Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Mun naisserkku meni naimisiin 18-vuotiaana ja on vieläkin 44-vuotiaana naimisissa saman miehen kanssa, vaikka hän ovn jo kahdesti hakeneet avioeroa, mutta molemmilla kerroilla on vetäny hakemuksen pois. He eivät vaan enää uskalla erota, kun se olisi taloudellisesti kannattamatonta eikä uutta kumppania kuitenkaan löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkää liittoa mutta miehistä O sen verran kokemusta että sanoisin jotta älä hyvä ihminen haihattele joutavia! Sinulla on unelmien parisuhde ja mies joita on vain harvalla. Ihan oikeasti.
Et tule saamaan etenkään keski-ikäisenä parisuhteeseen mitään kuumaa ja ihanaa adonista vaan tuollaiset miehet jahtaa kaksvitosia. Muut on sitten syystäkin sinkkuja, luonnehäiriöisiä (saattavat suostua sinua panemaan mutta samalla arvioivat mikä kaikki ulkonäössäsi on pielessä), alkoholisteja, varattuja pettäjiä jne.
Sinulla on sinua hyvin kohteleva mies joka vieläpä haluaa sinua: niitä on todella vaikea löytää nuorenakin, saati sitten yli nelikymppisenä kun ei ole kenenkään miehen ykkös tai edes kakkosvaihtoehto. Kyllä se niin on että kaikenikäiset vapaat miehet on keskimäärin kiinnostuneita max kolmikymppisistä. Olet vain nyt tottunut niin hyvään että elät vähän harhakuvitelmissa. Minä 40 + sinkkuna tiedän ruman totuuden.
Ei siihen intohimoon mutään kuumaa adonista tarvita. Ihan tavallinen mies on hyvä. Ja kyllä sellaisia löytyy joka iässä.
Löytyy, jos tavallinen 50+ mies kelpaa himojen herättäjäksi. Pitää vaan tiedostaa, että 40+ miehet ottaa toisella kierroksella 30-40-vuotiaan naisen.
Kun ei niitä noin vain oteta. Sitä paitsi osa 40+ miehistä menee vallan rakastumaan, ihan itsensä ikäiseen naiseen. SE on reaalimaailmaa. Ei tämän palstan jankutukset siitä että vain naisen iällä on väliä.
Maailma on täynnä 30+ vauvakuumeisia sinkkunaisia, jotka etsii sitoutumiskykyistä miestä. Ja ap:n mies on ilmiselvästi sellainen. SE on reaalimaailmaa.
Kaikki 40+ miehet ei halua enää vauvarumbaan ottamaan mahdollisesti samaa riskiä siitä että seksi loppuu kun vauva on saatu. Osalla on jo isot lapset ja he näkevät tulevaisuudessaan ihan muita asioita kuin vaipanvaihtoa. Ihan oikeasti, voitte yrittää vaahdota nelikymppisille naisille hätää puseroon mutta se ei toimi. Kukaan ei saa uutta parisuhdetta halutessaan helpommin kuin nelikymppinen nainen.
Ja vaikka jotkut naiset täällä vaahtoavat taas sitä että hyviä yksilöitä ei ole tarjolla niin ei sekään pidä paikkaansa. Toki naisen itsensä pitää myös olla hyvä yksilö mutta jos on, kyllä riittää hyviä, itsensä ikäisiä miehiä. Jos on onnekas, kuten itse olen ollut, saattaa jopa kohdata elämänsä rakkauden vähän kypsemmällä iällä.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi väärän ihmisen kanssa, tai sovinnaiseen elämään, siihen että tekee vaan mitä kuuluu tehdä, tai pelkää mitä muut on mieltä. Jossain saattaa olla joku joka tekisi just sut todella onnelliseksi. Ja sinä hänet.
Ainahan voit uskotella noin itsellesi, mutta ei pidä pettyä kun todellisuus iskee vasten kasvoja.
