Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettämistä paheksutaan, kun ihmisten suhteet on näin stanan väljähtäneitä?
Ne on ne emännät siellä tylsissä suhteissaan, kun paheksuu. Tosiasia on, että nykyinen ihanne koko elämän kestävästä yksiavioisesta _intohimoisesta_ avioliitosta ei ole realistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mun naisserkku meni naimisiin 18-vuotiaana ja on vieläkin 44-vuotiaana naimisissa saman miehen kanssa, vaikka hän ovn jo kahdesti hakeneet avioeroa, mutta molemmilla kerroilla on vetäny hakemuksen pois. He eivät vaan enää uskalla erota, kun se olisi taloudellisesti kannattamatonta eikä uutta kumppania kuitenkaan löytyisi.
Serkkusi ukko pettää ja jäänyt kiinni kahdesti, vähintään.
Serkkusi pistää erohakemuksen. Ukko käyttäytyy hyvin aikansa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettämistä paheksutaan, kun ihmisten suhteet on näin stanan väljähtäneitä?
Ne on ne emännät siellä tylsissä suhteissaan, kun paheksuu. Tosiasia on, että nykyinen ihanne koko elämän kestävästä yksiavioisesta _intohimoisesta_ avioliitosta ei ole realistinen.
Olen se joka kirjotti just +30 v suhteesta mikä tänä kesänä pääty eroon.
Pikku syrjähypyt, tyyliin one night stand, mistä en tiedä, mutta saattanut epäillä, eivät johtaneet meillä eroon.
Vaan mieheni selvä rastuminen/ihastuminen toiseen naiseen. Samalla muuttunut käytös minua kohtaan. Oli veemäinen ja ylimielinen ajottain.
Ei kukaan eroa pitkästä suhteesta yksittäisistä syrjähypyistä johtuen. Turha luulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Hyvät 40+ miehet on varattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettämistä paheksutaan, kun ihmisten suhteet on näin stanan väljähtäneitä?
Ne on ne emännät siellä tylsissä suhteissaan, kun paheksuu. Tosiasia on, että nykyinen ihanne koko elämän kestävästä yksiavioisesta _intohimoisesta_ avioliitosta ei ole realistinen.
Ja kaikki eivät ole sitä nopean mielihyväperiaatteen ajamana toimivaa ihmistyyppiä jotka asettavat jatkuvan intohimon kokemisen arvomaailmansa kärkeen. Osa ihmisistä ymmärtää ettei jonkin halun mieleen juolahtaminen tarkoita sitä, että sitä pitäisi välittömästi lähteä vahvistamaan ja toteuttamaan käytännössä.
Itse en haluaisi elää impulsiivista ja jatkuvasti ihmissuhdetta vaihtavaa elämää. Luonnollisesti en myöskään etsi kumppania joka sellaisella draivilla halujensa perässä juoksee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkää liittoa mutta miehistä O sen verran kokemusta että sanoisin jotta älä hyvä ihminen haihattele joutavia! Sinulla on unelmien parisuhde ja mies joita on vain harvalla. Ihan oikeasti.
Et tule saamaan etenkään keski-ikäisenä parisuhteeseen mitään kuumaa ja ihanaa adonista vaan tuollaiset miehet jahtaa kaksvitosia. Muut on sitten syystäkin sinkkuja, luonnehäiriöisiä (saattavat suostua sinua panemaan mutta samalla arvioivat mikä kaikki ulkonäössäsi on pielessä), alkoholisteja, varattuja pettäjiä jne.
Sinulla on sinua hyvin kohteleva mies joka vieläpä haluaa sinua: niitä on todella vaikea löytää nuorenakin, saati sitten yli nelikymppisenä kun ei ole kenenkään miehen ykkös tai edes kakkosvaihtoehto. Kyllä se niin on että kaikenikäiset vapaat miehet on keskimäärin kiinnostuneita max kolmikymppisistä. Olet vain nyt tottunut niin hyvään että elät vähän harhakuvitelmissa. Minä 40 + sinkkuna tiedän ruman totuuden.
Ei siihen intohimoon mutään kuumaa adonista tarvita. Ihan tavallinen mies on hyvä. Ja kyllä sellaisia löytyy joka iässä.
Löytyy, jos tavallinen 50+ mies kelpaa himojen herättäjäksi. Pitää vaan tiedostaa, että 40+ miehet ottaa toisella kierroksella 30-40-vuotiaan naisen.
