Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Tässä ei ole vain kahta vaihtoehtoa, vaan useampi. Eli ei sen suhteen jatkon tarvitse olla kiinni siitä, saako kipinän palautettua vai ei. Voi myös mukauttaa omaa suhtautumista.
Meillä kanssa 20+ vuoden suhde ja kipinä kadonnut, minkä olemme yhteen ääneen todenneet. Olemme myös päätyneet siihen, että muuta hyvää on niin paljon, että se voittaa tuon puutteen. Oma ilo on keksitty. Tykätään kyllä halailla, hassutella ja joskus epäromanttisesti pusutella, eli kaikki läheisyys ei ole kadonnut. Helposti läheisyys ymmärretään vain seksinä vaikka näinhän ei ole.
Joillekin on ihan hyvä ratkaisu elää kämppiksinä ja se on ihan okei. Jotkut taas haluaa elämältään ja parisuhteeltaan enemmän, ja se on ihan yhtä okei.
Toki, mutta ei mekään olla mitään kämppiksiä, vaan elämänkumppaneita, parhaita kavereita, toistemme perhe ja se aivan erityinen ykköstyyppi. Ei kaikkien parisuhteiden tarvitse sisältää seksiä ollakseen hyviä liittoja. Tuo on mielestäni vanhanaikainen asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Eli vika on 100 prosenttia sinussa ja sinun päässäsi. Eipä siinä. Sääli miestäsi että ylipäätän alkoi kanssasi olemaan.
Täh? Juurihan hän sanoi, että on kaikkensa tehnyt kipinän palauttamiseksi? Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä sinusta olisi pitänyt tehdä toisin?
Onko ap puhunut suoraan tästä koskaan puolisolleen?
Tähän kysymykseen ei tainnut tulla vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Tässä ei ole vain kahta vaihtoehtoa, vaan useampi. Eli ei sen suhteen jatkon tarvitse olla kiinni siitä, saako kipinän palautettua vai ei. Voi myös mukauttaa omaa suhtautumista.
Meillä kanssa 20+ vuoden suhde ja kipinä kadonnut, minkä olemme yhteen ääneen todenneet. Olemme myös päätyneet siihen, että muuta hyvää on niin paljon, että se voittaa tuon puutteen. Oma ilo on keksitty. Tykätään kyllä halailla, hassutella ja joskus epäromanttisesti pusutella, eli kaikki läheisyys ei ole kadonnut. Helposti läheisyys ymmärretään vain seksinä vaikka näinhän ei ole.
Joillekin on ihan hyvä ratkaisu elää kämppiksinä ja se on ihan okei. Jotkut taas haluaa elämältään ja parisuhteeltaan enemmän, ja se on ihan yhtä okei.
Kyllä. Asioista täytyy puhua avoimesti suhteessa jatkuvasti. Monelta tämä vaan ei onnistu vaan asioita piilotellaan toiselta. Sitten ollaankin apn kaltaisessa tilanteessa.
Olen aina ihmetellyt millainen ihminen piilottelee kenties vuosikausia omia tunteitaan ja tarpeitaan toiselta ja esittää jotain muuta kuin oikeasti ajattelee. Epäkypsä? Pahansuopa?
Sellainen, joka ei halua erota? Jos ne omat tunteet on tasoa "en enää halua" tai "en enää rakasta", niin niistä puhuminen voi johtaa myös siihen, että toinen osapuoli haluaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Tässä ei ole vain kahta vaihtoehtoa, vaan useampi. Eli ei sen suhteen jatkon tarvitse olla kiinni siitä, saako kipinän palautettua vai ei. Voi myös mukauttaa omaa suhtautumista.
Meillä kanssa 20+ vuoden suhde ja kipinä kadonnut, minkä olemme yhteen ääneen todenneet. Olemme myös päätyneet siihen, että muuta hyvää on niin paljon, että se voittaa tuon puutteen. Oma ilo on keksitty. Tykätään kyllä halailla, hassutella ja joskus epäromanttisesti pusutella, eli kaikki läheisyys ei ole kadonnut. Helposti läheisyys ymmärretään vain seksinä vaikka näinhän ei ole.
