näin mulla kävi hybridin kautta Teslaan.
Kaikki muutos pelottaa, mutta hyvin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirani piti lopettaa sairauden takia, oli kyllä jo seniori-ikäinenkin, mutta täytyy sanoa että kertaakaan en katunut ja nyt on ihan tyhjä olo ilman koiraa.
Jokainen päivä vain ihastelin, miten täydellinen ja ihana koira mulla oli. Ja tämä siis ilman mitään liioittelua. Tykkään ulkoilusta eikä sadekaan haittaa, oli kiva saada seuraa metsälenkeille ja syy lähteä ulos joka päivä.
Toki meillä puoliso hoiti suurimman osan aamupissatuksista ja minä puolestani hoidin illan viimeiset. Lenkit jaettiin, mutta kyllä se ennemminkin tuntui etuoikeudelta kuin velvollisuudelta.
Mutta harkitsin koiran ottamista piiiiitkäään eli useita vuosia ja hoidin siinä harkitessa toisten koiria. Siinä sai hyvin käsitystä siitä, mitä haasteita voisi olla edessä ja aika hyvin sain ennakoitua pentuajan kouluttamisella monia asioita sujuvaksi. Positiivinen vahvistaminen ja koiralähtöisyys kannattaa.
Olihan meidänkin koiralla omat luonteenpiirteensä joita toiset voisi pitää "vikoina", mutta meille koira kelpasi sellaisena kuin se on.
Kyllä. Ensimmäinen koirani oli sekarotuinen narttu. Hain sen maalaistalosta nippa nappa luovutusikäisenä enkä tiennyt koirista juuri mitään. Koira oli tosi haastava, sillä oli metsästysvaisto ainakin emänsä puolesta, eikä se ollut kovinkaan ihmiseen kiintyvä. Eniten harmitti se, että se murisi lähes aina vieraille ihmisille, jotka halusivat vain silittää ja lapsia ei voinut antaa tulla lähelle ollenkaan. Eli tosi epäsosiaalinen ihmisiä kohtaan, mutta toisia koiria kohtaan onneksi erittäin ystävällinen.
Kaikesta huolimatta hoidin ja huolehdin hänestä hyvin sekä ulkoilutin ja lenkkeilytin maga paljon.
Hän eli 15v ikään asti, hyvän elämän. Koiran poismenon jälkeen olin tosi huojentunut, että "Jes! Mä hoidin velvollisuuteni hyvin ja tyylillä" Ja ajattelin, että ei ikinä enää koiraa!!
No, koira tuli kuitenkin muutaman vuoden päästä ison harkinnan jälkeen rotu tarkkaan mietittynä. Se olikin ihana ja helppo koira, koko perheen rakas. Suru oli iso kun jouduimme lopettamaan hänet vakavan sairauden takia 10v iässä. Ikävöin häntä vieläkin monen vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenkit säässä kuin säässä ja muutenkin arki on parasta koiran omistamisessa. Koirat harmittaa hetkellisesti silloin kun haluaisin lähteä johonkin reissuun. Käyn muutaman kerran vuodessa, mutta en kehtaa vaivata vakihoitajaa useammin. Koirahoitoloita en halua käyttää. Silti en vaihtaisi koira-arkea yhteenkään reissuun, kyllä koirat ovat antaneet valtavasti.
Miksi et halua käyttää koirahoitolaa? Oma koirani tykkää hoitolasta. Se ihan innostuu, kun tunnistaa hoitolatien.
Mulla on ollut eri aikoina kaksi koiraa ja kumpikin inhosi koirahoitolaa. Eka koiraa vein kaksi kertaa hoitolaan, mutta kummallakin kerralla koiralla ei ollut enää ääntä kotiin palatessa, kun se oli huutanut siellä ikäväänsä. Sitä paitsi sillä tokalla kerralla mä jouduin sen lähes väkisin raahaamaan sinne :( Toinen koira oli vain kerran ja muistan miten apaattisena näin sen häkissään ennen kuin se huomasi minut ja suorastaan itki ja veti minua autolle, kun oltiin lähdössä pois sieltä.