Kun ei niitä noin vain oteta. Sitä paitsi osa 40+ miehistä menee vallan rakastumaan, ihan itsensä ikäiseen naiseen. SE on reaalimaailmaa. Ei tämän palstan jankutukset siitä että vain naisen iällä on väliä.
Maailma on täynnä 30+ vauvakuumeisia sinkkunaisia, jotka etsii sitoutumiskykyistä miestä. Ja ap:n mies on ilmiselvästi sellainen. SE on reaalimaailmaa.
Kaikki 40+ miehet ei halua enää vauvarumbaan ottamaan mahdollisesti samaa riskiä siitä että seksi loppuu kun vauva on saatu. Osalla on jo isot lapset ja he näkevät tulevaisuudessaan ihan muita asioita kuin vaipanvaihtoa. Ihan oikeasti, voitte yrittää vaahdota nelikymppisille naisille hätää puseroon mutta se ei toimi. Kukaan ei saa uutta parisuhdetta halutessaan helpommin kuin nelikymppinen nainen.
Ja vaikka jotkut naiset täällä vaahtoavat taas sitä että hyviä yksilöitä ei ole tarjolla niin ei sekään pidä paikkaansa. Toki naisen itsensä pitää myös olla hyvä yksilö mutta jos on, kyllä riittää hyviä, itsensä ikäisiä miehiä. Jos on onnekas, kuten itse olen ollut, saattaa jopa kohdata elämänsä rakkauden vähän kypsemmällä iällä.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi väärän ihmisen kanssa, tai sovinnaiseen elämään, siihen että tekee vaan mitä kuuluu tehdä, tai pelkää mitä muut on mieltä. Jossain saattaa olla joku joka tekisi just sut todella onnelliseksi. Ja sinä hänet.
Tämä. Kuinka moni 40+ mies lähtee enää vapaaehtoisesti vauvarumbaan, joka on suurin suhdetta koetteleva tekijä, etenkin seksielämää, tuskin moni, jos voi vapaasti jo nauttia elämästä ja suhde-elämästä. Kuka on kokenut, tietää tämän.
Aika moni. Ja ne halutut miehet, jotka eivät lähde, hyödyntävät Tinderiä irtoseksiin eikä parisuhde kiinnosta.
40+ naiselle jää siis vaihtoehdoiksi joko irtoseksi/tapailusuhde tai parisuhde moniongelmaisen miehen kanssa.
Kannattaa ottaa eronnut mies jolla on jo lapsia. He jotka ovat jo kokeneet vauvarumban eivät missään nimessä halua sitä uudelleen. Omalle miehelleni olisi katastrofi saada vielä lapsia ja jos sinkkuuntuisi niin varmasti välttelisi alle nelikymppisiä naisia, koska tunnetusti näiden ainoa syy deittailla vanhempia miehiä on epätoivo ja lapsihaaveet.
Uusperhearki houkuttaa, vai? :D
No ei 40+ ikäisenä uusperhearki enää välttämättä ole sitä kaaosta mitä se olisi voinut olla 10 vuotta aiemmin. Me oltiin molemmat 44 kun tavattiin, miehen lapset 13 ja 15. Alkuun tapailtiin miehen lapsivapailla viikoilla, nopeasti myös lapsiviikoilla. Pian lapset alkoivat itsenäistyä ja kaivata omaa aikaa, me hengailtiin miehen kanssa yhdessä. Mulla oli lasten kanssa hyvät välit, tehtiin myös paljon neljästään. Nyt ovat aikuisia. Elämäni ei ole hankaloitunut koskaan promillenkaan vertaa sen vuoksi että miehellä on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121 jatkaa, parasta mitä on, voit luottaa mieheesi. 🤗
Miten voit tästä olla varma?
Ei kukaan tiedä mitä apn miehen päässä liikkuu tai mitä tekee millonkin ja kenen kanssa.
Ap ja miehensä eivät ole siameesiset kaksoset.
Hyvät 40+ miehet on varattuja.[/quote]
Ei ne ole. Pitkät parisuhteet pikkulapsi-vaiheineen on niin vaikeita että ihan hyviä ihmisiä päätyy eroamaan. En ole huono nainen eikä miesystäväni joka on eronnut jo kahdesti ole huono mies vaan tosi ihana ja huomaavainen, just hyvä mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin siinä usein käy, jos ei nuorena koe jänniksiä ja pettymyksiä vaan onnistuu heti löytämään hyvän miehen. Avoin suhde voisi auttaa.
