Lue keskustelun säännöt.
Kysymys sinkkunaisille: Mitkä asiat on hankalimpia tai ärsyttävimpiä deittailussa? Tai miehissä ylipäätään?
07.08.2023 |
Ihan suoraan vaan miltä tuntuu jookosta. Voi puhua parisuhteiden kannalta muutenkin
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
se että deittailun aloittaminen tuntuu "työltä", eli en ole tinderissa eikä missään muussakaan palvelussa. Tosielämässä vastaan tulevat kivat tyypit monesti varattuja. Eli odotellaan kunnes se oikea kävelee vastaan :D
Sama täällä. En jaksa mitään deittisovelluksia ja tosielämän kivat tyypit tuntuvat aina olevan parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopivan miehen löytäminen.
Etsin fiksua, kohteliasta, siistiä ja kiinnostavaa miestä, joka pitää lukemisesta, liikunnasta, keskustelemisesta ja kulttuurista.
Miehen tupakoimattomuus ja hyvin vähäinen alkoholinkäyttö ovat minulle tärkeitä, koska en pidä alkoholista.
Uskollisuus on minulle erittäin tärkeää.
Terve!
Pidän lisäksi kielistä ja osaan soittaa useampaa instrumenttia, ja kohta soittaisit sinäkin, ainakin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään.
Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.
Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?
Kemia. Hän kertoi sen selkeästi heti ensimmäisessä lauseessa.
Jos et ole koskaan kokenut kemioiden kohtaamista (tai puuttumista), niin sen selittäminen sinulle olisi yhtä vaikeaa kuin sinisen selittäminen sokealle.
En ole vakuuttunut kemioiden tärkeydestä, vaikka tietty joku yhteys on hyvä olla. Sen kerran kun hullaantuminen oli molemminpuolista, niin ei oltu kyllä toisillemme mitenkään sopivat ja lopputulema oli aika perseestä. Mut kai me sit oltiin geneettisesti täydellinen pari tai jotain
Tässä on hyvä pointti jota ei monesti muisteta kertoa, että se palava salamaihastus ei välttämättä kestä pitkään.
Mielummin miehenä otan suhteen joka alkaa rauhallisesti ja joka kestää loppuelämän kuin parin kuukauden intohimotapailun.
Minä naisena en olisi tyytynyt vähempään kuin suhteeseen, joka alkaa salamaihastuksena ja jossa käy ilmi, että toisen kanssa on hyvä olla myös pitemmällä tähtäimellä, kun myös arvomaailmat ym. kohtaavat.
Ajatus siitä, että olisin alkanut olla ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne intohimoa, olisi aivan vieras. Miksi ihmeessä? Minulle seksi on kuitenkin merkittävä osa parisuhdetta ja suhde, jossa ei toisen kanssa tekisi mieli seksiä tai seksi ei olisi intohimoista edes alussa - ei kiitos. Kyllä sitä haaleaa seksiä ehtii joka tapauksessa harrastaa vuosikymmenet, joten on tärkeää, että on muistoja siitä, miten upeaa kaikki oli alussa ja miten rakastuneita oltiin toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.
Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.
Naiset ovat kyllä harvinaisen perseestä. Kunpa yhä useampi mies hoksaisi tämän, ja jättäisi naiset pariutumaan keskenään.
Kalju kindermuna suuttui
Läski suomilehmä yrittää olla piikikäs.
Enpäs. Tosiasia. Jos haluatte parempia naisia niin satsatkaa tällaisen naisen tyytyväisenä pitoon. Lopettakaa jatkuva rutina.
Yhä useampi mies ei halua enää minkäänlaista naista elämäänsä. Positiivinen kehitys.
Millä tavalla se on positiivista?
Koko ketju täynnä miehille vittuilua. Miksi kukaan haluaisi enää suominaista? Seksiä saa rahalla.
Sit alkaa vingunta onnenonkijoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävintä deittailussa on tilanteen teennäisyys ja se, että oikeasti on menossa työhaastattelu. Kumpikin teeskentelee jotain mitä ei ole.
puhu vaan omasta puolestasi teeskentelystä. toiset ovat rehellisiä.
Ärsyttää vietävästi rehellisenä ihmisenä deittailla näitä teeskentelijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.
Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.
