Kysymys sinkkunaisille: Mitkä asiat on hankalimpia tai ärsyttävimpiä deittailussa? Tai miehissä ylipäätään?

Vierailija kirjoitti:

Kertakäyttöisyyskulttuuri. Kyllä se kuvottaa, että miehellä ns.bodycount voi olla joku yli 100.

jännämiehillä se onkin vähintään 100 ja kilttimiehet ei naisille kelpaa

Vierailija kirjoitti:

Miehet yleensä sanoo jotain niin, että tulee paha mieli.

erityisherkät ovat rasittavia

Deittaillessa vaikeinta oli pelurit. Ja kun sitä ei oikein vaan voinut päätellä mistään etukäteen että kuka on peluri ja kuka kunnollinen. Onneksi yksi ihana tuli lopulta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykännyt seksin tuputtamisesta ennen kuin edes oltiin nähty livenä. Jos samantien alkaa sellainen vihjailu ja pyllykuvien lähettely, niin ei vaan innosta. Seksiä kyllä piisaa siinä kohtaa kun ollaan suhteessa, sitä ei tarvitse epäillä mutta en mä osaa kolmen viestin perusteella sanoa, olenko kiinnostunut miehestä vai en.

Lisäksi täysiä turn offeja on ylimielisyys, leveily rahalla/statuksella, sellainen piilovittuilu, muiden ihmisten aliarviointi ja lyttääminen. Huumorintajuttomuus.

Kaikki mainitsemasi turn off ovat todellisuudessa turn onneja, joita pelimiehet taitavasti käyttävät hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tykännyt seksin tuputtamisesta ennen kuin edes oltiin nähty livenä. Jos samantien alkaa sellainen vihjailu ja pyllykuvien lähettely, niin ei vaan innosta. Seksiä kyllä piisaa siinä kohtaa kun ollaan suhteessa, sitä ei tarvitse epäillä mutta en mä osaa kolmen viestin perusteella sanoa, olenko kiinnostunut miehestä vai en.

Lisäksi täysiä turn offeja on ylimielisyys, leveily rahalla/statuksella, sellainen piilovittuilu, muiden ihmisten aliarviointi ja lyttääminen. Huumorintajuttomuus.

Kaikki mainitsemasi turn off ovat todellisuudessa turn onneja, joita pelimiehet taitavasti käyttävät hyväkseen.

Höpönlöpön. en ole koskaan huolinut sellaista miestä, vaikka olisi ollut kuinka komea

En ole ikinä käyttänyt tinderiä (olen ollut naimissa jo parikymmentä vuotta) mutta ongelma on varmaan sama kuin nettikaupassa. Katselin juuri tuotetta x isosta kansainvälisestä nettikaupasta ja spekseihin sopivia oli kymmeniä. Kelasin ne kaikki läpi mutta oli vaikea innostua yhdestäkään kun heti seuraava saattoi olla parempi. Tätä on Tinder.

Tuttu nuori valitteli myös tuosta että tapaaminen menee työhaastettelumoodiin. Hän oli sitten keksinyt keinoksi sen, että kutsui purjehtimaan tai kävelemään

Se, kun joutuu ensitreffeillä tutustumaan ja juttelemaan aina ne samat asiat läpi. Ja kun usein joutuu pettymään, kun joko itse en ole kiinnostunut miehestä tai sitten miehet eivät ole kiinnostuneita miusta.

Mä olen kahden vuoden aikana käynyt Tinder-treffeillä 24 eri miehen kanssa ja heistä 18 antoi minulle pakit ja minä taasen annoin pakit vain 6:lle.

Se että tosi moni kaunistelee tai ihan suoraan valehtelee asioista alussa (terveys, parisuhdehistoria, talousongelmat...) eikä mieti yhtään että jos suhteesta tuleekin jotain niin se epäluottamus on syntynyt jo silloin tapailuvaiheessa -> tuhoon tuomittu parisuhde.

Parisuhteessa se, että miestä kiinnostaa se naisen treffailu ja seura tasan sen aikaa että naisen saa parisuhteeseen ja sen jälkeen ei tarvitse enää vaivautua tekemään pariskuntana mitään tai sitten suostuu lähtemään johonkin hampaita kiristellen eli ei ole hyvää seuraa. Oikeasti mitä pidempään parisuhde kestää, sen tärkeämpää on tehdä niitä asioita yhdessä mitä alussakin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään. 

Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.