Tottakai miesseuraa on tarjolla, jos pikapano kiinnostaa tai haluaa jonkun moniongelmaisen miehen parisuhteeseen riipakseen.
Täällähän naiset päivä toisensa jälkeen jankuttavat, kuinka vähän hyviä miehiä on tarjolla. Ne hyvät ovat joko parisuhteessa tai saavat halutessaan nuoremman naisen.
Minä erosin 44-vuotiaana juuri tuosta syystä, että ei ollut enää seksiä tai yhteistä tekemistä, vaikka muuten yhteiselo sujui. Piti koittaa yksinoloa, mutta löysin uuden suhteen melko pian, kun rakastuin vastaavassa tilanteessa olevaan mieheen. Olemme vielä nyt pari vuotta myöhemmin yhdessä ja onnellisia. Exän kanssa on hyvät välit, mutta hän oli surullinen erosta eikä ole löytänyt uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli aikas samanlainem tilanne. Nyt neljän vuoden jälkeen en osaa sanoa kannattiko. Olen kyllä pärjännyt yksin mutta kovasti yksinäistä elämä on. Uutta suhdetta ei löydy kun ri vaan ole miehiä jotka haluaisivat sitoutua edes seurusteluun, suurin osa hakee vain sivusuhdetta ja satunnaista seksiä. Eli ei se intohimo miehiin mihinkään ole johtanut. Mieti mitä arvotat ja mikä on tärkeää. Itse ajattelin että olisin onnellisempi vaikak yksin. En ole, en niinkään kaipaa ex miestä enkä parisuhdetta mutta yksilönä kuitenkin olin onnellisempi osana kaverillista kumppanuutta kuin tässä nykytilassa missä kelpaan vain seksiin vaimon selän takana.
Kiitos vastauksestasi. Haluaisin kuulla vielä vähän lisää, eli sinäkö nimenomaan erotessasi halusit uuden suhteen? Ja se vetää mielen matalaksi, ettei sitä nyt ole löytynyt?
Pohdin siis että katuisinko minäkin, lähtökohtani kun on kuitenkin se, etten oikeastaan ajattele haluavani mitään uutta suhdetta. En halua ainakaan sitoutua enää, se tuntuu siltä että sitoisin itseni taas kultaiseen häkkiin, kuten nyt tunnen olevani. Kiinni yhdessä ihmisessä ja niin moni ovi on suljettu. Kaikessa pitää ottaa toinen huomioon.
Ajatuksissani ja haaveissani olen itsellinen nainen, joka reissaa ystävien kanssa ja itsekseen, ja ehkä joskus flirttailee ja viettää hetken jonkun kivan tyypin kanssa, muttei sen kummempaa. Enkä siis mitään sänkyseikkailuja ole hakemassa, mutta niitäkin saisi olla, JOS sattuisi vetovoimaa löytymään.
Mikä siis on se mitä kaverillisesta kumppanuudesta kaipaat, millaisissa tilanteissa?
Ap
Voit olla naimisissa ja silti reissata yksin ja ystävien kanssa?
Muistakaa pitää huolta myös ystävyyssuhteistanne. Itse olen sinkkuna ollut melkein koko aikuisikäni. Kokoajan vähemmän kiinnostaa miehet ja seurustelu. Kun taas ystävien kanssa on ihanaa viettää aikaa, jutella, vaihtaa ajatuksia, tukea toisiamme, seurata ystävien lasten kasvua ja harrastaa yhdessä.
Jos olisin huonossa avioliitossa, mutta en haluaisi tai uskaltaisi erota niin tapaisin enemmän ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä siltä että ongelma ei ole pelkkä seksi.
Aloittaja ja joku muu vastaaja taisi sanoa, että suhde on muuten hyvä, mutta mies ei ole ollut kiinnostunut tutkimustuloksista, joissa tutkittiin vakavaa sairautta. Ravintolapöydässä mies on kaivannut kännykän esiin eikä ole keskustellut oman puolisonsa kanssa.