Aika karua mutta kyllä kumppanin valinnassa pitää miettiä myös, millaisia jälkeläisiä mahdollisesti voisi kyseisen ihmisen kanssa saada (siis jos suunnitelmissa on perheenlisäys joskus tulevaisuudessa). Pinnallisuus ei tässä maailmassa ainakaan yhtään tule vähenemään, joten tietenkin kannattaa pyrkiä siihen, että jälkeläiset saisivat mahdollisimman hyvät geenit. Se voi helpottaa heidän elämäänsä huomattavasti.
Uskon että tuo hyvien geenien etsiminen tapahtuu usein alitajuisesti. Itse olen vasta jälkikäteen analysoimalla tajunnut, että miehet jotka eivät minua kiinnosta, ovat poikkeuksetta huonompia geeneiltään kuin minä, jos siis mietitään ulkonäköä. Mulla on tiettyjä erittäin toivottuja piirteitä ulkonäössä enkä voi kuvitella itselleni miestä, jolla ei myös näitä piirteitä ole. Se olisi sama kuin heittäisin geenini hukkaan.
Kyllä. Rodunjalostus kunniaan. Kukapa ei arjalaisia lapsia haluaisi eikä mitään orjakansan geenejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään.
Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.
Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?
Kemia. Hän kertoi sen selkeästi heti ensimmäisessä lauseessa.
Jos et ole koskaan kokenut kemioiden kohtaamista (tai puuttumista), niin sen selittäminen sinulle olisi yhtä vaikeaa kuin sinisen selittäminen sokealle.
En ole vakuuttunut kemioiden tärkeydestä, vaikka tietty joku yhteys on hyvä olla. Sen kerran kun hullaantuminen oli molemminpuolista, niin ei oltu kyllä toisillemme mitenkään sopivat ja lopputulema oli aika perseestä. Mut kai me sit oltiin geneettisesti täydellinen pari tai jotain
Tässä on hyvä pointti jota ei monesti muisteta kertoa, että se palava salamaihastus ei välttämättä kestä pitkään.
Mielummin miehenä otan suhteen joka alkaa rauhallisesti ja joka kestää loppuelämän kuin parin kuukauden intohimotapailun.
Minä naisena en olisi tyytynyt vähempään kuin suhteeseen, joka alkaa salamaihastuksena ja jossa käy ilmi, että toisen kanssa on hyvä olla myös pitemmällä tähtäimellä, kun myös arvomaailmat ym. kohtaavat.
Ajatus siitä, että olisin alkanut olla ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne intohimoa, olisi aivan vieras. Miksi ihmeessä? Minulle seksi on kuitenkin merkittävä osa parisuhdetta ja suhde, jossa ei toisen kanssa tekisi mieli seksiä tai seksi ei olisi intohimoista edes alussa - ei kiitos. Kyllä sitä haaleaa seksiä ehtii joka tapauksessa harrastaa vuosikymmenet, joten on tärkeää, että on muistoja siitä, miten upeaa kaikki oli alussa ja miten rakastuneita oltiin toisiinsa.
Kyse ei kai ollut siitä, että olisi ryhtynyt suhteeseen jonkun kanssa, jossa ei ole intohimoa. Vaan että ihastus (ja himo) ovat pikkuhiljaa syntyneet ajan kanssa. Ei ihme, että pariutuminen on niin vaikeaa, kun sadasosasekunnissa pitäisi nykyään tuntea ihastusta ja himoa, tai muuten ei anneta edes mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sinkku mutta jos olisin niin hankalinta olisi ehkä etsiä deittailun kohteita. Alallani ja harrastuksissani varmaan 80-90% väestä on naisia ja ne harvat miehet usein varattuja. Nettideittailuun en ole tottunut joten sekin kuulostaa hankalalta. Lisäksi pitäisi kokopäivätyön ja koirien hoidon ohella löytää aikaa deittailulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään.
Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.
Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?
Kemia. Hän kertoi sen selkeästi heti ensimmäisessä lauseessa.
Jos et ole koskaan kokenut kemioiden kohtaamista (tai puuttumista), niin sen selittäminen sinulle olisi yhtä vaikeaa kuin sinisen selittäminen sokealle.
En ole vakuuttunut kemioiden tärkeydestä, vaikka tietty joku yhteys on hyvä olla. Sen kerran kun hullaantuminen oli molemminpuolista, niin ei oltu kyllä toisillemme mitenkään sopivat ja lopputulema oli aika perseestä. Mut kai me sit oltiin geneettisesti täydellinen pari tai jotain
Tässä on hyvä pointti jota ei monesti muisteta kertoa, että se palava salamaihastus ei välttämättä kestä pitkään.