On niitä jänniksiä koettu, joskus sillon alle parikymppisenä hetken aikaa.
Mutta siis oikeasti, vieläkö edes hyvin pitkässä parisuhteessa voi kokea vetovoimaa toiseen? Tai siis ilmeisesti voi, kun miehenikin kokee minuun, mutta naiset?
Ap
Ei voi. Jotkut vain luulee, kun ovat tottuneet johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettämistä paheksutaan, kun ihmisten suhteet on näin stanan väljähtäneitä?
Ne on ne emännät siellä tylsissä suhteissaan, kun paheksuu. Tosiasia on, että nykyinen ihanne koko elämän kestävästä yksiavioisesta _intohimoisesta_ avioliitosta ei ole realistinen.
Ja kaikki eivät ole sitä nopean mielihyväperiaatteen ajamana toimivaa ihmistyyppiä jotka asettavat jatkuvan intohimon kokemisen arvomaailmansa kärkeen. Osa ihmisistä ymmärtää ettei jonkin halun mieleen juolahtaminen tarkoita sitä, että sitä pitäisi välittömästi lähteä vahvistamaan ja toteuttamaan käytännössä.
Itse en haluaisi elää impulsiivista ja jatkuvasti ihmissuhdetta vaihtavaa elämää. Luonnollisesti en myöskään etsi kumppania joka sellaisella draivilla halujensa perässä juoksee.
Lisäksi olet sitä vastenmielistä ihmistyyppiä, joka pitää itseään niin kovin paljon muita erinomaisempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Hyvät 40+ miehet on varattuja.
Mulla on sulle iloisia uutisia. Ei ne kaikki ole! Puolet liitoista päättyy eroon, mutta se ei tarkoita että puolet miehistä ja naisista olisi huonoja. Moni tässäkin ketjussa eroa suunnitteleva on varmasti hyvä ihminen ja heillä on hyvät miehet. He vaan ovat ryssineet asiat keskenään tai eivät ole koskaan sopineetkaan toisilleen.
Minunkin mieheni oli eronnut riitaisasta suhteesta. Silti hän on hyvä mies. Meillä on nyt lähes 10 vuoden aikana ollut 2 riitaa, minkä näkisin kertovan siitä että me vaan sovitaan paremmin yhteen, ja toki ollaan aikaisempia ja vähemmän dramaattisia kuin nuoruuden liitoissa ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkää liittoa mutta miehistä O sen verran kokemusta että sanoisin jotta älä hyvä ihminen haihattele joutavia! Sinulla on unelmien parisuhde ja mies joita on vain harvalla. Ihan oikeasti.
Et tule saamaan etenkään keski-ikäisenä parisuhteeseen mitään kuumaa ja ihanaa adonista vaan tuollaiset miehet jahtaa kaksvitosia. Muut on sitten syystäkin sinkkuja, luonnehäiriöisiä (saattavat suostua sinua panemaan mutta samalla arvioivat mikä kaikki ulkonäössäsi on pielessä), alkoholisteja, varattuja pettäjiä jne.
Sinulla on sinua hyvin kohteleva mies joka vieläpä haluaa sinua: niitä on todella vaikea löytää nuorenakin, saati sitten yli nelikymppisenä kun ei ole kenenkään miehen ykkös tai edes kakkosvaihtoehto. Kyllä se niin on että kaikenikäiset vapaat miehet on keskimäärin kiinnostuneita max kolmikymppisistä. Olet vain nyt tottunut niin hyvään että elät vähän harhakuvitelmissa. Minä 40 + sinkkuna tiedän ruman totuuden.
Ei siihen intohimoon mutään kuumaa adonista tarvita. Ihan tavallinen mies on hyvä. Ja kyllä sellaisia löytyy joka iässä.
Löytyy, jos tavallinen 50+ mies kelpaa himojen herättäjäksi. Pitää vaan tiedostaa, että 40+ miehet ottaa toisella kierroksella 30-40-vuotiaan naisen.
Kun ei niitä noin vain oteta. Sitä paitsi osa 40+ miehistä menee vallan rakastumaan, ihan itsensä ikäiseen naiseen. SE on reaalimaailmaa. Ei tämän palstan jankutukset siitä että vain naisen iällä on väliä.