Ihan sama minulla. Just treffasin pari krt komeaa, älykästä, kaikinpuolin fiksua miestä. Mutta: hän ei herättänyt minussa ainuttakaan kipinän häivääkään, olin vain kiusaantunut miehestä. En tiedä ollenkaan miksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama minulla. Just treffasin pari krt komeaa, älykästä, kaikinpuolin fiksua miestä. Mutta: hän ei herättänyt minussa ainuttakaan kipinän häivääkään, olin vain kiusaantunut miehestä. En tiedä ollenkaan miksi.

Minulla on myös pari kertaa käynyt noin. Toisella kertaa sitten selvisi syykin: mies kertoi käyttävänsä masennuslääkettä. Silloin ymmärsin, että minä olen niin herkkävaistoinen, että osaan vaistota tuollaiset asiat, jos jokin on pielessä. Varmaan olisin ihastunut siihen mieheen, jos hänellä ei olisi ollut mitään lääkitystä

Vierailija kirjoitti:

Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.

Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertakäyttöisyyskulttuuri. Kyllä se kuvottaa, että miehellä ns.bodycount voi olla joku yli 100.

jännämiehillä se onkin vähintään 100 ja kilttimiehet ei naisille kelpaa

Kilttimies= tuista maksullista varten säästävä Keski-Euroopan kyseenalaisia ale bordelleja käyttävä ylipainoinen losokulli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.

Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.

Aika karua mutta kyllä kumppanin valinnassa pitää miettiä myös, millaisia jälkeläisiä mahdollisesti voisi kyseisen ihmisen kanssa saada (siis jos suunnitelmissa on perheenlisäys joskus tulevaisuudessa). Pinnallisuus ei tässä maailmassa ainakaan yhtään tule vähenemään, joten tietenkin kannattaa pyrkiä siihen, että jälkeläiset saisivat mahdollisimman hyvät geenit. Se voi helpottaa heidän elämäänsä huomattavasti.

Uskon että tuo hyvien geenien etsiminen tapahtuu usein alitajuisesti. Itse olen vasta jälkikäteen analysoimalla tajunnut, että miehet jotka eivät minua kiinnosta, ovat poikkeuksetta huonompia geeneiltään kuin minä, jos siis mietitään ulkonäköä. Mulla on tiettyjä erittäin toivottuja piirteitä ulkonäössä enkä voi kuvitella itselleni miestä, jolla ei myös näitä piirteitä ole. Se olisi sama kuin heittäisin geenini hukkaan.

Oma torjutuksi tulemisen pelko.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama minulla. Just treffasin pari krt komeaa, älykästä, kaikinpuolin fiksua miestä. Mutta: hän ei herättänyt minussa ainuttakaan kipinän häivääkään, olin vain kiusaantunut miehestä. En tiedä ollenkaan miksi.

Minulla on myös pari kertaa käynyt noin. Toisella kertaa sitten selvisi syykin: mies kertoi käyttävänsä masennuslääkettä. Silloin ymmärsin, että minä olen niin herkkävaistoinen, että osaan vaistota tuollaiset asiat, jos jokin on pielessä. Varmaan olisin ihastunut siihen mieheen, jos hänellä ei olisi ollut mitään lääkitystä

Voi olla, että mies olisi viehättänyt fyysisesti, jos lääkkeet vaikuttivat hormoneihin ja siten feromoneihin. Hoitamaton masennus olis sitten ollut se haittatekijä. Tai se, että mies ei olis päässyt edes treffeille, koska se masennus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään. 

Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.

Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?

Kemia. Hän kertoi sen selkeästi heti ensimmäisessä lauseessa.

Jos et ole koskaan kokenut kemioiden kohtaamista (tai puuttumista), niin sen selittäminen sinulle olisi yhtä vaikeaa kuin sinisen selittäminen sokealle.

En ole vakuuttunut kemioiden tärkeydestä, vaikka tietty joku yhteys on hyvä olla. Sen kerran kun hullaantuminen oli molemminpuolista, niin ei oltu kyllä toisillemme mitenkään sopivat ja lopputulema oli aika perseestä. Mut kai me sit oltiin geneettisesti täydellinen pari tai jotain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.

Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.

Aika karua mutta kyllä kumppanin valinnassa pitää miettiä myös, millaisia jälkeläisiä mahdollisesti voisi kyseisen ihmisen kanssa saada (siis jos suunnitelmissa on perheenlisäys joskus tulevaisuudessa). Pinnallisuus ei tässä maailmassa ainakaan yhtään tule vähenemään, joten tietenkin kannattaa pyrkiä siihen, että jälkeläiset saisivat mahdollisimman hyvät geenit. Se voi helpottaa heidän elämäänsä huomattavasti.

