Lue keskustelun säännöt.
Päiväkotipäivän pituus Suomessa vs. muualla
23.08.2023 |
Päiväkotipäivän pituus tuntuu olevan kestoaihe vanhempien kesken (sen lisäksi, että minkä ikäisenä on hyvä aloittaa päiväkoti tai ehkä pikemmin, milloin on liian nuori päiväkotiin).
Useasti sanotaan, että kyllähän ulkomailla lapset menevät jo alle puolivuotiaina päiväkoteihin tai hoitoon ja vanhemmat palaavat töihin. Kuinka pitkiä päiviä lapset sitten ovat ns. ulkopuolisessa hoidossa esim. päiväkodissa ulkomailla?
Olen siinä käsityksessä, että vaikka lapset aloittavat ulkomailla hyvin aikaisin päiväkodin, ovat päivät kuitenkin taas ajallisesti hyvin lyhyitä kun taas Suomessa jos lapsi menee päiväkotiin, on se usein vähintään vanhemman työpäivän mittainen (8h).
Onko tietoa tai kokemuksia asiasta?
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vanhempia ovat nämä, jotka pyrkivät heikentämään lastensa hoitoa ja varhaiskasvatusta, jopa koulunkäynnin mahdollisuuksia? Olen itse äiti ja kyllä minulle on tärkeää, että lapseni saa parhaan mahdollisen varhaiskasvatuksen, jossa hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja hänelle aktiivisesti opetetaan asioita eikä vaan katsota, että pylly on pyyhitty. Toivoisin myös, että jos lapseni tarvitsee tukea, hän sitä saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin katsoisin suorastaan rikokseksi, jos lapseni päästettäisiin kolmannelle luokalle ilman, että osaa edes lukea tuossa vaiheessa.
Harmi vaan, että reaalimaailmassa tuo sinun halusi ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole resursseja kuin ihan perusjuttuihin, kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja leikkausten.
Se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo varhaiskasvatuksen piiriin juuri niitä lapsia, joilla on suurimmat tuen tarpeet.
Ei todellakaan tuo. Se tuo päiväkotiin virikelapsia, joiden mammat ovat liian laiskoja hoitamaan niitä itse. Niidenkin lasten hoitoon käytetyn ajan voisi kohdentaa tuen tarvitsijoille, jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin ja päivähoitopaikan saisi vain tarveharkintaisesti eli joko vanhempien työn tai sosiaalisten syiden takia. Ja sosiaalinen syy ei ole se, että mamma tarvitsee omaa aikaa palstalla makaamiseen tms.
Ymmärrätkö, jos väännän rautakangesta. Tuen tarve on hyvin eri asia kuin hoidon tarve. Kuka ne sosiaaliset arvioinnit tekisi? Ylikuormittunut neuvola, lastensuojelu? Kyllä se yhteiskunnalle tehokkainta ja halvinta on, että sen seulonnan tekee vakaopettajat.
Neuvolan tarkastukset ovat juuri sitä arviointia varten. Jos olisi niin, että neuvola ei riitä, niin vakaopet olisi määrätty pakollisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja vakaopet ovat ammattiryhmänä myös hyvin tuore.
Ymmärtänet, että neuvolassa käydään kerran vuodessa ja ollaan käytännössä ehkä puoli tuntia. Terveydenhoitaja ei siinä ajassa mitenkään pysty sanomaan esim. lapsen puheenkehityksestä tai onko sillä lapsella vaikkapa normaalisti kehittyneet reaktiot. Ymmärtääkö lapsi puhetta tms. Tyypillistä näille lapsille, joilla ongelmia on, että heitä ei myöskään tuoda välttämättä neuvolaan. Ainoa, joka kykenee heitä havainnoimaan normaalissa arjessa on se vakaope.
Sillä terveydenhoitajalla on testit mm. niiden lapsen reaktioiden osalta. Käytännössä on havaittu, että vauvaiän ohittaneelle lapselle riittää se tarkistus kerran vuodessa. Ja neuvola on muuten pakollinen.
Ja "yllättäen" ne testit ovat ihan niitä samoja, joita vakaopet käyttävät. Leikataan saksilla viivaa pitkin, poimitaan helmiä pinsettiotteella, tunnistetaan värejä jne. jne. Eli taaskaan ei vakaope tee mitään uutta ja ihmeellistä, jota ei joku toinen voisi tehdä hänen sijastaan.
Miksi se vakaope ei niitä saisi tehdä? Mikä vika siinä nyt ihan konkreettisesti on, että siellä päiväkodissa on vakaopettajia?
Teille ei näköjään siellä yliopistossa opettu lainkan luetun ymmärtämistä. Nimittäin kukaan ei kieltänyt vakaopeilta nyt yhtään mitään. Eikä kukaan ole puhunut myöskään mistään viosta. Kerrottiin vain, että vakaope ei tee mitään sellaista, mitä ei voisi tehdä toisellakin koulutuksella.
Neuvolassa työskennellään terveydenhoitajan koulutuksella? Haluaisitko, että päiväkodissa työskenneltäisiin ennemmin sillä koulutuksella?
Ihan sama millä koulutuksella työskentelevät, kunhan lapset tulee hoidetuksi ja arki päiväkodissa sujuu. En ole tittelinkipeä, vaan odotan vain saavani lapselleni turvallisia aikuisia hänestä huolehtimaan siksi aikaa kun minä olen töissä. Enkä tarvitse sirkustemppuja tai varhaiskasvatusta. Ihan normaali lastenhoito riittää.
Minä taas ajattelen, että lapseni ansaitsee enemmän kuin perushoitoa ja säilömistä, kun itse olen töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vanhempia ovat nämä, jotka pyrkivät heikentämään lastensa hoitoa ja varhaiskasvatusta, jopa koulunkäynnin mahdollisuuksia? Olen itse äiti ja kyllä minulle on tärkeää, että lapseni saa parhaan mahdollisen varhaiskasvatuksen, jossa hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja hänelle aktiivisesti opetetaan asioita eikä vaan katsota, että pylly on pyyhitty. Toivoisin myös, että jos lapseni tarvitsee tukea, hän sitä saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin katsoisin suorastaan rikokseksi, jos lapseni päästettäisiin kolmannelle luokalle ilman, että osaa edes lukea tuossa vaiheessa.
Harmi vaan, että reaalimaailmassa tuo sinun halusi ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole resursseja kuin ihan perusjuttuihin, kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja leikkausten.
Se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo varhaiskasvatuksen piiriin juuri niitä lapsia, joilla on suurimmat tuen tarpeet.
Ei todellakaan tuo. Se tuo päiväkotiin virikelapsia, joiden mammat ovat liian laiskoja hoitamaan niitä itse. Niidenkin lasten hoitoon käytetyn ajan voisi kohdentaa tuen tarvitsijoille, jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin ja päivähoitopaikan saisi vain tarveharkintaisesti eli joko vanhempien työn tai sosiaalisten syiden takia. Ja sosiaalinen syy ei ole se, että mamma tarvitsee omaa aikaa palstalla makaamiseen tms.
Ymmärrätkö, jos väännän rautakangesta. Tuen tarve on hyvin eri asia kuin hoidon tarve. Kuka ne sosiaaliset arvioinnit tekisi? Ylikuormittunut neuvola, lastensuojelu? Kyllä se yhteiskunnalle tehokkainta ja halvinta on, että sen seulonnan tekee vakaopettajat.
Neuvolan tarkastukset ovat juuri sitä arviointia varten. Jos olisi niin, että neuvola ei riitä, niin vakaopet olisi määrätty pakollisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja vakaopet ovat ammattiryhmänä myös hyvin tuore.
Ymmärtänet, että neuvolassa käydään kerran vuodessa ja ollaan käytännössä ehkä puoli tuntia. Terveydenhoitaja ei siinä ajassa mitenkään pysty sanomaan esim. lapsen puheenkehityksestä tai onko sillä lapsella vaikkapa normaalisti kehittyneet reaktiot. Ymmärtääkö lapsi puhetta tms. Tyypillistä näille lapsille, joilla ongelmia on, että heitä ei myöskään tuoda välttämättä neuvolaan. Ainoa, joka kykenee heitä havainnoimaan normaalissa arjessa on se vakaope.
Sillä terveydenhoitajalla on testit mm. niiden lapsen reaktioiden osalta. Käytännössä on havaittu, että vauvaiän ohittaneelle lapselle riittää se tarkistus kerran vuodessa. Ja neuvola on muuten pakollinen.
Ja "yllättäen" ne testit ovat ihan niitä samoja, joita vakaopet käyttävät. Leikataan saksilla viivaa pitkin, poimitaan helmiä pinsettiotteella, tunnistetaan värejä jne. jne. Eli taaskaan ei vakaope tee mitään uutta ja ihmeellistä, jota ei joku toinen voisi tehdä hänen sijastaan.
Miksi se vakaope ei niitä saisi tehdä? Mikä vika siinä nyt ihan konkreettisesti on, että siellä päiväkodissa on vakaopettajia?
Lähinnä se, että monet heistä kuvittelevat olevansa jotain kovinkin hienoa, vaikka oikeasti ovat lastenhoitajia siinä missä muutkin. Toinen vika on se, että vakaopet puuhastelevat kaikenlaista sellaista, jolla ei ole mitään tekemistä lasten edun ja turvallisen hoidon takaamisen kanssa. Kun pitää alleviivata yliopistokoulutustaan tekemällä normaaleista asioista jotain ihme show¨ta miljoonine lomakkeineen.
Ei opettaja ole hoitaja. Voit tutustua vaikka toimenkuviin, eivät ne ole samanlaiset eikä myöskään toimessa vaadittava koulutus ole sama. Opettajat eivät myöskään ole laatineet varhaiskasvatuslakia tai kunnallisia varhaiskasvatussuunnitelmia, joten jos sinua ärsyttää heidän toimenkuvansa, niin syytä siitä lainsäätäjiä äläkä heitä.
