Päiväkotipäivän pituus Suomessa vs. muualla

Myös perhepäivähoitaja tekee lasten vasut ,yleensä vielä työajan jälkeen. Paljon myös erilaisia papereita täytettävä esim neuvolaa varten. Jos huoli lapsen kehityksestä siitä keskustellaan vanhempien ja erityisopettajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia vanhempia ovat nämä, jotka pyrkivät heikentämään lastensa hoitoa ja varhaiskasvatusta, jopa koulunkäynnin mahdollisuuksia? Olen itse äiti ja kyllä minulle on tärkeää, että lapseni saa parhaan mahdollisen varhaiskasvatuksen, jossa hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja hänelle aktiivisesti opetetaan asioita eikä vaan katsota, että pylly on pyyhitty. Toivoisin myös, että jos lapseni tarvitsee tukea, hän sitä saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin katsoisin suorastaan rikokseksi, jos lapseni päästettäisiin kolmannelle luokalle ilman, että osaa edes lukea tuossa vaiheessa. 

Harmi vaan, että reaalimaailmassa tuo sinun halusi ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole resursseja kuin ihan perusjuttuihin, kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja leikkausten. 

Se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo varhaiskasvatuksen piiriin juuri niitä lapsia, joilla on suurimmat tuen tarpeet. 

Ei todellakaan tuo. Se tuo päiväkotiin virikelapsia, joiden mammat ovat liian laiskoja hoitamaan niitä itse. Niidenkin lasten hoitoon käytetyn ajan voisi kohdentaa tuen tarvitsijoille, jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin ja päivähoitopaikan saisi vain tarveharkintaisesti eli joko vanhempien työn tai sosiaalisten syiden takia. Ja sosiaalinen syy ei ole se, että mamma tarvitsee omaa aikaa palstalla makaamiseen tms. 

Ymmärrätkö, jos väännän rautakangesta. Tuen tarve on hyvin eri asia kuin hoidon tarve. Kuka ne sosiaaliset arvioinnit tekisi? Ylikuormittunut neuvola, lastensuojelu? Kyllä se yhteiskunnalle tehokkainta ja halvinta on, että sen seulonnan tekee vakaopettajat. 

Neuvolan tarkastukset ovat juuri sitä arviointia varten. Jos olisi niin, että neuvola ei riitä, niin vakaopet olisi määrätty pakollisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja vakaopet ovat ammattiryhmänä myös hyvin tuore.

Ymmärtänet, että neuvolassa käydään kerran vuodessa ja ollaan käytännössä ehkä puoli tuntia. Terveydenhoitaja ei siinä ajassa mitenkään pysty sanomaan esim. lapsen puheenkehityksestä tai onko sillä lapsella vaikkapa normaalisti kehittyneet reaktiot. Ymmärtääkö lapsi puhetta tms. Tyypillistä näille lapsille, joilla ongelmia on, että heitä ei myöskään tuoda välttämättä neuvolaan. Ainoa, joka kykenee heitä havainnoimaan normaalissa arjessa on se vakaope. 

Sillä terveydenhoitajalla on testit mm. niiden lapsen reaktioiden osalta. Käytännössä on havaittu, että vauvaiän ohittaneelle lapselle riittää se tarkistus kerran vuodessa. Ja neuvola on muuten pakollinen.

Ja "yllättäen" ne testit ovat ihan niitä samoja, joita vakaopet käyttävät. Leikataan saksilla viivaa pitkin, poimitaan helmiä pinsettiotteella, tunnistetaan värejä jne. jne. Eli taaskaan ei vakaope tee mitään uutta ja ihmeellistä, jota ei joku toinen voisi tehdä hänen sijastaan. 

Miksi se vakaope ei niitä saisi tehdä? Mikä vika siinä nyt ihan konkreettisesti on, että siellä päiväkodissa on vakaopettajia?

Lähinnä se, että monet heistä kuvittelevat olevansa jotain kovinkin hienoa, vaikka oikeasti ovat lastenhoitajia siinä missä muutkin. Toinen vika on se, että vakaopet puuhastelevat kaikenlaista sellaista, jolla ei ole mitään tekemistä lasten edun ja turvallisen hoidon takaamisen kanssa. Kun pitää alleviivata yliopistokoulutustaan tekemällä normaaleista asioista jotain ihme show¨ta miljoonine lomakkeineen. 