Kuulostaa kyllä siitä, että mies ei juurikaan välitä. Kuka ei ole kiinnostunut oman läheisensä tutkimuksista jos epäillään vakavaa sairautta? Ei ole kyse mistään käytöstavoista vaan ihan puhtaasta välinpitämättömyydestä. Ei mikään ihme jos seksi ei tällaisen ihmisen kanssa kiinnosta.
Te siis jäätte suhteeseen jossa mies ei selvästikään välitä, koska pelkäätte yksinjäämistä? Ette edes halua ottaa riskiä, että voisi löytyä mies joka oikeasti rakastaa?
Ja todella karua tekstiä siitä, että 40+ nainen olisi miesten silmissä arvoton. Tämä ketju on todella surullista luettavaa. Hyvin on taas miesten ilkeily uponnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkää liittoa mutta miehistä O sen verran kokemusta että sanoisin jotta älä hyvä ihminen haihattele joutavia! Sinulla on unelmien parisuhde ja mies joita on vain harvalla. Ihan oikeasti.
Et tule saamaan etenkään keski-ikäisenä parisuhteeseen mitään kuumaa ja ihanaa adonista vaan tuollaiset miehet jahtaa kaksvitosia. Muut on sitten syystäkin sinkkuja, luonnehäiriöisiä (saattavat suostua sinua panemaan mutta samalla arvioivat mikä kaikki ulkonäössäsi on pielessä), alkoholisteja, varattuja pettäjiä jne.
Sinulla on sinua hyvin kohteleva mies joka vieläpä haluaa sinua: niitä on todella vaikea löytää nuorenakin, saati sitten yli nelikymppisenä kun ei ole kenenkään miehen ykkös tai edes kakkosvaihtoehto. Kyllä se niin on että kaikenikäiset vapaat miehet on keskimäärin kiinnostuneita max kolmikymppisistä. Olet vain nyt tottunut niin hyvään että elät vähän harhakuvitelmissa. Minä 40 + sinkkuna tiedän ruman totuuden.
Ei siihen intohimoon mutään kuumaa adonista tarvita. Ihan tavallinen mies on hyvä. Ja kyllä sellaisia löytyy joka iässä.
Löytyy, jos tavallinen 50+ mies kelpaa himojen herättäjäksi. Pitää vaan tiedostaa, että 40+ miehet ottaa toisella kierroksella 30-40-vuotiaan naisen.
Kun ei niitä noin vain oteta. Sitä paitsi osa 40+ miehistä menee vallan rakastumaan, ihan itsensä ikäiseen naiseen. SE on reaalimaailmaa. Ei tämän palstan jankutukset siitä että vain naisen iällä on väliä.
Maailma on täynnä 30+ vauvakuumeisia sinkkunaisia, jotka etsii sitoutumiskykyistä miestä. Ja ap:n mies on ilmiselvästi sellainen. SE on reaalimaailmaa.
Kaikki 40+ miehet ei halua enää vauvarumbaan ottamaan mahdollisesti samaa riskiä siitä että seksi loppuu kun vauva on saatu. Osalla on jo isot lapset ja he näkevät tulevaisuudessaan ihan muita asioita kuin vaipanvaihtoa. Ihan oikeasti, voitte yrittää vaahdota nelikymppisille naisille hätää puseroon mutta se ei toimi. Kukaan ei saa uutta parisuhdetta halutessaan helpommin kuin nelikymppinen nainen.
Ja vaikka jotkut naiset täällä vaahtoavat taas sitä että hyviä yksilöitä ei ole tarjolla niin ei sekään pidä paikkaansa. Toki naisen itsensä pitää myös olla hyvä yksilö mutta jos on, kyllä riittää hyviä, itsensä ikäisiä miehiä. Jos on onnekas, kuten itse olen ollut, saattaa jopa kohdata elämänsä rakkauden vähän kypsemmällä iällä.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi väärän ihmisen kanssa, tai sovinnaiseen elämään, siihen että tekee vaan mitä kuuluu tehdä, tai pelkää mitä muut on mieltä. Jossain saattaa olla joku joka tekisi just sut todella onnelliseksi. Ja sinä hänet.
