Ihastuvatko naiset aina samantyyppiseen mieheen kuin nainen itse on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Ei.

Annan esimerkin.

Jos nainen on pitkä, työelämässä menestynyt, itsevarma ja assertiivinen, samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.

Jos nainen on lyhyt, kodin hengetär, pehmeä ja tunteellinen, vastakohdat täydentävät toisiaan.

Tuo muuttuu aina sen mukaan kumpi johtaa siihen että naiselle sopii klassisen miesihanteen mukainen pitkä, raamikas, itsevarma, menestynyt ja assertiivinen mies.

Tämä ei vielä riitä vaan miehen ja naisen pitää olla samaa genreä. Bikinifitnestä harrastava nainen ei valitse hippiä puolisokseen vaan miehen pitää tulla urheilupiireistä. Muusikkopiireissä liikkuva tasokas nainen ei valitse sali-Makea puolisokseen.

Minusta ihan outo ajatus, että kaikki ihmiset liikkuisivat jossain "piireissä". Olen aina ollut ns. yksinäinen susi, ja vaikka minulla on harrastuksia (sekä liikuntaa että taidetta), en ole koskaan hakeutunut samaa asiaa harrastavien ihmisten pariin. Tähän vaikuttaa ehkä jossain määrin kilpailuhenkisyyteni, eli minua ärsyttää sellainen vertailuasetelma, joka väkisin tulee kun tehdään samaa asiaa. Samoin jos puhutaan vaikka koulutuksesta, luonnollisesti tunnen/tiedän oman alani ihmisiä, mutta en mä niiden kanssa missään hengaa. Olen tosi avoin kumppaninkin suhteen, että ei todellakaan tarvitse olla samaa "genreä" kuin minä (jos minulla mitään varsinaista genreä edes on), vaan olen tutustunut hyvin eri tyyppisiin ihmisiin.

Ei sen "genren" tarvitse olla mikään harrastus tai koulutus. Kyllä ihmisiä yhdistää vaikkapa tietynlainen maailmankatsomus, huumorintaju, tapa suhtautua asioihin jne.

Parisuhde ainakin helpottuu paljon kun molemmat ymmärtävät helposti toisiaan eivätkä ihmettele koko ajan että miksi tuo noin ajattelee tai tuota haluaa.

Ainakin osa naisista selvästi huomaa vain samantyyliset ja muista on vaikea innostua. Tätä näkee jos naisella on hyvin intohimoisia harrastuksia, intohimotyö tai kuuluu johonkin alakulttuuriin. Akateemisuus on myös joillekin naisille tällainen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Ei.

Annan esimerkin.

Jos nainen on pitkä, työelämässä menestynyt, itsevarma ja assertiivinen, samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.

Jos nainen on lyhyt, kodin hengetär, pehmeä ja tunteellinen, vastakohdat täydentävät toisiaan.

Tuo muuttuu aina sen mukaan kumpi johtaa siihen että naiselle sopii klassisen miesihanteen mukainen pitkä, raamikas, itsevarma, menestynyt ja assertiivinen mies.

Tämä ei vielä riitä vaan miehen ja naisen pitää olla samaa genreä. Bikinifitnestä harrastava nainen ei valitse hippiä puolisokseen vaan miehen pitää tulla urheilupiireistä. Muusikkopiireissä liikkuva tasokas nainen ei valitse sali-Makea puolisokseen.

Minusta ihan outo ajatus, että kaikki ihmiset liikkuisivat jossain "piireissä". Olen aina ollut ns. yksinäinen susi, ja vaikka minulla on harrastuksia (sekä liikuntaa että taidetta), en ole koskaan hakeutunut samaa asiaa harrastavien ihmisten pariin. Tähän vaikuttaa ehkä jossain määrin kilpailuhenkisyyteni, eli minua ärsyttää sellainen vertailuasetelma, joka väkisin tulee kun tehdään samaa asiaa. Samoin jos puhutaan vaikka koulutuksesta, luonnollisesti tunnen/tiedän oman alani ihmisiä, mutta en mä niiden kanssa missään hengaa. Olen tosi avoin kumppaninkin suhteen, että ei todellakaan tarvitse olla samaa "genreä" kuin minä (jos minulla mitään varsinaista genreä edes on), vaan olen tutustunut hyvin eri tyyppisiin ihmisiin.