Maailma on täynnä 30+ vauvakuumeisia sinkkunaisia, jotka etsii sitoutumiskykyistä miestä. Ja ap:n mies on ilmiselvästi sellainen. SE on reaalimaailmaa.
Kaikki 40+ miehet ei halua enää vauvarumbaan ottamaan mahdollisesti samaa riskiä siitä että seksi loppuu kun vauva on saatu. Osalla on jo isot lapset ja he näkevät tulevaisuudessaan ihan muita asioita kuin vaipanvaihtoa. Ihan oikeasti, voitte yrittää vaahdota nelikymppisille naisille hätää puseroon mutta se ei toimi. Kukaan ei saa uutta parisuhdetta halutessaan helpommin kuin nelikymppinen nainen.
Ja vaikka jotkut naiset täällä vaahtoavat taas sitä että hyviä yksilöitä ei ole tarjolla niin ei sekään pidä paikkaansa. Toki naisen itsensä pitää myös olla hyvä yksilö mutta jos on, kyllä riittää hyviä, itsensä ikäisiä miehiä. Jos on onnekas, kuten itse olen ollut, saattaa jopa kohdata elämänsä rakkauden vähän kypsemmällä iällä.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi väärän ihmisen kanssa, tai sovinnaiseen elämään, siihen että tekee vaan mitä kuuluu tehdä, tai pelkää mitä muut on mieltä. Jossain saattaa olla joku joka tekisi just sut todella onnelliseksi. Ja sinä hänet.
Tämä. Kuinka moni 40+ mies lähtee enää vapaaehtoisesti vauvarumbaan, joka on suurin suhdetta koetteleva tekijä, etenkin seksielämää, tuskin moni, jos voi vapaasti jo nauttia elämästä ja suhde-elämästä. Kuka on kokenut, tietää tämän.
Aika moni. Ja ne halutut miehet, jotka eivät lähde, hyödyntävät Tinderiä irtoseksiin eikä parisuhde kiinnosta.
40+ naiselle jää siis vaihtoehdoiksi joko irtoseksi/tapailusuhde tai parisuhde moniongelmaisen miehen kanssa.
Kannattaa ottaa eronnut mies jolla on jo lapsia. He jotka ovat jo kokeneet vauvarumban eivät missään nimessä halua sitä uudelleen. Omalle miehelleni olisi katastrofi saada vielä lapsia ja jos sinkkuuntuisi niin varmasti välttelisi alle nelikymppisiä naisia, koska tunnetusti näiden ainoa syy deittailla vanhempia miehiä on epätoivo ja lapsihaaveet.
Uusperhearki houkuttaa, vai? :D
No ei 40+ ikäisenä uusperhearki enää välttämättä ole sitä kaaosta mitä se olisi voinut olla 10 vuotta aiemmin. Me oltiin molemmat 44 kun tavattiin, miehen lapset 13 ja 15. Alkuun tapailtiin miehen lapsivapailla viikoilla, nopeasti myös lapsiviikoilla. Pian lapset alkoivat itsenäistyä ja kaivata omaa aikaa, me hengailtiin miehen kanssa yhdessä. Mulla oli lasten kanssa hyvät välit, tehtiin myös paljon neljästään. Nyt ovat aikuisia. Elämäni ei ole hankaloitunut koskaan promillenkaan vertaa sen vuoksi että miehellä on lapsia.
Jep, ja lapsettomalle miehen lapset voivat olla myös ihan mieletön rikkaus.
T. äitipuoli kelle bonuslapset ovat parasta mitä elämä antanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon tärkeämpää on kaverillinen suhde. Intohimo hiipuu joka suhteessa. Jos ei ole kaverillisuutta jäljelle jää tyhjyyttä. Intohimo on ylimainostettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa. Sinulla on nyt jotain hyvin arvokasta. Älä heitä sitä pois minkään huuman takia.
Voisit kokeilla tuoda suhteeseen niitä syvällisiä keskusteluja? Uusi, intiimimpi taso suhteeseen? Ehkä aloittaa yhdessä jokin uusi, haastava harrastus? Näkisit uusia puolia miehessäsi, ja ehkä se intohimokin voisi löytyä.
Ei mieheni kanssa syvälliset keskustelut onnistu, ei ole koskaan onnistuneet. Hän on jäyhä, vähän yksinkertainen mies, ei hän osaa keskustella mitään syvällistä, eikä koe tarvetta. Ei analysoi mitään, ei pohdi mitään, paitsi ehkä jotain hyvin konkreettista asiaa, tyyliin miten joku moottori toimii tms.