Eli ei kaikki koirat todellakaan halua koira hoitolaan.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenkit säässä kuin säässä ja muutenkin arki on parasta koiran omistamisessa. Koirat harmittaa hetkellisesti silloin kun haluaisin lähteä johonkin reissuun. Käyn muutaman kerran vuodessa, mutta en kehtaa vaivata vakihoitajaa useammin. Koirahoitoloita en halua käyttää. Silti en vaihtaisi koira-arkea yhteenkään reissuun, kyllä koirat ovat antaneet valtavasti.
Miksi et halua käyttää koirahoitolaa? Oma koirani tykkää hoitolasta. Se ihan innostuu, kun tunnistaa hoitolatien.
Mulla on ollut eri aikoina kaksi koiraa ja kumpikin inhosi koirahoitolaa. Eka koiraa vein kaksi kertaa hoitolaan, mutta kummallakin kerralla koiralla ei ollut enää ääntä kotiin palatessa, kun se oli huutanut siellä ikäväänsä. Sitä paitsi sillä tokalla kerralla mä jouduin sen lähes väkisin raahaamaan sinne :( Toinen koira oli vain kerran ja muistan miten apaattisena näin sen häkissään ennen kuin se huomasi minut ja suorastaan itki ja veti minua autolle, kun oltiin lähdössä pois sieltä.
Eli ei kaikki koirat todellakaan halua koira hoitolaan.-eri
Mulla kolme koiraa ja mielellään menevät hoitolaan. Sulla on jotenkin reppanakoiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmin kaitsen 100 vesikauhuista kissaa kuin yhtäkään koiraa vastuineen.
Katsoin dokumenttia vaikeista lemmikeistä, ja omituisen pitkälle ihmiset menee sen hoivaviettinsä kanssa. Yksikin koira oli ihan raivohullu vauhko, jota ei voinut pitää sisälläkään missään nimessä, tai antaa lähestyä ketään elävää olentoa. Koiankouluttaja sai sen kyllä rauhoittumaan, eli monesti omistajan käytös on koiran ongelmien taustalla. Sen koiran omistaja oli mielestäni liian alistuva täti-ihminen, ja koira luuli että tässä pitää olla pomona ja vahtina 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa minne ottaisin koiran on jos asuisin niin maalla ettei naapureita ole lähellä ja iso tontti ja metsää ympärillä. Tarvittaessa koira voisi olla yksin ulkona. Ja omaksi turvaksi lähinnä hankkisin.
Kahdeksan koiran kokemuksella, vielä ei ole yksikään kaduttanut. Yksi nepsy on mahtunut joukkoon, sen kanssa arjessa on ollut vähän järjestelyä, mutta sopivilla tukitoimilla silläkin on ollut hurjasti omia vahvuuksia ja olen oppinut siltä aivan valtavasti. Koiriin rakastuu, joten ei se hankinta helposti kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa dokumentissa oli koira, joka oli hyökännyt jo monesti ihmisen kimppuun. Onneksi älysivät lopettaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa minne ottaisin koiran on jos asuisin niin maalla ettei naapureita ole lähellä ja iso tontti ja metsää ympärillä. Tarvittaessa koira voisi olla yksin ulkona. Ja omaksi turvaksi lähinnä hankkisin.
Toivottavasti edes ulkoiluttaisit kaksi kertaa päivässä etkä vain antaisi olla siellä pihalla.
Yksi machomies, sellainen jolla voisi luonteensa perusteella olla taistelukoira lausui todella fiksun ajatuksen koirista. Hän nimittäin sanoi että koiralla pitää olla jokin funktio ja tarkoitti ilmeisesti metsästykseen. Mutta oli kasvanut maalla ja koirat oli siellä hyötykäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa minne ottaisin koiran on jos asuisin niin maalla ettei naapureita ole lähellä ja iso tontti ja metsää ympärillä. Tarvittaessa koira voisi olla yksin ulkona. Ja omaksi turvaksi lähinnä hankkisin.