Ei meillä ainakaan koulutodistuksia katsella, kun tulee esim. aika auttaa lapsi vessaan tai laittaa hänet nukkumaan. Se tekee, joka on työvuorossa ja vapaana kyseiseen toimeen. Siihen velvoittaa ihan se sinun mainostamasi varhaiskasvatuslakikin, että lapsista pidetään huolta riippumatta mikä on titteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vanhempia ovat nämä, jotka pyrkivät heikentämään lastensa hoitoa ja varhaiskasvatusta, jopa koulunkäynnin mahdollisuuksia? Olen itse äiti ja kyllä minulle on tärkeää, että lapseni saa parhaan mahdollisen varhaiskasvatuksen, jossa hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja hänelle aktiivisesti opetetaan asioita eikä vaan katsota, että pylly on pyyhitty. Toivoisin myös, että jos lapseni tarvitsee tukea, hän sitä saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin katsoisin suorastaan rikokseksi, jos lapseni päästettäisiin kolmannelle luokalle ilman, että osaa edes lukea tuossa vaiheessa.
Harmi vaan, että reaalimaailmassa tuo sinun halusi ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole resursseja kuin ihan perusjuttuihin, kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja leikkausten.
Se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo varhaiskasvatuksen piiriin juuri niitä lapsia, joilla on suurimmat tuen tarpeet.
Ei todellakaan tuo. Se tuo päiväkotiin virikelapsia, joiden mammat ovat liian laiskoja hoitamaan niitä itse. Niidenkin lasten hoitoon käytetyn ajan voisi kohdentaa tuen tarvitsijoille, jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin ja päivähoitopaikan saisi vain tarveharkintaisesti eli joko vanhempien työn tai sosiaalisten syiden takia. Ja sosiaalinen syy ei ole se, että mamma tarvitsee omaa aikaa palstalla makaamiseen tms.
Ymmärrätkö, jos väännän rautakangesta. Tuen tarve on hyvin eri asia kuin hoidon tarve. Kuka ne sosiaaliset arvioinnit tekisi? Ylikuormittunut neuvola, lastensuojelu? Kyllä se yhteiskunnalle tehokkainta ja halvinta on, että sen seulonnan tekee vakaopettajat.
Neuvolan tarkastukset ovat juuri sitä arviointia varten. Jos olisi niin, että neuvola ei riitä, niin vakaopet olisi määrätty pakollisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja vakaopet ovat ammattiryhmänä myös hyvin tuore.
Ymmärtänet, että neuvolassa käydään kerran vuodessa ja ollaan käytännössä ehkä puoli tuntia. Terveydenhoitaja ei siinä ajassa mitenkään pysty sanomaan esim. lapsen puheenkehityksestä tai onko sillä lapsella vaikkapa normaalisti kehittyneet reaktiot. Ymmärtääkö lapsi puhetta tms. Tyypillistä näille lapsille, joilla ongelmia on, että heitä ei myöskään tuoda välttämättä neuvolaan. Ainoa, joka kykenee heitä havainnoimaan normaalissa arjessa on se vakaope.
Sillä terveydenhoitajalla on testit mm. niiden lapsen reaktioiden osalta. Käytännössä on havaittu, että vauvaiän ohittaneelle lapselle riittää se tarkistus kerran vuodessa. Ja neuvola on muuten pakollinen.
Ja "yllättäen" ne testit ovat ihan niitä samoja, joita vakaopet käyttävät. Leikataan saksilla viivaa pitkin, poimitaan helmiä pinsettiotteella, tunnistetaan värejä jne. jne. Eli taaskaan ei vakaope tee mitään uutta ja ihmeellistä, jota ei joku toinen voisi tehdä hänen sijastaan.
Miksi se vakaope ei niitä saisi tehdä? Mikä vika siinä nyt ihan konkreettisesti on, että siellä päiväkodissa on vakaopettajia?
Teille ei näköjään siellä yliopistossa opettu lainkan luetun ymmärtämistä. Nimittäin kukaan ei kieltänyt vakaopeilta nyt yhtään mitään. Eikä kukaan ole puhunut myöskään mistään viosta. Kerrottiin vain, että vakaope ei tee mitään sellaista, mitä ei voisi tehdä toisellakin koulutuksella.
Neuvolassa työskennellään terveydenhoitajan koulutuksella? Haluaisitko, että päiväkodissa työskenneltäisiin ennemmin sillä koulutuksella?
Ihan sama millä koulutuksella työskentelevät, kunhan lapset tulee hoidetuksi ja arki päiväkodissa sujuu. En ole tittelinkipeä, vaan odotan vain saavani lapselleni turvallisia aikuisia hänestä huolehtimaan siksi aikaa kun minä olen töissä. Enkä tarvitse sirkustemppuja tai varhaiskasvatusta. Ihan normaali lastenhoito riittää.
Minä taas ajattelen, että lapseni ansaitsee enemmän kuin perushoitoa ja säilömistä, kun itse olen töissä.
Minulle normaali lastenhoito ei olekaan säilömistä, vaikka päiväkotiarjessa se monesti sitä onkin, kun muuhun ei ole resursseja. Oma lapseni on yksityisellä ja siellä on hoitajilla paremmin aikaa keskittyä muuunkin ihan välttämättömiin juttuihin. Ehkä pitkälti siksi, etteivät tee tavallisista asioista liian monimutkaisia niin kuin osa kunnallisella puolella tuntuu tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tähän mennessä tulleista kommenteista!
Millaisia nämä lastentarhan siis ovat ulkomailla? Oletan, että niihin ei kuulu kasvatuksellista puolta ollenkaan?
AP
Mistähän ulkomaasta mahdat olla kiinnostunut? Esim Turkissa koulutetun väestönosan lapset ovat usein päivökodissa, jossa on todella kunnoanhimoista varhaiskasvatusta, kahdeksan tunnin päiviä vähintään. Kodihoitaja/lastenhoitaja hakee ja vanhemmat tulee iltamyöhään töistä. Saksassa on edelleen harvakseltaan päiväkoteja, jotka sulkeituvat klo 13 eli lapset on siellä 9- 13 ja äidit sitten osa-aikatyössä. Maailmassa on todella paljon erilaisia päivähoito-ja varhaiskasvatussysteemejä, Suomi on varmaan aika hyvä keskitien kulkija hoitopäivien pituuden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.
T: vakaope
Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu.
Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.
T. Kokemusta kummastakin
Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.
On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.
Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.
Ei päiväkodissa mitään diagnosoida. Siellä tehdään mm. ikätasotestejä, jotka kertovat mm miten lapsi vertaantuu muuhun ikäluokkaansa ja nouseeko sieltä jotain johon voisi olla hyvä kiinnittää huomiota. Huomio voi tarkoittaa ihan vaan sitä, että päiväkodissa tuetaan lasta paremmin haasteelliseksi havaitulla alueella tai ohjataan mahdollisesti toimintaterapeutin arvioon jne.
Nämä ovat hyviä asioita, eikä niitä tarvitse pelätä. Tarkoitus on tukea lapsen kehitystä.Juuri tuossa on se ongelma. Liikaa vertailua ja heti laitetaan tutkimuksiin tai arvioihin, jos ei ole keskivertolapsi. Sitä tarkoitetaan ylidiagnosoinnilla, ei niinkään kirjaimellisia diagnooseja. Antaisitte lasten olla lapsia ihan rauhassa.
t. eri
Ei noilla testeille sitä etsitä, onko lapsi keskivertolapsi. Niillä etsitään lapsia, joilla voi olla jokin kehityshäiriö eli on selvästi keskiverrosta poikkeava. Sellaiset lapset ohjataan jatkotutkimuksiin, koska he saattavat tarvita lisäapua tai hoitoa. Vaihtoehto on jättää heidät selviämään itsekseen ilman hoitoa ja/tai apua.
Eli nimenomaan haetaan sitä keskivertoa ja jokaista pokkeavaa pidetään kehityshäiriöisenä. Minne unohtui sellainen asia kuin lasten yksilöllisyys ja puhtaasti siitä seurausta olevat kehitykselliset erot? Eihän se, jos Isla oppii lukemaan puoli vuotta myöhemmin kuin saman ikäinen Enni, tarkoita mitään kehityshäiriötä kummallekaan. He vain oppivat eri tahtiin.
Ei varhaiskasvatuksessa ole aikaa alkaa seulomaan kuka kuukaudelleen mitä oppii ja mitä ei. Sitten puututaan kun on oikeita ongelmia. Sitten aletaan tutkia, kun nelivuotias ei edelleenkään pääse vaipoistaan tai puhu. Sinun ajatuksesi on, että ne vaipalliset jatkavat aina kouluun saakka ennen kuin pääsevät tukimuksiin?
Minun ajatukseni on, että sinun kannattaa opetella lukemaan. Nyt et selkeästikään ymmärrä lukemaasi, vaan keksit omasta päästäsi ajatuksia minulle. Aloita vaikka sillä, että opettelet, mikä ero on lukutaidolla ja vaipoilla.
Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea aloittaessaan koulun. 9 -vuotiaana eli kolmannella luokalla aletaan opiskella jo toista vierasta kieltä ja koulunkäynti on jo ihan todellista. Mitkä mahdollisuudet sellaisella lapsella on pysyä vuosiluokkatahdissa, jotka eivät vielä 9 -vuotiaanakaan osaa lukea? Käytännössä sillä lapsella, joka vielä 9 -vuotiaana tankkaa lukutaidon kanssa on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja hän tarvitsee erityisopetusta, pienryhmiä ja ehkä muitakin tukitoimia.