Joillekin on ihan hyvä ratkaisu elää kämppiksinä ja se on ihan okei. Jotkut taas haluaa elämältään ja parisuhteeltaan enemmän, ja se on ihan yhtä okei.
Kyllä. Asioista täytyy puhua avoimesti suhteessa jatkuvasti. Monelta tämä vaan ei onnistu vaan asioita piilotellaan toiselta. Sitten ollaankin apn kaltaisessa tilanteessa.
Olen aina ihmetellyt millainen ihminen piilottelee kenties vuosikausia omia tunteitaan ja tarpeitaan toiselta ja esittää jotain muuta kuin oikeasti ajattelee. Epäkypsä? Pahansuopa?
Sellainen, joka ei halua erota? Jos ne omat tunteet on tasoa "en enää halua" tai "en enää rakasta", niin niistä puhuminen voi johtaa myös siihen, että toinen osapuoli haluaa erota.
Hylkäämisen pelkoinen siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Tässä ei ole vain kahta vaihtoehtoa, vaan useampi. Eli ei sen suhteen jatkon tarvitse olla kiinni siitä, saako kipinän palautettua vai ei. Voi myös mukauttaa omaa suhtautumista.
Meillä kanssa 20+ vuoden suhde ja kipinä kadonnut, minkä olemme yhteen ääneen todenneet. Olemme myös päätyneet siihen, että muuta hyvää on niin paljon, että se voittaa tuon puutteen. Oma ilo on keksitty. Tykätään kyllä halailla, hassutella ja joskus epäromanttisesti pusutella, eli kaikki läheisyys ei ole kadonnut. Helposti läheisyys ymmärretään vain seksinä vaikka näinhän ei ole.
Joillekin on ihan hyvä ratkaisu elää kämppiksinä ja se on ihan okei. Jotkut taas haluaa elämältään ja parisuhteeltaan enemmän, ja se on ihan yhtä okei.
Toki, mutta ei mekään olla mitään kämppiksiä, vaan elämänkumppaneita, parhaita kavereita, toistemme perhe ja se aivan erityinen ykköstyyppi. Ei kaikkien parisuhteiden tarvitse sisältää seksiä ollakseen hyviä liittoja. Tuo on mielestäni vanhanaikainen asenne.
Ei tietenkään tarvitse, jos se tuntuu molemmille oikealta jäädä siihen kipinättömään ja seksittömään liittoon. Minusta ei vaan kuulosta siltä, että Ap:lle tuntuisi. Aika monelle ei tunnu. Ei ne tarpeet kaikilla ole sellaisia, että ne vaan katoaa kun niiltä piiloutuu ja uskottelee itselleen ettei niitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt hyvät ihmiset haaskatko ainutta elämäänne näissä kaverisuhteissa. Se että ei osaa olla yksin ei ole syy. Jokainen oppii elämään ja olemaan yksin, JOKAINEN. Eihän sitä elä omaa elämäänsä, jos on toisen kanssa vain mukavuudesta.
Se on varmaan ihmisestä riippuvaista minkä arvottaa mitenkin, mutta kyllä minulla toisen syvällinen tunteminen, molemminpuolinen lojaalisuus ja täydellinen luottamus, ehdoton tuki ja elämänhistorian mittainen tarinan jakaminen menee intohimon edelle. Intohimo on aivan mahtavaa ja toki senkin ottaisin jos voisin tässä samassa paketissa, mutta kaikesta muusta en sen vuoksi ala luopumaan.
Varsinkin, kun noiden muiden rakentamiseen menee niin paljon aikaa että se intohimo kuolee 90+% varmuudella siinä uudessakin suhteessa ennen vastaavaan tilaan pääsyä. Ja harvassa ovat sellaiset joiden kanssa siihen syvään yhteyteen edes voi päästä, eli itsestäänselvyytenä ei pidä sitäkään ottaa. Ei pidä ajatella niin kaksijakoisesti, että jos ei ole intohimoa niin sitten on vain kaverisuhde. Ei se niin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt hyvät ihmiset haaskatko ainutta elämäänne näissä kaverisuhteissa. Se että ei osaa olla yksin ei ole syy. Jokainen oppii elämään ja olemaan yksin, JOKAINEN. Eihän sitä elä omaa elämäänsä, jos on toisen kanssa vain mukavuudesta.
