Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat asua aamutohvelin kanssa niin asu. Aika moni täällä tuntuu hakevan turvaa ympärilleen- sitähän se on, jos ei uskalla ottaa mitään riskejä elämässä. Aika pitkä matka tonne kasikymppiin- mietippä sitä. Toinen kysymys- kenelle elät omaa elämääsi? Kiinnostaako joitain että elät kulissiliitossa? Vastaan tähän- ei kiinnosta. Eikä kukaan selkään taputtele.
Olisi kiva kuulla kommentteja heiltä, jotka EIVÄT OLE eronneet tuossa tilanteessa. Kaduttiko yhteen jääminen nyt myöhemmin, puuttuuko jotain yhä? Muuttuiko jokin?
Onko tuo vaihe, jonka yli kannattaa vain yrittää päästä?
Yhteinen isovanhemmuus olisi kyllä ihanaa, ja siitä ei kyllä kuule oikein mitään keneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa moni on väittänyt, että kaikki miehet haluaisivat alle 40-vuotiaan naisen. Kuitenkin jos miehellä on jo lapsia ja hän ei enää itse halua lisää lapsia ja haluaa varmistua, ettei lapsia tule lisää niin ei sellainen mies ota lapsetonta kolmekymppistä naista, koska usein tuollainen nainen haluaa vielä lapsia. Jos mies haluaa varmistua, ettei tule lapsia niin hän ottaa lähempänä 50-vuotiaan naisen. Sterilointi on tietenkin myös varma ehkäisykeino, jos mies on siihen valmis ja se mahdollistaa myös nuoremman naisen ottamisen ilman pelkoa lasten saannista.
Noin puolet miehistä ei ole koskaan ollut kiinnostuneita lasten saamisesta, ei edes yhdestäkään. Tietenkin on aina niitä miehiä, jotka eivät ymmärrä, että seksi ilman ehkäisyä nuoren naisen kanssa voi johtaa lapsiin, mutta jo lapsia saanut mies todennäköisemmin jo ymmärtää tämän.
Ap:n kannattaa vähän kysellä tätä lapsiasiaa kautta rantain mieheltä, koska uusperhe ei omien lasten kannalta ole kovin toivottava ja on riski, että uusperheen isä hylkää entiset aikuiset lapsensa tai aikaa ei jää lastenlasten hoitoon.
30+ nainen kiihottaa enemmän, ei siinä mitään järjellä ajatella LOL M48
50-vuotiaskin nainen on 30+
Tarkkuutta ilmaisuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla kommentteja heiltä, jotka EIVÄT OLE eronneet tuossa tilanteessa. Kaduttiko yhteen jääminen nyt myöhemmin, puuttuuko jotain yhä? Muuttuiko jokin?
Onko tuo vaihe, jonka yli kannattaa vain yrittää päästä?
Yhteinen isovanhemmuus olisi kyllä ihanaa, ja siitä ei kyllä kuule oikein mitään keneltäkään.
Päätä itse. Monilla ei puutu vaikka jotkut epävakaat muuta väittävät.
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Tuo olisi vähintäänkin reilua miestä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa myös lasten kannalta. Todennäköistä on että miehesi löytää piankin uuden ja uusperhe kuviot ovat todella rasittavia.
Itse yrittäisin kaikin keinoin elvyttää olemassaolevaa suhdetta.
Ja yksinäisyydestä.
Se iskee aamulla kun luet lehteä ja haluaisit kommentoida jotain. Tai yöllä kun heräät painajaiseen ja valvot yksin. Kukaan ei ole kysymässä että mitäs nyt? Ketään ei kiinnosta -jollei kyse ole hengen hädästä.Kestoyksinäisenä tilanteita joissa yksinäisyys iskee:
- Aamulla kun herää tyhjässä kodissa, kukaan ei toivota huomenia.
- Ulos kun menee, kaupunki on täynnä nauravia ja juttelevia pariskuntia ja perheitä, itse on vain turhanpäiväinen irrallinen höyhen joka ei merkitse kellekään mitään.
-Töissä tms paikoissa ihmiset juttelevat iloisesti asioista joita ovat tehneet viikonloppuna puolisonsa tai perheensä kanssa. Itse hymyilee vieressä ja muistelee telkkarin ääressä vietettyä viikonloppua.
-Päivän aikana kukaan ei laita whatsapp viestejä, soittele tai mitään muutakaan.
-Tyhjään kotiin tullessa kukaan ei tervehdi, ole paikalla, kysy mitä voisi tuoda kaupasta siellä käydessään, tule viereen sohvalle ja sänkyyn.Kun osalla tuon kaltaiset kokemukset ovat arkea siinä parisuhteessakin. Kun on se puoliso, joka ei kysy tai kommentoi yhdellä sanalla ruudun äärestä ajatukset jossain ihan muualla. Yhdessä voi olla myös yksinäinen. Silloin siitä ei monen mielestä saisi olla edes surullinen, kun "onhan sulla puoliso".