No ei kyllä aleta.
t. 9-vuotiaan äiti
Nyt kyllä aletaan. Helsingin suomenkielisissä kouluissa 1. luokalla alkaa A1-kieli. Kolmannella luokalla alkaa valinnaisen A2-kielen opiskelu, mutta käytännössä sen valitsevat kaikki ne, joiden A1-kieli on jokin muu kuin englanti (esim. ranska, saksa tai kiina). Kuudennella alkaa B1-kieli (ruotsi) ja kahdeksannella voisi vielä valita B2-kielen, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.
T: vakaope
Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu.
Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.
T. Kokemusta kummastakin
Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.
On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.
Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.
Ei päiväkodissa mitään diagnosoida. Siellä tehdään mm. ikätasotestejä, jotka kertovat mm miten lapsi vertaantuu muuhun ikäluokkaansa ja nouseeko sieltä jotain johon voisi olla hyvä kiinnittää huomiota. Huomio voi tarkoittaa ihan vaan sitä, että päiväkodissa tuetaan lasta paremmin haasteelliseksi havaitulla alueella tai ohjataan mahdollisesti toimintaterapeutin arvioon jne.
Nämä ovat hyviä asioita, eikä niitä tarvitse pelätä. Tarkoitus on tukea lapsen kehitystä.Juuri tuossa on se ongelma. Liikaa vertailua ja heti laitetaan tutkimuksiin tai arvioihin, jos ei ole keskivertolapsi. Sitä tarkoitetaan ylidiagnosoinnilla, ei niinkään kirjaimellisia diagnooseja. Antaisitte lasten olla lapsia ihan rauhassa.
t. eri
Ei noilla testeille sitä etsitä, onko lapsi keskivertolapsi. Niillä etsitään lapsia, joilla voi olla jokin kehityshäiriö eli on selvästi keskiverrosta poikkeava. Sellaiset lapset ohjataan jatkotutkimuksiin, koska he saattavat tarvita lisäapua tai hoitoa. Vaihtoehto on jättää heidät selviämään itsekseen ilman hoitoa ja/tai apua.
Eli nimenomaan haetaan sitä keskivertoa ja jokaista pokkeavaa pidetään kehityshäiriöisenä. Minne unohtui sellainen asia kuin lasten yksilöllisyys ja puhtaasti siitä seurausta olevat kehitykselliset erot? Eihän se, jos Isla oppii lukemaan puoli vuotta myöhemmin kuin saman ikäinen Enni, tarkoita mitään kehityshäiriötä kummallekaan. He vain oppivat eri tahtiin.
Ei varhaiskasvatuksessa ole aikaa alkaa seulomaan kuka kuukaudelleen mitä oppii ja mitä ei. Sitten puututaan kun on oikeita ongelmia. Sitten aletaan tutkia, kun nelivuotias ei edelleenkään pääse vaipoistaan tai puhu. Sinun ajatuksesi on, että ne vaipalliset jatkavat aina kouluun saakka ennen kuin pääsevät tukimuksiin?
Minun ajatukseni on, että sinun kannattaa opetella lukemaan. Nyt et selkeästikään ymmärrä lukemaasi, vaan keksit omasta päästäsi ajatuksia minulle. Aloita vaikka sillä, että opettelet, mikä ero on lukutaidolla ja vaipoilla.
Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea aloittaessaan koulun. 9 -vuotiaana eli kolmannella luokalla aletaan opiskella jo toista vierasta kieltä ja koulunkäynti on jo ihan todellista. Mitkä mahdollisuudet sellaisella lapsella on pysyä vuosiluokkatahdissa, jotka eivät vielä 9 -vuotiaanakaan osaa lukea? Käytännössä sillä lapsella, joka vielä 9 -vuotiaana tankkaa lukutaidon kanssa on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja hän tarvitsee erityisopetusta, pienryhmiä ja ehkä muitakin tukitoimia.
No ei kyllä aleta.
t. 9-vuotiaan äiti
Nyt kyllä aletaan. Helsingin suomenkielisissä kouluissa 1. luokalla alkaa A1-kieli. Kolmannella luokalla alkaa valinnaisen A2-kielen opiskelu, mutta käytännössä sen valitsevat kaikki ne, joiden A1-kieli on jokin muu kuin englanti (esim. ranska, saksa tai kiina). Kuudennella alkaa B1-kieli (ruotsi) ja kahdeksannella voisi vielä valita B2-kielen, jos haluaa.
Miksi kirjoitit tuohon Helsingin, kun sama käytäntö on kaikkialla Suomessa? Poislukien ne koulut, joissa ei ole mahdollista valita kuin yksi A1 kieli eli englanti. Ja noin muutenkin tuossa taisi olla puhe siitä, alkaako kaikilla. Ja siihen vastaus on, ei ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.
T: vakaope
Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu.
Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.
T. Kokemusta kummastakin
Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.
On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.
Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.
Ei päiväkodissa mitään diagnosoida. Siellä tehdään mm. ikätasotestejä, jotka kertovat mm miten lapsi vertaantuu muuhun ikäluokkaansa ja nouseeko sieltä jotain johon voisi olla hyvä kiinnittää huomiota. Huomio voi tarkoittaa ihan vaan sitä, että päiväkodissa tuetaan lasta paremmin haasteelliseksi havaitulla alueella tai ohjataan mahdollisesti toimintaterapeutin arvioon jne.
Nämä ovat hyviä asioita, eikä niitä tarvitse pelätä. Tarkoitus on tukea lapsen kehitystä.Juuri tuossa on se ongelma. Liikaa vertailua ja heti laitetaan tutkimuksiin tai arvioihin, jos ei ole keskivertolapsi. Sitä tarkoitetaan ylidiagnosoinnilla, ei niinkään kirjaimellisia diagnooseja. Antaisitte lasten olla lapsia ihan rauhassa.
t. eri
Ei noilla testeille sitä etsitä, onko lapsi keskivertolapsi. Niillä etsitään lapsia, joilla voi olla jokin kehityshäiriö eli on selvästi keskiverrosta poikkeava. Sellaiset lapset ohjataan jatkotutkimuksiin, koska he saattavat tarvita lisäapua tai hoitoa. Vaihtoehto on jättää heidät selviämään itsekseen ilman hoitoa ja/tai apua.
Eli nimenomaan haetaan sitä keskivertoa ja jokaista pokkeavaa pidetään kehityshäiriöisenä. Minne unohtui sellainen asia kuin lasten yksilöllisyys ja puhtaasti siitä seurausta olevat kehitykselliset erot? Eihän se, jos Isla oppii lukemaan puoli vuotta myöhemmin kuin saman ikäinen Enni, tarkoita mitään kehityshäiriötä kummallekaan. He vain oppivat eri tahtiin.
Ei varhaiskasvatuksessa ole aikaa alkaa seulomaan kuka kuukaudelleen mitä oppii ja mitä ei. Sitten puututaan kun on oikeita ongelmia. Sitten aletaan tutkia, kun nelivuotias ei edelleenkään pääse vaipoistaan tai puhu. Sinun ajatuksesi on, että ne vaipalliset jatkavat aina kouluun saakka ennen kuin pääsevät tukimuksiin?
Minun ajatukseni on, että sinun kannattaa opetella lukemaan. Nyt et selkeästikään ymmärrä lukemaasi, vaan keksit omasta päästäsi ajatuksia minulle. Aloita vaikka sillä, että opettelet, mikä ero on lukutaidolla ja vaipoilla.
Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea aloittaessaan koulun. 9 -vuotiaana eli kolmannella luokalla aletaan opiskella jo toista vierasta kieltä ja koulunkäynti on jo ihan todellista. Mitkä mahdollisuudet sellaisella lapsella on pysyä vuosiluokkatahdissa, jotka eivät vielä 9 -vuotiaanakaan osaa lukea? Käytännössä sillä lapsella, joka vielä 9 -vuotiaana tankkaa lukutaidon kanssa on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja hän tarvitsee erityisopetusta, pienryhmiä ja ehkä muitakin tukitoimia.
No ei kyllä aleta.
t. 9-vuotiaan äiti
Nyt kyllä aletaan. Helsingin suomenkielisissä kouluissa 1. luokalla alkaa A1-kieli. Kolmannella luokalla alkaa valinnaisen A2-kielen opiskelu, mutta käytännössä sen valitsevat kaikki ne, joiden A1-kieli on jokin muu kuin englanti (esim. ranska, saksa tai kiina). Kuudennella alkaa B1-kieli (ruotsi) ja kahdeksannella voisi vielä valita B2-kielen, jos haluaa.
Miksi kirjoitit tuohon Helsingin, kun sama käytäntö on kaikkialla Suomessa? Poislukien ne koulut, joissa ei ole mahdollista valita kuin yksi A1 kieli eli englanti. Ja noin muutenkin tuossa taisi olla puhe siitä, alkaako kaikilla. Ja siihen vastaus on, ei ala.
Vaikka ei alkaisikaan, lähtökohtana on, että lapsi kykenee tuossa iässä jo opiskelemaan kolmatta kieltään. Tämä ei mitenkään onnistu, jos ensimmäistäkään kieltä ei vielä osaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.
T: vakaope
Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu.
Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.
T. Kokemusta kummastakin
Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.
On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.
Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.
Ei päiväkodissa mitään diagnosoida. Siellä tehdään mm. ikätasotestejä, jotka kertovat mm miten lapsi vertaantuu muuhun ikäluokkaansa ja nouseeko sieltä jotain johon voisi olla hyvä kiinnittää huomiota. Huomio voi tarkoittaa ihan vaan sitä, että päiväkodissa tuetaan lasta paremmin haasteelliseksi havaitulla alueella tai ohjataan mahdollisesti toimintaterapeutin arvioon jne.