Se on varmaan ihmisestä riippuvaista minkä arvottaa mitenkin, mutta kyllä minulla toisen syvällinen tunteminen, molemminpuolinen lojaalisuus ja täydellinen luottamus, ehdoton tuki ja elämänhistorian mittainen tarinan jakaminen menee intohimon edelle. Intohimo on aivan mahtavaa ja toki senkin ottaisin jos voisin tässä samassa paketissa, mutta kaikesta muusta en sen vuoksi ala luopumaan.
Varsinkin, kun noiden muiden rakentamiseen menee niin paljon aikaa että se intohimo kuolee 90+% varmuudella siinä uudessakin suhteessa ennen vastaavaan tilaan pääsyä. Ja harvassa ovat sellaiset joiden kanssa siihen syvään yhteyteen edes voi päästä, eli itsestäänselvyytenä ei pidä sitäkään ottaa. Ei pidä ajatella niin kaksijakoisesti, että jos ei ole intohimoa niin sitten on vain kaverisuhde. Ei se niin ole.
Ensimmäisen kappaleen asiat ovat monelle keinotekoisen intohimon perässä suhteesta toiseen vaihtavalle täysin vieraita asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Tässä ei ole vain kahta vaihtoehtoa, vaan useampi. Eli ei sen suhteen jatkon tarvitse olla kiinni siitä, saako kipinän palautettua vai ei. Voi myös mukauttaa omaa suhtautumista.
Meillä kanssa 20+ vuoden suhde ja kipinä kadonnut, minkä olemme yhteen ääneen todenneet. Olemme myös päätyneet siihen, että muuta hyvää on niin paljon, että se voittaa tuon puutteen. Oma ilo on keksitty. Tykätään kyllä halailla, hassutella ja joskus epäromanttisesti pusutella, eli kaikki läheisyys ei ole kadonnut. Helposti läheisyys ymmärretään vain seksinä vaikka näinhän ei ole.
Joillekin on ihan hyvä ratkaisu elää kämppiksinä ja se on ihan okei. Jotkut taas haluaa elämältään ja parisuhteeltaan enemmän, ja se on ihan yhtä okei.
Toki, mutta ei mekään olla mitään kämppiksiä, vaan elämänkumppaneita, parhaita kavereita, toistemme perhe ja se aivan erityinen ykköstyyppi. Ei kaikkien parisuhteiden tarvitse sisältää seksiä ollakseen hyviä liittoja. Tuo on mielestäni vanhanaikainen asenne.
Ei tietenkään tarvitse, jos se tuntuu molemmille oikealta jäädä siihen kipinättömään ja seksittömään liittoon. Minusta ei vaan kuulosta siltä, että Ap:lle tuntuisi. Aika monelle ei tunnu. Ei ne tarpeet kaikilla ole sellaisia, että ne vaan katoaa kun niiltä piiloutuu ja uskottelee itselleen ettei niitä ole.
Meillä tarpeet hoituu oman käden kautta. Läheisyyttä on sitten muuten hyvin. Kaikkien tilanne ja tarpeet ovat erilaisia, mutta ei seksille pidä antaa mitään mystisen valtavaa merkitystä, se on vain asia muiden joukossa.
Mä tiedän kolme pariskuntaa, jotka eros nelikymppisenä. Muutaman vuosi meni rillutellessa ja ennen viittäkymppiä kaksi palasi yhteen. Kolmaskin kävi keskusteluja, mutta mies ehti pahasti alholisoitua erosurussa.
Noissa oli itsestäänselvyys tullut niin arkeen vahvasti, että kokivat sen intohimon puutteena. Vasta jälkeenpäin tajusivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudon mustavalkoista ajattelua. Ei minullekaan intohimo ole mitenkään supertärkeää, mutten ikimaailmassa jäisi suhteeseen, jossa en tuntisi seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Saati sitten suhteeseen, jossa kumppanini ei olisi seksuaalisesti kiinnostunut minusta! Eipä siinä mikään elämäntarinan jakaminen paina, kun olo olisi iljettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Tässä ei ole vain kahta vaihtoehtoa, vaan useampi. Eli ei sen suhteen jatkon tarvitse olla kiinni siitä, saako kipinän palautettua vai ei. Voi myös mukauttaa omaa suhtautumista.