Uusi, haastava harrastus 40+ pariskunnalle... Mikäköhän se olisi. Tanssikurssilla joskus käytiin, ja kuntosalilla, mutta ei niistä mitään intohimoa saa. Mies tykkää kalastaa ja pyytelee joskus minua mukaan, mutta mua evvk. Itse harrastan patikointia ja luonnossa liikkumista, mutta miestä ne evvk.
Ap
Kukaan ei ole täydellinen. Aika moni maksaisi mitä vaan teidän suhteestanne. Miehelläsi on paremmat todennäköisyydet eron jälkeen löytää itselleen vaikka joku kolmekymppinen nainen kuin sinulla ikäisesi mies. Ja ne viiskymppisetkin haluaisi mieluummin kolmikymppisen ja pistävät sinut kärsimään siitä huomautellen rypyistä, sadan gramman liikakiloista, lähestyvistä vaihdevuosista jne. Niin se vaan tässä iässä on.
Voit toteuttaa syvällisten keskustelutarpeesi ystävien kanssa tai jossain kirjakerhossa. Olen sitäpaitsi tavannut ns syvällisiä miehiä, lähinnä ne ruotii omia mielestään erinomaisia ajatuksiaan tai ruikuttavat omia ongelmiaan.
Mitä h*ttoa sä suollat tänne tollasta naisvihamielistä roskaa, muka "todellisuutena", kun se ei sitä ole. Ilmeisesti olet nainen, jolla ei ole mitään merkitystä tässä asiassa. Hyvässä kunnossa itsensä pitäneille ja positiivisille on aina kysyntää omanikäsissä.
No minä kadun tällaista päätöstä nytkin, 49 vuoden iässä. Lähdin 42-vuotiaana, koska tosiaan tuntui että olemme kuin sisar ja veli, enkä tuntenut häneen enää seksuaalista intohimoa.
Ero oli alkuun miehelle kamala paikka, kun tuli täysin yllätyksenä. Tarvitsi terapiaa, masennuslääkkeitä yms. Mutta pari vuotta myöhemmin hän löysi uuden, paljon nuoremman naisen ja nyt heillä on jo lapsikin.
Minä sen sijaan - erosta pääsin henkisesti helpommalla, minähän sitä halusinkin, vain syyllisyys masennuksen aiheuttamisesta hyvälle miehelle välillä jäyti. Koin vapaudentunnetta ja ikään kuin uutta nuoruutta. Eka kertaa opiskeluajan jälkeen alkoi ravintolat ja yöelämä kiinnostaa. Kiinnostuneita miehiä löytyi, ja tuli koettua monenlaista seksiä, kaikkea huonosta uskomattoman hyvään.
Mutta: ne ravintoloista löytyneet miehet halusivat vain yhden yön seksiä tai kevyitä pelkkiä seksisuhteita. Niin minäkin aluksi. Se kuitenkin alkoi parissa vuodessa kyllästyttää ja olisin halunnut parisuhteen. Tunsin oloni yksinäiseksi. Mutta en ole löytänyt parisuhdetta, vaikka sitä olen yrittänyt etsiä live-elämästä ja Tinderistä. Miehet joista minä olisin kiinnostunut, eivät ole kiinnostuneita minusta (vaan yleensä nuoremmista). Miehet jotka kiinnostuu minusta eivät kelpaa minulle, eri syistä (mt- tai päihdeongelmat, sairaalloinen ylipaino, ruokkoamattomuus tms). Nyt vasta tajuan millainen aarre se oma järkevä, kiltti, älykäs mieheni oli. Jos nyt voisin saada hänet takaisin, ottaisin heti, vaikka suhde olisi täysin platoninen. Hoitaisin seksiin itse leluilla. Vaan se juna meni jo, ja yksin ollaan ja luultavasti jäänkin, kun on tuo ulkonäkökin alkanut pahasti rupsahtaa viime vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli aikas samanlainem tilanne. Nyt neljän vuoden jälkeen en osaa sanoa kannattiko. Olen kyllä pärjännyt yksin mutta kovasti yksinäistä elämä on. Uutta suhdetta ei löydy kun ri vaan ole miehiä jotka haluaisivat sitoutua edes seurusteluun, suurin osa hakee vain sivusuhdetta ja satunnaista seksiä. Eli ei se intohimo miehiin mihinkään ole johtanut. Mieti mitä arvotat ja mikä on tärkeää. Itse ajattelin että olisin onnellisempi vaikak yksin. En ole, en niinkään kaipaa ex miestä enkä parisuhdetta mutta yksilönä kuitenkin olin onnellisempi osana kaverillista kumppanuutta kuin tässä nykytilassa missä kelpaan vain seksiin vaimon selän takana.