Nämä ovat hyviä asioita, eikä niitä tarvitse pelätä. Tarkoitus on tukea lapsen kehitystä.Juuri tuossa on se ongelma. Liikaa vertailua ja heti laitetaan tutkimuksiin tai arvioihin, jos ei ole keskivertolapsi. Sitä tarkoitetaan ylidiagnosoinnilla, ei niinkään kirjaimellisia diagnooseja. Antaisitte lasten olla lapsia ihan rauhassa.
t. eri
Ei noilla testeille sitä etsitä, onko lapsi keskivertolapsi. Niillä etsitään lapsia, joilla voi olla jokin kehityshäiriö eli on selvästi keskiverrosta poikkeava. Sellaiset lapset ohjataan jatkotutkimuksiin, koska he saattavat tarvita lisäapua tai hoitoa. Vaihtoehto on jättää heidät selviämään itsekseen ilman hoitoa ja/tai apua.
Eli nimenomaan haetaan sitä keskivertoa ja jokaista pokkeavaa pidetään kehityshäiriöisenä. Minne unohtui sellainen asia kuin lasten yksilöllisyys ja puhtaasti siitä seurausta olevat kehitykselliset erot? Eihän se, jos Isla oppii lukemaan puoli vuotta myöhemmin kuin saman ikäinen Enni, tarkoita mitään kehityshäiriötä kummallekaan. He vain oppivat eri tahtiin.
Ei varhaiskasvatuksessa ole aikaa alkaa seulomaan kuka kuukaudelleen mitä oppii ja mitä ei. Sitten puututaan kun on oikeita ongelmia. Sitten aletaan tutkia, kun nelivuotias ei edelleenkään pääse vaipoistaan tai puhu. Sinun ajatuksesi on, että ne vaipalliset jatkavat aina kouluun saakka ennen kuin pääsevät tukimuksiin?
Minun ajatukseni on, että sinun kannattaa opetella lukemaan. Nyt et selkeästikään ymmärrä lukemaasi, vaan keksit omasta päästäsi ajatuksia minulle. Aloita vaikka sillä, että opettelet, mikä ero on lukutaidolla ja vaipoilla.
Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea aloittaessaan koulun. 9 -vuotiaana eli kolmannella luokalla aletaan opiskella jo toista vierasta kieltä ja koulunkäynti on jo ihan todellista. Mitkä mahdollisuudet sellaisella lapsella on pysyä vuosiluokkatahdissa, jotka eivät vielä 9 -vuotiaanakaan osaa lukea? Käytännössä sillä lapsella, joka vielä 9 -vuotiaana tankkaa lukutaidon kanssa on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja hän tarvitsee erityisopetusta, pienryhmiä ja ehkä muitakin tukitoimia.
No ei kyllä aleta.
t. 9-vuotiaan äiti
Nyt kyllä aletaan. Helsingin suomenkielisissä kouluissa 1. luokalla alkaa A1-kieli. Kolmannella luokalla alkaa valinnaisen A2-kielen opiskelu, mutta käytännössä sen valitsevat kaikki ne, joiden A1-kieli on jokin muu kuin englanti (esim. ranska, saksa tai kiina). Kuudennella alkaa B1-kieli (ruotsi) ja kahdeksannella voisi vielä valita B2-kielen, jos haluaa.
Miksi kirjoitit tuohon Helsingin, kun sama käytäntö on kaikkialla Suomessa? Poislukien ne koulut, joissa ei ole mahdollista valita kuin yksi A1 kieli eli englanti. Ja noin muutenkin tuossa taisi olla puhe siitä, alkaako kaikilla. Ja siihen vastaus on, ei ala.
Vaikka ei alkaisikaan, lähtökohtana on, että lapsi kykenee tuossa iässä jo opiskelemaan kolmatta kieltään. Tämä ei mitenkään onnistu, jos ensimmäistäkään kieltä ei vielä osaa lukea.
Miksi ajattelet, että lapsen, joka ei osaa lukea pitäisi pystyä opiskelemaan kolmea kieltä samanaikaisesti? Etkö yhtään ymmärrä ristiriitaa tässä vaatimuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vanhempia ovat nämä, jotka pyrkivät heikentämään lastensa hoitoa ja varhaiskasvatusta, jopa koulunkäynnin mahdollisuuksia? Olen itse äiti ja kyllä minulle on tärkeää, että lapseni saa parhaan mahdollisen varhaiskasvatuksen, jossa hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja hänelle aktiivisesti opetetaan asioita eikä vaan katsota, että pylly on pyyhitty. Toivoisin myös, että jos lapseni tarvitsee tukea, hän sitä saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin katsoisin suorastaan rikokseksi, jos lapseni päästettäisiin kolmannelle luokalle ilman, että osaa edes lukea tuossa vaiheessa.
Harmi vaan, että reaalimaailmassa tuo sinun halusi ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole resursseja kuin ihan perusjuttuihin, kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja leikkausten.
Se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo varhaiskasvatuksen piiriin juuri niitä lapsia, joilla on suurimmat tuen tarpeet.
Ei todellakaan tuo. Se tuo päiväkotiin virikelapsia, joiden mammat ovat liian laiskoja hoitamaan niitä itse. Niidenkin lasten hoitoon käytetyn ajan voisi kohdentaa tuen tarvitsijoille, jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin ja päivähoitopaikan saisi vain tarveharkintaisesti eli joko vanhempien työn tai sosiaalisten syiden takia. Ja sosiaalinen syy ei ole se, että mamma tarvitsee omaa aikaa palstalla makaamiseen tms.
Ymmärrätkö, jos väännän rautakangesta. Tuen tarve on hyvin eri asia kuin hoidon tarve. Kuka ne sosiaaliset arvioinnit tekisi? Ylikuormittunut neuvola, lastensuojelu? Kyllä se yhteiskunnalle tehokkainta ja halvinta on, että sen seulonnan tekee vakaopettajat.
Neuvolan tarkastukset ovat juuri sitä arviointia varten. Jos olisi niin, että neuvola ei riitä, niin vakaopet olisi määrätty pakollisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja vakaopet ovat ammattiryhmänä myös hyvin tuore.
Ymmärtänet, että neuvolassa käydään kerran vuodessa ja ollaan käytännössä ehkä puoli tuntia. Terveydenhoitaja ei siinä ajassa mitenkään pysty sanomaan esim. lapsen puheenkehityksestä tai onko sillä lapsella vaikkapa normaalisti kehittyneet reaktiot. Ymmärtääkö lapsi puhetta tms. Tyypillistä näille lapsille, joilla ongelmia on, että heitä ei myöskään tuoda välttämättä neuvolaan. Ainoa, joka kykenee heitä havainnoimaan normaalissa arjessa on se vakaope.
Meinaatko tosissasi, että esim. oma äiti tai isä ei pysty havainnoimaan lapsiaan normaalissa arjessa? Tai perhepäivähoitaja tai mummo tai kuka nyt lapsen kanssa arjessa onkaan. Vai luulitko, että kaikki lapset ovat päiväkodissa? :D
Sivusta sanottuna: ei todellakaan pysty. Päiväkodissa ammattilainen näkee päivittäin vähintään 10-20 lasta ja vuosien mittaan hänelle voi kertyä kokemusta jopa satojen lasten kehityksestä. Poikkeamat on helppo huomata. Lapsen omilla vanhemmilla on harvoin kokemusta kovin monesta lapsesta ja etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla kokemusta on vain yhdestä lapsesta. Yhden perheen lapset ovat vieläpä valikoituneita, joten heillä saattaa olla kaikilla samoja ongelmia, joten vanhemmilta puuttuu mahdollisuus verrata toisenlaisiin lapsiin.
Kaiken huippuna vanhemmat ovat aika sokeita omien lastensa ominaisuuksille. Alkavat ongelmat saatetaan selittää omassa mielessä parhain päin ja apua ymmärretään hakea vasta, kun on pakko. Se täysin epänormaaleja raivokohtauksia saava lapsi saatetaan omassa mielessä selittää vaikkapa määrätietoiseksi, voimakastahtoiseksi tai omia oikeuksiaan puolustavaksi, vaikka kyse on selvästä kyvyttömyydestä hallita itseään muiden samanikäisten lasten tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vanhempia ovat nämä, jotka pyrkivät heikentämään lastensa hoitoa ja varhaiskasvatusta, jopa koulunkäynnin mahdollisuuksia? Olen itse äiti ja kyllä minulle on tärkeää, että lapseni saa parhaan mahdollisen varhaiskasvatuksen, jossa hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja hänelle aktiivisesti opetetaan asioita eikä vaan katsota, että pylly on pyyhitty. Toivoisin myös, että jos lapseni tarvitsee tukea, hän sitä saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin katsoisin suorastaan rikokseksi, jos lapseni päästettäisiin kolmannelle luokalle ilman, että osaa edes lukea tuossa vaiheessa.
Harmi vaan, että reaalimaailmassa tuo sinun halusi ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole resursseja kuin ihan perusjuttuihin, kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja leikkausten.
Se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo varhaiskasvatuksen piiriin juuri niitä lapsia, joilla on suurimmat tuen tarpeet.
Ei todellakaan tuo. Se tuo päiväkotiin virikelapsia, joiden mammat ovat liian laiskoja hoitamaan niitä itse. Niidenkin lasten hoitoon käytetyn ajan voisi kohdentaa tuen tarvitsijoille, jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin ja päivähoitopaikan saisi vain tarveharkintaisesti eli joko vanhempien työn tai sosiaalisten syiden takia. Ja sosiaalinen syy ei ole se, että mamma tarvitsee omaa aikaa palstalla makaamiseen tms.
Ymmärrätkö, jos väännän rautakangesta. Tuen tarve on hyvin eri asia kuin hoidon tarve. Kuka ne sosiaaliset arvioinnit tekisi? Ylikuormittunut neuvola, lastensuojelu? Kyllä se yhteiskunnalle tehokkainta ja halvinta on, että sen seulonnan tekee vakaopettajat.
Neuvolan tarkastukset ovat juuri sitä arviointia varten. Jos olisi niin, että neuvola ei riitä, niin vakaopet olisi määrätty pakollisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja vakaopet ovat ammattiryhmänä myös hyvin tuore.