Meillä kanssa 20+ vuoden suhde ja kipinä kadonnut, minkä olemme yhteen ääneen todenneet. Olemme myös päätyneet siihen, että muuta hyvää on niin paljon, että se voittaa tuon puutteen. Oma ilo on keksitty. Tykätään kyllä halailla, hassutella ja joskus epäromanttisesti pusutella, eli kaikki läheisyys ei ole kadonnut. Helposti läheisyys ymmärretään vain seksinä vaikka näinhän ei ole.
Joillekin on ihan hyvä ratkaisu elää kämppiksinä ja se on ihan okei. Jotkut taas haluaa elämältään ja parisuhteeltaan enemmän, ja se on ihan yhtä okei.
Toki, mutta ei mekään olla mitään kämppiksiä, vaan elämänkumppaneita, parhaita kavereita, toistemme perhe ja se aivan erityinen ykköstyyppi. Ei kaikkien parisuhteiden tarvitse sisältää seksiä ollakseen hyviä liittoja. Tuo on mielestäni vanhanaikainen asenne.
Ei tietenkään tarvitse, jos se tuntuu molemmille oikealta jäädä siihen kipinättömään ja seksittömään liittoon. Minusta ei vaan kuulosta siltä, että Ap:lle tuntuisi. Aika monelle ei tunnu. Ei ne tarpeet kaikilla ole sellaisia, että ne vaan katoaa kun niiltä piiloutuu ja uskottelee itselleen ettei niitä ole.
Meillä tarpeet hoituu oman käden kautta. Läheisyyttä on sitten muuten hyvin. Kaikkien tilanne ja tarpeet ovat erilaisia, mutta ei seksille pidä antaa mitään mystisen valtavaa merkitystä, se on vain asia muiden joukossa.
Seksin takia olen ylipäätään parisuhteista kiinnostunut. Jos en haluaisi hyvää seksiä sopivan partnerin kanssa, en ikinä olisi vaivautunut äymään treffeillä ja etsimään kumppania vaan eläisin tyytyväisenä sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oudon mustavalkoista ajattelua. Ei minullekaan intohimo ole mitenkään supertärkeää, mutten ikimaailmassa jäisi suhteeseen, jossa en tuntisi seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Saati sitten suhteeseen, jossa kumppanini ei olisi seksuaalisesti kiinnostunut minusta! Eipä siinä mikään elämäntarinan jakaminen paina, kun olo olisi iljettävä.
Olo olisi iljettävä? Miksi olo olisi iljettävä? Ei minulla ainakaan ole, päinvastoin. Eihän seksuaalisen vetovoiman puute ole sama kuin että toinen olisi jotenkin vastenmielinen.
Avatkaa liitto. Siinähän sitten äkkiä näkee, muodostuuko se kummalekaan ongelmaksi. Lisäksi sujuva seksi muualla voi herättää seksuaalisuuden ylipäätään ja se omakin voi alkaa kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Tässä ei ole vain kahta vaihtoehtoa, vaan useampi. Eli ei sen suhteen jatkon tarvitse olla kiinni siitä, saako kipinän palautettua vai ei. Voi myös mukauttaa omaa suhtautumista.
Meillä kanssa 20+ vuoden suhde ja kipinä kadonnut, minkä olemme yhteen ääneen todenneet. Olemme myös päätyneet siihen, että muuta hyvää on niin paljon, että se voittaa tuon puutteen. Oma ilo on keksitty. Tykätään kyllä halailla, hassutella ja joskus epäromanttisesti pusutella, eli kaikki läheisyys ei ole kadonnut. Helposti läheisyys ymmärretään vain seksinä vaikka näinhän ei ole.
Joillekin on ihan hyvä ratkaisu elää kämppiksinä ja se on ihan okei. Jotkut taas haluaa elämältään ja parisuhteeltaan enemmän, ja se on ihan yhtä okei.
Toki, mutta ei mekään olla mitään kämppiksiä, vaan elämänkumppaneita, parhaita kavereita, toistemme perhe ja se aivan erityinen ykköstyyppi. Ei kaikkien parisuhteiden tarvitse sisältää seksiä ollakseen hyviä liittoja. Tuo on mielestäni vanhanaikainen asenne.