Mielummin miehenä otan suhteen joka alkaa rauhallisesti ja joka kestää loppuelämän kuin parin kuukauden intohimotapailun.
Minä naisena en olisi tyytynyt vähempään kuin suhteeseen, joka alkaa salamaihastuksena ja jossa käy ilmi, että toisen kanssa on hyvä olla myös pitemmällä tähtäimellä, kun myös arvomaailmat ym. kohtaavat.
Ajatus siitä, että olisin alkanut olla ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne intohimoa, olisi aivan vieras. Miksi ihmeessä? Minulle seksi on kuitenkin merkittävä osa parisuhdetta ja suhde, jossa ei toisen kanssa tekisi mieli seksiä tai seksi ei olisi intohimoista edes alussa - ei kiitos. Kyllä sitä haaleaa seksiä ehtii joka tapauksessa harrastaa vuosikymmenet, joten on tärkeää, että on muistoja siitä, miten upeaa kaikki oli alussa ja miten rakastuneita oltiin toisiinsa.
Kyse ei kai ollut siitä, että olisi ryhtynyt suhteeseen jonkun kanssa, jossa ei ole intohimoa. Vaan että ihastus (ja himo) ovat pikkuhiljaa syntyneet ajan kanssa. Ei ihme, että pariutuminen on niin vaikeaa, kun sadasosasekunnissa pitäisi nykyään tuntea ihastusta ja himoa, tai muuten ei anneta edes mahdollisuutta.
Niin. Miksi ette keskity hakemaan kulissiliitosta kiinnostunutta puolisoa? Niissä tunteet kehittyy ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Deittailussa vaikeaa on se, että em haluaisi tuhlata aikaani idiootteihin. Vaikea löytää kunnollista miestä joka näkee naiset tasaveroisina ihmisinä eikä ole vain seksin perässä.
Tasosi ei riitä siihen, mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään.
Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.
Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?
Kemia. Hän kertoi sen selkeästi heti ensimmäisessä lauseessa.
Jos et ole koskaan kokenut kemioiden kohtaamista (tai puuttumista), niin sen selittäminen sinulle olisi yhtä vaikeaa kuin sinisen selittäminen sokealle.
En ole vakuuttunut kemioiden tärkeydestä, vaikka tietty joku yhteys on hyvä olla. Sen kerran kun hullaantuminen oli molemminpuolista, niin ei oltu kyllä toisillemme mitenkään sopivat ja lopputulema oli aika perseestä. Mut kai me sit oltiin geneettisesti täydellinen pari tai jotain
Tässä on hyvä pointti jota ei monesti muisteta kertoa, että se palava salamaihastus ei välttämättä kestä pitkään.
Mielummin miehenä otan suhteen joka alkaa rauhallisesti ja joka kestää loppuelämän kuin parin kuukauden intohimotapailun.
Ei kemian tunteminen tarkoita ainakaan omalla kohdallani tarkoita sitä, että rakastuisin ja hullaantuisin mieheen heti palavasti. Sittenhän sitä vasta ruetaan sit tutustumaan ja katsomaan millainen tyyppi on ja onko jutulla tulevaisuutta. Olen itse suhteen alussa hyvinkin varovainen ja monesti kyllä miehet ovat olleet niitä, jotka ihastuvat ihan päättömästi. Olen itse jo keski-ikäinen, kokenut tähän ikään mennessä aika paljon ja takana pidempiä ja lyhyempiä suhteita ja tapailuja. Jos en tunne henkistä yhteyttä ja fyysistä vetovoimaa eli kemiaa mieheen heti alussa, ei sitä vaan tule myöhemminkään, vaan mies jää friendzonelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään.
Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.
Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?
Kemia. Hän kertoi sen selkeästi heti ensimmäisessä lauseessa.
Jos et ole koskaan kokenut kemioiden kohtaamista (tai puuttumista), niin sen selittäminen sinulle olisi yhtä vaikeaa kuin sinisen selittäminen sokealle.