Ei sen "genren" tarvitse olla mikään harrastus tai koulutus. Kyllä ihmisiä yhdistää vaikkapa tietynlainen maailmankatsomus, huumorintaju, tapa suhtautua asioihin jne.

Parisuhde ainakin helpottuu paljon kun molemmat ymmärtävät helposti toisiaan eivätkä ihmettele koko ajan että miksi tuo noin ajattelee tai tuota haluaa.

En kyllä siltikään osaa sanoa mihin genreen kuulun. Nyt kun mietin, liekö tässä yksi syy, miksi minusta kiinnostuvissa ja minuun ihastuvissa miehissäkään ei ole mitään selkeää tyyppiä, vaan näitä on ollut aivan laidasta laitaan - hevaria, sporttimiestä, nörttiä... Olen jotenkin sellainen "välimalli", jonka nähdään sopivan vähän kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Ei.

Annan esimerkin.

Jos nainen on pitkä, työelämässä menestynyt, itsevarma ja assertiivinen, samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.

Jos nainen on lyhyt, kodin hengetär, pehmeä ja tunteellinen, vastakohdat täydentävät toisiaan.

Tuo muuttuu aina sen mukaan kumpi johtaa siihen että naiselle sopii klassisen miesihanteen mukainen pitkä, raamikas, itsevarma, menestynyt ja assertiivinen mies.

Tämä ei vielä riitä vaan miehen ja naisen pitää olla samaa genreä. Bikinifitnestä harrastava nainen ei valitse hippiä puolisokseen vaan miehen pitää tulla urheilupiireistä. Muusikkopiireissä liikkuva tasokas nainen ei valitse sali-Makea puolisokseen.

Minusta ihan outo ajatus, että kaikki ihmiset liikkuisivat jossain "piireissä". Olen aina ollut ns. yksinäinen susi, ja vaikka minulla on harrastuksia (sekä liikuntaa että taidetta), en ole koskaan hakeutunut samaa asiaa harrastavien ihmisten pariin. Tähän vaikuttaa ehkä jossain määrin kilpailuhenkisyyteni, eli minua ärsyttää sellainen vertailuasetelma, joka väkisin tulee kun tehdään samaa asiaa. Samoin jos puhutaan vaikka koulutuksesta, luonnollisesti tunnen/tiedän oman alani ihmisiä, mutta en mä niiden kanssa missään hengaa. Olen tosi avoin kumppaninkin suhteen, että ei todellakaan tarvitse olla samaa "genreä" kuin minä (jos minulla mitään varsinaista genreä edes on), vaan olen tutustunut hyvin eri tyyppisiin ihmisiin.

Ei sen "genren" tarvitse olla mikään harrastus tai koulutus. Kyllä ihmisiä yhdistää vaikkapa tietynlainen maailmankatsomus, huumorintaju, tapa suhtautua asioihin jne.

Parisuhde ainakin helpottuu paljon kun molemmat ymmärtävät helposti toisiaan eivätkä ihmettele koko ajan että miksi tuo noin ajattelee tai tuota haluaa.

En kyllä siltikään osaa sanoa mihin genreen kuulun. Nyt kun mietin, liekö tässä yksi syy, miksi minusta kiinnostuvissa ja minuun ihastuvissa miehissäkään ei ole mitään selkeää tyyppiä, vaan näitä on ollut aivan laidasta laitaan - hevaria, sporttimiestä, nörttiä... Olen jotenkin sellainen "välimalli", jonka nähdään sopivan vähän kaikille.