Ei tietenkään tarvitse, jos se tuntuu molemmille oikealta jäädä siihen kipinättömään ja seksittömään liittoon. Minusta ei vaan kuulosta siltä, että Ap:lle tuntuisi. Aika monelle ei tunnu. Ei ne tarpeet kaikilla ole sellaisia, että ne vaan katoaa kun niiltä piiloutuu ja uskottelee itselleen ettei niitä ole.
Meillä tarpeet hoituu oman käden kautta. Läheisyyttä on sitten muuten hyvin. Kaikkien tilanne ja tarpeet ovat erilaisia, mutta ei seksille pidä antaa mitään mystisen valtavaa merkitystä, se on vain asia muiden joukossa.
Seksin takia olen ylipäätään parisuhteista kiinnostunut. Jos en haluaisi hyvää seksiä sopivan partnerin kanssa, en ikinä olisi vaivautunut äymään treffeillä ja etsimään kumppania vaan eläisin tyytyväisenä sinkkuna.
Alunperin minullakin noin, mutta nyt yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin saman kumppanin kanssa se ei ole enää se tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon mustavalkoista ajattelua. Ei minullekaan intohimo ole mitenkään supertärkeää, mutten ikimaailmassa jäisi suhteeseen, jossa en tuntisi seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Saati sitten suhteeseen, jossa kumppanini ei olisi seksuaalisesti kiinnostunut minusta! Eipä siinä mikään elämäntarinan jakaminen paina, kun olo olisi iljettävä.
Olo olisi iljettävä? Miksi olo olisi iljettävä? Ei minulla ainakaan ole, päinvastoin. Eihän seksuaalisen vetovoiman puute ole sama kuin että toinen olisi jotenkin vastenmielinen.
Minulle tulee iljettävä tällaisessa suhteessa. En kykene olemaan toisen kanssa, jos kemiaa ei todellisuudessa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Tässä ei ole vain kahta vaihtoehtoa, vaan useampi. Eli ei sen suhteen jatkon tarvitse olla kiinni siitä, saako kipinän palautettua vai ei. Voi myös mukauttaa omaa suhtautumista.
Meillä kanssa 20+ vuoden suhde ja kipinä kadonnut, minkä olemme yhteen ääneen todenneet. Olemme myös päätyneet siihen, että muuta hyvää on niin paljon, että se voittaa tuon puutteen. Oma ilo on keksitty. Tykätään kyllä halailla, hassutella ja joskus epäromanttisesti pusutella, eli kaikki läheisyys ei ole kadonnut. Helposti läheisyys ymmärretään vain seksinä vaikka näinhän ei ole.
Joillekin on ihan hyvä ratkaisu elää kämppiksinä ja se on ihan okei. Jotkut taas haluaa elämältään ja parisuhteeltaan enemmän, ja se on ihan yhtä okei.
Toki, mutta ei mekään olla mitään kämppiksiä, vaan elämänkumppaneita, parhaita kavereita, toistemme perhe ja se aivan erityinen ykköstyyppi. Ei kaikkien parisuhteiden tarvitse sisältää seksiä ollakseen hyviä liittoja. Tuo on mielestäni vanhanaikainen asenne.
Hallelujaa! Samaa mieltä.
Media suoltaa tuota seksisanomaa päivittäin. Jatkuvasti on luettavissa, että kuka tykkää mistäkin ja tämä asento on nautinnollisin kaikesta. Seksiä tarvitaan viikottain. Se parantaa maailman!
Jotenkin ymmärrän, että se oma ajatus jopa hämärtyy tuossa rummutuksessa. Harva kuitenkaan haluaa olla erilainen. Sitten suorittaa seksiä hampaat irvessä, kun kaikki muutkin. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa. Sinulla on nyt jotain hyvin arvokasta. Älä heitä sitä pois minkään huuman takia.
Voisit kokeilla tuoda suhteeseen niitä syvällisiä keskusteluja? Uusi, intiimimpi taso suhteeseen? Ehkä aloittaa yhdessä jokin uusi, haastava harrastus? Näkisit uusia puolia miehessäsi, ja ehkä se intohimokin voisi löytyä.