Ainahan voit uskotella noin itsellesi, mutta ei pidä pettyä kun todellisuus iskee vasten kasvoja.
Tottakai miesseuraa on tarjolla, jos pikapano kiinnostaa tai haluaa jonkun moniongelmaisen miehen parisuhteeseen riipakseen.
Täällähän naiset päivä toisensa jälkeen jankuttavat, kuinka vähän hyviä miehiä on tarjolla. Ne hyvät ovat joko parisuhteessa tai saavat halutessaan nuoremman naisen.
Mulle todellisuus on sitä että rakastan ja olen rakastettu. Toivoisin kaikille samaa onnea mutta alan ymmärtää että kaikki eivät sitä ehkä edes ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitä suotta laskelmoimaan keneen tai minkä ikäiseen on teoreettisesti mahiksia. Se on ihan täysin kiinni tilanteesta, ja parisuhteeseen riittää että kelpaa yhdelle.
Käytännössähän se menee niin, että puutteessa oleva ihminen on emotionaalinen aikapommi. Kun mielenkiintoinen tyyppi tulee vastaan, hän rakastuu. Ja jos tyyppi osoittaa vastakaikua, edessä on ero, ellei jokin merkittävä taloudellinen tai sosiaalinen sitoumus sitä estä.
En ota kantaa siihen, onko tämä oikein tai viisasta. Sanon vain että näin se menee.
Tämähän on kuin joku kaava...kun olette ollut näin ja näin kauan suhde muuttuu ``sisarelliseksi`` ja mitään ei ole tehtävissä...kuin hakea nuorempi??!!
Eli eläkää sinkkuina koko ikänne niin vältytte suurimmilta suruilta..niinkö?
Yhtään ei tehdä töitä suhteen eteen, koska voi vaan vaihtaa kun siltä tuntuu..se on tätä päivää.
Itse etsin sitoutuvaa, rakastavaa, rakastettavaa, uskollista (😂😂😂😂) no joo, alkaa naurattaa itsekin..
mutta olisihan se ihanaa...😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M46 kirjoitti:
Olen mies ja taidan olla samanlaisessa tilanteessa että vaimoa ei kiinnosta enää mikään muu kuin tv-lääkärisarjat tai joogaaminen. Tehkää palvelus naiset ja ottakaa se ero ennemmin kuin kidutatte miehenne kuoliaaksi. Itse en halua lähteä, en pystyisi asumaan kerrostalossa eikä varaa jäädä taloon asumaan. Pakon edessä sitten.
Ja mitä puhetta ollut näistä nuorempien naisten "ottamisista" niin ymmärrän hyvin, eihän taas vaan palattaisi parin vuoden jälkeen samaan tilanteeseen eli kaverisuhteeseen. Itselle kyllä samanikäinen yhdessä olemisesta ja elämisestä kiinnostunut nainen olisi herkkua, mutta semmosen löytäminen tuskin onnistuu.
Itsellä on vielä kaikki himot ja halut sekä kyvyt tallella, jopa lisääntynyt iän myötä niin haluisin elää vielä kun pystyy. Nyt olen jo tottunut enkä ajattele kokoajan, mutta välillä ahistaakin.Komppaan tätä. Eka puoli vuotta ihmettelee tilannetta, kuin asuisi siskonsa kanssa. Toki parisänky jaetaan mutta peitto ei tietenkään "siskon" kanssa heilu. Ei edes kätellä, eikä "siskon" kanssa tietenkään edes halata. Siihen turtuu...
Itselläni lapsiluku täynnä ja piuhat poikki. Laskin että nelisen tonnia menee kuussa "siskoon" rahaa (olen siis varsin varakas). Alle 30v lapsia ei jaksa ja omanikäistä vapaata ja kunnollista naisseuraa ei varmaan tällainen äijä enää edes saa.