Ymmärtänet, että neuvolassa käydään kerran vuodessa ja ollaan käytännössä ehkä puoli tuntia. Terveydenhoitaja ei siinä ajassa mitenkään pysty sanomaan esim. lapsen puheenkehityksestä tai onko sillä lapsella vaikkapa normaalisti kehittyneet reaktiot. Ymmärtääkö lapsi puhetta tms. Tyypillistä näille lapsille, joilla ongelmia on, että heitä ei myöskään tuoda välttämättä neuvolaan. Ainoa, joka kykenee heitä havainnoimaan normaalissa arjessa on se vakaope.
Meinaatko tosissasi, että esim. oma äiti tai isä ei pysty havainnoimaan lapsiaan normaalissa arjessa? Tai perhepäivähoitaja tai mummo tai kuka nyt lapsen kanssa arjessa onkaan. Vai luulitko, että kaikki lapset ovat päiväkodissa? :D
Sivusta sanottuna: ei todellakaan pysty. Päiväkodissa ammattilainen näkee päivittäin vähintään 10-20 lasta ja vuosien mittaan hänelle voi kertyä kokemusta jopa satojen lasten kehityksestä.
Tuossapa se olennaisin syy tulikin sille, miksi ammattilaiselta jää huomaamatta moni sellainen asia, jonka kotiäiti huomaa ihan helposti. Kun sillä kotiäidillä ei yleensä ole kuin yksi tai kaksi lasta huomoitavana. Siiinä pystyy keskittymään huomoiden tekemiseen paljon paremmin kuin valatavassa kaaoksessa, jota päiväkotielämä monesti on. Ammattitaitoakin voi kotiäidillä (koulukseltaan esim. lähihoitaja) olla tasan saman verran kuin niillä päiväkodin aikuisilla. Tosin siihen nyt ei mitään ammattitaitoa tarvita, että huomaa, jos 3v ei vielä puhu tai 6v ei osaa syödä itse tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.
T: vakaope
Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu.
Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.
T. Kokemusta kummastakin
Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.
On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.
Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.
Ei päiväkodissa mitään diagnosoida. Siellä tehdään mm. ikätasotestejä, jotka kertovat mm miten lapsi vertaantuu muuhun ikäluokkaansa ja nouseeko sieltä jotain johon voisi olla hyvä kiinnittää huomiota. Huomio voi tarkoittaa ihan vaan sitä, että päiväkodissa tuetaan lasta paremmin haasteelliseksi havaitulla alueella tai ohjataan mahdollisesti toimintaterapeutin arvioon jne.
Nämä ovat hyviä asioita, eikä niitä tarvitse pelätä. Tarkoitus on tukea lapsen kehitystä.Juuri tuossa on se ongelma. Liikaa vertailua ja heti laitetaan tutkimuksiin tai arvioihin, jos ei ole keskivertolapsi. Sitä tarkoitetaan ylidiagnosoinnilla, ei niinkään kirjaimellisia diagnooseja. Antaisitte lasten olla lapsia ihan rauhassa.
t. eri
Ei noilla testeille sitä etsitä, onko lapsi keskivertolapsi. Niillä etsitään lapsia, joilla voi olla jokin kehityshäiriö eli on selvästi keskiverrosta poikkeava. Sellaiset lapset ohjataan jatkotutkimuksiin, koska he saattavat tarvita lisäapua tai hoitoa. Vaihtoehto on jättää heidät selviämään itsekseen ilman hoitoa ja/tai apua.
Eli nimenomaan haetaan sitä keskivertoa ja jokaista pokkeavaa pidetään kehityshäiriöisenä. Minne unohtui sellainen asia kuin lasten yksilöllisyys ja puhtaasti siitä seurausta olevat kehitykselliset erot? Eihän se, jos Isla oppii lukemaan puoli vuotta myöhemmin kuin saman ikäinen Enni, tarkoita mitään kehityshäiriötä kummallekaan. He vain oppivat eri tahtiin.
Ei varhaiskasvatuksessa ole aikaa alkaa seulomaan kuka kuukaudelleen mitä oppii ja mitä ei. Sitten puututaan kun on oikeita ongelmia. Sitten aletaan tutkia, kun nelivuotias ei edelleenkään pääse vaipoistaan tai puhu. Sinun ajatuksesi on, että ne vaipalliset jatkavat aina kouluun saakka ennen kuin pääsevät tukimuksiin?
Minun ajatukseni on, että sinun kannattaa opetella lukemaan. Nyt et selkeästikään ymmärrä lukemaasi, vaan keksit omasta päästäsi ajatuksia minulle. Aloita vaikka sillä, että opettelet, mikä ero on lukutaidolla ja vaipoilla.
Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea aloittaessaan koulun. 9 -vuotiaana eli kolmannella luokalla aletaan opiskella jo toista vierasta kieltä ja koulunkäynti on jo ihan todellista. Mitkä mahdollisuudet sellaisella lapsella on pysyä vuosiluokkatahdissa, jotka eivät vielä 9 -vuotiaanakaan osaa lukea? Käytännössä sillä lapsella, joka vielä 9 -vuotiaana tankkaa lukutaidon kanssa on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja hän tarvitsee erityisopetusta, pienryhmiä ja ehkä muitakin tukitoimia.
No ei kyllä aleta.
t. 9-vuotiaan äiti
Nyt kyllä aletaan. Helsingin suomenkielisissä kouluissa 1. luokalla alkaa A1-kieli. Kolmannella luokalla alkaa valinnaisen A2-kielen opiskelu, mutta käytännössä sen valitsevat kaikki ne, joiden A1-kieli on jokin muu kuin englanti (esim. ranska, saksa tai kiina). Kuudennella alkaa B1-kieli (ruotsi) ja kahdeksannella voisi vielä valita B2-kielen, jos haluaa.
Miksi kirjoitit tuohon Helsingin, kun sama käytäntö on kaikkialla Suomessa? Poislukien ne koulut, joissa ei ole mahdollista valita kuin yksi A1 kieli eli englanti. Ja noin muutenkin tuossa taisi olla puhe siitä, alkaako kaikilla. Ja siihen vastaus on, ei ala.
Vaikka ei alkaisikaan, lähtökohtana on, että lapsi kykenee tuossa iässä jo opiskelemaan kolmatta kieltään. Tämä ei mitenkään onnistu, jos ensimmäistäkään kieltä ei vielä osaa lukea.
Miksi ajattelet, että lapsen, joka ei osaa lukea pitäisi pystyä opiskelemaan kolmea kieltä samanaikaisesti? Etkö yhtään ymmärrä ristiriitaa tässä vaatimuksessa?
Ei hän pystykään. Ketjussa aikaisempi kirjoittaja ei ymmärtänyt miksi lukemaan ei voisi oppia 9 -vuotiaana ihan normaalisti. Ei voi, jos ei tuohon ikään mennessä ole koulussa sitä oppinut, on tukitoimien tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eteläeuroopassa tarhaan mennään 3-vuotiaana, aamulla lapsi saatetaan ovelle 8.45-9.30 välisenä aikana ja iltapäivällä haetaan ovelta klo 16.30. Päivän aikana askarrellaan, leikitään, pelataan, luetaan yms, mutta ei ulkoilla eikä nukuta päiväunia. Ja puolilta päivin syödään maksullinen (ei kallis) kolmen ruokalajin lounas, jota varten mukana pitää olla omat astiat, jotka tuodaan kotiin tiskattaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vanhempia ovat nämä, jotka pyrkivät heikentämään lastensa hoitoa ja varhaiskasvatusta, jopa koulunkäynnin mahdollisuuksia? Olen itse äiti ja kyllä minulle on tärkeää, että lapseni saa parhaan mahdollisen varhaiskasvatuksen, jossa hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja hänelle aktiivisesti opetetaan asioita eikä vaan katsota, että pylly on pyyhitty. Toivoisin myös, että jos lapseni tarvitsee tukea, hän sitä saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin katsoisin suorastaan rikokseksi, jos lapseni päästettäisiin kolmannelle luokalle ilman, että osaa edes lukea tuossa vaiheessa.
Harmi vaan, että reaalimaailmassa tuo sinun halusi ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole resursseja kuin ihan perusjuttuihin, kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja leikkausten.
Se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo varhaiskasvatuksen piiriin juuri niitä lapsia, joilla on suurimmat tuen tarpeet.
Ei todellakaan tuo. Se tuo päiväkotiin virikelapsia, joiden mammat ovat liian laiskoja hoitamaan niitä itse. Niidenkin lasten hoitoon käytetyn ajan voisi kohdentaa tuen tarvitsijoille, jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin ja päivähoitopaikan saisi vain tarveharkintaisesti eli joko vanhempien työn tai sosiaalisten syiden takia. Ja sosiaalinen syy ei ole se, että mamma tarvitsee omaa aikaa palstalla makaamiseen tms.
Ymmärrätkö, jos väännän rautakangesta. Tuen tarve on hyvin eri asia kuin hoidon tarve. Kuka ne sosiaaliset arvioinnit tekisi? Ylikuormittunut neuvola, lastensuojelu? Kyllä se yhteiskunnalle tehokkainta ja halvinta on, että sen seulonnan tekee vakaopettajat.
Neuvolan tarkastukset ovat juuri sitä arviointia varten. Jos olisi niin, että neuvola ei riitä, niin vakaopet olisi määrätty pakollisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja vakaopet ovat ammattiryhmänä myös hyvin tuore.
Ymmärtänet, että neuvolassa käydään kerran vuodessa ja ollaan käytännössä ehkä puoli tuntia. Terveydenhoitaja ei siinä ajassa mitenkään pysty sanomaan esim. lapsen puheenkehityksestä tai onko sillä lapsella vaikkapa normaalisti kehittyneet reaktiot. Ymmärtääkö lapsi puhetta tms. Tyypillistä näille lapsille, joilla ongelmia on, että heitä ei myöskään tuoda välttämättä neuvolaan. Ainoa, joka kykenee heitä havainnoimaan normaalissa arjessa on se vakaope.