En ole vakuuttunut kemioiden tärkeydestä, vaikka tietty joku yhteys on hyvä olla. Sen kerran kun hullaantuminen oli molemminpuolista, niin ei oltu kyllä toisillemme mitenkään sopivat ja lopputulema oli aika perseestä. Mut kai me sit oltiin geneettisesti täydellinen pari tai jotain
Tässä on hyvä pointti jota ei monesti muisteta kertoa, että se palava salamaihastus ei välttämättä kestä pitkään.
Mielummin miehenä otan suhteen joka alkaa rauhallisesti ja joka kestää loppuelämän kuin parin kuukauden intohimotapailun.
Minä naisena en olisi tyytynyt vähempään kuin suhteeseen, joka alkaa salamaihastuksena ja jossa käy ilmi, että toisen kanssa on hyvä olla myös pitemmällä tähtäimellä, kun myös arvomaailmat ym. kohtaavat.
Ajatus siitä, että olisin alkanut olla ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne intohimoa, olisi aivan vieras. Miksi ihmeessä? Minulle seksi on kuitenkin merkittävä osa parisuhdetta ja suhde, jossa ei toisen kanssa tekisi mieli seksiä tai seksi ei olisi intohimoista edes alussa - ei kiitos. Kyllä sitä haaleaa seksiä ehtii joka tapauksessa harrastaa vuosikymmenet, joten on tärkeää, että on muistoja siitä, miten upeaa kaikki oli alussa ja miten rakastuneita oltiin toisiinsa.
Kyse ei kai ollut siitä, että olisi ryhtynyt suhteeseen jonkun kanssa, jossa ei ole intohimoa. Vaan että ihastus (ja himo) ovat pikkuhiljaa syntyneet ajan kanssa. Ei ihme, että pariutuminen on niin vaikeaa, kun sadasosasekunnissa pitäisi nykyään tuntea ihastusta ja himoa, tai muuten ei anneta edes mahdollisuutta.
45 vuoden kokemuksella voin kertoa, että omalla kohdallani noin ei tapahdu/tapahtunut. Yritin kyllä antaa mukavalle miehelle mahdollisuuden, mutta kun intohimoa ei ollut niin ei sitä myöskään tullut vaan tuhlasin meidän molempien aikaa. Mieluummin valitsin niitä parin kuukauden intohimotapailuja kunnes kohdalle tuli nykyinen puoliso, jonka kanssa oli heti intohimoa mutta kehittyi myös kestävä parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailussa vaikeaa on se, että em haluaisi tuhlata aikaani idiootteihin. Vaikea löytää kunnollista miestä joka näkee naiset tasaveroisina ihmisinä eikä ole vain seksin perässä.
Tasosi ei riitä siihen, mitä haluat.
Sit pysytään sinkkuna. Niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hankalinta itselläni on kiinnostuksen kohtaaminen, siis se jokin mystinen kemia puuttuu. Saan aika paljonkin huomiota miehiltä ja kaikenlaisia ehdotuksia, mutta kun en itse kiinnostu oikein kenestäkään. Miehissä ei ole varsinaisesti yhtään mitään vikaa, mutta oma kiinnostus ei herää muussa kuin kaverimielessä. Olen koettanut treffailla tällaisia mukavia miehiä useammankin kerran, mutta kyllä se vaan niin on itsellä, että jos kiinnostus ei heti ekalle kohtaamisella herää, ei se herää myöhemminkään. Sitten harvoin kun itse kiinnostun jostain oikeasti, saattaa mieheltä tulla jotain vastakaikua, mutta ei kuitenkaan edetä mihinkään.
Viihdyn hyvin sinkkuna, mutta välillä itseäkin harmittaa näiden mukavien miesten puolesta, kun tiedän että jostain heistä saisi oikein hyvän miehen itselleen.
Mikä heistä puuttuu? Läpänheittotaidot? Auktoriteettidominointi? Alfa-luonne? Kusipäisyys? Naamakomeus? Pituus?
Kemia. Hän kertoi sen selkeästi heti ensimmäisessä lauseessa.
Jos et ole koskaan kokenut kemioiden kohtaamista (tai puuttumista), niin sen selittäminen sinulle olisi yhtä vaikeaa kuin sinisen selittäminen sokealle.
En ole vakuuttunut kemioiden tärkeydestä, vaikka tietty joku yhteys on hyvä olla. Sen kerran kun hullaantuminen oli molemminpuolista, niin ei oltu kyllä toisillemme mitenkään sopivat ja lopputulema oli aika perseestä. Mut kai me sit oltiin geneettisesti täydellinen pari tai jotain
Tässä on hyvä pointti jota ei monesti muisteta kertoa, että se palava salamaihastus ei välttämättä kestä pitkään.