Tietenkin jo olet sellainen joustava ja helposti muiden kanssa toimeen tuleva tyyppi niin sinulla tulee vähemmän ongelmia erilaisten ihmisten kanssa kuin niillä joilla on vähemmän joustava luonne ja tiukemmin rajatut kiinnostuksen kohteet.

Luulen, että otsikon aihe on jokseenkin totta. Kun harrastuneisuus on suurta niin ajatellaan, että samaa lajia harrastanut ikäänkuin kuuluu samaan porukkaan jossa ymmärretään toisia. Ovat kuin hengen heimolaisia. Luonnollisesti moni on valikoinut kumppaninsa niistä piireistä missä liikkuu: urheilijat urheilijoiden joukosta, muusikot muusikoiden jne.

Mutta olisin altis uskomaan, että kuka vaan voi pariutua kenen kanssa tahansa. Tämä vaikuttaa joltakin sattumankaupalta enemmänkin koko touhu. Esim rakkaus ensisilmäyksellä voi johtua melkein mistä vaan. Vaikka tosiaan uskon myös klassisen kauneuden kriteereihin kuten symmetria jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Ei.

Annan esimerkin.

Jos nainen on pitkä, työelämässä menestynyt, itsevarma ja assertiivinen, samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.

Jos nainen on lyhyt, kodin hengetär, pehmeä ja tunteellinen, vastakohdat täydentävät toisiaan.

Tuo muuttuu aina sen mukaan kumpi johtaa siihen että naiselle sopii klassisen miesihanteen mukainen pitkä, raamikas, itsevarma, menestynyt ja assertiivinen mies.

Tämä ei vielä riitä vaan miehen ja naisen pitää olla samaa genreä. Bikinifitnestä harrastava nainen ei valitse hippiä puolisokseen vaan miehen pitää tulla urheilupiireistä. Muusikkopiireissä liikkuva tasokas nainen ei valitse sali-Makea puolisokseen.

Minusta ihan outo ajatus, että kaikki ihmiset liikkuisivat jossain "piireissä". Olen aina ollut ns. yksinäinen susi, ja vaikka minulla on harrastuksia (sekä liikuntaa että taidetta), en ole koskaan hakeutunut samaa asiaa harrastavien ihmisten pariin. Tähän vaikuttaa ehkä jossain määrin kilpailuhenkisyyteni, eli minua ärsyttää sellainen vertailuasetelma, joka väkisin tulee kun tehdään samaa asiaa. Samoin jos puhutaan vaikka koulutuksesta, luonnollisesti tunnen/tiedän oman alani ihmisiä, mutta en mä niiden kanssa missään hengaa. Olen tosi avoin kumppaninkin suhteen, että ei todellakaan tarvitse olla samaa "genreä" kuin minä (jos minulla mitään varsinaista genreä edes on), vaan olen tutustunut hyvin eri tyyppisiin ihmisiin.

Ei sen "genren" tarvitse olla mikään harrastus tai koulutus. Kyllä ihmisiä yhdistää vaikkapa tietynlainen maailmankatsomus, huumorintaju, tapa suhtautua asioihin jne.

Parisuhde ainakin helpottuu paljon kun molemmat ymmärtävät helposti toisiaan eivätkä ihmettele koko ajan että miksi tuo noin ajattelee tai tuota haluaa.

En kyllä siltikään osaa sanoa mihin genreen kuulun. Nyt kun mietin, liekö tässä yksi syy, miksi minusta kiinnostuvissa ja minuun ihastuvissa miehissäkään ei ole mitään selkeää tyyppiä, vaan näitä on ollut aivan laidasta laitaan - hevaria, sporttimiestä, nörttiä... Olen jotenkin sellainen "välimalli", jonka nähdään sopivan vähän kaikille.

Tietenkin jo olet sellainen joustava ja helposti muiden kanssa toimeen tuleva tyyppi niin sinulla tulee vähemmän ongelmia erilaisten ihmisten kanssa kuin niillä joilla on vähemmän joustava luonne ja tiukemmin rajatut kiinnostuksen kohteet.