M47
Se sisaruuden tunne voi johtua myös piuhojen poikki laittamisesta. Aika monelle on käynyt niin.
Tilanne kuulostaa jäätyneeltä valtataistelulta.
Toinen ei suostu patikoimaan, toinen ei kalastamaan.
Toinen ei kerro miten päivä meni tai mitä tulokset olivat, toinen ei kysy. Tämähän on klassikko: kyllä se itse kertoo jos haluaa.
Matkojen tai erossaolon kohdalla sitä jäyhää tunnetta kuitenkin löytyy. En lähde koska toista vaivaa, ja silloin toinenkin ilmaisee edes vähän mustasukkaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan autistilla tai kehitysvammaisella voi olla noin olemattomat kommunikointitaidot. Onko puolisosi autisti? Kyllä teidän suhteessa on aivan hirvittävät ongelmat, eikä suurin ongelma suinkaan ole seksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos lähdet niin ei sit pidä katua jos miehesi ne nappaa jonkun nuoren. Monelle kavereilleni on näin käynyt. Noin nelikymppisillä miehillä riittää vientiä kun akateemisesti kouluttautuneilla naisilla alkaa kello tikittää.
Miten se ex-miehen uusi daami vaikuttaa mihinkään? Jos rouva tahtoo lähteä, hänellä on syytä jo lähtökohtaisesti olettaa, että mies ottaa uuden hänen lähtönsä jälkeen. Ihan kiva sille miehellekin, että saa jatkaa elämäänsä.
Vain todella mustasukkainen ja omistushaluinen ihminen voi ajatella laillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varoituksen sana siitä, että jos teillä on yhteisiä lapsia, niin saatat menettää tulevaisuudessa paljon. Miehesi on maailman ainoa mies, joka haluaa/jaksaa/hyväksyy tulevien lastenlastesi aktiivisenkin hoidon mummolassa. Sano minun sanoneen. Etkä kenenkään muun miehen kanssa tule löytämään jaettua iloa isovanhemmuudesta, edes jollain tasolla, kuin hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin - jos ap päästät miehesi vapaalle eroamalla, biologia toimii siten että miehesi hakee naisia kategoriasta miehen ikä / 2 + 7. Eli 50v mies hakee naisia n. 32v
Ja myös löytää.
Sinulle kaava toimii toki toisinpäin eli (naisen ikä - 7) * 2 eli jos olet 40v, niin sinua katsovat miehet ovat n. 66v
Oletko tähän valmis?
Oletko sinä valmis reaalielämään? Tilastojen mukaan miehet ovat keskimäärin hieman vaimojaan vanhempia, mutta tämä ikäero on keskimäärin kolme vuotta. Saattaa itku tulla, jos tuon kaavan kanssa lähtee riiuulle oikeuksiaan penäämään.