Miksi olla hetkeäkään liian kauan tällaisen puolison kanssa?
No siis niinpä, ja miksi luonnehtia tuollaista suhdetta "ihan hyväksi"? Mä en ainakaan pitäisi "ihan hyvänä" suhdetta, jossa koen, että olen täysin yksin eikä puoliso ollenkaan välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaako kenestäkään muusta siltä, että ainakin puolet näistä "minä lähdin ja nyt kelpaan vain vanhoille tai huonoille ja rupsahdan vauhdilla" -kommenteista on miesten kirjoittamia? Ja vieläpä niin että sama tai muutama sama mies keksii aina uuden epäonnistumistarinan. Naisten vapaus ahdistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaako kenestäkään muusta siltä, että ainakin puolet näistä "minä lähdin ja nyt kelpaan vain vanhoille tai huonoille ja rupsahdan vauhdilla" -kommenteista on miesten kirjoittamia? Ja vieläpä niin että sama tai muutama sama mies keksii aina uuden epäonnistumistarinan. Naisten vapaus ahdistaa?
No ainakaan oikeassa elämässä tuo ilmiö ei näy, etteivät lähes kaikki naiset +40 iässä kelpaa miehille. Tinderissä on ihan jäätävät karjamarkkinat jokaisella +40-vuotiaalla tuntemallani sinkkunaisella. Miehillä tilanne päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Eipä siinä mitään muutakaan voi tehdä. Joskus totuus sattuu, mutta toisen on vain saatava tietää tällainen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa myös lasten kannalta. Todennäköistä on että miehesi löytää piankin uuden ja uusperhe kuviot ovat todella rasittavia.
Itse yrittäisin kaikin keinoin elvyttää olemassaolevaa suhdetta.
Ja yksinäisyydestä.
Se iskee aamulla kun luet lehteä ja haluaisit kommentoida jotain. Tai yöllä kun heräät painajaiseen ja valvot yksin. Kukaan ei ole kysymässä että mitäs nyt? Ketään ei kiinnosta -jollei kyse ole hengen hädästä.Kestoyksinäisenä tilanteita joissa yksinäisyys iskee:
- Aamulla kun herää tyhjässä kodissa, kukaan ei toivota huomenia.
- Ulos kun menee, kaupunki on täynnä nauravia ja juttelevia pariskuntia ja perheitä, itse on vain turhanpäiväinen irrallinen höyhen joka ei merkitse kellekään mitään.
-Töissä tms paikoissa ihmiset juttelevat iloisesti asioista joita ovat tehneet viikonloppuna puolisonsa tai perheensä kanssa. Itse hymyilee vieressä ja muistelee telkkarin ääressä vietettyä viikonloppua.
-Päivän aikana kukaan ei laita whatsapp viestejä, soittele tai mitään muutakaan.
-Tyhjään kotiin tullessa kukaan ei tervehdi, ole paikalla, kysy mitä voisi tuoda kaupasta siellä käydessään, tule viereen sohvalle ja sänkyyn.Kun osalla tuon kaltaiset kokemukset ovat arkea siinä parisuhteessakin. Kun on se puoliso, joka ei kysy tai kommentoi yhdellä sanalla ruudun äärestä ajatukset jossain ihan muualla. Yhdessä voi olla myös yksinäinen. Silloin siitä ei monen mielestä saisi olla edes surullinen, kun "onhan sulla puoliso".
Miksi olla hetkeäkään liian kauan tällaisen puolison kanssa?
No siis niinpä, ja miksi luonnehtia tuollaista suhdetta "ihan hyväksi"? Mä en ainakaan pitäisi "ihan hyvänä" suhdetta, jossa koen, että olen täysin yksin eikä puoliso ollenkaan välitä.
Niinpä. Suhde, jossa en ole kiinnostunut seksuaalisesti kumppanistani ei ole "ihan hyvä" vaan umpisurkea ja olisi loppunut jo aikapäiviä sitten. Ei ole mitään arvoa tuollaisella minulle.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaako kenestäkään muusta siltä, että ainakin puolet näistä "minä lähdin ja nyt kelpaan vain vanhoille tai huonoille ja rupsahdan vauhdilla" -kommenteista on miesten kirjoittamia? Ja vieläpä niin että sama tai muutama sama mies keksii aina uuden epäonnistumistarinan. Naisten vapaus ahdistaa?
Toisaalta voihan se olla niinkin että ne jotka ovat rupsahtaneet vauhdilla kelpaavatkin vain vanhoille tai huonoille.