Kiitos vastauksestasi. Haluaisin kuulla vielä vähän lisää, eli sinäkö nimenomaan erotessasi halusit uuden suhteen? Ja se vetää mielen matalaksi, ettei sitä nyt ole löytynyt?
Pohdin siis että katuisinko minäkin, lähtökohtani kun on kuitenkin se, etten oikeastaan ajattele haluavani mitään uutta suhdetta. En halua ainakaan sitoutua enää, se tuntuu siltä että sitoisin itseni taas kultaiseen häkkiin, kuten nyt tunnen olevani. Kiinni yhdessä ihmisessä ja niin moni ovi on suljettu. Kaikessa pitää ottaa toinen huomioon.
Ajatuksissani ja haaveissani olen itsellinen nainen, joka reissaa ystävien kanssa ja itsekseen, ja ehkä joskus flirttailee ja viettää hetken jonkun kivan tyypin kanssa, muttei sen kummempaa. Enkä siis mitään sänkyseikkailuja ole hakemassa, mutta niitäkin saisi olla, JOS sattuisi vetovoimaa löytymään.
Mikä siis on se mitä kaverillisesta kumppanuudesta kaipaat, millaisissa tilanteissa?
Ap
Itsellinen keski-ikäinen nainen (ja mies) on hyvin todennäköisesti yksinäinen nainen. Jos sinkkuystäväsi ovat kovia reissaajia (sen sijaan että etsivät lähinnä epätoivoisesti parisuhdetta) niin mikset voi tehdä noita reissuja jo nyt? Tai yksin?
Oletkohan koskaan elellyt pitempään sinkkuna-minä olen nyt 10 vuotta ja olen ihan äärettömän yksinäinen sekä kateellinen perheellisille kavereille. Koen elämän ihan turhaksi. Mitään hienoa tässä itsellisyydessä ei kyllä näin keski-ikäisenä ole. On vaan tyhjää, hiljaista eikä kukaan tosiaankaan ota minua millään tavalla huomioon.
Miksen voi tehdä reissuja jo nyt... No, mieheni ei kauheasti tykkää, jos menen naisystävieni kanssa. Ei nyt suoraan kielläkään, mutta saattaa sanoa "se ja se ihmetteli miksi lähdit ystäväsi kanssa etkä minun" ja mies myös vähän syyllistää jos lähden, muistuttelee muka leikillään naureskellen että olenhan sitten kunnolla, mutta tiedän hänen olevan vähän epävarma ja mustasukkainen (vaikkei sinänsä tarvitsisi) ja tämä taas vie terän reissujen mukavuudesta itseltäni, kun tiedän että mies vähän murjottaa kotona.
Yksin en todellakaan voisi lähteä reissuun, se aiheuttaisi jo niin suurta ihmetystä ja epäluuloa, ettei tulisi kuuloonkaan. Ja toisekseen mies tietysti haluaisi tulla mukaan ja loukkaantuisi, jos en ottaisi.
Kyllä mieheni kanssa reissataan kaksinkin, mutta se on, noh, tylsää. Mies selaa kännykkäänsä esim. kun olemme syömässä, emme keskustele oikein mistään, istumme hiljaa vähän tylsääntyneinä yhdessä.
Ja jos yritän puhua vieraiden kanssa, mies ei osallistu keskusteluun, on jäyhä ja juro vieressä ja se siitä sitten...Ap
Kuulostaa siltä, että todellisuudessa suhteessanne hiertää tosi moni muukin asia kuin seksi.
Jaa? Eikö nuo nyt olekaan pikkuasioita? Ei me kuitenkaan riidellä mistään. Eikä mies mua kiellä lähtemästä mihinkään, ei tosin tykkääkään, mutta jos näistä valitan, niin eikö mulle sitten huudeta että valitan turhasta ja mikään suhde ja kukaan mies ei ole täydellinen?
Ap
Ette riitele, mutta mies huutaa sulle? (Tai siis häh, en ihan ymmärtänyt nyt, vai tarkoititko palstalaisia? vai onko nuo viimeiset siis miehesi sanomisia vai mitä häh?)