Miksi lastenhoitajan työ ei olisi hienoa ja arvostettavaa?

Sun pitää käsitellä tuo vihasi varhaiskasvatuksen ammattilaisia kohtaan.

Minä olen itse todella iloinen siitä, että omalla lapsellani on koulutetut hoitajat ja opettajat. Arvostan todella paljon heidän työtään ja tietämystä.

Jos lapsellasi on haasteita niin ei se heidän syytä ole, että lapsi poikkeaa muusta ryhmästä ja siitä täytyy sanoa ja tehdä tuen papereita yms.

Tuota sinun pitää kysyä niiltä vakaopeilta, jotka katselevat nenänvartta pitkin lähihoitajia ja lastenhoitajia, kun heillä ei ole sitä YLIOPISTOkoulutusta. Kyse ei ole minun vihastani, vaan tiettyjen vakaopejen ylimielisestä asenteesta, joka huokuu tässäkin ketjussa osassa viesteistä. Eikä minun lapseni liity tähän ketjuun mitenkään, koska hän ei ole ollut enää vuosikausiin päivähoidossa. Turhaan siis viet tätä asiaa henkilötasolle ja lässytät omien kuvitelmiesi pohjalta. 

En itse työskentele päiväkodissa, mutta olen kaikista näistäkin ketjuista ymmärtänyt, että ongelma on, että osa hoitajista ei sulata opettajia siellä arjessa vaan kyräilee ja dissaa sen minkä ehtii. Siksi itse tässä ketjussa haluan puolustaa nimenomaisesti opettajia.

Olet ymmärtänyt väärin. Homma on nimenomaan niinpäin, että vakaopet kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella ja siksi heidän ei muka tarvitse esim. vaihtaa vaippoja, kun siellä on "alempaa" henkilökuntaa sitä varten. Huokuu tästäkin ketjusta vastaava asenne, kun useammassakin viestissä sanotaan että vakaopelle ei kuulu hoitotyö tai perusasioista huolehtiminen. KYLLÄ KUULUU!

En ole viiden vuoden aikana törmännyt yhteenkään opettajaan, joka ei vaihtaisi vaippoja. Tähän ei yksiselitteisesti ole resursseja. Varhaiskasvatuksen opettaja pienten ryhmässä kantaa esimerkiksi vastuun siitä, että toiminta on muutakin kuin tyyliin lapset konttailevat itsekseen ja myös vastaa siitä. Hoidollisia tekee tietysti siinä missä muutkin: onhan hän välillä yksinkin lasten kanssa. Puhut jostain 80-luvun meiningistä enemmänkin. Samoin se vakaope huolehtii asianmukaiset kuvatuet lapsille ja monta muutakin asiaa, joka vaatii suunnittelua jonkin verran. Kun siellä pientenkin puolella nyt oikeasti joutuu miettimään mitä tehdään ja miksi tehdään, muuten arjesta ei tule mitään.

-lastenhoitaja pienten ryhmässä

Siellä päiväkodissa ollaan kouluikään asti ja kyllä se joku viisivuotias todellakin hyötyy jo ihan opettamisesta. Moni jo oppii lukemaan tuossa iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.

T: vakaope

Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu. 

Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.

T. Kokemusta kummastakin

Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.

On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.

Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.

Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.

Tämä. Heti jos lapsi on vähän vilkkaampi ollaan lyömässä adhd-leimaa otsaan. Tai jos viihtyy omissa oloissaan ruvetaan diagnosoimaan autismia. Varhaiskasvatus noin muutenkin lokeroi lapsia liikaa eikä huomioi sitä, että lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisekin. 