No just siksi niitä eroja tuleekin niin paljon. Jos noudatetaan tuota kaavaa ihmiset olisivat paljon onnellisempia ja parisuhteet pysyvämpiä - katso vaikka välimeren alueelle, jossa just noin toimitaan. Korjaan kuitenkin tuota kaavoittajan tulkintaa seuraavasti
Mies
- perheellistyy noin 40v, ja vaimo on n. 27v
- tätä ennen nuorena kollina harrastaa seksiä vanhempien naisten kanssa ja oppii hyväksi rakastajaksi, joten 40v mennessä on jo todella hyvä sängyssä nuoremmalle naiselle
- eroaa lastensa äidistä noin 60v
- jonka jälkeen uusi vaimo noin 37v, ei uusia lapsia tulossa mutta naisella voi olla lapsia
- kuolee noin 80v iässä
Nainen
- perheellistyy noin 27v, ja mies noin 40v
- tätä ennen nuorena kissana harrastaa seksiä vanhempien miesten kanssa ja oppii hyväksi rakastajattareksi, joten 27v mennessä on sängyssä vähintään yhtä hyvä kuin miehensä 40v
- eroaa lastensa isästä noin 47v iässä
- uusi mies iältään noin 80v, joka kuolee miltei samantien ja nainen saa ison perinnön
- ja sen jälkeen voi opettaa nuoria miehiä seksin saloihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli aikas samanlainem tilanne. Nyt neljän vuoden jälkeen en osaa sanoa kannattiko. Olen kyllä pärjännyt yksin mutta kovasti yksinäistä elämä on. Uutta suhdetta ei löydy kun ri vaan ole miehiä jotka haluaisivat sitoutua edes seurusteluun, suurin osa hakee vain sivusuhdetta ja satunnaista seksiä. Eli ei se intohimo miehiin mihinkään ole johtanut. Mieti mitä arvotat ja mikä on tärkeää. Itse ajattelin että olisin onnellisempi vaikak yksin. En ole, en niinkään kaipaa ex miestä enkä parisuhdetta mutta yksilönä kuitenkin olin onnellisempi osana kaverillista kumppanuutta kuin tässä nykytilassa missä kelpaan vain seksiin vaimon selän takana.
Kiitos vastauksestasi. Haluaisin kuulla vielä vähän lisää, eli sinäkö nimenomaan erotessasi halusit uuden suhteen? Ja se vetää mielen matalaksi, ettei sitä nyt ole löytynyt?
Pohdin siis että katuisinko minäkin, lähtökohtani kun on kuitenkin se, etten oikeastaan ajattele haluavani mitään uutta suhdetta. En halua ainakaan sitoutua enää, se tuntuu siltä että sitoisin itseni taas kultaiseen häkkiin, kuten nyt tunnen olevani. Kiinni yhdessä ihmisessä ja niin moni ovi on suljettu. Kaikessa pitää ottaa toinen huomioon.
Ajatuksissani ja haaveissani olen itsellinen nainen, joka reissaa ystävien kanssa ja itsekseen, ja ehkä joskus flirttailee ja viettää hetken jonkun kivan tyypin kanssa, muttei sen kummempaa. Enkä siis mitään sänkyseikkailuja ole hakemassa, mutta niitäkin saisi olla, JOS sattuisi vetovoimaa löytymään.
Mikä siis on se mitä kaverillisesta kumppanuudesta kaipaat, millaisissa tilanteissa?
Kai nämä sun haaveet sisältää myös tilanteet, joissa itsellisenä hoidat kaikki kotityöt, raahaat yksin kaupasta kaiken, kokoat huonekalut ja itseksesi roudaat niitä huoneesta toiseen, kun haluat vaihtaa järjestystä, purat ja kokoat vessan hajulukon, kun kylppärissä haisee, kilpailutat remppamiehen, kun haluat vaihtaa liesituulettimen uuteen, tilaat itse itsellesi ruokaa verkkokaupasta, kun makaat 40 asteen kuumeessa ja pidät aina lääkevarastosi täynnä em. tilanteita varten, jne jne, lista jatkuu loputtomiin. Olen itse elänyt sinkkuna käytännössä koko aikuisen ikäni ja ärsyttää kyllä usein, kun parisuhteissa olevat naiset ei oikeasti ymmärrä, minkälaista on käytännön elämä, kun puolisoa ei ole. Juu on kavereita kyllä, mutta heillä on omat elämänsä, etkä sä voi jokaiseen arkiaskareeseen pyytää kamua avuksi.
Ihan pelkästään uuden asunnon etsiminen, ostaminen ja lainan ottaminen yksin on ihan hiton paljon raskaampaa kuin kumppanin kanssa. Sinä itse yksin päätät, onko elämäsi todennäköisesti kallein hankinta sellainen, johon rahansa kannattaa laittaa, onko remontteja ja selviätkö yksin mahdollisista korottuvista maksuista.