Mielummin miehenä otan suhteen joka alkaa rauhallisesti ja joka kestää loppuelämän kuin parin kuukauden intohimotapailun.
Minä naisena en olisi tyytynyt vähempään kuin suhteeseen, joka alkaa salamaihastuksena ja jossa käy ilmi, että toisen kanssa on hyvä olla myös pitemmällä tähtäimellä, kun myös arvomaailmat ym. kohtaavat.
Ajatus siitä, että olisin alkanut olla ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne intohimoa, olisi aivan vieras. Miksi ihmeessä? Minulle seksi on kuitenkin merkittävä osa parisuhdetta ja suhde, jossa ei toisen kanssa tekisi mieli seksiä tai seksi ei olisi intohimoista edes alussa - ei kiitos. Kyllä sitä haaleaa seksiä ehtii joka tapauksessa harrastaa vuosikymmenet, joten on tärkeää, että on muistoja siitä, miten upeaa kaikki oli alussa ja miten rakastuneita oltiin toisiinsa.
Kyse ei kai ollut siitä, että olisi ryhtynyt suhteeseen jonkun kanssa, jossa ei ole intohimoa. Vaan että ihastus (ja himo) ovat pikkuhiljaa syntyneet ajan kanssa. Ei ihme, että pariutuminen on niin vaikeaa, kun sadasosasekunnissa pitäisi nykyään tuntea ihastusta ja himoa, tai muuten ei anneta edes mahdollisuutta.
45 vuoden kokemuksella voin kertoa, että omalla kohdallani noin ei tapahdu/tapahtunut. Yritin kyllä antaa mukavalle miehelle mahdollisuuden, mutta kun intohimoa ei ollut niin ei sitä myöskään tullut vaan tuhlasin meidän molempien aikaa. Mieluummin valitsin niitä parin kuukauden intohimotapailuja kunnes kohdalle tuli nykyinen puoliso, jonka kanssa oli heti intohimoa mutta kehittyi myös kestävä parisuhde.
Just tämä. Osalla taitaa ihastus ja himo syntyä vasta ajan kuluessa, mutta itselläni ei toimi näin. Joko kiinnostun miehestä tai sitten en ja tiedän sen kyllä hyvinkin nopeasti. Tämä on koettu niin monta kertaa jo tähän mennessä, että ihan turha tuhlata kummankaan aikaa jos kemiaa ei tunnu heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.
Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.
Naiset ovat kyllä harvinaisen perseestä. Kunpa yhä useampi mies hoksaisi tämän, ja jättäisi naiset pariutumaan keskenään.
Kalju kindermuna suuttui
Läski suomilehmä yrittää olla piikikäs.
Enpäs. Tosiasia. Jos haluatte parempia naisia niin satsatkaa tällaisen naisen tyytyväisenä pitoon. Lopettakaa jatkuva rutina.
Yhä useampi mies ei halua enää minkäänlaista naista elämäänsä. Positiivinen kehitys.
Millä tavalla se on positiivista?
Koko ketju täynnä miehille vittuilua. Miksi kukaan haluaisi enää suominaista? Seksiä saa rahalla.
No ottakaa tästä ketjusta opiksenne niin voisitte saada ilmaiseksi.
Eli pitää olla sellainen, että nainen tuntee kemiaa. Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.
Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.
Naiset ovat kyllä harvinaisen perseestä. Kunpa yhä useampi mies hoksaisi tämän, ja jättäisi naiset pariutumaan keskenään.
Kalju kindermuna suuttui
Läski suomilehmä yrittää olla piikikäs.
Enpäs. Tosiasia. Jos haluatte parempia naisia niin satsatkaa tällaisen naisen tyytyväisenä pitoon. Lopettakaa jatkuva rutina.
Yhä useampi mies ei halua enää minkäänlaista naista elämäänsä. Positiivinen kehitys.
Millä tavalla se on positiivista?
Koko ketju täynnä miehille vittuilua. Miksi kukaan haluaisi enää suominaista? Seksiä saa rahalla.
No ottakaa tästä ketjusta opiksenne niin voisitte saada ilmaiseksi.
Eli pitää olla sellainen, että nainen tuntee kemiaa. Ok.