No odotahan vaan mitä koululta tulee, jos kuvittelet että varhaiskasvatuksessa lokeroidaan lapsia kun ohjataan eteenpäin. Oma lapsi ADHD-piirteinen varmasti ja kyllä on ikävä päiväkotia, joka kuitenkin kävi jatkuvaa keskustelua meidän vanhempien kanssa. Kylmää kyytiä tuli koulussa sitten, kun asioista ei enää neuvoteltu vaan kaikki vaan ilmoitettiin. Viime kädessä myös se, että voiko lapsi jatkaa omalla luokallaan jne.

Teillä on varmaan vielä pieniä lapsia, kun ajattelette että päiväkoti jotenkin lokeroi jos ohjaa toimintaterapeutin arvioon. Nuo kaikki ovat kuitenkin vanhemmalle täysin vapaaehtoisia. Toista se on, jos opettajalla ei keinot ja taidot riitä lasten kanssa koulussa.

Miten lasten ikä nyt tuohon liittyy? Onhan se lokerointia, jos katsotaan että "tässä on keskiviiva ja kaikki sen alle menevät laitetaan arvioon". Noin karrikoidusti. Ja jos nyt ihan välttämättä haluat minun perheestäni yksityiskohtia tietää niin kerrottakoon, että omat lapseni ovat jo äitejä itse. Että niin pieniä ovat.

t. eri

Usko pois, se on vaan hyvä juttu. Olisinpa itse saanut adhd-diagnoosin lapsena. Nyt päälle kolmekymppisenä se on käytännössä mahdotonta, vaikka kaikki täsmää diagnoosin kanssa. En saa siis apuja tai lääkkeitä.

Sä et nyt ymmärtänyt pointtiani. Puhut ihan eri asiasta kuin minä. Sinä puhut oikeasta diagnoosista, minä puhun siitä että lapsia pyritään tunkemaan samaan muottiin ja jokainen vähänkään siitä muotista poikkeava laitetaan arvioihin jne. Se on paitsi resurssien tuhlausta, myös lapsille turhaa säätöä. Lisäksi se luo vääristynyttä kuvaa siitä, että olisi olemassa joku "oikeanlainen lapsi" ja muut ovat poikkeavia ja tarvitsevat lisätutkimuksia. Tässä mallissa unohtuu yksilöllisyys ja lapsille luodaan ihan turhaan paineita siitä, että pitää olla samanlainen kuin kaikki muutkin. Lapsista tulee suorittajia pienestä pitäen, kun liikaa testataan ja tutkitaan.

t. sama

En kyllä tunnista tätä yhtään omien lasten päiväkoti- ja kouluvuosilta. Lapsia pyritään tukemaan koulun ja kodin keinoilla. Syrjäänvetäytyvää on pyritty rohkaisemaan ja rauhatonta keksimään keinoja, joilla koulussa voisi purkaa energiaa. Ei silti ole tullut tunne, että he olisivat ihmisenä vääränlaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.

T: vakaope

Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu. 

Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.

T. Kokemusta kummastakin

Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.

On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.

Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.

Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.

Tämä. Heti jos lapsi on vähän vilkkaampi ollaan lyömässä adhd-leimaa otsaan. Tai jos viihtyy omissa oloissaan ruvetaan diagnosoimaan autismia. Varhaiskasvatus noin muutenkin lokeroi lapsia liikaa eikä huomioi sitä, että lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisekin. 

No odotahan vaan mitä koululta tulee, jos kuvittelet että varhaiskasvatuksessa lokeroidaan lapsia kun ohjataan eteenpäin. Oma lapsi ADHD-piirteinen varmasti ja kyllä on ikävä päiväkotia, joka kuitenkin kävi jatkuvaa keskustelua meidän vanhempien kanssa. Kylmää kyytiä tuli koulussa sitten, kun asioista ei enää neuvoteltu vaan kaikki vaan ilmoitettiin. Viime kädessä myös se, että voiko lapsi jatkaa omalla luokallaan jne.

Teillä on varmaan vielä pieniä lapsia, kun ajattelette että päiväkoti jotenkin lokeroi jos ohjaa toimintaterapeutin arvioon. Nuo kaikki ovat kuitenkin vanhemmalle täysin vapaaehtoisia. Toista se on, jos opettajalla ei keinot ja taidot riitä lasten kanssa koulussa.