Et voi myöskään mitenkään edellyttää, että ex-miehesi sinua kaikissa em. asioissa auttaisi, vaikka lapsikin asuisi sinun kanssasi. Hän saattaa olla hyvinkin katkera erostaan ja vaikka ei olisikaan, ei ole oikein edellyttää/odottaa, että hoitaa ns. miesten hommat, kun kerran olette eronneet.
Mutta ehkäpä sinä oletkin yksi niistä harvinaislaatuisista naisista, jotka tekee jo nyt suhteessa kaiken tuollaisen ja voit siksi haaveilla vain sinkkuelämän hyvistä puolista. Systerini oli tuollainen ja hänen miehensä jäi vähän kädettömänä tyhjän päälle, kun heille tuli ero. Toivon kuitenkin, että eroa miettivät ajattelisivat oikeasti enemmän ihan sitä yksinäistä arkea ja kaikkia vastuita kuin jotain matkoja ja biletyksiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkää liittoa mutta miehistä O sen verran kokemusta että sanoisin jotta älä hyvä ihminen haihattele joutavia! Sinulla on unelmien parisuhde ja mies joita on vain harvalla. Ihan oikeasti.
Et tule saamaan etenkään keski-ikäisenä parisuhteeseen mitään kuumaa ja ihanaa adonista vaan tuollaiset miehet jahtaa kaksvitosia. Muut on sitten syystäkin sinkkuja, luonnehäiriöisiä (saattavat suostua sinua panemaan mutta samalla arvioivat mikä kaikki ulkonäössäsi on pielessä), alkoholisteja, varattuja pettäjiä jne.
Sinulla on sinua hyvin kohteleva mies joka vieläpä haluaa sinua: niitä on todella vaikea löytää nuorenakin, saati sitten yli nelikymppisenä kun ei ole kenenkään miehen ykkös tai edes kakkosvaihtoehto. Kyllä se niin on että kaikenikäiset vapaat miehet on keskimäärin kiinnostuneita max kolmikymppisistä. Olet vain nyt tottunut niin hyvään että elät vähän harhakuvitelmissa. Minä 40 + sinkkuna tiedän ruman totuuden.
Ei siihen intohimoon mutään kuumaa adonista tarvita. Ihan tavallinen mies on hyvä. Ja kyllä sellaisia löytyy joka iässä.
Löytyy, jos tavallinen 50+ mies kelpaa himojen herättäjäksi. Pitää vaan tiedostaa, että 40+ miehet ottaa toisella kierroksella 30-40-vuotiaan naisen.
Kun ei niitä noin vain oteta. Sitä paitsi osa 40+ miehistä menee vallan rakastumaan, ihan itsensä ikäiseen naiseen. SE on reaalimaailmaa. Ei tämän palstan jankutukset siitä että vain naisen iällä on väliä.
Maailma on täynnä 30+ vauvakuumeisia sinkkunaisia, jotka etsii sitoutumiskykyistä miestä. Ja ap:n mies on ilmiselvästi sellainen. SE on reaalimaailmaa.
Kaikki 40+ miehet ei halua enää vauvarumbaan ottamaan mahdollisesti samaa riskiä siitä että seksi loppuu kun vauva on saatu. Osalla on jo isot lapset ja he näkevät tulevaisuudessaan ihan muita asioita kuin vaipanvaihtoa. Ihan oikeasti, voitte yrittää vaahdota nelikymppisille naisille hätää puseroon mutta se ei toimi. Kukaan ei saa uutta parisuhdetta halutessaan helpommin kuin nelikymppinen nainen.
Ja vaikka jotkut naiset täällä vaahtoavat taas sitä että hyviä yksilöitä ei ole tarjolla niin ei sekään pidä paikkaansa. Toki naisen itsensä pitää myös olla hyvä yksilö mutta jos on, kyllä riittää hyviä, itsensä ikäisiä miehiä. Jos on onnekas, kuten itse olen ollut, saattaa jopa kohdata elämänsä rakkauden vähän kypsemmällä iällä.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi väärän ihmisen kanssa, tai sovinnaiseen elämään, siihen että tekee vaan mitä kuuluu tehdä, tai pelkää mitä muut on mieltä. Jossain saattaa olla joku joka tekisi just sut todella onnelliseksi. Ja sinä hänet.