Eli, kun se pilkotaan vähän pienempiin osiin, niin syntyy tällainen mies, jonka kanssa naisilla kaikkein todennäköisimmin on kemiaa:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Tonttu. Jopa Tiktokin miesasiamies myöntää enemmistön miehistä kuuluvan kaatopaikalle. Kuulemma naisen pitää yrittää löytää roskapussien joukosta kukkasilta tuoksuva säkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.
Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.
Naiset ovat kyllä harvinaisen perseestä. Kunpa yhä useampi mies hoksaisi tämän, ja jättäisi naiset pariutumaan keskenään.
Kalju kindermuna suuttui
Läski suomilehmä yrittää olla piikikäs.
Enpäs. Tosiasia. Jos haluatte parempia naisia niin satsatkaa tällaisen naisen tyytyväisenä pitoon. Lopettakaa jatkuva rutina.
Yhä useampi mies ei halua enää minkäänlaista naista elämäänsä. Positiivinen kehitys.
Millä tavalla se on positiivista?
Koko ketju täynnä miehille vittuilua. Miksi kukaan haluaisi enää suominaista? Seksiä saa rahalla.
No ottakaa tästä ketjusta opiksenne niin voisitte saada ilmaiseksi.
Eli pitää olla sellainen, että nainen tuntee kemiaa. Ok.
Eli, kun se pilkotaan vähän pienempiin osiin, niin syntyy tällainen mies, jonka kanssa naisilla kaikkein todennäköisimmin on kemiaa:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Tonttu. Jopa Tiktokin miesasiamies myöntää enemmistön miehistä kuuluvan kaatopaikalle. Kuulemma naisen pitää yrittää löytää roskapussien joukosta kukkasilta tuoksuva säkki.
No kuuluuko enemmistö mielestäsi tuohon kahdeksan kohdan porukkaan? Minun mielestäni ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että laatikkoleuallisia miehiä on niin vähän. Pelkkiä kynäniskoja ja pullohartioisia <180cm pikkumiehiä.
Olkaa onnellisia naisista jotka suosii kookkaita miehiä. Jää kaljut pienikokoiset pienimunaiset ukot syntymättä.
Naiset ovat kyllä harvinaisen perseestä. Kunpa yhä useampi mies hoksaisi tämän, ja jättäisi naiset pariutumaan keskenään.
Kalju kindermuna suuttui
Läski suomilehmä yrittää olla piikikäs.
Enpäs. Tosiasia. Jos haluatte parempia naisia niin satsatkaa tällaisen naisen tyytyväisenä pitoon. Lopettakaa jatkuva rutina.
Yhä useampi mies ei halua enää minkäänlaista naista elämäänsä. Positiivinen kehitys.
Millä tavalla se on positiivista?
Koko ketju täynnä miehille vittuilua. Miksi kukaan haluaisi enää suominaista? Seksiä saa rahalla.
No ottakaa tästä ketjusta opiksenne niin voisitte saada ilmaiseksi.
Eli pitää olla sellainen, että nainen tuntee kemiaa. Ok.
Eli, kun se pilkotaan vähän pienempiin osiin, niin syntyy tällainen mies, jonka kanssa naisilla kaikkein todennäköisimmin on kemiaa:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Tonttu. Jopa Tiktokin miesasiamies myöntää enemmistön miehistä kuuluvan kaatopaikalle. Kuulemma naisen pitää yrittää löytää roskapussien joukosta kukkasilta tuoksuva säkki.
No kuuluuko enemmistö mielestäsi tuohon kahdeksan kohdan porukkaan? Minun mielestäni ei.
Puhe oli luonteesta. Harvinaisen monella miehellä on paha luonnevika.
Vierailija kirjoitti:
se että deittailun aloittaminen tuntuu "työltä", eli en ole tinderissa eikä missään muussakaan palvelussa. Tosielämässä vastaan tulevat kivat tyypit monesti varattuja. Eli odotellaan kunnes se oikea kävelee vastaan :D
Sama huomattu tässä kesän mittaan, pelkkää stressiä tulee siitä tutustumisesta 🙂näin on ihan hyvä.
Deittailussa vaikeaa on se, että em haluaisi tuhlata aikaani idiootteihin. Vaikea löytää kunnollista miestä joka näkee naiset tasaveroisina ihmisinä eikä ole vain seksin perässä.