Miten lasten ikä nyt tuohon liittyy? Onhan se lokerointia, jos katsotaan että "tässä on keskiviiva ja kaikki sen alle menevät laitetaan arvioon". Noin karrikoidusti. Ja jos nyt ihan välttämättä haluat minun perheestäni yksityiskohtia tietää niin kerrottakoon, että omat lapseni ovat jo äitejä itse. Että niin pieniä ovat.

t. eri

Usko pois, se on vaan hyvä juttu. Olisinpa itse saanut adhd-diagnoosin lapsena. Nyt päälle kolmekymppisenä se on käytännössä mahdotonta, vaikka kaikki täsmää diagnoosin kanssa. En saa siis apuja tai lääkkeitä.

Sä et nyt ymmärtänyt pointtiani. Puhut ihan eri asiasta kuin minä. Sinä puhut oikeasta diagnoosista, minä puhun siitä että lapsia pyritään tunkemaan samaan muottiin ja jokainen vähänkään siitä muotista poikkeava laitetaan arvioihin jne. Se on paitsi resurssien tuhlausta, myös lapsille turhaa säätöä. Lisäksi se luo vääristynyttä kuvaa siitä, että olisi olemassa joku "oikeanlainen lapsi" ja muut ovat poikkeavia ja tarvitsevat lisätutkimuksia. Tässä mallissa unohtuu yksilöllisyys ja lapsille luodaan ihan turhaan paineita siitä, että pitää olla samanlainen kuin kaikki muutkin. Lapsista tulee suorittajia pienestä pitäen, kun liikaa testataan ja tutkitaan.

t. sama

En kyllä tunnista tätä yhtään omien lasten päiväkoti- ja kouluvuosilta. Lapsia pyritään tukemaan koulun ja kodin keinoilla. Syrjäänvetäytyvää on pyritty rohkaisemaan ja rauhatonta keksimään keinoja, joilla koulussa voisi purkaa energiaa. Ei silti ole tullut tunne, että he olisivat ihmisenä vääränlaisia. 

Varhaiskasvatuksen ideahan on, että se olisi mahdollisimman yksilöllistä. Siksi ne henkilökohtaiset vasut tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.

T: vakaope

Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu. 

Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.

T. Kokemusta kummastakin

Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.

On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.

Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.

Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.

Ei päiväkodissa mitään diagnosoida. Siellä tehdään mm. ikätasotestejä, jotka kertovat mm miten lapsi vertaantuu muuhun ikäluokkaansa ja nouseeko sieltä jotain johon voisi olla hyvä kiinnittää huomiota. Huomio voi tarkoittaa ihan vaan sitä, että päiväkodissa tuetaan lasta paremmin haasteelliseksi havaitulla alueella tai ohjataan mahdollisesti toimintaterapeutin arvioon jne.

Nämä ovat hyviä asioita, eikä niitä tarvitse pelätä. Tarkoitus on tukea lapsen kehitystä.

Juuri tuossa on se ongelma. Liikaa vertailua ja heti laitetaan tutkimuksiin tai arvioihin, jos ei ole keskivertolapsi. Sitä tarkoitetaan ylidiagnosoinnilla, ei niinkään kirjaimellisia diagnooseja. Antaisitte lasten olla lapsia ihan rauhassa. 

t. eri

Ei noilla testeille sitä etsitä, onko lapsi keskivertolapsi. Niillä etsitään lapsia, joilla voi olla jokin kehityshäiriö eli on selvästi keskiverrosta poikkeava. Sellaiset lapset ohjataan jatkotutkimuksiin, koska he saattavat tarvita lisäapua tai hoitoa. Vaihtoehto on jättää heidät selviämään itsekseen ilman hoitoa ja/tai apua.

Eli nimenomaan haetaan sitä keskivertoa ja jokaista pokkeavaa pidetään kehityshäiriöisenä. Minne unohtui sellainen asia kuin lasten yksilöllisyys ja puhtaasti siitä seurausta olevat kehitykselliset erot? Eihän se, jos Isla oppii lukemaan puoli vuotta myöhemmin kuin saman ikäinen Enni, tarkoita mitään kehityshäiriötä kummallekaan. He vain oppivat eri tahtiin. 