Uskon että tuo hyvien geenien etsiminen tapahtuu usein alitajuisesti. Itse olen vasta jälkikäteen analysoimalla tajunnut, että miehet jotka eivät minua kiinnosta, ovat poikkeuksetta huonompia geeneiltään kuin minä, jos siis mietitään ulkonäköä. Mulla on tiettyjä erittäin toivottuja piirteitä ulkonäössä enkä voi kuvitella itselleni miestä, jolla ei myös näitä piirteitä ole. Se olisi sama kuin heittäisin geenini hukkaan.

Jos tuolta kannalta ajattelet, sun kannattaa katsastaa aikaisessa vaiheessa myös miehen sukulaiset. Sieltä näet geenipoolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.

Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.

Aika karua mutta kyllä kumppanin valinnassa pitää miettiä myös, millaisia jälkeläisiä mahdollisesti voisi kyseisen ihmisen kanssa saada (siis jos suunnitelmissa on perheenlisäys joskus tulevaisuudessa). Pinnallisuus ei tässä maailmassa ainakaan yhtään tule vähenemään, joten tietenkin kannattaa pyrkiä siihen, että jälkeläiset saisivat mahdollisimman hyvät geenit. Se voi helpottaa heidän elämäänsä huomattavasti.

Uskon että tuo hyvien geenien etsiminen tapahtuu usein alitajuisesti. Itse olen vasta jälkikäteen analysoimalla tajunnut, että miehet jotka eivät minua kiinnosta, ovat poikkeuksetta huonompia geeneiltään kuin minä, jos siis mietitään ulkonäköä. Mulla on tiettyjä erittäin toivottuja piirteitä ulkonäössä enkä voi kuvitella itselleni miestä, jolla ei myös näitä piirteitä ole. Se olisi sama kuin heittäisin geenini hukkaan.

Jos tuolta kannalta ajattelet, sun kannattaa katsastaa aikaisessa vaiheessa myös miehen sukulaiset. Sieltä näet geenipoolin.

Ukot riviin munien tarkistusta varten. Välitön jättö pikkukilkkisen tullessa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.

Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.

Aika karua mutta kyllä kumppanin valinnassa pitää miettiä myös, millaisia jälkeläisiä mahdollisesti voisi kyseisen ihmisen kanssa saada (siis jos suunnitelmissa on perheenlisäys joskus tulevaisuudessa). Pinnallisuus ei tässä maailmassa ainakaan yhtään tule vähenemään, joten tietenkin kannattaa pyrkiä siihen, että jälkeläiset saisivat mahdollisimman hyvät geenit. Se voi helpottaa heidän elämäänsä huomattavasti.

Uskon että tuo hyvien geenien etsiminen tapahtuu usein alitajuisesti. Itse olen vasta jälkikäteen analysoimalla tajunnut, että miehet jotka eivät minua kiinnosta, ovat poikkeuksetta huonompia geeneiltään kuin minä, jos siis mietitään ulkonäköä. Mulla on tiettyjä erittäin toivottuja piirteitä ulkonäössä enkä voi kuvitella itselleni miestä, jolla ei myös näitä piirteitä ole. Se olisi sama kuin heittäisin geenini hukkaan.

Jos tuolta kannalta ajattelet, sun kannattaa katsastaa aikaisessa vaiheessa myös miehen sukulaiset. Sieltä näet geenipoolin.

Ukot riviin munien tarkistusta varten. Välitön jättö pikkukilkkisen tullessa vastaan.

Tämä on yksi tärkeimmistä asioista naisille. Ensin tarkistetaan hiusraja, sitten pituus, lihakset, rasvaprosentti ja "kilkkisen" pituus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään. 

Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.

Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?

Kemia. Hän kertoi sen selkeästi heti ensimmäisessä lauseessa.

Jos et ole koskaan kokenut kemioiden kohtaamista (tai puuttumista), niin sen selittäminen sinulle olisi yhtä vaikeaa kuin sinisen selittäminen sokealle.

En ole vakuuttunut kemioiden tärkeydestä, vaikka tietty joku yhteys on hyvä olla. Sen kerran kun hullaantuminen oli molemminpuolista, niin ei oltu kyllä toisillemme mitenkään sopivat ja lopputulema oli aika perseestä. Mut kai me sit oltiin geneettisesti täydellinen pari tai jotain

Tässä on hyvä pointti jota ei monesti muisteta kertoa, että se palava salamaihastus ei välttämättä kestä pitkään.

Mielummin miehenä otan suhteen joka alkaa rauhallisesti ja joka kestää loppuelämän kuin parin kuukauden intohimotapailun.