Meinaatko tosissasi, että esim. oma äiti tai isä ei pysty havainnoimaan lapsiaan normaalissa arjessa? Tai perhepäivähoitaja tai mummo tai kuka nyt lapsen kanssa arjessa onkaan. Vai luulitko, että kaikki lapset ovat päiväkodissa? :D
Sivusta sanottuna: ei todellakaan pysty. Päiväkodissa ammattilainen näkee päivittäin vähintään 10-20 lasta ja vuosien mittaan hänelle voi kertyä kokemusta jopa satojen lasten kehityksestä. Poikkeamat on helppo huomata. Lapsen omilla vanhemmilla on harvoin kokemusta kovin monesta lapsesta ja etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla kokemusta on vain yhdestä lapsesta. Yhden perheen lapset ovat vieläpä valikoituneita, joten heillä saattaa olla kaikilla samoja ongelmia, joten vanhemmilta puuttuu mahdollisuus verrata toisenlaisiin lapsiin.
Kaiken huippuna vanhemmat ovat aika sokeita omien lastensa ominaisuuksille. Alkavat ongelmat saatetaan selittää omassa mielessä parhain päin ja apua ymmärretään hakea vasta, kun on pakko. Se täysin epänormaaleja raivokohtauksia saava lapsi saatetaan omassa mielessä selittää vaikkapa määrätietoiseksi, voimakastahtoiseksi tai omia oikeuksiaan puolustavaksi, vaikka kyse on selvästä kyvyttömyydestä hallita itseään muiden samanikäisten lasten tavoin.
Meinaatko, että päiväkodissa ammattilaisilla on enemmän silmiä vai miksi ajattelet, että 20 lapsen seuraaminen on helpompaa kuin 1-4 lapsen, mikä on pph:lla ryhmäkoko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.
T: vakaope
Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu.
Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.
T. Kokemusta kummastakin
Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.
On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.
Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.
Ei päiväkodissa mitään diagnosoida. Siellä tehdään mm. ikätasotestejä, jotka kertovat mm miten lapsi vertaantuu muuhun ikäluokkaansa ja nouseeko sieltä jotain johon voisi olla hyvä kiinnittää huomiota. Huomio voi tarkoittaa ihan vaan sitä, että päiväkodissa tuetaan lasta paremmin haasteelliseksi havaitulla alueella tai ohjataan mahdollisesti toimintaterapeutin arvioon jne.
Nämä ovat hyviä asioita, eikä niitä tarvitse pelätä. Tarkoitus on tukea lapsen kehitystä.Juuri tuossa on se ongelma. Liikaa vertailua ja heti laitetaan tutkimuksiin tai arvioihin, jos ei ole keskivertolapsi. Sitä tarkoitetaan ylidiagnosoinnilla, ei niinkään kirjaimellisia diagnooseja. Antaisitte lasten olla lapsia ihan rauhassa.
t. eri
Ei noilla testeille sitä etsitä, onko lapsi keskivertolapsi. Niillä etsitään lapsia, joilla voi olla jokin kehityshäiriö eli on selvästi keskiverrosta poikkeava. Sellaiset lapset ohjataan jatkotutkimuksiin, koska he saattavat tarvita lisäapua tai hoitoa. Vaihtoehto on jättää heidät selviämään itsekseen ilman hoitoa ja/tai apua.
Eli nimenomaan haetaan sitä keskivertoa ja jokaista pokkeavaa pidetään kehityshäiriöisenä. Minne unohtui sellainen asia kuin lasten yksilöllisyys ja puhtaasti siitä seurausta olevat kehitykselliset erot? Eihän se, jos Isla oppii lukemaan puoli vuotta myöhemmin kuin saman ikäinen Enni, tarkoita mitään kehityshäiriötä kummallekaan. He vain oppivat eri tahtiin.
Ei varhaiskasvatuksessa ole aikaa alkaa seulomaan kuka kuukaudelleen mitä oppii ja mitä ei. Sitten puututaan kun on oikeita ongelmia. Sitten aletaan tutkia, kun nelivuotias ei edelleenkään pääse vaipoistaan tai puhu. Sinun ajatuksesi on, että ne vaipalliset jatkavat aina kouluun saakka ennen kuin pääsevät tukimuksiin?
Minun ajatukseni on, että sinun kannattaa opetella lukemaan. Nyt et selkeästikään ymmärrä lukemaasi, vaan keksit omasta päästäsi ajatuksia minulle. Aloita vaikka sillä, että opettelet, mikä ero on lukutaidolla ja vaipoilla.
Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea aloittaessaan koulun. 9 -vuotiaana eli kolmannella luokalla aletaan opiskella jo toista vierasta kieltä ja koulunkäynti on jo ihan todellista. Mitkä mahdollisuudet sellaisella lapsella on pysyä vuosiluokkatahdissa, jotka eivät vielä 9 -vuotiaanakaan osaa lukea? Käytännössä sillä lapsella, joka vielä 9 -vuotiaana tankkaa lukutaidon kanssa on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja hän tarvitsee erityisopetusta, pienryhmiä ja ehkä muitakin tukitoimia.
No ei kyllä aleta.
t. 9-vuotiaan äiti
Nyt kyllä aletaan. Helsingin suomenkielisissä kouluissa 1. luokalla alkaa A1-kieli. Kolmannella luokalla alkaa valinnaisen A2-kielen opiskelu, mutta käytännössä sen valitsevat kaikki ne, joiden A1-kieli on jokin muu kuin englanti (esim. ranska, saksa tai kiina). Kuudennella alkaa B1-kieli (ruotsi) ja kahdeksannella voisi vielä valita B2-kielen, jos haluaa.
Miksi kirjoitit tuohon Helsingin, kun sama käytäntö on kaikkialla Suomessa? Poislukien ne koulut, joissa ei ole mahdollista valita kuin yksi A1 kieli eli englanti. Ja noin muutenkin tuossa taisi olla puhe siitä, alkaako kaikilla. Ja siihen vastaus on, ei ala.
Vaikka ei alkaisikaan, lähtökohtana on, että lapsi kykenee tuossa iässä jo opiskelemaan kolmatta kieltään. Tämä ei mitenkään onnistu, jos ensimmäistäkään kieltä ei vielä osaa lukea.
Miksi ajattelet, että lapsen, joka ei osaa lukea pitäisi pystyä opiskelemaan kolmea kieltä samanaikaisesti? Etkö yhtään ymmärrä ristiriitaa tässä vaatimuksessa?
Ei hän pystykään. Ketjussa aikaisempi kirjoittaja ei ymmärtänyt miksi lukemaan ei voisi oppia 9 -vuotiaana ihan normaalisti. Ei voi, jos ei tuohon ikään mennessä ole koulussa sitä oppinut, on tukitoimien tarpeessa.
Eikun sinä et nyt ymmärrä, että kaikki lapset eivät ole ns. normaalissa koulussa. Siksi on täysin mahdollista, että 9v ei vielä osaa lukea eikä siitä tarvitse tehdä mitään numeroa. Jokainen oppii omaan tahtiinsa ja sitä varten meillä on pienluokat jne. jotta yksilöllisempi oppiminen on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Jos tiedostava vanhempi vie lapsensa päiväkotiin neljäksi tunniksi päivässä, ei kulu kuukauttakaan, kun palveluohjaus sijoittaa ryhmään yhden lapsen lisää (= vähemmän aikuisen aikaa myös sille nelituntiselle).
Viisaat perheet tekevät sopimuksen niin suurella tuntimäärällä kuin pystyvät, mutta vievät lapsen varhaiskasvatukseen niin vähäksi aikaa kuin on mahdollista. Se on lopulta sekä oman lapsen että muun ryhmän etu.
Erikoisen vähän tällainen oikeasti tärkeä pointti saa huomiota. Monta sivua pelkkää epäolennaisuuksista jankkaamista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos verrataan ulkomaihin niin herkästi päädytään vertailemaan omenoita ja päärynöitä. Useimmissa maissa ei ole varhaiskasvatusta niin kuin Suomessa vaan siellä on lastentarhat jotka on tarkoitettu siihen, että lapsia hoidetaan siellä tarhassa vanhempien työpäivän ajan. Kyse on siis ihan erilaisesta toiminnasta jolla on eri tarkoitus.
T: vakaope
Sori, mutta ihan samalla tavalla suomalainen päiväkoti on paikka, jossa lapsia hoidetaan vanhempien työpäivän ajan. Riippumatta siitä, millä nimellä vakaope sitä kutsuu.
Kyllä päivähoidon tasossa on iso ero ihan Suomessakin riippuen onko kyseessä perhepäivähoitaja vai päiväkoti joka toimii varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti. Uskoisin että vakaope tarkoitti juuri tätä eroa.
T. Kokemusta kummastakin
Niin on. Perhepäivähoidon eduksi. Varhaiskasvatuslaitokset ovat monin paikoin helvetillisiä ja lapset ovat siellä vain säilössä, eivät hoidossa.
On tarpeetonta polarisoida keskustelua. Pph on tosi hyvä ihan pienille lapsille ja lapsimäärä on aina vakioitu, mutta päiväkodin varhaiskasvatus kehittää ja sitä kautta myös mahdolliset oppimisen haasteet löytyvät nopeammin, jolloin lapsi saa tarvitsemaansa tukea paremmin.
Tästä tietysti poislukien osaavan, riittävän ja pysyvän henkilökunnan puute päiväkodeissa.Ylidiagnosointi ei palvele ketään. Nythän on se tilanne, että varmaan kolmasosalla lapsista on jo jokin "erityis"diagnoosi.