Ei varhaiskasvatuksessa ole aikaa alkaa seulomaan kuka kuukaudelleen mitä oppii ja mitä ei. Sitten puututaan kun on oikeita ongelmia. Sitten aletaan tutkia, kun nelivuotias ei edelleenkään pääse vaipoistaan tai puhu. Sinun ajatuksesi on, että ne vaipalliset jatkavat aina kouluun saakka ennen kuin pääsevät tukimuksiin?

Minun ajatukseni on, että sinun kannattaa opetella lukemaan. Nyt et selkeästikään ymmärrä lukemaasi, vaan keksit omasta päästäsi ajatuksia minulle. Aloita vaikka sillä, että opettelet, mikä ero on lukutaidolla ja vaipoilla. 

Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea aloittaessaan koulun.  9 -vuotiaana eli kolmannella luokalla aletaan opiskella jo toista vierasta kieltä ja koulunkäynti on jo ihan todellista. Mitkä mahdollisuudet sellaisella lapsella on pysyä vuosiluokkatahdissa, jotka eivät vielä 9 -vuotiaanakaan osaa lukea? Käytännössä sillä lapsella, joka vielä 9 -vuotiaana tankkaa lukutaidon kanssa on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja hän tarvitsee erityisopetusta, pienryhmiä ja ehkä muitakin tukitoimia. 

No ei kyllä aleta. 

t. 9-vuotiaan äiti

Nyt kyllä aletaan. Helsingin suomenkielisissä kouluissa 1. luokalla alkaa A1-kieli. Kolmannella luokalla alkaa valinnaisen A2-kielen opiskelu, mutta käytännössä sen valitsevat kaikki ne, joiden A1-kieli on jokin muu kuin englanti (esim. ranska, saksa tai kiina). Kuudennella alkaa B1-kieli (ruotsi) ja kahdeksannella voisi vielä valita B2-kielen, jos haluaa.

Miksi kirjoitit tuohon Helsingin, kun sama käytäntö on kaikkialla Suomessa? Poislukien ne koulut, joissa ei ole mahdollista valita kuin yksi A1 kieli eli englanti. Ja noin muutenkin tuossa taisi olla puhe siitä, alkaako kaikilla. Ja siihen vastaus on, ei ala. 

Vaikka ei alkaisikaan, lähtökohtana on, että lapsi kykenee tuossa iässä jo opiskelemaan kolmatta kieltään. Tämä ei mitenkään onnistu, jos ensimmäistäkään kieltä ei vielä osaa lukea. 

Miksi ajattelet, että lapsen, joka ei osaa lukea pitäisi pystyä opiskelemaan kolmea kieltä samanaikaisesti? Etkö yhtään ymmärrä ristiriitaa tässä vaatimuksessa? 

Ei hän pystykään. Ketjussa aikaisempi kirjoittaja ei ymmärtänyt miksi lukemaan ei voisi oppia 9 -vuotiaana ihan normaalisti. Ei voi, jos ei tuohon ikään mennessä ole koulussa sitä oppinut, on tukitoimien tarpeessa. 

Eikun sinä et nyt ymmärrä, että kaikki lapset eivät ole ns. normaalissa koulussa. Siksi on täysin mahdollista, että 9v ei vielä osaa lukea eikä siitä tarvitse tehdä mitään numeroa. Jokainen oppii omaan tahtiinsa ja sitä varten meillä on pienluokat jne. jotta yksilöllisempi oppiminen on mahdollista. 

Minun lapsuudessani useimmat oppivat lukemaan koulussa ensimmäisellä luokalla. Nykyään lapsi, joka ei osaa lukea kouluun mennessään on, on poikkeus. Vielä kummallisempi poikkeus on lapsi, joka ei osaa lukea 9-vuotiaana. Jos lapsi ei ole oppinut lukemaan 9-vuotiaana, hänelle on suurella todennäköisyydellä jokin ongelma oli se sitten luki-häiriö tai jokin muu. On tietysti mahdollista, että vanhemmat ovat tarkoituksella estäneet lasta oppimasta lukemaan, mutta enpä ole koskaan kuullut sellaisesta.