Olen kyllä sellainen, mutta usein miehet kiinnostuvat minusta jo ennen kuin edes tietävät sitä, eli siis ulkonäön perustella. Mikä mielestäni on aika erikoista, sillä kuvittelisin että esim. hevari haluaisi löytää selkeästi samaa genreä edustavan kumppanin. Vaikka aiemmin sanoin että olen tutustunut ihmisiin melko ennakkoluulottomasti, mullakin tulee raja siinä kohtaa vastaan, jos ihminen edustaa ihan selkeästi jotain tiettyä genreä, mitä en itse edusta. Hevarin lisäksi tällainen voisi olla vaikka joku bodari. Kiinnostavampaa on lähteä tutustumaan ihmiseen, josta ei heti suoriltaan pysty sanomaan, mitä hän edustaa. Ehkä siksikin, koska olen samanlainen itse. Ei minusta voi päällepäin tietää mitä harrastan tai mikä on koulutukseni.

Vierailija kirjoitti:

Myötähäpeä, kun täällä joku on luonut teorian, jonka yleistää kaikkiin naisiin. 🤭Menepä elämään sieltä yksiöstäsi.

Prismassa kun näkee timmin fitnestä harrastavan naisen, on hänellä aina joku bodari miesystävänä. En koskaan nähnyt missään fitnessnaisella olleen pitkätukkaista rokkaria miesystävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta monesti kyse ei ole suoraan samantyyppisistä kiinnostuksista vaan samanlaisista taustoista. Ihmisillä joiden lapsuuden kasvuympäristö ja perhe on ollut samantyyppinen on helpompi ymmärtää sen toisen ajatuksia ja kokemusmaailmaa kuin jos oltaisiin ihan eri taustoista. Tästä syystä duunarit naivat toisia duunareita, rikkaat rikkaita, maalaiset maalaisia jne.

Tästä voi päätellä, että nainen valitsee miehen ja mies tyytyy siihen. Miehelle ei väliä onko samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Mies ihastuu naisen persoonaan ja ulkonäköön.

Niin? Luuletko, että monella miehellä on varaa valita?

On pakko valita. Ketä sellaisen haluaisi ketä ei sinua ole valinnut?

Moni mies kuuluu siihen sarjaan, joka valitsee nollan ja yhden väliltä. Moni nainen on autuaan tietämätön siitä, miten vähän omalla miehellä on ollut mitään valinnanvaraa naisissa. Ja itseasiassa nainen on valittu vain sen perusteella, että nainen näyttää miehen silmään hyvältä ja on ihan mukava.

Jos nuo ovat ne ainoat kriteerit niin miksi sitten on havaittu että vaikkapa koulutustaso, maailmankatsomus tai sosioekonominen tausta ovat pariskunnilla useammin samanlaiset kuin erilaiset?

Sen takia, että nainen valitsee miehensä ulkonäön lisäksi noilla perusteilla.

Eikö naisen pitänyt valita mieheksi vain se komein ja rikkain? Miten se taidekoulun käynyt hipahtava nainen päätyy keskimäärin vastaavan miehen kanssa yhteen eikä kauppakorkean käyneen sliipatun bisneshain?

Taidekoulun käynyt nainen päätyy koulun vuoksi yhteen samankaltaisen miehen kanssa. Hyvin todennäköisesti he tapaavat sen koulun kautta.

Ja he ovat taas päätyneet siihen samaan kouluun koska heidän kiinnostuksen kohteensa ja luultavasti elämänkatsomuksensa ja ehkä luonteensakin ovat heidän sellaiselle uralle ajaneet. Eli he ovat jo alunperin samankaltaisia.

Miehen pitää hakeutua sellaisiin paikkoihin missä on samaa genreä olevia naisia on. Urheilumiehen ei ole mitään etsiä naista klubeilta, joissa esiintyy aloittelevia bändejä.