Ei päiväkodissa mitään diagnosoida. Siellä tehdään mm. ikätasotestejä, jotka kertovat mm miten lapsi vertaantuu muuhun ikäluokkaansa ja nouseeko sieltä jotain johon voisi olla hyvä kiinnittää huomiota. Huomio voi tarkoittaa ihan vaan sitä, että päiväkodissa tuetaan lasta paremmin haasteelliseksi havaitulla alueella tai ohjataan mahdollisesti toimintaterapeutin arvioon jne.
Nämä ovat hyviä asioita, eikä niitä tarvitse pelätä. Tarkoitus on tukea lapsen kehitystä.Juuri tuossa on se ongelma. Liikaa vertailua ja heti laitetaan tutkimuksiin tai arvioihin, jos ei ole keskivertolapsi. Sitä tarkoitetaan ylidiagnosoinnilla, ei niinkään kirjaimellisia diagnooseja. Antaisitte lasten olla lapsia ihan rauhassa.
t. eri
Ei noilla testeille sitä etsitä, onko lapsi keskivertolapsi. Niillä etsitään lapsia, joilla voi olla jokin kehityshäiriö eli on selvästi keskiverrosta poikkeava. Sellaiset lapset ohjataan jatkotutkimuksiin, koska he saattavat tarvita lisäapua tai hoitoa. Vaihtoehto on jättää heidät selviämään itsekseen ilman hoitoa ja/tai apua.
Eli nimenomaan haetaan sitä keskivertoa ja jokaista pokkeavaa pidetään kehityshäiriöisenä. Minne unohtui sellainen asia kuin lasten yksilöllisyys ja puhtaasti siitä seurausta olevat kehitykselliset erot? Eihän se, jos Isla oppii lukemaan puoli vuotta myöhemmin kuin saman ikäinen Enni, tarkoita mitään kehityshäiriötä kummallekaan. He vain oppivat eri tahtiin.
Ei varhaiskasvatuksessa ole aikaa alkaa seulomaan kuka kuukaudelleen mitä oppii ja mitä ei. Sitten puututaan kun on oikeita ongelmia. Sitten aletaan tutkia, kun nelivuotias ei edelleenkään pääse vaipoistaan tai puhu. Sinun ajatuksesi on, että ne vaipalliset jatkavat aina kouluun saakka ennen kuin pääsevät tukimuksiin?
Minun ajatukseni on, että sinun kannattaa opetella lukemaan. Nyt et selkeästikään ymmärrä lukemaasi, vaan keksit omasta päästäsi ajatuksia minulle. Aloita vaikka sillä, että opettelet, mikä ero on lukutaidolla ja vaipoilla.
Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea aloittaessaan koulun. 9 -vuotiaana eli kolmannella luokalla aletaan opiskella jo toista vierasta kieltä ja koulunkäynti on jo ihan todellista. Mitkä mahdollisuudet sellaisella lapsella on pysyä vuosiluokkatahdissa, jotka eivät vielä 9 -vuotiaanakaan osaa lukea? Käytännössä sillä lapsella, joka vielä 9 -vuotiaana tankkaa lukutaidon kanssa on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja hän tarvitsee erityisopetusta, pienryhmiä ja ehkä muitakin tukitoimia.
No ei kyllä aleta.
t. 9-vuotiaan äiti
Nyt kyllä aletaan. Helsingin suomenkielisissä kouluissa 1. luokalla alkaa A1-kieli. Kolmannella luokalla alkaa valinnaisen A2-kielen opiskelu, mutta käytännössä sen valitsevat kaikki ne, joiden A1-kieli on jokin muu kuin englanti (esim. ranska, saksa tai kiina). Kuudennella alkaa B1-kieli (ruotsi) ja kahdeksannella voisi vielä valita B2-kielen, jos haluaa.
Miksi kirjoitit tuohon Helsingin, kun sama käytäntö on kaikkialla Suomessa? Poislukien ne koulut, joissa ei ole mahdollista valita kuin yksi A1 kieli eli englanti. Ja noin muutenkin tuossa taisi olla puhe siitä, alkaako kaikilla. Ja siihen vastaus on, ei ala.
Vaikka ei alkaisikaan, lähtökohtana on, että lapsi kykenee tuossa iässä jo opiskelemaan kolmatta kieltään. Tämä ei mitenkään onnistu, jos ensimmäistäkään kieltä ei vielä osaa lukea.
Miksi ajattelet, että lapsen, joka ei osaa lukea pitäisi pystyä opiskelemaan kolmea kieltä samanaikaisesti? Etkö yhtään ymmärrä ristiriitaa tässä vaatimuksessa?
Ei hän pystykään. Ketjussa aikaisempi kirjoittaja ei ymmärtänyt miksi lukemaan ei voisi oppia 9 -vuotiaana ihan normaalisti. Ei voi, jos ei tuohon ikään mennessä ole koulussa sitä oppinut, on tukitoimien tarpeessa.
No miksi ei voisi oppia lukemaan 9-vuotiaana? Kerro yksikin hyvä syy. Muista huomoida se, että osa lapsista on yksilöllisen opetuksen piirissä eikä noudata massalinjausta, jossa pitää edetä tietyttyyn tahtiin. Miksi siis 9-vuotiaana lukemaan oppiminen ei olisi yhtä hyvä vaihtoehto kuin 7-vuotiaana lukemaan oppiminen? Eikö pääasia kuitenkin ole, että lapsi ylipäätään oppii lukemaan`?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vanhempia ovat nämä, jotka pyrkivät heikentämään lastensa hoitoa ja varhaiskasvatusta, jopa koulunkäynnin mahdollisuuksia? Olen itse äiti ja kyllä minulle on tärkeää, että lapseni saa parhaan mahdollisen varhaiskasvatuksen, jossa hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja hänelle aktiivisesti opetetaan asioita eikä vaan katsota, että pylly on pyyhitty. Toivoisin myös, että jos lapseni tarvitsee tukea, hän sitä saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin katsoisin suorastaan rikokseksi, jos lapseni päästettäisiin kolmannelle luokalle ilman, että osaa edes lukea tuossa vaiheessa.
Harmi vaan, että reaalimaailmassa tuo sinun halusi ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole resursseja kuin ihan perusjuttuihin, kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja leikkausten.
Se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo varhaiskasvatuksen piiriin juuri niitä lapsia, joilla on suurimmat tuen tarpeet.
Ei todellakaan tuo. Se tuo päiväkotiin virikelapsia, joiden mammat ovat liian laiskoja hoitamaan niitä itse. Niidenkin lasten hoitoon käytetyn ajan voisi kohdentaa tuen tarvitsijoille, jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin ja päivähoitopaikan saisi vain tarveharkintaisesti eli joko vanhempien työn tai sosiaalisten syiden takia. Ja sosiaalinen syy ei ole se, että mamma tarvitsee omaa aikaa palstalla makaamiseen tms.
Ymmärrätkö, jos väännän rautakangesta. Tuen tarve on hyvin eri asia kuin hoidon tarve. Kuka ne sosiaaliset arvioinnit tekisi? Ylikuormittunut neuvola, lastensuojelu? Kyllä se yhteiskunnalle tehokkainta ja halvinta on, että sen seulonnan tekee vakaopettajat.
Neuvolan tarkastukset ovat juuri sitä arviointia varten. Jos olisi niin, että neuvola ei riitä, niin vakaopet olisi määrätty pakollisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja vakaopet ovat ammattiryhmänä myös hyvin tuore.
Ymmärtänet, että neuvolassa käydään kerran vuodessa ja ollaan käytännössä ehkä puoli tuntia. Terveydenhoitaja ei siinä ajassa mitenkään pysty sanomaan esim. lapsen puheenkehityksestä tai onko sillä lapsella vaikkapa normaalisti kehittyneet reaktiot. Ymmärtääkö lapsi puhetta tms. Tyypillistä näille lapsille, joilla ongelmia on, että heitä ei myöskään tuoda välttämättä neuvolaan. Ainoa, joka kykenee heitä havainnoimaan normaalissa arjessa on se vakaope.
Sillä terveydenhoitajalla on testit mm. niiden lapsen reaktioiden osalta. Käytännössä on havaittu, että vauvaiän ohittaneelle lapselle riittää se tarkistus kerran vuodessa. Ja neuvola on muuten pakollinen.
Ja "yllättäen" ne testit ovat ihan niitä samoja, joita vakaopet käyttävät. Leikataan saksilla viivaa pitkin, poimitaan helmiä pinsettiotteella, tunnistetaan värejä jne. jne. Eli taaskaan ei vakaope tee mitään uutta ja ihmeellistä, jota ei joku toinen voisi tehdä hänen sijastaan.
Miksi se vakaope ei niitä saisi tehdä? Mikä vika siinä nyt ihan konkreettisesti on, että siellä päiväkodissa on vakaopettajia?
Teille ei näköjään siellä yliopistossa opettu lainkan luetun ymmärtämistä. Nimittäin kukaan ei kieltänyt vakaopeilta nyt yhtään mitään. Eikä kukaan ole puhunut myöskään mistään viosta. Kerrottiin vain, että vakaope ei tee mitään sellaista, mitä ei voisi tehdä toisellakin koulutuksella.
Neuvolassa työskennellään terveydenhoitajan koulutuksella? Haluaisitko, että päiväkodissa työskenneltäisiin ennemmin sillä koulutuksella?
Ihan sama millä koulutuksella työskentelevät, kunhan lapset tulee hoidetuksi ja arki päiväkodissa sujuu. En ole tittelinkipeä, vaan odotan vain saavani lapselleni turvallisia aikuisia hänestä huolehtimaan siksi aikaa kun minä olen töissä. Enkä tarvitse sirkustemppuja tai varhaiskasvatusta. Ihan normaali lastenhoito riittää.
Minä taas ajattelen, että lapseni ansaitsee enemmän kuin perushoitoa ja säilömistä, kun itse olen töissä.