Ei ole millään tavalla poikkeus, jos ei osaa lukea kouluun mennessä. Yli puolet ensimmäisen luokan aloittavista ei osaa vielä lukea. Ja miksi pitäisikään osata, kun siellä koulussa opetetaan muun muassa lukemista? 

Niin mekin luulimme, mutta viitisen vuotta sitten, kun yksi lapsistamme aloitti koulun, hän oli luokkansa ainoa lukutaidoton. Häntä ei lukeminen ollut aiemmin kiinnostanut, mutta koulussa sitten oppi lukemaan noin kuukaudessa. 

Komppaan tätä, omat lapseni olivat yksiä harvoista, jotka eivät osanneet lukea koulun alussa. Tämä keskiluokkaisella alueella Helsingissä, jossa lähes kaikki oppilaat tulevat suomenkielisistä perheistä. Jos voisin jotain tehdä toisin, niin olisin yrittänyt opettaa lapsett lukemaan ennen koulua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.

T: vakaope

Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu. 

Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.

T. Kokemusta kummastakin

Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.

On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.

Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.

Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.

Ei päiväkodissa mitään diagnosoida. Siellä tehdään mm. ikätasotestejä, jotka kertovat mm miten lapsi vertaantuu muuhun ikäluokkaansa ja nouseeko sieltä jotain johon voisi olla hyvä kiinnittää huomiota. Huomio voi tarkoittaa ihan vaan sitä, että päiväkodissa tuetaan lasta paremmin haasteelliseksi havaitulla alueella tai ohjataan mahdollisesti toimintaterapeutin arvioon jne.

Nämä ovat hyviä asioita, eikä niitä tarvitse pelätä. Tarkoitus on tukea lapsen kehitystä.

Juuri tuossa on se ongelma. Liikaa vertailua ja heti laitetaan tutkimuksiin tai arvioihin, jos ei ole keskivertolapsi. Sitä tarkoitetaan ylidiagnosoinnilla, ei niinkään kirjaimellisia diagnooseja. Antaisitte lasten olla lapsia ihan rauhassa. 

t. eri

Ei noilla testeille sitä etsitä, onko lapsi keskivertolapsi. Niillä etsitään lapsia, joilla voi olla jokin kehityshäiriö eli on selvästi keskiverrosta poikkeava. Sellaiset lapset ohjataan jatkotutkimuksiin, koska he saattavat tarvita lisäapua tai hoitoa. Vaihtoehto on jättää heidät selviämään itsekseen ilman hoitoa ja/tai apua.

Eli nimenomaan haetaan sitä keskivertoa ja jokaista pokkeavaa pidetään kehityshäiriöisenä. Minne unohtui sellainen asia kuin lasten yksilöllisyys ja puhtaasti siitä seurausta olevat kehitykselliset erot? Eihän se, jos Isla oppii lukemaan puoli vuotta myöhemmin kuin saman ikäinen Enni, tarkoita mitään kehityshäiriötä kummallekaan. He vain oppivat eri tahtiin. 

Ei varhaiskasvatuksessa ole aikaa alkaa seulomaan kuka kuukaudelleen mitä oppii ja mitä ei. Sitten puututaan kun on oikeita ongelmia. Sitten aletaan tutkia, kun nelivuotias ei edelleenkään pääse vaipoistaan tai puhu. Sinun ajatuksesi on, että ne vaipalliset jatkavat aina kouluun saakka ennen kuin pääsevät tukimuksiin?

Minun ajatukseni on, että sinun kannattaa opetella lukemaan. Nyt et selkeästikään ymmärrä lukemaasi, vaan keksit omasta päästäsi ajatuksia minulle. Aloita vaikka sillä, että opettelet, mikä ero on lukutaidolla ja vaipoilla. 

Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea aloittaessaan koulun.  9 -vuotiaana eli kolmannella luokalla aletaan opiskella jo toista vierasta kieltä ja koulunkäynti on jo ihan todellista. Mitkä mahdollisuudet sellaisella lapsella on pysyä vuosiluokkatahdissa, jotka eivät vielä 9 -vuotiaanakaan osaa lukea? Käytännössä sillä lapsella, joka vielä 9 -vuotiaana tankkaa lukutaidon kanssa on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja hän tarvitsee erityisopetusta, pienryhmiä ja ehkä muitakin tukitoimia. 