Ei mieheni kanssa syvälliset keskustelut onnistu, ei ole koskaan onnistuneet. Hän on jäyhä, vähän yksinkertainen mies, ei hän osaa keskustella mitään syvällistä, eikä koe tarvetta. Ei analysoi mitään, ei pohdi mitään, paitsi ehkä jotain hyvin konkreettista asiaa, tyyliin miten joku moottori toimii tms.
Uusi, haastava harrastus 40+ pariskunnalle... Mikäköhän se olisi. Tanssikurssilla joskus käytiin, ja kuntosalilla, mutta ei niistä mitään intohimoa saa. Mies tykkää kalastaa ja pyytelee joskus minua mukaan, mutta mua evvk. Itse harrastan patikointia ja luonnossa liikkumista, mutta miestä ne evvk.
Ap
Hankkikaa yhteinen vihollinen. Mikään ei yhdistä niin hyvin kuin se.
Et tule todennäköisesti saamaan mitään hyvää miestä enää tuossa iässä. Etkä ainakaan Suomesta. Jotkut ovat saattaneet löytää ulkomailta ihan vaan koska siellä asuu niin paljon ihmisiä, että vaikka kyse on 1% määrällisesti heitä on silti paljon.
Etkä ainakaan näitä jotka sinusta ovat niitä, jotka ovat seksuaalisesti viehättäviä. Nämä ihmiset ovat sitä kaikille. Ei vaan sinulle ja joko he ovat jo parisuhteessa tai/ja pettävät sinua muiden sinkkujen kanssa.
Katso jotain romanttisia sarjoja ja ota toinen asenne sekä seksiin, että rakkauteen. Elä ne rakkaustunteet muiden kautta.
Seksi on seksiä, teki sitä kenen kanssa tahansa. Ainoa mikä erottaa on lähinnä sinun omat ajatukset siitä toisesta ja nekin ihan keksittyjä kuvitelmia, joilla on aika vähän todellisuuden kanssa tekemistä.
Jos ongelmasi on ettette keskustele tarpeeksi korkeatasoista juttua, niin suosittelen sinulle jotain todella tosi älyllisesti vaativaa harrastusta. Ja huomaatkin kuinka ihanaa on, kun ei tarvitse ajatella aina mitään monimutkaista miehesi kanssa.
Rakkauden perässä ei kannata juosta tuossa iässä, koska huijatuksi joutumisen riski on todella suuri. Jos elämäsi ei ole hyvää se on yksi asia, mutta etsiä jotain suuria tunteita, joista ei ole mitään takuita ei ole järkevää. Sinulla on rakkautta jos vaan ymmärrät nähdä ja arvostaa sitä. Suuria tunteita saa, vaikka benjihyppäämällä, kokeile sitä. Todennäköisyys onnistumiselle on suurempi kuin löytää hyvästä suhteesta lähteneenä jotain parempaa.
AP:n parisuhde on surkea. Miksi niin monet koettavat puhua häntä jäämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon mustavalkoista ajattelua. Ei minullekaan intohimo ole mitenkään supertärkeää, mutten ikimaailmassa jäisi suhteeseen, jossa en tuntisi seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Saati sitten suhteeseen, jossa kumppanini ei olisi seksuaalisesti kiinnostunut minusta! Eipä siinä mikään elämäntarinan jakaminen paina, kun olo olisi iljettävä.
Olo olisi iljettävä? Miksi olo olisi iljettävä? Ei minulla ainakaan ole, päinvastoin. Eihän seksuaalisen vetovoiman puute ole sama kuin että toinen olisi jotenkin vastenmielinen.
Minulle tulee iljettävä tällaisessa suhteessa. En kykene olemaan toisen kanssa, jos kemiaa ei todellisuudessa ole.
No jos olo on iljettävä tai ei ole kemiaa niin sitten se ei tietenkään ole hyvä suhde. Minä puhuin eri asiasta, eli siitä, että suhde on muuten hyvä ja molempia tyydyttävä, mutta siinä ei vain ole seksiä. Kemiaakin on monenlaista.
Ei tuo aseksuaalisuudelta kuulosta.