Minä taas ajattelen, että osaan vanhempana tarjota lapselle sitä, mitä hän tarvitsee. En tarvitse siihen mitään laitoshoitoa avuksi. Laitoshoito on vain välttämätön paha, kun talous ei anna myöten olla kotiäitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vanhempia ovat nämä, jotka pyrkivät heikentämään lastensa hoitoa ja varhaiskasvatusta, jopa koulunkäynnin mahdollisuuksia? Olen itse äiti ja kyllä minulle on tärkeää, että lapseni saa parhaan mahdollisen varhaiskasvatuksen, jossa hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja hänelle aktiivisesti opetetaan asioita eikä vaan katsota, että pylly on pyyhitty. Toivoisin myös, että jos lapseni tarvitsee tukea, hän sitä saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin katsoisin suorastaan rikokseksi, jos lapseni päästettäisiin kolmannelle luokalle ilman, että osaa edes lukea tuossa vaiheessa.
Harmi vaan, että reaalimaailmassa tuo sinun halusi ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole resursseja kuin ihan perusjuttuihin, kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja leikkausten.
Se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo varhaiskasvatuksen piiriin juuri niitä lapsia, joilla on suurimmat tuen tarpeet.
Ei todellakaan tuo. Se tuo päiväkotiin virikelapsia, joiden mammat ovat liian laiskoja hoitamaan niitä itse. Niidenkin lasten hoitoon käytetyn ajan voisi kohdentaa tuen tarvitsijoille, jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin ja päivähoitopaikan saisi vain tarveharkintaisesti eli joko vanhempien työn tai sosiaalisten syiden takia. Ja sosiaalinen syy ei ole se, että mamma tarvitsee omaa aikaa palstalla makaamiseen tms.
Ymmärrätkö, jos väännän rautakangesta. Tuen tarve on hyvin eri asia kuin hoidon tarve. Kuka ne sosiaaliset arvioinnit tekisi? Ylikuormittunut neuvola, lastensuojelu? Kyllä se yhteiskunnalle tehokkainta ja halvinta on, että sen seulonnan tekee vakaopettajat.
Neuvolan tarkastukset ovat juuri sitä arviointia varten. Jos olisi niin, että neuvola ei riitä, niin vakaopet olisi määrätty pakollisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja vakaopet ovat ammattiryhmänä myös hyvin tuore.
Ymmärtänet, että neuvolassa käydään kerran vuodessa ja ollaan käytännössä ehkä puoli tuntia. Terveydenhoitaja ei siinä ajassa mitenkään pysty sanomaan esim. lapsen puheenkehityksestä tai onko sillä lapsella vaikkapa normaalisti kehittyneet reaktiot. Ymmärtääkö lapsi puhetta tms. Tyypillistä näille lapsille, joilla ongelmia on, että heitä ei myöskään tuoda välttämättä neuvolaan. Ainoa, joka kykenee heitä havainnoimaan normaalissa arjessa on se vakaope.
Meinaatko tosissasi, että esim. oma äiti tai isä ei pysty havainnoimaan lapsiaan normaalissa arjessa? Tai perhepäivähoitaja tai mummo tai kuka nyt lapsen kanssa arjessa onkaan. Vai luulitko, että kaikki lapset ovat päiväkodissa? :D
Sivusta sanottuna: ei todellakaan pysty. Päiväkodissa ammattilainen näkee päivittäin vähintään 10-20 lasta ja vuosien mittaan hänelle voi kertyä kokemusta jopa satojen lasten kehityksestä.
Tuossapa se olennaisin syy tulikin sille, miksi ammattilaiselta jää huomaamatta moni sellainen asia, jonka kotiäiti huomaa ihan helposti. Kun sillä kotiäidillä ei yleensä ole kuin yksi tai kaksi lasta huomoitavana. Siiinä pystyy keskittymään huomoiden tekemiseen paljon paremmin kuin valatavassa kaaoksessa, jota päiväkotielämä monesti on. Ammattitaitoakin voi kotiäidillä (koulukseltaan esim. lähihoitaja) olla tasan saman verran kuin niillä päiväkodin aikuisilla. Tosin siihen nyt ei mitään ammattitaitoa tarvita, että huomaa, jos 3v ei vielä puhu tai 6v ei osaa syödä itse tms.
Tietysti lapsen vanhemmatkin saattavat huomata ongelmat, jos he tietävät, mihin verrata ja mitä odottaa. Mutta ne ongelmat olisi hyvä havaita mahdollisimman pian ja ammattilainen saattaa pystyä huomaamaan ongelman nopeammin. Jos vertailukohtaa tai tietoa ei ole, vanhemmat eivät huomaa ongelmia ajoissa.
On myös helppo haksahtaa ajattelemaan, että kaikki vanhemmat ovat yhtä eteviä kuin itse on. Kylmä fakta on, että puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä. Vaikka yhdellä lapsella olisikin vanhempi, joka tunnistaa ongelmat varhaisessa vaiheessa, kaikilla lapsilla sellaisia vanhempia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vanhempia ovat nämä, jotka pyrkivät heikentämään lastensa hoitoa ja varhaiskasvatusta, jopa koulunkäynnin mahdollisuuksia? Olen itse äiti ja kyllä minulle on tärkeää, että lapseni saa parhaan mahdollisen varhaiskasvatuksen, jossa hänen yksilölliset tarpeensa huomioidaan ja hänelle aktiivisesti opetetaan asioita eikä vaan katsota, että pylly on pyyhitty. Toivoisin myös, että jos lapseni tarvitsee tukea, hän sitä saisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja todellakin katsoisin suorastaan rikokseksi, jos lapseni päästettäisiin kolmannelle luokalle ilman, että osaa edes lukea tuossa vaiheessa.
Harmi vaan, että reaalimaailmassa tuo sinun halusi ei ole mahdollista toteuttaa. Ei ole resursseja kuin ihan perusjuttuihin, kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja leikkausten.
Se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo varhaiskasvatuksen piiriin juuri niitä lapsia, joilla on suurimmat tuen tarpeet.
Ei todellakaan tuo. Se tuo päiväkotiin virikelapsia, joiden mammat ovat liian laiskoja hoitamaan niitä itse. Niidenkin lasten hoitoon käytetyn ajan voisi kohdentaa tuen tarvitsijoille, jos subjektiivinen oikeus poistettaisiin ja päivähoitopaikan saisi vain tarveharkintaisesti eli joko vanhempien työn tai sosiaalisten syiden takia. Ja sosiaalinen syy ei ole se, että mamma tarvitsee omaa aikaa palstalla makaamiseen tms.
Ymmärrätkö, jos väännän rautakangesta. Tuen tarve on hyvin eri asia kuin hoidon tarve. Kuka ne sosiaaliset arvioinnit tekisi? Ylikuormittunut neuvola, lastensuojelu? Kyllä se yhteiskunnalle tehokkainta ja halvinta on, että sen seulonnan tekee vakaopettajat.
Neuvolan tarkastukset ovat juuri sitä arviointia varten. Jos olisi niin, että neuvola ei riitä, niin vakaopet olisi määrätty pakollisiksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja vakaopet ovat ammattiryhmänä myös hyvin tuore.
Ymmärtänet, että neuvolassa käydään kerran vuodessa ja ollaan käytännössä ehkä puoli tuntia. Terveydenhoitaja ei siinä ajassa mitenkään pysty sanomaan esim. lapsen puheenkehityksestä tai onko sillä lapsella vaikkapa normaalisti kehittyneet reaktiot. Ymmärtääkö lapsi puhetta tms. Tyypillistä näille lapsille, joilla ongelmia on, että heitä ei myöskään tuoda välttämättä neuvolaan. Ainoa, joka kykenee heitä havainnoimaan normaalissa arjessa on se vakaope.
Meinaatko tosissasi, että esim. oma äiti tai isä ei pysty havainnoimaan lapsiaan normaalissa arjessa? Tai perhepäivähoitaja tai mummo tai kuka nyt lapsen kanssa arjessa onkaan. Vai luulitko, että kaikki lapset ovat päiväkodissa? :D
Sivusta sanottuna: ei todellakaan pysty. Päiväkodissa ammattilainen näkee päivittäin vähintään 10-20 lasta ja vuosien mittaan hänelle voi kertyä kokemusta jopa satojen lasten kehityksestä. Poikkeamat on helppo huomata. Lapsen omilla vanhemmilla on harvoin kokemusta kovin monesta lapsesta ja etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla kokemusta on vain yhdestä lapsesta. Yhden perheen lapset ovat vieläpä valikoituneita, joten heillä saattaa olla kaikilla samoja ongelmia, joten vanhemmilta puuttuu mahdollisuus verrata toisenlaisiin lapsiin.
Kaiken huippuna vanhemmat ovat aika sokeita omien lastensa ominaisuuksille. Alkavat ongelmat saatetaan selittää omassa mielessä parhain päin ja apua ymmärretään hakea vasta, kun on pakko. Se täysin epänormaaleja raivokohtauksia saava lapsi saatetaan omassa mielessä selittää vaikkapa määrätietoiseksi, voimakastahtoiseksi tai omia oikeuksiaan puolustavaksi, vaikka kyse on selvästä kyvyttömyydestä hallita itseään muiden samanikäisten lasten tavoin.
Meinaatko, että päiväkodissa ammattilaisilla on enemmän silmiä vai miksi ajattelet, että 20 lapsen seuraaminen on helpompaa kuin 1-4 lapsen, mikä on pph:lla ryhmäkoko?
Ei, vaan päiväkodissa voi verrata samanaikaisesti useita lapsia, jolloin lapsi, joka ei osaa tehdä jotain asiaa, erottuu joukosta ja tilannetta voidaan seurata tarkemmin. Jos asiaan lisätään vielä vuosien aikana kertynyt kokemus, poikkeava lapsi herättää huomion nopeasti. Perheessä vertailukohtaa ei ole, joten ongelmien huomaaminen voi viivästyä.
Kerro ihmeessä mitä niin hienoa Suomessa opetetaan, mitä ei muualla maailmassa/kotona voisi oppia?