No ei kyllä aleta. 

t. 9-vuotiaan äiti

Nyt kyllä aletaan. Helsingin suomenkielisissä kouluissa 1. luokalla alkaa A1-kieli. Kolmannella luokalla alkaa valinnaisen A2-kielen opiskelu, mutta käytännössä sen valitsevat kaikki ne, joiden A1-kieli on jokin muu kuin englanti (esim. ranska, saksa tai kiina). Kuudennella alkaa B1-kieli (ruotsi) ja kahdeksannella voisi vielä valita B2-kielen, jos haluaa.

Miksi kirjoitit tuohon Helsingin, kun sama käytäntö on kaikkialla Suomessa? Poislukien ne koulut, joissa ei ole mahdollista valita kuin yksi A1 kieli eli englanti. Ja noin muutenkin tuossa taisi olla puhe siitä, alkaako kaikilla. Ja siihen vastaus on, ei ala. 

Vaikka ei alkaisikaan, lähtökohtana on, että lapsi kykenee tuossa iässä jo opiskelemaan kolmatta kieltään. Tämä ei mitenkään onnistu, jos ensimmäistäkään kieltä ei vielä osaa lukea. 

Miksi ajattelet, että lapsen, joka ei osaa lukea pitäisi pystyä opiskelemaan kolmea kieltä samanaikaisesti? Etkö yhtään ymmärrä ristiriitaa tässä vaatimuksessa? 

Ei hän pystykään. Ketjussa aikaisempi kirjoittaja ei ymmärtänyt miksi lukemaan ei voisi oppia 9 -vuotiaana ihan normaalisti. Ei voi, jos ei tuohon ikään mennessä ole koulussa sitä oppinut, on tukitoimien tarpeessa. 

Eikun sinä et nyt ymmärrä, että kaikki lapset eivät ole ns. normaalissa koulussa. Siksi on täysin mahdollista, että 9v ei vielä osaa lukea eikä siitä tarvitse tehdä mitään numeroa. Jokainen oppii omaan tahtiinsa ja sitä varten meillä on pienluokat jne. jotta yksilöllisempi oppiminen on mahdollista. 

Minun lapsuudessani useimmat oppivat lukemaan koulussa ensimmäisellä luokalla. Nykyään lapsi, joka ei osaa lukea kouluun mennessään on, on poikkeus. Vielä kummallisempi poikkeus on lapsi, joka ei osaa lukea 9-vuotiaana. Jos lapsi ei ole oppinut lukemaan 9-vuotiaana, hänelle on suurella todennäköisyydellä jokin ongelma oli se sitten luki-häiriö tai jokin muu. On tietysti mahdollista, että vanhemmat ovat tarkoituksella estäneet lasta oppimasta lukemaan, mutta enpä ole koskaan kuullut sellaisesta.

Ei ole millään tavalla poikkeus, jos ei osaa lukea kouluun mennessä. Yli puolet ensimmäisen luokan aloittavista ei osaa vielä lukea. Ja miksi pitäisikään osata, kun siellä koulussa opetetaan muun muassa lukemista? 

Niin mekin luulimme, mutta viitisen vuotta sitten, kun yksi lapsistamme aloitti koulun, hän oli luokkansa ainoa lukutaidoton. Häntä ei lukeminen ollut aiemmin kiinnostanut, mutta koulussa sitten oppi lukemaan noin kuukaudessa. 

Komppaan tätä, omat lapseni olivat yksiä harvoista, jotka eivät osanneet lukea koulun alussa. Tämä keskiluokkaisella alueella Helsingissä, jossa lähes kaikki oppilaat tulevat suomenkielisistä perheistä. Jos voisin jotain tehdä toisin, niin olisin yrittänyt opettaa lapsett lukemaan ennen koulua. 

Niin, moni keskiluokkainen s2 -oppilas osaa lukea kahdella kielellä kouluun tullessaan.