Tämä. Kuinka moni 40+ mies lähtee enää vapaaehtoisesti vauvarumbaan, joka on suurin suhdetta koetteleva tekijä, etenkin seksielämää, tuskin moni, jos voi vapaasti jo nauttia elämästä ja suhde-elämästä. Kuka on kokenut, tietää tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M46 kirjoitti:
Olen mies ja taidan olla samanlaisessa tilanteessa että vaimoa ei kiinnosta enää mikään muu kuin tv-lääkärisarjat tai joogaaminen. Tehkää palvelus naiset ja ottakaa se ero ennemmin kuin kidutatte miehenne kuoliaaksi. Itse en halua lähteä, en pystyisi asumaan kerrostalossa eikä varaa jäädä taloon asumaan. Pakon edessä sitten.
Ja mitä puhetta ollut näistä nuorempien naisten "ottamisista" niin ymmärrän hyvin, eihän taas vaan palattaisi parin vuoden jälkeen samaan tilanteeseen eli kaverisuhteeseen. Itselle kyllä samanikäinen yhdessä olemisesta ja elämisestä kiinnostunut nainen olisi herkkua, mutta semmosen löytäminen tuskin onnistuu.
Itsellä on vielä kaikki himot ja halut sekä kyvyt tallella, jopa lisääntynyt iän myötä niin haluisin elää vielä kun pystyy. Nyt olen jo tottunut enkä ajattele kokoajan, mutta välillä ahistaakin.Komppaan tätä. Eka puoli vuotta ihmettelee tilannetta, kuin asuisi siskonsa kanssa. Toki parisänky jaetaan mutta peitto ei tietenkään "siskon" kanssa heilu. Ei edes kätellä, eikä "siskon" kanssa tietenkään edes halata. Siihen turtuu...
Itselläni lapsiluku täynnä ja piuhat poikki. Laskin että nelisen tonnia menee kuussa "siskoon" rahaa (olen siis varsin varakas). Alle 30v lapsia ei jaksa ja omanikäistä vapaata ja kunnollista naisseuraa ei varmaan tällainen äijä enää edes saa.
M47
Se sisaruuden tunne voi johtua myös piuhojen poikki laittamisesta. Aika monelle on käynyt niin.
Miten miehen piuhojen poikkilaittaminen vaikuttaa naisen haluihin miestään kohtaan?
Toisinpäin kyllä voi ymmärtää mutta ainakin itselläni se vaan lisäsi seksihaluja kun ei ole pelkoa paljaallakaan enää lapsista. Seksitauteihin taas on lääkkeet eikä täällä ikuisuutta eletä
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Niin - jos ap päästät miehesi vapaalle eroamalla, biologia toimii siten että miehesi hakee naisia kategoriasta miehen ikä / 2 + 7. Eli 50v mies hakee naisia n. 32v
Ja myös löytää.
Sinulle kaava toimii toki toisinpäin eli (naisen ikä - 7) * 2 eli jos olet 40v, niin sinua katsovat miehet ovat n. 66v
Oletko tähän valmis?
Ex-vaimo otti eron 42 v, takana oli 17 yhteistä vuotta. Oli minua 5 v. nuorempi.
Uusi avokkini on minua vuoden nuorempi. Välissä ei ollut ketään. En ole varakas, pitkä tai sporttinen.
M50
Älä höpötä. Hyvin harva tuon ikäinen nainen haluaa huomattavasti vanhempaa miestä, ellei se mies sitten ole joku Mikko Leppilampi tai Samu Haber. Suomessahan pariskuntien ikäerot ovat varsin pieniä.