40+ naisen on oikeasti helppo erottua edukseen ikäistensä joukossa jos on ikänsä treenannut ja näyttää siltä. Terveelliset elämäntavat näkyvät koko olemuksessa muutenkin ja kroppa kun on kuosissa niin ottajia riittää ihan niistä oman ikäisistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Eli vika on 100 prosenttia sinussa ja sinun päässäsi. Eipä siinä. Sääli miestäsi että ylipäätän alkoi kanssasi olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntuvat kuvittelevan, että se 40+ mies saa heti uuden jonkun nuoren kauniin 30v naisen. Miksi joku nuori kaunis 30v nainen haluaisi väkisin jonkun 10v vanhemman, lapset tehneen miehen ja ryhtyisi johonkin uusioperhepainajaiseen kun lapsettomia ikätoverimiehiä on pilvin pimein? Mahtaa olla varsinaisia alfauroksia nää teidän miehet
Naiset ajattelevat omasta miehestään paljon positiivisemmin, kuin kukaan muu nainen. Jos 40-vuotias mies jäisi sinkuksi, niin tilanne olisi hyvin toivoton naisten suhteen ilman poikkeuksellisen hyvää ulkonäköä tai varallisuutta. Tosin sama se on minkä ikäisissä miehissä tahansa.
Olen 30 ja odottelen tässä tälläkin hetkellä että yksi 40+ mies vapautuisi. Ei ole varsinaisesti komea eikä rikaskaan mutta kiltin ja tasapainoisen oloinen. Joten en usko tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Eli vika on 100 prosenttia sinussa ja sinun päässäsi. Eipä siinä. Sääli miestäsi että ylipäätän alkoi kanssasi olemaan.
Niinpä. Yrität selkeästi provosoida, mutta en minä kiellä sanomaasi, vaan olen jopa samaa mieltä. Nyt on vaan myöhäistä katua, tehtyä en saa tekemättömäksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa myös lasten kannalta. Todennäköistä on että miehesi löytää piankin uuden ja uusperhe kuviot ovat todella rasittavia.
Itse yrittäisin kaikin keinoin elvyttää olemassaolevaa suhdetta.
Ja yksinäisyydestä.
Se iskee aamulla kun luet lehteä ja haluaisit kommentoida jotain. Tai yöllä kun heräät painajaiseen ja valvot yksin. Kukaan ei ole kysymässä että mitäs nyt? Ketään ei kiinnosta -jollei kyse ole hengen hädästä.Kestoyksinäisenä tilanteita joissa yksinäisyys iskee:
- Aamulla kun herää tyhjässä kodissa, kukaan ei toivota huomenia.
- Ulos kun menee, kaupunki on täynnä nauravia ja juttelevia pariskuntia ja perheitä, itse on vain turhanpäiväinen irrallinen höyhen joka ei merkitse kellekään mitään.
-Töissä tms paikoissa ihmiset juttelevat iloisesti asioista joita ovat tehneet viikonloppuna puolisonsa tai perheensä kanssa. Itse hymyilee vieressä ja muistelee telkkarin ääressä vietettyä viikonloppua.
-Päivän aikana kukaan ei laita whatsapp viestejä, soittele tai mitään muutakaan.
-Tyhjään kotiin tullessa kukaan ei tervehdi, ole paikalla, kysy mitä voisi tuoda kaupasta siellä käydessään, tule viereen sohvalle ja sänkyyn.Kun osalla tuon kaltaiset kokemukset ovat arkea siinä parisuhteessakin. Kun on se puoliso, joka ei kysy tai kommentoi yhdellä sanalla ruudun äärestä ajatukset jossain ihan muualla. Yhdessä voi olla myös yksinäinen. Silloin siitä ei monen mielestä saisi olla edes surullinen, kun "onhan sulla puoliso".
Miksi olla hetkeäkään liian kauan tällaisen puolison kanssa?
No siis niinpä, ja miksi luonnehtia tuollaista suhdetta "ihan hyväksi"? Mä en ainakaan pitäisi "ihan hyvänä" suhdetta, jossa koen, että olen täysin yksin eikä puoliso ollenkaan välitä.
Niinpä. Suhde, jossa en ole kiinnostunut seksuaalisesti kumppanistani ei ole "ihan hyvä" vaan umpisurkea ja olisi loppunut jo aikapäiviä sitten. Ei ole mitään arvoa tuollaisella minulle.
Tämä! Miten kukaan voi sanoa tuollaista suhdetta "Ihan hyväksi"? Liekö se sitä kumppanillekaan?
Ansaitset jäädä yksin ilman miestäsi. Olet kylmä, kolkko ja itsekäs.