Toivottavasti edes ulkoiluttaisit kaksi kertaa päivässä etkä vain antaisi olla siellä pihalla.
Toki jos ikinä sellainen tilanne tulisi mitä se 100% ei tuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenkit säässä kuin säässä ja muutenkin arki on parasta koiran omistamisessa. Koirat harmittaa hetkellisesti silloin kun haluaisin lähteä johonkin reissuun. Käyn muutaman kerran vuodessa, mutta en kehtaa vaivata vakihoitajaa useammin. Koirahoitoloita en halua käyttää. Silti en vaihtaisi koira-arkea yhteenkään reissuun, kyllä koirat ovat antaneet valtavasti.
Miksi et halua käyttää koirahoitolaa? Oma koirani tykkää hoitolasta. Se ihan innostuu, kun tunnistaa hoitolatien.
Mulla on ollut eri aikoina kaksi koiraa ja kumpikin inhosi koirahoitolaa. Eka koiraa vein kaksi kertaa hoitolaan, mutta kummallakin kerralla koiralla ei ollut enää ääntä kotiin palatessa, kun se oli huutanut siellä ikäväänsä. Sitä paitsi sillä tokalla kerralla mä jouduin sen lähes väkisin raahaamaan sinne :( Toinen koira oli vain kerran ja muistan miten apaattisena näin sen häkissään ennen kuin se huomasi minut ja suorastaan itki ja veti minua autolle, kun oltiin lähdössä pois sieltä.
Eli ei kaikki koirat todellakaan halua koira hoitolaan.-eri
Mulla kolme koiraa ja mielellään menevät hoitolaan. Sulla on jotenkin reppanakoiria.
Olipas älykäs kommentti. Voit onnitella itseäsi.
Kaikki koirathan on luonteeltaan ja hermostoltaan samanlaisia. Vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenkit säässä kuin säässä ja muutenkin arki on parasta koiran omistamisessa. Koirat harmittaa hetkellisesti silloin kun haluaisin lähteä johonkin reissuun. Käyn muutaman kerran vuodessa, mutta en kehtaa vaivata vakihoitajaa useammin. Koirahoitoloita en halua käyttää. Silti en vaihtaisi koira-arkea yhteenkään reissuun, kyllä koirat ovat antaneet valtavasti.
Miksi et halua käyttää koirahoitolaa? Oma koirani tykkää hoitolasta. Se ihan innostuu, kun tunnistaa hoitolatien.
Mulla on ollut eri aikoina kaksi koiraa ja kumpikin inhosi koirahoitolaa. Eka koiraa vein kaksi kertaa hoitolaan, mutta kummallakin kerralla koiralla ei ollut enää ääntä kotiin palatessa, kun se oli huutanut siellä ikäväänsä. Sitä paitsi sillä tokalla kerralla mä jouduin sen lähes väkisin raahaamaan sinne :( Toinen koira oli vain kerran ja muistan miten apaattisena näin sen häkissään ennen kuin se huomasi minut ja suorastaan itki ja veti minua autolle, kun oltiin lähdössä pois sieltä.
Eli ei kaikki koirat todellakaan halua koira hoitolaan.-eri
Mulla kolme koiraa ja mielellään menevät hoitolaan. Sulla on jotenkin reppanakoiria.
Jospa sinun koirasi ovat onnellisempia hoitolassa kuin kotona?
No eivät ne ainostaan makoile, vaikka sanoinkin sohvaperunoiksi. Olen kotiäitinä ja meillä iso tontti, koirat kyllä on keskenään toimeliaita aina ulkona. Sisällä ne makoilevat. Luulen että niin tekee kyllä kaikki koirat, jos on saanut tarpeeksi liikuntaa / toimintaa.