No mutta, on se vähän erikoista jos ei saa noraalisti mennä ja tehdä ihan vaan mustasukkaisuuden takia. Kaipaat itsellisyyttä ja vapautta siis siksi, kun miehesi on ainkin jonkn verran kontrolloiva, etkä voi suhteessa tehdä ihan normaaleja asioita vapaasti. Tulee seurauksia (mies vähintään murjottaa) jos menet ja teet ja reissaat.
Niin kuin edellä mainittu, kokeile ensin aloittaa ns. Oma elämä parisuhteen sisällä eli matkustele kavereiden kanssa tai yksin ja älä välitä miehen mökötyksestä. Sitten näät riittääkö se ja miten mies reagoi.
Itse olen 50+ nainen ja elänyt kaverillisessa suhteessa varmaan 10 vuotta. Yhdessä oltu 29 v.. Meillä on ollut enemmänkin miehen haluttomuutta, nykyään minunkin. Meillä ei ole oikein suurta tunnesidettäkään enää. Jutut vähissä, matkustelen yksin tai kavereiden kanssa. Montaa sanaa ei viikossa vaihdeta. Asumme kuitenkin isossa omakotitalossa, niin kummallakin on tilaa olla omillaan.
Yhdessä pysytään, kun mitään suurta draamaa ei ole ja kumpikaan ei haikaile uutta suhdetta. Välillä kyllä mietin, että voi kun mies löytäisi uuden, niin tulisi pakollinen ero. Sitten ainakin tapahtuisi jotain. 😁
Vierailija kirjoitti:
No minä kadun tällaista päätöstä nytkin, 49 vuoden iässä. Lähdin 42-vuotiaana, koska tosiaan tuntui että olemme kuin sisar ja veli, enkä tuntenut häneen enää seksuaalista intohimoa.
Ero oli alkuun miehelle kamala paikka, kun tuli täysin yllätyksenä. Tarvitsi terapiaa, masennuslääkkeitä yms. Mutta pari vuotta myöhemmin hän löysi uuden, paljon nuoremman naisen ja nyt heillä on jo lapsikin.
Minä sen sijaan - erosta pääsin henkisesti helpommalla, minähän sitä halusinkin, vain syyllisyys masennuksen aiheuttamisesta hyvälle miehelle välillä jäyti. Koin vapaudentunnetta ja ikään kuin uutta nuoruutta. Eka kertaa opiskeluajan jälkeen alkoi ravintolat ja yöelämä kiinnostaa. Kiinnostuneita miehiä löytyi, ja tuli koettua monenlaista seksiä, kaikkea huonosta uskomattoman hyvään.
Mutta: ne ravintoloista löytyneet miehet halusivat vain yhden yön seksiä tai kevyitä pelkkiä seksisuhteita. Niin minäkin aluksi. Se kuitenkin alkoi parissa vuodessa kyllästyttää ja olisin halunnut parisuhteen. Tunsin oloni yksinäiseksi. Mutta en ole löytänyt parisuhdetta, vaikka sitä olen yrittänyt etsiä live-elämästä ja Tinderistä. Miehet joista minä olisin kiinnostunut, eivät ole kiinnostuneita minusta (vaan yleensä nuoremmista). Miehet jotka kiinnostuu minusta eivät kelpaa minulle, eri syistä (mt- tai päihdeongelmat, sairaalloinen ylipaino, ruokkoamattomuus tms). Nyt vasta tajuan millainen aarre se oma järkevä, kiltti, älykäs mieheni oli. Jos nyt voisin saada hänet takaisin, ottaisin heti, vaikka suhde olisi täysin platoninen. Hoitaisin seksiin itse leluilla. Vaan se juna meni jo, ja yksin ollaan ja luultavasti jäänkin, kun on tuo ulkonäkökin alkanut pahasti rupsahtaa viime vuosina.
Tuo ei vastaa todellisuutta. Mulla on ollut tuo tunne 24-v lähtien jatkuvasti, että vaan huonoja kaikkialla. Ja huonoja ovat olleetkin, mutta kaikki tavattu deittisovelluksissa. Siellä tuntuu olevan paljon peroonallisuushäiriöisiä tai alkoholisoituneita. En siis löydä ketään, vaikka paljon vaatimattoman näköisemmillä on kumppanit.
Uusperhearki houkuttaa, vai? :D